Kartio

Jyväskylässä Kortepohjan kirkko. Ylivoimaisesti rumin, mitä ikinä olen nähnyt. Siis ylivoimaisesti. Ja - yllätys yllätys - homevaurion takia pois käytöstä tällä hetkellä. Kuva löytyy täältä http://www.kirkkojyvaskyla.net/fin/etusivu...lueesta/?id=142 mutta se on hämmentävän edustava.

Riippuu ihan siitä, mistä kulttuurista puhutaan. Suomalaisessa perinteessä seksi on alkanut (viimeistään) kihlauksesta, joten huntu (sikäli kun sellaisia on käytetty) on ollut pahoilta hengiltä suojaamiseen. Monessa muussa kulttuurissa hunnuttaminen häissä ja joissain tapauksissa muutenkin, on kuitenkin merkinnyt lähinnä naisen/morsiamen "puhtautta" eli yleensä käytännössä neitsyyttä. Morsiamen paljastaminen sulhaselle hunnun takaa vasta vihittäessä on konkretisoinut sitä, kuinka mies ei ole edes nähnyt vaimoaan ennen häitä, eikä siten ole varmasti ainakaan päässyt lähikontaktiin. Niin kuin se tietenkään sitä todistaisi, mutta perinteet on perinteitä. Kulttuurista riippuen, siis. Suomalaisessa kulttuurissa tuo kruunu on tosiaan ollut se neitsyyden merkki.

No eipä tarvitse tätäkään miettiä, kun kaasoja on tasan yksi eikä sillä tarvitse mikään sen erikoisempi puku olla. Tulee missä tykkää, kunhan on juhlavaate.

Viedään kaikki avustajat (kaaso, neljä bestmania ja luultavasti osa sisaruksista) syömään häitten jälkeen jonnekin. Tuntuu kivalta muistamiselta ja mukava ajatus nähdä ihmisiä seuraavana päivänä häitten jälkeen tai kahden päivän päästä.

Meidät näillä näkymin ryöstetään kuvattaviksi ja vieraat saavat sillä aikaa valmistella luultavasti jonkinlaisen näytelmän, jolla "absaitsevat" meidät takaisin.

Minä olen jättänyt kihlasormuksen pois vain Lapin-vaelluksella. Todettiin miehen kanssa molemmat, ettei kuitenkaan ole varaa uusiin, joten parempi jättää autoon

Minulle ainakin tulee hopeiset tai ainakin hopeanväriset korut. Sormuksesta ei ole vielä tietoakaan. Valkokultainen voisi olla kivempi, mutta ainakin kihlasormus, joka jää sormeen, on keltakultainen. Minusta sormus kuuluu tavallaan uitenkin eri kategoriaan muiden korujen kanssa, ja kun se nyt loppuelämän on tarkoitus kantaa mukana, niin ehkä on ihan terveellistä aloittaa totutteu kullan ja hopean sekoittamiseen jo hääpäivän, kun tulevaisuudessa sitä on tiedossa kuitenkin Ai niin, rannekoruksi minulle tulee hyvin todennäköisesti mummuni vanha kultainen rannerengas, koska se on tunnearvoltaan niin tärkeä. Ei välttämättä sovi muiden kanssa yhteen, mutta tahdon sen joka tapauksessa. Jää tosin hihan alle vähän piiloon.

Kyllä huntu on neitsyyden merkki ollut. Joskus esimuinoin peittänyt kasvot kokonaan ja järjestetyissä avioliitoissa mies on nähnyt morsiamensa vasta, kun on huntu otettu pois. Myöhemmin se sitten on kai kutistunut jonkinlaiseksi neitsyen sädekehäksi tms. Eipä noilla perinteillä nykyisin väliä tunnu olevan. Tätini meni kolmatta kertaa naimisiin huntu päässä, kahden lapsen jälkeen. Eiköhän tössö taas kannata mennä ihan oman maun mukaan. Itse tahdon hunnun henkilökohtaisista syistä, mutta en missään nimessä ikinä haluaisi kävellä alttarille joku häkki päässä kankaan läpi tiiraillen.

Hyvin simppeli kutsu tekstin puolesta. Kannessa ei lue mitään, siinä on ainoastaan kuva. Sisäsivulla seuraava: Tervetuoa juhimaan ***** ja ***** häitä 25.4. Vihkiminn **** kirkossa klo 14:00. Hääjuhla ****** alkaen n. klo 15. Lisäksi kaksi säettä miehen kirjoittamaa runoa eri fontilla, ensimmäinen säe ylä- ja toinen alareunassa. Sisäsivun takana on sitten juhlaohjesääntö, jossa tämän natsimeiningin pehmentämiseksi lukee "Ylipäällikön päiväkäsitys eli epävirallinen selonteko häihin liittyvistä yksityiskohdista"

No kukas hemmetti tässä puhui työllistämisestä viikko- tai edes päiväkausiksi? Kaason, kuten bestmaninkin, tulisi kuitenkin osallistua häiden valmisteluun, kun esimerkiksi kutsut ei oikein kahdestaan valmistu. Sukulaisetko siinä sitten pitäisi työllistää vai hankkia afrikkalaisia orjia kenties? Itse ainakin osallistuin kaasona häiden valmisteluun sen verran kuin pystyin ja pyydettiin. Siis muun muassa suunniteltiin ohjelmaa, päivän aikataulua, riisinheittoa ym. Minusta se kuului ehdottomasti asiaan. Itselläni ei onneksi ole kaason kanssa ongelmia, koska tiedän, mitä häneltä kannattaa pyytää ja odottaa ja mitä ei. Jos kuitenkin yleisasenne olisi katkera tai ivallinen häitteni ja naimisiinmenoni suhteen, niin en varmaan kehtaisi heivata häntä pois kaason paikalta, vaan ottaisin toisen lisäksi.

Ja nyt pidemmän lueskelun jälkeen tuli mieleen, että ihan tavallinen raesokeri olisi varmaan ihan jees. Lentää oletettavasti ihan hyvin, liukenee märässä (ja sitähän huhtikuussa pitäisi riittää), näyttää kohtalaisen paljon riisiltä ja sekaan voi vaikka heittää värin vuoksi hopeakuulia (kakuskoristeita siis). Onko kokemuksia kellään?

Meillä on kanssa ongelma tässä, kun ei saa heittää linnunruokaa eikä viitsisi roskata. Yksi idea oli ottaa pari viikkoa etukäteen koivunoksia sisään maljakkoon ja antaa niiden puskea silmua sen aikaa (häät huhtikuussa). Niitä voisi sitten viskellä. Täytyisi vaan olla tarkkana vihreän värin kanssa, että puku kelpaa vielä vuokralle myöhemmin...

Itse kaasona olleena ja nyt itse morsiamena olen sitä mieltä, että kaason kanssa pitää tehdä asiat mahdollisimman selviksi molemmin puolin. Itse olin aikoinaan toinen kahdesta kaasosta, ja olisi helpottanut, jos aikataulu olisi ollut aiemmin selvillä ja sovittu ja sitä kautta mahdollisuus sitoutua palavereihin, koristeluihin ym. paremmin .oinen kaaso oli itse tuore vaimo ja tiesi siksi hääjärjestelyistä listavasti lähes kaiken. Siksi ongelmia ei juurikaan ollut. Harmitti vaan, un oma panos jäi vähän pieneksi, kun ei toisaalta ehtinyt, toisaalta tiennyt mitä tehdä enemmän. Nyt itselläni on kaaso, josta tiesin kyllä jo etukäteen, että omapäinen on. On ihan turha odottaa tietynlaista hössötystä kovin paljoa, mutta toisaalta hänen kanssaan suunnittelimme ensimmäisen version puvustanikin. Kutsujen ja muiden muotoseikkojen suunnittelu hoituu onneksi lähinnä sulhasen kanssa, kutsuja tekemään tosin tarvitaan kaikki vapaaehtoinen työvoima, koska projektia on. Kaasolta odotan tukea ja käytännön apua nimen omaan hääpäivänä, mutta sen tiedän myös saavani. Hän on osoittautunut uskomattomaksi käytännön ihmeeksi mm. lakkiaisissani ja kahdessakin muutossa. En siis huolehdi ollenkaan pukeutumisesta, kimpun huolehtimisesta tai ylimääräisestä käsiparista H-hetkellä. Lisäksi tällaisissa auttavat miehen neljä bestmania. Lyhyesti: Kaasoa valitessa yleensä tietää aika hyvin, mihin on itsensä pistämässä. Ihmiset on erilaisia, ja enimmäkseen on ennakoitavissa, miten kukakin kaasona käyttäytyy. Jos kuitenkin ilmenee täysin odottamattomia (negatiivisia) tapoja ja piiretitä, kannattaa pistää kaaso suosiolla vaihtoon tai ainakin ottaa toinen rinnalle. On hirvittävän epäreilua stressata omasta puvustaan tai tukastaan toisen hääpäivänä.

Onko kenelläkään kokemusta siitä, mitä hevoskyydistä saa maksaa ihan tilan lähituntumassa? Meidän hääpaikan naapurissa on hevostila ja kirkon ja juhlapaikan väliä on sellaiset viisi kilometriä. En ole vielä tiedustellut hintaa (tai järjestääkö ko. talli kärryajeluita), mutta jos jollakulla on tietoa, niin kertokaahan ihmeessä uteliaalle.

Pahiten epäonnistunut leikki minun kokemuksissani oli viime loppukesänä tätini häissä. Oli tavallaan monikulttuuriset häät, kun ne juhlittiin Ruotsissa, missä sekä tätini että hänen miehensä asuvat, vaikka ovat syntyjään suomalaisia. Lisäksi edustettuna oli vahvasti ruotsin-espanjalaisia ja vähän muitakin. Jonkinlaisena seremoniamestarina toimi virolainen nainen, joka alkoi illalla olla melkoisessa humalassa. Hän keksi toteuttaa aivan omituisen virolaisen perinneleikin, jossa ensin vietiin kaikilta vierailta kenkä. Kenkien saamiseksi takaisin piti tehdä kenen mitäkin. Jotkut lauloivat, jotkut tanssivat jne. eli enimmäkseen ihan ok. Minä "pääsin" kuitenkin osalliseksi kammottavaan ala-astehenkiseen nolausleikkiin, jossa muutama meistä pistettiin piiriin aina mies-nainen-mies-nainen -periaatteella, ja piti kierrättää sussta suuhun pikkuista kolikkoa. Vieressä oli känninen, viisikymppinen ruotsalaismies joka nauroi räkäisesti koko ajan ja selitti jotain ruotsiksi, vaikka oli selvää, etten ymmärtänyt sanaakaan. Ensimmäisestä kierroksesta vielä selvittiin, mutta tämän virolaisen känniääliön mielestä piti kiertää viisi. Sitten joku tiputti kolikon ja tämä virolaisidiootti ilmoitti, että kolme kierrosta lisää. Siinä vaiheessa häivyin piiristä, mistä tämä luuska tietenkin yritti nostaa meteliä. Loppuillan tunnelma oli vähintäänkin kuin hautajaisissa tämän episodin jälkeen. Noin yleisestikin nöyryytysleikit on minusta täysin naurettavaa ojelmaa häihin. Sellaiset kuuluu polttareihin, eikä mielellään sinnekään. Käsittämättömintä tuossa kyseisessä tapauksessa oli, ettei kolikon kiertäminen suusta suuhun ole mitenkään mielenkiintoista katsottavaa lopuille vieraille, eikä ole jaksanut ala-asteen jälkeen naurattaa ketään (paitsi sitä vierolaista kusipäätä).

Minulle on tärkeintä, että sormus näyttää minulta. Periaatteessa haaveilen valkokultasormuksesta, jossa olisi kolme rubiinia kolmiossa (tai kolmionmuotoinen rubiini), mutta en elättele liikaa toiveita sellaisen löytymisestä. Olen kuitenkin ihan vakuuttunut, että löydän sormuksen, johon ihastun ja joka näyttää niin paljon minulta, tyyliini sopivalta ja aikaa kestävältä, etten tahtoisi mitään muuta.

Olkapäät tulee olemaan paljaana, juuri muu ei sitten olekaan. On nimittäin tiedossa olkaimeton puku irrallisilla hihoilla, joten olkapäät paistaa, mutta muuten on hyvinkin "siveellinen" puku. Ei siitä häissä mitään sanomista pitisi tulla. Isi on pappi, joten olen tämän etiketin suhteen aika luottavaisella mielellä.

Tähän mennessä vasta materiaalit ostettu, joten jotain kuluja saattaa vielä tulla. Ei kuitenkaan pitäisi muuta kuin korkeintaan koristenauha kutsujen reunaan, jos näyttää siltä, että halutaan laittaa sellainen. Mustaa kartonkia, 10e Hopeanvärinen maali, 3e Ponnekaasu, 7,50e Maaliruisku n. 20e Sapluuna tehdään vanhasta piirtoheitinkalvosta, joten ei kustannuksia siitä. Sisäsivu tehdään luultavasti värjäämällä tavallista tulostuspaperia vesiväreillä, joten ei varsinaisia kustannuksia siitäkään.

Meillä on miljöökuvaus juhlapaikalla illasta, joten meidät ryöstetään molemmat kuvattavaksi. Mietitään vielä, mitä hääväen pitää sillä välin tehdä. Luultavasti suunnitella/harjoitella/valmistella joku kiva esitys. Ei mitään nolausmeininkiä missään nimessä, vaan jotain perushauskaa, johon kaikki halukkaan pääsevät osallistumaan, mutta kenenkään ei ole pakko.

Itselläni kaikki stickit on toimineet muita paremmin. Ihan perustuotteista Rexonat on hikoilun ehkäisyn kannalta olleet Doveja parempia. Stickit tietysti tahraa enemmän, mutta jos puku on vaalea, niin sehän ei ole ongelma.

Minua kosittiin polvillaan. Ei millään yltiöromanttisella sokerihuurretut sydämet -periaatteella, eikä onneksi sormusta missään ruokajutussa piilotettuna (olisin niellyt sen tai tukehtunut kumminkin), vaan ihan tavallisessa tilanteessa, kammottavissa kesäsiivoojan työvaatteissani meidän kolhon kerrostalon pihassa. Olin ilmoittanut jo seurustelun alussa, että jos siihen asti sattuu kestämään tämä, niin minuahan sitten kositaan polvillaan (siis jos nyt ylipäänsä on kosiakseen, jos olisi periaatteesta ollut vastaan, niin olisipa sekin sitten tehty selväksi ajoissa). Minusta se ei ole mitään leffatyyliä, vaan ihana perinne, joka kertoo tietystä kunnioituksesta ja tilanteen vakavasta hengestä. Siis että siinä toinen pyytää ihan tosissaan, on vakavana kysymyksensä kanssa, ja että se on niin tärkeää, että siinä tahtoo polvistua. Meinasin kyllä Ellenin innoittamana kosia itse samoihin aikoihin, mutta kivempi näin päin

Salvatore Ferragamon Incanto Charms. Parempaa en ole koskaan löytänyt, kuin tämä, jonka sain tulevalta mieheltäni YO-lahjaksi. Loistava löytö.

Heh... Meillä on tasan yksi kaaso, mutta neljä bestmania, kun sulhaseni ei osaa valita

All my base are belong to you. Ne tietää, jotka tietää, lopuille on ikävä kyllä vaikea selittää.

Kihloihin kolmen ja puolen vuoden seurustelun jälkeen, yhdeksän kuukauden kihlausaika. Kihloihin mennessä oltiin asuttu yhdessä puolisen vuotta. Ollaan suhteellisen nuoria, 21, mutta tuntuu vaan ihan riittävältä ajalta. Miten tässä tämän varmemmaksi tulisi? Turha kai sitä on jäädä odottelemaan, mitään jumalallista väliintuloa tai siihen suuntaan... Muutamalle on kyllä täytynyt painottaa, että en ole raskaana tai mitään.