Jump to content
Naimisiin.info

Lapset ennen avioliittoa


ellu81

Recommended Posts

Guest Anna-Elina
Lisäyksenä vielä tähän, että näin siksi, koska olen aina ajatellut avioituvani ennen lasten hankkimista, joten jos kävisi niin että saisin lapsen ennen avioliittoa, avioituminen ei tuntuisi minusta enää siltä kuin alunperin olin ajatellut enkä sen vuoksi haluaisi samanlaisia häitäkään kuin olisin alunperin ajatellut.

Tämä taas olisi voinut olla minun kirjoittamani. Naimisiinmeno on minullekin eräänlainen siirtymäriitti, kun tulen seurustelevasta neidistä vihityksi vaimoksi. Jos minulla olisi jo siinä vaiheessa lapsi(a) kun naimisiin menisin, en luultavasti haluaisi järjestää minkäänlaista julkista vihkimistä tai juhlaa. Naimisiinmeno ei ole minulle "tilaisuus järjestää hyvät bileet". Jos hyvät bileet haluaa järjestää, se varmasti onnistuu ilman avioliiton solmimistakin  ::)

Link to comment
Share on other sites

  • Replies 603
  • Created
  • Last Reply

Top Posters In This Topic

No, meillä oon itse asiassa minä se vanhanaikainen...  ::)

Eli mä en edes harkitse lapsia ennen häitä. Tietysti, jos kävis niin että ehkäisy pettäis ja tulisin

raskaaksi, niin toki lapsi pidettäisiin. Mutta, siinä vaiheessa mentäis tod. näk. maistraatissa

naimisiin jos ei kirkkohäitä ehtis aikaistaa tarpeeksi...  ::)

Eli, kukin tyylillään mutta meille ei lapsia ennen avioliittoa.

Samaa mieltä Lyyliksen kanssa. En missään nimessä haluaisi lasta ennen avioitumista (en kyllä tiedä haluanko senkään jälkeen). En ymmärrä miksi ihmiset tekee lapsia, muttei mene naimisiin. Tuttavia seuratessa olen huomannut että kamala ruljanssi kaikki isyyden tunnustamiset jne.. Jos ei mitään isoja häitä halua, niin miksei sitten voi käydä vaikka ruokiksella maistraatissa jos lapsi on tulossa. Helpompaa kaikki paperityö. Samaa mieltä on mieskin. Ja jos miettii sitä, onko valmis avioliittoon kun lapsi tulossa, niin mielestäni siinä vaiheessa on hieman myöhäistä miettiä sitoutumista.. Yhteinen lapsi jonkun kanssa on paljon suurempi side kuin avioliitto. Mutta kukin tyylillään!  :)

Link to comment
Share on other sites

Vaikka ei haluta lapsia ennen avioliittoa, ei myöskään haluta avioliittoa lasten vuoksi. Kun aletaan yrittää lapsia vasta naimisissa, ollaan sitouduttu toisiimme eikä lasten saanti/saamattomuus vaikuta siihen, halutaanko olla yhdessä.

Samaa mieltä. Ollaan miehen kanssa mietitty asia näin:

Me ollaan yhdessä, koska meillä on mukavaa olla yhdessä ja rakastetaan toisiamme ja ennenkaikkea haluamme olla yhdessä. Emme ole yhdessä tuottaaksemme jälkikasvua, vaan mikäli sellainen lahja meille annetaan, niin otamme sen "rakkautemme bonuksena". Vähän niinkuin ihanana sivutuotteena mitä meidän rakkaus on saanut aikaseksi. Kamalaa ajatus, että jotkut ihmiset olisi yhdessä vaan perustaakseen perheen, kääk  :(

Link to comment
Share on other sites

Yksi tuttu mies, joka on nyt jo yli 50 vuotta oli sanonut tulevalle vaimolleen aikoinaan että haluaa lapsen ennen avioliittoa. Tämä siksi että halusi varmistaa naisensa hedelmällisyyden.. Ei olisi kuulemma naista vaimokseen ottanut jos ei lasta olisi tullut. Että vähän eri näkökulmaa tähänkin kysymykseen.

No hyi helvetti.. Jos mulle äijä noin sanoisi niin saisi mennä testailemaan hedelmällisyyttään ihan ittensä kanssa...  :D Eikä tarttisi takaisin tulla. Hiemanko tossa nainen tuntisi olevansa joku siitoskohde..  :-?Aiempiin pointteihini nojaten, ei parisuhdetta pitäisi perustaa millekään lisääntymiselle vaan rakkaudelle :-X

Link to comment
Share on other sites

Guest Anna-Elina

;D Hahhaa, mistäs se mies vois tietää, johtuuko se raskauden epäonnistuminen siitä naisesta vai kenties hänestä itsestään? Siinäpähän "testais" koko kylän hedelmällisyyden, jos sitä sellaiseksi haluaa kutsua  ;D

Link to comment
Share on other sites

Niinpä niin ja kuinkahan moni näistä niin "sitoutuneista" aviomiehistä oli  taas vikittelemässä minuakin baarissa. Ei se avioliitto mitään takuuta anna sitoutumisen asteesta, mutta lapsi voi. Meille lapsen saaminen oli se vahva sitoutuminen toisiimme, avioliitto seurasi hieman myöhemmin. Sitä paitsi, isyyden tunnustaminen on ihan pikkujuttu, mies ja nainen käy allekirjoittamassa yhden paperin, ei kovin vaikeaa ja työlästä. Voisi teidänkin monen pikkuneidin ajatusmaailma muuttua, jos saisitte tietää että lapsen tulo ei ole itsestäänselvyys. Me saimme aikoinaan tietää että lapsen tulo ei ole meille "automaattista". Puhuimme sitten asiasta paljon ja tulimme johtopäätökseen, että suhteemme on todella luja ja hyvä ja haluamme aloittaa lapsenteon yrittämistä. Päätimme samalla että naimisiin menemme tulevaisuudessa, mutta lapsi (ylipäätänsä sen saaminen)oli tärkeintä. Naimisiin menimme nyt lapsen jo ollessa muutaman vuoden. Vahvasti sitoutunut ja syvästi rakastava perhe olimme ennen meidän avioliittoa ja sitä olemme myös nyt. Avioliitto ei sinänsä muuttanut mitään, olimme jo ennen sitä vahvasti sitoutuneet (varsinkin kun meillä oli yhteinen lapsi) toisiimme. Avioliitto oli vaan eräänlainen bonus yhdessäolollemme. Minusta lapsen saaminen ja avioliitto ovat kaksi eri asiaa, avioliiitto ei takaa vahvempaa sitoutumista (tunnen valitettavasti usean naimisissa olevan joka ei ole uskollinen). Ei lapsikaan takaa vahvempaa sitoutumista, mutta se kuitenkin sitoo kaksi ihmistä yhteen. Tunnen yhden pariskunnan joka on eläneet yhdessä yli kolmekymmentävuotta ja heillä on 2 lasta. Naimisissa eivät ole, eivätkä kuulema mene. Sanovat että sitä ei tullut mentyä joskus aikaisemmin ja nykyisin vanhempana sitä ei enää koe "tarvitsevansa". Nuorena sitä vaan luulee että kun sitä naimisiin on "päässyt" niin sittenhän sitä "automaattisesti" ollaan loppuelämä yhdessä. Yrittäkää jo kasvaa tähän aikaan hyvät nuoret! ELämä ei ole mustavalkoista!

Link to comment
Share on other sites

Guest Anna-Elina

Mahdoitkohan lukea kaikkia viestejä läpi? Lähes jokainen, joka sanoi haluavansa lapset vasta avioliiton solmittuaan, sanoi kuitenkin, että jos lapsi päättäisi tulla ennen, se otettaisiin kyllä vastaan ja itsekin mainitsin hyvin painokkaasti, etteivät asiat ole suinkaan niin mustavalkoisia, miltä ne saattavat kuulostaa kun mielipiteeni esitän. Ja ennen kaikkea ne ovat kaikkien omia henkilökohtaisia mielipiteitä, eivätkä käskyjä muille, miten kuuluisi tehdä. Asia tietysti saattaa olla hyvin omakohtainen tai arka, mutta mielestäni on tarpeetonta kirjoittaa tuollaisella sävyllä ja puhutella "nuoriksi" ja "pikkuneideiksi" - sekin antaa aika ikävän sävyn viestiisi ja tuskin täällä mihinkään tappeluun halutaan alkaa, joten rauha!

Link to comment
Share on other sites

Meillä tämä naimisiin meneminen ei liity suhteemme syventämiseen tai mihinkään muuhun syvälliseen. Olemme sitoutuneet toisiimme niin henkisesti, taloudellisesti kuin juridisestikin jo vuosia sitten niin lujasti, että avioliitto muuttaa lähinnä vain minun sukunimeni (perintöasiatkin hoidetaan luultavasti avioehdolla siten, ettei miehen perintö "joudu" minun suvulleni). Jos avioliitto olisi meille itsessään tärkeää, olisimme voineet hoitaa sen pienesti jo vuosia sitten. Mutta meille naimisiin meneminen on hyvä tekosyy järjestää isot bileet, eli häät. Jos emme haluaisi järjestää häitä, emme välttämättä menisi naimisiin ollenkaan. Siksi lapsen saaminenkin meni häiden edelle.

Tämä voisi olla minun näppäimiltäni, paitsi että minulla ei edes sukunimi tule muuttumaan ja avioehto tehdään minun sukuni omaisuuden turvaamiseen. Meillä siis poika on 2v. ja uusi tulokas tulossa syys-lokakuussa.

Kyllä mullakin oli nuorempana ajatuksena mennä ensin naimisiin, mutta kun miehen kosintaa ei alkanut kuulumaan, piti asiat laittaa tärkeysjärjestykseen. halusin ehdottomasti lapsen, jopa niin, että olisin varmasti mieheni jättänyt, jos hän olisi kieltäytynyt. En ole koskaan kuitenkaan pitänyt lastensaamista itsestäänselvyytenä, sen varran lapsettomuutta on lähipiirissäkin ollut. Meilläkin meni vuosi ennen plussatestiä, hoitoihin oltiin jo menossa. Sen(kään) takia ei ole mielestäni järkeä siirtää lastenhankintaa järjettömästi, naisten hedelmällisyys kun ikävä kyllä laskee kuin lehmän häntä lähempänä 30+ vuotta.

Miksi menemme naimisiin? Enempää emme voi sitoutua enää toisiimme eikä se papin aamen mitään muuta. Mutta haluaahan se romattinen puoli minusta kerran viettää hääjuhlaa, etenkin kun olen vanhempieni ainoa lapsi. Maistraatissa en voisi kuvitellakaan meneväni, se tuntuu vähän tyhjänpäiväiseltä. Se on kyllä totta, että enää isot (yli 100 vierasta) häät eivät ole tärkeät, lähinnä leppoisa yhdessäolo. Kyllä se tietenkin lasten kannalta tuntuu hyvältä, että vanhemmat ovat naimisissa, vaikka periaattessa mikään ei muutukaan. Ja siitä isyyden tunnustamisesta: ei se nyt mitenkään hankalaa ollut, muutama minuutti paperien allekirjoittamista, muutama (ei edes mitenkään kiusallinen) kysymys ja siinä se.

Link to comment
Share on other sites

Jahas, täällä on sitten 29-vuotias "pikkuneiti", joka on sitä mieltä, että ensin avioidutaan ja vasta sitten suunnitellaan perheenlisäystä. Avo- ja avioparit eivät edelleenkään ole lain ja yhteiskunnan edessä tasavertaisia, joten jälkikasvun tekeminen avoliittoon on melkoinen riski*. Jos huomaisin olevani raskaana, aikaistaisimme vihkimistä ja järjestäisimme juhlat joskus toiste - jos ollenkaan.

*Isyyden tunnustaminen on helppoa, mutta oletteko miettineet sitä mahdollisuutta, että toinen vanhemmista kuolee lasten ollessa alaikäisiä? Avoleski on todella huonossa asemassa avioleskeen verrattuna, mistä väistämättä kärsivät myös lapset.

Link to comment
Share on other sites

Niinpä niin ja kuinkahan moni näistä niin "sitoutuneista" aviomiehistä oli  taas vikittelemässä minuakin baarissa.

Varmasti ihan jokainen!

Voi töttöröö.

Meinasin ryhtyä askartelemaan jonkinmoista vastinetta, mutta sen sijaan tulinkin vain sanomaan, että meinasin ryhtyä askartelemaan jonkinmoista vastinetta  :-*

Link to comment
Share on other sites

*Isyyden tunnustaminen on helppoa, mutta oletteko miettineet sitä mahdollisuutta, että toinen vanhemmista kuolee lasten ollessa alaikäisiä? Avoleski on todella huonossa asemassa avioleskeen verrattuna, mistä väistämättä kärsivät myös lapset.

Tätä vartenhan on olemassa erilaisia henki- ja kuolematurvavakuutuksia. Ja eivätkös lapset kuitenkin saa eläkettä ja peri isänsä, vaikka naimisissa ei oltaisikaan?

Link to comment
Share on other sites

Jahas, täällä on sitten 29-vuotias "pikkuneiti", joka on sitä mieltä, että ensin avioidutaan ja vasta sitten suunnitellaan perheenlisäystä. Avo- ja avioparit eivät edelleenkään ole lain ja yhteiskunnan edessä tasavertaisia, joten jälkikasvun tekeminen avoliittoon on melkoinen riski*. Jos huomaisin olevani raskaana, aikaistaisimme vihkimistä ja järjestäisimme juhlat joskus toiste - jos ollenkaan.

Toinen pikkuneiti ilmoittautuu  ;D

Ystäväni mies kuoli kun hän oli raskaana ja melkoinen ruljanssi sen jälkeen kaikki paperityöt... Hänkin todennut miten paljon helpompaa olisi ollut mennä ensin naimisiin..

En ymmärrä ihmisiä jotka ei voi mennä naimisiin, kun kerta lapsikin tulossa.. Mutta jokainen tyylillään..

Link to comment
Share on other sites

Varmasti ihan jokainen!

Voi töttöröö.

Meinasin ryhtyä askartelemaan jonkinmoista vastinetta, mutta sen sijaan tulinkin vain sanomaan, että meinasin ryhtyä askartelemaan jonkinmoista vastinetta  :-*

No voi töttöröö sanon minäkin  ;D Tsiisus  ;D Kyllä se on miehestä kiinni, ketkä vikittelee ja ketäkin ja milloin ja missäkin.. Ei lapset sen kummemmin kuin avioliittokaan sellaista ihmistyyppiä estele!

Link to comment
Share on other sites

En ymmärrä ihmisiä jotka ei voi mennä naimisiin, kun kerta lapsikin tulossa.. Mutta jokainen tyylillään..

Emme menneet naimisiin, vaikka lapsi oli tulossa, koska haluamme järjestää kunnon häät (ei mitään pröystäilevää, mutta noin 120 vierasta), eikä niiden järjestämiseen ollut hyvää aikaa aikaisemmin. Raskausaikana (ja sitä ennen) oli tärkeämpää tehdä taloon remonttia, jotta lapsenhoito onnistuisi paremmin.

Link to comment
Share on other sites

Meille lapsen saaminen ei ole tärkeintä, joten lapsi ei tule olemaan se, joka meidät pitää uskollisina ja yhdessä, mutta en väitä että sen tekisi pelkkä avioliittopaperikaan, vaan ihan muut seikat esim. rakkaus jne. Mutta tästä huolimatta haluamme virallistaa suhteemme avioliitolla, ja tätä tuskin tarvitsee edes perustella laki- sun muilla seikoilla tällä kyseisellä foorumilla.

Olen samaa mieltä. :)

Link to comment
Share on other sites

En voisi kuvitellakaan hankkivani lasta ennen avioliittoa. Syitä tähän on useita.

1) Mielestäni tuo isyydentunnustaminen on vähintäänkin nöyryyttävää lapsen äitiä kohtaan. Aivan kuin naimaton nainen olisi joku "jakorasia", jonka lapsen isästäkään ei voi olla varma. Ja sitten pitää vieä jollekin sossutantalle vakuutella, että kyllä tuo se isä nyt ihan varmasti on...  >:(

2) Juridiset syyt, kannattaa olla naimisissa. Aivan kaikkien kannalta. Avopuolisot eivät kuitenkaan ole lain edessä lähiomaisia, vaan täysin toisilleen "vieraita" ihmisiä. Ja elämässä voi aina sattua jotain...  :'(

3) Jos on valmis hankkimaan lapsen, miksi ei olisi valmis sitoutumaan? Avioeron voi aina ottaa, mutta lapsestaan ei voi erota. Mielestäni olisi huolestuttavaa, jos mies olisi valmis saamaan lapsen, mutta ei haluaisi minua vaimokseen.

4) Yleinen suhtautuminen avioliittoon. Vaikka olemme kihloissa ja avoliitossa, niin silti olen muiden silmissä vain tyttöystävä. Kyllä sanalla vaimo on aivan erilainen merkitys kuin tyttöystävällä.

Niihin A- ja B-kysymyksiin vastaisin, että jos nyt tulisin raskaaksi, niin häitä aikaistettaisiin. Tosin teoreettine kysymys, sillä lääkityksieni takia joudun harkitsemaan raskauden ajankohdan hyvin tarkkaan. Eli lapsi ei edes voisi tulla yllätyksenä.

Jos kuulisimme, että toinen ei voisi lapsia saada, niin sitten ehkä jäisimme lapsettomaksi. En osaa sanoa. Elämä ei kuitenkaan mene aina suunnitelmien mukaan ja kaikkeen ei voi varautua. Adoptiokin on vaihtoehto.

Ja loppukaneettina vielä, että jokainen tallaa tavallaan. Eli en siis tyrmää toisten ratkaisuja tai pidä niitä väärinä. Jokainen toimii eri motiiveilla. Tämä on oma mielipiteeni. Ja onneksi myös mieheni.

Link to comment
Share on other sites

Seurustelun "alkuaikoina" sovimme kultani kanssa, että jos vahinko käy, pidämme lapsen.Tuolloin en kuitenkaan olisi halunnut mennä pika pikaa naimisiin vain lapsen takia...vaan se olisi ollut asia, jota olisi pitänyt miettiä rauhassa

Jos nyt kun olemme jo päättäneet mennä naimisiin, tulisin raskaaksi, menisimme varmaan maistraatissa samantien naimisiin. Näin turvaisimme lapsen elämän myös juridisesti (sulho olisi myös tyytyväinen jos säästyisi häähössötykseltä ;)) ...tai no ainakin maistraatti olisi vaihtoehto, häihin enää tässä vaiheessa kuitenkin vain nelisen kuukautta :-X...

Näitä kirjoituksia lukiessani muistui mieleen, kun pienenä tyttönä kysyin äidiltä, ketä äiti rakastaa eniten...odotin, että äiti vastaa minua/lapsiaan. Äiti kuitenkin sanoin rakastavansa isää eniten.

Nyt kun kaikki lapset ovat muuttaneet pois kotoaan, vanhempani nauttivat kun saavat olla ihan kahdestaan.

Toivon, että itsellekkään ei mahdolliset lapset tule olemaan tulevaa puolisoani rakkaampia (vaara on olemassa, koska olen erittäin lapsirakas ;)) Lapset kasvavat elämään omaa elämäänsä eivätkä enää lopulta kaipaa vahmenpiaan hoivaamaan...tällöin on taas "vain" ne kaksi, jotka olivat alussakin (vähän kärjistettyä :-[)

Hmm...tällä yritän kai sanoa, että ensi sijaisesti menen naimisiin ihmisen kanssa, jonka kanssa haluan viettää koko loppu elämäni suotiin meille sitten lapsia tai ei.

Taustoista sen verran, että olemme molemmat opiskelijoita, sulho suorittaa kahta tutkintoa ja on kilpaurheilija(lue on hyvin kiireinen)...minulla ei siis tällä hetkellä ole oikein varaa saada vauvakuumetta...

naimisiin menemme nyt, mutta vauvahaavet joutuvat odottamaan hieman otollisempaa hetkeä (tämä järjestys sopii myös arvoihimme)

Link to comment
Share on other sites

^ Juurikin näin. Eli kun menen naimisiin, mieheni tulee edelleen olemaan se elämäni ns. ykkönen (tai oikeastaan kakkonen, kun uskovainen olen). Avioliitto on meille se sitoumus, sanallinen vakuuttelu tai lapsen hankkiminen ei meille ole yhtä kuin "olen sitoutunut". Sitoutuneisuus näkyy meillä ennen kaikkea tekoina, joista naimisiin meno on se selkein osoitus sydämemme tilasta.

Lapset tulevat sitten lisänä meidän kahden muodostamaan perheeseen, eli lapsen syntymä ei suinkaan perusta perhettämme. Toki he sanelevat arjen kulun monta vuosikymmentä eteenpäin, mutta silti aion jatkaa mieheni treffailua ihan kahden kesken niin kauan kuin meissä henki pihisee. Harva suhde kestää ilman tuollaista erityistä hoitamista.

Ja mitä noihin kysymyksiin tulee, lasta ei voi ennen avioliittoa tulla, kun emme harrasta sitä mistä niitä lapsia tulee :).

Link to comment
Share on other sites

Näitä kirjoituksia lukiessani muistui mieleen, kun pienenä tyttönä kysyin äidiltä, ketä äiti rakastaa eniten...odotin, että äiti vastaa minua/lapsiaan. Äiti kuitenkin sanoin rakastavansa isää eniten.

Nyt kun kaikki lapset ovat muuttaneet pois kotoaan, vanhempani nauttivat kun saavat olla ihan kahdestaan.

Toivon, että itsellekkään ei mahdolliset lapset tule olemaan tulevaa puolisoani rakkaampia (vaara on olemassa, koska olen erittäin lapsirakas ;)) Lapset kasvavat elämään omaa elämäänsä eivätkä enää lopulta kaipaa vahmenpiaan hoivaamaan...tällöin on taas "vain" ne kaksi, jotka olivat alussakin (vähän kärjistettyä :-[)

Hmm...tällä yritän kai sanoa, että ensi sijaisesti menen naimisiin ihmisen kanssa, jonka kanssa haluan viettää koko loppu elämäni suotiin meille sitten lapsia tai ei.

)

Tuo oli kyllä jotenkin ihana kirjoitus, vallan herkistyin  :-[

Tottahan se on, lapset (jos niitä lahjana joskus saa) on lainassa vaan ja vanhemmillaan kasvamassa omaa elämää varten. Alussa ja "lopussa" on vaan ne kaksi, jotka aikanaan toisiinsa rakastui ja halusi toisen kanssa perheen perustaa. Siksipä juuri sen parisuhteen pitäisi olla niin vakaalla pohjalla että lasten tulo/lapsettomuus/lasten itsenäistyminen ei sitä heilauttaisi.

Link to comment
Share on other sites

Aivan ihana kirjoitus tuo Sirun juttu! Juuri näin se menee   :-X

Itselläni lapset jo tehtynä, kylläkin edellisen avopuolison kanssa. Vanhin lapsi täytti tänään 17-v.

Tulevan mieheni kanssa ei enää saada lapsia, hänellä yksi edellisestä liitosta.

Rakastan lapsiani kyllä ylikaiken , niinkuin miehenikin, mutta kyllä me silti olemme toisillemme ne kaikkein tärkeimmät.

Lapset todellakin ovat vain lainassa mutta puoliso on ja pysyy aina vierellä  (toivottavasti)

Se että tuleeko lapset ennen vai jälkeen avioliittoon vihkimisen, niin se on se ja sama!

Kunhan vaan on toivottuja ja rakastettuja!   :-X

Link to comment
Share on other sites

meillä oli molemmilla aika selvä homma et ensin naimisiin ja sitten lapsia eikä viel pitkään aikaan ois ollu suunnitteilla lapsia tehdä mut si kävikin niin että ehkäsy petti. Itsestään selvyys se oli et lapsi pidetään eikä me haluttu hosumalla mennä naimisiin ni lapsi synty meille kun avoliitossa oltiin/ollaan. Kyllä me  vähän pistettiin asioihin vauhtia ja alettiin kunnolla puhumaan häistä ja järjestelemään tossa pari viikkoa sitten ku aiemmin ei mitään oikeen saatu aikaseks häiden tiimoilta ku niin paljon muuta ajateltavaa. lapsi synty siis 1.1.2007 ja naimisiin mennään 11.8.2007. Poika on onneks niin pieni vielä tollon ettei hän varmaan ymmärrä et meistä vasta tulee "oikea perhe" (totta kai siis ollaan perhe mut en löytäny oikeen mitään sanaa sille mitä tarkotan..)

Link to comment
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.

Guest
Vastaa aiheeseen...

×   Olet liittänyt muotoiltua sisältöä.   Poista muitoilu

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Ladataan...



×
×
  • Create New...