tammikuu09

Yhdysnimi olisi ollut kamala (+mies ei tykännyt muutenkaan) - ja itselleni oli aivan mahdoton ajatus jäädä omalle nimelleni naimisiin mennessäni. Ei siis mitään syvällistä erinomaista syytä vaan tyystin perustelematon tahto olla avioliitossa "rouva [miehen sukunimi]".

Miksi mustaan ei saisi pukeutua? Selasin juuri useampaakin etikettiopasta niin netissä kuin omassa kirjahyllyssäkin, eikä mustasta värinä puhuta niissä mitään. Vain valkoinen on värinä sopimaton, minkä lisäksi sanotaan ainoastaan niin, että häissä ei saa pukeutua surupukuun. Ja missään tapauksessahan mustat iltapuvut tai mustat cocktail-mekot eivät kuulu suremiseen/hautajaisiin vaan nimenomaan juhlapukeutumiseen.

En: puku oli heti ensisilmäyksellä se oikea ja niin kampaus kuin meikkikin just niin mua. Sen sijaan olisin voinut jättää laihtumatta ne parit kilot ennen häitä, koska hääpäivänä olkaimeton puku oli siinä ja rajalla, etteikö valunut hieman.

Pakattiin tavarat autoon ja ajettiin Tampereelle. Sulhanen vei koristeet + hääkarkit + muut rekvisiitat juhlapaikalle; minä kävin manikyyrissä ja kulmien muotoilussa. Illan päätteeksi käytiin ulkona syömässä ja silitettiin mun pukuni.

Ei polkaistu vaan suudeltiin (kun kakkupala oli jo lautasella) - ja olisi oltu ihan tyytyväisiä, mutta vieraat alkoivat melkein viheltää ja buuata Ensin oltiin kuin ei olisi kuultukaan, mutta kun ei lopulta voinut sivuuttaa, niin huikattiin tietävämme kaapin paikat ihan tallomattakin.

Komppaan! Itse pillitän normaalisti jo leffojen tai pelkän musiikin äärellä, mutta kun seisoin tulevan mieheni rinnalla kuuntelemassa vihkipuhetta, tunsin oloni järkähtämättömän tyyneksi ja varmaksi (kuvista tätä on kommentoinut sellainenkin henkilö, joka ei ollut paikalla, vaikka ei ylipäätään tunne mua mitenkään läheisesti) - enkä vieräyttänyt kyyneltäkään... Ja tahtomisenkin kajautin niin kirkkaasti, että kuului varmaan ulko-ovelle asti

Jos kahdestaan seisominen on hölmöä, niin sitten minä ja sulhaseni oltiin hölmöjä omissa häissämme Siis sulhanen voi todellakin kaivaa sormuksen ihan itse omasta taskustaan, ja morsian voi ojentaa kimpun vaikkapa omalle äidilleen, ellei halua pidellä sitä itse seremonian aikana.

^Onneksi kaikkien perheenjäsenet ja ystävät eivät ole noin surkeita valokuvaajia, edes kärjistetysti

Meillä oli täsmälleen samoin: kutsussa vain "vastausta pyydetään" + päivämäärä ja infolehtisessä sitten yhteystiedot + ilmoittautumispyyntö uudelleen vähän pidemmin/tarkemmin. Munkaan mielestäni kahdet puhelinnumerot ja sähköpostiosoitteet eivät kuuluneet varsinaiseen kutsukorttiin.

^Täysin samaa mieltä: haettiin baarista 4-5 vesipulloa joka päivä, ja olisi kyllä tullut äitiä ikävä, jos niitä olisi pitänyt roudata kaupasta jostain muutaman kilometrin päästä. Vähän kyllä ihmettelin, ettei huoneessa ollut defaultina juomavesikanisteria (näin oli aiemmalla lomalla Dominikaanisessa tasavallassa) - kun siellä kuitenkin kehotettiin välttämään hanavettä juomiseen.

Kutsussa esittämämme toiveen mukaan menivät häämatkaan. Lisäksi saamallamme lahjakortilla hankittiin muutenkin suunnitelmissa olleita lautasia ja pyyhkeitä sekä sammutuspeite.

Meillä ei ole mitään yhtä tiettyä biisiä, mutta tällaisena voisi tulla mieleen "My heart will go on", koska ensimmäisenä yhteisenä viikonloppunamme katsottiin Titanicia dvd:ltä. Vastaavanlaisia muistoja tulee myös Love Actuallyssakin soivasta "All I want for Christmas is yousta". Ja häissä sitten oli viimeisenä hitaana sanoitukseltaan kolahtava Moulin Rougen "Come what may". --> Muoks: unohdin mainita Leijonakuninkaan "Can you feel the love tonightin" eli sen tasan ensimmäisen kappaleen, jonka noin minuutin vanhana avioparina kuulimme.

- kutsukortit - infolehtiset - opaste juhlapaikan portille - hääkarkit - ohjelmalehtiset - kukka-asetelmat - morsiuskimppu - kiitoskortit - leikekirjatyyppiset valokuva-albumit häistä + häämatkasta + häiden valmistelusta

Yksi vaihtoehto hääautolle on ihan tuikitavallinen taksi! Siis ne kaksi matkaa, jotka päivän aikana teimme, eivät olleet mitään ohjelmanumeroita, emmekä myöskään halunneet pakottaa ketään vieraistamme pysymään ajokuntoisena vain meitä kuskaamaan, joten toimi hyvin eikä maksanut omaisuuksia...

Kysäisepä sulhaseltasi, olisiko hän vaivautunut, jos sinulla olisi kaaso, vaikka hänellä ei olisi bestmania No, itse toimimme vastaavassa tilanteessa niin, että meillä oli virallisesti kaksi seremoniamestaria - joista toinen oli paras ystäväni ja käytännössä kaaso, vaikka titteli sellaisenaan ei käytössä ollutkaan.

^OT mutta tuttu tunne: meillä oli myös infolehtinen, jossa oli muiden tietojen ohessa niin lahja-asiat kuin ajo-ohjeetkin (paikka kaiken lisäksi ison kaupungin keskustassa eikä missään vaikeassa paikassa perämetsissä) - mutta niin vain muutamat vieraat kyselivät, mitä toivottiin lahjaksi ja miten juhlapaikkaan löytäisi perille --> Mitä tilinumeroon tulee, ainakaan päin naamaa kukaan ei suoraan kritisoinut, mutta toisaalta kyllä saatiin myös jokusia tavaralahjoja... Tavallaan kaikki ei-tarpeellisia, mutta oli useimmissa ihan ajatusta ja varsinkin yhden osalta erittäin kunnioitettavaa vaivannäköä!

Viime kesänä sain vastaukset tiedusteluihini suunnilleen vuorokauden sisällä, mutta nyt en tiedä, mikä liikkeen tilanne on, kun hääkukkaosastokin on kutistunut pariin malliin ja teksti kertoo vain vuoden 2009 katalogien päivittämisestä (minun tilaukseni aikoihin oli ainakin pariakymmentä mallia saatavissa suoraan). Yksi vaihtoehto on, että tilaat irtokappalekukkia ja sidot kimput/asetelmat itse (minäkin ostin ensin morsiuskimpun valmiina mutta tuunasin sen lopulta isommaksi ja siitä innostuneena tein pöytäkoristeet alusta loppuun).

^Meillä oli A5-kokoiset: etupuolella teksti kokonaisuudessaan ja takapuolella kartat.

Lainaan omaa vastaustani tuolla toisessa ketjussa: Etiketin mukaan tilinumeroa ei tulisi laittaa itse kutsuun vaan mahdollisesti erilliseen infopaperiin (jos on esim. ajo-ohjeet tai muuta tietoa juhlista) tai erilliseen korttiin (vähän sellaiseen kuin joistakin liikkeistä saa tehtyään sinne lahjalistan). Mekin toivoimme vain rahaa, tosin häämatkaan, mutta halusimme hieman "pehmentää" tätä ilmaisemalla, miksi emme ihan aikuisen oikeasti tarvinneet enää liinavaatteita tai astiastoja (läheskään kaikki eivät kerta kaikkiaan tätä ymmärrä selittämättä) - joten kirjoitimme vapaamuotoisesti mutta ei mitenkään runomuotoisesti tai muka-humoristisesti, että kahden aikuisen taloudessa on kodin tavaroita ihan riittämiin mutta että ilahduttaa voi muutenkin (toisin sanoen osallistumalla häämatkaan). --> Muoks: vanhanaikaisen etiketin mukaan tilinumeroa ei itse asiassa saisi laittaa laisinkaan, edes erillisesti, mutta enpä ole enää vuosiin nähnyt hääkutsujen liitteitä, joissa sitä ei olisi ollut

^Ei noita tulleja tarvitse pelätä, kun niidenkin kanssa hinta jää halvan dollarin aikana todella edulliseksi Itse tilasin kaksi kertaa tuolta SilkSpecialtiesista, ja ekalla kerralla ei jäänyt ollenkaan tulliin (tilauksen arvo postikuluineen 79 dollaria eli noin 50 euroa viime kesän kurssin mukaan). Toisella kerralla sitten jäi, mutta tullia ja arvonlisäveroa tuli yhteensäkin maksettavaksi vain vajaat 20 euroa (tilauksen arvo postikuluineen 131 dollaria eli noin 85 euroa viime kesän kurssin mukaan).

Me emme ehtineet lainkaan käyttää noita all inclusiven aktiviteetteja, koska kävimme parilla retkellä (kun välttämättä halusimme nähdä muutakin kuin hotellin) - emmekä sitten muina päivinä välittäneet enää muusta kuin rannalla/uima-altaalla makaamisesta.

^Etiketin mukaan tilinumeroa ei tulisi laittaa itse kutsuun vaan mahdollisesti erilliseen infopaperiin (jos on esim. ajo-ohjeet tai muuta tietoa juhlista) tai erilliseen korttiin (vähän sellaiseen kuin joistakin liikkeistä saa tehtyään sinne lahjalistan). Mekin toivoimme vain rahaa, tosin häämatkaan, mutta halusimme hieman "pehmentää" tätä ilmaisemalla, miksi emme ihan aikuisen oikeasti tarvinneet enää liinavaatteita tai astiastoja (läheskään kaikki eivät kerta kaikkiaan tätä ymmärrä selittämättä) - joten kirjoitimme vapaamuotoisesti mutta ei mitenkään runomuotoisesti tai muka-humoristisesti, että kahden aikuisen taloudessa on kodin tavaroita ihan riittämiin mutta että ilahduttaa voi muutenkin (toisin sanoen osallistumalla häämatkaan). --> Muoks: vanhanaikaisen etiketin mukaan tilinumeroa ei itse asiassa saisi laittaa laisinkaan, edes erillisesti, mutta enpä ole enää vuosiin nähnyt hääkutsujen liitteitä, joissa sitä ei olisi ollut

Mulla kuului koekampaus hintaan, ja katsoin sen kyllä tarpeelliseksi, kun ei ollut tuttu kampaaja. Ei kampausta toki tehty yhtä loppuun ja viimeistellyksi kuin hääpäivänä, mutta kampaaja tutkaili, saisiko mun ohuista ja lyhyistä hiuksistani sitä, mitä olin suunnitellut. Samalla myös värjättiin ja leikattiin tukka varta vasten siihen kuosiin, mistä hääpäivän kampaus tehtiin.

Heti tulevat mieleen nämä prinsessavalssit (osittain samoja kuin jo mainitut): Lumikki / Some day my prince will come Tuhkimo / A dream is a wish your heart makes Tuhkimo / So this is love Prinsessa Ruusunen / Once upon a dream Prinsessa Ruusunen / I wonder

Luitkos ees tuota mun tekstiä..? Luin kyllä, mutta en kommentoinut sitä, vaan vastasin lasikuulalle vakaumuksen kunnioittamisesta