Jump to content
Naimisiin.info

Yllätyshäät (yhdistetty)


Guest utelias

Recommended Posts

Guest utelias

Ketkä ovat menneet / suunnittelevat menevänsä naimisiin yllättäen? En siis tarkoita naimisiin karkaamista, vaan juhlien kasaamista muilla syin, ja naimisiinmenoa yllättäen siinä samalla. Tai ketkä ovat olleet mukana yllätyshäiden juhlissa?

Miten asia oli salattu/naamioitu? Millä perustein ihmisiä kutsuttiin paikalle? Jäikö kukaan tärkeä tulematta salailun takia? Keille asia oli paljastettu etukäteen?

jnejne kaikkea asiaan liittyvää

Link to comment
Share on other sites

Meillä oli yllätyshäät, kutsuttiin ihmiset juhlimaan valmistujaisia, kihlajaisia, uutta vuotta ja mun synttäreitä. :) Osa jäi tulematta, ja sano myöhemmin, et olis tullu, jos ois tienny et ne on häät. Ei voi mitää, onneks ihan kaikista oleellisimmat ihmiset tuli. :) Meillä oli yhtenä ohjelmanumerona taikuri, joka sitte pyys meiät jeesaamaan viimesen numeronsa kanssa, jollon päästiin luontevasti lavalle. Mä poistuin hetkeks muka hakemaan jotai, ja palasin häämarssin tahdittamana. :) Niitä ilmeitä oli kyl hauska sivusilmällä kattoa. :D Saatiin pelkästään hyvää palautetta kaikin puolin, et meillä ainaki meni nappiin. :)

Link to comment
Share on other sites

Mä olin joskus nuorempana ristiäisissä, joiden jälkeen lapsen vanhemmat yllätyksenä vihittiin. Juhlatkin oli sitten tietty enemmän ristiäiset, hääkakku taisi tosin olla erikseen :)

edit. Niin ja kivaa kuitenkin oli!

Edited by Essie.
Link to comment
Share on other sites

Serkkuni kertoi muutamia vuosia sitten seuraavan tarinan yllätyshäistä:

Serkku ja hänen avovaimonsa olivat keskellä kesää omassa kesäpaikassaan saaneet tietää, että n. 30 kilometrin päässä kaupunkinaapuripariskunta (heidän ystävänsä) pitää "isot grillibileet ensi viikon perjantaina klo 16 alkaen". Kutsu tuli tekstiviestillä ja siinä vielä taidettiin sanoa, että klo 16 aloitellaan, grilli on kuumana koko illan, niin että jos töistä suoraan tulee, niin kiire ei ole.

Serkkuni oli sitten aloittanut saunan lämmitystä iltapäivällä n. klo 13.30, jotta saavat peseytyä ennen grilli-iltaan lähtemistä. Klo 14 kilahti uusi viesti: "Ohjelmamuutos: hääkakku klo 18". Oli siinä sitten pieni paniikki iskenyt, että nyt ei ehditä saunoa, koitetaan ajaa kotiin (n. 60 km) suihkuun. Mitä nyt laitetaan päälle, mitä keksitään lahjaksi...

Eli yllätys voi olla ihan kiva ajatus ja onnistuakin, mutta kannattaa pitää se yllätyksenä loppuun saakka, jottei liikaa hämmennetä vieraita ja aiheuteta mitään viime hetken paniikkia.

Link to comment
Share on other sites

Guest aloittaja

Juu, suunnitelmana olisi pitää asia salaisuutena loppuun asti, kyllä se mun mielestä on "jokotai". Ainoastaan harvat ja valitut otetaan mukaan salailuun ja auttamaan, sitten joskus kun suunnitelmat hieman pidemmälle ehtivät.

Tässä vaiheessa kellekään ei ole edes kerrottu, että naimisiinmenoa on oikeasti ihan tosissaan jo suunniteltu. Ei siis mitään kihlausta olla julkistettu vaikka kihloissahan sitä tässä vaiheessa on, kun naimisiinmenoaikeita on menty lupailemaan. Mutta kihlausta emme aiokaan "mainostaa", menisi ehkä liian helpoksi sen jälkeen arvata isompien juhlien todellinen syy... Olkoon mahdollisimman suuri yllätys siis! Pääasia olisi välttää turhaa hössötystä ja paniikkia, samoin pitää budjetti kohtuullisena ja tilaisuus meidännäköisenä, maanläheisenä ilman suurempia erikoisuuksia ja isompia paineita - Mutta kuitenkin saada lähipiiri paikalle todistamaan tärkeää hetkeä (vihkiminen olisi tarkoitus järjestää juhlapaikalla, jotta paikkakaan ei kielisi asiasta etukäteen ...) ja viettää mukava ilta yhdessä.

Tarvitsisi vain hyvän tekosyyn saada ihmisiä varmasti paikalle, tosin uskon, että tärkeimmät tulevat "pienemmästäkin" syystä ja he ketkä eivät tule, eivät sitten maailman suurin häviö ole. Tosin ihan koko sukua ei ole tarkoituskaan kutsua, läheisimmät sukulaiset ja tärkeimmät ystävät vain :) Lapsia meillä ei ole, valmistumisistakin aikaa eikä pyöreitäkään täytetä (eikä syntymäpäivät muutenkaan osu kaavailtuun vuodenaikaan). Kihlajaisjuhla (mikä olisikin oikeasti hääjuhla) ei ehkä meiltä olisi kovin uskottava juttu... Mutta yksi vaihtoehto. Siinä oliskin ihmettelemistä kun minä olen itse ihmetellyt isompien kihlajaisten järjestämistä (ja pitänyt kihlautumista lähinnä parin keskinäisenä sopimuksena ja asiana) ja yhtäkkiä itse kutsuttaisiin porukkaa moiseen tilaisuuteen :D

Link to comment
Share on other sites

Järjestimme miehen kanssa viime lauantaina juuri tällaiset yllärihäät. Kutsukortin mukaan kyse oli yhteisistä kolmekymppisistä - tarpeeksi uskottava tekosyy, jotta pystyimme vuokraamaan juhlatilan ja perustelemaan pitopalvelun, mutta välttämään liian tiukan pukukoodin. Loppujen lopuksi juhlapaikalla oli todella kirjavasti pukeutunutta väkeä, osalla oli farkut ja kauluspaita ja osalla puku. Mutta ehkä sekin jollain tavalla vapautti tunnelmaa kun jokainen sai valita itselleen mieluisimman juhlavaatetuksen.

Pienelle porukalle oli pakko kertoa aikomuksista etukäteen: minun vanhempani saivat tietää ensimmäisenä, kun oltiin jo vuosia aiemmin sovittu, että he osallistuisivat kustannuksiin sitten kun päättäisimme pitää häät. Toisaalta sulhasen molemmille isoäideille (ainoat elossa olevat isovanhemmat) kerrottiin ihan jo heidän sydäntään ajatellen, ettei yllätys tulisi liian isona shokkina (positiivisena kuitenkin!). Sulhasen pitkäaikainen ystävä ja luottomies taas pyydettiin epäviralliseksi bestmaniksi, joka tilaisuudessa ojensi sormukset. Ja lopuksi vielä Espanjassa asuvalle kaveripariskunnalle oli pakko paljastaa aikomukset: sulhaselle oli todella tärkeää saada tämä ystävä paikalle, mutta jokin parempi syy lentolippujen varaamiselle oli pakko antaa, kuin "Meillä olis bileet, tuutteko?".

Yksi tärkeä ystävä jäi tulematta juuri tämän takia, kun sanoi olevansa samana päivänä Tallinnassa ostamassa toiselle kaveripariskunnalle häätarpeita. Mies sitten hyvin vaikeana puhelimessa jatkoi "Yritä vielä katsoa sitä aikataulua, olis nimittäin tosi, tosi, tosi tärkeää, että olisit paikalla...".

Vielä justiinsa ennen H-hetkeä saatiin yhteen Tampereelta matkustavaan pariskuntaan vauhtia, kun meinasivat vielä käydä vaihtamassa vaatteita kotona. Sulho äkkiä tekstasi heille "Tämä tieto on nyt ihan hys-hys, mutta jos se yhtään auttaa, niin sanon sen verran, että tämänpäiväinen tapahtuu vain kerran elämässä". Olivat kuulema autossa hetken miettineet viestin tarkoitusta ja kun se selvisi, olivat kaahanneet mieletöntä vauhtia juhlapaikalle. :lol: Onneksi ei osunut kameroita vastaan. Ehtivät lopulta juuri parkkeerata autonsa pihaan oikealla hetkellä, kun käännyimme ja aloitimme seremonian.

Järjestelimme häitä sellaiset puoli vuotta ja uskomatonta kyllä, vältyimme suuremmilta lipsahduksilta. Pystyin vuorotyön arkivapailla tehdä ostoksia kaupungilla, käymään kirkkoherranvirastossa, kukkakaupassa ja kampaajalla ilman, että törmäsin keneenkään tuttuun. Anoppi sattumalta näki, kun mies haki pukuansa miesten pukuliikkeestä, mutta sen pystyi helposti perustelemaan sillä, että hän tarvitsi joka tapauksessa uuden puvun keikkakäyttöön ja juhlia varten.

Muutaman kerran meinasimme puhua sivu suun, mutta ne onnistuimme paikkaamaan niin, ettei kukaan huomannut mistä oli kyse. Facebookin kanssa yritin olla tarkka niin, etten vahingossakaan mainitsisi esim.koemeikistä tai visiiteistä kultasepänliikkeeseen. Uskomatonta kyllä, yllätys pysyi yllätyksenä, jopa siihen saakka, kun pastori saapui hääpäivänä juhlapaikalle. Vieraat olivat kyllä kummeksuneet tutun pastorin läsnäoloa, mutta veikanneet hänen saapuneen paikalle joko kutsuttuna vieraana tai kuskanneen poikansa (myös puolituttu) vieraaksi... Ilmeisesti selvätkin merkit voidaan torjua mielestä, jos ei ollenkaan osata odottaa jotakin tapahtuvaksi. :D

Jälkikäteen tuli vierailta oikeastaan vain hyvää palautetta: kaikki olivat kehuneet ilmapiiriä vapautuneeksi ja hyväntuuliseksi. Ja ihme kyllä, niitä odotettuja "Mä arvasin!!" -kommentteja ei kuulunut, monet ainakin väittivät yllätyksen tulleen aivan puun takaa.

Link to comment
Share on other sites

Minä olin viitisen vuotta sitten appiukkoni yllätyshäissä. Kutsukortin mukaan ne olivat hänen 50v juhlansa. Pojaltaan yllätys pysyi salassa kirkkon asti, vaikka minä ja muut sukulaiset olimme juhlien koosta (juhlapaikka muu kuin koti) arvanneet mistä on kyse. Päivä meni niin, että ensin oli lähin suku kutsuttu juhlapaikkaan lounaalle, jossa lounaan aikana hääpari ilmotti, että nyt pittä lähteä kirkkoon. Kirkossa oli siis lähin suku ja sen jälkeen mentiin takaisin juhlapaikkaan, jonne oli kutsuttu enemmän vieraita ja heille kerrottiin, että nyt on naimisiin menty. Häät olivat sen jälkeen aivan normaalit häät ruokailuineen, kakkuineen, tansseineen ja bändeineen. Ainoastaan kirjava pukeutuminen (ne jotka arvasivat vs ne, jotka pukeutuivat 50v juhliin) erotti illan normihäistä.

Link to comment
Share on other sites

  • 2 months later...

ollaan oltu pian seittemän vuotta yhdessä. ja mietittiin järkätä yllätyshäät. aateltiin, että ko näin kauan ollaan oltu yhdessä voitaisiin juhlia kihlajaisia ja pajauttaa samalla naimisiin. taka-ajatuksena se, että perinteiset häät paisuisi aivan liian isoiksi ja se, että jos porukan kuttuis maalaustalkoisiin ja pajauttas siinä naimisiin, vois jokunen loukkaantua. näitten vuosien jälkeen kihlajaiset ois jo niin suuri syy juhlia, et uskotaan, et tärkeimmät ois paikalla. ja ne ketkä ei syystä tai toisesta pääse, ymmärtää ehkä ajan kanssa. tai sit ei koskaan ja se oli siinä. meiän näköset ois juhlat noin.

Link to comment
Share on other sites

  • 6 months later...

Meillä on häitä suunniteltu viime kesästä lähtien, kun menimme kihloihin. Ensin häät oli sovittu vuodelle 2014. Suunnittelimme suuria häitä kaikkine hienouksineen, mikä alkoi stressata niin taloudellisesti kuin henkisestikin. Vuoden alussa päätimme extemporee siirtää juhlat jo tälle kesälle, ja supistaa niitä paljon pienimuotoisimmiksi. Ihmiset ovat siis tietoisia aikeista, mutta luulevat häiden olevan vasta vuoden päästä. Menemme maistraatissa kahdestaan naimisiin kesäkuussa ja lähetämme samaan aikaan kutsut juhliin, jotka ovat elokuussa. : )

Link to comment
Share on other sites

  • 8 months later...
  • 1 month later...

^ ikisinkku, meidän tapauksessa tehtiin ainakin niin, että kuuluttivat kirkossa vasta häiden jälkeisenä viikonloppuna. Näin ei ollut vaaraa, että joku tutuntutun serkku olisi sattunut istumaan kirkossa ja seuraavaksi kipittänyt kylälle toimimaan pikkulintuna. Asia kannattaa mainita samalla, kun käy kirkkkoherranvirastossa, varmasti suostuvat järjestelyyn. :)

Edited by Kayleigh
Link to comment
Share on other sites

  • 1 month later...

Avopuolisoni ja minä menimme vuosi sitten kihloihin ja olen koko tämän vuoden ajan miettinyt millaiset häät järjestäisimme. Kumpikaan meistä ei halua isoja häitä ja olemme ajatelleet menevämme naimisiin maistraatissa. Ongelmana on, että millaisen juhlan järjestäisimme. Avopuolisoni äiti ei pidä minusta kovin paljon ja en ole kovin läheinen hänen perheensä kanssa. Hänen perheensä on suuri, enkä välttämättä haluaisi kutsua kaikkia, koska heitä on hirveästi. Oma perheeni on pieni. Ja meillä on paljon yhteisiä ystäviä. 

 

Olen miettinyt, että jos menisimme naimisiin maistraatissa ja seuraavana päivänä järjestäisimme yllätyshäät. Olemme ajatelleet, että järjestäisimme nämä yllätyshäät kotona. Miten se onnistuisi, onko kenelläkään ideata? Lisäksi avopuolisoni perheen koon takia, en usko että pystyisimme kutsumaan heidät kaikki. Miten tämän kaiken siis toteuttaa?

 

Haluamme naimisiin ja haluamme pienet intiimit häät ja mielellään kotona vietettävät. Onko kellään kokemusta tälläisistä häistä? Ja onko parempi, että nämä olisivat yllätyshäät vai ihan tietoiset häät vieraille? 

Link to comment
Share on other sites

  • 1 year later...

Harkinnassa on! Pitäisi vaan keksiä hyvä naamio, en usko, että mikä vaan menisi läpi näin muutamien kuukausien sisällä kihlauksesta. :D Lapsen sukulaissynttäreiden yhteyteen olen harkinnut (mutta en tiedä osuuko vihkipäivä tarpeeksi lähelle tai viitsinkö ainakaan isommalta viedä sitä vähääkään huomiota), tai ehkä jos kihloja sanoisi juhlistavansa (jos nyt tarpeeksi piakkoin päivä sovitaan). Tai jos sattuisi uusi koti löytymään niin ne tuparit olisi hyvä, mutta enpä usko, että ehtii. Vihkijää tuskin kotiin kutsuttaisiin kuitenkaan (kun ei kirkkoonkaan kuuluta niin pappi ei ole vaihtoehto) mutta olen harkinnut, että videoisi maistraatin tilaisuuden, tai ihan vaan esittelisi sormukset.

 

Lapsena olin kerran puoliyllärihäissä. Vanhemmat vihittiin lapsensa ristiäisissä. En tiedä/muista tarkkaan kuinka aikaisin tai laajasti kertoivat, mutta muistan häälahjaa ostetun jo matkalla häihin eli olivat kai juuri ennen kertoneet. Eipä se vihkiminen siinä tainnut paljoa muuttaa, kun ristiäiset olisivat olleet juhlavat jo itsessään.

Edited by Aala
Link to comment
Share on other sites

  • 3 weeks later...

Olen itsekkin ruvennut miettimään, josko pitäisi yllätyshäät. Mieheni ajaa rekkaa työkseen ja loimailee viikon 46.

Mietin josko vihkiytyisimme jo silloin ja jollain todella hyvällä verukkeella kutsuisimme lähimmäisemme kutsupaikkaan, kenenkään tietämättä tietenkään että hetkeä aiemmin me olemme sanoneet Tahdon.

Link to comment
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.

Guest
Reply to this topic...

×   Pasted as rich text.   Paste as plain text instead

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Loading...
×
×
  • Create New...