Ruska*

Minä aloitan kesälomani viikkoa ennen häitä - sen vaan on riitettävä. Viime vuonna pomoni kanssa sovittiin (kun hääpäivä oli lyöty lukkoon) että saan aloittaa lomani kahta viikkoa ennen h-hetkeä, mutta nyt kun viralliset lomalistat on lyöty lähes lukkoon, niin se ei vaan yksinkertaisesti onnistu - muuten olisi 3 ihmistä viikon verran päällekkäin lomalla. Mies aloittaa lomansa viikkoa aikaisemmin, mutta eipä tuo varmaan mitään konkreettista osaa tehdä sillä aikaa. En kyllä toisaalta tiedä, mitä siinä vaiheessa on enää tehtävää. Juhlapaikalle saadaan avaimet ke tai to, jotenka silloin pistetään koristelut kuntoon ja perjantaina keskitytään viralliseen vihkimiseen ja lauantaina siunauksen jälkeen juhlimiseen. Koko hötäkässä harmittaa vaan se, että lapsia on työnnettävä koko ajan jonnekin sukulaisille että saa hoitaa rauhassa asioita, tai toisaalta voisin hoitaa asioita yksinäni ja mies olisi kotona lasten kanssa. Kuitenkin tenavat ovat hoidossa pe-aamusta sunnuntai-iltaan saakka jossain (ei vielä varmistunut että kuka isovanhempi/täti/ystävä heistä häähulinan aikaan huolehtii). Kaaso aloittaa lomansa samaan aikaan kun minäkin, joten eiköhän me kaksin saada jotain aikaiseksi. Yhteistä lomaa on onneksi vielä häiden jälkeen kaksi viikkoa, jolloin suuntaamme koko perheen voimin Lappiin. Virallinen häämatka (Kyprokselle viikoksi) on ajankohtainen vasta ensi keväänä.

Meidän alkuperäisiin suunnitelmiin kuului n. 80 aikuista ja 15 lasta, mutta nyt lopullisesti kutsuja lähtee 96 aikuiselle, ja lapsiakin syksyyn mennessä kertyy 21. Bändi tuohon päälle plus me tekee 100 ja rapiat päälle. On veivattu ja väännetty ja käännetty ja nyt on sukulaiset karsittu minimiin niin saatiin parille kaverille tilaa... Saliin mahtuu kyllä vielä enemmänkin väkeä mutta nyt ei enää venkslata, kutsut on kuorissa ja nimet päällä. Meillä on sukulaisia n. puolet vähemmän kuin kavereita.

Mulle kyllä tehdään koekampaus, vaikken katso sitä tarpeelliseksi. Mulle on oikeastaan ihan se ja sama, millä sykkyrällä tukkani on hääpäivänä, pääasia on kunhan se edes jotenkin poikkeaisi normaali arki-ponnaristani. Koekampaus tehdään virallisena vihkipäivänämme, ennen maistraattiin menoa. Kehtaa sitten näppäistä sen virallisen hääkuvan Varsinainen kampaus sitten seuraavana päivänä hääjuhlaan.

Mulla on tämä aihe vielä auki, mutta todennäköisesti tulen tekemään meikin itse (minkä meikin?). Olen kyllä kysellyt tutuilta meikkaaja-maskeeraajilta ja on joku innostunutkin, mutta loppujen lopuksi en kyllä haluaisi maksaa siitä lystistä kenellekään. Olen pari kertaa ollut meikattavana, enkä tunnista itseäni pakkelin alta ollenkaan. Mä olen aina ollut luonnonlapsi, enkä juuri koskaan käytä ripsiväriä kummempaa ehostetta lähtiessäni edes juhlimaan, en vain jotenkin pidä siitä. Kulmat nypin itse mutta en niihin väriä ole laittanut koskaan, näkyvät muutenkin. Mun yksi tuttu laittaa mulle 3 päivää aiemmin ripsienpidennykset (mahd. luonnolliset), joten ehkäpä osaan pohjan tehdä itsekin... Kestävyydestä en tiedä, mutta tuntuu turhauttavalta maksaa siitä että näytän joltain muulta kuin itseltäni.

Kiitos vastauksesta ja hyvästä vinkistä! Dermosilin tuotteet ovat meikäläisellekin ainoat, jotka iho kestää, mutten ole jostain kumman syystä edes miettinyt, olisko siinä tuotesarjassa edes mitään itseruskettavaa. En ole pariin vuoteen mitään tilannut, kun iho on ihan perusvoiteilla (erisan yms) pysynyt siedettävänä jos on vaan muistanut rasvailla. Taidan alkaa kohtapuoliin testailemaan kun haalin ainetta käsiini.

Mun kimpun hintaa en tullut edes ajatelleeksi. Apuva. Jotenkin omituista ajatella että laittaa kymmeniä euroja puskaan, joka ei edes kestä kauaa (en tosiaan halua mitään kuivattuja rehuja nurkkiini). Kyllä mä omani olen jo tilannut, mutten kehdannut hintaa kysellä. Mulle tulee yksi kimppu, "valuva" eli pisaranmallinen kaiketi, jotain omituista tähtililjaa ja gerberaa (aika pitkälti myyjä suunnitteli ja minä nyökytin), heitän sen sitten seuraavalle onnelliselle. Kimpusta tulee koko-oranssi, mustin tehostenauhoin koristeltuna. Ukolle tulee viehe. Alunperin mietin myös bm:lle sekä appiukoille, mutta olkoon. Kukkia ne vaan on. Toivottavasti tämä lysti ei hirvittävän paljon yli 50€ maksa...

Mä ajattelin pistellä heinäkuun puolessa välissä kutsuja eteenpäin, vp. 10.8. ja häät 1.9. Lomasesonki taitaa tuolloin olla jo suurimmaksi osaksi ohi, ja aika vähän on vuorotyöläisiä ystäväpiirissämme. Tosin itse vuorotyöläisenä tiedän että tuo 6 viikon varoaika on toisinaan liian lyhyt loma-anomuksille. Suurin osa ystävistämme ja sukulaisista on ihan reippaasti kysynyt päivämäärän ja merkinnyt sen almanakkaan ylös itselleen. Osoitteiden kanssa mulla on vähän ongelmia, en tahdo löytää mistään, Enirosta sain osan ja omista merkinnöistä osan, ja vielä n. 25 kutsua on ilman kotia. En viitsisi kysyä henkilöiltä suoraankaan kun osa ei edes tiedä että ollaan menossa naimisiin...

Kuulostaa kohtuulliselta ja järkevältä. Eritoten tykkään siitä, että annatte kaiken tapahtua rauhassa. Mun mielestä bändi on itsessään niin hyvä ohjelmanumero kuningas alkoholin lisäksi, että muuta ei häissä tarvita Tuon tyyppistä kaavaa meilläkin noudatetaan, sillä erolla, että kakkukahvi on ruokailun yhteydessä ja bändi aloittaa ehkä hitusen aiemmin. Bändin ohjelma on aika vapaamuotoinen, tuttuja kun ovat niin taitavat veivata kitaroita niin pitkään kun ihmisillä kivaa riittää.

Me ratkaistaan asia niin, että kirjoitamme kuoreen avecin etunimen. Pääasiallisesti kutsumme juhliin pelkästään pariskuntia, joilla on sama osoite ja kaksi paria (eli juuri nämä avecilliset) joilla on eri osoite mutta ovat seurustelleet jo vuosia. Kutsun lähetämme sen henkilön osoitteeseen, joka on meille läheisempi (ja nimettynä varmistetaan ettei avec tunne itseään mitättömäksi vaan yhtälailla tervetulleeksi juhliimme). Muilla ystävillämme vaihtuvat seuralaiset suhteellisen tiuhaan, eli emme juurikaan ole nähneet heitä paljon jos ollenkaan. Emme halua sellaisia sattumia juhliimme, kun seuraavana päivänä saattaa olla että suhde on jo ohi. Työkavereita molemmilta tulee reippaasti, joten heidän yhteiset kutsunsa päätyvät työpaikalle kaikkien nähtäviksi. Nämä kutsut ovat avecittomat - kuoreen ei merkitä muuta kuin kutsuttujen nimet. Saa nähdä miten käy, kuinka moni ymmärtää jujun. Olen saanut kerran kutsun, jossa kuoressa mainittiin +1. Ymmärsin. Olen myös saanut kolme kutsua pelkästään omalla nimelläni, ja kun ilmoittautumisen aika koitti, ihmettelivät, mihin aion ukkoni jättää ja miksei osallistu. Ekalla kerralla ei edes asuttu vielä yhdessä, oltiin ehkä pari kuukautta tapailtu. Olin aivan äimän käkenä.

Glamia voisin suositella... Löytyy ainakin kaikki palvelut saman katon alta... ja tarpeeksi nuorekkaita ammattilaisia, ei tarvitse lähteä puljusta papiljottikiharat päässä...

Onkohan muilla samankaltaista ongelmaa kuin minulla... Kärsin nimittäin erittän vaikeasta aurinkoihottumasta - laikutun jopa varjossa ja pahimpina päivinä helteen koittaessa jopa vaatteiden läpi. Pentuna ei ongelmaa ollut, mutta jostain kumman syystä 15 vuoden iässä mulla todettiin paha porkkana-allergia (jota olin puputtanut tonneittain monta vuotta) ja se kiellettiin kokonaan, jolloin samaisesti alkoivat iho-ongelmat. Kerran olen kokeillut sen jälkeen, ja veti kyllä hengitystiet niin tukkoon että oksat pois. Liekö näillä yhteyksiä toisiinsa. Solarium on siis ehdoton ei - vaikutushan on täysin sama kuin auringosta. Olen elänytkin viimeiset 10 vuotta aika liki sisällä ja varjossa, pitkähihaiseen sonnustautuneena ja liikun mieluusti iltaisin kun aurinko on jo laskussa. Ennen tämä kevätaurinko sai pahimmat reaktiot aikaan varsinkin kasvoihin, mutta vuosien saatossa olenkin alkanut syömään aurinkokapseleita jo helmikuussa, jolloin vältyn pahimmilta allergisilta reaktioilta. Mitään helpotusta vaivoihin en ole yhdeltäkään lääkäriltä saanut, muuta kuin kehoituksen pysytellä sisätiloissa. No, sisällä pysyminen ei ollut ennen ongelma, mutta nyt kun on noi pienet tuossa pyörimässä, niin on pieni välttämättömyys tuo ulkoilu. Enkä varsinaisesti pidä edes auringosta, jotenka mieluusti varjossa hyppelen. Mutta siis varsinainen kysymykseni kuuluu - mikä rusketus olisi paras? Pahoin pelkään suihkurusketuksen ja voiteiden aiheuttamia reaktioita - atopia vaivaa yhtä lailla. Mulla on oikeastaan niin vaikea iho, etten uskaltais mitään kokeilla, mutta minua hirvittää ajatella itseni valkoisessa koltussa syksyllä, kun rinnukset ja käsivarret ovat punaisilla pilkuilla... Mikään lääkäripalstahan tämä ei ole, mutta jos jollain olis heittää kullanarvoista vinkkiä siihen, miten saan ihoni näyttämään hyvältä, niin otan ideoita mieluusti vastaan. '

Ymmärtääkseni molemmille puolisoille tuo yhdistelmänimi ei onnistu (korjatkaa jos olen väärässä)... Mutta lapset kaiketi voivat jäädä tyttönimelle. Mä en kyllä vaihtaisi lapsieni sukunimeä mihinkään (isältänsä), JOS menisin uudelleen naimisiin (kun tulis se eka kertakin ). Kun uusi puoliso ei mitään sukua lapsilleni olisi (niin kun en sinänsä minäkään ). Mun eräs lapsuudenkaveri oli n. 7 vuoden ikäinen kun hän sai uuden sukunimen isäpuoleltaan. Äitinsä tyttönimi oli hieman hassuhko meidän kierojen suomalaisten korvaan, jotenka kaveriani kiusattiin nimestä paljon. Hänelle oli onni, että uusi sukunimi oli hieman vähemmän väänneltävissä. Nyttemmin tosin aikuisena hän otti äitinsä sukunimen takaisin, koska ei koe millään tavalla olevansa sukua isäpuolelleen.

Ostin pukukankaat n. kuukausi sitten ja häät ovat syksyllä. Äitini pyysi, että kankaat olisivat valmiiksi olemassa kun hän sairaslomiltaan palailee ompelukoneen ääreen (toukokuussa), niin on tarpeeksi aikaa valmistaa pukua korjausompelun ohella. Nyt kyllä jo kovasti väkertää sairaanakin puvun yläosasta jonkinnäköistä kaavaa ja mallikappaletta.

Me laitetaan netin kautta tutkintapyyntö todennäköisesti toukokuun aikana, eli suurinpiirtein heti kun pystyy, ettei vaan jää. 4kk se on siis voimassa ja meidät vihitään 31.8. Me jätetään paperit maistraattiin odottelemaan virallista vihkimistä. Mietin vielä tuota sukunimijuttua, ilmoitin kyllä jo puhelimitse sukunimivalinnastani ja sanoivat että se riittää, mutta taidan varmuudeksi vielä laittaa tiedon menemään netin kautta uudelleen, tuskin se mitään haittaa.

Minulle tulee miehen sukunimi. Oikeastaan en ollut itse edes miettinyt asiaa sen kummemmin, joten oli aika pitkälti miehen päätös. No, toisaalta ihan kiva, minun sukunimeni on älyttömän yleinen ja miehellä harvinainen. Lapsillamme on jo miehen sukunimi, joten miksei minullakin.

Mun serkulla kävi viime kesänä facebookissa niin, että vasta kun toinen osapuoli oli vahvistanut olevansa naimisissa kyseisen henkilön kanssa, oli sukunimenvaihdos mahdollinen. Itse en aio mokoman takia repiä hiuksia päästäni, jos ei vaihdos onnistu ilman sen kummempia kommervenkkejä, voin huoletta esiintyä vanhalla nimelläkin.

Hyvinkään seudun pitopalvelu Katariinan ruuat eivät kovin kaksiset olleet eräissä pikkujouluissa, samaten kauhistelin tarjoiluhenkilökunnan tapaa kerätä astioita - valkoinen laatikko jonkun asiakkaan penkille tai pöydän päätyyn ja kolisten lautaset laatikon pohjalle - kaukana ammattitaidosta... Ruokahan on aina tilaajan päätettävissä että siitä nyt ei kummoisempaa moitetta, mutta voishan tuota ruokaa jotenkin koristellakin niin olis houkuttelevampaa. "Härkää" löysässä kermalillussa - eikä oikein minkään makuistakaan, sekä lohi sellaisenaan gn-vuoassa, ei edes tillinoksaa koristeena. Ottakaa huomioon että pitopalvelut tekevät tarjouksia paketteina, mutta yrittävät parhaansa mukaan toteuttaa menuja myös teidän toiveistanne - karjalanpaistit ja kasvisgratiinit todennäköisimmin ovat valmiiksi hinnoitelluissa paketeissa. Keksikää menu itse ja pyytäkää tarjousta, aivan niin kuin mekin. Oman ruokalistamme rakensimme eri menuista yhdistellen, hyvä tarjous saatiin ja hyväksyttiin, juhlapalvelua en nyt mainitse koska kyseessä on vanha työpaikkani, mutta Riihimäellä toimii kyllä.

Jos minä nuorimpana olisin jäänyt odottelemaan että isommat ehtii ensin, olisin ikuisesti ilman sormusta. Kaksi vanhinta sisarustani (ikäeroa minulla heihin yli 10 vuotta) ovat seurustelleet tahoillaan jo molemmat yli 15 vuotta, talolainat ja lapset mukaanlukien, on koirat, autot yms... mutta sormuksia ei vaan näy eikä kuulu. Kolmannella sisaruksellani ei sen sijaan oikein koskaan ollut mitään pitkäkestoista suhdetta. Minun ukkoni kosi neljän vuoden seurustelun jälkeen, ja nyt syksyllä marssitaan sitten alttarille. Vanhin siskoni kieltämättä myönsi olevansa hieman "kateellinen" kun oma ukkonsa ei kosi. Mutta vikahan ei ole minun ja sisko kaikesta huolimatta on onnellinen puolestamme. Eli ei tässä nykypäivänä ainakaan mitään omituista ole. Äiti puolestaan on ikionnellinen kun hänen yksi neljästä lapsestaan menee vihdoin naimisiin.

Kyllä minä ihan tavallisia tuikkuja ajattelin. En tiennytkään/ajatellutkaan tuota. Minulla on itselläni 6 kpl pilttipurkeista tehtyä kynttiläkippoa ja ovat kyllä olleet talvisin ahkerassa käytössä. Tuikut palaa sen 3-4 tuntia. Täytyy siis miettiä tuotakin.

Tää on noin muuten erittäin hyvä aihe. Olen iloinen että päädyit pitopalveluun - itse tehtynä ei polta kuin päreet eikä se loppujen lopuksi tuota kovinkaan paljon säästöä. Elintarvikkeiden kustannukset tulevat kyllä kalliiksi kaupasta isoja määriä haalimalla - pitopalvelut suosivat tukkuja joista saa edullisemmin enemmän. Työmäärä on valtava, tosin sinulla olisi ollut kuitenkin alan osaajia käytettävissäsi (näin ymmärsin). Näin pitopalvelussa työskennelleenä tiedän tarkasti kuinka paljon keskimäärin varataan mitäkin nuppia kohden, ja kun kerran järjestimme juhlat äidin pyöreiden vuosien kunniaksi ihan talkoovoimin, hän ei säästänyt tarjoiluissa penniäkään muuta kuin työvoiman, jonka toteutin minä eli orja. Ei paljon hymyilyttänyt kun ei ehtinyt vieraiden kanssa paljon keskustella. Enää en ikimaailmassa tee kenenkään juhlia talkoovoimin. Lastemme ristiäisissä ei kummoiset tarjottavat ollut, mutta itse tein kakut, piirakat sun muut, ja raaka-aineisiin sai jo uppoamaan 300€ ja vieraita oli 30. Hyi olkoon kuinka kalliiksi tulivat tarjottavat. Hyvää ei saa halvalla. Sen olen oppinut. Melkein jo erehdyin lupaamaan miehelleni tekemään hääkakun itse, mutta helkkari soikoon, on minulla hääaamunani muutakin tekemistä. Pitopalvelu tekee kaiken rutiinilla ja ammattitaidolla, niin kivasti, ettei tarvitse huolehtia ruuan riittävyydestä tai tarjoilun sujuvuudesta. Eräissä häissä vieraana ollessani morsiamen sukulaisämmät pyörivät keittiössä leveine ahtereineen eikä kukaan oikein tiennyt mikä on kenenkin hommaa ja loppujen lopuksi jäi aika paljon hoitamatta. Kukaan ei esimerkiksi ottanut vastuuta kontolleen siitä, että pöydästä kun jotain loppuu niin sitä tuodaan lisää. Tai, no mistäs oltaisiin tuotu kun ei ollut - ei oltu tiedetty paljon tarvitsee mitäkin varata. Vieraat (n. 100hlö) palauttivat astiansa itse keittiöön, koska kukaan ei osannut niitä pöydistä kerätä. Jäi vähän halpa maku koko ateriakokonaisuudesta ja sen hoitamisesta, mutta kukin tyylillään. Ehkä katson asioita erilailla kuin muut, koska olen alalla.

Mielenkiintoinen aihe. Mä olen sellainen anti-hääihminen, eli en pidä hössötyksestä enkä järin suunnitelmallisesta työskentelystä häidemme suhteen. En myöskään ole materialisti, eli kaikki turha krääsä on karsittu häistä pois ja yksinkertaistamme bileitä juurikin sen takia, ja toinen, mikä tietysti vaikuttaa on raha. Voisin kuvitella, että jos mieheltäni kysyisin, hän olisi ihan yhtä mieltä asiasta. 1. JUOMA (+ruoka) . Nuoria kun ollaan, niin vieraatkin ovat. Tuntuu aika huvittavalta ajatella, että listaan juoman ykkössijalle, mutta todellisuudessa ihmiset rentoutuvat ja nauttivat juhlasta enemmän kun on alkoholia veressä. On vaikea kuvitella häitämme ilman alkoholia. Ruoka toki on vieraiden kannalta ykkönen, sillä se on kallein osuus häiden kokonaisbudjetista ja asia, josta kaikki hyötyvät. Ruokapuoli on siis täysin vieraita varten suunniteltu ohjelmanumero, itselle täysin toissijainen juttu. 2. BÄNDI. Elävä musiikki on kaiken aa ja oo. Se saa vieraat liikkeelle pöydistään ja pitämään hauskaa. 3. KULJETUKSET. Haluan, ettei kukaan vieras joudu takiamme pulittamaan suuria summia taksikuskille. Juhlapaikka ei sijaitse kotipaikkakunnallamme, joten ihmiset saattavat joutua kulkemaan kaukaakin päästäkseen juhliin tai kotiinsa. Olemme huolehtineet juhlapaikalle 3 vanhaa tuttuamme, jotka hoitelevat mummoja ja mammoja kotiin kun sen aika koittaa. Aika vierasperäistä ajattelua, mutta koen hääjuhlamme olevan sitä varten. En halua kenenkään lähtevän juhlistamme naama rutussa. Itse emme viihdy keskipisteenä, joten virallisten osuuksien jälkeen heitämme todellisesti vapaalle ja juhlimme liittoamme ystävien ja sukulaisten kesken.

Oivoivoi. Meillä on tämä vielä mietintämyssyn alla. Meille tulee kyllä jokaiselle vieraalle pilttipurkki, joka on maalattu teemavärein (oranssia ja mustaa), ja niiden pohjalle oranssit tuikut, jotka olisi tarkoitus sytyttää illan pimetessä - toimivat pöytäkoristeina. Haluaisin kovasti myös namut sinne purkkiin omaan pussiinsa (olin ajatellut 3-5kpl per vieras sellaisia mustia suklaasydämiä), mutta nyt ajatus tuntuu laimealta kun lueskelin näitä muiden ideoita. Rakkausrunon tai ajatelman sijasta (eikös ne ole aika tyypillisiä hääkarkkien kanssa) meille tulee jokaiselle vieraalle salatehtävä, joka illan aikana pitää toteuttaa (esim. varasta kaason kenkä, haasta appiukot kädenvääntökisaan, aloita yhteislaulu, vie morsian tanssiin jne.). Purkit jaetaan satunnaisesti ihmisten paikoille niin luvassa on monin verroin hauskoja pikku yllätysnumeroita pitkin iltaa. Mutta joo. Nyt lähti namut vaihtoon. Taidan keksiä tilalle jotain muuta. Lapsille toki purnukallinen namia, mutta aikuisille jotain omaperäisempää... hmmm.

Meidän juhlapaikka maksaa 450€. Avaimet saadaan kuulemma heti, kun edellisen viikonlopun sotkut on siivottu, eli ehkäpä jo ti tai ke. Virallinen vuokra-aika on to-ma. Mitään kellonaikaa ei ole juhlimisen esteeksi asetettu, käytännössä katsoen saisi rellestää torstaista maanantaihin... Talo sijaitsee korkealla mäellä eikä koskaan ole kuulemma kukaan valittanut möykästä. Kyseessä on erään pitäjän urheilutalo, vastikään remontoitu, n. 180 hengen salilla varustettuna. Hintaan sisältyy astiasto 100 hengelle, mutta mun mielestä ne oli rumat (kultareunuksiset hörselöt), joten pitopalvelu tuo mukanaan (astiat sisältyy joka tapauksessa tarjoukseen joten sama mistä ne ottaa). Olen itse ollut monesti urheilutalolla pitämässä juhlia työn merkeissä, ja keittiö on ihanteellinen pitopalvelun kannalta. Kylmätiloja on tuplasti enemmän siihen nähden mitä olen viimeksi (n. 5 vuotta sitten) käynyt.

En muista olenko vastannut mutta nyt vastaan. Aloitimme hääsuunnittelun siltä pohjalta, että kustannamme koko juhlat aivan itse ja sen mukaan siis mennään. Viime syksynä varauduimme 6000€ summaan, mutta näyttää siltä että alle 5000€ päästään (toki pikkukrääsästä saa äkkiä lisäkuluja, mutta yritämme pidättäytyä kaikesta turhasta). Budjetin alitus johtuu siitä, ettemme näillä näkymin joudu maksamaan bändistä mitään, joihin alunperin oltiin budjetoitu tuo 1000€. Kuka sen maksaa, sitä en tiedä kun minulle ei olla kerrottu, mutta bändin vetäjä on enoni, joka minulle kohteliaimmin ilmoitti että meidän ei tarvitse heidän kustannuksista huolehtia pätkääkään. Vahva aavistus bändin maksamisesta viittaa vanhempiini ja sisaruksiini. N. 100 aikuista kutsutaan plus heidän jälkikasvunsa. Suurimman osan kustannuksista vie toki pitopalvelu sekä alkoholi. Meidän onni on se, että osaajia on suvussa niin paljon, että kaikki tapahtuu suurin piirtein puoli-ilmaiseksi. Äitini ompelee, entinen duunipaikkani hoitaa pitopalvelun, miehen asustus tutun kautta liiviä vaille kunnossa, kukat tutulta yms... Ainoa, mistä joudumme maksamaan ns. täyden hinnan, on juhlapaikka (450€ to-ma), sinne ei valitettavasti ollut ennalta kontakteja

^neuwi -meillä on ihan sama määrien kanssa, olemme aivan "hukassa" että kuinka paljon voi yksi ihminen kuluttaa illan aikana alkoholia, mutta järkeilimme asian näin: 20 laatikkoa olutta + 5 ltk siideriä + 5 ltk lonkeroa = 720 tölkkiä = 7,2 tölkkiä/hlö 10 litraa 80% viinaa + 90 litraa lantrinkia = 1 litra boolia/hlö Ja näin ollen koska sadasta hengestä putoaa varmasti se parikymmentä henkeä illan mittaan pois niin alkoholin osuus per turpa kasvaa. Tuntuu että alkoholia on aivan sairas määrä, mutta emme halua sen missään tapauksessa loppuvan kesken. Jääköön vaikka 10 laatikkoa jälkeenpäin juotavaksi mutta kesken ei saa loppua, se olisi fiasko.