Suomessa naimisiin Amerikkalaisen kanssa?

[tx]

Siihen että menee Suomessa naimisiin ei edes tarvitse oleskelulupaa. Passi ja todisteet siitä että ei ole esteitä naimisiinmenolle riittävät.

Miehelläsi on jo oleskelulupa joka on silloin voimassa. Jos käy niin että K-3 tai mikä IR-3 se nykyisin onkaan veisi kauemmin kuin tuonne helmikuuhun, pitäisi tuo miehen oleskeluvan uusinta käydä aika mutkittomasti sen takia että olette naimisissa. <---- onko kenellakaan tietoa sitta mten paljon tuo oleskeluluvan uusinta Suomessa maksaa? (meillä oli vain EU-1 joten sita ei oikein voi verrata)

[Guest NG]

Sain tallaisen vastauksen suurlahetystosta:

After the marriage please follow the instructions at http://finland.usembassy.gov/ivspouse.html

The USCIS will process the I-130 for your CR-1 visa, the K-3 does not exist anymore.

Thank you.

Best regards, US consulate.

Sivulta ei minun mielestani loytynyt mitaan ohjeita ja emme haluaisi odotella Suomessa mahdollisesti kolmea vuotta, silla mieheni ei ole kovin onnellinen taalla, vaan haluamme molemmat muuttaa Yhdysvaltoihin ensi vuoden puolella. Hanen oli tarkoitus olla taalla vain vuosi keraamassa tyokokemusta ulkomailta. Mitas nyt tehtaisiin?

[tx]

Menkaa HETI naimisiin (maistraatissa, ja jos haluatte myohemmin vihkimisen sen voi kai tehdä myohemmin, samoin isommat juhlat) ja sitten heti I-130 ja CR-1 (tuo IR- on niille jotka on jo ollu naimisissa yli 2 v) hakemukseen. Jos miehesi asuinpaikka on viela Suomessa, sen pitaisi pitaisi olla kivuttomin keino ja mita aikaisemmin hakemukset pistaa peliin sita nopeammin ne pitaisi saada lapi.

Keskiarvoa noista I-130 ja tuosta toisesta en tieda, mutta visajourneyssa on jonkun sortin keskiarvoja. Paljon riippuu hakemusten maarasta USCIS:lla (Helsinki pitaisi olla nopea, avuksi siina vaiheessa kun hakemus tulee sitten aikanaan lahetystoon) ja tuurista. Saattaa paasta puolessa vuodessa, saaattaa menna kasittamattoman kauankin ilman mitaan selityksia.

Muut vaihtoehdot: k-1 (jossa kestaa yhta kauan) eli kihlattuviisumi, ja vasta sen saamisen jalkeen sitten USAan ja siella naimisiin.

Lisaksi visa waiverilla SAA menna naimisiin, ja periaatteessa silloin ja siella voi heittaa adjustment of status (AOS) peliin. Mutta tuota ei voi suositella: matkan tarkoitus ei saa olla sinansa naimisiin meno ja maahan jaaminen. Jos menet vaikka viikon shoppailureissulle tai tyokonferenssiin tai muusta oikeasta syysta, mikaan ei esta sita etta samalla menisi naimisiin tai kavaisisi vaikka sita varten Vegasissa viikonloppuna, mutta USCIS ei kylla pida niista jotka yrittavat nopeuttaa pelia tuolla keinolla.

Joten eikohan loppujen lopuksi tuo NYT naimisiin meno (maistraatissa kestaa 7 pv esteiden tutkina) ja paperien heitto peliin ole nopein ja turvallisin keino. Jos on mitaan hidastavia tekijoita (kuten joku rikollinen samalla nimella ja syntympapaivalla kun jompikumpi teista USAn rekistereista), hidastustekija on sama olipa mika viisumi tahansa.

[Guest mena]

me mentiin DCF reittiä vuos sitten ja luvat tais tulla n 6 viikossa joten katoppa onko se vielä mahdollista. teidän tilanne kun kuulostaa samanlaiselta ku meillä oli. greencard ja ssn tuli mulle n 2kk maahan saapumisen jälkeen

[Guest Tokyo]

Mikas tama CDF reitti on?

[tx]

Tossa lyhyesti mika ja miten http://www.visajourney.com/content/dcf

[Guest NG]

Tuohan kuulostaa erinomaiselta! Miehella on huomenna aika konsulaattiin tunnustamaan naimattomuutensa ja siella meinaa kysella vaihtoehdoista:) haapaiva paatettiin ensi kuulle! Perhosia jo vatsassa!

[Guest NG]

Ja nyt ei sitten kuulemma ole enaa DCF:kaan enaa Suomessa. Kivakiva. Osaako joku neuvoa? Sanoivat myos, etta miehen pitaisi olla toissa Amerikassa, s mutta kun on Suomessa, eika haluttais olla erossa, jotta han voisi menna Amerikkaan etsimaan toita:(

[tx]

I-130 + CR-3 sitten (kuten jo lahetysto ylla suositteli). Eipa oikein ole muita vaihtoehtoja.

[Guest NG]

Konsulaatista taas vastausta, etta miehellani pitaisi olla viisumia varten tilillaan 70,000 dollaria kun asuu Suomessa tai hanen pitaisi asua USA:ssa ja olla siella toissa sponsoroidakseen minua ja en haluaisi odottaa Suomessa "leskena" vuotta. Eli eivat ilmeisesti meita sinne halua... Meilla kun ei ole "omaisuutta", eika hanen perheessaan ole ketaan, jolla olisi varaa meita sponsoroida. Suomeen kylla saisi jaada alyttoman helposti... Nyt on vaikea olla positiivinen. Anteeksi kun valitan taalla:D Ilman suuria rahoja ei ilmeisesti rakkaudellakaan ole merkitysta. Onko kellaan ollut tallaista tilannetta?

[Lainie]

No eihän tämä nyt mikään hyökkäys teitä ja teidän rakkautta kohtaan ole, vaan ihan normaali käytäntö Yhdysvaltojen viranomaisilta. Miehesi pitää pystyä elättämään sinut jos sinne muutatte ja jos hänellä ei kerran ole työpaikkaa, niin silloin säästöt ovat ainoa millä voisitte elää. Jos näitä ei ole, ette ilmeisesti saa sinulle oleskelulupaa. Yhdysvalloilla on täysi oikeus olettaa, että sinne muuttavat eivät heti tule jo liikaakin kuormitetun "wellfaren" piiriin, vaan pystyvät itse huolehtimaan itsestään.

Näin se on useimmissa maissa.

Toivottavasti teille kuitenkin löytyisi joku ratkaisu!

[Ellinora]

Niin, meilla olisi ollut vastaava tilanne edessa, mutta onneksi mies sai vakkaripaikan omalta alaltaan Suomesta. Lapsi ja mina olisimme joutuneet jaamaan Suomeen ja mies olisi lahtenyt rapakon taakse etsimaan toita. Mun mielesta kanssa tosi vaarin. Paljon jaksamisia!

[tx]

_NG_*, maahanmuuttotarinat ei ole aina hauskoja matkan varrella.

Me mentiin naimisiin helmikuussa 2006. Mies asui USAssa, mina Irlannissa, ja sen jalkeen asuttiin molemmat Irlannissa, jossa mies joutui odottelemaan eu-1 eli puolisoviisumia heinakuuhun 2007 asti (jonne asti oli pelkastaan mun palkka). Mies sai tyotarjouksen USAssa, ja tarkistetiin USCIS:lta miten meidan tulisi menetella (kunnes tuo eu-1 olisi saatu ei voinut edes USCIS:lle olla Irlannissa asuvana eli DCF ei ollut mahdollinen). USCIS antoi neuvoja jotka olivat syvalta ja taysin vaarin (ja jonka takia mulla tulee olemaan useamman vuoden fatwa niille). Eli muutoksi maaliskuussa 2007 (huomaa, eu-1 yha jonossa). Minut kaannytettiin rajalta. Asunto oli mennyt alta, tyosta olin tietenkin irtisanoutunut, joten eipa ollut oikein mitaan kiinnekohtaa. Mies sai onneksi aloittaa viikon myohemmin eli auttoi pari paivaa etsimaan kaytannon jarjestelyja. Onneksi sai asunnosta viela kiinni, ja muutaman kk:n jalkeen loytyi ihan ok duunikin joka onneksi oli tarpeeksi stressaava jotta ei huomannut miten tuo "muutaman viikon" minka nuo viisumien jarjestelyt saattaisivat vieda (US immigrationin tyyppien mukaan) venyi kesalle 2009. 938 paivaa myohemmin kun mita olisi pitanyt viimein paasin muuttamaan. Ensimmaiset n 3 kk tuon USAn rajalla kaantamisen jalkeen maalisk. 2007 oli PTSD paivittaisena harmina lisaksi. Joku tuttu (joka myos kaynyt lapi vastaavan immigraatiohelvetin) ehdotteli etta hanki jotain masennuslaakeeita - jatin valiin silla masennuksen ja PTSD:n syy oli ERITTAIN selkea. Mies oli siis huhtikuusta 2007 asti takas USAssa, mun paperit oli hakemuksessa ja I-130 ja K-3 vaan kesti ja kesti, ja tilannepaivityksia ei meinannut saada kirveellakaan vaikka senaattoritkin pistetiin kyselemaan. Syyta siihen miksi I-130 ja nuo muut paperit kesti yli 2 vuotta ei koskaan ole meille kerrottu, mutta luulisin etta syy on se etta jossain muussa osavaltiossa on convicted felon jolla on sama nimi, syntymapaiva, ruumiin yleiskuvaus ja rotu kun mun miehella (sama syy on aiheuttanut immigration jonojen hitautta aina kun mies tulee maahan, kunnes joku disassociation tosta toisesta henkilosta oli viimein sekin lapi).

Kun kysyin tuon 2007-helvetin yhteydessa Irlannin Suomen lahetystolta neuvoja ja apua (lisavaikeutena silloin viela se ettei miehella ollut sita eu-1), Suomen lahetyston asenne oli ei edes kovin kermalla kuorrutetusti "USA saa tehda ihan mita vaan, ei meita kiinnosta". (Kiitos, pidetaanpa mielessa jos mikaan Suomen edustusto tarvitsee aikanaan helppia mihinkaan)

Tuo helvetti loppui vasta thanksgivingin aikaan 2009, josta lahtien on viimein asuttu samassa paikassa ja happily ever after.

Useampaan kertaan ehti kylla huomata etta monet jotka oli menny samoihin aikoihin naimisiin kun me oli jo ehtiny erota ennen kun me voitiin edes kunnolla asua saman katon alla.

Tuo USCIS:n fuckup vuodelta 2007 aiheuttaa yha sen etta ma saan varata lisaaikaa immigration jonoihin vaikka onkin vihrea kortti. Kansalaisuus on tarkoitus hankkia heti kun sen voin hakea (3 v siita kun green card myonnetty kun tullut puolisoviismilla ja on yha naimisissa saman USAn kansalaisen kanssa) niin ei tarvi joka kerta ahdistua ja stressautua kun lahtee tai tulee maasta. Vaikka sitten joku paiva 5 tai 20 vuoden paasta paatettaskin etta halutaan asua jossain muualla pain maailmaa.

Ja yksin en halua matkustaa mihinkaan. Mies tais olla noin vuos sitten 3 paivaa yksin Californiassa tyomatkalla ja se on tanne tulon jalkeen ollut pisin aika erossa toisistamme, kas kummaa.

[Guest NG]

tx, kiitos tuosta tarinasta. Ei enaa tunnu niin pahalta:)

Voipi olla etta kaannytaan juristin puoleen:)

[AnitaN]

Olen lukenut täältä paljon hyvin vinkkejä tuohon maahanmuuttoon liittyen. Itsellä mies jenkki myös, minä suomalainen. Perustin juuri blogin, johon kokosin aika pikkutarkan listan niistä kaikista hyvistä ja huonoista vaiheista, joita miehen suomeen muutto prosessissa on ollut. Se löytyy täältä:

http://www.lily.fi/blogit/tervetuloa-suomeen/muutto-amerikasta-suomeen-0

 

Runsaasti kirjoituksia aiheesta tulossa vielä blogiini (tällä viikolla päivittäin), mutta olisi tosi hienoa kuulla, jos samassa tilanteessa ovat/ olevat ehtisivät sinne puolelle kommentoimaan:

1) Minkälaisia haasteita teillä on ollut Suomeen muutossa/ Amerikkaan muutossa?

2) ja/ tai mikä on mennyt hyvin?

3) ja/ tai minkälaisista jutuista maahanmuuton yhteydessä tulisi puhua enemmän?

 

Blogi on osa projektiani, jossa haluaisin herättää enemmän keskustelua maahanmuuttoprosessin järkevyydestä. Tein aiheesta postauksen Facebookiini, jonka pohjalta YLE oli yhteydessä minuun ja annoimme heille haastattelun. Olen myös antamassa aiheesta haastattelua paikallislehdelle sekä suunnitellut jonkin tyyppistä after work -kokoontumista, joissa ideoita koostettaisiin yhteen. Kaikki vinkit, ideat ym. näkökulmat siihen, miten hommat voisivat toimia paremmin, olisivat itselleni tosi, tosi tervetulleita.

 

Yst.terv.

Anita N.

[Sanetski]

Voi herran jestas! Mä olen nyt kattonut näitä viestejä, ja lukenut edes takaisin kaiken mitä tästä löydän maan ja taivaan väliltä. Mä kuvittelin jostain syystä, että naimisiinmenon jälkeen olisi täysin mahdollista muuttaa heti Jenkkeihin kumppanin kanssa. Nyt näyttääkin niin, että se ei olisi mahdollista?? Ton I-130:n kanssa näyttäysi menevän yli vuosi helposti. Ja olen täysin ymmälläni, että jonkun ylläpuolisen viestin mukaan K-3 visaakaan ei muka olisi. Ymmälläni siksi, että ainakin Dep. of Staten sivuilla sitä vielä mainostetaan varteenotettavana vaihtoehtona.

 

Miten on, tietääkö kukaan onko olemassa mitään mahdollisuuksia muuttaa heti kullan kanssa USA:an vai pitääkö tosiaan odottaa noiden kaikkien älyttömien paperien ja byrokratiakiemuroiden selviämistä Suomessa sen ajan?

 

Ihan kamalaa, jos byrokraatit noin pakottaa kaksi toistaan rakastavaa olemaan toisistaan erossa

[Ellinora]

K-3 on kait viela kylla mahdollinen, mutta saattaa kestaa yhta kauan saada kuin CR-1 ja maksaa enemman.