Ragazza

Häätöppäyksiä?

277 posts in this topic

Meillä häissä ainoa kommellus sattui onneksi aivan häiden viime metreillä.

Meidän kuopus 2v oli vissiin herkutellut oikein kunnolla ja tuli hoitajansa kanssa ensin kattelee kun juhlaväki tanssii. Oli sitten jotenkin niin surkeen näköinen, että päätettiin ottaa hänet syliin tanssimaan. Muutaman valssin pyörahdyksen jälkeen pikkuinen kuitenkin oksensi suoraan minun hääpukuni kaula-aukosta sisälle...

Ei siitä oikein osannut eres järkyttyä, kun kyseessä oli oma pikku poika, mutta kyllä haju oli kamala ja puku vielä kamalammassa kunnossa kun se takaisin vuokraamoon palautettiin.  

Onneksi hotellihuoneessa oli sauna, mutta kyllä lähti livakasti puku sekä korsetti pois päältä, eikä jäänyt häätamineita yhtään ikävä!  

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä pahin moka sattui jo ennen vihkimistä. Jotenkin oltiin laskelmoitu kampaajaan ja kuvaukseen varattu aika ihan pieleen, tai siis minä laskenu kampaukseeni oikean ajan ja ilmeisesti sulho oikean ajan kuvaukseen: nää kaks arviota osui sitten aika tavalla puolivälistä päällekkäin...

Kauheella kiireellä kaasuttelin hotellille kampaajalta pukeutumaan. Hääpuku olis pitäny vielä silittää (ai viime tipassa??), jäi silittämättä..

Lisäks osassa hääkuvista ja kirkkokuvista näkyy, että korsetti on pois paikoiltaan ja mulla kahdet tissit... No, onneks on onnistuneitakin kuvia, joista mokaa ei huomaa.  

Lisäks sulho unohti pussata vaikka mä kuinka huuliani sille tarjosin.

Sitten itse juhlassa huomattiin, että sukkanauhaa ei sääressä enää ole. Heitettiin sitten kaason varasukkahousut. Sukkanauha oli pudonnut jo hotellihuoneeseen, onneksi, joten se lähti sitten kiitoskortin mukana sukkahousujen nappaajalle..

Sulho ei tajunnut myöskään koko hääkakun leikkausjuttua, jonka mä luulin kuuluvan ihan yleissivistykseen (moukka). Kun oltiin yhteinen pala leikattu ja mä olin polkassu, se rupes leikkaan itelleen uutta kakunpalaa  

Kaiken kaikkiaan onnistuneet häät ja mokat oikeastaan vaan paransi sitä - onpahan naurun aihetta  

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tässä mun ystäville sattuneita kommelluksia:

Pappi tosiaan lausui morsiammen nimen väärin (näitä näyttää sattuneen monelle)

Morsiammen kengän korko jäi kiinni kirkon ritilään ja häämarssia oli soitettu tosi kauan ennen kuin morsian tuli isänsä käsipuolessa näkyviin.

Yksi häävieraista sai tosi pahan allergiakohtauksen ruoasta ja vietiin ambulanssilla pois. Onneksi ei käynyt kuitenkaan vakavammin  

Juhlapaikka oli sellainen ns. kahtia jaettu paikka, jossa pystyttiin pitämään kahdet juhlat samaan aikaan.... no toisella puolella häät ja toisella hautajaiset. Kyllä oli musta outoa toimintaa paikan "omistajilta"  

Yksikään näistä asioista ei kuitenkaan juhlaa ole pilannut.... Joten ikimuistoisia häähetkiä kommelluksineen päivineen KAIKILLE

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nyt kun video vihdoin ja viimein valmistui, niin näitä ihania yksityiskohtia alkoi huomaamaan...

Kun pappi käski KAIKKIEN rukoilla uuden liiton puolesta, niin tuore aviopari seisoo tumput suorina koko rukouksen ajan

Alttarilla oli myös morsiusparille mikki ja kun laulettiin häävirsi vain morsiamen ääni kuuluu, muu seurakunta häviää sopraanon taustalle

ja, ja ja...

Näitähän riittäisi vaikka loputtomiin  

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kirkossa isäni saattaessa minua sulho tuli vastaan väärälle puolelle! Siinä sitten just ennen alttaria hyppäsi vielä pitkän laahuksen yli omalle puolelleen

Kun olimme pujottaneet sormukset suutelimme välittömästi! Pappi sanoi pari lausetta ja "antoi luvan" ja taas suudeltiin...kirkkokansalla hauskaa.

Ainakin muistamme nämä kommellukset aina!

Share this post


Link to post
Share on other sites

omia töppäyksiä en ole vielä päässy kokemaan mut siskon häistä jäi nolo juttu mieleen!!

siskolla ku oli hääpuvus vanne joka sai puvun näyttämään isolta niin häävalssin jälkeen ne meni istumaan ja sit morsiammen vanhemmat tuli pyytämään tanssimaan niin kesken tanssin morsiammen puvun alta lähti vanne mut mikä nolointa se jäi kii lanteen kohdasta ja siinä meni se valssi pilalle ku sitä yritettiin saada pois!!en muista kuka nyppäs sen lopulta pois.

toisista häistä jäi yks moka mieleen jonka nähtiin häävideolta!

morsian laittoi sulhaselle väärään nimettömään sormuksen!!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meiden häissä oli kaason ja bestamanin tarkoitus mennä kirkkoon sisään ennen meitä ja juuri kun he olivat avaamassa ovea, alkaa urut soida... siinä sitten kauheellä kiireellä vaihdoimme osia niin että me menimme ensin, joten minulla jäi huntu suoristamatta ja roikkumaan pitkin kasvojani aivan kamalan näköisesti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Lähdin etukäteen sillä asenteella, että jos töppäyksiä sattuu, niin ne vain keventävät tunnelmaa. Mm. nämä kämmit tekivät päivästämme täydellisen:

Unohdin silmälasini kauneushoitolaan, jossa olin meikattavana. Piti sitten kaartaa takaisin hakemaan niitä.

Kotoa valokuvaukseen kuljetuksessa oli sattunut väärinkäsitys: me luulimme että isäni vie meidät, mutta hän luuli, että menemme taksilla. Siinä vaiheessa kun tämä selvisi, ei saanut taksia millään, koska hääpäiväksemme sattui vuosisadan lumimyrsky. (Täytyy myöntää, että tämä kämmi ei tapahtumahetkellä juurikaan keventänyt tunnelmaa...) Myöhästyimme sitten kuvauksesta puoli tuntia! Kuvia kuitenkin otettiin, mielestäni aika paljonkin. Saa sitten nähdä miltä ne näyttävät.

Jousikvartetin kanssa oli sovittu, että he lopettelevat pikkuhiljaa häämarssin siinä vaiheessa kun me olemme tulleet alttarille. He kuitenkin soittivat Andante Festivon loppuun asti. Mielestäni se oli tosi kaunista, ja muodosti rauhallisen hetken ennen vihkimisen alkua, mutta en tiedä jos joku vieraista ihmetteli että mitä ne nyt vielä siinä vaan seisoo eikä mitään tapahdu.

En muistanut, että minun piti pitää kiinni sormuksesta sormusvalojen ajan, vaan sulhasen piti muistuttaa.

Häälahjojen avaamisesta ei ollut sovittu, joten me siinä sitten hätäisesti itse avasimme muutaman ennen häämarssia. Onneksi suurin osa oli sellofaaneissa, niin vieraat näkivät niistä edes jotain. Samasta syystä ei ollut myöskään mitään korttien kiinnityssysteemiä tai numerointia, joten loppupeleissä meillä on yksi kerroskattila, josta emme tiedä keneltä se on.

Morsiamenryöstön aikana kippasin lasillisen valkoviiniä päälleni. Onneksi oli valko-, niin ei näkynyt mitään!

Jännittyneenä ja pikkuhiprakassa viiniä juoneena kämmäsin häävalssiin harjoitellut aloitus- ja lopetuskuviot, tai siis ne meni eri lailla kuin piti, mutta kaikki varmasti luulivat, että ne meni just niin kuin piti!

Kimppua ja sukkanauhaa ei ehditty heittää, eikä sitten enää viitsitty kun suurin osa vieraista oli jo lähtenyt.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä jäi kans kimppu ja sukkanauha heittämättä, loppuillasta oli tarkoitus se hoitaa, mutta eipä saatu enää porukkaa kasaan...

Vaan eipä tuo enää haittaa, musta on nyt ihanaa, kun sukkanauha jäi muistoksi ja kimppuakin saatiin ihastella muutaman päivän häiden jälkeenkin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä suurin juttu oli ehkä ilma. Vuosikymmenen pahin lumimyrsky ei ole paras mahdollinen hääilma!  

Meillä loppui myös kakku kesken. Ravintola kehitti kyllä paniikissa sellaisen korvaavan kakun, mutta se oli aika onneton. Itse en ihme kyllä mitään mokaa tehnyt esim kirkossa, vaikka sitä niin kovasti pelkäsinkin.  

Share this post


Link to post
Share on other sites

Heh, toi hintalappujuttu kuulostaa tutulta. Itse unohdin nimittäin poistaa laput kenkieni pohjasta ja tämä muistui mieleeni tasan sillä hetkellä, kun piti ensimmäisen kerran polvistua. Onnistuin kuitenkin sen verran vilkaisemaan sivulleni, että näin kenkien jäävän piiloon helmojeni alle ja sain mielenrauhan.

Mutta varsinaisia "töppäyksiäkin" sattui. Muista henkilöistä töppäilivät enimmäkseen pappi ja kanttori. Ensin mainittu soitti minulle omaisten huoneseen kolme minuuttia ennen H-hetkeä kysyäkseen luettavista raaamatunkohdista, oli unohtanut ne. No, hän luki sitten mitä sattui. Pappi oli myöskin luvannut lukea runon, jonka olimme valinneet jo puolitoista vuotta ennen häitä, mutta unohti ilmeisesti senkin... Kanttori taas unohti soittaa häälaulustamme kertosäkeet ja esilaulajana jätti myöskin yhden pätkän kokonaan laulamatta. Tippuikohan kirja? Ja sisääntulomarssin soidessa pappi istutti kirkkokansan tauon aikana. Ilme oli hyvä, kun marssi jatkuikin. Itse taas unohdimme laittaa vieraskirjan esiin.

Muutoin ilta oli täydellinen ja töppäyksethän ovat vain yksityiskohtia, jotka saavat päivän muistumaan paremmin mieleen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

tuli sellainen pieni moka mieleen.. pikkuveljeni ja hänen tyttöystävänsä täyttivät meillä onnittelumaljat ja vahingossa sitten niin, ettei alkoholitonta vaihtoehtoa ollut yhdessäkään lasissa... no, siinä siiten odoteltiin kun piti laseja tyhjentää ja laittaa limua tilalle.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Liityn tuohon vuosikymmenen lumimyrskyn-hääparien joukkoon. Tosin en pidä ilmaa mitenkään ikävänä, päinvastoin. halusimme talvihäät, jotta ne eroavat jotenkin niin yleisistä kesähäistä (ei niissäkään mitään pahaa!) ja saimme todella talvihäät  

Olenko tylsä, kun en muista/huomaa mitään töppäyksiä? Hmm, no ehkä se, että hääkarkit meinasivat jäädä jakamatta. Mutta ehdittiinhän niitäkin jaella suurimmalle osalle. Meillä ei ruokakaan loppunut kesken, vaan sitä jäi reilusti jaettavaksi sitten vähän kaikille. Juomiakin on kotibileisiin riittävästi jäljellä, mutta eipä tämäkään ole töppi, varauduimme vain kunnolla  

Ainoa asia, mikä meni eri tavoin kuin oli suunniteltu, oli valokuvaajan myöhästyminen osittain sään ja kaupungin liikennekatkosten vuoksi (osa katuja suljettuna K.S. hautajaisten vuoksi). Mutta saimme kuvia muutenkin paljon ja kuvaaja otti vahinkoa takaisin juhlapaikalla. Toisaalta sitten kirkossa tuli kiire ottaa virallisia otoksia, kun piti viritellä valot yms vasta vihkimisen jälkeen. No eipä haitannut minua eikä sulhoa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä jäi melkein kirkko-ohjelma jakamatta kun tultiin liian myöhässä kirkkoon ja ohjelma oli vielä kaason käsilaukussa! Jaettiin se sit penkkeihin vieraille suoraan...

Kirkossa virren aikaan ei tiedetty miten päin käännytään, joten pyöriskeltiin sit siinä jonkun aikaa ja arvottiin asentoa- -> päädyttiin seisomaan vastakkain...  

Kukaan ei ruokailun aikana tajunnut aloittaa jälkiruokaa, koska me ei tajuttu sitä aloittaa... itte olin niin täysi jo tavan ruuasta etten enää jaksanut ajatellakaan jälkkäriä...

Kirkon jälkeen pyörähdettiin kotona hakemassa shampanja (13 km päästä) kun unohdettiin se kotiin. ja nautittiin se maitolaseista, koska ei oltu tajuttu hankkia oikeita shampanja laseja!

Kimppu hajosi ennen juhlapaikkaa kun koitin tulla autosta ulos. Ruusut vaan lenteli ja katkeili pakkasessa... ei kai se niin tarkkaa?  

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä ei mitään pahoja mokia sattunut, mutta kirkkoon tuli "vähän" kiire ja siinä hirveässä häsässä kirkon sakastissa jäi osa tavaroista sinne. Eli kun vihkiminen oli ohi ja pääsimme onnellisesti ohrasateessa limousiiniimme niin eipä sinne tullutkaan kuoharia ja laseja. No ilmankin pärjättiin, mutta olis se ollut ihan kiva kilistellä kuohuvaa limousinessa. Lisäksi kenelläkään autossa ei ollut kännykkää mukana, joten ei sitten tiedetty koska juhlapaikassa olisi valmista meidän tuloon.

Tultiin kuitenkin paikalle ihan sopivasti ja BM oli takaovella vastassa kuoharien kanssa joten saatiin juoda ne kuoharitkin autossa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Alttarilla vihkimisen jälkeen meidän piti kääntyä puolittain hääväkeen päin kuuntelemaan musiikkiesitystä. En ollut vaan sulhaselle muistanut sanoa, miten päin käännytään. Kun esiintyjät olivat alttarilta katsottuna vasemmalla puolella, sulhanen kääntyi oikea jalka edellä, ja selkä minuun päin, eli meinasi tulla minun eteeni ja laahuksen päälle. Siinä sitten työntelin ja tönin häntä toiseen suuntaan eli ei mitenkään huomaamattomasti mennyt ... sulhasraukka oli ihan epätietoinen mihin siinä piti mennä... Olipahan ainakin ohjelmanumeroa hääväelle  

Loppumarssin soidessa lähdimme kävelemään keskikäytävää poispäin. Tarkoitus oli että kävelemme ensin kahdestaan, mutta kuvista näin että kaksi kaasoani olivat lähteneet ihan hetiperään - kävelivät siis niin lähellä että hyvä etteivät laahukselle astuneet. Tämä oikeasti harmitti hieman jälkikäteen, näytti kun oltaisiin vain oltu "jonon jatkona", tosin ekana mutta silti...

Seremonian jälkeen kaasot unohtivat alkaa jakamaan riisiä kirkon ovella, olivat vaan onnellisesti menneet vieraiden mukana ulos kunnes tajusivat että jotain unohtui. Sitten kaasot (varsinaiset naikkoset) unohtivat meidät kirkon sivuhuoneeseen. Kaikki vieraat seisoskelivat kirkon pihalla riisit kädessä ja ihmettelivät mihin hääpari unohtui... Bestman juoksi sitten lopulta hakemaan meidät.

Illan lopuksi todettiin että bestman oli unohtanut tilata meille ajoissa taksin. Eihän sitä kovin nopeasti sitten lauantai-iltana saanut, ei päästy edes taksikeskukseen läpi kun oli ruuhkaa. Ehdin jo luulla että saan hääpuvussa kävellä läpi kaupungin hotellille, mutta saatiin sitten lennossa napattua taksi.

Eli varsinaisia töppäilijöitä nuo avustajat

Share this post


Link to post
Share on other sites

Menimme naimisiin sinä kuuluisana lumimyrskypäivänä. Olin toivonut "hiljaa leijaa maahan hiutaleet"-säätä eli toiveeni toteutui hieman tehostettuna... Oli kuitenkin aivan ihanaa juhlia sisällä lämpimässä kynttilöiden loisteessa ja katsella ulos lumimyrskyyn. Päivästä ei olisi voinut tulla mieleenpainuvampi!

Laukustani katkesi hihna juuri ennen valokuvaajalle lähtöä ja morsiuskimppuni unohdin kotiin kirkolle lähdettäessä, mutta mikään pikku hässäkkä ei olisi voinut pilata päivää - laukun sain parsittua kuntoon 5 minuutissa ja kimppukin saatiin kirkolle ajoissa... Älkää tulevat morsiamet ottako liikaa paineita asioiden hoitumisesta niin voitte nauttia päivästä kaikkein eniten!!  

Share this post


Link to post
Share on other sites

No, me unohdettiin suudella oikeassa kohdassa, eli papin aamenen jälkeen. Silloin nolotti, kukaan ei sitä huomannut ja tyylillä suudeltiin ennen alttarilta poistumista. Liian paljon jännitti

Kirkolta oltiin lähdössä, joutui hääautomme starttaamaan monta kertaa, ennen kun auto lähti käyntiin. Vieraat kuulemma kauhulla odottivat, että limusiini hyytyy kirkon pihaan

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pakkaisin triplavaatteet mukaan seuraavaa aamua varten, kun nyt mun huosut ja vaatteet oli vähän kadoksissa, ja siitä tuli sitten auottua päätä vähän kaikille...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me ei uskallettu pussata kirkossa, kun odotimme papin merkkiä, jota ei sitten koskaan tullut.  No, pussailut hoidettiin sitten juhlissa, mutta kuitenkin ihan vähän harmittaa.  

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nyt vasta tajusin, että olin unohtanut lakata kynnet hääpäiväksi. Siksipä mulla oli ihan naturellit kynnet kuvissa (isommissa potreteissa huomaa!)... Ei kyllä harmita, mutta olis ollut ehkä siistimmän ja huolitellumman näköistä laittaa edes läpinäkyvää lakkaa!?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vihkimisen jälkeen jostain kumman syystä ei kävelty käsikynkkää alttaria pitkin..Pikkuisen pistää kuvista silmään ja muutama vieraskin naureskellen on huomattanut asiasta

Tullessamme kirkosta ulos riisisateeseen mulla jäi kengän korko kiinni portaiden päässä olevaan ritilään! Sulho ei ensin huomannut, että en tullutkaan vierellä vaan jatkoi päättäväisesti matkaa autolle päin ja suurin osa riiseistä heitettiin hänen päällensä

Kirkon pihasta lähtiessämme auto ei millään meinannut startata! Bestman joutui kauheasti polkemaan kaasua, moottori piti kauheaa meteliä ja vierailla oli hauskaa

Että sellaista meillä, muita töppäyksiä ei juurikaan sattunut..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tämä ei ollut varsinaisesti meidän töppi, mutta BM ja Kaaso "katosivat" häiden loppuvaiheessa melkein pariksi tuntia ja olin vähän pulassa, kun BM:in vaimo kyseli melkein kiukkuisesti, missä ovat..Sitten kaasoni joi itsensä niin räkäkänniin, että "rähjäsi" häissä yöllä ja muistikin meni...  

Oma töppi sattui kun sulho otti sukkanauhaa pois; mä reippaasti nostin helmaa näyttääkseni sen hänelle ja tämähän näkyy videolta. No se on näin jälkeenpäin vaan hauskan näköistä

Share this post


Link to post
Share on other sites

Aika pahoja, siis hauskoja, mokia on sattunut. Meidän häissä vajaa kk sitte ei juurikaan sattuntu mitään. Ehkä liian aikaisin tultiin kirkon portaille morsiushuoneesta ja lähdettiin käveleen portaita alas aika joutuusti. Oli vaan semmonen olo, että tässä on seisty jo ikuisuus eikä kukaan edes huomaa meitä. Todellisuudessa vieraat olivat varmasti just päässy  ulos kirkosta ja availivat riisipusseja.

Häävalssi ja muu musiikki oli meillä järjestetty siten, että bestman hoitelee sen tietokoneelta. Sulhoa jäi harmittaan kun häävalssin jälkeen koneesta ei tullut mitään musiikkia ja kun yritettiin etsiä toista valssia perään, ei sitä löytyny. Vähän harmittaa, ettei tanssittu sulhon kans muuta ku häävalssi, tosin ei me kyllä oikeen osata edes tanssia...

Puvun suhteen harmittaa, etten ollut tarpeeksi vaativa. Kun varasin sen, sain loistavaa palvelua. Kuukauden kuluttua liikkeessä oli eri neidit töissä ja palvelu oli sen mukaista. Tiistaina otettiin mitat ja torstaina menin sovittamaan... Pukua oli pitänyt isontaa jonkinverran (olen raskaana). Mielestäni rintojen kohdalla oli aika paljon löysää. Tyttö totesi vaan, että sehän mitattiin viimeksi, että siihe pitää laittaa lisätilaa. Ei siis alkanut pienentään vaan kiristi vain olkaimia.

Kuvissa näkee, että puku on rinnoista liian iso ja auttamattomasti liian lyhyt helmasta...se pirun vannehame...

Mutta muuten kai selvittiin kommelluksitta. Ai niin, varattiin sulhon saketti yli kk ennen häitä. Reilu viikko ennen häitä meille soitettiin, että valitsemaanne liiviä ja plastronia ei ole - sitä väriä ja kangasta ei tehdä enää. TOSI SIISTIÄ!!! Kuinka ne sitten saattoi luvata sen meille.. >:( Onneksi Oulusta löytyi toinen liike, josta löytyi vastaava väri.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Lähes täydellinen päivä

Pappi vain kutsui sulhasta koko vihkimisen ajan Tomiksi (oikeasti Tommi !)

ja hääjuhlapaikkamme tarjoilijaväestä joku SÖI ylimmän kakkukerroksen, jonka emäntä UNOHTI antaa mukaamme hääyöksi...muistin kakun matkalla yöpaikkaan, mutta matkaa oli jo kuljettu sen verran, ettei viitsitty kääntyä takaisin. Emäntä oli kuitenkin luvannut tallettaa kakun meille aikaisemmin illalla.....

Seuraavana maanantaina kakkukerros oli kuitenkin siis popsittu parempiin suihin! Vähän harmittaa vieläkin.

Korvaukseksi saimme samaa kakkua "normaalikerroksen" puolikkaan, ei kuitenkaan ollut sitä "meidän kakkua", mutta samaa sorttia.

Plääh.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now