Kartio

Meille tulee boolia varmaan jopa 30 litraa, kun juojia on. Tehdään Uraani.nimisen drinkin pohajlta seuraavalla reseptillä: 1/10 80-prosenttista viinaa 1/10 Energiajuomaa 3/10 Päärynä-Mehukattia 5/10 Spritea Täytyy tarjoilla erittäin kylmänä, ettei ole liian makeaa.

Meille tulee kolme kakkua. Perinteisen kerma-mansikkakaukun lisäksi tulee suklaakakku ja piimäpohjainen mangohyytelökakku. Kaikki tehdään muodon puolesta saman näköisiksi, eli pelkistetyn sileäreunaisiksi, ja koristeeksi tulee kaikkien päälle ruusuja. Näin siis pidetään yhtenäinen linja, vaikka on kolem erilaista kakkua. edit: Pitopalvelu siis tekee nuo kaikki, ei tilata mistään sen ihmeemmästä paikasta. Mangokakun reseptin lähetin heille viime viikolla, se on peräisin siskoltani, joka on poiminut sen kukaties mistä.

Kokeilin tammikuun lopussa piilolinssejä. Hankin kuukauden linssit värillisinä ilman vahvuuksia, oska tarvitsin naamiaisia varten keskenään eri väriset silmät. Linssit tuntuivat päässä kamalilta. Ihan kuin olisi ollut roska silmässä koko ajan. Silmät vuoti, aristi ja meni punaisiksi. Menin lopulta kontrolliin ja kerroin, kuinka kävi. yysin ja sain mukavammiksi koetut linssit, kosteuttavat ja kertakäyttöiset. Oli kuin ei olisi ollut päässä mitään. kun vahvuudetkin oli vihdoinkin kohdillaan, olo oli huikea. Ihanaa näyttää taas itseltään ja nähdä kuitenkin selvästi. Helpotti kovasti paineita häitten suhteen, koska jos mukavampia linssejä ei olisi löytynyt, olini ollut sokkona. Omat pellelasini eivät nimittäin olleet vaihtoehto missään kohdassa. Linsseissä on eroja.

^ Tämän tahtoisin tietää myös. Biltemasta esimerkiksi saa pidempään palavia tuikkuja, mutta niiden halkaisija on reippaasti tavallisia suurempi. Meillä on hakusessa korkeampia tuikkuja, koska ne pitäisi saada sopimaan lyhtyihin, joissa on valmiit astiat tuikuille.

Tuossa on varmaan osittain kysymys siitä, että ruusun hinta vaihtelee aika paljon eikä etukäteen voi tarkkaan tietää, mikä se juuri omalla hääviikolla on. Minullekin arvioitiin hintahaarukka, joka riippuu siitä, onko yksi ruusu kolme vai kuusi euroa sillä hetkellä.

Ihana mahdollisuus koristella! Peittää vaikka taustalevyn ohuella valkoisella kankaalla (vaikka muutamalla kerroksella, ettei paista läpi) ja samaa vähän varsinaiseen koriin. Sitten riippumaan köynnöstä, kukkia tai valoja. Verkon voi kääriä pois näkyviltä ja eittää kankaalla, jolloin jää vain rengas, ja siihen voi ripustaa mitä tahansa koristeeksi, vaikka lyhtyjä. Koko häkkyrän voi päällystää ilmapalloilla, jos se sopii muuhun koristeluun. Tai jos teline on sopivalla paikalla ja seinälle on tarkoitus heijastaa kuvia tms. jossain vaiheessa juhlaa, ripustakaa videotykki siihen. Mahdollisuudet ovat aika lailla rajattomat.

Meillä aloitetaan uhlat ruoalla. Sen jälkeen kerrotaan, että lapsille on erillisessä mökissä tekemistä (piirustusvälineitä, värityskirjoja, varmaan joku piirretty leffa yms.), jossa on mahdollisesti myös palkattu lapsenvahti. Tässä vaiheessa siis tulee pisimmät puheet, eli lapsille se kaikkein tylsin vaihe. Puheitten jälkeen kahvit, joille lapset luonnollisesti käydään hakemassa. Kahvin jälkeen sama juttu. Leffan pyörittäminen ja muu touhu jatkuu mökissä, mutta ei sinne tietenkään ketään pakoteta. Myös karkkibuffetti avoimena kahvista eteenpäin on epäilemättä pienten mieleen. edit: Joskus alkuun suunniteltiin lapsia varten pomppulinnaa (ja kutsuun mainintaa sen mukaisesta pukeutumisesta), mutta se sitten jäi. Ensinnäkin saattaa olla, että siihen vaadittaisiin asvalttipohja, mitä meidän juhlapaikalla ei ole, ja toisekseen se olisi huono idea sateella.

Minä en kumma kyllä ole nähnyt painajaisia häistämme, omituisia unia kylläkin, mutten mitään kovin ahistavaa. Kerran kihlauksen alkuaikana näin unta, jossa heräsin koomasta ja olinkin menossa naimsiin yhden yhteisen kaverin kanssa. Oin vähän, että ei sen nyt näin pitänyt mennä, mutta niin kai sitten... Sulhanen sen sijaan näki kutsuprojektin jälkeen unta, että kaikki 65 valmista kutsua lensi perhosten lailla ikkunasta ulos karkuun

^ Näin on. Aika monta viikkoa selailin ennen kuin sopiva löytyi, mutta nyt olen ärimmäisen tyytyväinen. Löysin omaani vastaavan rubiinilla varustetun sormuksen toiselta myyjältä, joka sanoi sitä Kohinooriksi. Ei siis ihan laaduton edes.

^ Luulen, että useimmille riittää kun pääsee telkkariin. Satuhäistä en ainakaan usko, että saa mitään korvausta, mutta Miedän häissä olen ymmärtänyt, että nämä ohjelman kautta tulevat avustajat on tuotantoyhtiön kustantamia.

^ Juu, meillä sulho aikoo vielä hääaamuna jutella kiltakavereitten kanssa WoWissa, että se on menoa nyt. Eihän siinä muuten mitään, mutta kun minä en voi! Tahtoo läppärin ja mokkulan, että voi pelata kampaajalla...

Meillä tilanne on se, että vanhemmat maksaa häät kokonaisuudessaan, mutta ei sormuksia. Vähän hassua, mutta tisaalta ihan ymmärrettävää. Budjetti oli ja on hyvin ieni, kun opiskelijoita ollaa molemmat. Pääsyin siksi ostamaan huuto.netistä käytetyn sormuksen. Sain 70 eurolla erittäin kauniin keltakultasormuksen, jossa on sinisafiiri ja kaksi pientä timanttia. Siis luultavasti useamman sadan euron sormus, jos olisi uutena ostanut. Käytöstä ei ole jäänyt minkäänlaisia jälkiä. Sormus on sileä, kiiltävä ja ilman kaiverruksia. Vielä täytyy pienentää sitä koon verran, mutta se maksaa vain noin 25e. Suosittelen lämpimästi.

^ Pitsi ei välttämättä ole kovin paha. En ole tehnyt itse huntua, mutta sukkanauhan kuitenkin. Siinä ompelin kahta pitsiä päällekkäin surekalla ompelukoneella, mutta hyvin onnistui. Laitoin ne nuppineuloilla toisiinsa kiinni. Yritin ensin ommella käsin, muttei siitä mitään tullut. Sen sijaan koneella ompeleminen onnistui hienosti.

Meillä se oli mies, joka kihlapäivän iltana otti heti kalenterin käteen ja totesi, että pitäisi varmaan miettiä päivä. Seuraavilla viiloilla käytiin sitten katsomassa kirkkoja ja juhlapaikkoja ja oltiinkin onneksi miehen kanssa näistä valinnoista samaa mieltä. Sen jälkeen miehellä oli pidempi tauko hääsuunnittelussa. Mentiin siis kihloihin viime heinäkuussa. Joulun aikoihin nousi molemmilla taas suunnittelu pintaan, kun todettiin, että pitäisi lähettää kutsut. Sen jälkeen se olen enimmäkseen ollut minä, joka ideoi ja tekee. Kutsut tehtiin yhdessä, ja vaikka suunnitelma tuli ensin minulta, sitä kehiteltiin yhdessä. Koristeissa mies on aika pitkälti vain hyväksynyt minun ideoitani, kun olen tällainen askarteluihminen muutenkin. Ruokalistaa, ohjelmaa ja aikataulua on ihan erikseen istuttu mietimään ja palaveriin pitopalvelun kanssa mentiin yhdessä, eikä muu ollut vaihtoehtokaan. Samoin kakkuja ja kukkia on mietitty yhdessä.

Itse tehdään: Kutsut Kiitoskortit Vieraiden värikoodinauhat Pöytäkortit Koristeita kattoon Auton koristeet Nuo ainakin.

Minunkin täytyy kehua kaasoani täällä, kun on niin monesta muusta asiasta tullut valitettua... Kaasoni on erittäis omaperäinen ja voimakastahtoinen ihminen, joten olin itse asiassa valmistautunut siihe, että jotakin ongelmia tulisi. Ei ole kuitenkaan tullut. Oltiin samaa mieltä hänen pukeutumisestaan (vuoden vanha erittäin juhlava, tyylikäs ja kuitenkin ihan hänen näköisensä lakkiaispuku), hän on ollut puvun sovituksessa mukana ja jaksanut kuunnellä häähöpinöitäni. Kuluneella viikolla katseltiin täältä rannekukkien kuvia ja etsittiin hänelle sopivaa. Hän piti eniten valkoisista orkideoista, mutta koska häiden teemakukka on tummanpunainen ruusu, hän oli tyytyväinen siihenkin. Sanoi vielä erikseen, että meidän hääthän ne ovat eikä hän ole pääroolissa Kaikin puolin kaasoni on yllättänyt hääjärjestelyissä ainoastaan positiivisesti. Hirveästi häneltä ei ole vaadittu, koska esimerkiksi askartelut on pääasiassa minun ja sulhasen projekti, ei minun ja kaason. Korttitalkoisiin kaasokin kyllä osallistui yhdessä minun perheeni kanssa.

Pihistyksiä: - Puku jää liikkeeseen vuokrapuvuksi, mitäs minä sillä jälkeenpäin tekisin... - Hääautoksi koristellaan joku vanhempien tai sisarusten autoista, vielä ei ole päätetty, mikä niistä - Heitän oman kimppuni. Heittokimppu tuntuu naurettavalta idealta, kun en yhtään tykkää kuivakukista - Tein sukkanauhan ja ulkovaatteen itse, kengät on vanhat - Ei bändiä - Kutsuissa säästettiin jonkin verran fiksusti valituilla materiaaleilla ja itse tekemisellä Panostuksia: - Ruoka ja juoma - Vieraat, ei viitsitty karsia, kun olisi ollut vaikea valita, ketkä sitten tiputtaa - Alusvaatteet - Kukat sikäli, että ruusuja halutaan ja niitä myös hankitaan, vaikkei ole halvimmasta päästä - Meikki ja kampaus - en osaa meikata itse kunnolla eikä oikein ole tuttua tekemään - Hääyö, mutta se saadaan lahjaksi

Luulen, että meillä sulhasen isä pitää lyhyen maljapuheen ja minun isäni puhuu sitten pidemmästi ruoan jälkeen.

^ Aivan. Mietin kanssa, oliko morsiamella mitään muita vaatimuksia/toiveita polttareiden suhteen, kuin että ei alkoholia ja vain yksipäiväiset. Ja ne sunnitellut yhteiset jatkot. Ei minusta kovin kamalat vaatimukset. Itse en tällaisia oman sulhoni polttareiden suhteen vaadi, mutta minä en olekaan raskaana. Sillä on kuitenkin viukutusta asioihin.

^ Niin, niin kuin morsian tässä tapauksessa. Vai pitäisikö sitten juoda kännit raskaana, kun kerran on polttarit? Eiköhän ole kivempaa, että jos on yhteisiä jatkoja suunniteltu, niin on ainakin ne kaksi ihmistä selvin päin yhden sijaan.

Aiva. Ilman viinaahan ei tunnetusti voi olla kivaa.

Minä henkilökohtaisesti ärsyynnyn kyllä siitä, jos kuulen jonkun liittyvän kirkkoon pelkän vihkiseremonian takia. Toisaalta ärsyttää yhtä paljon ihmiset, jotka pysyvät kirkon jäseninä vain sen takia. Tällaisiin kuuluu sulhoni vanhempi veli. Kyseinen mies jaksaa aika monessa tilanteessa mainostaa omaa ateismin puolelle kallistuvaa agnostismiaan ja perään kuuluttaa periaatteellisuutta ja sioiden perustelemista kaikessa. Just. Sitten kuitenkin pitää saada kirkkohäät. Mitä hittoa? Ymmärrän vielä sen, ettei ole itse juurikaan miettinyt, mihin uskoo ja mihin ei, mutta tämä ihminen on tehnyt kantansa selväksi niin monesti, etten tajua miksi pitää roikkua kirkon jäsenenä vielä. Tutulta ihmiseltä tuntuu aika loukkaavalta tietää, että on pakko saada vannoa vihkivalansa hienossa, vanhassa rakennuksessa, joka nyt vain SATTUU olemaan minun uskontoni pyhänä kunnioittama. Minkä takia juuri kristinuskoa ja Suomessa erityisesti luterilaisuutta kunnioitetaan uskontona/kirkkokuntana niin vähän, että kirkkoon liittyminen häiden takia on ihan ok? Mitenkähän suhtauduttaisiin ihmiseen, joka liittyisi katoliseen kirkkoon, ryhtyisi hinduksi tai muslimiksi vain ko. uskonnon vihkiseremonian takia? Tämä siis sellaisessa hypoteettisessa tilanteessa, että mennäkseen naimisiin rakkaansa kanssa ei tarvitsisi kuulua samaan uskontoon. Siis jos voisi rauhassa mennä siviilisti naimisiin muslimin kanssa, mutta islamilaista seremoniaa varten pitäisi ryhtyä nimellisesti muslimiksi. Vähän veikkaan, ettei katsottaisi yhtä hyvllä eikä olisi yhtä tavallista. Luterilaisuus tuntuu menettäneen merkityksensä kirkkokuntana kokonaan ja on ilmeisesti suurelle osalle kansaa vain järjestö, jonka kautta saa hienot puitteet perhejuhlille. Viis siitä, mitä sitten tarkoittavat sellaiset "uskonnolliset höpötykset" kuin rukous, siunaus, lapsen kummit tai JUMALA! En ole kovin äänekäs kristitty yleensä. Vakaumuksellinen kuitenkin, ja vaikken käy kirkossa läheskään joka viikko, niin pyrkimys kuitenkin on, että useammin kuin jouluna ja pääsiäisenä. Ottaa aivoon ihmisten epäkunnioitus ja toisaalta sekin, ettei suomen ev.lut. kirkko tunnu itsekään välittävän tällaisista.

Eilisissä Satuhäissä minua ei häirinnyt se rahapuoli juurikaan. Jos rahaa on, niin tottahan sitä käyttää, ja minusta panostivat vielä ihan fiksuihin asioihin, niin kuin matkusteluun ja hääjuttuihin. Jos nyt kuitenkin lähdetään siitä, että häät on vain kerran elämässä, niin kannattaahan niihin panostaa, jos varaa on. Se tosin häiritsi vähän, että ohjelman tekijät olivat kaikissa juontopätkissä päättäneet alleviivata varallisuutta, vaikka ortodoksivihkimisessä olisi ollut paljon kiinnostavampi lähtökohta. Hääparista en juurikaan pitänyt. Vaikuttivat vaan niin perusteellisesti erilaisilta ihmisiltä kuin itse olen. Miehen junttimaisuus oli suorastaan hämmästyttävää. Raha ei tosiaan näemmä tarkoita, että osaisi käyttäytyä. Kamalinta oli seurata juopottelua aamusta lähtien, niin että sulhanen oli morsiamen ryöstön kohdalla jo ihan änkyräkännissä. Meidän häissä oli minusta oikein sympaattinen pari. Muuten jakso jäi vähän tyhjäksi, ehkä sikis, ettei tuntemattomien ihmisten polttarien tai varsinkaan niiden suunnittelun seuraaminen ole minusta kovin mielenkiintoista. Vappu Pimiä otti todella aivoon. Onko pakko yrittää vääntää väkisin jotain parisuhdekriisiä polttareista? Ja hyvä asenne, että "eihän se sille (morsiamelle) kuulu, mitä siinä välissä tapahtuu". Joo. Nai ihmeessä jotain Vapun henkilökohtaisesti järjestämää huoraa, ryyppää pää täyteen ja kokeile vaikka amfetamiinia. Eihän se morsiamelle kuulu, nehän on polttarit!

Luultavasti helpointa on pitää häät siellä, missä itse asuu. Meillä ainakin hääjärjestelyt on käytännössä kokonaan omilla harteilla, että muun suvun sijainti ei paljoa paina. Meille Jyväskylän seutu on loogisin paikka, koska asumme täällä ja sulhasen suku on hyvin pitkölti Jyväskylästä. Oma sukuni on täältäpäin myös, mutta iso osa muuttanut muualle. Samoin sulhasen vanhemmat asuvat työn takia nykyisin Espoossa. Häihin on minun käsittääkseni aika tavallista matkustaa pidemmällekin, siis vieraiden. Itse ole käynyt tätini häissä Ruotsissa - kahdesti. Kohtuuttomampaa on minusta, jos suku painostaa pitämään häät jossain tietyssä sijainnissa, ettei tarvitsisi itse matkustaa. Sen verran paljon pitää kuitenkin käytännössä käydä katsomassa paikkoja, tavata ihmisiä ja kuljettaa tavaraa, että on huomattavasti helpompaa olla suhteellisen lyhyen matkan päässä kirkolta ja juhlapaikalta. Pelkällä puhelinrumballa ei yksinkertaisesti selviä kaikesta.

Jaanpa kokemukseni Lady Shopista tähän. Tilasin sen jo lähes klassikoksi muodostuneen Shirley of Hollywood -korsetin, tai tarkemmin sanoen paketin, johon kuului lisäksi stringit ja sukat. Toimitusajaksi luvattiin 1-2 viikkoa, jos tuotetta on varastossa. Oletin tietysti, että oli, koska muutakaan ei kerrottu. Korsettia ei kuulunut kahteen viikkoon, joten soitin liikkeeseen. Sain kuulla, että tarjouksen takia tuote oli varastosta ja tukusta asti lopussa, mutta lupasivat ystävällisesti ilmoittaa heti, kun saavat heille asti tavaraa. Viesti tuli parin päivän päästä ja postitus vei vielä pari lisää. Ei siis valittaista muusta kuin siitä, että ainakaan minä en löytänyt sivulta mahdollisuutta tarkistaa, onko tuotetta varastossa vai ei. Korsetti itsessään oli vähän iso, mutta ompelija pienensi sopivaksi.