Kartio

Hunnun kirkkoon ja punaisia ruusuja. Tiaraa en tahdo.

No tänään pääsee sitten minunkin sulhoni tälle osastolle. Minulle iski epätodellinen olo taas ja totesin ääneen, että "Me mennään naimisiin." Sulho katsoi takaisin ja sanoi että "Niin mennään. Mitäs siitä?" Eihän siinä... Tahtoo vaan kiusata, kun en meinaa millään uskoa, että olen tosiaan menossa ihan oikeasti naimisiin.

Meillä saattaa suloinen vähän vaille kaksivuotias siskontyttö heitellä edellä ruusun terälehtiä ihan noin tunnelman vapauttajana. Täytyy vain tarkistaa suntiolta, että se on ok. Alttarille tulee kuulemma kirkon puolesta kaksi korkeaa maljakkoa, niihin ajateltiin koivua hiirenkorvilla. Lisäksi henkilökohtainen fiksaationi kahteen sinkkiämpäriin täynnä vaaleanpunaisia ruusuja (tai tummanpunaisia, kun se on vähän teemavärinä) toteutetaan varmaan ulko-oven viereen.

Meille tulee vieraitten pöydät ikään kuin säteittäisesti meidän pöytää kohti.

Noita sinkkisankoja olen joskus nähnyt isommissa puutarhaliikkeissä. Rautakaupat kannattaa myös katsoa. Plantagenista esimerkiksi voisi löytyä, samoin K-Raudasta. edit: Siis myös värillisinä ja valkoisina, ei pelkästään metallinvärisinä.

Meillä on pikkuveljen tekemät. Systeemi toimii hyvin, kunhan ei ruveta tappelemaan kesken On kätevää, kun saa juuri sellaiset kuin tahtoo ja ilmoittautuminen, allergioiden kertominen pitopalvelulle ym. onnistuu kaikki saman sivun kautta.

Kansallispukujen kanssa on kyllä yleensä asusteetkin aika tarkkaan määrätty. Useinhan niihin itsessään kuuluu nauha/hattu, huivi ym. Kansallispuku on kuitenkin itsessään yksi juhlavimmista pukuvalinnoista - sopiva linnanjuhliin ja mihin tahansa, joten kyllä siinä voi ilman muuta naimisiin mennä oikein hyvin. Ulkonäöllisesti ne ei tosiaan ole kovin juhlavia, mutta se tuleekin enemmän konseptista, mielikuvasta ja perinteestä. Itsestäsi siis iinni, tahdotko mieluummin jotain juhlavampaa kuin kansallispuvun, mutta kukaan ei taatusti pidä sitä arkisena, jos valitset niin. Kalliita kansallispuvut kyllä ovat, erittäin kalliita.

Tein itse. Kustannuksia joku muutama euro.

No nyt tiedän sen verran miehen polttariohjelmasta, että tiedän varmaksi olla huolestumatta. Sulhon veli nimittäin tarkisti minulta, että on ok, ja oli ehdottomasti. Niissä polttareissa nimittäin strippaa miehen kaksi miespuolista kaveria

Ensinnäkin: Tämä ei ole kritiikkiä kenellekään tänne kirjoittaneelle, ei yhdessä eikä erikseen. Ymmärrän hyvin, että harmittaa, jos odottaa jotakin kovasti eikä se sitten olekaan yhtään sellaista kuin ajattelin. Oli kyse sitten polttareista, kosinnasta tai mistä tahansa. Itse en usko, että tarvitsee pettyä polttareihin. elkäsin, etten ole saamassa polttareita ollenkaan, mutta siskoni on nyt ilmeisesti kuitenkin järjestämässä sellaisia. On helpottavaa huomata, kun lukee näitä kokemuksia täältä, etten odota mitään erityistä ja tietynlaista, vaan uskosiin, että olen tyytyväinen monenlaisiin bileisiin. En odota hemmotteluhoitoja enkä Punahilkkana kaupungilla piparin myymistä, mutta kumpaankin olisin oikein tyytyväinen. Ainoa, mistä ole vähän huolissani, on omien mielialojeni heittely. Etten sitten illasta saa jotain masennuskohtausta tai vastaavaa ja rupea itkemään jotain tyhmää juttua... Toivottavasti en, sellaisiakin vaan on sattunut, ertyisesti tavalla tai toisella pitkien ja rankkojen päivien jälkeen. Tataa olla aika tärkeää tehdä polttarien järjestäjille suhteellisen tiukka linjaus siitä, mitä tahtoo/ei tahdo. Siis ei sillä lailla, että kaikki on valmiiksi käsikirjoitettu, vaan että rajaa pois ehdottomat eieit ja tekee listan niistä, joita toivoo paikalle (aika harva kaaso osaa arvailla ja muistella tällaisen listan ulkoa). Jos toiveita ei kuitenkaan ole otettu yhtään huomioon, niin ymmärrän loistavasti, että vetää herneet neään ja harmittaa. Sellainen on minusta kaasolta tai muulta polttarien järjestäjältä inhottavaa ajattelemattomuutta.

Tehtiin sitten tänään listaa tekemättömistä asioista, jotka olisi jo ajankohtaisia. Juhlapaikan kanssa pitäisi pitää palaveri ruokalistasta ja muista jutuista. Avustajien kanssa pitäisi sopi tarkemmasta työnjaosta. Häämatka on varaamatta. Pappi puuttuu. Miehen pitäisi soittaa kanttorille. Miehen ja bestamnien puvut pitäisi v<rata vuokrattaviksi, että sitten on sopivia hääpäivänä. Minä odottelen korsettiani postista, ei vaan ole vielä kuulunut eikä puvun tekeminen edisty ennen sitä. Koemeikki ja ehkä -kampauskin pitäisi sopia. Avioehtokin on tehtävälistalla. Väillä huvittaisi ajatella kaikea muuta kuin häävalmisteluja. Toisaalta on hurjan kivaa suunnitella, askarrella ja järjestellä, mutta toisaalta en meinaa kestää itseäni, kun minusta on kuoriutunut joku hullu häähirmu. Opiskelutkin pitäisi hoitaa ja yrittää karistaa joulukiloja, mutta vähän turhan paljon on aikaa kulunut foorumilla pyörimiseen ja vastaavaan häätouhuiluun.

Meille tulee oma. Tai siis luultavasti miehen vanhempien tinen auto, kun ei meillä oikeasti omaa ole.

Missään nimessä en häihin lähtisi valkoisissa, en edes värillisellä huivilla tms. jos vain on vaihtoehtoja. Mustissa olen sen sijaan ollut, pinkillä vyötärönauhalla ja tekokukalla koristeltuna tosin, ja farkunvärisissä kengissä. Olisi kokomusta vähän hassu häihin, mutta toisaalta se sopii joittenkin tyyliin eikä häiritse ainakaan minua silloin. Omissa kavereissani on pari goottityylistä, jotka luultavasti ovat hissämmekin mustissa, mutta eipä se minua haittaa. Pääasia että on vaatteet.

Itse laitan aina synttärikakkuihin ja muihin (jotka teen järjestelmällisesti suklaakakkuina) mansikkarahkaa. Kannattaa harkita, jos ei tunnu liian arkiselta ajatukselta.

Minä en ole vielä pukuani tavannut, mutta tiedän sen olevan "the" puku, koska suunnittelin sen itse. Olen katsonut netistä kuvia, tuhlaannut luennoilla aikaa piirtämiseen muistiinpanojen sijaan ja miettinyt eri vaihtoehtoja. Omantuntuinen puku on muotoutunut pikkuhiljaa ja suunnitelma vaihtunut moneen kertaan. Uskon kuitenkin, että kun saan edes lakanaversion kokeiltavaksi, menetän sydämeni samantien

Omia kokemuksiani näin pienirintaisena... Kuppi on AA-A, nyt pillerien popsimisen myötä vähän, hyvin vähän, kasvanut. Ympärysmitta on 75. Lisäksi tissit ovat ryhdittömät ja malliltaan typerät, joten vaatteitten käyttäminen ilman rintsikoita ei yksinkertaisesti ole mahdollisuus. Hääpuvun alle etsin ensisijaisesti korsettia, mutta olkaimettomat liivitkin kävisi, jos niitä olisi riittävän tukevina. Sovitin Jyväskylässä kaikki läpi Sokoksesta erikoisliikkeisiin. Ladyshopista (ilmeisesti ei mitään tekemistä samannimisen nettikaupan kanssa) ei löytynyt tähän aikaan vuodesta mitään. Sokkarilla oli pari korsettia ja muutamat olkaimettomat liivit, mutta mikään ei sopinut. Liivi & Sukka oli ehdottomasti huonoin liike. Palvelu oli töykeää ja koin olevani erittäin ei-toivottu asiakas. Vain kaksi korsettia annettiin sovitettavaksi, molemmat olivat rintojen kohdalta aivan liian suuria. Myyjä tuli katsomaan ja totesi, että on liian iso joo, mutta jos olisi pienempi, niin oikea rintani ei enää mahtuisi. Meinasin vetää turpaan. Korsetti oli kupeista täysin sopimaton molemmilta puolilta, ja ainoa asia, mikä tisseissäni EI ole vikana, on se että ne ovat käytännössä tasan samankokoiset . Erittäin tökeröä kommentointia siis. Figura Shop oli ylivoimaisesti paras paikka. Palvele oli paitsi asiantuntevaa, myös hyvin ystävällistä ja iloista. Kokoja löytyi hyvin ja sovitin kahta korsettia. Ensimmäinen oli suhteellisen hyvä, muttei riittävän. Toinen oli käytännössä täsmälleen sopiva, mutta kaipasin vähän koristeellisempaa. Lisäksi tämä yksilö alkoi hiertää jo sen kymmenen minuutin aikana, jonka sitä kokeilin. Epäilen siis, että se oli suunniteltu vähän pidemmälle ihmiselle. Kokemus oli kuitenkin hyvä. Lopulta tilasin netistä Lady Shopista Classic-mallisen korsetin, joka ei ole vielä tullut. Toivottavasti on sopiva... Jos ei, niin mietitään ompelijan kanssa, kuinka saada puvusta sellainen, etten tarvitse alle mitään.

Ilahduinpa sitten, kun TV:ssä mainostivat, että Meidän häät voi katsoa ilmaiseksi netti-TV:stä jälkeenpäin, jäi nimittäin tämän viikon jakso väliin. Yritin sitten. Ainoa, mitä sieltä pystyy katsomaan on mainokset, yritin kahdella selaimella. Aika surkeaa toimintaa Subilta minusta. Kertokaa, jos olette onnistuneet tuon kanssa, minulle kävi näin.

Monellakos kielellä Suomi on Suomi eikä Finland? Viro on tässä ainoa poikkeus. Mutta maakunnasta tulee Suomikin koko Suomen nimeksi.

Kolme kuukautta aikaa häihin. Kirkko on varattu jo kesällä, samoin juhlapaikka. Kanttori on sovittu, mutta papista ei tietoakaan. Pukua aletaan tehdä heti kun korsetti alle tulee postissa. Jos se on sopiva. Jos ei, niin tehdään puku, jonka alle ei tarvitse mitään. Kampaaja on varattu, meikin tekee siskon kaveri. Kukat pitää miettiä. Ohjelmaa pitää miettiä. Kuvaaja on tulossa juhlapaikalle illalla ja parin päivän päästä häistä mennään studioon. Tilannekuvaajaa päivälle ei ole, pitäisi sopia sellainenkin. Mietittävää on siis hurjasti. Onneksi mieli on pysynyt hyvänä. Tykkään kaikenlaisesta suunnittelemisesta, joten tämä on itse asiassa oikein mukavaa hommaa. Hääkarkit on ajatuksena mielestäni yksi turhimmista, mutta kun niitten tekeminen (sulattamalla suklaata johonkin kivoihin muotteihin) ja rasioitten askarteleminen on niin kivaa! Hauskaa on se, että tämän kevään aikana pitäisi naimisiin menemisen lisäksi saada aikaiseksi proseminaari. Ja sata pienempää opiskeluhommaa. Tänään saatiin kutsut tehtyä. Oli isä ja kaksi veljeä auttamassa. Mielenkiintoisen miesvaltaiset hääkutsutalkoot... Saatiin onneksi tehokkaasti hyvää jälkeä. Juhlaohjesäännöt puuttuu vielä, koska ne tulee sulhasen vanhemmilta postissa, heillä kun on parempi tulostin niitten tekemiseen. Osoitteet ja postimerkit on kyllä jo liimattu kuoriin. Meillä suunnitellaan häitä yhdessä. Siis minä ja sulhanen yhdessä, ei esimerkiksi minä ja kaaso. Kauhukuva on se ääriprinsessatouhuilu, jossa hääpäivä on morsiamen juhla ja sulhanen on asuste siinä sukkanauhan ja hunnun ohella. Vaikka on monelta elementiltään perinteisen häät, ei tahdota nähdä yhtään turhaa jäykistelyä tai asioitten tekemistä siksi, että joku muka kuuluu asiaan. Perinteitä noudatetaan sen mukaan, mikä sopii molempien mielikuvaan omantuntuisista häistä. Se on tärkeintä.

Olisi kiva, jos kukaan ie kuolisi kesken (on niitä iäkkäämpiäkin sukulaisia) ja ettei kellään olisi kurjaa. Siinä ne vähän taisi olla.

Keilaaminen, seinäkiipeily, karaoke...

Muu selitys. Pukuni jää liikkeeseen vuokralle, joten tulisi aikas kalliiksi tuhota sitä. Parasta tässä järjestelyssä muuten on se, että jos joskus (tyyliin 10-vuotishääpäivänä) tahdotaan kuvauttaa itsemme samoissa vetimissä, niin senkun vuokraan pukuni sitä varten

Meille tulee Fresitaa, siis mansikkakuoharia. Siinä on oikeaa mansikkaa, ei siis mitään esanssilitkua.

No nyt on molemmat katsottu ja Meidän häitä äänestetty. Voi tosin johtua tuo hieman negatiivinen mieliuva Satuhäistä siitä, että morsian oli niin kaukana omasta persoonastani kuin mitenkään mahdollista. Tuollainen yletön prinsessameininki ja jatkuva hihttely kävi hermoille, mutta se on toki minun henkilökohtainen ongelmani Ei Meidän häät mikään huippu ole, mutta siinä tuli kuitenkin vähän enemmän asiaa hääjärjestelyistä ja yksityiskohdista, vaikka menikin aika pitkälti mainostuksen puolelle välillä.

No ei kyllä ole. Minä tulin 14-vuotiaana ekan kerran ajatelleeksi itseäni hääpuvussa ja se jäi aika kertaluontoiseksi mietteeksi (muistan, koska ylläyin itsekin ja kirjoitin päiväkirjaani siitä). Muiden häissä käydessä on kieltämättä tullut välillä ajatelleeksi, millaisia juttuja tahdon sitten joskus omiini. Nyt kihlausaikana vasta olen alkanut suunnitella yhtään mitään. Ja kun kihlausaika on yhteensä yhdeksän kuukautta, niin en ole yhtään liian ajoissa liikkeellä...