Guest Mina

Miehen sormuskammo

133 posts in this topic

Niin paljon se merkitsee. Joko molemmille tai ei ollenkaan.

Edited by iines26

Share this post


Link to post
Share on other sites

Herää kysymys, mikä merkitys avioliitolla on, jos se on kiinni yhdestä metallisesta rinkulasta?

Share this post


Link to post
Share on other sites
Ja vaikka täälläkin on sanottu, ettei se sormus ole mikään "merkkaus" -juttu, niin kummasti sitä vaan baarissa sinkut katselevat muiden ihmisten nimettömiä. Olemme molemmat sulhasen kanssa sen verran "vanhanaikaisia" tässä asiassa, että tajuaisin kyllä vihjeen jos ukko ottaisi sormuksen sormestaan ennen poikien iltaa ;). Mutta jokainen tyylillään. Meille vaan on molemmille tärkeää että muutkin tietävät kihlauksestamme.

Kyllä minäkin älähtäisin, jos kumppani ottaisi olemassa olevan sormuksen pois ennen jotain iltamenoa. Sen sijaan sinkkujen tapa vilkuilla muiden nimettömiä on minulle yhdentekevää. Uskon mieheni osaavan sanoa suoraan, että ei kiinnosta, jos joku häntä yrittää pokata. Samaan uskoin silloin, kun emme vielä olleet kihloissa, jolloin mitään kihlasormuksiakaan ei voinut olla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on pelkät vihkisormukset ja itse saatan jättää omani pois baariin lähtiessä esimerkiksi siitä syystä, että sillä hetkellä sormus tuntuu löysältä ja pelkään sen putoavan... Omien kokemusteni mukaan baaritiskillä tuntemattomat yrittävät tehdä läheisempää tuttavuutta täysin riippumatta siitä, onko sormusta vai ei.

Jos tuo sormusasia on tuollainen kynnyskysymys, kannattaa varmaankin jättää kihlautumatta ja avioitumatta. Avioliitossa kun väistämättä tulee vastaan paljon suurempiakin kysymyksiä, joissa on osattava tehdä kummallekin osapuolelle sopiva kompromissi, jos yhteiseloa halutaan jatkaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

En minäkään sitä pelkää,etteikö mieheni osaisi kieltäytyä iskuyrityksistä ilman sormusta, se ei ollut todellakaan kirjoitukseni sanoma. Pointtini oli lähinnä se, että kun molemmat olemme "vanhanaikaisia" tässä asiassa eli sormus ihan oikeasti on se näkyvä symboli liitostamme, en hyväksyisi mitään onnettomia tekosyitä (imagokysymys tms.)sen pitämättä jättämiselle :huh: . Ja minulle on IHAN sama pitävätkö muut niitä sormuksia vai eivät! Täällä vaan sain sen kuvan että moni morsian on ollut pahoillaan kun mies ei yksinkertaisesti tahdo pitää sormusta. Tuntuu vähän itsekkäältä, jos sulhanen ei "ihan vaan haluu" olla mieliksi morsiamelle näinkin tärkeässä asiassa <_< . Eri asia on, jos kumpikaan ei tahdo pitää sormusta tai ei koe sillä olevan mitään syvempää merkitystä.

Edited by Rymy

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minusta sen sijaan on todella itsekästä vaatia sulhoa pitämään sormusta; "Mutku mä haluuuuun..."

Kaikki eivät ole koruihmisiä. Se sormus voi tuntua ikävältä kädestä ja tosiaan monessa työssä se voi olla tielläkin. Miksi siis painostaa toinen tekemään olonsa epämukavaksi? Harva sulho kai ajattelee että "Hähhää... Saapa ämmä nokilleen, en pidä sormusta kiusallanikaan!" vaan siihen on tosiaan syy, vaikka olisikin mukavuuspainotteinen. En itse esim. haluaisi ikinä tottua varvassormuksiin - ahdistaa jo ajatuskin!

Olen varautunut siihen, että meillä miehellä sormuksen pito jää vähäiseksi. Hän tekee koodaushommia (siis näpyttelee koneella paljon) ja hänelle on tärkeää, ettei sormissa (hänen työvälineissään) ole mitään "ahdistavaa". Minusta se on enemmän kuin ymmärrettävää ja olen vieläkin hiukan yllättynyt siitä, että mies ylipäätään halusi sormuksen.

Missä on toisen kunnioitus? Vai onko tärkeämpää saada mies vain taivutettua oman tahdon alle? (Ja ei, tämä ei minusta vertaudu päinvastoin, koska minusta etuoikeus on sillä, joka ei halua jotakin "iholleen")

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kuten jo sanoin, minusta on täysin ymmärrettävää jos sormusta ei pidetä, koska siihen on hyvä syy. En myöskään tuominnut ihmisiä, jotka eivät pidä sormusta koska se ei heille mitään merkitse. Se, mitä minä en henk.koht. ymmärrä ovatkin miehet, jotka eivät tahdo sormusta pitää esim. "koska joku voi nähdä että seurustelen" tai "se nyt ei sovi mun tyyliin" - varsinkin jos morsian oikeasti TAHTOISI että molemmilla olisi sormukset kihlauksen merkiksi :angry: . On kai naisillakin oikeus ilmaista mitä tahtovat, vai onko mies aina se joka sanoo viimeisen sanan?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minusta se ihminen (sukupuolesta riippumatta) on se, joka sanoo viimeisen sanan, kun on kyse asiasta joka tulee hänen iholleen. Oli se sitten sormus, kello, tatuointi, lävistys, vaate, asuste... Mikä hyvänsä.

Jos mies ei halua sormusta koska pelkää muiden näkevän että on varattu, niin painostaminenko asiaan auttaa? Kannattaako sellaiseen mieheen sitoutua ylipäätään?

Jos mies ei halua sormusta, koska se ei sovi hänen tyyliinsä, niin miksi miehen tyylin kunnioittaminen on niin vaikeaa? Kyllä minäkin todella ottaisin nokkiini, jos mieheni rupeaisi arvostelemaan tyyliäni ja vaatimaan siihen jotakin, mikä minusta ei tyyliini kuulu!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sanoin vain, etten ymmärrä tällaisia miehiä. Siitä voikin sitten lukea rivien välistä että itselläni ei ONNEKSI ole sellaista miestä (enkä huolisikaan):D . Tuo tyyli-kysymyskin tuntuu tekosyyltä sormuksen käyttämättä jättämiselle, kaikille "tyyleille" varmasti löytyy sopiva sormus jos viitsii vähän etsiä. Mutta kuten jo aiemmin sanoin, minulle on aivan se sun sama vaikka olisimme ainoat ihmiset maailmassa jotka kihlasormuksia sormissamme pidämme... :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllähän suhteessa kuitenkin aina kaksi ihmistä on, joten miksi myös nainen ei saisi tuoda mielipidettään julki. Omassa lähipiirissäni ei ole ketään paria, joista vain toisella olisi sormus. Sen ymmärrän, jos on joku este pitää sormusta esim. työ tai allergia. Itse olen aina pitänyt aivan itsestään selvänä, että kun kihloihin mennään, niin sormus tulee merkiksi siitä. On meidän kahden lahja toisille. Ei se nyt mikään maailman tärkein asia ole, mutta näin oon aina ajatellu. Onko se nyt sitten mikään kumma, jos oon vähän hämilläni siitä, että ylipäätään asiasta täytyy keskustella. Mun tapoihin ei kuulu painostaa miestä, kerroin vaan hänelle, että sormus tulee molemmille tai ei sitten mullekkaan. Mies saa aivan itse loppupeleissä päättää mitä tekee kuin myös minä. Mun mies on kans tietokonealalla ja voihan sekin tosiaan olla syy myöskin, mutta ei ole sitä minulle koskaan sanonut. Jokatapauksessa sormus ei toki ole meidän suhteen pohja ja ollaanhan tässä oltu jo kihloissa reilut 4kk ihan ilman niitä sormuksiakin ja hyvin menee.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hyvä Rymy! Vähän kummissani tätä ketjua luin ja ihmettelin, eikö täällä ole ketään "vanhanaikaisia", joille on itsestään selvää (sekä sulhaselle että morsiamelle), että sormukset hankitaan ja niitä pidetään. Tämä aihe on näköjään nostattanut tunteita pintaan, enkä siihen soppaan halua lusikkaani laittaa, vaan jokainen pari tosiaan tehköön aivan niin kuin itse haluaa. Me ei sormuksettomuudesta koskaan edes keskusteltu, vaan kun mies kosi, mentiin heti seuraavana päivänä ostamaan sormukset. Se oli jotenkin itsestään selvää. Se mitä mietittiin, oli sormusten malli ja materiaali, ei se, tuleeko niitä ylipäätään. Ja kyllä, siitä asti kun sormukset hankittiin, kumpikin on pitänyt omaansa jatkuvasti. Itse asiassa en ole edes miehen kanssa jutellut siitä, mitä sormus hänelle merkitsee, mutta minulle se on nimenomaan merkki siitä, että olen varattu. Sekä itselleni että muille. Kyllä mä vaan sinkkuna ollessani aina tarkistin miesten nimettömät, ja edelleen kiinnitän ihmisten sormuksiin tai sormuksettomuuteen huomiota, vaikkapa vaan kaupan kassalla. Onhan se toki kiva "tietää", onko kassatyttö kihloissa. ;) Vaikka totta on juuri tuo (ja tämän ketjun myötä sen laajuus on itsellenikin vasta paljastunut), ettei sormuksia käytetä aina perinteisen kaavan mukaan (1=kihloissa, 2=naimisissa). Mutta tästä kaavasta poikkeavien on ehkä vaan hyvä ottaa huomioon se, että usein tämä perinteinen tapa käyttää sormuksia on kuitenkin muilla ihmisillä se oletus.

Kukin tehköön sormusasiassa siis niin kuin haluaa, me tehtiin näin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuo olettaminenhan se kaikkein vaarallisinta onkin, itsestäänselvyyksinä asioiden ottaminen.

Jos molemmille sormuksellisuus ja niiden hankinta on oletus ja itsestäänselvyys, niin asiassahan tuskin konflikteja onkaan.

Mutta tässä ketjussahan kyse oli siitä, kun se ei olekaan toiselle itsestäänselvyys ja oletus. Mitä sitten tapahtuu? Ja minusta silloin siis "viimeinen sana" on sillä, joka iholleen ei mitään halua. Ja painostaminen mokoman rinkulan takia on lapsellisen typerää. Ja sitä tässä kritisoidaan - ei sitä käyttääkö joku sormuksia vai ei.

Ymmärrän toki, miksi se toisesta osapuolesta tuntuisi kummalliselta ja pahaltakin (aiemmin viittasin jo sormusten käytön historiaan), mutta siltikään painostamista en ymmärrä enkä sitä omalle kohdalleni hyväksyisi.

Esimerkki meistä vielä. Me emme kumpikaan halunneet kihlasormuksia, vaan meille molemmille tulee vihkit. Olisin ollut todella loukkaantunut, jos mies olisi ryhtynyt painostamaan kahteen sormukseen koska oletusarvoisesti naisella on kaksi sormusta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla on kaveri (mies) joka ei ottanu vihkisormusta sen takia etta se oli telkusta kattonu jotain ER ohjelmaa jossa sormus oli jaany jonkun koneeseen/sirppin jumiin ja repiny koko sormen mennessaan...onneks vaimo on ymmartavainen ihminen eika pahastunu ollenkaan :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me tatuoitiin nimettömän sisäpintaan, joten ei ole väliä onko sormusta vai ei.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun miehen entinen vaimo oli "allerginen" sormukselle, mutta käytännössä hän oli allerginen koko avioliitolle ;) Oli kivempi deittailla poikaystävää, kun ei tarvinnut pitää sitä rinkulaa ahdistamassa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä minä olen se sormuskammoinen. En vaan koe tarvetta esitellä seurustelustatusta kellekään ulkopuoliselle. Tutut (ja etenkin minä itse) tietävät, missä mennään ja tuntemattomat voivat tulla kysymään, jos kerta niin paljon kiinnostaa. Jos joku pitää jotain sormusta merkittävämpänä merkkinä tosissaan olemisesta kuin esimerkiksi yhdessä asumista tai yhteistä lemmikkiä niin pitäköön. Minä osoitan mielummin sitoutumiseni miehelleni jakamalla elämäni hänen kanssaan kuin muulle maailmalle pitämällä jotain sormusta.

Mies puolestaan tulee kulttuurista, jossa kihlasormus tulee vain naiselle ja hän ei millään meinannut hyväksyä sormuksettomuuttani. Tällä hetkellä minulla on sormus, jota pidän silloin kun tahdon ja siten kun tahdon, aivan kuten muitakin koruja. Saavatpahan samalla ulkopuoliset jotain ihmeteltävää, ties millaisena vamppina ja pettäjänä nämä kihlasormuksia itsestäänselvyytenä pitävät minut näkevät, kun minulla on sormus, mutta miehellä ei.

Toisaalta asenteeni sormuksiin saattaa muuttua kuten on miehenkin asenne muuttunut. Pariin kertaan ollaan sormuksia käyty katsomassa ja seuraavasta palkkapussistani taidetaan osa sormukseen vaihtaa. Ehkä sitten meistäkin tulee kauhistelijoiden iloksi suomalaisittain perinteinen kihlapari ainakin siihen saakka, kun meidät vihitään ja mies saa uuden sormuksen.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Kuinka paljon totuttelua voi muutaman millin paksuinen esine vaatia? :huh: Minulle se tarkoittaisi väkisinkin: "en tahdo että potentiaaliset muut kumppanit näkisivät että olenkin varattu".

Miehelläni on jollain lailla omituiset sormet, eli jos sormus on vas. nimettömässä, se painaa todella pahasti pikkurillin niveltä, joka kipeytyy siitä. Siksi ensin meinattiin, ettei tule sormusta, mutta sitten mies halusikin sormuksen, jota siis pitää etusormessaan, ei paina mihinkään. Käyttää tosin kun muistaa, ihan kuten minäkin (mun sormus on vas. nimettömässä).

Ja tuosta, että sormus kertoo, onko joku varattu vai ei: mä ainakin olin varattu jo vuosia ennen kuin sormukset tuli, eli siitä asti kun mieheni kanssa yhteen mentiin... Ja toisaalta tunnen paljonkin sellaisia, jotka pitää sormuksia vas. nimettömässä, vaikka eivät ole naimisissa, kihloissa tai edes parisuhteessa. Eli mitä se sormus kertookaan? No ei sitten mitään. :) Yleisesti ajatellaan toki, että 1 sormus = kihloissa, 2 sormusta = naimisissa, mutta kun totuus on toinen.

Mulle on aivan yks hemmetin lysti, montako sormusta kenelläkin on tai on olematta, ei se muuta mitenkään sitä, miten parisuhteestaan ajattelee.

Herää kysymys, mikä merkitys avioliitolla on, jos se on kiinni yhdestä metallisesta rinkulasta?

Nimenomaan! Todella naurettavaa. Elämässä on suurempiakin asioita, ja sitoutumisesta kertoo ihan muut asiat kuin renkaat sormissa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Eli te jotka ajattelette, että muut naiset pysyy kaukana kun huomaa miehellänne sormuksen niin, ettekö sitten luota mieheenne? Että jos joku nainen tulee iskemään häntä, että hän ei voi sanoa, että "sorry´, olen varattu/kihloissa"?

Minä ainakin sanoisin?

Ja aina löytyy niitäkin, jotka tulee iskeen vaikka näkee sormuksen. Tai niitä jotka tulee iskemään ja heillä on itsellä sormus... Valitettavasti. Ei se sormus mitään takaa. Mutta voihan se tietysti joillakin ehkä olla, että ei halua muiden tietävän, että on varattu. Ja siksi ei halua pitää sormusta. Itselleni se taas oli jonkinlainen periaate. En halunnut kihlasormusta, juuri tuon asenteen takia mikä ihmisillä on. Että ilman sormusta ei voi olla uskollinen (pettääkö kaikki sitten ennen kihloja vai?) ja kaikille kihlasormus ei ole lupaus avioliitosta ja kihlasormuksia on jo 12 -vuotiailla (oikeastaan lähes kaikki tuttuni on sitä mieltä, että pelkkä lupaus avioliitosta ei ole kihlaus). Mulle riitti se lupaus ja se oli mulle se tärkein. Ja naimisiin ehditään ennen kuin kaverini, joka on ollut kihloissa jo 11 vuotta.

Jotkut ei halua naimisiin, itse en halua kihlasormusta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vielä piti kommentoida, että jos sormus olisi todella tärkeintä, niin sittenhän kaikki laittaisivat vaan yhden tai kaksi sormusta sormeensa ja se siitä. Miksi mennä edes kihloihin/naimisiin? Ja useimmat on varattuja jo ennen kun menevät kihloihin. Ehkä jotkut ajattelevat olevansa "vapaalla markkinoilla" niin kauan kunnes ovat kihloissa tai naimisissa. Mutta eivät kaikki. Tietysti ilman sormusta tätä varattuna oloa ei vieraat ihmiset tiedä. Mutta aina voi kysyä? Noh säästyvätpähän kysymisen vaivaltakin, kun on se sormus...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuossa yllä kahdessa viimeisessä viestissä tulikin sanottua about kaikki mitä ajattelen. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

sormuksen pitämistä vaativat ottakaa huomioon myös miehenne työ.

minun mieheni vihkisormi meinasi mennä kokonaan sormuksen myötä. sormi jäi puristuksiin sormuksesta työtapaturmassa ja onni onnettomuudessa että jänteitä tms ei mennyt poikki jotta voi kuitenkin työskennellä jatkossakin. sormus kaivettiin sormen sisästä ja katkaistiin että saatiin sormi säästettyä. sormusta hän ei kyllä enää koskaan pidä, eikä ole pakkokaan. mieluummin pidän miehen sormineen! elinikäinen arpi sormessa kuitenkin on, eikä niin kovin kauniskaan.

ja on olemassa muuten sellaisia työpaikkoja jossa sormuksen ym korujen pito on kielletty ihan työturvallisuuden vuoksi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Niille, jotka sanovat etteivät pidä sormusta koska tietävät muutenkin olevansa pari: miksi mennä edes naimisiin kun muutenkin tiedätte olevanne pari? <_< Tiedän, avioliitto on taloudellisesti edullisempi vaihtoehto. Pointtini onkin, että miksi perinteitä arvostavia täällä pitää niin kauheasti kritisoida? Avioliittohan se vasta vanha perinne onkin! Antakaa niiden ihmisten pitää sormuksia joille se on tärkeää. Ja edelleen niille, jotka aiemmista viesteistäni käsittivät että mieheni "iskettäisiin" ilman sormusta: pakkoko kaikki on aina ymmärtää väärin? :huh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kun tässä ei edelleenkään kritisoida niitä, jotka haluavat sormusta pitää, vaan niitä jotka pakottavat/vaativat sormusta sille, joka sitä ei haluaisi.

Ja me tosiaan menemme naimisiin siksi, että haluamme olla pari myös lain edessä. Rakkauden määrää avioliitto ei lisää eikä vähennä - eikä sitä tietoisuutta että olemme pari :lol:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kritisoinnilta se tuntuu, kun vihjaillaan että sormuksia pitävät haluavat ne sormukset mahdollisesti siksi, koska eivät luota toisiinsa. Siitä tuskin monellakaan on kysymys. Mutta minä lopetan nyt tähän aiheeseen osallistumisen, tuntuu herättävän liikaa tunteita :mellow:

Share this post


Link to post
Share on other sites
Niille, jotka sanovat etteivät pidä sormusta koska tietävät muutenkin olevansa pari: miksi mennä edes naimisiin kun muutenkin tiedätte olevanne pari? <_< Tiedän, avioliitto on taloudellisesti edullisempi vaihtoehto. Pointtini onkin, että miksi perinteitä arvostavia täällä pitää niin kauheasti kritisoida? Avioliittohan se vasta vanha perinne onkin! Antakaa niiden ihmisten pitää sormuksia joille se on tärkeää. Ja edelleen niille, jotka aiemmista viesteistäni käsittivät että mieheni "iskettäisiin" ilman sormusta: pakkoko kaikki on aina ymmärtää väärin? :huh:

Avioliitolla on juridista merkitystä (siis muutakin kuin taloudellista), sormuksilla ei. On täysin absurdia vertailla näitä edes toisiinsa...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now