tammikuu09

^OT: "Nainen seisoo vasemmalla puolella alttarilla ja kulkee alttarille vasenta puolta kirkkokäytävää, periytyy edelleen ajalta jolloin vaimot ryöstettiin. Mies piti ryöstämäänsä vaimoa vasemmalla puolella, jotta oikea käsi sai viuhtoa miekalla pois naapurikylän miehiä." http://www.amoriini.com/Sivusto/Haaopas/ha...aaperinteet.php

^Komppaan lasikuulaa, koska eihän toisen vakaumuksen kunnioittamisen pitäisi olla yksisuuntaista! Siis aina niin päin, että uskonnoton joutuu liittymään kirkkoon uskonnollisen vakaumuksen takia... Ei kai kukaan vaadi uskonnollistakaan eroamaan kirkosta vain uskonnottoman vakaumuksen takia? Tasavertaisinta kunnioitusta lienee kompromissi, esimerkiksi siviilivihkiminen + siunaus

Meillä isä piti hyvin lyhyen puheen, jossa lähinnä toivotettiin tervetulleeksi, minkä päälle hän luki kauniin ja pitkähkön Kahlil Gibranin runon. Tämä kaava toimii ujollekin, kun voi lukea suoraan paperista ja ilmaista ajatuksensa jonkun suurmiehen tai -naisen sanoin.

Meillä oli ykköshätävarana kaunis morsiussateenvarjo Jos sitten olisi ollut niin mahdottoman kamala keli, ettei edes varjon kanssa olisi voinut olla ulkona, niin kuvat olisi varmaan otettu juhlapaikalla sisällä (nyt siis juhlapaikan puutarhassa).

^Vähän OT, mutta me laitoimme kutsuihimme, että meidät vihitään kello 13 [juhlapaikkamme nimi] ja sitten että juhlia jatketaan samassa paikassa kello 23 saakka. Täten kaikille kävi kysymättäkin selväksi, että vihkiminen oli juhlapaikalla ja että kaikki tapahtui samassa kohteessa

Mun kaasoni ei seisoskellut mun vieressäni vihkitoimituksen aikana (bestmania ja sitä myöten symmetrisyyshuolia ei ollut): hän suoristi laahuksen, kun tulimme vihkijän eteen, ja samalla hän otti myös mun kimppuni, minkä jälkeen hän meni omalle paikalleen (sain kimpun takaisin vihkimisen lopussa mun ja mieheni käännyttyä jo selin vihkijään).

Me otatimme kuvat ennen vihkimistä, samoin siellä juhlapaikalla, joten meidän ei tarvinnut ajella edestakaisin eikä vieraiden odotella. Oli tosi ihanteellinen ratkaisu, kun siinä vaiheessa meikki ja kampaus olivat parhaimmillaan ja puvutkin vielä ihan pakasta vedetyt.

Lainaan omaa aikaisempaa viestiäni: --> Tilasto on aina tilasto, mutta tämän perusteella kesä- ja heinäkuu ovat paikallisen ilmaston kylmimmät mutta suomalaisittain katsottuna vielä ihan mukavat, pohjois- ja länsirannikolla vielä vähän enemmän kuin etelä- ja itärannikolla

Oletko tiedustellut vihkijää Oulun käräjäoikeudesta? Tampereella ainakin sai käräjäoikeuden tuomarin juhlapaikalle lauantaina, ja varaaminenkin onnistui jo vuotta etukäteen - minkä lisäksi seremonia oli todellakin muuta kuin vain "sormusten vaihto ja veke" --> Muoks: ja käräoikeuden tuomareilla siis on se ihan oikea oikeus vihkiä avioliittoon (toisin kuin Pro-Seremonioiden puhujilla)

^^Siis mieluummin "voit pahoin" omassa vihkitilaisuudessasi "jeesustelujen" takia kuin luovut urkumusiikista (hienoja seiniä kun on muuallakin kuin kirkoissa )? Ok, kärjistän tuossa aika tavalla, mutta en vain ymmärrä, miksi kirkossa olisi enemmän tunnelmaa kuin muualla, varsinkin jos sanoma on vihittävien mielestä yhdentekevä tai jopa vastenmielinen. Minä ainakin mieluummin kuuntelin oman vihkijämme ihanan lämminhenkistä ja henkilökohtaista puhetta kuin itselleni merkityksetöntä uskonnollista seremoniaa (ko. vihkijän varaaminen muuten kävi helpommin kuin useimmissa Suomen seurakunnissa ) - ja miljöö oli minkä tahansa kirkon veroinen, vaikka häämarssit sitten saimmekin "vain" pianolla soitettuna.

Mä en tiedä ortodoksisesta kihlaamisesta ja vihkimisestä sinänsä mitään, mutta ilman muuta pappi sekoili sanoissaan muutenkin kuin tuon Aadan mainitseman kaavan osalta, koska nimitti sulhasta ainakin kerran "jumalanpalvelijattareksi"

Viehe meidänkin häissämme, samaa kukkaa kuin mun morsiuskimppuni. Ja Violettelle: Riippuu toki pukujen materiaaleista, mutta ei kai viehe naisen pukua sen pahemmin pilaa kuin miehenkään? Siis esim. frakin satiiniset kaulusliepeet ovat ihan yhtä lailla allergisia neuloille, ja vastaavasti taas monet naiset käyttävät kukkaa painavampiakin rintakoruja. No, meillä olikin vieheissä neulojen sijaan magneetit, niin ei tarvinnut murehtia.

Niin oli meillekin Eli itse järjestimme häät 200 kilometrin päähän kotoa ja kävimme muistaakseni kaksi tai kolme kertaa paikan päällä (silloinkin hoidimme useita asioita samalla kertaa ja tapasimme vielä kavereitakin) - eikä sellaista asiaa ollutkaan, mikä ei sähköpostilla olisi hoitunut (tosin valitsimme palveluntarjoajatkin juuri sen mukaan = kunnon nettisivut ja ripeät vastaukset tiedusteluihin)! Mitä vieraisiin tulee, niin lyhin matka oli omilla vanhemmillani (heilläkin 120 km)... Oli joka tapauksessa täysin mahdotonta löytää kaikille läheinen paikka, koska pelkästään mun ja sulhasen vanhemmilla on välimatkaa monta sataa kilometriä ja kaukaisimmat vieraat tulivat Pariisista Muoks: niin ja lähes kaikki kutsutut tulivat paikalle, vaikka paria poikkeusta lukuun ottamatta se tarkoitti 2-3 päivän reissua matkoineen ja hotelleineen (ulkomaalaisille vielä enemmän)! Itsekin matkustimme viime kesänä pääkapunkiseudulta Lappiin, nimenomaan varta vasten yksiin häihin, joten ne, jotka oikeasti haluavat olla paikalla teidän häissänne, tulevat kyllä (ellei tietysti ole jotakin todellista pakottavaa estettä)...

Joo, mua häiritsi myös se Vappu Pimiän ihan ylenpalttinen kritisointi ja haukkuminen Varsinkin kun sitten vasta myöhemmin kävi ilmi, että morsian kielsi sulhasta juomasta alkoholia siksi, ettei hän itsekään raskauden takia voinut (siis alun perin annettiin ymmärtää sen olleen pelkkää oikuttelua/määräilyä). Ok, oli se morsiamelta ehkä vähän yliampuvaa, mutta tuntui silti hullulta, että bestmania ja kaasoakin oikein kiristettiin kyseenalaistamaan kaikki jo sovitut jutut (kiva sitten ko. hääparin katsoa niitä "haukkuja" jälkikäteen). Satuhäissä oli vähän kummallista, että haastatteluissa oli vain sulhasen äiti: sekä sulhasen isä että morsiamen molemmat vanhemmat näkyivät ja kuuluivat vain häissä kuvatuissa otoksissa Ja vaikka rahalla mällääminen oli ajoittain vähän liian pääosassa, niin mun silmääni pisti positiivisesti moniin muihin jaksoihin verrattuna, että anoppi näytti kuitenkin tykkäävän miniästään (olisi ko. tilanteessa voinut yhtä hyvin mutista onnenonkijoista tai vastaavista). Ja niin kuin joku jo sanoikin, se sulhanen vaikutti hyvinkin sympaattiselta eikä pahassa mielessä hemmotellulta kakaralta (varsinkin tuntui hemmottelevan morsiantaan ihan ilokseen eikä vain rahalla pröystäilläkseen).

Ei ole ainakaan vielä ehtinyt tulla tyhjä olo, kun ensin oli häämatka ja tähän mennessä olen sen jälkeen vasta tilannut valokuvat - on siis kiitoskorttien askartelu ihan vaiheessa ja hääalbumit tykkänään aloittamatta! Eli ihan on hommaa illoiksi edelleen Tavallaan sitten "masentaa", kun juhla oli niin ihana ja täydellinen mutta nyt sitten jo historiaa...

^Kaikissa häissä, joissa olen ollut vieraana, kimppu/sukkanauha on heitetty ohjelmanumerona keskellä iltaa, siis ei hääparin poistuessa. Omissa häissämme ei heitelty mitään, kun ei ollut sinkkujakaan.

Pihistys: - asut alennuksesta (ulkonäöstä ei tingitty) - ei hääautoa (vihkiminen juhlapaikalla) - ei bändiä (musiikki mp3:na) - ei heittokimppua tai sukkanauhaa (vieraina vain pariskuntia) - hyvin vähän koristeita hääpaikalle (upea paikka ilmankin) - silkkikukat (upeat eivätkä sinänsä halvat mutta morsiuskimppu säilytettävissä ilman kallista kuivatusta ja pöytäasetelmat käytettävissä uudelleen) - vain muotokuvat ammattilaisella (muu juhlapäivän kuvaus tuttujen toimesta) - kiitoskortit itse omista digikuvista (pelkästään kiitoskorteissa säästyy yli 200 euroa) Panostus: - ruoka ja juoma - häämatka - hääyö sviitissä - vihkijä juhlapaikalle - pianisti ja taikuri - morsiamen kampaus ja meikki - askartelut eli kaikki alusta loppuun samaa tyyliä ja samaa väriskaalaa Siltä väliltä: - morsiamen vihkisormus (mieleinen mutta kattohinta mielessä kuitenkin )

Meillä oli ohjelmalehtiset, jotka jaettiin valmiiksi pöytiin jokaisen paikalle. Ihan tietokoneella ne näpyttelin ja työpaikalla tulostin, luonnollisesti samalla fontilla ja samalle paperille kuin kutsukorttien sisälehdet. Ohjelmalehtisessä oli simppelisti ohjelmarunko (ei mitään kellonaikoja!) ja sekä seremoniamestareiden että tilattujen esiintyjien nimet (pianistin osalta myös vihkitilaisuudessa soitetut kappaleet...). Kaksikielisessä juhlassa oli muuten etupuolella suomeksi ja takapuolella ranskaksi, joten ei tarvinnut säätää, kuka saa minkäkin.

^Näin ainakin oli meidän ravintolahäissämme: tiedustelimme asiaa, mutta tosiaan leftovereita ei saanut tarjoilla uudelleen, vaan iltapala piti tilata erikseen. Toisaalta iltapala ei todellakaan ollut kallis, ja siitä ei juuri viinarahaa olisi säästynyt, koska henkeä kohden iltapalan kustannus oli suunnilleen sama kuin yhden oluen.

Tämä toimi todella hyvin, ja kaikki olivat valtavan tyytyväisiä järjestelyyn. Kaikki joivat niin paljon kuin halusivat/jaksoivat, ja silti jäätiin piikin katon alapuolelle reilusti. Eikä tullut ollenkaan järjettömän kalliiksi.

Oli pelkkä tiara ja sopi kampaukseen kuin nenä päähän. Huntua en koskaan halunnutkaan, ja kukat taas olisivat olleet turhan haasteelliset, sekä pakkasen että lyhyen tukan takia. Kokonaan ilman mitään taas olisi ollut jotenkin orpo olo.

^Joitakin pohdintoja "lisukkeiden" järjestyksestä löytyy täältä: http://www.naimisiin.info/yhteiso/index.php?showtopic=19816 Meillä toimi hyvin niin, että pussattiin heti sormuksen antamisen jälkeen (= tahtomiset > aviopuolisoiksi julistaminen > sormus > pusu) - minkä perään sitten tuli musiikkiesitys (samalla tavalla voisi mennä runo tai muu oma juttu). Joka tapauksessa kannattaa ilmoittaa vihkijälle, mitä on tulossa ja missä järjestyksessä, jotta ei juuri tule tuota mainitsemaasi sooloilua hänen taholtaan.

^Riippuu paikasta... Mulla vähän heikosti vertailukohtaa, kun oltiin all inclusivessa, mutta haarukka meni sille välille, että huippuravintolassa meni melkein sata euroa per henkilö, kun otettiin kolme ruokalajia ja huippuviinit, kun taas Port Louisin Pizza Hutissa pärjättiin alle kympillä per henkilö!

^Vaikea tilanne, mutta pystyisitkö juttelemaan asiasta isäsi kanssa? Isäni alkuperäisestä mielipiteestä en ole varma, mutta äitini taisi vähän olettaa, että isä saattaisi - mutta kun tästä tuli puhetta, kerroimme ystävällisesti mutta selkeästi, että kävelisimme vihille kahdestaan. Samalla selitimme, miksi - eli ei mistään vihamielisyydestä tms. vaan yksinkertaisesti siksi, että olimme yli 30-vuotiaita ja saattaminen tuntui vain oudolta ajatukselta, varsinkin kun olimme molemmat asuneet jo vuosikausia fyysisestikin hyvin kaukana vanhemmistamme ja kertoneet suhteestammekin suunnilleen vasta kihlautumisen kynnyksellä. Kukaan ei tästä pahastunut vaan hyväksyi ja ymmärsi näkökulmamme mainiosti.

Meillä oli kakkukahvit jälkiruokana eli heti hääaterian perään. Mitä nyt kahvipöydän kattamisen aikana oli hääkarkkien jakamista ja muuta pienimuotoista ohjelmaa niin, että väki kuitenkin pysyi pöydissä. Valssilla sitten aloitettiin koko loppuillan kestäneet tanssit.