Kartio

Itse laitan aina synttärikakkuihin ja muihin (jotka teen järjestelmällisesti suklaakakkuina) mansikkarahkaa. Kannattaa harkita, jos ei tunnu liian arkiselta ajatukselta.

Minä en ole vielä pukuani tavannut, mutta tiedän sen olevan "the" puku, koska suunnittelin sen itse. Olen katsonut netistä kuvia, tuhlaannut luennoilla aikaa piirtämiseen muistiinpanojen sijaan ja miettinyt eri vaihtoehtoja. Omantuntuinen puku on muotoutunut pikkuhiljaa ja suunnitelma vaihtunut moneen kertaan. Uskon kuitenkin, että kun saan edes lakanaversion kokeiltavaksi, menetän sydämeni samantien

Omia kokemuksiani näin pienirintaisena... Kuppi on AA-A, nyt pillerien popsimisen myötä vähän, hyvin vähän, kasvanut. Ympärysmitta on 75. Lisäksi tissit ovat ryhdittömät ja malliltaan typerät, joten vaatteitten käyttäminen ilman rintsikoita ei yksinkertaisesti ole mahdollisuus. Hääpuvun alle etsin ensisijaisesti korsettia, mutta olkaimettomat liivitkin kävisi, jos niitä olisi riittävän tukevina. Sovitin Jyväskylässä kaikki läpi Sokoksesta erikoisliikkeisiin. Ladyshopista (ilmeisesti ei mitään tekemistä samannimisen nettikaupan kanssa) ei löytynyt tähän aikaan vuodesta mitään. Sokkarilla oli pari korsettia ja muutamat olkaimettomat liivit, mutta mikään ei sopinut. Liivi & Sukka oli ehdottomasti huonoin liike. Palvelu oli töykeää ja koin olevani erittäin ei-toivottu asiakas. Vain kaksi korsettia annettiin sovitettavaksi, molemmat olivat rintojen kohdalta aivan liian suuria. Myyjä tuli katsomaan ja totesi, että on liian iso joo, mutta jos olisi pienempi, niin oikea rintani ei enää mahtuisi. Meinasin vetää turpaan. Korsetti oli kupeista täysin sopimaton molemmilta puolilta, ja ainoa asia, mikä tisseissäni EI ole vikana, on se että ne ovat käytännössä tasan samankokoiset . Erittäin tökeröä kommentointia siis. Figura Shop oli ylivoimaisesti paras paikka. Palvele oli paitsi asiantuntevaa, myös hyvin ystävällistä ja iloista. Kokoja löytyi hyvin ja sovitin kahta korsettia. Ensimmäinen oli suhteellisen hyvä, muttei riittävän. Toinen oli käytännössä täsmälleen sopiva, mutta kaipasin vähän koristeellisempaa. Lisäksi tämä yksilö alkoi hiertää jo sen kymmenen minuutin aikana, jonka sitä kokeilin. Epäilen siis, että se oli suunniteltu vähän pidemmälle ihmiselle. Kokemus oli kuitenkin hyvä. Lopulta tilasin netistä Lady Shopista Classic-mallisen korsetin, joka ei ole vielä tullut. Toivottavasti on sopiva... Jos ei, niin mietitään ompelijan kanssa, kuinka saada puvusta sellainen, etten tarvitse alle mitään.

Ilahduinpa sitten, kun TV:ssä mainostivat, että Meidän häät voi katsoa ilmaiseksi netti-TV:stä jälkeenpäin, jäi nimittäin tämän viikon jakso väliin. Yritin sitten. Ainoa, mitä sieltä pystyy katsomaan on mainokset, yritin kahdella selaimella. Aika surkeaa toimintaa Subilta minusta. Kertokaa, jos olette onnistuneet tuon kanssa, minulle kävi näin.

Minä en ole niinkään tehnyt kaasolle selväksi, mitä häneltä odotan, vaan otin huomioon kaasoa valitessani, mitä tältä ihmiseltä voi odottaa ja mitä ei. Tiesin, että hänen kanssaan voi keskustella hääsuunnitelmista ja hänellä on hyviä näkökulmia ja mielipiteitä. Samoin tiesin, että hän luultavasti tulee mielellään mukaan puvun sovituksiin ja kutsutalkoisiin ym. Sen sijaan osasin odottaakin, että hän kysyttäessä sanoi mieluummin olevansa juontamatta tai muuten puhumatta häissä. Tiedän myös, että hän on hääpäivänä korvaamaton apu käytännön jutuissa. Tämä on nähty jo yksissä lakkiaisissa (joissa häneltä ei pyydetty eikä odotettu mitään apua, mutta sitä saatiin paljon) ja muutossa. En siis usko, että häät vaikuttavat ystävyyteemme ainakaan negatiivisesti.

Monellakos kielellä Suomi on Suomi eikä Finland? Viro on tässä ainoa poikkeus. Mutta maakunnasta tulee Suomikin koko Suomen nimeksi.

Kolme kuukautta aikaa häihin. Kirkko on varattu jo kesällä, samoin juhlapaikka. Kanttori on sovittu, mutta papista ei tietoakaan. Pukua aletaan tehdä heti kun korsetti alle tulee postissa. Jos se on sopiva. Jos ei, niin tehdään puku, jonka alle ei tarvitse mitään. Kampaaja on varattu, meikin tekee siskon kaveri. Kukat pitää miettiä. Ohjelmaa pitää miettiä. Kuvaaja on tulossa juhlapaikalle illalla ja parin päivän päästä häistä mennään studioon. Tilannekuvaajaa päivälle ei ole, pitäisi sopia sellainenkin. Mietittävää on siis hurjasti. Onneksi mieli on pysynyt hyvänä. Tykkään kaikenlaisesta suunnittelemisesta, joten tämä on itse asiassa oikein mukavaa hommaa. Hääkarkit on ajatuksena mielestäni yksi turhimmista, mutta kun niitten tekeminen (sulattamalla suklaata johonkin kivoihin muotteihin) ja rasioitten askarteleminen on niin kivaa! Hauskaa on se, että tämän kevään aikana pitäisi naimisiin menemisen lisäksi saada aikaiseksi proseminaari. Ja sata pienempää opiskeluhommaa. Tänään saatiin kutsut tehtyä. Oli isä ja kaksi veljeä auttamassa. Mielenkiintoisen miesvaltaiset hääkutsutalkoot... Saatiin onneksi tehokkaasti hyvää jälkeä. Juhlaohjesäännöt puuttuu vielä, koska ne tulee sulhasen vanhemmilta postissa, heillä kun on parempi tulostin niitten tekemiseen. Osoitteet ja postimerkit on kyllä jo liimattu kuoriin. Meillä suunnitellaan häitä yhdessä. Siis minä ja sulhanen yhdessä, ei esimerkiksi minä ja kaaso. Kauhukuva on se ääriprinsessatouhuilu, jossa hääpäivä on morsiamen juhla ja sulhanen on asuste siinä sukkanauhan ja hunnun ohella. Vaikka on monelta elementiltään perinteisen häät, ei tahdota nähdä yhtään turhaa jäykistelyä tai asioitten tekemistä siksi, että joku muka kuuluu asiaan. Perinteitä noudatetaan sen mukaan, mikä sopii molempien mielikuvaan omantuntuisista häistä. Se on tärkeintä.

Olisi kiva, jos kukaan ie kuolisi kesken (on niitä iäkkäämpiäkin sukulaisia) ja ettei kellään olisi kurjaa. Siinä ne vähän taisi olla.

Keilaaminen, seinäkiipeily, karaoke...

Muu selitys. Pukuni jää liikkeeseen vuokralle, joten tulisi aikas kalliiksi tuhota sitä. Parasta tässä järjestelyssä muuten on se, että jos joskus (tyyliin 10-vuotishääpäivänä) tahdotaan kuvauttaa itsemme samoissa vetimissä, niin senkun vuokraan pukuni sitä varten

Meille tulee Fresitaa, siis mansikkakuoharia. Siinä on oikeaa mansikkaa, ei siis mitään esanssilitkua.

No nyt on molemmat katsottu ja Meidän häitä äänestetty. Voi tosin johtua tuo hieman negatiivinen mieliuva Satuhäistä siitä, että morsian oli niin kaukana omasta persoonastani kuin mitenkään mahdollista. Tuollainen yletön prinsessameininki ja jatkuva hihttely kävi hermoille, mutta se on toki minun henkilökohtainen ongelmani Ei Meidän häät mikään huippu ole, mutta siinä tuli kuitenkin vähän enemmän asiaa hääjärjestelyistä ja yksityiskohdista, vaikka menikin aika pitkälti mainostuksen puolelle välillä.

No ei kyllä ole. Minä tulin 14-vuotiaana ekan kerran ajatelleeksi itseäni hääpuvussa ja se jäi aika kertaluontoiseksi mietteeksi (muistan, koska ylläyin itsekin ja kirjoitin päiväkirjaani siitä). Muiden häissä käydessä on kieltämättä tullut välillä ajatelleeksi, millaisia juttuja tahdon sitten joskus omiini. Nyt kihlausaikana vasta olen alkanut suunnitella yhtään mitään. Ja kun kihlausaika on yhteensä yhdeksän kuukautta, niin en ole yhtään liian ajoissa liikkeellä...

Sulhanen ei ole erityisen loistavia juttuja möläytellyt, mutta käytiin pikkuveljen kanssa hyvä keskustelu. Esittelin sille tyttöpuolisten kavereitten puutteessa netistä kuvista, millainen puku minulle teetetään. Selitin varmaan jotain kampauksesta myös. Se sitten kysyi, että ajattelinko, että mies tekee koko päivänä muuta kuin tuijottaa minua sydämen kuvat silmissä Aaww, niin söpöä. Ja ei, en itse asiassa ajatellut...

Senkun otat tisen kaason lisäksi. Tässä tilanteessa hyvin ymmärrettävää. Se raskaana oleva voi auttaa niin paljon kuin kykenee, mutta varsinkin lapsen syntymän jälkeen tarvitset varmasti jo järjestelyihin avuksi jonkun, jolla ei ole vastasyntynyttä hoidettavana

Ooh... Tekisipä mieli järjestää meillekin tuollainen, olisi niin paljon enemmän vaihtoehtoja ja löytyisi varmasti kaikille jotain kivaa. Ja näyttää niin herkulliselta! Mutta meille taitaa kuitenkin nyt tulla itse tehdyt karkit ohjeen kanssa, niin että jos joku tykkää, niin voi sitten tehdä itsekin.

Nörttejä ollaan, joten kutsuihin on haettu välineitä mm. Fantasiapeleistä... Ja auton ikkunalle tulee sydämeen teksti "All my base are belong to you". Koko minun perheeni musiikkiharrastus näkyy siinä, että saavat soittaa yhden häävalsseista.

En ole vielä katsonut Satuhäitä, joten en voi äänestää. Meidän häät oli vähän outo. Aineksia on kyllä hyvään sarjaan, mutta jotenkin keskityttiin vähän vääriin asioihin. Tulennielentä olisi ihan hauska juttu vaikka omiinkin häihin, mutta hääohjelmassa kannattaisi keskittyä vähän muuhun. Ja rupesi ärsyttämään Lolan asenne välillä, kun ei rock-teema tarkoita synkkiä häitä. Eikä rock ole sama kuin hevi, niin kuin se nainen sitten sanoikin.

Meillä on yksi kaaso ja neljä bestmania.

Soitin kaasolle heti kihlauksen jälkeen. Kerroin samalla aiheesta ylipäätään ilmoittamalla, että hänellä on velvollisuuksia tiedossa Oli siis jo aiemmin ollut puhetta, että jos tai kun menen naimisiin, hän on kaasoni.

Minä esitin jo ajat sitten toiveen, että tahdon kosinnan olevan yllätys ja että olisi kivaa, että mies polvistuu. Eiei-toiveita ei ollut juurikaan. Tein kyllä selväksi, etten kaipaa mitään leivokseen piilottamista tai jousiorkesteria. Ja kosinta oli juuri minulle ja meille sopiva - polvillaan sormuksen kanssa, mutta ihan arkisessa tilanteessa töistä tullessa meidän pihalla.

^ No jopas... Kysymys oli ilmeisesti siitä, että kysyit mitä pointtia aviolittossa on, jos ei oteta samaa nimeä. No, pointtia on siinä, että sitoudutaan toiseen loppu elämäksi (siis ainakin tarkoitus on) ja ollaan toisilleen lähimpiä omaisia lain edessä. Aika vähän se nimi siinä minusta painaa. Minua ei häiritse se, että otatte sinun nimesi, mutta se on outoa, että perinne on ilmeisesti sinulle se tärkein syy juuri tälle ratkaisulle. Ymmärrän kyllä perinteen kunnioittamisen ja yhteisen sukunimen ottamisen, niin meiin teemme, mutta meillä se johtuu siitä, että minä en ole erityisen kiintynyt nykyiseen sukunimeeni, mies sen sijaan on. Minua tökkii tuossa perinteessä sen lähtökohta. Siis se, että vaimoon on lyöty uusi omistajan ja holhoojan leima, kun tuo omistaja ja holhooja vaihtuu isästä aviomieheen. Ymmärrän myös sen, että tahtoo perheelle yhteisen nimen. Minullekin se on tärkeä asia. On kuitenkin aika kohtuutonta, että miehen nimellä on ilmeisesti teidän tapauksessanne etuoikeus perinteen ja jonkin mukamas itseoikeutetun aseman vuoksi. Eli jos muita vaakakupissa painavia asioita (harvinaisuus, kauneus, maineen saavuttaminen omalla nimellä) ei olisi, miehen nimi olisi teillä automaattinen ratkaisu, koska se on miehen nimi? Minusta sen sijaan se, että toisella on vielä opiskelut vaiheessa ja toinen on saavuttanut mainetta ainakin omalla alallaan, on ehdottomasti yksi painava syy jälkimmäisen valitsemiseen tilanteessa, jossa halutaan yhteinen nimi.

Minä otan miehen nimen. Ihan käytännön syistä. On helpointa, että meillä on sama sukunimi ja kun se on miehen nimi, kaikki olettavat oikein eikä tarvitse selittää. Ehkä siksi ei kaivata enempää hankaluutta siihen, että miehen nimi menee muutenkin kaikilta aina väärin ja omani on kaksiosainen, jolloin saan aina postia vain puolikkaalla nimellä. Ei siis enempää sekaannuksia, kiitos En ole erityisen kiintynyt omaan sukunimeeni, joten ei ole hankaluuksia luopua siitä. Miehen nimen ottaminen ei ole yhtä helppoa. Siinä ei ole mitään vikaa, ihan kiva nimi, mutta ei se tunnu erityisen omalta. Ei toisaalta tunnu alkuperäinen nimenikään. Identiteettikriiseilen siis oikein urakalla. Jos se olisi vain minusta kiinni, meistä tulisi moemmista Leppävuoria isäni äidin tyttönimen mukaan. Se ei kuitenkaan käy miehelle, mikä ei ehkä ole mikään ihme edit: Niin, piti vielä sanoa, että mitä tahansa nimeä en ole koskaan ollut valmis ottamaan. On muutamia inhokkisukunimiä, joita en ottaisi. Ei kuitenkaan onneksi sattunut sellaisella varustettua miestä kohdalle

Kihlapäivä valittiin - eli sulhanen valitsi, milloin kosii yllätyksenä - sen mukaan, milloin sai palkkaa, että oli varaa sormukseen. Näin romanttinen tarina sen osalta meillä

Eihän tuo kivaa ole. Ymmärrän kuitenkin senkin puolen, että vanhojen ja tiukkapipoisten sukulaisten kanssa tasapainotteleminen on välillä hankalaa ja vaatii ikäviäkin ratkaisuja. On tietysti perusteltua kysyä, kannattiko sitten loukata teitä noin mieluummin kuin antaa jonkun konservatiivisen isotädin "loukkaantua". On se kuitenkin minusta ihan ihmisen oma ongelma, jos ei kanssaeläjiään kykene hyväksymään.