riinakata

Meneekö muilla hermo anoppiin? (yhdistetty)

309 posts in this topic

Kyllä todellakin menee hermot! :angry: Anoppi kun loukkasi todella pahasti ilmoittaessaan että ei enää ikinä halua edes kuulla minusta jos mennään naimisiin. Hän ei ikinä ole pitänyt musta ja sen hyvin selkeästi osoittanut ennenkin.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Sulhasen valinta kysymys ;). Eli valitettavasti mä en ole koskaan päässyt tutustumaan hänen äitiinsä, koska hän on kuollut noin 10v sitten... :(

Häissäni haluaisin kumminkin jollakin tavalla kunnioittaa hänen äitiään, kun on kasvattanut niin ihanan miehen, jostakin lehdestä luin kimppuun liitettävästä medaljongista, onko muita ideoita??

Yksi kaunis tapa on myös sytyttää alttarilla kynttilä kuolleen omaisen muistoksi. Pappi voi tehdä sille ihan oman paikan seremoniassa ja kertoa kaikille, että N ja N sytyttävät nyt kynttilän N:n äidin muistolle.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei anoppiin, koska minulla ei sellaista enää ole. Anoppi oli ihana ihminen, tosin veikkaan, että jos hän vielä keskuudessamme olisi, niin olisi ollut ainakin jotakin skismaa häistä.

Appiukkoon menee sitten kaikkien sukulaisten edestä hermo. Ja hän ei edes ole yli puoleen vuoteen kommentoinut meidän häitämme mitenkään. Aluksi teki kyllä hyvinkin selväksi sen, kuinka tyhmä minä olenkaan kun haluan juhlia häitä ja kuinka surkea ihminen olenkaan, kun sulhasenkin olen onnistunut manipuloimaan tahtooni... Tiedättehän; naimisiin pääsee myös ilmaiseksi! Hittojako sitä nyt erikseen juhlistamaan???

Noh, en ole ollut missään tekemisissä hänen kanssaan yli puoleen vuoteen ja näemme sitten häissä. Mutta näen jo nyt (kuukautta ennen häitä) painajaisia siitä, miten appiukko alkaa saarnaamaan hääseurueelle kommunistista manifestia, kun kerrankin on suurempi yleisö kuuntelemaan sanomaa.

Huoh.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllä menee, vaikka hän (luojalle kiitos) ei tiedä yhtään mitään hääjärjestelyistämme!

Hän asuu noin 400 kilometrin päässä meistä, joten emme näe kovinkaan usein. Ja se käy minulle. Olemme käyneet siellä nyt "muutamat viime kerrat" ja ilmoitin miehelleni etten aio pilata kesälomastani päivääkään siihen reissuun, että jos kiinnostaa nähdä niin tervetuloa Tampereelle!

Minuna on kauheasti aina ihmetyttänyt hänen toimintansa tai toimimattomuutensa, hän ei pahemmin ole kiinnostunut lapsenlapsensa kuulumisista tai mitään häneen liittyvästä. mieheni kanssa soittelevat kerran kuussa tai kahdessa. He tulevat keskenään todella kyvin toimeen, joten jo siksi tuo vähäinen yhteyden pito ihmetyttää minua. :blink: ja jos ei muuten olisi asiaa niin luulisi kiinnostavan tietää mitä kuopuksensa lapsella menee?!? :angry: eikö??

Ja sen tiedän ettei ropoakaan sieltä suunnalta heru (eikä tarttekkaan) joten hän saa tietä suunnitelmamme vasta sitten kun saa kutsunsa postissa. päivitelköön sitä sitte ja ihmetelköön, kaippa meidän pitää hänen tulonsa ja majoituksensa maksaa kun kerran itellä ei kuitenkaan oo rahaa...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Katjan jutussa vähän jäi miettimään, mikä oikeastaan on ongelma. Tuntuuko sinusta, ettet sinä tai perheesi saa tarpeeksi huomiota anopiltasi? Haluaisit, että hän olisi toisenlainen, enemmän kiinnostunut? Sanot, että hänellä ja miehelläsi on hyvät välit. Onko heidän perheessään aina hoidettu asiat näin, eli että ollaan vähän yhteydessä? Oletko puhunut miehesi kanssa siitä, että tilanne ärsyttää sinua? Mitä mieltä hän on siitä? Tietämättä tilannetta paremmin, kehottaisin kuitenkin muistamaan, että jokaisessa perheessä on omat tapansa tehdä asioita. Niitä ei ole helppo muuttaa. Puolisohan on uusi tulokas puolisonsa ensimmäiseen perheeseen, eli joustoa tarvitaan molemmin puolin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ihanaa etten ole ainoa joka painiskelee tämän anoppiongelman kanssa :)

Tuleva anoppini siis ei voi sietää minua lainkaan. En siis hänelle kerro edes mitään suunnitelmistamme. Tai siis hän tietää koska häät on mutta ei ole tarjonnut apua enkä sitä häneltä kaipaakaan. Hän siis ei puhu minulle lainkaan, perheeni on liian köyhä, vanhempani ovat eronneet ja niin edelleen! Lisäksi tietenkin olen varastanut hänen rakkaan poikansa! Miehellä itselläänkin menee jo hermot äitiinsä, kun näkee ja kuulee kuinka ilkeä tämä on. Anoppi siis puhuu selkäni takani sulhaselle pahaa minusta..

Share this post


Link to post
Share on other sites
Samat sanat, eikä ole häitten jälkeen siitä naisesta kuulunut, viime elokuussa oli siis häät!!!

Voisin sanoa, että minullaei siis ole anoppia.

oon kateellinen :grin:

Share this post


Link to post
Share on other sites

En tiedä, kuuluuko tämä tilitys varsinaisesti tähän ketjuun, mutta mulla meni hermot omien vanhempieni kanssa, erityisesti isän! Ensin isä loukkaantu siitä, että me päätettiin järjestää häät mieheni kotipaikkakunnalla, eikä mun kotipaikkakunnalla. Sitten kun olin saanu selitettyä kaikki järkisyyt ja lepyteltyä, ne oli vaan muuten omituisia molemmat: kumpaakaan ei ois voinu vähempää kiinnostaa meidän häät (vaikka olen eka lapsi joka menee naimisiin) En juurikaan edes puhunut koko häistä (ihan aikuisten oikeasti ;) ), mutta jos joskus avasin suuni, tuli rohkaisevia kommentteja tyyliin "Kylläpäs te jaksatte hössöttää" tai "meidän aikana mentiin naimisiin maistraatissa työpaikan lounastauolla".

No, luonnollisesti mun vanhemmat ei siis osallistunut (muuten kuin rahallisesti, mistä olen toki erittäin kiitollinen) mitenkään häiden järjestelyyn.

Mulla jäi kaivelemaan tämä asia niin paljon, että otin sen puheeksi muutama kuukausi häiden jälkeen. Ette ikinä arvaa, mikä oli isäni selitys: Se oli tosissaan loukkaantunu niin paljon siitä, että me järjestetään häät muualla kuin mun kotipaikkakunnalla. Toiseksi, se oli kuvitellut, että he järjestää äitini kanssa meidät häät KOKONAAN, ja me vaan ilmestytään paikalle (ja myönsi vielä, että he ois halunneet kaiken sen kunnian ja kiitokset juhlan järjestämisestä)! Ja tää kuvitelma tuli siis siitä, että heillä itsellään oli ollut tollaset häät 30 vuotta sitten , missä siis mun isovanhemmat oli järjestänyt isot 200 hengen juhlat maalla, eikä meidän vanhemmat olleet edes tunteneet puoliakaan vieraista. No sinänsä ihan kaunis ajatus, että järjestävät meille juhlat, mutta tästä ei siis puhuttu sanallakaan ennen häitä! Enkä itse ois voinu kuvitellakaan olevani niin itsekäs, että oletan työssäkäyvien vanhempieni järjestävän hääni kokonaisuudessaan...

Joten oli kyse kommunikaatiovaikeuksista!

Syy äitini käytökseen selvisi sitten syksyllä. Äitillä olikin ollut suhde toiseen mieheen jo vuoden, ja se harkitsi avioeroa, ja sitten hakikin sitä avioeroa alkuvuodesta... Joten luultavasti oli vähän vaikeaa iloita ja innostua toisen häistä, kun yrittää lopettaa omaa avioliittoaan..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minunkin hermojani raastaa anoppi. Meillä on juhlapaikka ja kirkko jo varattuna. Molemmat ovat minun unelmapaikkojani, ja olen pienestä tytöstä asti unelmoinut että hääni vietetään kyseisissä paikoissa. Mies on vain kommentoinut että hänelle on tärkeää että minä saan unelmahääni. Anoppi yrittää tyrkyttää jatkuvasti meille toista juhlapaikkaa, mikä olisi hänelle halvempi vaihtoehto. Kovin hieno tämäkin paikka on, mutta mahduttaisiin sinne juuri ja juuri tämänhetkisen vierasmäärän kanssa ja listalta puuttuu ainakin vielä 5 vierasta avecceineen + mahdolliset lisäykset mitä seuraavan vuoden aikana tulee. Lisäksi paikassa ei mahtuisi tanssimaan ilman että pöytiä siirtelisi välillä seinän vierelle, mikä on mielestäni äärimmäisen typerää. Kerroin hänelle mielipiteeni ja kerroin haluamani mielummin juhlia paikassa mihin varmasti mahdumme. Tähänpä anoppi tokaisi että "Nii mutta, se on SINUN unelmasi" Kenen muun unelmaa tässä tarvitsee noudattaa kun miehelle ei ole väliä missä häitämme juhlitaan? Minä kyllä hieman loukkaannuin :girl_sad:

Anopin oli tarkoitus valmistaa meille hääkakku. Nyt kuulemma onkin niin, että toivomani kolmekerroksinen kakku on mahdotonta toteuttaa koska se sortuisi. Öö, miksi samanlainen on sitten monella muulla on pysynyt hienosti kasassa?

Pisteenä iin päälle, meillä on tarkoitus viettää häät missä on vain läheisiämme. Anoppi on pariin otteeseen lisännyt henkilöitä listalle kysymättä meiltä asiaan sen kummempaa mielipidettä. Ihmisiä joilla ei ole mitään merkitystä sulhaselleni. Meillä on kuitenkin tarkoitus itse kustantaa häämme rahallisesti, niin mielestäni hänellä ei ole siihen oikeutta. Vanhempani ja miehen isä äitipuolineen auttavat myös asioissa, esim.äitini tekee minulle kimpun ja muut tarpeelliset kukat, koska on floristi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

KYLLÄ MENEE HERMOT JA SEN KYLLÄ HUOMAA!!! myös appiukkoon :hysteric:

Olemme aikoja sitten mieheni kanssa päättäneet pienistä häistä ja että serkkuja ei kutsuja. Kävimme noin 2kk:tta sitten anopin kanssa vääntöä, kun hänen mielestään mieheni serkut pitäisi kutsua, mutta minun ei, koska heidän lähisukunsa on niin pieni. Yhdessä mieheni kanssa sanoimme että EI, olemme näin päättäneet ja piste!!

Nyt on tuleviin häihin aikaa 19 yötä ja tulevana lauantaina on viimeinen päivä ilmoittautua. Anoppi ja appiukko olivat menneet ilman lupaa kutsumaan yhden mieheni serkun avecin kera.. JUMA***TA olen loukkaantunut!!!!!!!! Ihan sama näköjään vaikka kyseessä on MEIDÄN HÄÄT --> MEIDÄN VIERAAT!!! :hysteric::hysteric::hysteric::hysteric:

Mä oon oikeesti aivan RAIVOISSANI!!!!

Miten appivanhemmat voi olla näin pöljiä? Joko voi vaikka yleistää? :girl_cray:

Share this post


Link to post
Share on other sites
KYLLÄ MENEE HERMOT JA SEN KYLLÄ HUOMAA!!! myös appiukkoon :hysteric:

Olemme aikoja sitten mieheni kanssa päättäneet pienistä häistä ja että serkkuja ei kutsuja. Kävimme noin 2kk:tta sitten anopin kanssa vääntöä, kun hänen mielestään mieheni serkut pitäisi kutsua, mutta minun ei, koska heidän lähisukunsa on niin pieni. Yhdessä mieheni kanssa sanoimme että EI, olemme näin päättäneet ja piste!!

Nyt on tuleviin häihin aikaa 19 yötä ja tulevana lauantaina on viimeinen päivä ilmoittautua. Anoppi ja appiukko olivat menneet ilman lupaa kutsumaan yhden mieheni serkun avecin kera.. JUMA***TA olen loukkaantunut!!!!!!!! Ihan sama näköjään vaikka kyseessä on MEIDÄN HÄÄT --> MEIDÄN VIERAAT!!! :hysteric::hysteric::hysteric::hysteric:

Mä oon oikeesti aivan RAIVOISSANI!!!!

Miten appivanhemmat voi olla näin pöljiä? Joko voi vaikka yleistää? :girl_cray:

No HUHHUH! Olet kyllä syystäkin raivoissasi. Uskomatonta, että on pokkaa kutsua ihmisiä kysymättä teiltä! En kyllä tajua ollenkaan tuollaisia anoppeja ja appiukkoja, omani eivät missään tapauksessa halua puuttua häiden järjestelyyn. Auttavat toki jos pyydämme ja ovat luvanneet avustaa vähän rahallisestikin (omat vanhempani vielä vähän reilummalla kädellä). Koeta hengitellä ja toivottavasti saatte tuonkin asian puhuttua (viimeistään häiden jälkeen, tuskin sitä kutsua nyt voi enää peruakaan), varmasti on hyvä selvittää ettei jää kaivelemaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla meni hermot jo ennen kun ilmoitimme että naimisiin mennään. Puuttuu kaikkeen mikä ei niille kuulu. Minä olen mielisairas kun uskalsin sanoa että eläkää omaa elämää ja päättäkää omista asioista ei meidän. Kun niille kutsut lähetetää loppukuusta voi olla että minä olen taas päättänyt että juhlat pidetään ei kummankaan kotipaikkakunnalla vaan siällä missä asuvat minun äitini. Ja se on niille kuin myrkkyä. Parempi kun ei tulis koko häihin.

Share this post


Link to post
Share on other sites
KYLLÄ MENEE HERMOT JA SEN KYLLÄ HUOMAA!!! myös appiukkoon :hysteric:

Olemme aikoja sitten mieheni kanssa päättäneet pienistä häistä ja että serkkuja ei kutsuja. Kävimme noin 2kk:tta sitten anopin kanssa vääntöä, kun hänen mielestään mieheni serkut pitäisi kutsua, mutta minun ei, koska heidän lähisukunsa on niin pieni. Yhdessä mieheni kanssa sanoimme että EI, olemme näin päättäneet ja piste!!

Nyt on tuleviin häihin aikaa 19 yötä ja tulevana lauantaina on viimeinen päivä ilmoittautua. Anoppi ja appiukko olivat menneet ilman lupaa kutsumaan yhden mieheni serkun avecin kera.. JUMA***TA olen loukkaantunut!!!!!!!! Ihan sama näköjään vaikka kyseessä on MEIDÄN HÄÄT --> MEIDÄN VIERAAT!!! :hysteric::hysteric::hysteric::hysteric:

Mä oon oikeesti aivan RAIVOISSANI!!!!

Miten appivanhemmat voi olla näin pöljiä? Joko voi vaikka yleistää? :girl_cray:

No HUHHUH! Olet kyllä syystäkin raivoissasi. Uskomatonta, että on pokkaa kutsua ihmisiä kysymättä teiltä! En kyllä tajua ollenkaan tuollaisia anoppeja ja appiukkoja, omani eivät missään tapauksessa halua puuttua häiden järjestelyyn. Auttavat toki jos pyydämme ja ovat luvanneet avustaa vähän rahallisestikin (omat vanhempani vielä vähän reilummalla kädellä). Koeta hengitellä ja toivottavasti saatte tuonkin asian puhuttua (viimeistään häiden jälkeen, tuskin sitä kutsua nyt voi enää peruakaan), varmasti on hyvä selvittää ettei jää kaivelemaan.

No kyllä vain selvitän, tää juttu ei jää tähän!!! :girl_cray:

Mutta osaa harmittaa vieläkin vaikka pari päivää jo mennyt saamastamme tiedosta HÖH HÖH!!! Eivät ne appivanhemmat tajua kuinka monta asiaa menee nyt uusiksi mm. työläinhomma on kun istumajärjestystä joutuu mallailemaan taas sen sata kertaa GRRR!!! jne jne... Onpas ihmisen elo välillä hankalaa...

Share this post


Link to post
Share on other sites
Hermot menee lähes jatkuvasti. Ollaan vaan niiiiin erilaisia ja toisiamme ymmärtämättömiä ihmisiä. Häiden aattona meillä oli ihan kamala riita, jota ei kyllä olisi tarvinnut olla. Riidan jälkeen anopista tuli paljon etäisempi  ::)

Muutenkaan en viihdy sulhasen perheen kanssa, en ole samalla aaltopituudella hänen siskojensa kanssa ja kaikkein vähiten ymmärrän hänen isäänsä  :P

Mies taas on eri maata kuin perheensä ja usein toteaakin, että voi kunpa hänelläkin olisi sellaiset vanhemmat kuin mulla.

Tämä oli kyllä kuin suoraan mun elämästä. Siis täysin sama meininki :P

Share this post


Link to post
Share on other sites

No tuntuu välillä menevän hermo anoppiinkin, mutta pahin kaikista on maailman vanhanaikasin ns. isoanoppi, eli mieheni mummo.

"ei kai sinulle tule sellaista mekkoa, kun satuhäissä kun se pursu joka paikasta"

"ei kai sun ryntäät näy häämekosta"

"ei kai siellä mitään alkoholia ole"

"ei kai siellä mitään bändiä ole, tai jos on se pitää olla kaunista musiikkia"

"pidäkin huoli että miehesi menee parturiin tai en tule häihin " (tämän laukoi tänään)

" Minua pitää miellyttää koska olen vanha "

"Kai morsiammen isä maksaa häät niinkun ennenvanhaan, on se häpeä jos ei" (maksamme itse)

"se ei ole morsian eikä mikään jos ei ole huntua"

"ne mitkään hienot juhlat ole, ne ovat vaan kahvitukset"

"rahantuhlausta"

"kutsut lähetetään 2 viikkoa aikasemmin"

"kutsutte kai miehesi eksän"

"on se kamalaa, jos sukunimesi ei olisi miehesi oma" (kiusasin häntä yhdistelmänimi ajatuksella)

" oikea nainen osaa neuloa"

" kelleen ei saa häistä kertoa, on se häpeä kun näin aikasin suunnittelette"

" kaikki muut paitsi pitsimekot ovat hirveitä"

Osaan kyllä laskea 10-1.. mutta tänään oli murheita muitakin, joten jouduin monesti laskemaan 20-1. Joku päivä mä räjähdän täydellisesti. Anoppi ei uskalla sanoa mitään äidilleen, on varmaan samaan mieltä, mutta ei uskalla sanoa. Mihinköhän helvetin sukuun sitä sekaantuu? :D Olen kyllä sanonut kerran, että voi pitää vanhanaikaset mielipiteensä ominaan, ja keskittyä omaan elämäänsä. Hän haukkuu minun hiuksiani, vaatteita, meikkejäni. Tähän lauon samaa takasin 85 vuotiaalle. Tyyliin " ei se mummonkaan kuontalo mikään erikoinen ole" Siihen hän vaan nauraa, ja se on sen mielestä hauskaa kun saa jonkun muun mukaan tuohon. Niin monet itkut tuon turhakkeen kanssa käyty. Miehen mielipide on,että "se on aina ollut tommonen, tiedän se on hirveä, älä välitä, anna olla" :girl_sad:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Voi mitä anoppeja voikaan olla, mutta meillä oli oikea sotasuunnitelma vanhempiemme suhteen.

Meillä oli kaikki tarkkaan päätettynä siinä kohtaa, kun kerrottiin häistä vanhemmillemme. Ennustimme jo vanhempien mahdolliset kääkätykset ja oltiin sitten valmiudessa sanomaan, että "homma on päätetty, ette mahda asialle enää mitään".

Anopiltani alkoi odotetusti tämä hössötys heidän sukulaistensa kutsumisesta. "ettekö te niitä ja niitä sitten aio kutsua" Mies päätti (kerrankin) sanoa äidilleen vastaan, että eihän hän edes tunne kaikkia vanhimpia ja kaukaisimpia sukulaisiaan, joten miksi kutsua... Meni sitten anoppi hiljaiseksi :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pakko oli laittaa tänne. kerroimme eilen anopille että menemme 2011 kesällä naimisiin, johon hän sanoi että no just..onnea vaa..miten sait poikani tähän suostuteltua?

poikansa on siis aina ollut vastaan avioliittoa kun vanhempansa erosivat riitaisasti mutta nyt on muuttanut mielensä ja itse kosi minua.

Sitten sanoimme että yhteispäätös..ja kuulimme jtn mutinaa. Kerroimme että pienet häät lähisuvun kesken...johon hän että eli 300henkeä vai? mutisimme jtn. johon hän sitten keksi että nii juu morsiamen vanhemmat maksaaki yleensä häät..ja nauroi paskasesti päälle. Minun vanhemmat siis varattomia vailla mitään omaisuutta ja hän tietää sen kyllä hyvin. Loukkaannuin kyllä niin paljo että itku kurkussa olin. sanoin että itse käymme töissä ja ihan itse maksamme.

Sitten hän mutisi jtn että hän ei enää ikinä pääse naimisiin kun ei ole rahaa ja muti muti...! HUH HUH!!!!!!!!!

Share this post


Link to post
Share on other sites

ai niin unohdin veilä..että kun sitten menimme kylään seuraavan kerran kerrottuamme uutiset..anoppi ei puhunut mulle mitään ei kattonut päinkään eikä sanallakaan maininnut häitä..häivyimme vähin äänin pian ja huusimme ovelta moi johon emme saaneet mitään vastausta. tuntuu niin pahalta... :hysteric:

Share this post


Link to post
Share on other sites
Pakko oli laittaa tänne. kerroimme eilen anopille että menemme 2011 kesällä naimisiin, johon hän sanoi että no just..onnea vaa..miten sait poikani tähän suostuteltua?

poikansa on siis aina ollut vastaan avioliittoa kun vanhempansa erosivat riitaisasti mutta nyt on muuttanut mielensä ja itse kosi minua.

Sitten sanoimme että yhteispäätös..ja kuulimme jtn mutinaa. Kerroimme että pienet häät lähisuvun kesken...johon hän että eli 300henkeä vai? mutisimme jtn. johon hän sitten keksi että nii juu morsiamen vanhemmat maksaaki yleensä häät..ja nauroi paskasesti päälle. Minun vanhemmat siis varattomia vailla mitään omaisuutta ja hän tietää sen kyllä hyvin. Loukkaannuin kyllä niin paljo että itku kurkussa olin. sanoin että itse käymme töissä ja ihan itse maksamme.

Sitten hän mutisi jtn että hän ei enää ikinä pääse naimisiin kun ei ole rahaa ja muti muti...! HUH HUH!!!!!!!!!

Katkeralta vaikuttaa, ja todella lapselliselta!!! Toivottavasti häpeää vielä joskus käytöstään. Jotkut anopit eivät vaan kestä että heidän poika "viedään". :hysteric: Ja varsinkin jos oma avioliitto mennyt miten mennyt. Uskon, että sinusta tuntuu tosi pahalta, mutta älä anna sille sitä valtaa. Naura päälle ja sanokaan suoraan takaisin. Eiköhän lopu, varsinkin jos tuleva miehesi sanoisi äidillesi kunnolla takaisin.

Ohop.. Ihan hiillyin puolestasi :girl_mad:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ade,

pakko kirjoittaa! Mulla vähän samantyylinen anoppi.

Kerrottiin pari viikkoa sitten, että häät juhlitaan sitten kesällä 2011.

(Ollaan oltu kihloissa jo yli 1,5 vuotta, joten yllätyksenä ei varmasti tullut. Tosin anoppi ei ole kertaakaan kysynyt häiden perään kihlautumisen jälkeen, vaikka sitä ennen kyselikin..)

Anopin vastaus oli tyyliin "Vaissoo, kai se passaa." Sen jälkeen sulho vielä kertoi, missä häät järjestetään, miten ollaan jo aloitettu suunnittelu ym. ja anoppi oli vain hiljaa. Lopetti jutun niin, että kun sulho vielä selitti jotain, alkoi puhua päälle ja tiukkaamaan sulhon 11v. vanhemmalta veljeltä, että koskas hän vie avovaimonsa vihille (ovat olleet yhdessä reilusti alle vuoden!)

Anopille on muutenkin kova paikka se, että me olemme onnellisia yhdessä. Hän ei kestä sitä, että sulhoni pärjää elämässään paremmin kuin isoveljensä, joka on työtön, ei pärjännyt opiskeluissa, ei koskaan naimisissa, ei lapsia ym. ja sen vuoksi anoppia ei paljon kiinnosta sulhon tai meidän asiat. Häät nyt ainakaan näköjään...

Anoppi on itse eronnut ja katkeroitunut siitä hyvin kovasti. Sen takia ei varmaan soisi avio-onnea edes omalle pojalleen!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos sympatiasta teille <3 On noita anoppeja kyllä moneen lähtöön. ja tässäkin jännintä on se että ollaan oltu aina kuin parhaat kaverukset ja luulin että hän pitää minusta..ilmeisesti luulin väärin tai sitten hän on tosi kateellinen. :girl_cray:

noh katsotaan miten tää lähtee tästä meneen..ei ollu nyt oltu yhteyksissä kuukauteen vaika ennen joka pv tekstailtiin tms. Harmi että kateelliset ihmiset ei pysty iloitsemaan muiden onnesta. itseltäkin vähän lopahti into jotenkin kun kuvittelin että saisin hänestä apua suunnitteluun ja makutuomariksi ym. No onneks mulla on ihana kaaso :-X

Share this post


Link to post
Share on other sites

Edeea.."mukava" kuulla että kateellisia anoppeja löytyy muualtakin...!

Tuntuu kyllä toisaalta ihan hullulta..voi kun ymmärtäs niiden ajatusmaailmaa :girl_sad:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä melkeen toivoisin, et munkin anoppi hösäis ja aiheuttaisi harmaita hiuksia tohinoillaan. Mut ei. Ollaan viime vuoden vaihteessa menty kihloihin, ja nyt mies oli sitten kertonut kotonaan, et helmikuussa on häät. No äitinsä oli sit siihen kysynyt et ootteko te rakastuneita? hmm. Ollaan kuitenkin jo kolme vuotta katseltu toisiamme, rakennettu yhdessä talo, jossa nyt on asuttukin jo reilu vuosi. Ai että ollaanko rakastuneita? Mua pelottaa, et miehen vanhemmat eivät tule meidän häihin, eivät käy miellä edes miehen syntymäpäivänä. No kaihan tulevat häihin, kun sinne tulee varmasti kaikki muut sukulaiset, eivät kehtaa jäädä pois...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla on mennyt anopin kanssa oikein hyvin :girl_smile: Mutta uskon, että jossain vaiheessa sukset saattaa mennä ristiin, tietenkin toivon että ei. Se vähän pelottaa, kun en kovin hyvin tunne mieheni sukua, että ketä kaikkia pitäisi sieltä päin kutsua.. Tosin mieheni on kertonut ketä suvustaan haluaa kutsuttavan. Tässä pelkään sitä, että anoppi on eri mieltä asiasta.. Toisaalta, ongelma ei taida olla minun, koska mies saa itse sutvia sen äitinsä kanssa, että jos on epäselvyyttä heidän sukulaisistaan :girl_haha:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ihanaa etten ole ainoa joka painiskelee tämän anoppiongelman kanssa :)

Tuleva anoppini siis ei voi sietää minua lainkaan. En siis hänelle kerro edes mitään suunnitelmistamme. Tai siis hän tietää koska häät on mutta ei ole tarjonnut apua enkä sitä häneltä kaipaakaan. Hän siis ei puhu minulle lainkaan, perheeni on liian köyhä, vanhempani ovat eronneet ja niin edelleen! Lisäksi tietenkin olen varastanut hänen rakkaan poikansa! Miehellä itselläänkin menee jo hermot äitiinsä, kun näkee ja kuulee kuinka ilkeä tämä on. Anoppi siis puhuu selkäni takani sulhaselle pahaa minusta..

Minulla sama tilanne tai itseasiassa koko perheen kanssa!!! :(

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now