Kartio

Minusta tätä kannattaa kysyä kyseisiltä vanhemmilta. Heillä lienee sananvaltaa asiaan, kun kerran ovat kutsujina ja maksajina.

Minusta kyllä tällaisessa tilanteessa kannattaa pistää kova kovaa vastaan. Jos aikuiset ihmiset eivät osaa sen vertaa käyttäytyä keskenään, niin ei heille kannata pukujakaan ruveta kustantamaan. Voit ihan suoraan ilmoittaa, että kun tästä kaason roolista ei kerran tule mitään, niin jätetään sikseen. Voit sitten miettiä, oletko kokonaan ilman (ei mikään mahdoton vaihtoehto) vai kysytkö jonkun, joka ymmärtää tällaisen tilanteen. Sinä olet kuitenkin tällä kertaa se päätähti, joten tarvitset kaason/kaasot, jotka ymmärtävät ajatella sinua ennen keskenäisiä erimielisyyksiään ja tajuavat, että häissä on ihan riittävästi mietittävää ja tekemistä ilman lapsellisesti riiteleviä kaasojakin.

Minä kyllä arvasin milloin polttarit ovat, koska siinä vaiheessa oli jäljellä tasan yksi viikonloppu ennen häitä. Ihan tavallisissa vaatteissa olin, kun tultiin äidin luota hakemaan, ja tässä minun upea julkisen paikan meikkini ja vaatetukseni: Olin siis viikon myöhästynyt pääsiäisnoita

Minulla taisi olla kirkkaanvalkoiset sukat, kun tulivat korsetin mukana. Ei kyllä haitannut, kun iho muuttaa alla väriä sen verran, että menee ihan täysin kermanvärisen korsetin kanssa - ja stringitkin oli valkoiset, kun ei sopivia luonnonvaaleita löytynyt. Jos yhtään ajattelee sulhasen ja hääyön kannalta, niin suosittelen kyllä lämpimästi sukkia. Tietenkin on miehiä, jotka tykkää sukkahousuista, mutta kukin varmasti tuntee omansa parhaiten. Kylmä hääpuvussa todennäköisesti ei kyllä pääse tulemaan. Omalla kohdalla tietysti sattui hurjan lämmin päivä varsinkin vuodenaikaan nähden (viime lauantai, +16 ja aurinkoista), mutta iso helma (jos sellainen on) on kyllä itsessään melko lämmin.

Oikeastaan vain kaksi asiaa. Ensinnäkin suunniteltu hevoskyyti meinasi mennä kokonaan mönkään, kun edeltävänä päivänä tuli tallilta viesti, että tamma ontuu. Saatiin kuitenkin selvitettyä kuvio niin, että lähdettiin kirkolta autolla ja tultiin juhlapaikan naapurista hevosella. Tämä siksi että tämä toinen hevonen, joka meitä kyyti, ei ole mennyt pitkää matkaa aikoihin eikä kylmiltään nytkään voinut, mutta selviytyi hienosti lyhemmästä. Toinen vastoinkäyminen oli sitten kukkakauppa, jossa palvelu oli erittäin ystävällitä, mutta ammattitaito ei yltänyt samalle tasolle. Ilmeisesti kukkien sidonnassa oli säästetty rahaa laittamalla hiuksiini tulleisiin kukkiin, vieheisiin ja kaason rannekukkaan oasis-sienen tilalle talouspapaeria. Niinhän siinä sitten kävi, että kukat kuolivat puolessa välissä päivää. Ei se kuitenkaan pahemmin tahtia haitannut, ja kimppu oli kaunis ja pysyi kunnossa loppuun asti.

Minä hankin kolme kravattia. Sain itse valita värit . Lisäksi oli polttareissa morsiussaunassa ollut T-paita, johon tytöt kirjoittivat tussilla miehelle ohjeita avioliittoon.

Enimmäkseen nukuin hyvin. Joskus auringonnousun aikoihin kuitenkin heräsin ja mietin, että menen tänään naimisiin. Sitten ei uni enää tahtonutkaan tulla, vaan meinasin oksentaa... Sain onneksi vielä unen päästä kiinni ja heräsin sitten kahdeksalta, kun anoppi tuli herättämään. Ihan hyvä yö siis.

Minullepas ei tullytkaan ekana Kela-kortti . Oltiin käyty jättämässä S-ryhmän jäsenhakemuslappu pari viikkoa sitten ja sovittu, että myyjä kirjoittaa lappuun, että nimi vaihtuu 25. päivä. Tämä siis siksi, että jos kortit lähetetään vasta sen jälkeen, ei heti tarvitsisi hankkia taas uutta korttia uuden nimen takia. Tänään sitten tuli uusi, siis varsinainen eikä väliaikainen kortti postissa ja sekä kortissa että kirjekuoressa luki uusi nimeni.

Toivoimme: Rahaa Porakonetta Isoa uunivuokaa Viinipullotelinettä Lasikannua Teema-lautasia Nero-tarjoiluastioita Rikkaimuria Imuria Hattarakonetta Vohlelirautaa Perheraamattua Ompelukonetta Chilli-leivänpaahdinta Fiskarsin leipäveistä Mustia arkiviinilaseja Astianpesukonetta Voodoo-veitsitelinettä Pellavaista pöytälinaa Kattokruunua (siis kynttilöille, ei sähkökäyttöistä) Kynttilnäjalkoja Teenkeitintä Digiboksia Siis paljon toiveita oli. Rahaa saatiin sen verran, että sillä pitäisi päästä Azoreille niin kuin suunnitelma oli. Toivelistalta jäi saamatta ainoastaan digiboksi, lasikannu, porakone ja veitsiteline. Rikkaimuri tuli tuplana, joten toisen palautusrahoilla varmaan ostetaan se veitsiteline. Toivelista oli siis kutsujen mukana ilmoitetulla nettisivulla ja lisäksi molempien äideillä. Tuota rikkaimurikömmähdystä lukuun ottamatta varaussysteemi toimi hienosti.

Jaan tästäkin aiheesta kokemukseni. Kun riisiä tai muuta linnunruokaa ei saanut heittää, päädyttiin raesokeriin. Näyttää kuvissa riisiltä, on levyttä mutta lentää hyvin, on halpaa ja liukenee veteen ensimmäisen sateen tullen. Sain tälle vielä suntiolta siunauksen, tosin vasta juuri kirkon ovella sisään mennessä. Sokeri tahmasi käsiä vähän, mutta ei esimerkiksi liuennut vaatteiden sisään ja tahmannut, vaan pysyi kuivana ja kiinteänä ja rapisi sitten hotellissa lattialle, kun riisuin korsettia illalla. Hyvä ratkaisu sis kaikin puolin.

Paljon. Siis osallistui, häät oli viikonloppuna. Minä ideoin enemmän, mutta päätöksiin ja toteutukseen mies osallistui ihan yhtä paljon. Yhdessä askarreltiin, yhdessä pähkäiltiin istumajärjestystä ja yhdessä valittiin buffettikarkit. Meillä ei iki maailmassa toimisi se, että minä päätän, suunnittelen ja teen ja mies järkkää hääauton. Sellainen ei vain sovi kummallekaan meistä.

Laukaa, 25.4.2009 eli viime lauantai.

Meillä oli toissapäivänä Lehtisen kuvaukset ensin studiossa ja sitten miljöössä. Alkuun olin vähän epäilevä, kun kuvaaja ohjasi meitä niin tarkasti tiettyihin asentoihin ja ilmeisiin. Pikku hiljaa hän alkoi kuitenkin selvästi saada kiinni persoonistamme ja kannustaa itse löydettyihin asetelmiin. Vielä en tietenkään tiedä lopputuloksesta mitään, mutta ainakin kuvauksista jäi todella hyvä vaikutelma.

Ainakin se kannattaa kertakäyttökameroissa huomioida, että käsittääkseni ne todella ovat kertakäyttötavaraa. On siis melkoinen ympäristökuormitus hankkia sellaisia valtava määrä.

Meillä kuvaaja oli ilman muuta syöjien listalla, koska oli paikalla koko juhlan ajan. Lisäksi kirjoitin listan jutuista, jotka halusin kuvatuksi ja merkitsin samaan listaan (jossa siis nämä kuvattavat jutut olivat aikajärjestyksessä), milloin kuvaajalla on aikaa syödä ja kahvitella rauhassa.

Me vain varasimme kameran mukaan hotelliin ja annoin sitten sulhasen itse ottaa kuvia minusta korsetissa ym. huntu päässä. Olen sen verran ujo, etten kyllä oikein olisi rennosti jonkun ammattikuvaajan edessä puolialasti. Hienoa niille, jotka siihen pystyvät, tulee varmasti upeita kuvia

Tässä näkyvät meidän pöytäkukkamme, vaikkei nyt kovin häävisti. Oli siis tummanpunaisia ruusuja tuikkukipoissa, yksi aina yhdessä. Ruusujen olisi pitänyt olla kauniiksi, isoiksi auenneita, mutta kukkakaupan mokan takia olivatkin vielä vähän supussa. Ei se kuitenkaan kovasti haitannut. Lisäksi pöydillä meni murattiköynnöstä. Sitäkin tosin oli tarkoitus olla enemmän, mutta nyt kävi näin...

Näin häitten jälkeen voinkin jakaa kokemukseni Laukaan Puustellista. Paikka saa minulta yhtä vaille täydet pisteet. Ainoa, mikä olisi voinut pitopalvlun ja tilan puolesta mennä paremmin, on se, että pitopalvelun politiikka on olla antamatta ylijäämäruokia mukaan. Olisi ollut kiva pitää vielä rääppiäiset, mutta se ei sitten onnistunut. Oli kuitenkin odotettavissa, että näinkin voi käydä, joten ei se pahemmin harmittanut. Kaikilta muolta osin siis meni täydellisesti. Emäntä ja muu henkilökunta oli todella mukavaa ja asiantuntevaa. Tila oli miellyttävä ja sen sai koristeltua varsin kauniiksi: Ruoka oli uskomattoman hyvää ja sitä oli tarpeeksi 110 vieraalle, samoin tilaa. Siivouksesta ei tarvinnut huolehtia, vaan se kuului hintaan. Vuokrasimme saunatuvan bestmanien ym. jatkopaikaksi ja sekin toimi hienosti. Ruoat, juomat ja iltapala olivat tarjolla oikeaan aikaan ja kauniisti laitettuina, karkkibuffetin täydentäminen sujui hienosti ja kattaus oli kaunis. En todellakaan voi valittaa mistään, vaan voin suositella Puustellia kaikille, joille tila vain on sopivan kokoinen.

Voih... Olipa kauniisti kosittu

Meidän lauantaisissa häissä ei ollut minkäänlaista häälehteä. Kirkossa ei ollut eikä juhlapaikallakaan. Vieraat eivät siis tienneet ohjelman kulusta paljoakaan, mutta se ei tuntunut tahtia haittaavan. Aina ohjelman alkaessa bestmanit kävivät huikkaamassa ulos menneet ihmiset sisään, ja kun kaikki tapahtui samassa tilassa, ei sen enempää patistelua tarvinnutkaan. Hyvin siis toimi näinkin.

Hih, vähän OT, mutta itselleni kävi niin, että oltiin hotellissa saunomisen ym. jälkeen kahdestaan vielä lähdössä käymään yksillä baarissa, mutta huomasin jättäneeni siviilivaatteet juhlapaikalle Ei sitten lähdetty.

Tuli mieleen jostain sisustuslehdestä lukemani vinkki: Pitsiä käyttäessä välttyy imelyydeltä, kun pitsiä ei ole varsinaisena kankaana missään, vaan kovissa esineittä, kuten koreissa, lyhdyissä ym.

Laitetaanpa tännekin tämä. Meillä siis väreinä tummanpunainen, vihreä ja valkoinen.

Onpa kyllä kauniit kirjailut. Vaikea tietysti kuvien perusteella väreistä sanoa, mutta voi olla, että vaaleanpunaiset kirjailut onkin nätimpiä puhtaanvalkoisella pohjalla (vain minun mielipiteeni siis).

Hymyilin ja itkin yhtä aikaa . Koko vihkiminen oli sellaista itkun tihuttamista, mutta hymykuvia näkyy olevan aika paljon. Ainakin siinä kohti tiedän varmasti hymyilleeni, kun suoritettiin isän vaihtoa sulhaseen ja siitä lähtiessä en päässytkään minnekään, kun isi seisoi laahuksellani