Auttaako teidän äiti valmisteluissa?

[tiara-10]

komppaan edellistä mutta en sitä lähtenyt nyt komentoimaan.

Minun äidille tämä ei ole missään määrin kiinnostava asia. Sain kerran mukaan katsomaan juhlapaikkaa ja silloinki ainoastaan lähti lapsenvahdiksi jolloin leikkivät pihalle. Toinen "osallistuminen" oli kun ilmoitti että kutsuihinhan on turha laittaa rahaa kun roskiin ne menee kummiskin. Me siis teetetään graafikolla ja painotalossa, ei askarrella...

Ollaan muuten tosi läheisiä ja jos ei nyt nähdä niin puhutaan ainakin päivittäin. Hän ei itse kerran eronneena usko kyseiseen instituutioon ja ilmeisesti ainoan lapsensa häät ei sitä uskomusta muuta.

Taidankin näpäyttää lähempänä juhlia että jos ei juhlien aihe kiinnosta niin sittenhän meille äitistä löyty vapaaehtonen lastenvahti. prhna...

Ainiin ja isälle pitäis muuten kans kertoa tässä... huups

Edited May 11, 2011 by tiara-10

[Kristaelina]

Mun äitiäni ei ainakaan tähän mennessä ole kiinnostanut hääjärjestelyt laisinkaan - tosin eipä paljon mitään konkreettista ole tehtykään. Hän on sen verran vanhanaikainen ihminen, että ilmeisesti pitää mua ihan kahelina, kun jo yli vuotta aiemmin häitäni suunnittelen (voipi myös olla, että hän ei ole edes hiffannut, että ideointi on jo täydessä vauhdissa, kun muutoin en mitenkään hirmu romanttinen "hääihminen" ole). Rahallisesti mun vanhempani ovat juhlapaikan varauksessa auttaneet, mutta äiti ei muuten ole noteerannut koko päivää mitenkään - isäni sentään vähän enemmän. Vähän ärsyttää, kun tuntuu, että asenne on tyyliä "ei vois vähemmän kiinnostaa". Toisaalta mä en ole vanhempiani tässä vähään aikaan nähnytkään kuin ohimennen, mutta voisi edes puhelimessa joskus edes kohteliaisuudesta kysyä jotain - mä en hääsuunnitelmiani ainakaan tyrkyttämään ala.

Luulisin, että apua saan, kunhan pyydän. Sormuksen hankintaan olen ajatellut äidiltäni pyytää jelppiä, hän kun on sormusfriikki ja osaa varmasti antaa hyviä neuvoja ja mielipiteitä. Ehkä kiinnostuksen taso vielä muuttuu, kun päivä joskus tulevaisuudessa alkaa lähetä

[Jemppa]

Minun äiti ei ole kovin innostunut häistä,,,siksi en ole apua pyytänytkään mihinkään. Kun olen esitellyt erinäisiä asioita esim pöytäasetelmia tulee niihin vaan tyhjä vastaus "Ai tommoset.." Vasta näytin uuden kirjekuori laukun ja hääkengät joista itse olen innoissani hän tyrmäsi molemmat, "eikös ne pitäisi olla valkoiset?" hänen mielestään kuuluisi varmaan noudattaa perinteitä ja stereotypioita joita taas itse kammoksun... Hääsormuskin on kuulemma liian kallis ja hääbändistä ei sanonut mitään..

Onneksi itse seison omien ajatuksieni takana niin vankasti etten pienestä sure mutta kyllä se harmittaa kun minun tärkeimmästä päivästä on kyse ja äidin tukea ei hirveästi tunnu heruvan

[Lempinen]

Äitini on korvaamaton apu järjestelyissä! Meillä on hyvin samankaltainen maku ja äiti tietää, mistä pidän ja mistä en. Hänellä on paljon hyviä ideoita (ok, muutamia ei niin hyviäkin ), mutta hän ei missään tapauksessa tyrkytä niitä. Pidän siitä, että äiti sanoo suoraa ja kierrellen oman mielipiteensä, mutta ei oleta, että me sulhon kanssa olisimme automaattisesti samaa mieltä ja noudattaisimme hänen tahtoaan tai toivomuksiaan.

Anoppi on sanonut, että auttaa meitä mielellämme järjestelyissä, mutta ei halua tyrkyttää apuaan. Hän ei yleensä alakaan oma-aloitteisesti puhua häistämme. Tiedän, että hän pitää minusta ja on onnellinen siitä, että menemme naimisiin. Häihin on kuitenkin vielä yli puoli vuotta aikaa, joten luulen, että keskustelukin tästä vilkastuu.

[Ember]

Minulla äitini on myös hieman etäinen näissä hääasioissa. Vanhempani auttavat kyllä rahallisesti, ja äiti on käynyt kanssani katsomassa tulevaa hääpaikkaa, sekä kuunnellut juttujani häistä. Oma-aloitteisesti hän ei häitä kuitenkaan ota esiin, ja tuntuu, että häämme ovat hänelle melko samantekevät. Jos puhun hänelle häistä, luulen hänen pitävän minua turhana hössöttäjänä. Sulhasestani hän kyllä pitää kovasti, joten siitä ei pitäisi olla kyse. Emme aina ole olleet kovin läheisiä äitini kanssa, mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana olemme mielestäni lähentyneet. Isoveljeni tuskin koskaan menee naimisiin, ja nuorempia sisaruksia minulla ei ole, siksi olen salaa toivonut, että äitikin innostuisi häistämme vähän enemmän. Tiedän, että saan häneltä apua tarvitessani sitä, mutta usein sitä saattavat säestää huokaisut ja muut ilmaukset siitä, että hänellä olisi muutakin tekemistä.

Äitini ei ole luonteeltaan yhtään "hössöttäjätyyppiä", mutta toivoisin häidemme olevan hänellekin iloinen perhejuhla. Perheessäni ilon ja onnentunteiden näyttäminen on ollut aina jotenkin tabu, joten ehkä tämä liittyy siihen. Onneksi minulla on mahtava ja kärsivällinen sulhanen, joka jaksaa kuunnella hääjuttujani ja itkujani siitä, kuinka toivoisin äidin osoittavan kiinnostusta edes vähän enemmän ...

Edited January 15, 2012 by Ember

[Guest josefiiaparka]

Meillä on äidin kanssa tosi läheiset välit mutta häihin liittyvästä välinpitämättömyydestä, stressistä ja ilkeydestä olen saanut jo monet itkut. Kun yritän tehdä niin että äiti tykkäisi kun hän on tärkeä, mutta ei tunnu kelpaavan. Raha ei korvaa oikeaa kiinnostusta ja tukea. Ei taida tulla meikäläisen häistä ilon päivä :'<

[Rosarum]

Mä kovasti toivoin, että äiti olisi edes jollain tasolla osoittanut kiinnostusta osallistua meidän häiden järkkäämiseen, mutta ainakaan vielä sieltä suunnasta en ole saanut irti muuta kuin onnittelut tulevista häistä. Joku rahallinen avustus vanhempien suunnasta auttaisi huomattavasti häiden suunnittelussa, mutta kumpikaan vanhemmista ei ole tarjoutunut kustantamaan mitään, enkä itse osaa sitä oikein pyytääkään. Sitäkin tärkeämmältä tuntuisi, jos äiti tarjoaisi apuaan muuten. Toki häihin on vielä vuosi aikaa, mutta alkaa tuntua, että kaikki apu on kiskottava väkisin irti, kun innostus häitä kohtaan on ollut niin laimeaa.

Pientä katkeruutta aiheuttaa myös se, että puolison äiti on jo tarjoutunut tekemään mulle mekon, sen veli on lupautunut toimimaan valokuvaajana ja veljen vaimo lupasi tehdä hääkakun. Lisäksi olin syksyllä kaasona häissä, joissa morsiamen äiti mm. ompeli minulle mekon ja huolehti kaikkien meikeistä ja kampauksista. Meidän perheessä taitaa olla joku individualistinen kulttuuri. Isoveljenikin häistä sain kuulla ensimmäisen kerran siinä vaiheessa, kun kutsu kolahti postiluukusta. Kaipa perheeni olettaa, että nämä juhlat hoidetaan samalla tavalla, vaikka vieraita onkin tuplasti enemmän ja oma perheeni on se morsiamen perhe.

[Guest Printsessa]

Oma äitini on ollut kiitettävästi mukana, auttanut kaikessa missä on pyydetty mutta ei ole kertaakaan tyrkyttänyt mielipiteitään. Anoppia ja appiukkoa taas ei näytä kiinnostavan pätkääkään. Pelkään vain, että viimeisenä päivänä sitten tupsahtavat paikalle ja appiukko alkaa tapansa mukaan antaa ohjeita ja neuvomaan miten asiat pitäisi hoitaa. Eli kun tähänkään asti ei ole kiinnostanut, toivon että pysyvät poissa siihen asti että voivat vain vieraina nauttia juhlasta.

[Valveuni]

Olen ollut ihan ihmeissäni että aika ajoin olen suunnitellut häitämme enemmän äitini kanssa kuin ukon kanssa lähinnä tosin näitä pöytien koristeluja yms. mutta silti. anoppia ei juurikaan kiinnosta. appiukko kyselee aika ajoin voisiko auttaa joissakin asioissa ja olenkin pystynyt delegoimaan tiettyjä juttuja hänelle.

[Heltsi]

Minun äitini on kyllä korvaamaton apu. Meillä menee muutenkin aika hyvin yksiin tuo ajatusmaailma. Silloin pelkäsin eniten nouseeko kauhea möky siitä kun sanoin että mulle tulee musta puku muutamalla valkoisella yksityiskohdalla... Äiti oli enemmän kuin tyytyväinen Hän oli samaa mieltä puvusta kanssani. Hienosti hän on suunnitellut istumajärjestystä kun itse olen vain tuskaillut sen kanssa. Olen itse todella tyytyväinen tilanteeseen kun saan hänestä paljon apua.

[emmelie]

Vielä en ole erityisemmin apua tarvinnut järjestelyihin, kun sellaisia ei ole sen kummemmin vielä edes tehty. Mutta tiedän kyllä, että kun "tohina-aika" alkaa, on äitini varmasti apuna. Ja kyllä äitini on jo sen verran kertonut, että mikäli tarvitsee jotain esmes leipoa, voi hän olla kyllä apuna.

[Nebsu]

Kyllä auttaa ja paljon auttaakin, kiitos ei edes riitä kuvaamaan tunnettani!

Hän on jo osa-aika eläkkeellä, joten hänellä on myös aikaa (minun normaali työaika on 8-19, joten apua on tarvittukin ja miehellä vuorotyö) ja Äiti nyt vain sattuu olemaan toiminnan nainen henkeen ja vereen, tykkää tehdä ja meillä on suht koht samanlainen makukin eri asioiden suhteen, joten pahemmin ei edes olla kinasteltu mistään. Ostin jo hänelle kalliihkon korusetin hänen häävaatteensa tyyliin kiitokseksi, mutta ei mikään materia korvaa tuota työn ja myös henkisen tuen ja avun määrää!

[Sartseli]

Ihmettelin ihan, kun vanhemmat sanoivat kustantavansa häät. Me ajateltiin pieniä häitä pienellä budjetilla, mutta porukat oli toista mieltä. Mukavaa oli, että saatiin itse päättää ketä kutsutaan. Nyt vieraslistalla on 130 ihmistä, suurin osa kavereita Itävallasta.

Koska me suunnitellaan Suomi-häitä ulkomailta käsin, on äidin apu todella tarpeen. Minä teen suunnitelmat ja delegoin sitten äitille tai kaasolle. Porukat halusivat bändin, joten iskä hoiti sen. Me ei olla niin tarkkoja koristeista yms., joten oli mahtavaa, että iskä lupas kasvattaa koristechilejä. Ei tarvii laittaa rahaa kukkiin.

Pari kertaa on tullut äidin kanssa riitaa - lähinnä väärinymmärryksistä - mutta kaikki asiat on selvitetty. Luulenpa, että saadaan yhdessä toteutettua just meidän näköiset häät, joissa myös vanhempien toiveet otetaan huomioon.

[Pauliina12]

Mulla on välillä vähän sellainen olo, että meidän häät olis mun ja mun äidin projekti. Äiti on ollut kyllä ihan korvaamaton! Toki kaasojen kanssa mietitään asioita myös, mutta heillä on tietysti myös omassa elämässään kaikkea menossa. Äitiä kehtaa eri tavalla vaivata, ja äiti jaksaa kuunnella. Hänelle tulee myöskin kyllä kiukuteltua ja purettua välillä hiipivää ahdistusta. Lisäksi äidiltä saa ainakin ehdottomasti rehellisen mielipiteen, ja hän myös uskaltaa sanoa, jos keksin ihan hulluja ideoita. Pitääpä muistaa kiittää äitiä kovasti ja osoittaa, että arvostan. Taidanpa tehdä sen heti huomenna . Toivottavasti hänellä ei ole sellainen olo, että pidän häntä ihan itsestään selvänä.

[Guest jonsku]

Se juuri on kamalaa, kun tuntuu ettei omat valinnat kelpaa.. Äiti on oikein ihana ja haluaisi osallistua suunnitteluun jne ja kovin iloisena haluaa aina tietää mitä olen suunnitellut ja järjestellyt, mutta sitten ilme onkin aivan peruslukemilla ja mietteliäänä hymähtelee jotain kohteliasta hyväksyntää muistuttavaa. Itse aina innosta hehkuen kerron uudesta täydellisestä puvusta, menusta jonka suunnittelin itse tai ohjelmavalinnasta ja keskustelu päättyy siihen että nieleskelen kyyneleitäni ja ajattelen ettei se ehkä sittenkään ole hyvä ajatus.. Olen jo kauan etsinyt pukua ja tehnyt kovasti töitä löytääkseni kauniin juuri oman näköisen asun, kun sen netistä löysin ja innostuneena lähetin linkin, oli vastauksena vain että varo ettei lihota tuo ja tuo ja ihan hyvä puku voisi olla. En ole lihava vaan aivan tavallisen kokoinen, kuitenkin nyt tunnen itseni todella rumaksi kun näköjään hänen silmäänsä on ottanut ulkonäköni..

Ehkä tämä on joku sukupolvien välinen ero kun en halua ihan perinteisiä häitä tai tyllipukua, mutta ei äitinikään sellaisista pidä ja hänen pitäisi minut tuntea ja tietää tyylini. Vieraiden kutsumisesta on kovasti mielipiteitä, kaikenmaailman kuolleiden isovanhempieni sisaruksia pitäis kutsua. Minulle jo sanottiin, että jos en sitä ja sitä kutsu, niin ne tulevat kirkkoon kutsumatta. Koitan olla sanomatta liian pahasti näihin, jotta sopu säilyy- huomaan heidän tekevän samoin. Ahdistaa vaan se, että alunperin en edes tällaisia häitä niin kovasti halunnut kun tiesin sen aiheuttavan tällaista häslinkiä.. Kerran aion kuitenkin näitä juhlia ja olla hyvällä mielellä, miten vaan jaksaisin suodattaa muiden mielipiteitä ja seistä vahvana oman mielipiteeni takana.

Miten näin ihanasta juhlasta voi tulla näin paljon mielipahaa? Olisi ollut parempi kun olisin kertonut ihmisille vasta hieman ennen häitä.

[Bellamore]

Luin koko ketjun läpi ja tuli samalla paha mieli muiden puolesta, mutta osittain myös tavallaan huojentunut olo siitä, etten ole ainoa, jonka äitiä ei voisi vähempää kiinnostaa tulevat häät Tai siltä musta ainakin tuntuu.

Ollaan miehen kanssa ajatuksen tasolla suunniteltu häitä jo joku puolisen vuotta ja nyt konkreettisesti tässä viime aikoina varattu kuvaajaa ym. Asumme äidin kanssa eri paikkakunnilla ja silloin kun puhumme puhelimessa ja vaihdamme kuulumisia (oikeastaan hän kertoo omat kuulumisensa, ei juurikaan koskaan kysy mitä minulle/meille kuuluu ja jos yritän johonkin väliin kertoa omia kuulumisia niin vaihtaa puheenaihetta melkein heti), niin saatan kertoa esim. että ostin muuten häihin kengät tms. ni vastaus on yleensä "Aha. No, mutta voitaiskin tässä sitten varmaan lopetella.." eli tyyliin ei ikinä kysy, että millaiset ne on, mitä maksoi tms. Harmittaa niin hirveesti, kun olis kiva yhdessä suunnitella. Tai, että toinen olis edes vähän kiinnostunut. Ei ole kertaakaan kysynyt oma-aloitteisesti mitään häihin liittyvää! Vanhempani ovat eronneet aikanaan ja isäni & appivanhempani osallistuvat häiden kustannuksiin ja suunnitteluun huomattavastikin, mutta äitini ei yhtään. Okei, ymmärrän ettei tietty välttämättä ole varaa, mutta kun ei suostunut edes leipomaan pikkuleipiä (joita leipoo muutenkin mielellään) tai ollut muutenkaan kovin kiinnostunut auttamaan ylipäätään yhtään missään. Päätin nyt jokin aika sitten olla kokonaan puhumatta häistä hänelle yhtään mitään, jos ei erikseen sitä satu kysymään. Jos ei, niin ei Tuntuu kuitenkin jotenkin pahalta, että oma äiti on ihan "rivivieras" siinä missä esim. tätini ja setäni. Samalla olen miettinyt, että tuntuu todella kummalliselta ajatukselta että hän seisoisi vierellämme onnittelujonossa vastaanottamassa onnitteluja, kun käytös on mitä on... No joo, anteeksi tämä purkautuminen

[Minde-]

Oon todella onnellisessa asemassa, että äitini haluaa osallistua häiden järjestelyihin sekä kustannuksiin. Meillä on monesta asiasta hyvinkin samanlainen maku ja pyydänkin äidiltäni paljon neuvoja. Hän osaa antaa minulle ja miehelleni myös omaa tilaa, eikä tuputa mielipiteitään tai ideoitaan. Oman tilan antaminen on tärkeää ja olemme molemmat äitini kanssa hyvin voimakas tahtoisia, joten sukset voisivat mennä ristiin hyvinkin helpolla, jos äitini ei ymmärtäisi, että kyse on minun ja mieheni häistä.

En tiedä miten selviäisin häästressistä ilman äitini tukea

[Guest Annie]

Alussa tuntui, että äitini oli innostunut häistämme ja oli suunnittelussa mukana. Meille tuli kuitenkin jotakin riitaa, muistaakseni siitä, ketä kutsutaan. Olisin halunnut kutsua tiettyjä itselleni läheisiä sukulaisia, mutta hänestä heitä oli aivan turha kutsua, sillä hän sanoi tietävänsä, etteivät he halua tulla häihimme. Tämä paisui sitten suureksi riidaksi, mutta pyysin häneltä anteeksi ja luulin, että kaikki olisi sillä selvä. Nyt tuosta riidasta on kulunut noin 8 kuukautta ja pyysin äitiäni mukaan makutuomariksi hääpukuostoksille yhdessä morsiusneitojen ja kaason kanssa. Hän kuitenkin kieltäytyi. Samoin pyysin häntä katsomaan varaamaamme hääpaikkaa, mutta hän kieltäytyi myös siitä. Usein kun kerron hänelle jostain, mitä olemme varanneet (valokuvaajan, häämatkan, musiikin yms.), hänellä on yleensä jotain "piiloarvostelevaa" sanottavaa. Esimerkiksi kun näytin hänelle valokuvaajamme ottamia kuvia netistä, hän totesi vain, että: "Niin, onhan nuo tuollaisia perinteisiä kuvia, jos sellaisia haluaa". Äänensävystä erottaa hänen arvostelunsa, vaikka hän ei sitä suoraan sanoisi. Ja omasta mielestäni kuvat olivat kaikkea muuta kuin perinteisiä.

En tiedä, johtuuko äitini käytös tuosta riidasta. Silti loukkaa todella paljon se, että äiti ei halua olla mukana yhdessä elämäni tärkeimmässä tapahtumassa. Yritän kuitenkin saada järjestelyjä kasaan ilman häntä ja varmasti niin teenkin, mutta kyllä tämä tulee vaikuttamaan suhteeseemme vielä hyvin pitkäksi aikaa.

[kaylan]

No, minun äitinihän ei edes onnitellut kuullessaan hääsuunnitelmista. Oli pikemminkin ihmeissään, vaikka kihloissa oli jo hetki oltu. Vähän olin odottanut, että äiteen kanssa olisin saanut suunnitella ja höpötellä häistä, mutta se puhelu päättyi kyllä itkeskelyyn. No, ei sitten puhuta häistä. Olisin odottanut kyllä enemmän.

[Sella]

Hei! Mun äiti on kuollut, niin ei valitettavasti ole auttamassa häiden järjestelyssä =( Ja anoppia ei pahemmin kiinnosta koko meidän häät niin eipä sieltäkään apua heru.

Onneksi on maailman ihanimmat ystävät ympärillä jotka ovat auliisti tarjonneet apuaan. <3

[Guest sohvi]

Oma äitini on kyllä ollut ihanasti mukana hääjärjestelyissä heti alusta alkaen ja pakko myöntää, että iso apuhan hänestä on jo tähän asti ollut. Häämessuilla on tullut jo kahdesti äiteen kanssa käytyä ja on esittänyt omia näkemyksiään monista asioista, mutta myös tukenut omia päätöksiäni häiden suhteen. Hääpaikan, hääpuvun ja sormuksen valinnassa ollut mukana ja sanonut suoraan mielipiteen. Omat kaasot ovat molemmat vuorotöissä ja kiireisiä, joten heidän kanssaan on tullut lähinnä juteltua häistä ja tehty kortteja, joten äidin tuki ja turva on ollut aivan ehdoton. Ja kun me ollaan häitä suunniteltu jo reilu vuosi, niin oikeasti osaa arvostaa sitä, että äiti se jaksaa aina kuunnella ja keskustella häistä, kun aina kaikki ystävät ja sisarukset ei jaksa niinkään puhua, eikä heille aina kehtaakaan. Niin ja kun kustannuksiin osallistuvat isän kanssa myös ja myös hoitavat hääasioita, joten meillä miehen kanssa ei ole niin kamalasta hommia.

[GingerKid]

Äiti auttaa sopivasti. Hän on ruoka-alan ammattilaisia, joten minun ei ole paljoa tarvinut päätäni vaivata menu- tai kakkuasioilla, oon vain ilmoittanut mitä halutaan ja mitä ei haluta. Äiskän kautta saatiin myös juhlatila, ja aikoo kuulemma käyttää suhteitaan, että saadaan juhlaillallinen priimatuotteista ja hyvät tarjoilijat vieraita palvelemaan. Ja jos johonkin juttuun nyt ihan asioikseen tarvitsisin äidin apua, tiedän että kysyminen riittäisi. Mutta mielipiteitä mihinkään liittyen en kysy, sen verta paljon meidän maut eroaa.

[bridezilla2013]

Meidän äiti auttaa sen verran kuin apua pyydän. Meillä aina ollut läheiset välit, mutta äitini on yrittäjä ja asuu toisella paikkakunnalla, joten ei hän pysty kokopäiväisesti minua auttamaan hääjärjestelyissä. Lisäksi olen hieman perfektionisti, ja todennut, että kaikki sujuu aina paremmin, kun hoitaa asiat itse. En missään nimessä pystyisi antamaan hääjärjestelyitä kenenkään muun käsiin. Jos tarvitsen toista mielipidettä, minulla on mieheni, äitini ja kaasoni, joilta varmasti saan apua Ja äitini myös tietää tämän, eikä todellakaan pakottaisi minua järjestämään sellaisia häitä, joista en itse pitäisi.

Asioita, joissa äiti auttaa: minun ja kaasojeni kampaukset (äitini on siis parturikampaaja); lisäksi hän on lupautunut maksamaan hääpukuni mikäli laihdun; ja juuri tuo mielipiteiden anto, jossen jotain osaa päättää; koristeluapua ja siivousapua toivon äidiltäni saavani; ja lisäksi itse hääpäivänä. Appivanhemmista tiedän jo etukäteen sanoa, että heiltä tuskin minkäänlaista apua saadaan, enkä kyllä ole pyytämässäkään. Isäni varmaan auttaa rahallisesti, jos on tarvetta, tai jos hänelle itselleen tulee sellainen olo, että jotain tarvii tehdä :D

[Carabossa]

Minun äitini auttoi todella, todella paljon. En voi edes luetella kaikkea. En tiedä, olisinko saanut järjestettyä häät nopealla aikataululla ilman hänen apuaan.

[MotherLion]

Minun äiti on kyllä onnellinen puolestani kun menen vihdoinkin vihille. Avusta en tiedä enkä vaadikaan, kaasot (3kpl) kyllä auttaa järjestelyissä.