Guest Kirsi(Guest)

Entisten häiden muistot

80 posts in this topic

Mitä tykkäisitte, jos sulhasella olisi tallessa aiempien häidensä hääkuvia tai häävideo? Mitä niille mielestänne pitäisi tehdä? Saisiko mies säilyttää niitä jossain vai vaatisitteko hävittämään kaikki edellisiin häihin liittyvät asiat? Entä sitten aiemmista häistä saadut häälahjat?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Eikö menneisyys ole tehnyt ihmisestä aina sen mitä hän tänään on? Mitä merkitystä on valokuvilla? Esineillä? Kivoja muistoja, käyttötavaroita.

Ei menneisyyttä voi eikä kannata pyyhkiä pois.

Share this post


Link to post
Share on other sites

No enpä vaatisi hävittämään. Tosin ehkä niitä olisi kohteliasta säilyttää jossain hieman "syrjäisemmässä" paikassa kuin esim. olohuoneen kirjahyllyssä  :P

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vaikea sanoa... mutta en varmaan haluaisi, että hän pitäisi niitä esillä kotona. Laatikossa tai varastossa jossakin muistona olisi ihan ok.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Menneisyyttä ei voi muuttaa. Mulle ainakin omat nuoruuden valokuvat on kaikki kaikessa, koska se on mun elämää ollut ja mukavaa sellaista joskus. Itse säilytän niitä kaapin perällä ja joskus kattelen ittekseni. Ukolla ei ole mitään taas kun ei itse halua.

Share this post


Link to post
Share on other sites

En vaatisi heittämään pois, mutta kyllä minusta olisi hiukan outoa, jos niitä kuvia pidettäisiin esillä tai usein katseltaisiin.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Menneisyyttä ei voi muuttaa. Mulle ainakin omat nuoruuden valokuvat on kaikki kaikessa, koska se on mun elämää ollut ja mukavaa sellaista joskus. Itse säilytän niitä kaapin perällä ja joskus kattelen ittekseni.

Näin juuri. Olen itse ollut kertaalleen aiemmin naimisissa, enkä todellakaan hyväksyisi sitä, että nykyinen sulho vaatisi minua heittämäät kaikki vanhat hääkuvat tms. pois, koska sehän kertoisi siitä, että hän ei hyväksyisi minun menneisyyttäni eikä näin ollen myöskään minua ihmisenä täysin (koska menneisyyshän minusta on tehnyt sen ihmisen, joka olen nykyään).

EDIT: Häälahjoja minulla ei ole (yhtä mukia lukuunottamatta), koska jätin omasta tahdostani kaiken saamamme exälleni, kun erosimme. Häävideo löytyy vanhemmiltani, ja sen he varmasti tulevat säilyttämään, enkä näe siinäkään (eikä mieskään) mitään pahaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei menneisyyttä saa pyyhittyä pois nakkaamalla muistoesineet roskikseen, eikä menneisyyttä edes pidä paeta, sen paremmin omaa kuin puolisonkaan. Jos on niin "vapaamielinen" ollut, että on ottanut eronneen miehen, niin sitten on elettävä sen kanssa, että mies on ollut naimisissa ;D

Minusta on perin outoa, kun jotkut repivät vanhoja poikaystäviä ja heidän kanssaan tehtyjä asioita esittävät valokuvat ryhtyessään uuteen suhteeseen. Minusta on ainakin ihanaa joskus selata vanhoja kuvia ja muita esineitä (kerran muutamassa vuodessa, kun ne muuton tms. yhteydessä sattuvat käsiin kaapin perukoilta). Ne auttavat minua myös arvostamaan nykypäivää, joka on parempaa kuin elämä ikinä ennen ihanaa aviomiestäni!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minustakin olisi outoa pyytää miestä hävittämään kaikki todisteet menneisyydestä. Eihän se että miehellä on ollut menneisyys, mitenkään vaikuta siihen että nykyisyys (ja toivottavasti myös tulevaisuus) ovat meidän yhteistä aikaamme. Mutta mielellään vanhat hääkuvat ja vastaavat jonnekin varastoon tai kaapin pohjalle, mistä ne eivät koko ajan tule vastaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Minusta on perin outoa, kun jotkut repivät vanhoja poikaystäviä ja heidän kanssaan tehtyjä asioita esittävät valokuvat ryhtyessään uuteen suhteeseen. Minusta on ainakin ihanaa joskus selata vanhoja kuvia ja muita esineitä (kerran muutamassa vuodessa, kun ne muuton tms. yhteydessä sattuvat käsiin kaapin perukoilta)

Ehkä kaikilla ei ole yhtä onnellisia suhteita takanaan?

Mä en ainakaan jaksaisi ajatella hetkeäkään "aikaisempaa elämääni", sen verran pliisua tai epämiellyttävää se oli nykyiseen verrattuna. Toisaalta olen tullut siihen tulokseen että rakkaimmatkin minun ja toisen henkilön X elämästä kertovat muistot heitän pois, koska tahdon tehdä tilaa ja raivata pöydän nykyiselle (tulevalle avio-) miehelleni. Muutoinkin kun olen eksiltä saanut lahjoina esim koruja ja alusvaatteita oon kyllä heti myynyt poies/heittänyt roskiin, koska ei vaan tunnu oikealta (ja pikemminki aika likaiselta) että avomeheni syleillessä minua kannan päälläni jotain muistoja edellisestä/lahjoja edellisiltä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä olin itse joinan hetkinä tosi onnellinen aiemmin. Kuvat on mahtavia katsella juuri niistä hienoista hetkistä, mutta ei tosin päde kaikkien exien kohdalla todellakaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Ehkä kaikilla ei ole yhtä onnellisia suhteita takanaan?

Mä en ainakaan jaksaisi ajatella hetkeäkään "aikaisempaa elämääni", sen verran pliisua tai epämiellyttävää se oli nykyiseen verrattuna. - - Muutoinkin kun olen eksiltä saanut lahjoina esim koruja ja alusvaatteita oon kyllä heti myynyt poies/heittänyt roskiin, koska ei vaan tunnu oikealta (ja pikemminki aika likaiselta) että avomeheni syleillessä minua kannan päälläni jotain muistoja edellisestä/lahjoja edellisiltä.

Luitko yhtään, mitä lainasit? Kirjoitin, että minusta on mukavaa välillä palauttaa mieleeni menneisyys, koska se saa minut entistäkin enemmän arvostamaan nykyisyyttäni, koska nykyisyys on niin paljon parempi kuin menneisyyteni.

On muuten vähän eri asia säilyttää valokuvia kuin pitää vanhoilta kullilta saatuja alusvaatteita

Share this post


Link to post
Share on other sites

Luin ja vastasin: ehkä kaikilla ei ole yhtä onnellisia suhteita takanaan, ei edes niin onnellisia että niitä jaksaisi muistella jotta ymmärtäisi nykyisen arvon. Mä olin pitkän aikaa menossa naimisiin väkivaltaisen alkoholistin kanssa koska en uskaltanut erota, enkä todellakaan kaipaa siitä aikaa kontrastiksi - tiedän ihan hyvin että näin on jees. Hirveän monelta onnelliselta ja vapautuneelta ex-vaimolta ja ex-kihlatulta olen kuullut samanlaisia tarinoita narsismista ja persoonallisuushäiriöistä ja vieläpä juuri niistä suhteista jotka vähän kauemmalle ystävälle vaikuttavat niiltä kaikista auvoisimmilta "älykkäät lapset, uudet mersut ja okt espoosta"-suhteilta...Moni on koittanut pitää homman mahdollisimman salassa eron jälkeenkin ja sen pahemmin välttänyt likapyykkinsä julkisuudesas linkoamista - ja aina on löytynyt joku ihmettelmään että mitenkäs se nyt noin haluaa entisen elämänsä kokonaan pyyhkiä. Ihan vaan sitä halusin sanoa, että siinä että tuhotaan valokuvat ja vastaavat on usein joku syy taustalla vaikkei siitä paikallislehden etusivulla ilmotettaisikaan (tai edes keskivertoystävälle).  

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulle ei tulisi mieleenkään hävittää entisten häiden kuvia ja -videoita saati vaatia sitä mieheltä.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Eikö menneisyys ole tehnyt ihmisestä aina sen mitä hän tänään on? Mitä merkitystä on valokuvilla? Esineillä? Kivoja muistoja, käyttötavaroita.

Ei menneisyyttä voi eikä kannata pyyhkiä pois.

Tiedän, että varmasti "mustistaa", mutta miehesi ei olisi sitä, mitä nyt on, ilman menneisyyttään.

Minäkin vierastin mieheni entisiä (valokuvia, muistoja...), mutta ei ne häviä, vaikka minä niistä en mitään tietäisi. Mieheni on juuri niin ihana siksi, että hänen elämäänsä on kuulunut myös niitä ihmisiä, joita en sinne olisi välittänyt niinkään kuuluvan.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Ihan vaan sitä halusin sanoa, että siinä että tuhotaan valokuvat ja vastaavat on usein joku syy taustalla vaikkei siitä paikallislehden etusivulla ilmotettaisikaan (tai edes keskivertoystävälle).

Tässä ketjussa onkin puhe siitä, että onko kamalaa, jos siippa on säästänyt muistot vanhoista häistään.

Nuo ihmiset, joihin viittasin aiemmassa viestissäni, ne, jotka heittävät muistot roskiin, ovat heittäneet ne vain siitä syystä, että uusi kumppani ei hyväksy vanhoja valokuvia. Muunlaiset syyt, kuten sinunkin, Kultamarja, syysi, ymmärrän ihan hyvin. Taisin puhua aiemmin vähän liian yleisellä tasolla vaikka tarkoitin ihan tiettyjä ihmisiä ja tapauksia, en ihmisiä yleensä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ihan oikeastiko katsotte joskus muistellen entisten suhteidenne aikaisia kuvia? Minäkin olen ollut kihloissa aiemmin mutta en TODELLAKAAN katsele koskaan kuvia siltä ajalta muistellen ihania hetkiä! Toki muistot ovat ja pysyvät mutta että oikein muistelemalla muistelisin.. ei, ei. Minusta se olisi sitäpaitsi aika ikävää uutta kultaani kohtaan, siis vaikka katselisin kaihomielellä noita kuvia yksin ollessani. Kyllä minä olen jättänyt sen vanhan elämän taakseni ja keskityn vain tämän uuden suhteen muistoihin. Ei niin että kieltäisin vanhat muistot mutta minulla ei ole mitään tarvetta MUISTELLA vanhaan suhteeseen liittyviä asioita. Eikä kyllä tuntuisi hyvältä, jos tietäisin kultani katselevan vanhoja kuviaan ja muistelevan entisen suhteensa ihania hetkiä.

Te, jotka muistelette joskus entisten aikojen ihania hetkiä kuvia katsellen, eikö tunnu lainkaan kurjalta jos nykyinen kumppanisi tekee samoi, muistelee entisen suhteensa ihania hetkiä ja katselee kuvia yksin ollessaan?

Me olemme molemmat säilyttäneet kuvat ja kihla-/ häälahjat sekä valokuvat mutta ne ovat pakattuina jossain vanhempiemme ullakoilla. Olemme puhuneet siitä, että muistot ovat olemassa ja niitä ei tarvitse kieltää, eikä voikaan, mutta kuvia entisistä kumppaneista emme kotiimme halua. Emmekä käyttöön esim. hopealusikoita, joissa lukee omat ja entisen kumppanin nimikirjaimet.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Te, jotka muistelette joskus entisten aikojen ihania hetkiä kuvia katsellen, eikö tunnu lainkaan kurjalta jos nykyinen kumppanisi tekee samoi, muistelee entisen suhteensa ihania hetkiä ja katselee kuvia yksin ollessaan?

Ei, ei tuntuisi. Outoa ja surullista olisi minusta pikemminkin, jos nykyinen mieheni ei ennen minun tapaamistani olisi koskaan ollut vielä onnellinen elämässään ja kokenut mieleenjäävän ihania hetkiä (olemme 30+ikäisiä molemmat).

Tosin, nyt kun oikein aloin asiaa ajatella, niin harvemmin itsekään edellisten suhteideni hyviä hetkiä muistelemalla muistelen, mutta jos sellainen mieleen tulee, niin en kyllä ko. muistoa poiskaan aja, se on osa minua ja minun menneisyyttäni. Ja valokuviakin joskus katselen, en nyt mitenkään kaihoillen tms., mutta jos esim. vastaan tulee minun ja exän hääkuva, voin kyllä ajatella tyyliin "se oli ihana päivä" tms.

EDIT: Itse näen asian niin, että on ihan vissi ero, muisteleeko menneitä vaikka valokuviakin selaillen ns. neutraalisti, mutta kuitenkin onnelliset ja iloiset muistot tunnistaen ja tunnustaen, vaiko todellakin huokaillen ja kaihoten. (Euroopan epäselvin selitys, mutta ehkäpä ymmärsitte, mitä ajan takaa...)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei tarvitse hävittää minnekään.Mulla itselläni on myös vanhat hääkuvat jossain piirongin laatikon perukoilla. Eli en siis todellakaan katsele niitä joka ilta ennen nukkumaanmenoa ja muistele kaiholla ko.henkilöä.Mulla on myöskin video tallessa (tosin ei videoita,ainoastaan dvd-soitin) ja myöskin sormukset olen säästänyt.Tosin mun kohdalla mainittakoon semmoinen lieventävä asianhaara,että mulla ja eksällä on yhdessä tytär,joten haluan säästää hänelle ne sormukset sun muut.Silloin kun menin yhteen tän nykyisen eksäni kanssa,hävitin kaikki valokuvat edellisestä poikaystävästäni ja nyt jos ei nyt harmita,mutta ois kiva kun en ois kaikkia muistoja tuhonnut.Eikä tämäkään tarkoita sitä,että mitenkään vanha suola janottais,oon ihan tyytyväinen nykyisessä suhteessa

Share this post


Link to post
Share on other sites
Neutraali kuvien katselu - mitä se on?

:-? No esimerkiksi sellaista, että vaikkapa muuton tai siivouksen yhteydessä pysähdytään hetkeksi lehteilemään valokuva-albumeja läpi. Tai vaikka joskus ihan ilman syytäkin.

Emt, tässä on nyt varmaankin kyseessä jokin perustavaa laatua oleva erilaisuus katsantokannassa, mutta meilläpäin on aina ollut tapana silloin tällöin katsella valokuvia ihan ns. huvin vuoksi, ilman mitään sen ihmeempiä taka-ajatuksia tai kaihoiluja.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Menneisyys on tuonut minut tähän päivään. Jos en olisi käynyt niitä asioita läpi, joita elämässäni on tapahtunut, en olisi samanlainen ihminen kuin nyt olen (kuten joku tuolla edelläkin kirjoitti). Niinpä menneisyyteen liittyviä asioita on minusta ihan hyväkin silloin tällöin ajatella, vaikkeivät ne niin hyviä asioita olisikaan. En tiedä, miten oikein sanani asettelin tuolla edellä, jos siitä tuli se kuva, että katselisin vanhoja valokuvia kaiholla tms. Menneessä on ollut hyviä hetkiä, mutta enemmän siellä on ollut surua ja murhetta. Minusta on kuitenkin hyvä muistaa, että ne hetket, niin hyvät kuin pahatkin, ovat olleet. Muuten sulkisin osan itsestäni pois, ja sellainen torjunta taas on psyykelle hyvin epäterveellistä. En siis katso menneeseen kaivaten vaan realistisesti todeten, että nämäkin asiat ovat joskus olleet. Mieheni ei taatusti siitä pahastu, auttaahan se minua olemaan ehyempi tänä päivänä.

En muuten ymmärrä, mitä pahaa siinäkään on, jos jostain vanhasta muistosta ajattelee, että voi kuinka onnellinen sinä hetkenä olinkaan. Itse en ainakaan olisi päätynyt naimisiin asti, jos sitä onnea ei tässä hetkessä joka tapauksessa olisi paljon enemmän kuin edeltävässä elämässäni. On sekin kumma, jos on syytä olla mustasukkainen siitä, että minä tai mieheni on ollut onnellinen joskus pitkän elämämme aikana ennen toistemme löytämistä

Muokkasin kirjoitusvirheen pois

Share this post


Link to post
Share on other sites
Te, jotka muistelette joskus entisten aikojen ihania hetkiä kuvia katsellen, eikö tunnu lainkaan kurjalta jos nykyinen kumppanisi tekee samoi, muistelee entisen suhteensa ihania hetkiä ja katselee kuvia yksin ollessaan?

Ensinnäkin, kuten jo sanoin, niin en katso vanhoja kuvia entisten aikojen ihania hetkiä muistellen vaan ihan vain katson kuvia (ehkä kerran kahdessa vuodessa, jos niihin jostain syystä törmään ja olen sillä tuulella, että huvittaa katsoa kuvia).

Kysyin äsken mieheltäni tästä asiasta, ja sain taas kerran vakuutuksen siitä, että olen nainut elämäni miehen. Hän sanoi, ettei häntä haittaa, jos katselen vanhoja kuvia. Hän sanoi myös, että on hänelläkin muistoja, joita hän joskus ajattelee. Kysyin sitten, että miltä tuntuu se, jos jostakin menneestä asiasta ajattelen, että olipa silloin ihanaa. Mies vastasi, että on hänelläkin ihania hetkiä ollut ja hyvä niin! Totesimme vielä, että eiväthän ne vanhat jutut kuitenkaan missään suhteessa lyö laudalta nykyisiä juttujamme, joten tietenkään se ei satuta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei mua ainakaan satuttaisi jos mies katselee jotain kuvia, mutta ei se katsele kun ei meillä ole sellaisia. Eihän ihmistä voi estää katselemasta. Vaikka ei olisi mitään kuvia, niin voihan mies pään sisässä muistella menneisyyttä milloin haluaa ja siihen ei kukaan voi vaikuttaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Krassi tuossa edellä puhui asiaa  8-)

Itse olen kokenut niin, että vasta sitten olen täysin sinut menneisyyteni kanssa, kun pystyn sitä rauhassa muistelemaan ja jopa hiukan haikeudella ajattelemaan hyviä hetkiä. Onneksi siellä niitäkin on. Se ei tarkoita, että tahtoisin menneen takaisin, mutta osa nykyistä minääni se on ja saa ollakin, iloineen ja suruineen.

Vanhat valokuvat meillä on molemmilla tallella ja olemme joskus jopa yhdessä katselleet kuvia toistemme entisestä elämästä. Siellä kuvissa näkyvät exätkin mukana, osana elettyä elämää.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Menneisyys on tuonut minut tähän päivään. Jos en olisi käynyt niitä asioita läpi, joita elämässäni on tapahtunut, en olisi samanlainen ihminen kuin nyt olen (kuten joku tuolla edelläkin kirjoitti). Niinpä menneisyyteen liittyviä asioita on minusta ihan hyväkin silloin tällöin ajatella, vaikkeivät ne niin hyviä asioita olisikaan. En tiedä, miten oikein sanani asettelin tuolla edellä, jos siitä tuli se kuva, että katselisin vanhoja valokuvia kaiholla tms. Menneessä on ollut hyviä hetkiä, mutta enemmän siellä on ollut surua ja murhetta. Minusta on kuitenkin hyvä muistaa, että ne hetket, niin hyvät kuin pahatkin, ovat olleet. Muuten sulkisin osan itsestäni pois, ja sellainen torjunta taas on psyykelle hyvin epäterveellistä. En siis katso menneeseen kaivaten vaan realistisesti todeten, että nämäkin asiat ovat joskus olleet. Mieheni ei taatusti siitä pahastu, auttaahan se minua olemaan ehyempi tänä päivänä.

En muuten ymmärrä, mitä pahaa siinäkään on, jos jostain vanhasta muistosta ajattelee, että voi kuinka onnellinen sinä hetkenä olinkaan. Itse en ainakaan olisi päätynyt naimisiin asti, jos sitä onnea ei tässä hetkessä joka tapauksessa olisi paljon enemmän kuin edeltävässä elämässäni. On sekin kumma, jos on syytä olla mustasukkainen siitä, että minä tai mieheni on ollut onnellinen joskus pitkän elämämme aikana ennen toistemme löytämistä

Näinpä juuri minäkin asian näen.

"Opi eilisestä, valmistaudu tulevaan, mutta elä tänään". Vai miten se nyt menikään

Pioneer53:lla myös hyvä pointti siitä, että menneiden muistelua voi tapahtua (ja tapahtuukin) paljon myös ilman kuvien katselua...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now