Kartio

^ Minä taas meinasin ruveta huutamaan, kun ne Maidän häiden lopussa jäi kuvaamaan sitä rantamökkiä, jossa oletettavasti oli tuore hääpari ryhtymässä hommiin. Ihan hirveää tirkistelyä Tuskin sitä pätkää siinä vaiheessa oli oikeasti kuvattu, mutta niin se antoi ymmärtää, oletettavasti tahallaan. Hyi.

Päätin juuri lähteä mukaan sulhasen puvunetsintään. En epäile hänen arvostelukykään yhtään, on yleensä parempi kuin omani, mutta kun mies tahtoo ehdottomasti frakin, niin tahdon nähdä hänet siinä ensimmäistä kertaa liikkeessä, etten rupea nauramaan sitten alttarilla jos se näyttääkin ihan pingviiniltä.

Hih, minulle tuli vain hillitön suklaanhimo tuosta Näyttivät niin herkullisilta, ja se läheltä kuvaaminen hidastettuna toi vielä oikein konkreettisesti mieleen suklaan maun ja tunnun suussa... Eli mainostus ainakin onnistui

No niin. Poistin vanhat kuvat, kun nyt on uusia, jotka myöhemmässä viestissä.

Tällä viikolla oli Satuhäissäkin sympaattinen, aidon ja ennen kaikkea normaalin oloinen pari. Tässä onkin jaksanut kummastuttaa juuri se, että Meidän häissä, jossa selvästi on etsitty erikoisia pareja, on nähty aika normaaleja tapauksia. Satuhäissä sen sijaan "normaalit" parit on olleet minusta aika kaukana normaaleista. Esimerkkinä nyt muistaakseni kolmas jakso, jossa jaksettiin jauhaa morsiamen menneisyyden neljästä avioliitosta ja alkoholismista. Tai sitten viime viikon prinsessaunelmahäät, joitten hintaa en uskalla edes arvailla... Tällä viikolla suomalais-englantilaiset häät tosiaan kuitenkin toimivat. Vihkikaava englanniksi oli ihana Kuulosti kaikki niin paljon kauniimmalta.

Sahrami, äärettömän kaunis puku. Ihana malli, ihana kangas, ihana väri Torstaina oli oman pukuni ensimmäinen varsinainen spvitus. Vuori oli valmis ja nyt mallailtiin satiinia siihen päälle. Seisoin tunnin verran sopivaksi pienennetyssä korsetissani, kun neuloja tökittiin paikalleen - ja tämä siis päivää sen jälkeen, kun kävin luovuttamassa verta Vähän meinasi käydä voimille... Alkoi näyttää aikas upealta. Katsottiin laskokset kohdilleen ja tarkentui muutama muukin juttu. Ensi kerralla on sitten halkiossa pitsin pohjalla oikean värinen kangas ja katsotaan kuntoon huntua ja hihoja. En malttaisi odottaa

Kannattaa etsiä noita maljakoita Tiimarista ja isojen Anttiloiden ym. sopivilta osastoilta. Voi käydä tuuri.

Meille tulee liinat juhlapaikatpitopalvelun puolsta. 150 velottavat siitä.

Minä heitän kimppuni. Ainoa ikävä puoli siinä on se, että studiokuvaukset ovat vasta parin päivän päästä häistä, joten täytyy hakea sinne eri kimppu. Ei se tosin haittaa, voinpa ottaa kaksi erilaista Ajattelin napata vaan jostain kukkakaupasta sinne jonkun, missä on tummanpunaisia ruusuja, joita tulee myös pukuun ja kampaukseen.

Grey, minusta tuo on ihana puku <3. En tullut katsoneeksi hintaa, mutta jos se on aivan suhteeton, kannattaa varmaan teettää vastaava. Puku on sen verran selkeän mallinen, ettei minusta mene plagioinnin piikkiin käyttää sitä mallina, saa valita materiaalit ja värit itse ja istuu varmasti täydellisesti. Joka tapauksessa aivan ihana ja sopivasti erilainen hääpuku. edit: No nyt katsoin sen hinnankin. Tulee takuulla halvemmaksi teettää vastaavanlainen.

Juu... Nyt on käytännössä sovittu diili Kukkatalon kanssa (Ihana pieni sininen mökki Mäki-Matissa). Kävin Viherlandiassa ensin, kun anoppi kannatti sitä. Menin ohjattuna palvelupisteelle ja yritin aloittaa keskustelua floristin kanssa. Nainen tuijotti minua tervehtimättä eikä sanonut juuri mitään vielä sittenkään, kun kerroin tekeväni tiedustelua kukkien hankkimisesta huhtikuisiin häihin. Hinta-arviota on kuulemma mahdotonta tehdä ennen kuin tietää, millaisia kukkia tulee. Kun yritin kertoa, millaisia kukkia ajattelin kimppuun, vieheisiin, pöytiin ja hiuksiin, ei sekään kelvannut. Ei voi kuulemma tietää vielä huhtikuun valikoimasta. Joopa joo, ei niillä varmaan tosiaan ole tummanpunaisia ruusuja silloin... Kaikki ideani olivat paskoja, liian kalliita ja epärealistisia. Ei kuulemma saa murattia leikkona pötäkoristeeksi, vaan pitäisi ostaa ruukussa. Mikäs siinä, ei sen murattia tarvitse olla. Ehdotti tilalle karhunheinää ja selitti, kuinka on vaikeaa toteuttaa se teknisesti. No enpä tässä mitään karhunheinää ajatellutkaan, vaan köynnöstä, jonka päät saisi veteen pieneen tuikkukippoon. Ruusut (yhdet lyhyellä varrella niihin tuikkukippoihin) on kuulemma hirveän kalliita ja kannattaisi miettiä realistisesti budjettia ja satsata yhteen isoon asetelmaan noutopöytään. Noutopöytään!? Sieltä haetaan ruokaa, siellä katsotaan ruokaa. Se om juhlapaikalla syrjässä ja mikä tahansa koriste siellä jää täysin huomaamatta. Ja jos olen suunnitellut pieniä kukkakoristeita ruokapöytiin, en varmaankaan tarkoita, että salaa haluan ison asetelman noutopöytään. Kukkatalossa oli ihan eri ääni kellossa. Kun kerroin miettiväni hääkukkia, sain heti pöydälle kansion, jossa oli kuvia tehsyistä kimpuista ja niiden hintoja. Floristi kuunteli, kyseli ja oli erittäin ystävällinen. Ehdotti, että menen huomenna uudelleen, kun paikalla on tyttö, joka tekee kimput heillä. Sopii hyvin. En ehtinyt vielä kysyä mitään pöytäkoristeiden hinnoista, mutta ainakin kimpun hinta-arvio oli Viherlandiaa halvempi. Suosittelen siis lämpimästi unohtamaan Viherlandian tässä asiassa, tai jos sinne haluaa mennä, niin välttäkää punatukkaista silmälasipäistä floristia, joka on juuri niin elämäänsä kyllästynyt ja asiakasvihamielinen kuin naamastaan näyttää. Sääli vaan, ettei hänellä ollut nimilappua.

Kiira, en tedä tietenkään tarkkaan omasta suunnitelmastani, mutta itse ajattelin seuraavaa. Kun itselleni tulee hyvin niuppalinjainen kasvoille laskeutuva huntu ja tahdon, että se laskeutuu nätisti ja hyvinin suorana, ajattelin pyytää ompelijaani kiinnittämään reunan koristepitsiin muutaman strassikiven koristeeksi ja painoksi. Kuvittelisin, että jos tuollainen ratkaisu ei ulkonäön puolesta sovi sinulle, jonkinlaista painoa saisi kiinnitettyä ihan huomaamattomasti vaikka kahden pitsikerroksen tms. väliin.

^ Tuskin tulee huhtikuussa kovin kuuma, ja toiseksi kokeilin. Laitoin urheilutopin rintsikkaosan sisään raesokeriä ja hikoilutin itseäni kolme paitaa, villapaita ja poncho päällä. Ei vähääkään tahmaa. Ei pienintäkään merkkiä liukenemisesta. olin aika yllättynyt, koska olin odottanut sen liukenevan ja tahmaavan vähän ja testin oli tarkoitus osoittaa vain epäilevälle äidilleni, ettei sokeri tahmaa. Ongelmahan raesokerissa on se, että ollaan pulassa jos sataa, koska sitten se kyllä menee tahmaiseksi.

^ Aivan. Vähän ihmetyttää Satuhäiden kehuminen niin ylenpalttisen aidoksi, kun ohjelman tekijät vääntävät hillittömän feikkiä draamaa joka jaksossa jostakin. Minusta sarjasta ei riitä tekemään aitoa se, että hääparit ovat tavallista tuulipukukansaa.

Tällä hetkellä kampaus on varattu kymmeneksi ja meikki kahdeksitoista, mutta jos meikissä kestää tunti ja kirkolle ajaa puolisen tuntia, ei riitä aika pukeutumiseen ollenkaan, joten aikaistettava on. Puolen tunnin pitäisi varmaankin riittää... Siis puoli kymmeneltä kampaaja, puoli kahdeltatoista meikki.

Tuoksujen peittäminen tuskin on Suomessa ollut koskaan tarpeen, kun täällä on saunottu useamman kerran viikossa, ja häitä edeltävän illan morsiussaunahan on nykyisinkin joillakin polttariohjelmana (edit: En siis tarkoita että kenelläkään olisi enää polttarit häitä edeltävänä päivänä). Sen sijaan jossakin renessanssi-Ranskassa, jossa eivät peseytymisen merkitystä tajunneet, oli kyllä arkenakin hoveissa kaiken maailman hajunpeittojuttuja. Siis vaatteisiin kiinnitettyjä tuoksupusseja ym. Kukat on varmaan kuuluneet häihin niin monessa kulttuurissa, että syitä löytyy kymmeniä.

Paperia, siis ihan tavallista, saa värjättyä hienoksi seuraavasti: Ryttää paperi mahdollisilla teksteillä varustettuna muutamaan kertaan, jotta paperiin tulee pajon epäsäännöllisiä taitoksia. Taita paperi vielä muutamaan kertaan ja upota se vahvaan vesiväriliuokseen. Anna olla vedessä vähän aikaa. Nosta paperi pois, avaa ja laske vaikka sanomalehdelle hetkeksi. Enimpien imeydyttyä pois paperin voi laittaa kuivumaan narulle tai tasolle tai kuivata hiustenkuivaajalla. Värjätyn paperin voi prässätä vaikka kirjan välissä suoremmaksi, jos niin tahtoo.

Ymmärrän täysin, että häiritsee, mutta ymmärrän myös lapsia, jotka eivät kestä juhlavaatteita. Jostain syystä nimittäin omia kokemuksia muistellen tuntuu, että lasten juhlavaatteet ovat usein aivan hirvittävän epämukavia. Kankaat ovat karkeita ja väriaineet aiheuttavat kutinaa tai saumat pistelevät. En siis ihmettele niitä ruutupaitoja yhtään. Lippikset sen sijaan osoittavat kyllä vanhemmilta uskomattoman junttimaista makua. Jos on niin paha kesähelle, ettei voi olla pitkään paljain päin, voi hankkia siistimmät hatut lapsillekin. Lippikset on (minun mielestäni siis) arkenakin aika noloja. Tulee kaljamahaiset, rallia tuijottavat rekkamiehet mieleen.

Ei näe minua, ei näe pukua. Kuvaus on juhlapaikalla illalla ja studiossa vasta parin päivän päästä. Juhlassa meidät ryöstetään kuvattaviksi, joten ohjelmaan ei tule reikää ja odottelua siihenkään, vaan vieraat saavat valmistella näytelmän ansaitakseen meidät takaisin. Tällä myös vältetään ylimääräiset pällistelijät häiritsemässä kuvausta, mikä oli siis uvaajan toive.

Anqu, kyllä kai sellaisen tavalla tai toisella pitisi onnistua. Siis jos nyt ymmärsin oikein, että haluan täytekakun, josa on valkosuklaata ja oikeita mansikoita päällä. Itse olen ainakin tehnyt kotona täytekakkuja, joitten päällä on ollut sekoitettuna sulaa suklaata ja vähän kermaa pehmentämään, ettei kakku ole päältä ihan kova niin että on vaikea leikata. En ole koittanut, mutta varmasti onnistuu valkosuklaalla myös. Ja mikäs estää tekemästä niin, että siihen tekee joko suoraan kakun päälle mansikkakerroksen jonkinlaisella hyytelösysteemillä ja levittää suklaan vain reunoille tai sitten latoo tuoreita mansikanpuolikkaita suklaan päälle. Ei siis ole mitenkään ainakaan minun kakut lässähtäneet kuorrutteen takia. Sitä tosin ei ole ollut mitään kovin paksua kerrosta, vaan ehkä noin sentin tai kahden verran.

Minulle kimppu on vain asuste muiden mukana. Kun päähän ja pukuun tulee ruusuja, tahdon niitä kimppuunkin. Mitään erityisasemaa sillä ei kuitenkaan ole. En aio pyöriä kimpun ympärillä hääpäivää eikä se välttämättä ole edes kaikissa kuvissa. Illalla viskaan kimpun pois enkä todellakaan kaipaa mitään erillistä heittokimppua. Kuivakukat on minusta kamalia, joten ajatuskin hääkimpun kuivaamisesta kirjahyllyyn on minun kohdallani naurettava. Totta kai kaikki tekee niin kuin tykkää.

Kampauksen kävin varaamassa jo kesällä. Kosmetologin kanssa menen juttelemaan huomenna. Häät on huhtikuussa.

Meidän tapauksessa tuskin, koska kuvaaja tulee vasta illalla ruoan ja kahvin jälkeen. Tuttavalle, joka ottaa kuvia koko päivän dokumentaarisemmin, tarjotaan tietenkin, koska hän on joka tapauksessa paikalla koko juhlan ajan.

Ammattilaisen tekemä, koska olen sureka meikkaamaan. Enkä minäkään aio missään kauheassa pakkelissa näyttäytyä, vaan kauniisti tehdyssä, kevyessä juhlameikissä.

Meille tulee pitopalvelun puolesta juuri tuollaiset kankaisen tuntuiset paperiservetit. Väri on tummanpunainen ja hinta uskomattoman halpa (Muistaakseni 6,50/10kpl). Kannattaa siis kysyä pitopalvelulta, jos sellainen tulee, saavatko jostakin tukusta tms. sellaisia.