Ewy

Kosinnan odottelu vol. III

730 posts in this topic

15 tuntia sitten, nassis said:

Itse ajattelin vuodenvaihteen jälkeen viimeistään ottaa asian kunnolla puheeksi. Ihan jo siitä syystä, että ensi vuonna mä täytän jo 27, ja haaveissa kyllä olisi ennen kolmeakymppiä olla naimisissa. Ja sitten tuossa yksi päivä sain ahaa-elämyksen, että kun mulla tuota opinto-oikeutta on vielä jonkin verran jäljellä, niin yksi ihan realistinen vaihtoehto voisi olla rahoittaa ainakin osa häistä opintolainalla. Koska halpaa lainaa jne., eikä tarvitsisi sitten vuositolkulla säästää. Mutta se laina pitäisi tosiaan ennen opinto-oikeuden päättymistä nostaa, mutta jos häät meinaa venyä jonnekin kaukaiseen tulevaisuuteen niin sama se sitten olla nostamatta ja säästää itse.

Niin mäkin haluaisin ennen kolmeakymppiä ehdottomasti naimisiin ja tämänkin olen miehelle sanonut. Olen sua vuoden nuorempi, ei tässä nyt niin montaa vuotta enää ole, kun kosintaakaan ei ole kuulunut ja järjestelyihin menee kuitenkin aikaa ainakin vuosi.. juu, mä haluan kunnon häät, piipahdus maistraatissa ei riitä mulle :flirt: Sitäpaitsi suosituimmat juhlapaikat alkaa olla kahden vuoden päähän buukattu täällä pk-seudulla (kesäviikonloput), että niin.. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

MV-talopakettia ollaan hankkimassa ja tulevina viikkoina mennään pankkeihin kyselemään lainojen perään. Senhän kyllä tietää, että kun rahat menee taloon ei mitään hekumaallisen jättimäisi häitä sitten järjestellä :D Meillä onneksi minun vanhemmat ovat asennoituneet perinteisesti toimimaan taloudellisena tukena häitä varten, ettei meidän IHAN koko häitä tarvitse itse kustantaa. Minullakin toki se haave on, että ennen kolmekymppisiä olisi jo naimisissa (ikää ensi kuussa 27).

Hei haaveilijat muuten, jakaudutaankohan me kahtia vai miten asennoidutte nyt vielä näin odotusvaiheessa-  ajatteletteko ja suunnitteletteko häitä vaikkei kosintaa vielä ole? Itse haaveilen toki (liiankin) usein sormuksista ja mekoista, mutta huomaan olevani surullisempi kun ei sitä monta vuotta odottamaani kosintaa vieläkään kuulu jos ajattelen häitä 247. Ei se nyt ihan niin mene, että poissa silmistä ja mielestä, mutta oma fiilis on surullisempi ja pettyneempi jos muistutan itseäni joka päivä siitä, ettei minua ole kosittu. Vielä tosiaan kun on ollut eripuraa tuosta talorakennuksesta niin teki mieli heittää hanskat tiskiin ja sanoinkin kyllä suoraan, että tajuaako mies miten surulliseksi minut tekee kun minun kahta suurinta unelmaani - sitoutumista ja taloa - ei kuulu ja onko ees huomannut, miten olen jättänyt sormuspuheet kokonaan pois. En halua enkä aio painostaa häntä mihinkään, mutta totesin jo että jollei meidän unelmat aikataulullisesti mene yksi yhteen, en minä aio luopua haaveistani. Hhuh, anteeksi taas vuodatus mutta onnekseni riita sovittiin ja taidettiin molemmat suurennella koko asiaa ja yhdessä ollaan ja jatketaan. Tuntui sekä hyvältä, että pahalta kiljua ääneen se, että tajuaako toinen kuinka hemmetin pahalta tuntuu kun minun unelmani ei tunnu toteutuvan koskaan

Share this post


Link to post
Share on other sites
2 tuntia sitten, rosenbej said:

MV-talopakettia ollaan hankkimassa ja tulevina viikkoina mennään pankkeihin kyselemään lainojen perään. Senhän kyllä tietää, että kun rahat menee taloon ei mitään hekumaallisen jättimäisi häitä sitten järjestellä :D Meillä onneksi minun vanhemmat ovat asennoituneet perinteisesti toimimaan taloudellisena tukena häitä varten, ettei meidän IHAN koko häitä tarvitse itse kustantaa. Minullakin toki se haave on, että ennen kolmekymppisiä olisi jo naimisissa (ikää ensi kuussa 27).

Hei haaveilijat muuten, jakaudutaankohan me kahtia vai miten asennoidutte nyt vielä näin odotusvaiheessa-  ajatteletteko ja suunnitteletteko häitä vaikkei kosintaa vielä ole? Itse haaveilen toki (liiankin) usein sormuksista ja mekoista, mutta huomaan olevani surullisempi kun ei sitä monta vuotta odottamaani kosintaa vieläkään kuulu jos ajattelen häitä 247. Ei se nyt ihan niin mene, että poissa silmistä ja mielestä, mutta oma fiilis on surullisempi ja pettyneempi jos muistutan itseäni joka päivä siitä, ettei minua ole kosittu. Vielä tosiaan kun on ollut eripuraa tuosta talorakennuksesta niin teki mieli heittää hanskat tiskiin ja sanoinkin kyllä suoraan, että tajuaako mies miten surulliseksi minut tekee kun minun kahta suurinta unelmaani - sitoutumista ja taloa - ei kuulu ja onko ees huomannut, miten olen jättänyt sormuspuheet kokonaan pois. En halua enkä aio painostaa häntä mihinkään, mutta totesin jo että jollei meidän unelmat aikataulullisesti mene yksi yhteen, en minä aio luopua haaveistani. Hhuh, anteeksi taas vuodatus mutta onnekseni riita sovittiin ja taidettiin molemmat suurennella koko asiaa ja yhdessä ollaan ja jatketaan. Tuntui sekä hyvältä, että pahalta kiljua ääneen se, että tajuaako toinen kuinka hemmetin pahalta tuntuu kun minun unelmani ei tunnu toteutuvan koskaan

Kuinka tutun kuuloista :( tuntuu, ettei elämä etene mihinkään täälläkään. Haaveilen myös omasta kodista (omistusasunto), mutta sitäkin saa odottaa ja odottaa. Miksi koko elämä tuntuu junnaavan paikoillaan, pelkkää odotusta vaan eikä mitään tapahdu. Tosi ärsyttävää, en haluaisi ollaa tällainen, vaan nauttia nykyhetkestä (toki osaan nauttia myös siitä, mutta nämä asiat painaa taustalla ja nousee välillä pintaan). 

Mulla on vähän sama juttu ton kanssa, surulliseksi siitä usein tulee jos miettii hääjuttuja. Mutta haaveiltua tulee silti, onpahan ainakin jotain mietittynä sitten jos tositilanne koittaakin jonain päivänä :D En mä sillälailla tarkoituksella mitään suunnittele tai kirjaa ylös, jotenkin sitä vaan aina ajautuu katselemaan sormuksia, juhlatiloja, hääblogeja.. Taitaa olla vähän epätoivoista. :(

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse en oo odotellut niin kauan kuin jotkut muut täällä keskustelevista, vielä siis on positiiviset ajatukset pinnassa. Välillä tulee fiilis, että eikö koskaan, mutta se unohtuu iltaan mennessä. Hääjuttuja selailen ja jopa kirjaan hyviä ideoita ja vinkkejä ylös, ajatukset kulkee rataa "

Share this post


Link to post
Share on other sites
22 minuuttia sitten, Gyda said:

Itse en oo odotellut niin kauan kuin jotkut muut täällä keskustelevista, vielä siis on positiiviset ajatukset pinnassa. Välillä tulee fiilis, että eikö koskaan, mutta se unohtuu iltaan mennessä. Hääjuttuja selailen ja jopa kirjaan hyviä ideoita ja vinkkejä ylös, ajatukset kulkee rataa "

En mäkään kokoaikaa ihan epätoivoissani ole onneksi, kun ei tässä todellisuudessa vielä mikään paha tilanne ole, sitä on vain niin malttamaton :) Mä oon ehkä puolitoista vuotta ootellut kosintaa. Tiedän, että täällä on monia joilla on takana lähemmäs kymmenen vuotta jo odottelua.. En halua pahoittaa kenenkään mieltä, mutta mä olisin kyllä heittänyt hanskat tiskiin jo tossa vaiheessa :wacko: 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllä se etukäteen suunnittelu voi olla ihan järkevää. Ystäväni, joka oli suunnitellut häitään teini-ikäisestä saakka suunnilleen heti alettuaan seurustella tulevan sulhon kanssa, sai pistettyä oikein komeat häät pystyyn pikkuisen reilu puolessa vuodessa. Ei siinä kauaa nokka tuhissut kun oli vieraslista käytännössä laadittu ja muutenkin selvät sävelet lähes kaikesta :D Toki kyseessä oli myös pienehkö kaupunki, mutta kuitenkin.

Itse olen alkanut kunnolla haaveilemaan ja suunnittelemaan vasta nyt kun on alkanut ihan aikuisten oikeasti tuntua siltä, että se kosinta voisi joskus tullakin. Vähän olen alustavaa vierasmäärää laskeskellut, toki sulhon kanssa pitää keskustella ennen kaikkea siitä, että kuinka laajasti tuota sukua halutaan kutsua. Ja ihan kiva se on ollut keräillä jotain hyviä ideoita matkan varrelta jo hyvissäajoin. Voi kyllä miesraukka säikähtää siinä kohtaa, kun oon heti kihlauksen jälkeen esittelemässä suu vaahdossa mun salaisia hääkansioita :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllähän se mielessä on käynyt josko heittäisi vaan hanskat tiskiin niin ei tarvisi odotella. Kuitenkin kun parisuhde on hyvä, yhteiselämä toimii loistavasti, samat arvot ja ennen kaikkea meillä on kivaa yhdessä niin ei siitä kuitenkaan halua luopua.
Sinällään kun kuitenkin kihalt ja avioliitto ei sitä elämää ja olemista miksikään muuta.

Share this post


Link to post
Share on other sites
20 tuntia sitten, Aistiharha said:

Kyllähän se mielessä on käynyt josko heittäisi vaan hanskat tiskiin niin ei tarvisi odotella. Kuitenkin kun parisuhde on hyvä, yhteiselämä toimii loistavasti, samat arvot ja ennen kaikkea meillä on kivaa yhdessä niin ei siitä kuitenkaan halua luopua.
Sinällään kun kuitenkin kihalt ja avioliitto ei sitä elämää ja olemista miksikään muuta.

No periaatteessa ei, mutta kuitenkin on se sellainen sitoutumisen ele, että jos sitä ei toinen ole valmis tekemään panee se omalla kohdallani kyseenalaistamaan paljon ja vaikuttaa onnellisuuden tunteeseen, vaikka kaikki muuten olisikin hyvin. Ihmiset ovat tietty erilaisia eikä kaikille tämä asia ole yhtä tärkeä, tässä ketjussa luulen että moni kuitenkin ymmärtää pointtini 

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Ymmärrän minäkin :) Ja tottakai mietin myös tuota näkökulmaa ja muunmuassa siksi tässä ketjussa kirjoittelenkin ja odottelen sitä kosintaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ymmärrän myös senkin, että jos kaikki muuten on hyvin ei sitäkään pois haluaisi heittää. Hankala tilanne kaiken kaikkiaan :unsure: Toivottavasti ei siihen ajauduta.. Aistiharha, miten teillä on reagoitu kihlautumiseen? Onko jotain syytä esitetty, miksei vielä tai jotain? Sori jos olet tämän jo kertonut aiemmin ketjussa ja tulee toistoa.. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Suosittelen todella paljon puhumaan avioliitosta ja naimisiinmenon ajankohdsta miehen kanssa. Me puhuimme eilen, ja sain vahvistuksen sille, että ajattelemme samalla tavalla häistä, naimisiinmenon ajankohdasta ja kosinnasta. Minusta tuntui, että myös mieheni huokaisi helpotuksesta, kun saimme myös sormusasian puhuttua selväksi eli minua kannattaa kosia ilman sormusta :D

Lopputulos oli se, että mieheni haluaa polvistua ja ensi vuodelle suunnitteltu matka tulee olemaan meidän häämatka, niin kuin olimme molemmat yksinkin miettineet :wub: Nyt vain odottelemaan polvistumista...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei vitsi miten ihanaa kuulla, että muillakin on samoja fiiliksiä! Jotenkin jopa hävettää, että on niin fiksoitunut tuohon suhteen virallistamiseen ja että kokee, että se lisäisi onnen määrää, mutta näin näköjään on muillakin :) 

Minä taas kysyin eilen, että mikäs aikataulu miehelle on mielessä kun tuntuu ettei koooooskaan tapahdu - johon mies tokaisi, että ethän se kuitenkaan haluaisi etukäteen tietää koska missä ja miten kosinta tapahtuu :D Että tietyllä tapaa tässä jo reilun 1,5 vuoden verran odottelun jälkeen alkaa tuntumaan josko joskus vielä :'D

Äitini sormuksia sovittelin eilen huvikseni ja nyt taas tuli totaali tenkkapoo: yksikivinen vai rivi. Miehestä en nyt ole lainkaan varma, aikooko kosia sormuksen kera vai ilman enkä tiedä mitä itsekään toivoisi: jos toinen valitsisi olisi "ongelma" jo ratkaistu puolestani, mutta mitä jos sormus ei olisikaan makuiseni? :D Elämän suuret pienet ongelmat. Perjantaina mennään ekaan lainaneuvotteluun rakennus-/asuntolainaa ajatellen. IIK!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tauriel: Mies on aika sellainen hidas luonteeltaan joka asiassa :rolleyes:. Ei vaan koe että olisi kiire kihlautua/avioitua. Mies on myös mua vähän nuorempi niin ehkä sekin on vaikuttanut siihen ettei koe olevan kiire. 

Ollaan kyllä paljon puhuttu avioliitosta ja siihen liittyvistä asioista ja haluaa kyllä sitä. Sitten joskus :rolleyes:

Niin meni se kuudeskin vuosipäivä ilman kosintaa, tiesin kyllä olevan turha odottaa mutta odotimpa tyhmänä silti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Voi surku Aistiharha :/ Mutta toisaalta kiva tietää, että teillä on samat aatteet avioliitosta ettet turhaan odottele ;)

Minä taas vuoroin pelkään vuoroin odotan vuosipäivää: toisaalta miehen olisi "helppoa" kosia silloin mutta epäilen, koska hän tietää, että vierastan "tyypillisiä" ajankohtia kuten vuosi-, ystävän- ja uudenvuodenpäivää..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Moikka! Aloitteleva foorumilainen ilmottautuu!

Mieheni ja mun tapaamisesta tulee huomenna puoli vuotta ja mä olen melkeinpä ihan suhteen alusta asti ollut täysin varma, että tuon kanssa haluan naimisiin. Hassua, en oo koskaan ennen tuntenut moista. Me ollaankin edetty melkosen reipasta tahtia (ehkä joidenkin mielestä). Yhteen muutettiin parin kuukauden tuntemisen jälkeen ja siitä se tunne onkin vaan vahvistunut entisestään että tuon mä haluan. Toki olemme jo kolmekymppisiä, ehkä tässä kohtaa voikin ottaa jo vähän vauhtia, kun edellinen suhde kesti 7 vuotta eikä edenny mihinkään. :D Naimisiinmenosta ollaan nyt puolin ja toisin läpällä/puolitosissaan puhuttu pariin otteeseen. Mies jopa sanoi kerran vakavana, että hän haluaa ensin tavata mun isäni, että sen verran vanhanaikainen on. Siinä kohtaa vasta tajusin, että hetkonen, ei taida olla ihan pelkällä vitsillä kaikki miehen heitot. Nyt oon ihan täpinöissäni, oon aika varma että vielä tämän vuoden puolella se esittää the kysymyksen enkä oikein meinaa hillitä itteeni sen asian kanssa :D Kuten sanoin, en oo koskaan tuntenu näin, olo on ku pikkulapsella jouluna... Ihanaa että löysin tän yhteisön missä saa luvan kanssa hehkuttaa!

Share this post


Link to post
Share on other sites

miijja tervetuloa! Täällä taidetaan osa porukasta vaan olla kallistumassa siihen katkeruuden puolelle odottamisen suhteen, ennemmin kuin hehkuttamisen.. :D 

rosenbej & Aistiharha, mua kanssa "lohduttaa" ajatella etten turhaan odota, kun mies kerta on sanonut kosivansa ja vielä vuoden sisään. Mutta joku pessimisti sisältäni näköjään löytyy, joka ei 100% luota tähän; mitä jos kyseessä onkin katteeton lupaus? :jere: Täytyy nyt vaan oikeasti luottaa siihen omaan kultaan :kiss3: Jännä juttu, miten sitä epäilee, vaikkei toinen ole ikinä missään asiassa osoittanut epäluottamukseen aihetta. Kai sitä uskoo vasta sitten ku sanat muuttuu teoiksi :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

miijja: :) Kyllähän sen vaan tietää kun se oikee osuu kohdille. Minkä ikäisiä olette?

Tauriel: Niimpä, kyllä se lohduttaa kun tietää että se joskus tapahtuu :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tauriel: haha, ei tiedä vaikka itsekin tässä katkeroitus ajan mittaan kuitenkin.. Miehet vaan tuppaa ajattelemaan kaikkea liian loogisesti ja järjellä. Jos on tähdet väärässä asennossa niin ei voi edetä kunnes on sitä ja tätä ja tota... Voin kuvitella miten suurin osa miehistä harkitsee naimisiinmenoa erinäisten excel-kaavioiden ja laskutoimitusten kautta. :D

Aistiharha: Oon 29v ja hän 31.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Haha taitaa Miijja olla oikeassa ;)

Käytiin eilen pankissa ja naurahdin miehelle että kun ei sormuksia ole kuulunut niin taitaa tuo 25 vuoden pankkilaina olla meillä se sitovampi liitto ja naurettiin molemmat :D Pääseehän lainvastainen eroon mutta kihloista ja avioliitosta mahdollisesti jopa helpommin ja sitoutuu vähemmän kuin isolla lainalla, jollei sillä hankittua omaisuutta saa myytyä eteenpäin. Että tämä morsian menee takakautta ja sitoo miehen itseensä pankkilainan kautta kun ei sormusta o vielä näkynyt ;) Apua muuten kolahtiko kellään muulla Hullujen päivien sormukset? Yritin kyllä miehelle vinkata että Kohinoorin Margit voisi olla ihan jees ja aika hyvään 419€ hintaankin myynnissä! Mutta pitäisihän sitä sovittaa ensin.. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Mikä Margit siellä oli noin halvalla? :o

 

Tervetuloa Miijja! :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Aivan kuolattava Margit 0,15ct H/SI! Sanon vaan, että kelpaisi! Vaikka mulle onkin yhtä mysteeriä minkä sitten ottaisi allianssin kaveriksi. Ja Kohinooreista Estellessä on kauniimpi istutus mutta tuo kyseinen Margit on kyllä hyvinkin varteenotettava ;) Oli siellä muuten yksi Sandbergin solitairekin 0,10 H/VS ja hinta 679

Ewy likes this

Share this post


Link to post
Share on other sites

Uskaltaisinkohan mä jo myöntää, että käytiin tiistaina ostamassa sormukset...:ph34r: en oo vielä kertonut kuin yhdelle ystävälle, kun odotan, että sormukset tulee.. ja myös sitä, tuleeko sit jotain ihan virallista kosintaakin, koska se aiempi oli luokkaa "no nyt kun sain ton auton myytyä, niin koska käydään ostaan sulle sormus?" :P

Edited by Ewy

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ewy: ihanaa!:rolleyes:

Mun täytyy nyt myöntää kans että hehkuttaminen ja haaveilu jäi yllättävän lyhyeksi...

Tuli eilen jälleen puheeksi tämä kyseinen aihe ja, no lähinnä kun tuo mies pahoitteli ettei ollut hankkinut mitään synttärilahjaksi, et kultasepänliikkeessä olis kuulemma pitäny käydä. Yritin tivata että miksi.. Noo asia johti toiseen ja lopuks hän totesi että no eikös se ole aika selvää että kihloihin mennään. Totesin vaan että minustaki :D

Ja tänään asia varmistui kun puhuttiin uudelleen tosta eilisestä keskustelusta. Muuta ei sovittuna vielä mutta perhana sentään, mun intuitio oli oikeassa! Kihloissa ollaan!

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onnea miijja - sehän kävi nopiaan! :D Ihanaa kuulla, että maailmassa on vielä miehiä joilla ei kaikkien päätösten teko vie vuosia.. ;)

Oioi Ewy millaiset sormukset on hankittu? Täytyy nyt siis vielä tarkentaa, että onko teillä jo kosittu vai onko sormukset hankittu jo varalle jos ja kun kosinta tulee? Voi juku! Miten kade olenkaan teille kaikille :D

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now