Kartio

Minunkin täytyy kehua kaasoani täällä, kun on niin monesta muusta asiasta tullut valitettua... Kaasoni on erittäis omaperäinen ja voimakastahtoinen ihminen, joten olin itse asiassa valmistautunut siihe, että jotakin ongelmia tulisi. Ei ole kuitenkaan tullut. Oltiin samaa mieltä hänen pukeutumisestaan (vuoden vanha erittäin juhlava, tyylikäs ja kuitenkin ihan hänen näköisensä lakkiaispuku), hän on ollut puvun sovituksessa mukana ja jaksanut kuunnellä häähöpinöitäni. Kuluneella viikolla katseltiin täältä rannekukkien kuvia ja etsittiin hänelle sopivaa. Hän piti eniten valkoisista orkideoista, mutta koska häiden teemakukka on tummanpunainen ruusu, hän oli tyytyväinen siihenkin. Sanoi vielä erikseen, että meidän hääthän ne ovat eikä hän ole pääroolissa Kaikin puolin kaasoni on yllättänyt hääjärjestelyissä ainoastaan positiivisesti. Hirveästi häneltä ei ole vaadittu, koska esimerkiksi askartelut on pääasiassa minun ja sulhasen projekti, ei minun ja kaason. Korttitalkoisiin kaasokin kyllä osallistui yhdessä minun perheeni kanssa.

Pihistyksiä: - Puku jää liikkeeseen vuokrapuvuksi, mitäs minä sillä jälkeenpäin tekisin... - Hääautoksi koristellaan joku vanhempien tai sisarusten autoista, vielä ei ole päätetty, mikä niistä - Heitän oman kimppuni. Heittokimppu tuntuu naurettavalta idealta, kun en yhtään tykkää kuivakukista - Tein sukkanauhan ja ulkovaatteen itse, kengät on vanhat - Ei bändiä - Kutsuissa säästettiin jonkin verran fiksusti valituilla materiaaleilla ja itse tekemisellä Panostuksia: - Ruoka ja juoma - Vieraat, ei viitsitty karsia, kun olisi ollut vaikea valita, ketkä sitten tiputtaa - Alusvaatteet - Kukat sikäli, että ruusuja halutaan ja niitä myös hankitaan, vaikkei ole halvimmasta päästä - Meikki ja kampaus - en osaa meikata itse kunnolla eikä oikein ole tuttua tekemään - Hääyö, mutta se saadaan lahjaksi

Luulen, että meillä sulhasen isä pitää lyhyen maljapuheen ja minun isäni puhuu sitten pidemmästi ruoan jälkeen.

^ Aivan. Mietin kanssa, oliko morsiamella mitään muita vaatimuksia/toiveita polttareiden suhteen, kuin että ei alkoholia ja vain yksipäiväiset. Ja ne sunnitellut yhteiset jatkot. Ei minusta kovin kamalat vaatimukset. Itse en tällaisia oman sulhoni polttareiden suhteen vaadi, mutta minä en olekaan raskaana. Sillä on kuitenkin viukutusta asioihin.

^ Niin, niin kuin morsian tässä tapauksessa. Vai pitäisikö sitten juoda kännit raskaana, kun kerran on polttarit? Eiköhän ole kivempaa, että jos on yhteisiä jatkoja suunniteltu, niin on ainakin ne kaksi ihmistä selvin päin yhden sijaan.

Aiva. Ilman viinaahan ei tunnetusti voi olla kivaa.

Minä henkilökohtaisesti ärsyynnyn kyllä siitä, jos kuulen jonkun liittyvän kirkkoon pelkän vihkiseremonian takia. Toisaalta ärsyttää yhtä paljon ihmiset, jotka pysyvät kirkon jäseninä vain sen takia. Tällaisiin kuuluu sulhoni vanhempi veli. Kyseinen mies jaksaa aika monessa tilanteessa mainostaa omaa ateismin puolelle kallistuvaa agnostismiaan ja perään kuuluttaa periaatteellisuutta ja sioiden perustelemista kaikessa. Just. Sitten kuitenkin pitää saada kirkkohäät. Mitä hittoa? Ymmärrän vielä sen, ettei ole itse juurikaan miettinyt, mihin uskoo ja mihin ei, mutta tämä ihminen on tehnyt kantansa selväksi niin monesti, etten tajua miksi pitää roikkua kirkon jäsenenä vielä. Tutulta ihmiseltä tuntuu aika loukkaavalta tietää, että on pakko saada vannoa vihkivalansa hienossa, vanhassa rakennuksessa, joka nyt vain SATTUU olemaan minun uskontoni pyhänä kunnioittama. Minkä takia juuri kristinuskoa ja Suomessa erityisesti luterilaisuutta kunnioitetaan uskontona/kirkkokuntana niin vähän, että kirkkoon liittyminen häiden takia on ihan ok? Mitenkähän suhtauduttaisiin ihmiseen, joka liittyisi katoliseen kirkkoon, ryhtyisi hinduksi tai muslimiksi vain ko. uskonnon vihkiseremonian takia? Tämä siis sellaisessa hypoteettisessa tilanteessa, että mennäkseen naimisiin rakkaansa kanssa ei tarvitsisi kuulua samaan uskontoon. Siis jos voisi rauhassa mennä siviilisti naimisiin muslimin kanssa, mutta islamilaista seremoniaa varten pitäisi ryhtyä nimellisesti muslimiksi. Vähän veikkaan, ettei katsottaisi yhtä hyvllä eikä olisi yhtä tavallista. Luterilaisuus tuntuu menettäneen merkityksensä kirkkokuntana kokonaan ja on ilmeisesti suurelle osalle kansaa vain järjestö, jonka kautta saa hienot puitteet perhejuhlille. Viis siitä, mitä sitten tarkoittavat sellaiset "uskonnolliset höpötykset" kuin rukous, siunaus, lapsen kummit tai JUMALA! En ole kovin äänekäs kristitty yleensä. Vakaumuksellinen kuitenkin, ja vaikken käy kirkossa läheskään joka viikko, niin pyrkimys kuitenkin on, että useammin kuin jouluna ja pääsiäisenä. Ottaa aivoon ihmisten epäkunnioitus ja toisaalta sekin, ettei suomen ev.lut. kirkko tunnu itsekään välittävän tällaisista.

Eilisissä Satuhäissä minua ei häirinnyt se rahapuoli juurikaan. Jos rahaa on, niin tottahan sitä käyttää, ja minusta panostivat vielä ihan fiksuihin asioihin, niin kuin matkusteluun ja hääjuttuihin. Jos nyt kuitenkin lähdetään siitä, että häät on vain kerran elämässä, niin kannattaahan niihin panostaa, jos varaa on. Se tosin häiritsi vähän, että ohjelman tekijät olivat kaikissa juontopätkissä päättäneet alleviivata varallisuutta, vaikka ortodoksivihkimisessä olisi ollut paljon kiinnostavampi lähtökohta. Hääparista en juurikaan pitänyt. Vaikuttivat vaan niin perusteellisesti erilaisilta ihmisiltä kuin itse olen. Miehen junttimaisuus oli suorastaan hämmästyttävää. Raha ei tosiaan näemmä tarkoita, että osaisi käyttäytyä. Kamalinta oli seurata juopottelua aamusta lähtien, niin että sulhanen oli morsiamen ryöstön kohdalla jo ihan änkyräkännissä. Meidän häissä oli minusta oikein sympaattinen pari. Muuten jakso jäi vähän tyhjäksi, ehkä sikis, ettei tuntemattomien ihmisten polttarien tai varsinkaan niiden suunnittelun seuraaminen ole minusta kovin mielenkiintoista. Vappu Pimiä otti todella aivoon. Onko pakko yrittää vääntää väkisin jotain parisuhdekriisiä polttareista? Ja hyvä asenne, että "eihän se sille (morsiamelle) kuulu, mitä siinä välissä tapahtuu". Joo. Nai ihmeessä jotain Vapun henkilökohtaisesti järjestämää huoraa, ryyppää pää täyteen ja kokeile vaikka amfetamiinia. Eihän se morsiamelle kuulu, nehän on polttarit!

Luultavasti helpointa on pitää häät siellä, missä itse asuu. Meillä ainakin hääjärjestelyt on käytännössä kokonaan omilla harteilla, että muun suvun sijainti ei paljoa paina. Meille Jyväskylän seutu on loogisin paikka, koska asumme täällä ja sulhasen suku on hyvin pitkölti Jyväskylästä. Oma sukuni on täältäpäin myös, mutta iso osa muuttanut muualle. Samoin sulhasen vanhemmat asuvat työn takia nykyisin Espoossa. Häihin on minun käsittääkseni aika tavallista matkustaa pidemmällekin, siis vieraiden. Itse ole käynyt tätini häissä Ruotsissa - kahdesti. Kohtuuttomampaa on minusta, jos suku painostaa pitämään häät jossain tietyssä sijainnissa, ettei tarvitsisi itse matkustaa. Sen verran paljon pitää kuitenkin käytännössä käydä katsomassa paikkoja, tavata ihmisiä ja kuljettaa tavaraa, että on huomattavasti helpompaa olla suhteellisen lyhyen matkan päässä kirkolta ja juhlapaikalta. Pelkällä puhelinrumballa ei yksinkertaisesti selviä kaikesta.

Jaanpa kokemukseni Lady Shopista tähän. Tilasin sen jo lähes klassikoksi muodostuneen Shirley of Hollywood -korsetin, tai tarkemmin sanoen paketin, johon kuului lisäksi stringit ja sukat. Toimitusajaksi luvattiin 1-2 viikkoa, jos tuotetta on varastossa. Oletin tietysti, että oli, koska muutakaan ei kerrottu. Korsettia ei kuulunut kahteen viikkoon, joten soitin liikkeeseen. Sain kuulla, että tarjouksen takia tuote oli varastosta ja tukusta asti lopussa, mutta lupasivat ystävällisesti ilmoittaa heti, kun saavat heille asti tavaraa. Viesti tuli parin päivän päästä ja postitus vei vielä pari lisää. Ei siis valittaista muusta kuin siitä, että ainakaan minä en löytänyt sivulta mahdollisuutta tarkistaa, onko tuotetta varastossa vai ei. Korsetti itsessään oli vähän iso, mutta ompelija pienensi sopivaksi.

^ Minä taas meinasin ruveta huutamaan, kun ne Maidän häiden lopussa jäi kuvaamaan sitä rantamökkiä, jossa oletettavasti oli tuore hääpari ryhtymässä hommiin. Ihan hirveää tirkistelyä Tuskin sitä pätkää siinä vaiheessa oli oikeasti kuvattu, mutta niin se antoi ymmärtää, oletettavasti tahallaan. Hyi.

Päätin juuri lähteä mukaan sulhasen puvunetsintään. En epäile hänen arvostelukykään yhtään, on yleensä parempi kuin omani, mutta kun mies tahtoo ehdottomasti frakin, niin tahdon nähdä hänet siinä ensimmäistä kertaa liikkeessä, etten rupea nauramaan sitten alttarilla jos se näyttääkin ihan pingviiniltä.

Hih, minulle tuli vain hillitön suklaanhimo tuosta Näyttivät niin herkullisilta, ja se läheltä kuvaaminen hidastettuna toi vielä oikein konkreettisesti mieleen suklaan maun ja tunnun suussa... Eli mainostus ainakin onnistui

No niin. Poistin vanhat kuvat, kun nyt on uusia, jotka myöhemmässä viestissä.

Tällä viikolla oli Satuhäissäkin sympaattinen, aidon ja ennen kaikkea normaalin oloinen pari. Tässä onkin jaksanut kummastuttaa juuri se, että Meidän häissä, jossa selvästi on etsitty erikoisia pareja, on nähty aika normaaleja tapauksia. Satuhäissä sen sijaan "normaalit" parit on olleet minusta aika kaukana normaaleista. Esimerkkinä nyt muistaakseni kolmas jakso, jossa jaksettiin jauhaa morsiamen menneisyyden neljästä avioliitosta ja alkoholismista. Tai sitten viime viikon prinsessaunelmahäät, joitten hintaa en uskalla edes arvailla... Tällä viikolla suomalais-englantilaiset häät tosiaan kuitenkin toimivat. Vihkikaava englanniksi oli ihana Kuulosti kaikki niin paljon kauniimmalta.

Sahrami, äärettömän kaunis puku. Ihana malli, ihana kangas, ihana väri Torstaina oli oman pukuni ensimmäinen varsinainen spvitus. Vuori oli valmis ja nyt mallailtiin satiinia siihen päälle. Seisoin tunnin verran sopivaksi pienennetyssä korsetissani, kun neuloja tökittiin paikalleen - ja tämä siis päivää sen jälkeen, kun kävin luovuttamassa verta Vähän meinasi käydä voimille... Alkoi näyttää aikas upealta. Katsottiin laskokset kohdilleen ja tarkentui muutama muukin juttu. Ensi kerralla on sitten halkiossa pitsin pohjalla oikean värinen kangas ja katsotaan kuntoon huntua ja hihoja. En malttaisi odottaa

Kannattaa etsiä noita maljakoita Tiimarista ja isojen Anttiloiden ym. sopivilta osastoilta. Voi käydä tuuri.

Meille tulee liinat juhlapaikatpitopalvelun puolsta. 150 velottavat siitä.

Minä heitän kimppuni. Ainoa ikävä puoli siinä on se, että studiokuvaukset ovat vasta parin päivän päästä häistä, joten täytyy hakea sinne eri kimppu. Ei se tosin haittaa, voinpa ottaa kaksi erilaista Ajattelin napata vaan jostain kukkakaupasta sinne jonkun, missä on tummanpunaisia ruusuja, joita tulee myös pukuun ja kampaukseen.

Grey, minusta tuo on ihana puku <3. En tullut katsoneeksi hintaa, mutta jos se on aivan suhteeton, kannattaa varmaan teettää vastaava. Puku on sen verran selkeän mallinen, ettei minusta mene plagioinnin piikkiin käyttää sitä mallina, saa valita materiaalit ja värit itse ja istuu varmasti täydellisesti. Joka tapauksessa aivan ihana ja sopivasti erilainen hääpuku. edit: No nyt katsoin sen hinnankin. Tulee takuulla halvemmaksi teettää vastaavanlainen.

Juu... Nyt on käytännössä sovittu diili Kukkatalon kanssa (Ihana pieni sininen mökki Mäki-Matissa). Kävin Viherlandiassa ensin, kun anoppi kannatti sitä. Menin ohjattuna palvelupisteelle ja yritin aloittaa keskustelua floristin kanssa. Nainen tuijotti minua tervehtimättä eikä sanonut juuri mitään vielä sittenkään, kun kerroin tekeväni tiedustelua kukkien hankkimisesta huhtikuisiin häihin. Hinta-arviota on kuulemma mahdotonta tehdä ennen kuin tietää, millaisia kukkia tulee. Kun yritin kertoa, millaisia kukkia ajattelin kimppuun, vieheisiin, pöytiin ja hiuksiin, ei sekään kelvannut. Ei voi kuulemma tietää vielä huhtikuun valikoimasta. Joopa joo, ei niillä varmaan tosiaan ole tummanpunaisia ruusuja silloin... Kaikki ideani olivat paskoja, liian kalliita ja epärealistisia. Ei kuulemma saa murattia leikkona pötäkoristeeksi, vaan pitäisi ostaa ruukussa. Mikäs siinä, ei sen murattia tarvitse olla. Ehdotti tilalle karhunheinää ja selitti, kuinka on vaikeaa toteuttaa se teknisesti. No enpä tässä mitään karhunheinää ajatellutkaan, vaan köynnöstä, jonka päät saisi veteen pieneen tuikkukippoon. Ruusut (yhdet lyhyellä varrella niihin tuikkukippoihin) on kuulemma hirveän kalliita ja kannattaisi miettiä realistisesti budjettia ja satsata yhteen isoon asetelmaan noutopöytään. Noutopöytään!? Sieltä haetaan ruokaa, siellä katsotaan ruokaa. Se om juhlapaikalla syrjässä ja mikä tahansa koriste siellä jää täysin huomaamatta. Ja jos olen suunnitellut pieniä kukkakoristeita ruokapöytiin, en varmaankaan tarkoita, että salaa haluan ison asetelman noutopöytään. Kukkatalossa oli ihan eri ääni kellossa. Kun kerroin miettiväni hääkukkia, sain heti pöydälle kansion, jossa oli kuvia tehsyistä kimpuista ja niiden hintoja. Floristi kuunteli, kyseli ja oli erittäin ystävällinen. Ehdotti, että menen huomenna uudelleen, kun paikalla on tyttö, joka tekee kimput heillä. Sopii hyvin. En ehtinyt vielä kysyä mitään pöytäkoristeiden hinnoista, mutta ainakin kimpun hinta-arvio oli Viherlandiaa halvempi. Suosittelen siis lämpimästi unohtamaan Viherlandian tässä asiassa, tai jos sinne haluaa mennä, niin välttäkää punatukkaista silmälasipäistä floristia, joka on juuri niin elämäänsä kyllästynyt ja asiakasvihamielinen kuin naamastaan näyttää. Sääli vaan, ettei hänellä ollut nimilappua.

Kiira, en tedä tietenkään tarkkaan omasta suunnitelmastani, mutta itse ajattelin seuraavaa. Kun itselleni tulee hyvin niuppalinjainen kasvoille laskeutuva huntu ja tahdon, että se laskeutuu nätisti ja hyvinin suorana, ajattelin pyytää ompelijaani kiinnittämään reunan koristepitsiin muutaman strassikiven koristeeksi ja painoksi. Kuvittelisin, että jos tuollainen ratkaisu ei ulkonäön puolesta sovi sinulle, jonkinlaista painoa saisi kiinnitettyä ihan huomaamattomasti vaikka kahden pitsikerroksen tms. väliin.

^ Tuskin tulee huhtikuussa kovin kuuma, ja toiseksi kokeilin. Laitoin urheilutopin rintsikkaosan sisään raesokeriä ja hikoilutin itseäni kolme paitaa, villapaita ja poncho päällä. Ei vähääkään tahmaa. Ei pienintäkään merkkiä liukenemisesta. olin aika yllättynyt, koska olin odottanut sen liukenevan ja tahmaavan vähän ja testin oli tarkoitus osoittaa vain epäilevälle äidilleni, ettei sokeri tahmaa. Ongelmahan raesokerissa on se, että ollaan pulassa jos sataa, koska sitten se kyllä menee tahmaiseksi.

^ Aivan. Vähän ihmetyttää Satuhäiden kehuminen niin ylenpalttisen aidoksi, kun ohjelman tekijät vääntävät hillittömän feikkiä draamaa joka jaksossa jostakin. Minusta sarjasta ei riitä tekemään aitoa se, että hääparit ovat tavallista tuulipukukansaa.

Tällä hetkellä kampaus on varattu kymmeneksi ja meikki kahdeksitoista, mutta jos meikissä kestää tunti ja kirkolle ajaa puolisen tuntia, ei riitä aika pukeutumiseen ollenkaan, joten aikaistettava on. Puolen tunnin pitäisi varmaankin riittää... Siis puoli kymmeneltä kampaaja, puoli kahdeltatoista meikki.