KaisaN

Rouva
  • Viestit

    1072
  • Liittynyt

  • Viimeksi vieraillut

Tietoja käyttäjästä KaisaN

  • Taso
    Konkari

Contact Methods

  • ICQ
    0

Profile Information

  • Gender
    Female
  • Paikkakunta
    Vantaa

Viimeisimmät vierailijat profiilissa

532 profiilin katselua
  1. Kas, nyt hoksasin itsekin. Jostain syystä ei ollut rastitettuina noita ruutuja, että minkä kaiken sisällön haluan käyttäjiltä blokata. Rastitin, ja homma toimii. Jes!
  2. Onko Naikkareissa mahdollista blokata toisia käyttäjiä niin, että näiden kirjoitukset foorumilla eivät näy itselle? Kokeilin käyttäjien estämistä oman profiilin kautta, mutta se ainakaan ilmeisesti ei saa tätä aikaan. Ja ei, ei ole mitään elämää suurempaa draamaa käynnissä. Olen vain kyllästynyt joidenkin kirjoitustyyliin ja haluaisin valita, mitä luen ja mitä en.
  3. Minusta tuo olisi kyllä upea veto...! Hassua ajatella, että morsiamen olisi edes mahdollista omissa häissään itseään ylikorostaa. Eiköhän tuo nyt ole yksi niistä harvoista hetkistä, jolloin huomion kuuluukin kiinnittyä morsiameen ja sulhaseen! Vaatisi vain raudanlujat hermot. Jos yhtään epäilyttää, siirtäkää hääjuhlaan.
  4. Minusta ördääminen latistaa tunnelman. En ole absolutisti.
  5. Pistä sähköpostiosoite, niin laitan viestiä.
  6. Olemme soittaneet tuota, joten itse kirjoitetut soinnut löytyy myös täältä, ja nuotit pystyn tekemään tarvittaessa. Tämä on yksi kauneimmista tietämistäni hääkappaleista! Kannattaa tutustua ja ostaa vaikka levy, kun nuotteja ostamalla emme toistaiseksi voi tukea tekijöitä.
  7. Eikös tämä ole aika selvä: kaaso vaihtoon.
  8. Mitä ihmettä? Meillä oli aikoinaan noin (ihan perinteinen Kuulan häämarssi sekä alussa että lopussa), eikä ole tullut mieleenkään, että siinä olisi jotain outoa. Pelkästään tyylikästä se on, nivoo tilaisuuden yhteen minun mielestäni.
  9. ^ Huh, pistää melkeinpä vihaksi puolestanne! Kuinka tärkeä tuo musiikkiasia on teille? Meinaan, itse muusikkoina ja siis ihmisinä, joille musiikilla on suuri merkitys, olisimme tuollaisessa tilanteessa taatusti palkanneet kylmästi toisen soittajan. Sibelius-Akatemiassa on pilvin pimein kirkkomusiikin opiskelijoita, jotka eivät näkisi tuollaisesta asenteesta edes unta - ja rahalla saa ja hevosella pääsee... Jos worst case -skenaariota mietitään, niin kanttorilla voisi toki tuollaisessakin tilanteessa olla sanansa sanottavana biisivalintoihin sillä perusteella, että ne eivät sovi kirkkoon (esim. Star Wars). Sain kuitenkin sen käsityksen, ettei ole kyse moraalista vaan siitä, mitä hän on valmis opettelemaan...? Ja Trumpettisävelmää nyt ei ainakaan voi teilata sillä perusteella anyway.
  10. Ihmekös tuo. Että osaa olla kiva kappale! En ollut minäkään aiemmin kuullut, ja omat häät ovat kaukana takanapäin, mutta uteliaisuudesta piti käydä kuuntelemassa, kun täällä siitä puhuttiin. Tuo olisi muuten todella tyylikäs Pachelbelin Kaanonin parina (esim. Pachelbel alussa ja tämä lopussa), sillä ne perustuvat lähes samaan sointukulkuun ja näkyvät olevan jopa samassa sävellajissa. (Musiikinteorian opiskelija puhuu... :-P )
  11. Mitä ihmettä? Minullakin oli vannehame (yksi vanne vain, tosin), eikä tullut edes mieleen, että tarvitsisi avustajaa vessaan. Tai mihinkään muuallekaan, esimerkiksi sulloutuessani hääautona toimineen kuplavolkkarin takapenkille. Olenko jotenkin epänormaali...?
  12. Moi, en tiedä, onko tämä jo ollut täällä, mutta löysin tällaisen kauniin ja aika epätavallisen valssin. Omat hääni ovat jo kaukana takanapäin, mutta ajattelin, että tästä saattaisi olla iloa jollekulle häitään suunnittelevalle - erityisesti, jos on taipumusta melankoliseen mielenlaatuun. Kappaleella ei tietääkseni ole mitään tekemistä Oopperan kummituksen kanssa, vaikka tässä Youtube-videossa ko. elokuvan klippejä onkin käytetty. Kappaleen sanat: http://www.sing365.com/music/lyric.nsf/Dar...8256DB000070B46
  13. Tuli sitten tällainenkin ketju pengottua esiin uupumuslorvinnan lomassa... Kihlauksesta on yli seitsemän vuotta, eikä meinaa edes muisti riittää niin pitkälle, että osaisi sanoa varmaksi, mitä siitä etukäteen puhuttiin. Muistaakseni jossain yhteydessä tuli puheeksi, että minusta tuntuisi oudolta, jos mies polvistuisi, sillä en ole koskaan osannut nähdä itseäni sellaisena palvonnan kohteena - palvon mieluummin itse. Täytyy kuitenkin sanoa, että millainen kosinta hyvänsä olisi minulle kelvannut, en kaivannut mitään asetelmallisuutta siihen. Useimmat tässä ketjussa ei-toivotuiksi esitetyt tavat tuntuvat minusta loistavilta! Kosinta kaupassa sipsihyllyjen välissä tai muuten keskellä arkipäivää olisi minusta jollain jännällä tavalla jopa romanttisempi kuin maisemapaikalla ruusujen kanssa esitetty. Sellaisessa on tosielämän tuntua, se kuulostaa kertomisen arvoiselta tarinalta, "oikealta elämältä" jotenkin. Tämähän on sinänsä vain yksi tapa olla lällyromanttinen. Tämä on sitä samaa, joka matkailussa näyttäytyy niin, että väheksytään siistejä hotelleja ja lähdetään kujille katulasten sekaan etsimään "sitä oikeaa Kiinaa": mitä paskaisempi, sen parempi. Toisaalta kosinta jalkapallomatsin valotaululla (tms ;D) olisi sopinut minulle täydellisesti! Minua ei yhtään häiritsisi huutaa sellaisia asioita maailmalle, päinvastoin. Mitä enemmän raisuutta ja hulluutta, sen parempi. Olen mielelläni huomion keskipisteenä, ei siitä mihinkään pääse. Nauttisin nähdessäni sivustaseuraajien ilmeet ja jakaisin mielelläni tunteeni heidän kanssaan. Olisi myös mahtavaa olla itse sivustaseuraajana sellaisessa tilanteessa. En taida osata sitä paremmin selittää. Kertokaa te, miksi ei. Miksi juuri tämän tilanteen pitäisi olla kahdenkeskinen? Mahtuuhan niitä intiimejä hetkiä parisuhteeseen muutenkin. Ja miten siinä sitten kävi? Minä kosin karkauspäivänä puhelimitse, mies ajoi seuraavana päivänä toiselta paikkakunnalta luokseni sanoakseen ei, seurasi hallitsematonta itkua ja tappelua, mies muutti mielensä yötä vasten ja kosikin minua, aamulla käytiin sormuskaupassa ja syötiin jätskit kaiverruksia odottaessa, miehen piti lähteä ja illalla söin ravintolassa kaverin kanssa - paremman puutteessa. Jäi traumat vuosiksi. Kuvailisiko sitä vaikka niin, että kosinnassa, johon kaivattiin arkirealismia ja hulluutta, oli molempia paljon liikaa. Vai niin, että kosinta, joka olisi saanut olla millainen tahansa, onnistui sittenkin olemaan vääränlainen! Mutta asia on niin, että elämä on ihmeellistä ja hienoa sellaisena kuin se on. Ei sen tarvitse mennä "oikein". Joskus sen suola on siinä, ettei se mene. Olisin halunnut sen menevän toisella tavalla, mutta luontoni vastaista minun olisi sitä katuakaan. Sellainen olen - impulsiivinen ja epäsovinnainen - sellainen on mieheni - omiaan säikkymään sitä joskus - ja siitä tässä suhteessa on kovasti ollut kysymys, että nuo ominaisuudet saadaan sovitetuksi yhteen. Jos filosofiseksi heittäytyy, voisi siis sanoa kihloihinmenon olevan metafora koko tälle hienolle suhteelle. ;D Lisäksi se on hyvä esimerkki siitä, miten paljon symboliikkaa ja latausta kosintaan voi liittyä tilanteessa, jossa sentään kumpikin haluaa toisen naida, ja se on kummallekin selvä. Meillä tulee muuten syksyllä kymmenen vuotta täyteen ja rakastan häntä eniten maailmassa. Voi lääh minkä maratonviestin sain sitten aikaan näinkin kevyestä aiheesta. Ja romantiikat päälle. :
  14. Minusta tulee vielä Naikkarien virallinen OT-mestari... En itse enimmäkseen välitä polttareista - en tiedä miksi; on jokin syvässä istuva epäluulo niitä kohtaan, vaikka monet ovat ihan kivojakin - mutta pakko kommentoida: Harrastavatko kyseiset ihmiset sitten baari-iltoja ollenkaan? Viittäkymmentä euroa nyt ehkä ei tarvitse baari-iltaan käyttää, mutta sanokaapa minulle, onko kokonaisesta, täysmittaisesta baari-illasta mahdollista selvitä esimerkiksi alle kahdenkympin? En käy säännöllisesti "bilettämässä", minulla ei ihan oikeasti ole käsitystä, miten ihmiset homman yleensä hoitavat. Mietin vain, että jos ajatellaan Helsingin keskustan baareja, jotka nyt varmaan kuitenkin ovat suosituimpia, niin eikös niissä yleensä juoma sen 5 euroa maksa, ellei enemmänkin? Arki-iltoina on tietysti tarjouksia, mutta silloin on hyvin autiota kaupungilla: enemmistö juhlii viikonloppuisin. Useimpiin yökerhoihin maksaa sisään, ja tavallinen hinta näyttäisi olevan siinä 7 - 12 euroa. Mitä siis alle 20 eurolla juhliva ihminen tekee? Juo baarissa koko illan aikana vain kaksi tai kolme juomaa? Ei kovin humalahakuista porukkaa - tai todella innokkaat etkot?! Elän itse reippaasti köyhyysrajan alapuolella, mutta yllätyn silti vähän väliä siitä, miten tarkkoja jotkut ovat rahoistaan syömä- ja juoma-asioissa. Kai kyse on vain siitä, mitä kukin pitää tärkeänä ja mistä kokee saavansa nautintoa (rentoutumista, hyvää mieltä, whatever). Minulle asia näyttäytyy niin, että kun joka tapauksessa osa-aikatöitä teen, niin joku satanen heitettynä hedonismin alttarille ei ole kuin yksi ilta lisää töissä, ja kuitenkin saan sillä jo suuren määrän iloa hyvästä ruoasta ja juomasta, mistä niin kovasti pidän. Tottahan se kuitenkin on, että ihmisten mieltymykset ja elämäntilanteet ovat erilaisia, ja totta sekin, että myös halvalla voi saada hyvää. Silloin kannattanee kylläkin pysyä kaukana Helsingin keskustan baareista!
  15. Että mitä? Saahan viulusta useamman kuin yhden äänen kerrallaan!