Milla kielella?

[Fifi]

Vastatkaa siis seka aidinkieliosioon etta kieleen...

Arsyttaako koskaan ettei mies osaa aidinkieltanne? Onko teilla ikina kielesta johtuvia kommunikointiongelmia?

Meilla kotikieli on Englanti, miehen aidinkieli ja toisinaan arsyttaa suunnattomasti ettei mies osaa eika aio opetella suomea....Varsinaisia kieliongelmia ei ole mutta joskus jollekin suomalaiselle ilmaisulle ei loydy kunnollista vastinetta ja se tympii.

[Pia]

Meillä käytetään aiheesta riippuen joko suomea tai englantia (sulhon äidinkieli, vaikka suomikin sujuu kohtalaisesti). Kommunikaatio-ongelmia oli varsinkin aluksi, mutta ne liittyivät lähinnä body-language juttuihin. Suomalainen kun ei turhia elehdi ja suustaan päästää sitten vain sen mitä oikeasti tarkoittaa, niin kuulemma tuli meikäläiseltäkin välillä herran näkökulmasta vähän "ristiriitaisia" viestejä ???

[Guest Rouva Puppelsson]

Meillä, kuten varmasti monesti näissä monikansallisissa pareissa, puhutaan kotona miehen äidinkieltä eli suomea. Tosin ehdin oppia sen ennen puolisoni tapaamista.

Äitini opetteli isäni kanssa ollessaan italiaa eli hän niinikään puhui puolisonsa äidinkieltä kotikielenä.

Naiset monesti opettelevat puolisonsa äidinkieltä myös silloin, kun ei edes asuta puolison kotimaassa.

Kieltämättä olisi hauskaa, mikäli mieheni puhuisi myös italiaa. Voisimme naureskella yhdessä ohjelmia Italian telkkarista ja jotkut asiat joskus kuulostaisivat paljon iskevimmiltä italiaksi (kuten toiset asiat kuulostavat paljon luontevimmilta suomeksi, tietysti). Siitä syntyisi jälleen yksi tekijä, joka tekisi meistä entistäkin tiivimmän yksikön... Lisäksi hän ymmärtäisi paremmin miksi puhun kuten puhun, eikä vaan halaisi tiukasti ja naureskelisi sille, että puhun niin hassusti... No en kai minä kotona viitsi koko ajan skarpata puhettani!  

[FXDX]

Juu, meillä puhutaan nykyään puolison äidinkieltä l. saksaa. Tavatessamme saksan taitoni oli heikohkoa ja puhelimmekin enimmäkseen englanniksi. Ajan myötä kielitaitoni on karttunut ja kotikielemme onkin vaihtunut saksaksi jo jokunen vuosi sitten.

Meillä tilanne on aika hassu. Mies ei puhu suomea kuin muutamia sanoja/lauseita ja mun vanhemmat taas eivät puhu muuta kuin Porin murretta. Mulla onkin mukava aitiopaikka käännellä äidin ja isän sanomisia miehelle ja toisin päin. Toistaiseksi ovat tulleet hyvin "juttuun" ja yhteisymmärrystä on löytynyt

Miehen veli on naimisissa Taiwanista kotoisin olevan USA:n kanslaisen kanssa (Ovat tutustuneet USA:ssa) ja tämä mun käly (meniköhän nyt oikein nämä nimitykset?) ei taas puhu saksaa juuri lainkaa. Hänen kanssaan on siis parempi puhella englanniksi. On siinä sitten joulupäivällisillä kielisekamelskaa kun käly puhuu lapsilleen (mandariini)kiinaa, meille & miehelleen englantia, anopin kanssa on puhuttava saksaa ja mä väännän vielä mun vanhempien kanssa suomea

Mulle on vaikeinta omien negatiivisten tunteiden ja tuntemusten ilmaiseminen vieraalla kielellä. Englanniksi se multa vielä jotenkuten menisi (miehen kielitaito ei taas valitettavasti riitä syvälliseen englanninkieliseen tunnekeskusteluun) mutta saksa on mielestäni tässä suhteessa vaikea kieli. Se ei vaan yksinkertaisesti tunnu mun suussa taipuvan kuvaamaan mun monitahoisia tunteita siten kuin ne haluaisin ilmaista  

Juupa-juu, tuntuu tänään taas takkuavan tämä suomikin. Lähdenkin siis tästä nukkumaan .... mutta tosi super-kivaa kun nyt meillä on tää oma "ulkomaalaisfoorumi". Hieno idea totta tosiaan

*FXDX*    

[Sparkles]

Meillä puhutaan kotona luonnollisesti englantia, kun mieheni on amerikkalainen. Mutta joka päivä puhumme myös Suomea! Mieheni on kovasti kiinnostunut oppimaan lisää, muttei halua oppia kirjoista, vaan ihan vaan puhumalla. Lauseita hän ei vielä osaa muodostaa, mutta kovasti yrittää. Sanavarasto hänellä kasvaa hurjaa vauhtia - en itse edes meinaa pysyä perässä!

[Guest niina04]

meilläkin kielenä englanti. kovasti mies yrittää opetella suomea. sanoo syyksi että haluaa ymmärtää mitä puhun hänestä... ehkä joku päivä voidaan ihan keskustella suomeksi. lapsille (sitten joskus) on tarkoitus opettaa kummatkin kielet.

välillä ärsyttää suunnattomasti kun riidellään ja tulee kaikenlaista osuvaa mieleen suomeksi muttei mitään englanniksi. toisinaan riidelläänkin kahdella kielellä. toisaalta pidän englannista ja käytän sitä jo nyt paljon vaikken vielä USA:ssa asukaan.

B tietysti välillä nauraa mulle kun sanon jotain väärin. toisaalta alusta asti B on lopettanut mun lauseita varsinkin silloin kun en ole ihan varma sanoista. (sekavasti sanottu)

eli jos yritän selittää jotain mutta en muista kaikkia sanoja, lopetan lauseeni kesken mutta B lopettaa sen. yksi syy minkä takia tiesin aika varhaisessa vaiheessa että ollaan yhdessä loppu elämämme oli juuri se että B täydentää minut..  

[Anjuli]

Meillä mies on opetellut puhumaan suomea, joten käytämme sitä kotikielenä. Epäselvät kohdat hoitelemme hollanniksi taikka englanniksi.

Pitäisi vaihtaa asetelmaa niin, että minä puhun hollantia...

[Guest Susie]

Kotikieli englanti, joka on miehen äidinkieli. Mies opiskelee suomea ja jossain vaiheessa puhuttiinkin suomea kotona harjoitusmielessä, mutta luovuttiin siitä kun oli aika työlästä.

Kommunikaatio-ongelmia ei ole ollut kun menen kuulemma natiivipuhujasta (harjoitus tekee mestarin!). Joskus kyllä tulee päiviä kun tuntuu ettei saa sanaa suustaan ja ne on turhauttavia.

Kulttuurillisesti ollaan (suoruus-epäsuoruus) kyllä ihan eri ääripäistä, mutta kyllä Siperia on opettanut ettei aina kannata sanoa asioita ihan niin suoraan kuin mitä tekisi mieli.

[Moochie]

meillä on kotikielenä englanti, joka ei ole kummankaan äidinkieli..miehen äidinkieli on unkari, ja oikeestaan myös saksa..mie ymmärrän kyllä saksaa suht ok, mutta puhun erittäin vähän..unkaria ois kiva opetella jos tässä joskus olis aikaa/motivaatiota..

ja välillä kyllä ärsyttää suunnattomasti, kun mies ei osaa suomea...varmaan ihan yhtä paljon miestäkin välillä ärsyttää kun mie en osaa sen äidinkieltä..

meillä on muuten vähän sama homma vanhempien kanssa, miun vanhemmat puhuu vain ja ainoastaan suomea, eli jonkun aina pitää tulkata jos mies haluaa isukin kanssa keskustella..ja se on kyllä aika ärsyttävää...miehen vanhempien kanssa miun pitää yrittää solkata saksaa, kun ne eivät taasen puhu muuta kuin unkaria ja saksaa...

hohohijaa, on tää joskus kyllä hankalaa...

[Guest Moomin]

Englanniksi, joka on sulhon kotikieli. opiskelee kyllä para-aikaa suomea. Sulho laittaa suomenkielen sanoja sinne tänne puhuessaan..ja myös keksii uusia sanoja koko ajan

[Guest Anu Kristiina]

Meillä kotikielenä miehen äidinkieli eli ranska.

Asian ratkaisee käytännöllisyys ja tottumus eli koska aloitimme kommunikoinnin ranskaksi emme oikein osaa vaihtaa toiseen kieleen. Aluksi olisi varmaan ollut helpompi keskustella esim. englanniksi, koska ranskankielen taitoni oli hyvin vähäinen. Tuntui kuitenkin luontevammalta edes yrittää puhua ranskaa, koska Ranskassa tapasimmekin.

Tällä hetkellä olemme Suomessa ja mies opiskelee suomen alkeita. Jotenkin pitäisi nyt osata integroida vähän suomen kieltäkin arkitilanteisiin, jotta se vähäinenkin taito tulisi aktiiviseen käyttöön. Ongelma on vain siinä, että unohdan että tuo retalehan osaa nyt suomeakin ja jatkan höpöttämistä ranskaksi

Onneksi voin lähettää miehen koulutettavaksi umpisuomalaisten vanhempieni tykö

[Alice]

Meilläkin kotikielenä englanti, eli sulhon äidinkieli. Sulho ei oikein ota oppiakseen suomea ja ihmekös tuo, kun Englannissa asumme niin vaikeahan sitä on oppia eikä motivaatiotakaan oikein löydy, sillä minä puhun ihan mielelläni englantia. Eri asia sitten, jos asuisimme Suomessa.

[Moochie]

Meilläkin kotikielenä englanti, eli sulhon äidinkieli. Sulho ei oikein ota oppiakseen suomea ja ihmekös tuo, kun Englannissa asumme niin vaikeahan sitä on oppia eikä motivaatiotakaan oikein löydy, sillä minä puhun ihan mielelläni englantia. Eri asia sitten, jos asuisimme Suomessa.

ei välttämättä ole niinkään eri asia...meillä ainakin mies ei ole opstellut sen takia, koska ei ole ollut pakko..Suomessa pärjää todella hyvin englannilla, eli ei tosiaan ole pakko opetella suomea...

[FXDX]

Miehen suomen kielen oppimisen suhteen meillä on just ihan prikuulleen sama tilanne kuin Alicella. Miehelläni ei ole riittävästi motivaatiota, eikä Saksassa asuminen ja saksa kotikielenä sitä kyllä lisääkään.

Ikuisena optimistina ostin miehelleni suomen kielen oppikirjan "Finnish for Foreigners" mutta se pölyttyy käyttämättömänä kirjahyllyssä. Syy on kyllä osaksi minussakin, sillä en ole kannustanut suomen kielen oppimiseen enkä ehdottanut että "katselisimme" kirjaa yhdessä. Pakko on kyllä vielä lisätä, että kirjaa lukiessani tuli mieleeni, että miten kukaan voi koskaan sen avulla suomea oppia, on se siinä niin pahuksen monimutkaisella tavalla esitetty ???

*FXDX*

[Elwing]

Meillä puhutaan englantia, eli avokin kotikieltä. Hän puhuu jo oikein mainiosti suomea, mutta minulle on kovin vaikeaa käyttää omaa kotimaista hänen kanssaan, kun on niin tottunut höpäjämään englanniksi.

Enkä oikein koskaan tajua miten hyvin hän oikeasti suomea osaa, enkä tiedä mitä sanoja hän tietää, joten joko selitän liikaa tai liian vähän suomea käytettäessä.

Me luemme kyllä yhdessä kirjoja suomeksi avokin kielitaidon parantamiseksi. Nyt on menossa Ronja ryövärintytär, jonka kieli on itseasiassa aika monimutkaista. Kannattaisi varmaankin lukea jotakin uudempaa, koska Ronjassa on paljon vanhaa kieltä. Tosin rikasta myös. Hänelle on ollut todella paljon hyötyä lukemisesta, koska yleensä hän ei näe kieltä paljonkaan kirjoitettuna, vaan ennemminkin puhuu.

[anureetta]

Meillä tosiaan suomalais-mauritiuslainen perhe, kotikielenä englanti, joka on Mauritiuksen toinen virallinen kieli. Mieheni puhuu virallisena kielenään ranskaa ja omana äidinkielenään kreolia. Hän on opetellut myös melko hyvin suomea, että pärjää hätätilanteessa yksinkin, mutta kotona emme sitä suhdekielenä käytä. Monimutkaista? Niinpä! Ajatelkaa lapsiraukkoja, joita meille joskus tulee!!!

[missus]

Englannilla meidän perheessä kommunikoidaan.

Kyllä tuo sulho kovasti yrittää suomea opiskella, mutta enpä usko, että sitä kotikielenä tullaan pahemmin käyttämään... Ja vielä ainakin on kovasti suomenkieli hakusessa

[Anouk]

Meilläkin puhutaan yllättäen miehen äidinkieltä (ruotsia), joka kyllä on itsellenikin entuudestaan koulu- ja osittain kotikielikin.

Ollaan mekin todella monesti kovaa meinattu että minä puhuisin miehelle suomea, jotta oppisi sitä paremmin. (Seurustelun alkuaikoina hän kun ei rimaa hipoen suoritetusta koulusuomesta huolimatta osannut käytännössä puhua suomea paljoakaan.) Mutta suomen puhuminen on vaan tuntunut niin epäluontevalta ja "hitaalta" arkipäiväisissä tilanteessa kun haluaa että toinen heti tajuaa mitä meinaa.  

Sama juttu mulla on ollut velipuolen kanssa (hänellä on ruotsinkielinen isä ja on aina asunut umpiruotsinkielisessä miljöössä). Jos sille ei heti mennyt perille mitä suomeksi yritin sanoa, niin vaihdoin ruotsiin. Ennen pitkää en sitten edes jaksanut heittää ensin sitä suomenkielisrtä versiota ja varmaan siksi omalta osaltani heikensin sitten veljen suomenkielentaitoja...

Näistä asioista on kyllä vähän huono omatunto, mutta mahdolliset lapset meinataan ainakin kasvattaa mahdollisimman tasapuolisen kaksikielisiksi. Koirakin tottelee jo sekä sitt että istu - käskyjä!

[Phoebe]

Meidän yhteinen kielemme on hollanti, joka on mieheni äidinikieli. Alussa puhuimme keskenämme englantia mutta vaihdoimme vuoden hollannissa asumiseni jälkeen kielen hollantiin. Kieli oli "pakko" oppia, kun mieheni vanhemmat ja sukulaiset eivät puhuneet kovin hyvin englantia ja kommunikoitava kuitenkin oli. Ja kyllähän sitä tuntee olonsa paljon paremmaksi, kun ymmärtää mitä ympärillä puhutaan.

Nyt asumme Suomessa ja miehellä olis tarkoitus opiskella Suomea! Katsotaan, kuinka monta vuotta siihen sitten meneekään. Minunkaan vanhempani eivät puhu muuta kuin suomea ja sitäkin pohojanmaan murteella. Olihan se sitten rattoisaa, kun mieheni vanhemmat tulivat vierailulle Suomeen ja minä sain toimia tulkkina molempien vanhemmille. Häissämme tulee onneksi olemaan paljon kaksikielisiä, joten minä voin keskittyä rauhassa morsiamen osaani

[IrinaP]

Enkkua puhutaan meilläkin, enkä sitä todellakaan ongelmana pidä ainakaan niin kauan kun täällä asustellaan.

[Kiwi]

Englanti meilläkin kotikielenä. Mieheni on ranskankielinen ja hänelle näyttää olevan erityisen vaikeaa suomen oppiminen. (Paitsi kaikki rumat sanat) Eipä hänellä ole paljon motivaatiota suomea opetellakaan, koska tähänkin asti on englannilla pärjännyt. Joskus kun puhun hänelle suomea, hän sanoo että muutun kokonaan eri ihmiseksi. Suomen kielessä kun ei ole mitään feminiinistä!!!

[Mi corazon]

Englanti on yhteinen kielemme, silloin kun asiat pitää hoitaa nopeasti ja helpoimmin eli sanotaanko, että everyday-kielenä se kyllä toimii vielä tällä hetkellä.

Minulla on kuitenkin aina ollut hyvä kielipää, että ehkäpä suomen,englannin, ruotsin,ranskan ja auttavan saksan lisäksi se yksi espanjakin vielä menisi... Se kun on vielä niin kauniin kuulostakin *huokailee*

eli silloin tällöin keskustellaan espanjaksi, kun kyseessä on helpohkot asiat ja minulla on aikaa miettiä lauseita (eli riitatilanteisiin tämä kieli olisi täysin soveltumaton!)

Opin kyllä päivä päivältä yhä enemmän espanjaa ja olenkin toivonut kultani käyttävän sitä aina kun mahdollista. Kyllähän hän jo näkee ilmeestäni ja silmistäni sen hetken, kun nainen putoo kärryiltä!!  

Joskus toki tulee hetkiä, että olisi ihana sanoa jotkut asiat ihan vaan rehellisellä suomen kielellä... Ilmaista asiat just niinkuin ne on! Mutta keinot on monet ja kierrellenkin joskus pääsee perille.

[Krissy]

Kotikielenä myös englanti, mutta on päiviä jolloin jaksan toistaa jonkun lauseen 100 kertaa suomeksi, kunnes into taas lopahtaa piiiitkäksi ajaksi! Saksaa käytetään myös jonkin verran..

[Guest Lilli_be]

Yhteinen kielemme on ranska joka todellakin on vaihtoehdoista luontevin. Eli molemmat puhumme sitä sujuvasti vaikkei olekaan kummankaan äidinkieli. Mieheni opettelee sinnikkäästi suome ja minä vähemmän sinnikkäästi arabiaa...vaikka tärkeimmät fraasit osaankin ja ymmärränkin jopa hieman. Ja nämä kolme kieltä haluamme ehdottomasti myös tuleville lapsosillemme opettaa  

[Annuska]

Englanti kotikielenä, sulhoni äidinkieli, ja hyvä niin koska pidän englanninkielestä. Hän opettelee myös ruotsia (mun äidinkieltäni), joten silloin tällöin jutellaan ruotsiksi (hieman hitaasti). Haluan kyllä että lapsemme oppivat myös suomen kielen, koska se on silti ollut toinen kotikieleni ja koska olemme molemmat asuneet jo suht kauan saksassa, toivomme heidän myös oppivan saksan...  Lapsiraukkoja!