Illuusian.unelma

Jupinaketju kosinnanodottelijoille

456 posts in this topic

Irene*: Minä toivon kans, että tuo välimatka tekisi tehtävänsä ja mies saisi myös rauhassa mietiskellä asioita, ja tietysti myös päätyisi lopulta samaan lopputulokseen kanssani ;)

 

Minun tekisi mieli jo valmiiksi maalata piruja seinille, että ei se mies kuitenkaan kosi, sillä me näemme taas viikon päästä, ja tällä kertaa saammekin nauttia toistemme seurasta kokonaisen viikon! Mutta voisko oikeasti olla, että ikävä olisi nyt tehnyt tehtävänsä? Mies nimittäin kertoilikin tuossa muutama päivä sitten, että hänellä on ikävä! Harvinaista puhetta mieheni suusta. Nyt kun vain malttaisin pitää suuni kiinni kaikesta mahdollisesta häihin ja naimisiin menoon liittyvästä. Toisaalta se on hyvin hankalaa, sillä olemme menossa ystäväpariskunnan häihin tuolloin, joten nuo asiat ovat pakostakin pinnalla. 

 

Toisaalta mietin jo, että mitäs sitten vaikka tuo kosisikin nyt ja antaisi luvan suunnitella häät ihan millä aikataululla vain, kun ei niitä mun haluamiani juhlapaikkoja ole kuitenkaan vapaana ainakaan seuraavaan vuoteen  :girl_cray3:

Share this post


Link to post
Share on other sites
Toisaalta mietin jo, että mitäs sitten vaikka tuo kosisikin nyt ja antaisi luvan suunnitella häät ihan millä aikataululla vain, kun ei niitä mun haluamiani juhlapaikkoja ole kuitenkaan vapaana ainakaan seuraavaan vuoteen  :girl_cray3:

 

Pienet on huolet. :D Eikös pääasia ole se että pääsisitte kihloihin. Naimisiin voi mennä sitten vaikka kahden vuoden päästä.

 

Mä kans yritän ajatella, että ei se kuitenkaan kosi. Mutta luulen, että joudun silti pettymään pahasti jos näin ei todellakaan käy. Jos kesän loppuun mennessä ei tapahdu mitään, niin sitten en tiedä mitä tekisin... :(((

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä on taas emäntä päästänsä vialla, sai kaikenlaisia kuvitelmia päähänsä, kun isäntä oli vaihtanut soittoäänekseen puhelimeensa Viikatteen Sirkkelimiehen viitosen.. Kappaleessahan lauletaan "Kultarallin kohdalla on paikka tyhjä sormus pudottaa"... No joo, lauletaanhan samassa kappaleessa siitäkin, ettei morsio sulhastaan kelpuuta, mutta en minä siihen reagoinut :pupu_1:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me ollaan taas keskusteltu näistä asioista viikonlopun aikana ja mies sitten sanoikin että kosii sitten kun me ollaan saatu ostettua se yhteinen koti.

Mietittiin kyllä jo vähän millaiset häät ja ketä kutsutaan jne.

Nyt vaan pitää toivoa että se talo löytyy! :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hellou.

 

Me ilmeisesti seurustellaan edelleen, mutta kevyemmin.  Muutin itsekseni asuskelemaan. Poikaystävä auttoi.

Ainakin on tullut selvitettyä nämä arvomaailman asiat perinpohjaisesti. Ymmärrän hänenkin puolensa sopassa.

Ei voi painostaa eteenpäin.

 

Koen olevani vapaampi ja onnellisempi joillakin tavoin, vaikka ikävä on molemminpuolista, käsinkosketeltavaa ja haikeaa. 

Kun jutellaan/nähdään on kuitenkin mukavaa.

 

Asun nyt kämppiksenä kansainväliselle pariskunnalle. Kuulin sivusta, että toisen esteettömyystodistus pitäisi kääntää suomeksi.

Olen todella iloinen heidän puolestaan :)

Edited by Vilutti

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mua taas ihmetyttää tuo mies... minähän en ole vielä 2 vuoden seurustelun aikana kertaakaan tavannut tulevia appivanhempia.

Nyt miehellä on jotenkin kauhea kiire viedä mua näytille... Saas nyt nähdä lähdetäänkö jo nyt viikonloppuna ajamaan tuota melkein 500 km. Alunperin oli tarkoitus lähteä toukokuussa kun mies viettää synttäreitä, mutta nyt nähtävästi mennään jo ennen sitä... hmm...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minäkin liityn seuraan! Olen niin kyllästyny kuuntelemaan muiden intoilua kihloista ja häistä ja mur. Monesti ollaan miehen kanssa avioitumisesta puhuttu ja molemmat haluaa naimisiin, mutta. Mur.

Mies haluaa kosia yllärinä. Ja vaikka sillä ei ole mitään väliä, niin silti mietityttää mitä muut sanoo näihin suunnitelmiin, kun tosiaan ollaan vielä aika nuoria. Niin ja rahatilanne on huono, koska molemmat ollaan vielä opiskelijoita. Tosin ei me kyllä mitään megahäitä haluttaiskaan, koska ne itse häät ei ole se mikä merkitsee vaan se avioliitto ja naimisiin meneminen. En millään jaksaisi odottaa! Ja toisaalta lannistaa. Ollaanko me ihan tyhmiä kakaroita, jotka ei tiedä mistään mitään ja haluaa vaan vielä leikkiä kotista... tähänkin asenteeseen kun on törmätty.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jupinaa murheesta, joka itseäkin naurattaa :D Hiukset on vähän puolivahingossa venähtäneet (minulle) pitkiksi (lapaluiden alle) ja nyt tekisi mieli leikata polkka, koska se saisi minut näyttämään edes jotenkin ikäiseltäni.. 

Tietääkö joku, pitääkö paikkansa, että hiukset kasvavat 1,5 cm /kk ? (menee tekemään laskelmia :D)

Edited by Tipzilla

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ootko nyt sitten enempi "babyface"?

Älä ny polkkatukkaa leikkaa! Se ei oo kiva. Pidä vaan pitemmät hiukset, ne on niin kätevätki ku voi vaan vetää ponnarille jos ei jaksa tukkaa laittaa aamulla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Joo, näytän vielä 5v nuoremmalta auki olevien pitkien hiusten kanssa, kun nytkin jo näytän pari vuotta nuoremmalta kuin mitä olen (eli varmaan saisin tietynlaisella meikillä ja vaatteilla lastenlipunkin ostettua...), ja se ei todellakaan ole mikään plussa työelämässä.  <_<

Viistopolkka (leukaluulle) otsiksella on ollut pari kertaa ja se kyllä sopii minulle, tuo sopivaa sähäkkyyttä ja tosiaan "oman ikäisyyttä". Tää pitkä rutkula alkaa kyllästyttää, kun se on aina vaan ponnarilla.. ihan turha laittaa muuten, kun pipon alla menee kuitenkin lyttyyn ja naamaa pitkin ja sähköistyy..

 

Aina on joku sanomassa, että miehet tykkää pitkistä hiuksista plaadiplaa, mutta näytän kyllä mielummin naiselta kuin tytöltä - ja sitä paitsi mitäpä väliä niillä maailman muilla miehillä olisi! Kuitenkin ne kasvais noin vuodessa takaisin samaan mittaan...

Share this post


Link to post
Share on other sites

No joo, ehdithän sä kasvattaa ne sitten pitkäks ku oot siinä iässä että haluat näyttää nuoremmalta :D

 

Mutta eikö ne sano että hiukset kasvaa sen reilun sentin kuussa? Mulla ainakin ne kasvaa ku rikkaruoho!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tällä taas on hiustenkasvatusoperaatio käynnissä. Varmasti hiukset kasvavat tuon 1-1,5cm /kk, riippuu kai ihmisestä. Tässä pitudessa (lapaluien alle) tuntuu että hiukset kasvavat tosi hitaasti. Luulen ettei sitä kasvua vain huomaa, kun ovat kuitenkin jo niin pitkät.

 

Jupinaa mulla ei muuta ole, juteltiin miehen kansa eilen naimisiin menemisestä ihan yleisesti ja vähän, että mitä kumpikin ajatuksesta meidän kohdalla ajattele. Samoilla linjoilla edelleen mennään, mutta ei kummallakaan mikään hoppu asian suhteen ole. Itse olen siis jo "toisella kierroksella" ja lapsiakaan ei ole tarkoitus hankkia. Mutta unelmia on ja on vain niin hyvä olla yhdessä :-X

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hyvää akkoinpäivää naikkoset! :girl_dance:

Tipzilla, ole onnellinen, että pelkällä tukan leikkuulla saat itsesi näyttämään ikäiseltäsi! (Vielä tässä vaiheessa se on jees :girl_wink:) Vaan minua luullaan AINA kymmenen vuotta nuoremmaksi mitä olen! Ja siitä ei todellakaan ole ainakaan hyötyä ollut työelämässä.. Saa aina asiakkailta kommentteja "Tiedätkö edes mistään mitään, kun olet noin nuori"  p*rkele!! :hysteric: Tai "kysynpä joltain toiselta myyjältä vielä" siis ai että ottaa aina välillä päähän! Kaiken huippu on se, kun nyt tyttäreni (3kk) kanssa olen jossain, tulee tuntemattomat sanomaan, että olisiko kannattanut koulut käydä loppuun ja ammatti hankkia ensin. SIIS MITÄ *?!#%"=! Kouluni oon käyny ajat sitten ja työelämässäkin ollut jo 7vuotta! Eikö niille mikään riitä!! (Anteeksi purkautuminen asian vierestä, mutta en edes omasta mielestäni näytä niin nuorelta, mitä minua luulevat. Jos minut laittaa jonkun oikeasti 16-17 vuotiaan viereen, näkee kyllä että minulla on enemmän ryppyjä!! :spruce_up: )

Huoh, no jupisen vielä aiheestakin; EI OLE VIELÄKÄÄN KOSITTU!! :parting2:
 

Share this post


Link to post
Share on other sites

jatkan vielä omaa OT:tä, vaikkei nyt odottelu jurpikaan..

^ kati1986, selvästikin tiedät, miltä minusta tuntuu! Mutta ei :skilletgirl:  noille teiniraskausihmisille! Miten kukaan kehtaa tuollaista tulla sanomaan!?! Kait olet pamauttanut takaisin!

Itsekin saan usein noita "et noin nuori voi tietää tästä / voi olla tarpeeksi koulutettu tähän hommaan" katseita/kommentteja.. Ja jatkuvasti saa kuunnella tytöttelyä (josta seuraa vähättely). Juu kiitos, olen korkeakoulutettu ja tätä elämääkin on takana se 25v.+ sekä osaan kuule "setä" nämä hommat paremmin kuin sinä 1-sormi järjesteleminesi! Enkä todellakaan pukeudu/puhu mitenkään "teinisti".

Paha keikka oli myös eräs saksalainen viinitupa, jossa kävin 24-vuotiaana. Porukkaan kuului myös 18 ja 20 -vuotiaita. Minä olin ainoa, jolta tarjoilija katsoi paperit pöydässä! :girl_mad: (Saksassa viiniä saa jo 16-vuotiaana.) Tässä vaiheessa sitten tietynlaiset ihmiset jaksaa jankata, että "voi kuule nuorelta näyttäminen on vaan hyvä asia" (joo varmaan jos olet 60v kurppa) Ja siis hiukset auttaa sen 2-5v oikeaan suuntaan näköjään, olen tehnyt (miespuolisilla) työkavereilla empiirisen kokeen :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pakko taas vierailla täällä ja ottaa kantaa tuohon nuoremmalta näyttämiseen hiusten myötä. Itseänihän siis luullaan aina kun 16 vuotiaan pikkuveljeni kanssa kävelen kaupungilla tai menen syömään, että meikäläinen on se pikkusisko  :grin: huvittavaa vielä omasta mielestä. Oon aina ollut jotenkin mystisesti monien mielestä kauhean nuoren näköinen, sitten taas joskus törmään tilanteisiin että kävelen baariin ilman että papereita tarkastetaan, ja olenpa kerran alkostakin ulos kävellyt ilman tarkastusta (mikä tuntuu jo kyllä epäammattimaiselta noin alkon-myyjän kohdalta). Hiustyyliä on tullut vaihdettua mustasta tukasta platinablondiin ja lyhyestä poikatukasta tähän nykyiseen jättifledaan (ulottuu selän keskipisteille asti) ja en ole huomannut että ne auttaisivat suuntaan tai toiseen. Olen siis alistunut kohtalooni että jotkut luulevat että olen 15 vuotiaat ja toiset sitten taas luulee ihan yläkanttiin. Olen siis 21 oikeasti. 

 

Plus halusin taas tsemppailla kaikkia odottelijoita!  :girl_wink: Ennenkuin huomaattekaan saatte häähömppäillä sydämen kyllyydestä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei tullut kosintaa taaskaan :( Enkä myöskään malttanut pitää suutani kiinni asiasta, ja itkuksihan se meni.  :girl_cray:  Jotain hyvää tästä kuitenkin seurasi, sillä mies alkoi tämän pienen itkukohtauksen jälkeen itse puhua häistä. Hän haluaa kuulemma edelleen kosia mua yllättävästi, mutta voimme kuulemma alkaa jo suunnitteleen häitä!  :girl_pinkglassesf:  Mies kertoi aikovansa lähiaikoina puhua äitinsä kanssa järjestelyistä, kutsuttavista henkilöistä ja juhlapaikoista jne. Ilta saikin siis lopulta hyvän päätöksen, sillä kerrankin pystyimme keskustelemaan asiasta ilman hirveetä kädenvääntöä. Minä kiusasin miestä, että kai sä nyt tiedät, et jos me häitä jo näin suunnitellaan, et päivää ollaan lyömässä lukkoon, ni me ollaan jo kihloissa. Tiedän, että mies myös tietää, miten kihlaus toimii, mutta silti hän haluaa yllättää minut eikä kihlausta saa vielä julkistaa (en kyl kysyny lupaa, saanko mainita asiasta täällä :pupu_1:  )

 

 

Häät olisi siis tulossa vielä tänä vuonna, mikäli vain löydämme sopivan paikan ja ajan  :wub:

 

Pitää kyl viel sanoa, et joskus nuo kakslahkeiset voi olla yllättävänkin hankalia ja jääräpäisiä, kun ne sille päälle sattuu. Mut toisaalta ymmärrän, että toinen haluaa kerrankin näyttää tunteensa kunnolla ja minä  vain olen niin malttamaton, että pilaan sen suunnitelmat.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Oi :wub:    Noin se homma vaan etenee ^_^ 

Lootuksen kukallakin oli edistytty loistavasti :girl_in_love:

 

 Täällä olis isännällä ollut nyt kaksikin loistavaa tilannetta kosia,mutta päästi molemmat menemään :girl_mad:  Täytin vuosia alku kuusta (tosin päästiin lapsen takia vasta viime viikonloppuna niitä juhlistamaan ravinteliin) ja toinen oli kylpylässä käynti sillon synttäreinä. PAH!

 

Ens lauantaina olis kaveripariskunnan kihlajaiset/tuparit.  Ja taas tuli niin puun takaa että.. Mahtava olo,kun kaikki kiilaa ohi,vaikka me tässä ollaan kauiten yhdessä hengattu.(kiukuspäissäni tossa laskeskelin,että nää neljä nyt  kihlautunutta ei ole edes olleet yhteensä yhdessä yhtä kauan kuin me <_<  Että kyllä noita aikaansaaviakin miehiä jossain ilmeisesti on :girl_sigh: Eikä   säntää  tunnu häiritsevän yhtään,että tuo oli jo siis neljäs kutsu tänä vuonna kihlajaisiin ja ja toinen pari,jonka toista osapuolta ei olla edes ehditty tapaamaan :rolleyes: . Kamala sanoa,mutta onneksi en pääse näihin(kään) pippaloihin osallistumaan,vaan jään  kotiin lapsen ja koiran kanssa. Vois se meidänkin vuoro joskus olla.. :girl_cray2:
 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Moro,

 

Me nähdään pari kertaa viikossa ja ihan on hommelit kuten ennenkin :) Jee.

 

Paitsi, että mua ei jurnuta enää niin. On ollut jännä huomata kuinka parin päivän päästä näkemisestä

kaipaa toista kovasti, ja toinen kaipaa minua!

 

Mitenkäs tämä näin helposti järjestyikään. Tuntuu jo, että elämä on tasapainossa ja vakaata. 

Edited by Vilutti

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oikein hienoa, että teillä Vilutti asiat järjestyivät! :) Rohkea veto ja hyvä, että kannatti!

 

Minä taas jupisen "tyhmiä" (kun ei oikein ole syytä mihinkään vakavamieliseen jupinaan), joten heitetään ilmoille muiden kevennykseksi, kuten tuo hiusasiakin :)

 

Olen tässä vähän yrittänyt aloittaa hääkassan säästämistä ja ehdotellut miehelle, että voisimme pistää säästötilille vähän enemmän rahaa kuin normaalisti, "pahan- tai hyvänpäivän varalle", mutta ei oikein mies ole lähtenyt mukaan hommaan... Tosiaan tuo hänen ideansa, ulkomaanreissu, tulossa (ja muitakin suunnitteilla) ja kuulemma uusi, isompi telkkari olisi hyvä, sistustusta voisi uusia, lasketteluvehkeet kannattaisi nyt uusia jne. jne. Kiva tietysti käydä minilomilla ja ravintolassa yhdessä, kun yhteistä aikaa on muutenkin vähän, mutta nyt mietin kaupassa, että "etkö tajua, jos nyt ei osteta ihan turhaan telkkaria, niin sitten meidän vieraat saa paremmat tarjoilut!!" :pupu_1: (vähän Odottelijasunnittelijazillaa kehiin :D )

Eihän sitä koskaan tiedä, miten elämä (taloustilanne) heittelee, vaikka nyt näyttääkin hyvältä :unsure:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Äh, nyt on pakko tulla kiukkupuhisemaan tänne.

 

Meillä ei siis asiat ole edenny mihinkään. 

Mies aina puhuu, kun ollaan niin yhtä ja yhdessä kaikessa, yhteinen talous jne. Joka kerta tekis mieli töksäyttää, että miten niin, ei tässä naimisissa mun tietääkseni olla (ehkä ens kerralla teenkin niin).  Viimeks kun mies puhui jotain, että sitten meidän häissä, niin en voinu enää olla töksäyttämättä, että ai missä häissä? Meneeks joku naimisiin? 

 

Mulla on nyt joku paha, en halua olla vaan tyttöystävä -vaihe. On ihan uskomatonta, miten pystytään suunnittelemaan milloin olisi aika hankkia lapsia, ostaa oma asunto jne. mutta jos naimisiinmenosta heitän jotain niin vastaus on en tiedä ja keskustelu loppu.  :girl_mad:

 

Mulle jotenkin tuo naimisiinmeno on vain sellainen asia, että vasta sen jälkeen koen, että ollaan yhtä, kaikki yhteistä ja voi laskea sen yhteisen tulevaisuuden varaan isommatkin suunnitelmat. Siihen asti olen vain tyttöystävä. Oikeen ärsyttää, kun tuntuu, että mies suhtautuu asiaan niin, että tässä mä olen hänen vierellään ja naimisiinmeno ei muuta mitään, turhaa hommaa. Kauankohan vielä joudun pyörittelemään tätä asiaa päässäni!  :girl_cray2:

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Kylläpäs miekkonen vaikuttaa ristiriitaiselta! :huh:  Puhuu siis, että "sitten meidän häissä" ja sitten jos sinä puhut naimisiinmenosta, niin keskustelu loppuu siihen?

Eipä tuohon(kaan) auta muu kuin kissan pöydälle nostaminen :) Töksäytys ei ole ehkä paras aloitus, mutta kyllä minäkin jo tarttuisin tuollaisiin jatkuviin heittoihin. Sanoisin varmaan jotain tyyliin "minusta ei tunnu kivalta, kun puhuit tuollaisia, mutta et kuitenkaan seiso niiden takana".

 

Onko teillä puhuttu siitä mitä avioliitto kummallekin oikeasti tarkoittaa? Mikä on sen tärkeys, mikä edellytys ja mikä pelottaa?

Entäpäs itse hääjuhla, moni mies ilmeisestikin pelkää pelkästään häitä, koska luulee naisen stressaavan ja hössöttävän ja rahaa menee julmetusti jne..

 

omana päivityksenä sanottakoon, että nyt on 20 cm kevyempi olo..

Edited by Tipzilla

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Jep.

 

Viimeksi kun nostin kissan pöydälle, niin sain syytteet painostamisesta  :girl_mad:

Oon koittanu saada asiasta järkevää keskustelua, mutta se ei tosiaan ei ole johtanut mihinkään ja siksi varmaan ajanut mut töksäyttelymoodiin. 

 

Tulevaisuudesta puhutaan kuin oltaisiin jo aviossa. Itsellä tällä hetkellä tilanne, jossa omat tulevaisuuden suunnitelmat ovat melkosessa käännekohdassa, ja tästä aina puhuttaessa tulee mieheltä tätä, että ollaan tässä yhdessä ja miten kaikki yhteistä jne. Itse en kuitenkaan tähän pysty "turvautumaan", koska koen olevani "vain tyttöystävä" -asemassa, kun mistään syvemmästä sitoutumisesta ei ole merkkejä.

 

Jollain ilveellä olisi hieno saada aikaiseksi keskustelua, jossa saisi vastausta noihin kysymyksiin avioliiton tarkoituksesta, merkityksestä yms. 

Sen verran jo arvaan, että miestä hirvittää ainaki tuo rahapuoli. On meinaan kovin tarkka ja laskelmallinen raha-asioissa.

 

En voi sille mitään, mutta nuo miehen lausahdukset: "En aio sua koskaan jättää", "Olen päätökseni tehnyt, olla aina sinun kanssasi" jne. saavat minulle täyden merkityksen, sitten kun on oikeasti jotain merkkejä sitoutumisesta. Tyhjiä sanoja olen saanut ennenkin (aikaisemmissa suhteissa) ollessani tyttöystävä....

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Minä olen ainakin saanut vaikeistakin aiheista keskustelun kertomalla rehellisesti, että minua painaa nyt eräs asia ja haluaisin jutella. Olen oppinut, että tuolle miehelle pitää antaa vähän "ennakkovaroitus", + pitää saada rauhoitettua/sovittua aikaa sille keskustelulle myös (ei kenelläkään kiire, nälkä tms) . Joskus sitten minä puhun ja mies kuuntelee, mutta ei paljoa sano, sitten miettii tunnin, pari, tai päivän ja sitten alkaa varsinainen keskustelu. Ymmärrän sen hyvin, olenhan minä saanut pyörittää ajatuksiani jo useampia päiviä (tai viikkoja) ennen kuin otan asian esille, ja silloin mies ei ole saanut yhtään ajatusaikaa ja joutuu "kylmiltään" valokeilaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tulevaa anoppia käyty tervehtimässä ja saan tulla kuulemma käymään uudestaankin.

Eilen illalla keskusteltiin aika tiukkaan sävyyn mitä avioliitto kummallekin tarkoittaa... Sanoin kyllä kantani mitä se mulle merkitsee, miehelle taas ei merkitse juuri mitään kiitos pettävien exien.. Sanoin kyllä että meidän suhde ei sitten kestä ikuisuuksia ilman avioliittoa, mutta mä en missään nimessä halua miestä joka ajattelee että on pakko mennä mun kanssa naimisiin, vaan että se pitää kyllä tulla ihan vilpittömästi miehen puolelta se halu.

Kyllä se nyt lupas ruveta miettimään vähän tuota avioliittoa, jos se sais siihen sen merkityksen joka sille kuuluu.

Muutetaan nyt kuitenkin yhteen ja katsotaan sitten miten tää menee. Oli se kyllä pahoillaan kun sanoin että mä kyllä niin pahoitin mun mielen tuosta. Toisaalta, on se tässä muuttunu niin paljon parin vuoden aikana, eli ehkä sekin rupee uskomaan avioliittoon?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now