kuinka selvitä itkemättä

[minni]

Ei varmaan mitenkään!

Itse sain omissa häissäni kauhean itkukohtauksen juuri ennen vihkimistä. No, kaaso kaivoi konjakkipullon esiin ja alkoi muistella kaikkia täysin asiaan kuulumattomia (ja täytyy myöntää että tilanteessa myös asiattomia juttuja, mm rotanraatoja joihin kerran törmasimme, ym kaunista ja henkevää..) juttuja, joita sitten koitin ajatella kun kävelin kirkon käytävää. Itse vihkimisen ajan katselin kirkon koristeita, laskeskelin erilaisia koristekaiverruksia ym. Jos hetkenkin kuuntelin mitä pappi puhui, alkoi itkettää, tai välillä myös naurattaa ihan hysteerisesti. Sen verran skarppasin, että kun pappi alkoi kysellä tahtomisia, niin osasin vastata oikeaan aikaan "tahdon".

Että näin romanttista ja hempeää, mutta kuulemma pappi puhui ihan fiksuja eikä mitään liirumlaarumia!

Niin, ja tietty se vedenpitävä meikki!!!

[hani80]

Rauhoittavia en kyllä itsekään suosittele. Beetasalpaajat eivät  kuitenkaan vedä tokkuraan vaan estää esimerkiksi käsien vapinaa yms. Vaikutuskin kestää vain pari tuntia. Tuo on siis yksi vaihtoehto, jos tuntuu, ettei muuten mitenkään selviä.

[Viivix]

Mua pelottaa kans se alttarille kävely, koska uskon, että kyyneleet vierivät poskille herkeämättä. Tarkoituksena on, että otan rohkaisuryypyn ennen kirkkoon menoa ja sit tietysti jotain pastilleja, ettei henki haise viinalle. Jännittää!  

[Gilraen84]

vähän OT, mutta täällä on puhuttu myös jännittämisestä, siihen on olemassa apu rescue remedy kukkaistipat, itse olen niitä kokeillut ja toimivat ainakin minulla ja myös hevoselleni niitä joskus kokeilin ja toimivat silläkin oikealla tavalla ja moni tuttuni käyttää näitä tippoja

[Della]

-

[maizu]

Itse kuulun pillittäjiin, mutta mitä sitten jos itkettää!!!??? :-? Miks omia tunteita pitäs turruttaa lääkkeillä tai alkoholilla??! Ja eikö alkoholi vaa ennemmi lisää herkkyyttä??! Itse ainaki itken vielä helpommin alkoholin vaikutuksenalasena ja jos ei ole tarkotus olla vaikutuksenalanen niin mitä hyötyä on ottaa ryyppyä ollenkaa? Älkääkä nyt hyvät ihmiset suggeroiko itseenne kauheesseen jännittämiseen tai käykö läpi mitä kaikkea voisi vain sattua..ei ihme jos sitten jännittää viä vähä enemmän! Worst case scenario-tyyppinen ajattelu ei varmasti ainaka auta! Ja ite oon huomannu et kun hyväksyn, että no nyt mua jännittää tai itkettää tms. niin tunne ei tuukkaa nii voimakkaina kuin sillon ku niitä yrittää kaikin tavoin estää ja etukäteen pelkää niitä....

[Tulisielu]

Minäkin itken herkästi. Surulliset elokuvat, ei edes niin kauhean surulliset elokuvat, herkät ja kauniit elokuvat, onnelliset tilanteet, surulliset tilanteet, etc, etc.... Ja tulos on  :'( :'( :'( :'(

Mutta, olen melko varma että hääpäivänäni jännitän yksinkertaisesti niin paljon, että itkua ei edes tulisi vaikka sellainen olo olisikin. Varmaan kaikki jännitys laukeaa vasta hääyönä ja siinä on sitten sulholla kestämistä kun nuorikko parkuu sängyn reunalla täyttä kurkkua ja nyyhkytysten välistä erottuu sanat olen niin onnellinenja sitten taas yäääääääääh ja niin pois päin ;D :...

Mut alkuperäiseen aiheeseen vielä sen verran, että olen samaa mieltä monen muun kommentoijan kanssa siitä että ei lääkkeille ja viinalle. Itkeminen on normaalia tunteenilmaisua ja miksi sitä siis pitäisi pelätä tai koettaa välttää kaikin keinoin. Itse ainakin haluan olla häätilaisuudessa oma itseni juuri sellaisena kuin olenkin, ja jos vetäisin diapamit ja viinasnapsit nassuuni juuri ennen ja olisin itse neiti rentous ja coolius niin en olisi ollenkaan oma itseni.

[morsian290707]

Mulla on kans pelko että itken koko kirkossa olo ajan ja onnittelujen aikana sekä kaikki mahdolliset puheet (jos nyyhkyleffat ja kaikkien muidenkin häät ovat itkettäneet ja just viikko sitten oltiin ristiäisissä ja itkin yhtä kaunista laulua), niin en haluaisi pillittää tätä upeaa päivää Mutta luulen että kokeilen tuota papin tuijotusta, mitä eräs morsian suositteli, sillä jos näen jonkun itkevän se on automaattisesti itku mullakin. Ketjureaktio, mutta haluais sitä toisaalta nähdä toisten ilmeitäkin;) tai sitten otan pienen rohkaisuryypyn.

Ja kuvauksesta puheen ollen, me otamme kuvat ennen kirkkoa juuri tästä syystä, että silloin on vielä freesit meikit eikä naama punoita, sillä jos yksikin kyynel tulee, niin naama punoittaa kuin paloautolla, joten en ota sitä riskiä. eikä sillä mun mielestä ole suurta merkitystä, onko ne kuvat otettu jo ennen papin aamenta, samana päivänä ne kuitenkin otetaan;) vai tuoko se jonkun mielestä huonoa onnea? Ovatko monet ottaneet kuvat ennen mieheksi ja vaimoksi julistusta?

Entä millaisia sormusvaloja olette sanoneet? Käytetäänkö valaa vihkimisissä paljon?

Hyvää naistenpäivää kaikille morsiamille ja jo rouville kans!  

[Pörris]

Kuulun kanssa siihen porukkaan, että itkettä tosi helposti, mutta toivon, että jännitys menisi itkun edelle vihkitilaisuudessa  :-?

Hääkuvaan mennään kans ennen vihkimistä, en usko, että tuo huonoa onnea  

[tulevamorsio]

Kai sitä nyt omissa häissään saa vähän tirauttaa.   Saa nähdä kuinka herkässä on itku viikon kuluttua lauantaina....

[unikko]

Samaa pelkään minäkin. Olen ihan toivoton vetistelijä ja hermoilen, kun olen huomion keskipisteenä. Isoja häitä ei siis ainakaan ole tulossa. Mitä vähemmän porukkaa, sitä rennompi on oma olokin.

[pipa]

Olen samallainen ku kaikki muutkin ;D Mutta omissani häissäni aijon pillittää jos siltä tuntuu ja niin luultavasti teenkin

Kunhan vaan sanottua oikeat sanat : TAHDON

[Guest Liljah]

Jos ei halua itkeä, niin kannattaa valita hääpäivä kuukautiskierron suhteen oikeaan aikaan. Itselläni menkkojen aikaan riittää suunnilleen kauniiden ja rohkeiden joku lässytyskohtaus ja muuten taas ei oikein herkistelyt ole mun juttuja..  :

[Fian]

Mä luulen kans, että itku tulee jos on tullakseen eikä sitä mikään estä. Toi jännittäminen tosin on hyvä keino estää itku, olen huomannut. Olen kuitenkin varautunut ja silmiin pistetään Kanebon 38'C maskaraa. On tosi hyvä, kestää itkut, mut poistoon ei tarvita ku se 38 asteinen vesi, suosittelen :'(  

[pipa]

itsekkin kyl varaudun, että kaikki meikit mitä naamaan tungetaan on itkunkestäviä   ;D

Eihän se kävis ollenkaan, jos maskarat olis valunu poskille ja meikkivoide laikukas. siinä vaiheessa olis varmaan sulhasella pokan pitelimistä

;D

[Guest flower07]

En itke kovin herkästi, mutta nyt häiden lähestyessä jotenkin olen herkistynyt ja tippa on välillä linssissä jo ajatellessani hääpäivää. Kai ne on vedenkestävät meikit pyydettävä.  ;D

[SannaMaria]

Minäkin olen aika itkuherkkä ihminen, liikutun helposti ja varsinkin kun näen tuttujen ihmisten tekevän samoin. Vihkiminen meni kuitenkin ihan hyvin, piti pidätellä itkua, mutta mielestäni siinä ei olisi mitään pahaa jos vuodattaa onnen kyyneleitä häissään. Kunhan se ei ylly kovin äänekkääksi ja huomattavaksi nyyhkytykseksi kuin hautajaisissa oltaisiin... Muuta neuvoa en osaa antaa kuin että ajatukset pitää koota ja pitää kasassa, ei keskittyä pelkäämään sitä mahdollista itkemistä vaan hallitsemaan itsensä ja tunteet!

[Cheveriina]

Minäkin mietin etukäteen että varmaan itken koko päivän. Mutta ihmetyksekseni ei itkettänyt juuri ollenkaan, toki silmät välillä kostui liikutuksesta, mutta todella vähän. Kai sitä oli niin jännityksessä koko päivän, että ei vaan kyyneliä tullut.  

[Guest -Lennu-]

Mä pelkään kans että alan itkeä eikä siitä tule loppua ollenkaan mutta täältä löytyy sentään rohkaisevia tarinoita siitä, että näin ei välttämättä käy. Kiva kuulla!  

[MrsB]

Voi me olemme molemmat todella tunneherkkia ja tiedan etta me molemmat kyynelehdimme alttarilla ja sinne menomatkalla. Taytyy varmaan ottaa pari shampanja lasillista ennen vihkimista hermoja rauhoittaakseen. Ja kiinnittaa meikki meikkilakalla ettei lahde valumaan kyynelien ansiosta. ;D

[Punakaneli]

Mä kans pelkään niin paljon tuota itkemistä. Kun mä liikutun kaikesta ja aina. Esim kihlajaisissamme miehen tuttavan puhe, jossa puhuja kehotti miestäni rakastamaan minua ja olemaan hyvä.. suunnilleen niin. Ei edes tuttu ihminen minulle puhunut, ja minä jo itkeskelin! Entäs sit kun tuttu puhuu ja ne sanat tulee suoraan mulle???  Samoin kun meille laulettiin (Ihanaa! ) onnittelulaulu kihlajaisissa, niin itkua tuhersin minkä kerkisin. En tajua todellakaan miten ikinä tulen selviämään ilman punaisia laikkuja poskillani tai ilman punaista nenänpäätä!!! Voi voi. Harmittaa, jos esim kuvat menee sen takia kaikki pieleen, että niissä on morsiamella punainen naama??!! :-? :-?

[pikkukarhu]

Alkoi myös huolestuttaa tuo oma itkeminen...

Oltiin kuuntelemassa häämusiikkikonserttia ja virreksi ja vastauslauluksi valikoitui näköjään ne, jotka itketti (=kosketti...) eniten. Sanat oli tehty kuin meitä varten. Täytynee vihkimisen aikana keskittyä johonki muuhun kuin laulunsanoihin, tai vollotan silmät ulos päästäni. Muuten en aio häpeillä, olen itkenyt jo kaikkea muutakin joten miksen omaa onnen päivääni  

[tulevamorsio]

Häät on ohi, ja nyt voin huokaista helpotuksesta: en itkenyt!   Pelkäsin etukäteen, että tulee niin herkkä tilaisuus, että itken takuulla, ja varauduin myös nenäliinoin. Sitä ei kyllä tarvittu, koska olin levollinen ja rauhallinen koko ajan ja nautin vain vihkiseremoniasta. Kaunista se silti oli, sitä en kiellä. Mutta ei onneksi tarvinnut korjailla poskille levinneitä kajaaleja... :

[Punakaneli]

onneksi, Tulevamorsio! Ja onneksi olkoon rouvalle! (en nyt toisin tiedä, koska teidän vihittiin, mutta aika tuore juttu kai) Ihanaa myös kuulla, että voi selvitä itkemättä!! Mulla on ihan sikahyvä kajal, etten sen leviämistä pelkää, mut tosiaan niitä laikkuja poskilla, joista jo valitin aiemmin... voivoi. Mut, nauttikaahan avioliitostanne vielä, Tulevamorsio!  

[Tiuhtinen]

Minäkin itken aina ;D Ei tarvi tapahtua kovinkaan ihmeellistä, että vollotus alkaa, joten omissakin häissä se on hyvin todennäköistä.

Minäkään en kuitenkaan ymmärrä, miksi kyyneileitä pitäisi peitellä :-? Muistan yhdet minulle läheisen ihmisen hautajaiset, kun olin murkkuiässä ja yritin hirveästi taistella kyyneleitä vastaan. Näin jälkeenpäin harmittaa, sillä ei ole mitään järkeä yrittää padota omia tunteitaan oli sitten kyseessä mitkä tahansa juhlat/tilaisuus.

Ystäväni meni vasta naimisiin ja olin hänen kaasonaan. Vihkimistilaisuuden musiikkiharjoituksissa kyynelehdin hyvinkin vuolaasti. Vihkiminen meni myös itkiessä, mutta juuri ja juuri sentään kykenin kokoamaan itseni ennen minun ja toisen kaason lauluosuutta ;D  Omissa häissäni en sentään laula kirkossa, juhlassa kylläkin.

Niin ja itkun aiheuttamat meikkien huuhtoutumiset olen tähän asti ehkäissyt aina ripsien ja kulmien kestovärjäyksellä; hyvin on toiminut