Kartio

Meille ei tule tuota Korittilaiskirjeen pätkää (Siis ihmisten ja enkelien kielellä jne.). Ollaan molemmat kuultu se vähän liian monta kertaa, ja lisäksi se ei minusta puhu miehen ja naisen välisestä romanttisesta ja eroottisesta rakkaudesta, vaan yleisestä ihmisten välisestä hyvää tekevästä rakkaudesta - siis sellaisesta, jota kaikkia kohtaan kehotetaan tuntemaan ja osoittamaan. Valittiin siis jossakin seurakunnan lehdykässä yhtenä vaihtoehtona annettu pätkä Laulujen laulusta. Siis: Paina minut sinetiksi sydäntäsi vasten, pane sinetiksi ranteesi nauhaan. Rakkaus on väkevä kuin kuolema, kiivas ja kyltymätön kuin tuonela. Sen hehku on tulen hehkua, sen liekki on Herran liekki. Suuret vedet eivät voi sitä sammuttaa, virran tulva ei vie sitä mukanaan. Jos joku tarjoaisi talot ja tavarat rakkauden hinnaksi, hän saisi osaksi vain toisten pilkan. (Laulujen laulu, 8:6-7) edit: Täytyy vielä tarkistaa, miten tästä menee vanha versio. Laulujen laulu on niin runollista kieltä, että saattaa olla nätimpi vahan mukaan.

Meille ulee kolme erilaista kakkua: suklaa-, kerma- ja hyytelö-. Kaikkiin tulee eri värisiö ruusuja päälle ja koristelu on muuten hyvin pelkistettyä. Siis luultavasti kahta eri väriä, toinen reunassa ja tinen päällä, sileät reunat myös kermakakussa. Hyytelökakku on oranssinsävyinen mangotorttu. Suklaakakkuun päälle tummanpunaisia ruusuja, kermakakkuun vaalenapunaisia ja mangokakkuun oransseja. Ainakin mielikuvani on hyvin kaunis.

Tässä vaiheessa, vielä ennen häitä siis, voin suositella Puustellia kaikille. Paikan saa koristeluilla hyvin kauniiksi, vaikka arkikunnossa ei olisikaan niin vaikuttava. Henkilökunta on hyvin ystävällistä ja asiantuntevaa sekä ennen kaikkea joustavaa. Koristelut, boolin tarjoilu, iltapala ja kaikki mahdollinen tuntuu onnistuvan ongelmitta. Palaverissa pitopalvelun emännän kanssa saatiin selvyys moneen asiaan, joita ei itse olisi osattu ratkaista ainakaan kovin fiksusti. Kerron enemmän kokemuksista sitten huhtikuun lopussa häiden jälkeen.

No niin. elv.fi -sivulta, siis evankelis-luterilaisen kirkon viralliselta sivulta hääperinteistä: "Huntu, koskemattomuuden, viattomuuden ja hyveellisyyden vertauskuva, tunnetaan jo antiikin ajoilta. Paksu kangashuntu on suojannut morsiamen puhtautta ja estänyt pahoja henkiä kiinnittämästä huomiota nuoreen morsiameen. Huntu on ollut niin paksua kangasta, että sen läpi ei näkynyt. Siksi morsian kulki isänsä saattamana alttarille."

No nyt sitten muuttui minunkin suunnitelmani. Oli alun perin ajatus, että olen olkapäät paljaina ja päässäni huntuna joku pieni lipare niskassa. Sitten selvisi, kuten jo jonnekis kirjoitin, että miehen mielestä huntu on ihan turha, jos se ei ole saman tien kasvoilla. Kasvoille se nyt sitten tulee, kaikesta omasta ennakkoluulostani huolimatta ja peittää ne olkapäät samalla. Ainakin siihen asti, kun kuoritaan naamalta, siis. Sen jälkeenkin ehkä, jos laittaa sen niin, että jää hartioitten peitoksi alempaa. edit: Kovin avoinainen selkä häirtisisi minuakin. Ajattelin kyllä, että pukuni on avonainen yläselästä, johonkin lapojen tietämille, mutta sen alemmas ei kyllä oikein... Eikä minun tapauksessani ole kyllä vaihtoehto muutenkaan, kun puvun alle tulee luultavasti korsetti.

Joo, nyt tuli kyllä viikon paras meidän katon alla, ei tosin häihin liittyen. Siivoiltiin eilen illalla, kun tänään kävi immeisiä kahvilla meillä. Mies sitten vilkaisi kasaa vaatteitaan lattialla. "Mä taidan vaan viedä noi vaatteet omaan huoneeseeni." Tajusi mitä oli sanonut ja revettiin täysin ysteeriseen nauruun molemmat. Ilmoitin, että seuraavan kerran kun se kiusaa minua, niin käsken sen omaan huoneeseensa

Ymmärsin tuon niin, että jos perutaan hääjuhla ja ollaan jo naimisissa, niin onhan se loogisempaa hakea eroa sitten myös, kuin perua vain bileet ja pysyä naimisissa, vaikka kysymys oli ajatuksesta erota ihan kunnolla (Kai, ota nyt noista selvää...).

Onko kukaan muuten tietoinen, mitä mitäisi tehdä, että saisi Kelakorttiin kuvan nyt samalla kun se uusiutuu muutenkin? Kuvallista kaipailisin ja tässähän se fiksuiten samalla hoituisi.

Sain meidän Laukaan häihin loistavan sopimuksen hevoskyydistä. Vankkurit (ei kuitenkaan katetut, vaan avoimet), oletan että kaksi hevosta, mutten kysynyt joten saattaa olla vain yksi, koristeluina kukkia ja nauhaa ja ajuri tietenkin. Matkaa kirkolta juhlapaikalle kuutisen kilometriä. Parasta on, että tämän sai sovittua säävarauksella - eli jos sataa, niin mennään autolla. Kylmä ei haittaa, kun pistää päälle, jos vaan on kuivaa. Ja lupasivat viileällä säällä varata kärryihin lämmikettä. Ja sitten tämän koko hoidon hinta: 130e.

Esimerkiksi kimpussa voi olla sinistä - jos ei muuta, niin joku yksi pieni kukka. Alusvatteeisaa voi myös olla, tai jossain korussa.

Minä tykkään kyllä edelleen Meidän häistä enemmän. Vaikka parit on enimmäkseen jotain erikoisempia tapauksia, niin tykkään siitä, että keskitytään oikeasti häitten suunnitteluun eikä pelkästään parin senhetkiseen elämäntilanteeseen ja suhteen historiaan. Satuhäät on ihan sympaattinen sarja, mutta minua henkilökohtaisesti ei vaan jaksa kiinnostaa niin paljoa ihan tavallisten ihmisten enimmäkseen täysin tavallisista elämäntarinoista kertoilu niin pitkästi. Tilanne saattaisi tietysti olla eri, jos en olisi juuri nyt itse suunnittelemassa omia häitäni, mutta toisaalta olen niin innoissani kaikista koristeluista ja käytännön järjestelyistä tilanteessa kuin tilanteessa, että varmaan tykkäisin Meidän häistä muutenkin enemmän. Martina oli muuten minusta yllättävän sympaattinen ja vaikutti oikeasti onnelliselta naimisiinmenosta. Ennakkoluulot olivat minulla melkoiset, mutta yllätyin positiivisesti. Ei se millekään suosikki-ihmisten tai edes -julkkisten listalle pääse, mutta kuitenkin, ei hävettänyt katsoa muuta kuin vähän huonosti istuvaa pukua.

Minusta Satuhäissö oli eilen ihan sympaattinen pari, mutta ne morsiamen vanhemmat kyllä hävetti. Täytyykö nyt jostain reseptien noudattamisesta vetää niin pahasti herneitä nenään, että mököttää koko häät? o.O Ai niin, jäi kyllä pätkä väliin siitä eilen, kun puhein soi... Oliko siinä jotain selventävää siitä, mikä niitä välejä niin pahasti hiersi?

Hunnun kirkkoon ja punaisia ruusuja. Tiaraa en tahdo.

No tänään pääsee sitten minunkin sulhoni tälle osastolle. Minulle iski epätodellinen olo taas ja totesin ääneen, että "Me mennään naimisiin." Sulho katsoi takaisin ja sanoi että "Niin mennään. Mitäs siitä?" Eihän siinä... Tahtoo vaan kiusata, kun en meinaa millään uskoa, että olen tosiaan menossa ihan oikeasti naimisiin.

Meillä saattaa suloinen vähän vaille kaksivuotias siskontyttö heitellä edellä ruusun terälehtiä ihan noin tunnelman vapauttajana. Täytyy vain tarkistaa suntiolta, että se on ok. Alttarille tulee kuulemma kirkon puolesta kaksi korkeaa maljakkoa, niihin ajateltiin koivua hiirenkorvilla. Lisäksi henkilökohtainen fiksaationi kahteen sinkkiämpäriin täynnä vaaleanpunaisia ruusuja (tai tummanpunaisia, kun se on vähän teemavärinä) toteutetaan varmaan ulko-oven viereen.

Meille tulee vieraitten pöydät ikään kuin säteittäisesti meidän pöytää kohti.

Noita sinkkisankoja olen joskus nähnyt isommissa puutarhaliikkeissä. Rautakaupat kannattaa myös katsoa. Plantagenista esimerkiksi voisi löytyä, samoin K-Raudasta. edit: Siis myös värillisinä ja valkoisina, ei pelkästään metallinvärisinä.

Meillä on pikkuveljen tekemät. Systeemi toimii hyvin, kunhan ei ruveta tappelemaan kesken On kätevää, kun saa juuri sellaiset kuin tahtoo ja ilmoittautuminen, allergioiden kertominen pitopalvelulle ym. onnistuu kaikki saman sivun kautta.

Kansallispukujen kanssa on kyllä yleensä asusteetkin aika tarkkaan määrätty. Useinhan niihin itsessään kuuluu nauha/hattu, huivi ym. Kansallispuku on kuitenkin itsessään yksi juhlavimmista pukuvalinnoista - sopiva linnanjuhliin ja mihin tahansa, joten kyllä siinä voi ilman muuta naimisiin mennä oikein hyvin. Ulkonäöllisesti ne ei tosiaan ole kovin juhlavia, mutta se tuleekin enemmän konseptista, mielikuvasta ja perinteestä. Itsestäsi siis iinni, tahdotko mieluummin jotain juhlavampaa kuin kansallispuvun, mutta kukaan ei taatusti pidä sitä arkisena, jos valitset niin. Kalliita kansallispuvut kyllä ovat, erittäin kalliita.

Tein itse. Kustannuksia joku muutama euro.

No nyt tiedän sen verran miehen polttariohjelmasta, että tiedän varmaksi olla huolestumatta. Sulhon veli nimittäin tarkisti minulta, että on ok, ja oli ehdottomasti. Niissä polttareissa nimittäin strippaa miehen kaksi miespuolista kaveria

Ensinnäkin: Tämä ei ole kritiikkiä kenellekään tänne kirjoittaneelle, ei yhdessä eikä erikseen. Ymmärrän hyvin, että harmittaa, jos odottaa jotakin kovasti eikä se sitten olekaan yhtään sellaista kuin ajattelin. Oli kyse sitten polttareista, kosinnasta tai mistä tahansa. Itse en usko, että tarvitsee pettyä polttareihin. elkäsin, etten ole saamassa polttareita ollenkaan, mutta siskoni on nyt ilmeisesti kuitenkin järjestämässä sellaisia. On helpottavaa huomata, kun lukee näitä kokemuksia täältä, etten odota mitään erityistä ja tietynlaista, vaan uskosiin, että olen tyytyväinen monenlaisiin bileisiin. En odota hemmotteluhoitoja enkä Punahilkkana kaupungilla piparin myymistä, mutta kumpaankin olisin oikein tyytyväinen. Ainoa, mistä ole vähän huolissani, on omien mielialojeni heittely. Etten sitten illasta saa jotain masennuskohtausta tai vastaavaa ja rupea itkemään jotain tyhmää juttua... Toivottavasti en, sellaisiakin vaan on sattunut, ertyisesti tavalla tai toisella pitkien ja rankkojen päivien jälkeen. Tataa olla aika tärkeää tehdä polttarien järjestäjille suhteellisen tiukka linjaus siitä, mitä tahtoo/ei tahdo. Siis ei sillä lailla, että kaikki on valmiiksi käsikirjoitettu, vaan että rajaa pois ehdottomat eieit ja tekee listan niistä, joita toivoo paikalle (aika harva kaaso osaa arvailla ja muistella tällaisen listan ulkoa). Jos toiveita ei kuitenkaan ole otettu yhtään huomioon, niin ymmärrän loistavasti, että vetää herneet neään ja harmittaa. Sellainen on minusta kaasolta tai muulta polttarien järjestäjältä inhottavaa ajattelemattomuutta.

Tehtiin sitten tänään listaa tekemättömistä asioista, jotka olisi jo ajankohtaisia. Juhlapaikan kanssa pitäisi pitää palaveri ruokalistasta ja muista jutuista. Avustajien kanssa pitäisi sopi tarkemmasta työnjaosta. Häämatka on varaamatta. Pappi puuttuu. Miehen pitäisi soittaa kanttorille. Miehen ja bestamnien puvut pitäisi v<rata vuokrattaviksi, että sitten on sopivia hääpäivänä. Minä odottelen korsettiani postista, ei vaan ole vielä kuulunut eikä puvun tekeminen edisty ennen sitä. Koemeikki ja ehkä -kampauskin pitäisi sopia. Avioehtokin on tehtävälistalla. Väillä huvittaisi ajatella kaikea muuta kuin häävalmisteluja. Toisaalta on hurjan kivaa suunnitella, askarrella ja järjestellä, mutta toisaalta en meinaa kestää itseäni, kun minusta on kuoriutunut joku hullu häähirmu. Opiskelutkin pitäisi hoitaa ja yrittää karistaa joulukiloja, mutta vähän turhan paljon on aikaa kulunut foorumilla pyörimiseen ja vastaavaan häätouhuiluun.

Meille tulee oma. Tai siis luultavasti miehen vanhempien tinen auto, kun ei meillä oikeasti omaa ole.

Missään nimessä en häihin lähtisi valkoisissa, en edes värillisellä huivilla tms. jos vain on vaihtoehtoja. Mustissa olen sen sijaan ollut, pinkillä vyötärönauhalla ja tekokukalla koristeltuna tosin, ja farkunvärisissä kengissä. Olisi kokomusta vähän hassu häihin, mutta toisaalta se sopii joittenkin tyyliin eikä häiritse ainakaan minua silloin. Omissa kavereissani on pari goottityylistä, jotka luultavasti ovat hissämmekin mustissa, mutta eipä se minua haittaa. Pääasia että on vaatteet.