Kartio

Pahiten epäonnistunut leikki minun kokemuksissani oli viime loppukesänä tätini häissä. Oli tavallaan monikulttuuriset häät, kun ne juhlittiin Ruotsissa, missä sekä tätini että hänen miehensä asuvat, vaikka ovat syntyjään suomalaisia. Lisäksi edustettuna oli vahvasti ruotsin-espanjalaisia ja vähän muitakin. Jonkinlaisena seremoniamestarina toimi virolainen nainen, joka alkoi illalla olla melkoisessa humalassa. Hän keksi toteuttaa aivan omituisen virolaisen perinneleikin, jossa ensin vietiin kaikilta vierailta kenkä. Kenkien saamiseksi takaisin piti tehdä kenen mitäkin. Jotkut lauloivat, jotkut tanssivat jne. eli enimmäkseen ihan ok. Minä "pääsin" kuitenkin osalliseksi kammottavaan ala-astehenkiseen nolausleikkiin, jossa muutama meistä pistettiin piiriin aina mies-nainen-mies-nainen -periaatteella, ja piti kierrättää sussta suuhun pikkuista kolikkoa. Vieressä oli känninen, viisikymppinen ruotsalaismies joka nauroi räkäisesti koko ajan ja selitti jotain ruotsiksi, vaikka oli selvää, etten ymmärtänyt sanaakaan. Ensimmäisestä kierroksesta vielä selvittiin, mutta tämän virolaisen känniääliön mielestä piti kiertää viisi. Sitten joku tiputti kolikon ja tämä virolaisidiootti ilmoitti, että kolme kierrosta lisää. Siinä vaiheessa häivyin piiristä, mistä tämä luuska tietenkin yritti nostaa meteliä. Loppuillan tunnelma oli vähintäänkin kuin hautajaisissa tämän episodin jälkeen. Noin yleisestikin nöyryytysleikit on minusta täysin naurettavaa ojelmaa häihin. Sellaiset kuuluu polttareihin, eikä mielellään sinnekään. Käsittämättömintä tuossa kyseisessä tapauksessa oli, ettei kolikon kiertäminen suusta suuhun ole mitenkään mielenkiintoista katsottavaa lopuille vieraille, eikä ole jaksanut ala-asteen jälkeen naurattaa ketään (paitsi sitä vierolaista kusipäätä).

Minulle on tärkeintä, että sormus näyttää minulta. Periaatteessa haaveilen valkokultasormuksesta, jossa olisi kolme rubiinia kolmiossa (tai kolmionmuotoinen rubiini), mutta en elättele liikaa toiveita sellaisen löytymisestä. Olen kuitenkin ihan vakuuttunut, että löydän sormuksen, johon ihastun ja joka näyttää niin paljon minulta, tyyliini sopivalta ja aikaa kestävältä, etten tahtoisi mitään muuta.

Olkapäät tulee olemaan paljaana, juuri muu ei sitten olekaan. On nimittäin tiedossa olkaimeton puku irrallisilla hihoilla, joten olkapäät paistaa, mutta muuten on hyvinkin "siveellinen" puku. Ei siitä häissä mitään sanomista pitisi tulla. Isi on pappi, joten olen tämän etiketin suhteen aika luottavaisella mielellä.

Tähän mennessä vasta materiaalit ostettu, joten jotain kuluja saattaa vielä tulla. Ei kuitenkaan pitäisi muuta kuin korkeintaan koristenauha kutsujen reunaan, jos näyttää siltä, että halutaan laittaa sellainen. Mustaa kartonkia, 10e Hopeanvärinen maali, 3e Ponnekaasu, 7,50e Maaliruisku n. 20e Sapluuna tehdään vanhasta piirtoheitinkalvosta, joten ei kustannuksia siitä. Sisäsivu tehdään luultavasti värjäämällä tavallista tulostuspaperia vesiväreillä, joten ei varsinaisia kustannuksia siitäkään.

Meillä on miljöökuvaus juhlapaikalla illasta, joten meidät ryöstetään molemmat kuvattavaksi. Mietitään vielä, mitä hääväen pitää sillä välin tehdä. Luultavasti suunnitella/harjoitella/valmistella joku kiva esitys. Ei mitään nolausmeininkiä missään nimessä, vaan jotain perushauskaa, johon kaikki halukkaan pääsevät osallistumaan, mutta kenenkään ei ole pakko.

Itselläni kaikki stickit on toimineet muita paremmin. Ihan perustuotteista Rexonat on hikoilun ehkäisyn kannalta olleet Doveja parempia. Stickit tietysti tahraa enemmän, mutta jos puku on vaalea, niin sehän ei ole ongelma.

Minua kosittiin polvillaan. Ei millään yltiöromanttisella sokerihuurretut sydämet -periaatteella, eikä onneksi sormusta missään ruokajutussa piilotettuna (olisin niellyt sen tai tukehtunut kumminkin), vaan ihan tavallisessa tilanteessa, kammottavissa kesäsiivoojan työvaatteissani meidän kolhon kerrostalon pihassa. Olin ilmoittanut jo seurustelun alussa, että jos siihen asti sattuu kestämään tämä, niin minuahan sitten kositaan polvillaan (siis jos nyt ylipäänsä on kosiakseen, jos olisi periaatteesta ollut vastaan, niin olisipa sekin sitten tehty selväksi ajoissa). Minusta se ei ole mitään leffatyyliä, vaan ihana perinne, joka kertoo tietystä kunnioituksesta ja tilanteen vakavasta hengestä. Siis että siinä toinen pyytää ihan tosissaan, on vakavana kysymyksensä kanssa, ja että se on niin tärkeää, että siinä tahtoo polvistua. Meinasin kyllä Ellenin innoittamana kosia itse samoihin aikoihin, mutta kivempi näin päin

Salvatore Ferragamon Incanto Charms. Parempaa en ole koskaan löytänyt, kuin tämä, jonka sain tulevalta mieheltäni YO-lahjaksi. Loistava löytö.

Heh... Meillä on tasan yksi kaaso, mutta neljä bestmania, kun sulhaseni ei osaa valita

All my base are belong to you. Ne tietää, jotka tietää, lopuille on ikävä kyllä vaikea selittää.

Kihloihin kolmen ja puolen vuoden seurustelun jälkeen, yhdeksän kuukauden kihlausaika. Kihloihin mennessä oltiin asuttu yhdessä puolisen vuotta. Ollaan suhteellisen nuoria, 21, mutta tuntuu vaan ihan riittävältä ajalta. Miten tässä tämän varmemmaksi tulisi? Turha kai sitä on jäädä odottelemaan, mitään jumalallista väliintuloa tai siihen suuntaan... Muutamalle on kyllä täytynyt painottaa, että en ole raskaana tai mitään.

Meillä on miljöökuvaus juhlapaikalla illasta ja kahden päivän päästä pidempi sessio studiossa. Ajattelin pyytää esim. kampaajaserkultani häälahjaksi uutta kampausta myöhempään kuvaukseen, kun tuskin pysyy sekä hääyötä että seuraavaa riittävän hyvässä kunnossa... Ohjleman kannalta iltakuvaus on vähän kökkö, mutta ajateltiin hoitaa se niin, että morsiamen ryöstön tilalla meillä on hääparin ryöstö kuvattavaksi. Sen aikana vaan keksitään vieraille jotain hauskaa aktiviteettia, jolla voivat samalla "ansaita" meidät takaisin ryöstäjiltä.

Voikohan vuokrattavaksi teetetyn puvun luokitella lainatuksi? Kun siis puku on minun suunnittelemani, teetetään liikkeessä, johon se sitten jää vuokrapuvuksi... Lainattu kun on ainoa, mitä en meinaa millään keksiä. Korvikset ehkä, jos jollakin vaan olisi sopivat. Sinistä tulee luultavasti alusvaatteisiin, ainakin sukkanauhaan. Huntu on uusi, samoin ne alusvaatteet, kengät taas on näillä näkymin vanhat.

Enpä ole koskaan nähnyt Suomessa noin tehtävän yksissäkään häissä (monissa oen kuitenkin ollut), mutta Jenkeissähän tuo tuntuu olevan ihan yleinen tapa. Ehkä juuri sen takia tuollainen häkki päässä -systeemi herättää omassa mielessäni aika negatiivisia assosiaatioita. En tahdo ketään loukata, jos tykkää niin tietenkin ihan oman maun mukaan. Itselleni kuitenkin tulee jotenkin ekopyhä fiilis tuosta tavasta - niin kuin mies ei naamaani olisi ennen nähnyt. Tämä kuitenkin vain minun mielipiteeni.

Meille tulee oma kanttori, isäni tuttu joka sekä osaamisen että suostumisen puolesta soittaa mitä vaan. Siksipä ulosmarssina Imperial March (Star Warsista).

Alice Cooperin Poison...

Hih, meille tulee morsiuskaari, mutta vain siksi, että pitää peittää juhlapaikan kammottava, siis _kammottava_ vanha ryijy jollakin, kun sitä ei kuulemma saa alas seinältä.

Nyt on teettämisestä sovittu ompelimon kanssa, suunnitelma suhteellisen valmis ja yksi kangaskin valittu. Vaikuttaa loistavalta. Hinta-arvio on 450e kankaineen. Hitaa pudottaa se, että puku jää häitten jälkeen liikkeeseen vuokrattavaksi. Ratkaisu on täydellinen, koska olin ennen tuota ideaa tuskaillut, mitenkähän puvun saisi myydyksi, kun mitäs min sillä enää sitten teen... Kun opin käyttämään meidän skanneria, yritän saada luonnoksesta kuvan tänne. Siihen on tuhlattu paljon aikaa, jonka olisi voinut käyttää myös luentomuistiinpanojen tekemiseen...

Millainen hintataso noissa paikoissa on? Ihan suhteuttamalla etäisyyteen keskustasta veikkaisin Iinaa halvemmaksi, mutta olenko oikeassa? Puku pitisi teettää huhtikuun loppuun, joten vähän kiiru alkaa tulla.

Meille tulee Imperian March sisään ja sikermä kaikista näistä perinteisistä ulos. Kanttori soitti tuon sikermän jo yksissä häissä, joten hyvissä käsissä on. Valssi ei ole vielä ihan lukkoon löyty, mutta Metallican Nothing Else Matters on aika hyvillä pisteillä.

Hei! Mitä luulette, onko kieloja noin floristeilla saatavissa ympäri vuoden, vai tuleeko ongelmia, kun häät on huhtikuussa? Kielot olisi hurjan ihana lisä kimppuun, joka muuten tulee koostumaan varmaan pelkästään tummanpunaisista ruusuista. Ja kielon lehdistä saisi kauniin reunuksen siihen ympärille. Se tuoksu...

Meille varmistui juhlapaikaksi Puustelli. Kunhan sen ryijyn saa jollakin peittoon, niin kaikki on hienosti. Koristelulla saa tehtyä niin paljon oman näköistä ilmettä, eikä minulle tullut salista muutenkaan kalsea vaikutelma, kun kesällä käytiin katsomassa. Lisäksi saunamökkiin saa yöpymään muutaman, jos joku tahtoo jatkaa juhlimista pidempään. Ruokalistoja saa itse muokkailla, juomat saa edellisenä päivänä jemmaan sinne ja hoitavat tarjoilut toiveitten mukaan. Ja kun vihkiminen tapahtuu Laukaan kirkossa, on hyvä että juhlapaikka on suhteellisen lähellä.

Hei taas kaikille! Majakoski ja Puustelli käytiin katsomassa, Varjola hylättiin juomapolitiikan takia. Nuo kakis vaihtoehtoa ovat niin samantyyppisiä, että Puustelli taitaa ajaa Majakosken ohi sijaintipisteillä, vihkiminen kun on Laukaan kirkossa. Puusteli vaikutti muutenkin joustavalta, tilavalta, valoisalta ja miellyttävältä paikalta. Ainoa miinus (minulle melko iso) oli salin valtava, tumma, rumannäköinen ryijy, jota eivät kuulemma ota pois. Voisi kai miettiä jonkin jutun, jolla sen saisi peittoon, kun en tahtoisi sitä dominoimaan jokaista kuvaa, saati sitten koko hääpaikan tunnelmaa. Onko jollakin tuoreita kokemuksia Puustellista? Kaikki pienetkin tiedonmurut otetaan vastaan, koska varaus on tehtävä pian.

Kiitos vinkistä. Soitin Majakoskelle ja huomenna mennään katsomaan.

Hei! Puustellia mennään katsomaan lauantaina ja tehdään päätös, kunhan tiedetään edes riittävän suunnilleen väkimäärä. Piato on luultavasti toinen vaihtoehto. Ei olisi ikimaailmassa tullut mieleenkään ellen olisi noita kuvia nähnyt, kun olen k'ynyt siellä vain opintojen puitteissa syömässä ja mielikuva on sen myötä tietenkin ruokala. Häät ovat 25.4. ensi keväänä, joten säätä täytyy miettiä melkoisen tarkkaan. Puustellissa ei ilmeisesti mahdu esimerkiksi tanssimaan muuten kuin pihan lavalla, jonka lämpötilanteesta en vielä tiedä (Kokemuksia?). Piaton suurin etuhan on selvästi upea maisema Jyväsjärvelle, mutta etukäteen ei voi tietää, onko se huhtikuussa hyvä vai huono. Tarkoitan vain, että sulavat jäät eivät ikinä näytä kovin kauniilta, mutta jos järvi on jo avoin, maisema on upea. Säästä tietenkin riippuu tässäkin paljon. Yritämme saada kaikki ikäryhmät viihtymään juhlissamme mahdollisimman hyvin, joten tahtoisimme hääpaikalla olevan mahdollisuus laittaa erillisiin huoneisiin tms. lapsiparkin ja jonkinlaisen nuorisotilan (hassu sana). Nämä täytyy ottaa huomioon. Vihkiminen tapahtuu Laukaan kirkossa, joten Puustellin sijainti olisi loistava. Piato alkaa olla niillä rajoilla, onko se liian kaukana kirkosta. Minusta ei, mutta osa vieraista voi toki olla eri mieltä Onko muuten hyviä ideoita yöpaikasta? Itser olisin melko valmis menemään vaikka tavalliseen hotelliin, mutta parempia ideoita otetaan vastaan. Mitään kesämökkiä emme kuitenkaan halua.