Guest Johis

Sukunimen vaihtuminen - Identiteettikriisi?

243 posts in this topic

Mulla on täysin sama tapaus kun Lumenellella  :girl_smile: kauheaa valinnan vaikeutta ollut, mutta nyt olen lopulta päätynyt miehen nimeen useammista syistä.

Aloin muuten arvostamaan ketjua lukiessa sitä että oma mies ei ajattele kovin konservatiivisesti näiden nimiasioiden suhteen, en varmaan kiusallakaan olisi suostunut edes harkitsemaan miehen nimen ottamista jos mies olisi siitä tehnyt "pakon". Sen verta lapsellinen olen kuitenkin että mieluummin teen isot päätökset omien ajatuksien kautta, en pakosta.  :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Näin muutaman vuoden miehen sukunimellä eläneenä voisin huudella, että ei se identiteetti mihinkään katoa :) Mulla oli kans hirveet pohdinnat, koska miehen sukunimi on aika yleinen (mm. meidän vihkipappi oli saman niminen :girl_haha:) ja mun oma sukunimi taas melko harvinainen. Nykyään mulla on myös kokonimikaimoja, mutta siihen olen törmännyt vain kahdesti saamalla toiselle tarkoitettua sähköpostia.

Musta on ollut kiva olla tämän niminen. Sai tavallaan jättää sen neiti-ihmisen taakseen :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Varmaan riippuu siitä kuinka vahvasti kukin laskee oman identiteettinsä millekkin osuudelle itseään, toiselle nimi voi olla todellakin suuri osa omaa persoonaansa. Varsinkin jos sukunimi toimii myös attribuuttina, kuten omani. Ei tietenkään persoonallisuus katoa minnekkään, identiteettihän kehittyy ihmiselämän läpi, mutta siksi juuri erilaiset muutokset merkitsevät tosi erillä lailla eri ihmisille. Toiselle äidiksi tuleminen vaikuttaa persoonaan paljon, toiselle uralta lähteminen toiselle tielle voi olla identiteetin kohdalla suuri juttu ja joku voi ihan puhtaasti tuntea persoonansa muuttuvan nimensä myötä. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä vaihdoin nimeni naimisiin mennessä. En ollut luullut että se olisi minulle kova paikka, mutta niin se vaan oli. Koin sen identiteettikriisinä. Oltuani kaksi vuotta naimisissa otin tyttönimeni takaisin, ja minulla on tätänykyä kaksoisnimi. Nyt tuntuu patemmalta. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä vaihdoin nimeni naimisiin mennessä. En ollut luullut että se olisi minulle kova paikka, mutta niin se vaan oli. Koin sen identiteettikriisinä. Oltuani kaksi vuotta naimisissa otin tyttönimeni takaisin, ja minulla on tätänykyä kaksoisnimi. Nyt tuntuu patemmalta. :)

Minkälainen prosessi oli vaihtaa sukunimi ilmeisesti avioliiton aikana kahdesti? Eli käsitin, että olet vaihtanut myöhemmin vielä tyttönimeltä yhdysnimelle? Menikö nimilautakuntaan ja molemmilla kerroilla 115€ ?

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Tipzilla, olen käsittänyt, että naimisiin mennessä nimenvaihto ei maksa. Olenko väärässä? Sen ymmärrän että uudelleen vaihtaminen maksaisi tuon 115€, mutta viittasit kahteen kertaab?

Sitten yleisesti mielipiteitä kaipailisin :) Jos ja kun joskus naimisiin menen, niin mahdollinen nimenvaihto tulee olenaan minulle oikeasti melko kriisi. Sukunimeni on harvinainen, eikä täällä päin Suomea ole muita samannimisiä. Minulla on vain sisko, joten sukunimi ei jatku edes veljen kautta. Samoin isäni on sisaruskatraan ainoa poika, joten sukuhaara katkeaa. Juu, eihän nimi määritä koko identiteettiä, mutta koen sen itselleni rakkaaksi ha tärkeäksi. Äitini toivoo minun ottavan yhdysnimen tai pitävän omani. Omahan on päätökseni, mutta silti vanhempien mielipide vaikuttaa itselläni väkisin. Mies toivoo perheelle yhteistä nimeä, joka valitettavasti on hyvin yleinen nen-loppuiten juntahtava nimi.. Olen ehkä lapselliben kun pohdin näin paljon vain pelkkää nimiasiaa, mutta kun yhdysnimikään ei oikein tunnu sopivalta, sillä etunimeni on kaksiosainen. Tällöin nimeni kuulostaisi tältä: Ava-Sofia Pihala-Puttonen (keksitty).

Voi voi mitkä ongelmat :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kuten Iiduli toisessa ketjussa pohdit että "pitäisi ottaa harvinaisempi nimi aina, olisi reilua" niin juuri noiden sun omien pohdintojen takiahan se just sitä reiluutta ei todellakaan ole. Sulla pitää olla täysin oma valinnanvapaus ei yhtään mitään "pitäisi pitäisi pitäisi" mantraan viittaavaa. Jos tahdot miehen nimen niin otat sen, jos tahdot yhdistelmänimen otat sen, jos tahdot pitää omasi niin pidät sen. Vaikka joka toinen päivä olisi eriä mieltä niin se on oikein fine, ainakin oot rehellinen sille mitä itse tahdot eikä sitä mihin muut pakottavat. Kompromisseihin tietysti kannattaa aikuisen ihmisen kyetä niissä asioissa jotka eivät häntä itseään sisältä murenna persoonana, mutta jos nimiasia sattuu olemaan sellanen "no se ja sama oikeastaan" niin sitten voi alkaa kuunnella muita. Eipä kukaan muu kuitenkaan meidän elämässä tule olemaan yhtä läsnä alusta loppuun asti kuin me itse niin tärkeintä on kokea oma nimensä itselleen oikeaksi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Ei kyllä nyt ihan noin tarkoittanut kun asian ilmaisit. Tottakai saan itse päättää ja päätänkin, mutta se on vaan niin kovin hankalaa. Kun juuri joka päivä olen eri mieltä asiasta. Että älkäähän nyt kuvitelko että olen joku tossukka, joka ei uskalla omaa mielipidettään sanoa!

Alkoi aika paljonkin nyt harmittanaan koko yllä oleva kommentti.. Tuo harvinaisuusasiakin nyt lähinnä oli vitsi.. Tai vastaheitto siihen, että miksi ei niin, kun nyt on yleisempänä tapana ottaa miehen sukunimi. Torpankaan nimen mukaan ei oikein voida enää mennä niinkuin joskus, jolloin sukunimi vaihtui usein;P

Muistakaahan, että mielipiteitä mahtuu maailmaan ja itse nyt halusin vain pohtia julki ajatuksiani.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Anteeksi jos pahoitit mielesi, se ei ollut tarkoituksena. Varmistin vaan että tarkoititko harvinaisuus heittoa oikeasti vai juurikin vitsinä. Ja mitä tulee omaan mielipiteeseen ja sen muuttumiseen niin sehän on vaan hyvä asia, tietää että asialla on itselleen väliä. Ja jos selaat keskustelua taaksepäin huomaat että monella muulla (myös itselläni) on käynyt hyvin paljon eri ajatuksia esillä nimen vaihtumisen suhteen. 

 

Muistahan itsekin että mielipiteitä tosiaan mahtuu maailmaan, ja jos joku kirjoittaa foorumilla tosiaan niitä omiaan vastaukseksi niin sitä ei ole tarkoitettu pahoitukseksi tai mitenkään negatiiviseksi asiaksi. Täällä ei tosiaan voi tulkita toisen asian sävyä kauhean hyvin mutta aika pitkälle pääsee kun ajattelee että tuskin täällä kukaan haluaa toisen mieltä pahoittaa juuri niillä omilla kommenteillaan. Jos joku asia on tosi herkkä siitä kannattaa sitten sanoa erikseen ettei siihen sitten vastata/puututa. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Kiitos vastauksestasi. Luin ensimmäisen viestisi useaan kertaan ja mitä enemmän luin, sitä enemmän aloin mahdollisesti ymmärtää mitä tarkoitit. Olen kanssasi osittain samaa mieltä kyllä, mutta esittämistavastasi pahoitin mieleni. Se tuntui jotenkin hyökkäävältä. Se johtui osaksi varmaan siitä, ettet ymmärtänyt täysin viestiäni. Toisaalta olet oikeassa siinä, että täällä on vaikea tulkita toisia.

Itse vaan haluaisin mukavia luku- ja kirjoitushetkiä täällä, joten halki, poikki ja pinoon eiks nii :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

 

Minä vaihdoin nimeni naimisiin mennessä. En ollut luullut että se olisi minulle kova paikka, mutta niin se vaan oli. Koin sen identiteettikriisinä. Oltuani kaksi vuotta naimisissa otin tyttönimeni takaisin, ja minulla on tätänykyä kaksoisnimi. Nyt tuntuu patemmalta. :)

Minkälainen prosessi oli vaihtaa sukunimi ilmeisesti avioliiton aikana kahdesti? Eli käsitin, että olet vaihtanut myöhemmin vielä tyttönimeltä yhdysnimelle? Menikö nimilautakuntaan ja molemmilla kerroilla 115€ ?

 

 

 

^Tipzilla, olen käsittänyt, että naimisiin mennessä nimenvaihto ei maksa. Olenko väärässä? Sen ymmärrän että uudelleen vaihtaminen maksaisi tuon 115€, mutta viittasit kahteen kertaab?

Sitten yleisesti mielipiteitä kaipailisin :) Jos ja kun joskus naimisiin menen, niin mahdollinen nimenvaihto tulee olenaan minulle oikeasti melko kriisi. Sukunimeni on harvinainen, eikä täällä päin Suomea ole muita samannimisiä. Minulla on vain sisko, joten sukunimi ei jatku edes veljen kautta. Samoin isäni on sisaruskatraan ainoa poika, joten sukuhaara katkeaa. Juu, eihän nimi määritä koko identiteettiä, mutta koen sen itselleni rakkaaksi ha tärkeäksi. Äitini toivoo minun ottavan yhdysnimen tai pitävän omani. Omahan on päätökseni, mutta silti vanhempien mielipide vaikuttaa itselläni väkisin. Mies toivoo perheelle yhteistä nimeä, joka valitettavasti on hyvin yleinen nen-loppuiten juntahtava nimi.. Olen ehkä lapselliben kun pohdin näin paljon vain pelkkää nimiasiaa, mutta kun yhdysnimikään ei oikein tunnu sopivalta, sillä etunimeni on kaksiosainen. Tällöin nimeni kuulostaisi tältä: Ava-Sofia Pihala-Puttonen (keksitty).

Voi voi mitkä ongelmat :D

 

Naimisiin mennessä muutos ilmainen. Mutta Novak oli kirjoittanut, että otti kahden avioliittovuoden jälkeen tyttönimensä takaisin (eka maksullinen muutoskerta) ja sitten että tätä nykyä on yhdysnimi (toka maksullinen muutoskerta, yhteensä kolmas). Sitä kysyin että oliko hän neiti tyttönimi > rouva miehennimi > rouva tyttönimi > rouva yhdysnimi.

 

Mä olen foorumille aika moneen kertaa kirjoitellut omat syyni ja pohdintani tässä nimiasiassa, niin en enää lähde toistamaan. Mulla on oma nimi ja hyvä niin :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Kiitos vastauksestasi. Luin ensimmäisen viestisi useaan kertaan ja mitä enemmän luin, sitä enemmän aloin mahdollisesti ymmärtää mitä tarkoitit. Olen kanssasi osittain samaa mieltä kyllä, mutta esittämistavastasi pahoitin mieleni. Se tuntui jotenkin hyökkäävältä. Se johtui osaksi varmaan siitä, ettet ymmärtänyt täysin viestiäni. Toisaalta olet oikeassa siinä, että täällä on vaikea tulkita toisia.

Itse vaan haluaisin mukavia luku- ja kirjoitushetkiä täällä, joten halki, poikki ja pinoon eiks nii :)

 

Voin yrittää aktiivisemmin laittaa hymiöitä viesteihin niin eivät tunnu sitten niin kylmänviileiltä  :grin:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vaihdoin sukunimeni miehen nimeksi.

Oma sukunimeni ei ole nätti, minulla ei ole tarvetta olla samanniminen kuin isäni ja äidillänikin on uuden miehensä nimi. Sukunimeni on vain ollut nimeni.

Mutta nyt on joku ihme identiteettiongelma. Miehen nimi on ihan ok, ei yleisin mutta ei harvinainenkaan. Nätimpi kuin omani. Mutta ei se ole minun sukunimeni, olen vaan vienyt sen joltain.

Miten totun uuteen nimeeni? Kaikki kaverini ovat vaihtaneet sukunimensä ja minulle he ovat edelleen niitä samoja tyyppejä, ei nimi heitä muuttanut. Mutta mitä jos nimenvaihto muuttaakin minut?

Edited by Antsannyymi

Share this post


Link to post
Share on other sites
On 2/19/2016 at 0:44 PM, Iiduli said:

Sitten yleisesti mielipiteitä kaipailisin :) Jos ja kun joskus naimisiin menen, niin mahdollinen nimenvaihto tulee olenaan minulle oikeasti melko kriisi. Sukunimeni on harvinainen, eikä täällä päin Suomea ole muita samannimisiä. Minulla on vain sisko, joten sukunimi ei jatku edes veljen kautta. Samoin isäni on sisaruskatraan ainoa poika, joten sukuhaara katkeaa. Juu, eihän nimi määritä koko identiteettiä, mutta koen sen itselleni rakkaaksi ha tärkeäksi. Äitini toivoo minun ottavan yhdysnimen tai pitävän omani. 

En tiedä onko tästä paljon apua, mutta kai tiedät IIduli, että jos otat kaksoisnimen, myös silloin teidän sukuhaara katkeaa? Lapselle ei voi antaa sitä nimeä, joka on kaksoisnimen henkilökohtainen osa. Vain sen nimen, joka on se yhteinen osa. Eli jos sun nimesi on vaikka Pihala-Puttonen ja miehesi Puttonen, on ainoa vaihtoehto lapsen sukunimeksi Puttonen. Mutta jos miehesi ottaa kaksoisnimen ja on täten Puttonen-Pihala, myös silloin teillä on yhteinen nimi, ja lapsenne saa sinun sukunimesi (eli sinun nimesi Pihala on tällöin yhteinen nimi). Nähdäkseni siinä kaikki voittaisivat, paitsi tietysti "perinteet", jotka jostain syystä tuppaavat jyräämään nämä järkevät ratkaisut useimmissa liitoissa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

tuplat pois. 

 

Mutta joo, onko Iiduli sun miehelle tärkeää se, että teillä on yhteinen nimi, vai nimenomaan se, että juuri sinä vaihtaisit nimesi? Kun ilmiselvä järkevin ratkaisu tuohon pulmaan olisi se, että mies ottaa joko sun nimesi tai kaksoisnimen. 

Mulla nyt meni lainaus vähän puolitiehen, mistä pahoittelut. Mutta jatkaisin vielä, että Iidulilla ei ole mun mielestä mitään syytä tuntea itseään lapselliseksi siksi, että pohtii tällaista asiaa. Mietin kokevatko miehet itsensä lapsellisiksi sen takia, että toivovat vaimon ottavan heidän nimensä - siinäkin tapauksessa, että naisen oma sukunimi silloin kuolisi sukupuuttoon? Eikö sellainen nyt ole aika lapsellista sekä äärimmäisen itsekästä, kuin kolmevuotiaan ajattelua? Ja pointtina tässä on, että me naiset olemme kovin itsekriittisiä näissä nimipohdinnoissa usein, kun taas miehet eivät. Kovin monet miehet pitävät itsestäänselvästi itselleen kuuluvana oikeutena ei ainoastaan oman nimensä pitämistä, vaan myös nimen riistämistä toiselta ihmiseltä. Tässähän sinänsä ei ole miehen kokemuksena mitään uutta. Miehille naisen alisteinen asema on ollut vuosisatoja normaali olotila, jossa ei ole heille mitään ihmeteltävää saati hävettävää. Mutta me naiset voisimme hieman auttaa heitä näkemään asiat eri näkökulmasta. 

Edited by Ella
tuplat

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on molemmilla hyvin tavalliset sukunimet. Lapset ovat saaneet isänsä nimen ja meille on ollut 13v selvää, että jossain vaiheessa menemme naimisiin ja otan miehen sukunimen. Silti alkaa jonkinlaista kriisiä pukkaamaan kun nimenmuutokseen on muutama kuukausi. Hassua :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse aion pitää oman nimeni tai ottaa äitini tyttönimen. Vaikka hääpäivä on vielä ?, iskee identiteettikriisi jo pelkästä ajatuksesta että vaihtaisin nimeni. Eilen esim. viestiteltiin miehen kanssa ihan niitä näitä sukunimistä ja kirjoitin, että haluaisin olla PlaSo Äidintyttönimi. Jo pelkkä yhdistelmän näkeminen sai ihan outoihin fiiliksiin :)

Olen ollut yli 40 vuotta tämän niminen ja sukunimeni on yleisten sukunimien Top 10 -listalla. Miehen sukunimi taitaa olla ainakin Top 15 ellei jopa Top 10 sekin. Siihen en vaihda, sillä olen jo vuosikausia sanonut, että jos menen naimisiin niin pidän oman tavisnimeni tai otan äidin harvinaisen tyttönimen (n. 45 sillä nimellä). Katsotaan miten käy sitten kun tämä asia on ihan oikeasti ajankohtainen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now