Kartio

Menimme kihloihin viime heinäkuussa perjantaipäivänä. Varmaan jo seuraavalla viikolla soittelin Laukaaseen kirkon varatakseni. Onneksi soitin, koska nopeastihan nuo menevät. Kesälle ei varmaan olisi ollut suuria toiveita saada enää järkevää aikaa, mutta keväälle onneksi oli vielä. Häät ovat siis tämän viikon lauantaina.

Komppaan. Mieluummin kirkollisvero kuin TV-lupamaksu. Kirkollisverolla tehdään jotain järkevää. Jos Raamatulla päähän hakkaaminen pakanamaissa viittaa lähetystyöhön, niin tervemenoa paikan päälle katsomaan, mitä siellä tehdään. Kysymys on nimittäin erittäin monipuolisesta avustustyöstä paljon enemmän kuin mistään käännyttämisestä.

Laukaasta eivät ainakaan puhuneet mitään masuista, joten toivottavasti huolivat Jyväskyläläisen parin sinne ilmaiseksi, ettei tule yllätyskustannuksia.

Jaan kokemukseni: Tilasin isoja tuikkuja ja rullan lastusatiininauhaa Bridezillasista puolitoista viikkoa sitten, siis ennen pääsiäistä. Pyysin ilmoittamaan mahdollisimman pian, jos jompaa kumpaa ei ole varastossa, että tiedän tilata muualta jos näin käy. Tämä siis siksi, että häät on tämän viikon lauantaina, joten enää ei ollut aikaa odotella tuotteitten saapumista varastoon. Sain tilausvahvistuksen mukana tiedon, että molempia on varastossa. Maksoin summa, mutta sainkin tiedon, että postikulut ovat tietokoneen ilmoittamaa kalliimmat noin painavalla paketilla (tämä ei tosin yllättänyt yhtään) ja maksoin sitten jatkon niille. Paketti postitettiin heti pääsiäisen jälkeen ja oli perillä muistaakseni viime viikon torstaina. Tuikkuja ei ole vielä testattu, mutta kaikki tähän mennessä sujui varsin mutkattomasti.

Eilen Jyväskeskuksen Salon Studio (tai mikälie) värjäsi pääni varsin onnistuneesti ja lauantaina laittaa hiukset. Vein muutaman suuntaa antavan kuvan sen tyylisistä puoliavonaisista kampauksista, joista tykkään ja tarkistin, että lauantaina tehdyt kiharat kestävät riittävän hyvin eikä tarvitse mennä perjantaina. Korkkiruuveja varten varmaan kannattaisi, mutta sellaisia ei tällä kertaa haeta. Meikin tekee Marjaana Hautalahti. Sain sellaisen käsityksen, että nimen omaan rouva itse, vaikka ei sillä minulle niin suurta merkitystä ole. Koemeikki on torstaina.

Lopullinen lista lauantain häihin: Uutta: Puku, alusvaatteet, kaulakoru, sormus Vanhaa: Molemmat kengät, kihlasormus, rannerengas (mummun YO-lahja eli oikeasti aika vanha) Lainattua: Korvikset (isän vaimolta löytyi kaulakorun kanssa samaa settiä), varasukat Sinistä: Sukkanauha, sormuksen kivi, silmät

Meillä on nyt tarkempi sopimus tehty Lehtisen kanssa. Nuorehko valokuvaaja vaikuttaa erittäin pätevältä ja mukavalta persoonalta. Sovimme melko laajat studio- ja miljöökuvat häiden jälkeiselle maanantaille, jottei tarvitse poukkoilla juhlapäivänä niin paljon. Hinnaksi tulee yhteensä 280€, joten hinnat ovat koko lailla samoja kuin muissakin liikkeissä minun käsittääkseni.

Ei se vielä ihan valmis ollutkaan, mutta edistynyt kuitenkin viime näkemältä. Enää pieniä yksityiskohtia viimeistelemättä. Tässä nyt taas päivitettyjä kuvia: Yläosa ja hiha näkyvät tässä hyvin. Noihin kiinnityskohtiin hihoissa tulee häihin ruusut. Tässä taas näkyy tuo pieni kolmionmuotoinen laahus ja nyörin väri. Nauhasta tulee paksumpi lopulliseen versioon ja tietenkin lyhempi.

Meillä on melko raskas ruoka (pääruokana härkää punaviinikastikkeessa), joten ihan kevyt viini ei käy. Näillä näkymin otetaan muutama hanapakkaus Collection Valpolicella Superiore Ripassoa. Tuli testattua viime viikolla. Oli aika kehno pelkkänä seurusteluviininä, kun otettiin ensin illalla maisteltavaksi. Seuraavana päivänä ruoan kanssa oli kuitenkin ihan eri maailmasta. Suosittelen lämpimästi. Valkkari vaan vielä pitäisi päättää...

Tänään valmista pukua hakemaan!

^ Me lähetettiin kutsut tammikuun lopussa, häät on kahden viikon päästä. Yksi kaveri, jonka kanssa puhuin vuoden alussa, kommentoi, että teillähän on jo kiire, kun ei kutsut olleet vielä tammikuun alussa lähteneet. Huhhuh... Sama kaveri erosi itse pitkäaikaisesta avomiehestään, muutti suoraan naapurin luo, hankkiutui raskaaksi ja meni sitten naimisiin maha pystyssä ja huntu päässä. Ja luennoi minulle suurieleisesti siitä, kuinka saa parisuhteen kestämään. Itselläni kuitenkin pidempi suhde takana kuin hänellä yksikään.

Meille ei varsinaisia kaitaliinoja tule, vaan pöytää pitkin itkittäin murattia. Muratit laitetaan tuikkukippihin veteen ja niiden kanssa on aina yksi suurehko tummanpunainen ruusu.

Myö mennään kaksi päivää häitten jälkeen. Suunniteltiin ensin miljöökuvausta juhlapaikalla hääiltana, mutta aikataulu meni sitten niin tiukaksi, että siirrettiin koko setti maanantaille. Silloi siis kunnon sessiot studiossa ja miljöössä.

Meillä muistaakseni 280€ parin päivän päästä häistä laajat studio- ja miljöökuvat.

^ Aamen.

Vähän kuvia meriaiheisista somistuksista:

Muutama uusi asia listalle... - Metsäkukkia häävalssina - Essi Wuorelan kamala häärenkutus - Muka-eestinkielinen hääpuhe - Kaikki nolausjutut - Kireä tunnelma ja "pakko olla sitä tätä ja tuota" -meininki - Lapsien istuttaminen hiljaa paikallaan kuuntelemassa puheita (Tai vaihtpehtoisesti juoksemassa ympyrää ja kiljumassa niin, ettei kukaan kuule mitään. Lapsille siis omaa tekemistä erillisessä tilassa.)

Käsikukka oli minustakin hurjan kaunis, ja tuli mieleen, että se saattoi olla syy siihen, että kädet oli väärinpäin. En tosin itse huomannut, joten vaikea sanoa, mutta ehkä varoivat sitä kukkaa...

Pöhpöh, siellähän se oli lopussa No höh, jäi sitten vaan huomaamatta

^ Samaa mieltä. Tavallisia, luontevia ihmisiä. Vaikuttivat ikein mukavilta. Ja "Viimein kaikki on hyvin!" oli jätetty pois!

Juu en tarkoittanut tavaran kuskaamisella hääkaaria tai muita massiivisia juttuja, vaan esimerkiksi viinaksia, jos niitä ei oteta paikan puolesta, askarreltuja juttuja, koristeita, kukkia... Nämä voi tietysti isolta osin delegoida erilaisille alan yrityksille, joten ei se varsinaisesti ongelma ole. Tärkeintä on ilman muuta, että häät on siellä, missä itse tahtoo. Komppaan siis muita tässä - jos ette tahdo pitää häitä Turussa, niin sitten ette pidä. Valitkaa paikka vaikka sen mukaan, missä on kiva kirkko (jos kirkkovihkiminen) ja juhlapaikka, jos ette muuten osaa päättää, mikä noista olisi hyvä.

Alice Kimin, Geean Davisin ja Cameron Diazin sormukset ovat kauniita. Tykkään siitä, että jotkut uskaltaa tehdä erilaisen ratkaisun, eikä tarvitse pakosta ottaa järkyttävää kökkälettä roikkumaan käteen. Ihan mistä tykkää tietenkin, mutta tavan vuoksi ei pitäisi tehdä tuollaisia ratkaisuja, ainakaan jos itse tahtoisi mieluummin jotakin muuta. En minäkään halua sormukseeni timantteja, vaikka se selvästi on Suomessa tapana. En tykkää värittömistä kivistä, joten metsästi huuto.netistä käytetyn sinisafiirisormuksen. On siinä kaksi pientä timanttiakin, mutta yhtä hyvin voisi olla olematta. Noista massiivisemmista kivoin on minusta Christina Aguilleran, vaikka en henkilöä itseään siedäkään. Sen voisin ehkä ottaa omaan sormeeni, mutta en kyllä, jos mies sisältyisi diiliin...

Meille tulee Fresitaa, joka on siis mansikkakuoharia. Alkoholittomaksi Pommacia.

Minusta kaikki keskiaikaiset kivikirkot ovat upeimpia. Niissä on jotain uskomattoman tunnelmallista ja vetoavaa. Keski-Suomen kasvattina ei ole sellaisia tuööut kamalasti kuitenkaan nähtyä, joten kauneinta en niiden joukosta osaa äänestää. Näissä kuvissa ehkä Espoon tuomiokirkko ja Messukylä ovat kärkipäässä, mutta kuva vaikuttaa aina paljon. Heitän kuitenkin tähän pakkaan oman korttini (tai pari), jotka miellyttävät sitten ihan eri tavalla: Päiväkummun Riihikirkko, josta en ikävä kyllä löytänyt yhtään ulkokuvaa: Ja Pihjajaveden Erämaakirkko, luvatta rakennettu, nimensä mukaisesti täysin korvessa. Ihana kirkko