Kosinnan odottelu vol. III

[nassis]

Jaha, jos sitä pitkästä aikaa alkaisi taas haaveilla... Kävi tässä ilmi, että saadaan/joudutaan viettämään tänä vuonna jouluaatto ihan kaksistaan kotosalla. Ollaan jo ihan innolla suunniteltu päivän ohjelmaa ja ruokalistaa Olisi kyllä kivan romanttinen ajankohta, kun kuitenkin tuollainen erikoisempi päivä, mutta ihan vaan kahden kesken. Joulukosinta jossain sukuloidessa kun taas ei olisi yhtään sellainen mitä toivoisin, mutta joulu ajankohtana olisi kyllä aika <3 

Meillä noin muuten on tulossa kaveripiirissä useammatkin häät tässä 2019-2020 niin josko tuo omakin mies alkaisi pikkuhiljaa heräämään  

[KarataanSalaa]

Palataan taas asian äärelle! Mulla naimisiinmeno- ja kihlaushaaveet ajoittuu aina tähän talven sesonkiin (joulu, uusi vuosi ja synttärit). Taas toiveet nostaa päätään... Eli mitään ei todellakaan ole tapahtunut kuluneen vuoden aikana, kun tammikuussa asiaa sivuutettiin keskustelun myötä. Jossain välissä tuli jo "masennus" asian suhteen, että kihlaus ei kai sitten ikinä osu mun kohdalle...

Suhteessa on menty eteenpän (kymmenes vuosi <3) kuitenkin niin, että kesän aikana tehtiin tulevaisuuden päätös hankkia nykyisen pienen asunnon rinnalle omakotitalo ja iso tontti. Joko olemassa oleva, tai rakennutetaan "viittä vaille valmis". Tätä ei ole aikataulutettu, mutta nyt on lupa haaveilla ja suunnitella mitä halutaan. Toivottavasti siihen päästään kiinni vuoden-parin aikana. Elämä on muutenkin henkisellä tasolla vakiintunut paikalleen, on hyvä tässä ja nyt myös kodin ulkopuolella. Työkuviot ovat mallillaaan ja aijon pitäää niistä kiinni. Tästä vähän paasasinkin kotona takaraivossa tuo tammikuinen keskustelumme elämäntilanteista ja ajatuksista naimisiin menosta. Toivottavasti mies tajusi mun rautalankakuviot, että en aijo tuhlata enää aikaa ja haaveita lähtemällä opiskelemaan ja sen myötä ammatillisesti tyhjän päälle, vaan aijon pitää näistä meidän haaveista kiinni, kun ne on paljon realistisempia.

[Katijohanna90]

Uusi odottaja täällä hei! 

Olen 28-vuotias nainen, miehekkeeni 27 v. Erosin pitkästä parisuhteesta vuosi takaperin, ja löysimme lapsuudenkaverini kanssa toisemme yhteisten harrastusten kautta viime keväänä. Sillä tiellä ollaan nyt, virallisesti 7 kk seurustelleena. 

Tuntuu hullulta odotella kosintaa jo nyt, mutta kun tunnemme läpikotaisin ja olen umpirakastunut. Miehekkeen perhe muutti naapureiksemme aikanaan meidän ollessa taaperoita, joten yhteistä historiaa löytyy. Meillä on vuosien saatossa ollut joskus jotain pientä viritystä ilmassa, mutta elämä on kuljettanut varsinkin minua pitkin Suomea. 

Nyt olemme huikean onnellisia yhdessä, asummekin jo saman katon alla, ja sormusta epävirallisesti jo vähän vartoilen. 

[Moody]

Uusi odottelija täälläkin ilmoittautuu! 

Olen kerran jos toisenkin selaillut näitä sivuja ja keskusteluja haikeilla mielin, toisaalta nauttien tästä kutkuttavasta odotuksesta. Päätin nyt alkuvuodesta, että eiköhän se ala olla aika ruveta pikkasen suunnittelemaan häitä 

Ollaan siis miehen kanssa oltu yhdessä reilu vuosi (okei, vuosi ja kuukausi) ja ihan alusta lähtien tiedetty se, että nyt kolahti se oikea kohdalle ja puhuttu naimisiinmenosta. Suunnitelma on se, että kun saadaan talokaupat tehtyä, kihlaus tapahtuu sitten. Jokin vaisto mulle koko ajan kertoo, että se tapahtuu ennen kesää (saa nähdä sit että pitääkö paikkansa ). Ollaan vähän puhuttu, että ens vuonna olisi meidän häät sitten. 

Aluksi tuli kovia pettymyksiä, kun ei tullutkaan kosintaa esim ulkomaanreissuilla, mut nyt olen päättänyt nauttia tästä, koska mitä muutakaan sitä voi kuin nauttia?  Ja pääseepähän suunnittelemaan häitä, joten kun mies sitten kauhuissaan kyselee järjestelyistä ja budjeteista, on mulla vastaukset valmiina 

[Moony]

 Maanantaina kumppanin kanssa juteltiin ja eilen haettiin sormukset.  Päälle 8v yhdessä ja monta vielä edessä. 

Nyt pääsen hössöttämään häiden suhteen.

 

[Katijohanna90]

Onnea Moony! 

Meillä ei kuulunut uuden vuoden kosintaa eikä myöskään lomamatkalla viime viikolla kosittu. Sormuksia kyllä vilkuiltiin, tai ainakin minä... Mieskin siinä vieressä hengaili, joten toivottavasti hiukan jäi kokoa ja makua mieleen tulevaisuutta varten. 

Häistä on jostain syystä juteltu viime päivinä paljon sekä yleisellä tasolla että myös omista. Mitään sen tarkempaa ei tietenkään ole suunniteltu, mutta ovat ne mielen päällä ilmeisesti molemmilla nyt olleet. 

Jäänen siis odottamaan ystävänpäivää. 

[Katijohanna90]

Harrastan yksinpuhelua täällä nyt vallan

Ystävänpäivänä ei kosittu, kukkia tuli mutta ei kummempaa. Nyt en keväältä kyllä keksi ainakaan mitään merkittävää päivää, johon kosinta voisi osua. Luultavasti seuraava mahdollisuus on vuosipäivänä kesäkuun alussa. Jotenkin nimittäin uskon miehen valitsevan jonkun tietyn päivän itselleen "tueksi" eikä kosi tyyliin ensi viikon keskiviikkona. Vaikka aina saisi toki yllättää! 

[nassis]

Me ostettiin just oma asunto ajatuksella loppuelämän koti, mihin mahtuisi lapsi tai parikin, niin nyt on ollut tulevaisuudensuunnitelmat ja sitoutuminen aika vahvasti tapetilla, mutta ei vaan ne häät. Vaikka olen koittanut heittää ilmoille sitäkin näkökulmaa, että tässä vaiheessa se naimisiinmeno olisi jo ihan pala kakkua, kun enemmän tuo yhteinen kämppä sitoo

Mutta odotellaan, meillä ainakin yhdet kaveripariskunnan häät nyt kesällä tiedossa, niin josko miehenkin hääkuume alkaisi herätä  

[Katijohanna90]

En osannut ajatella naistenpäivää mahdollisena kosintapäivänä, mutta hetken ajatukset karkasivat miehen kiikuttaessa salaa ostamansa kuohuviinin ja suklaan olohuoneeseen. Itse makasin sohvalla 11 tunnin ravireissun jäljiltä tukka takussa hevoselta haisten ja mietin, että tältäkö nyt sitten hartaasti odotetulla kosintahetkellä näytän

No ei kosittu kuitenkaan, se oli vaan muuten naistenpäiväyllätys. 

Tänään mennäänkin yllättäen syömään illalla. Mies ilmoitti äskettäin varanneensa pöydän uudesta ravintolasta seitsemäksi. Sinänsä jännä, että hän ei ole koskaan ollut oma-aloitteinen tämmösen suhteen, vaan meillä minä olen hoidellut lomat, ravintolat, aktiviteetit jne. ja mies vaan osallistunut. Kosisiko se nyt

[Katijohanna90]

Ei kosittu lauantainakaan. Kerran hän nappasi kädestäni kiinni ja tuijotteli silmiin siihen malliin, että olin ihan varma että nyt. Mutta ei, sitten alettiin puhua ruuasta...

Eilen vietimme tyttöjenpäivää Supertreeneissä Naantalissa parin kaverin kesken, ja hoksasimme, että kansainvälinen kosintapäivä on 20.3.! Äkkiä siinä lähetin poikaystävälle linkkiä Whatsappiin, johon hän vastasi vaan vinkkaavalla emojilla ja sydämellä Saas nyt nähdä, mutta luulen kosinnan painuvan vähintään kesään asti.

 

[Opukka]

Meillä on nyt päätetty, että naimisiin ollaan menossa. Sormukset on valittu, häitäkin jo vähän suunniteltu ja asia ns. lyöty lukkoon. Joku lienee määrittelisi tämän niin, että ollaan jo kihloissa, MUTTA tuleva sulhanen sanoi, että kihloissa ei olla ennen kosintaa - ja kosinnan ajankohdan hän aikoo pitää salaisuutena.  Jotenkin romanttista, että vaikka olen tällainen realisti, joka haluaa, että asiat puhutaan puhki (varsinkin näin isot asiat), niin mies silti saa luotua jännitystä. Eli vaikka tiedän, että kosinta on tulossa, niin ei tietoa milloin ja se vähän jännittää!  

Jos oikein ymmärsin, niin kosinta menee ensi vuoden puolelle, koska on tarkka raha-asioista ja haluaa, että sormuksiin on oikeasti varaa (sain valita sormuksen, jossa on ihan oikeita timantteja ). Mutta tuosta ei kyllä oikeasti tiedä, mitä se meinaa. Yllätti kovin tällä aiheella, kun ajattelin, että ei uskalla sitoutua ennenkuin on 10 vuotta täynnä. Mutta tässä sitä nyt sitten vain odotellaan - ja olen tosi huono odottamaan!  2 vuotta meille tulee yhteiseloa täyteen uudenvuoden aattona, joten voisin veikkailla ajankohdan sinne. 

Ihanaa lueskella Katijohanna90 sun odotuksen tuskaa - olen varmasti ihan samanlainen, kun vuodenvaihde lähestyy! 

Edited March 11, 2019 by Opukka

[Katijohanna90]

Opukka, ymmärrän hyvin sun ajatuksen siitä, että olette jo periaatteessa kihloissa kun häitäkin suunnitellaan. Mutta oon samaa mieltä myös tuosta, että ihanasti sun mies saa jännitystä luotua jo sovittuun asiaan pitämään kosinnan yllätyksenä. 

Olen itse samanlainen, etten pysty jättämään tällaisia asioita roikkumaan. Siksi näistä täytyy vähän epäromanttisesti keskustella, että tietää hiukan toisenkin suunnitelmia elämälle. Nyt tiistaina itse asiassa poikaystävä yllättikin kertomalla, että on suunnitellut kyllä kihlautumista. Katselemme nimittäin parhaillaan taloja/tontteja, ja saatoin vähän siinä näytölle mennessä puuskahtaa jotain tyyliin kyllä mun rahat talon hankintaan kelpaa, mutta sormuksia ei sitten voida hankkia.

No, tilanne on nyt siis edelleen kuitenkin auki, mutta poikaystävän mietteet ovat minulle aiempaa selvemmät. En siis enää vain summanmutikassa haaveile, vaan tiedostan kihlautumisen olevan mahdollisesti lähellä. Veikkaan silti, että kyllä se sinne kesäkuiseen vuosipäivään saakka varmaan menee

[Opukka]

2 tuntia sitten, Katijohanna90 said:

No, tilanne on nyt siis edelleen kuitenkin auki, mutta poikaystävän mietteet ovat minulle aiempaa selvemmät. En siis enää vain summanmutikassa haaveile, vaan tiedostan kihlautumisen olevan mahdollisesti lähellä. Veikkaan silti, että kyllä se sinne kesäkuiseen vuosipäivään saakka varmaan menee

Tää odottaminen on kyllä hermoja raastavaa. Häät on käytännössä jo suunniteltu yhdessä miehen kanssa muutamaa pientä juttua lukuunottamatta eli me ihan OIKEASTI ollaan menossa naimisiin, mutta tää kosinnan pihtaaminen ottaa kyllä ajoittain hermoille. 

Sitten tähän odottelun tuskaan tuli sellainenkin, että mies kertoi, että haluaa kesähäät ja häämatkalle pitää päästä heti häiden jälkeen (minulle häämatka ei kauhean tärkeä asia ole), niin sitten tuli puhetta kohteesta. Mies haluaisi jenkkeihin. Siinä sitten laskeskeltiin, että viikon-kahden matka jenkkeihin tulee melkoisen hintavaksi ja minä sitten sanoin siihen, että "Noh. Ei tässä ole kiire, että kunhan ruvetaan matkakassaa väsäämään niin ehkä ne häät sitten parin vuoden päästä saadaan aikaiseksi, kun pitää siihen asuntookin säästää (asuntokaupat meilläkin tiedossa)." Yhtäkkiä mies tähän sitten sanoi, että jenkkeihin mennään myöhemmin, valitaan joku halvempi kohde. Tuli vähän sellanen olo, että mies ei taidakaan haluta venyttää häiden päivämäärää! 31.12.2019 jos olisin morsian ja 8/2020 vaimo ni ois aika hyvä! Jotenkin epäilyttää onko nää miehet kuitenkaan niin "nopeita" liikkeissään.. 

 

[Opukka]

Toissapäivänä mies kertoi, että on jo päättänyt kosintapäivän! Oli siis huolissaan siitä, että "töhötän" häistä jo niin paljon ja mietti etten vain ala painostamaan kosinnan suhteen. Sanoin, että vuoden jaksan odottaa kosintaa ihan hyvin. Kaksi vuotta jos on pakko. Tähän mies tokaisi, että ei siihen nyt kahta vuotta mene ja että kosintapäivän hän on jo päättänyt.

Eilen minulla oli hopeasormus vasemman käden keskisormessa niinkuin tavallisesti, jos sormusta pidän. Mies ei tähän ole mitenkään aiemmin reagoinut, nyt kommentoi: "Hyvähän se on jo sormuksen pitoa harjoitella, kun kohta sellainen on joka päivä tuossa nimettömässä" - en kestä! 

[Katijohanna90]

Ihanaa Opukka!

Meilläkin on edistystä tapahtunut, sillä mies tuumasi maanantaina söpöillessämme sohvalla, että eiköhän käydä ne sormukset hakemassa! Hän oli viikonloppuna poikien kanssa Tallinnassa, ja tullut siellä sitten vissiin siihen tulokseen, että mitä tässä jahkailemaan. Ei nyt se romanttisin kosinta, mutta ihanaa ja jännää silti

Koska muutenkin menemme aina perse edellä puuhun joka asiassa, ajattelimme tässäkin toimia oman pään mukaan emmekä virallisia tyylejä käyttäen. Kaiverrutamme sormuksiin siis päiväksi 30.3., vaikka kai me periaatteessa kihlauduimme jo maanantaina. 30.3. vaan sattuu olemaan meille merkityksellinen päivä vuoden takaa, joten sitä on kiva tulevaisuudessakin muistaa jotenkin

[Opukka]

ONNEKSI OLKOON Katijohanna90!!!  

Ei muuta kuin häitä suunnittelemaan! 

[Opukka]

Tuskaileekohan kukaan täällä kihlauksen odottelun kanssa enää minun lisäkseni? Huomaan, että pikkuhiljaa alan olemaan kärsimätön. Vaikka tiedän, että mies on kosintapäivän jo päättänyt (ja miehen tuntien ei siitä luista) ja tiedän (tai ainakin vahvasti epäilen), että ajankohta on aikaisintaan loppuvuodesta niin silti tämä odottelu alkaa ahdistamaan. Mikä siinä onkin, että nainen on niin typerä, ettei malta odottaa, vaikkei tämä edes ole sellainen asia, millä tarvitsisi kiire olla! 

[Opukka]

Täällä on edelleen hiljaista. Olen jo aikalailla lakannut miettimästä asiaa. Häistä ja naimisiinmenosta puhutaan edelleen paljon eli suunnitelmat eivät ole muuttuneet. Sulhasen RUK:in kurssijuhla on elokuun alussa, mutta koska RUK ei ollut tiedossa vielä silloin, kun hän sanoi, että on päivän jo päättänyt, en usko, että kosinta silloinkaan tapahtuu. Vaikka olishan se ällöromanttista. Mutta pitää vaan malttaa ootella. 

[KarataanSalaa]

Täällä odotellaan, edelleen..... Ei mitään tietoa tulenko ikinä pääsemään naimisiin. Mies ei ole avannut asiaa yhtään vuosi sitten käydyn keskustelun suhteen. Suhteemme on saanut lisää rajapyykkejä, kymmenen yhteistä vuotta on tullut täyteen ja suunnittelemme tonttikauppoja ja talon rankentamista. Kaikki on siis enemmän kuin hyvin, elän onnellisinta aikaa elämässäni. Kuitenkin olisi ihanaa tähän saumaan myös "laittaa se piste iin päälle". (minä 36, mies 12 vuotta vanhempi, lapsia ei ole tulossa)

Edited May 2, 2019 by KarataanSalaa

[nassis]

Meillä taas mies yllätti puhumalla yllättävän suoraan aiheesta naimisiinmeno. Ollaan nyt sisusteltu kotia ja suunniteltu siihen liittyviä tulevia projekteja, ja viime keskustelussa mies listaili mitä kaikkea haluaisi tehdä milläkin aikataululla, mutta pamautti ihan puskista ettei noilla kaikilla niin kiire ole, koska olisi kivaa että ylimääräistä rahaa jäihi muuhunkin, esimerkiksi häitten järjestämiseen  Ja totesi, ettei halua joutua ottamaan lainaa häitä varten. Kiva tietää, että on ihan itsekseen ajatellut asiaa

Äsken kyllä jo ihan säikähdin, kun siivoilin keittiötä ruuanlaiton jäljiltä, ja mies siinä istui kovin maireana ja hoputti, että enkö voisi vain antaa olla. Kun olin valmis, hän saatteli minut terassille, mihin oli selkeästi joku yllätys järjestetty, ja pöytään oli katettu shampanjavermeet. Ei siinä sitten kuitenkaan sen kummemmasta ollut kyse, kuin onnittelu uudesta työpaikasta  Ihana yllätys kuitenkin!

[KarataanSalaa]

Mä ajattelin, että kunhan saadaan tonttikaupat ja talonrakennus hoidettua, niin rupean avaamaan keskustelua sillä, että pitää miettiä miten kaikki vaikuttaa tulevaisuuden tahtoon, taloudelliseen turvaan jos-tilanteissa ja pitääkö tehdä testamentti.  Ollaan jo aijemmin mietitty, että kaikki tärkeät jutut pitäisi kotona koota yhteen mappiin jos -tilanteita varten (omaisuus, pankkitilit, työasiat ja -kontaktit, hoitotahto ja onko puolisolla siinä päätäntävaltaa yms.). Ehkä mieskin siinä herää taas sitoutumis asioihin uudelta kantilta.

[nassis]

Me melkein järjestettiin vahingossa julkinen kosintaspektaakkeli eilen  oltiin isolla porukalla syömässä vähän vauhdikkaammissa tunnelmissa, ja tarjoilijan rouviteltua minua heitettiin koko illallisen ajan vitsiä kosinnasta ja häistä. Totesimme esimerkiksi, että ehkä sormuksen piilottaminen jälkiruokaan ei ole paras idea, jos kyseinen jälkkäri on juustolautanen  vaikka jollain tasolla olisi toki just meille sopivaa, että sormus putkahtaisi jonkun homejuuston keskeltä...

Ruokailun päätteeksi tarjoilija toi miehelleni sormukseksi heidän keittiössä pyörineen pikkulusikan, joka oli käynyt jätemyllyssä ja vääntynyt ihan rinkulaksi siitäkös meidän seurueella riemu repesi, onneksi ravintolassa ei paljoa muita asiakkaita ollut... Painostuksen alla sain kyllä tuon lusikkasormuksen sormeenikin hetkeksi, mutta mies kuitenkin otti sen vielä itselleen talteen ja uhosi käyttävänsä sitä sitten oikean kosinnan yhteydessä  Tämä episodi tapahtui siis laivalla, ja loppureissun ajan sitten jalostui lisää hyviä ideoita, kuten lopulliseen sormukseen kaiverrettava siljan logo, ja häämarssina soitettava tunnusmusiikki... Mutta palataan niihin sitten kun saadaan se lopullinen kosinta ensin hoidettua

[Opukka]

Tuli oman sulhasehdokkaan kanssa taas puhetta kosintapäivästä. Olin ihan varma, että kosintapäivä on 31.12.2019, jolloin hän on päässyt armeijasta ja meillä on silloin toinen vuosipäivä. Mutta ei kuulemma olekaan. Tiedän tasan sen, että kosintapäivä tulee olemaan vasta armeijan jälkeen, joka on päätöksessään 21.12.2019. Voi myös hyvin olla, että avomies vetkuttaa seuraavan vuoden puolellekin pitääkseen minut jännityksessä. Tosin hän tietää, että olen surkea odottamaan, joten olisi tosi julmaa odotuttaa kosintaa ensi vuoden puolelle. Voihan se kosinta olla tulossa vasta vuonna 2021, mutta kuten sanoin: se olisi erittäin julmaa minua kohtaan. 

Oltiin reissamassa ja mentiin sormusliikkeen ohi, josta olemme sormukset hankkimassa, mutta tuleva kihlattuni sanoi, ettei halua ennakkoon käydä sormuksia katsomassa ja sovittelemassa, vaan vasta kosinnan jälkeen. Mäh. 

[KarataanSalaa]

Tuli vähän lohkaistua aiheesta kevyellä mielellä ja nauratettua porukkaa, kun oltiin puolison ystäväpariskunnan tupla-50 v. synttärijuhlilla.

Itse en ollut juhlapariskuntaa aijemmin tavannut. Siinä jutellessa ja tutustuessa (ympärillä myös puolison vanhemmat ja sisarukset) juhlaväki kyseli meiltä kauanko me ollaan oltu yhdessä ja ollaanko me naimisissa. Kun ensimmäiseen vastasin, että nyt alkukesästä tuli kymmenen vuotta täyteen, puoliso totesi että ei hän ole ajateelutkaan, että hyvä kun joku tietää.

Naimisissa oloon vastasin kevyesti vitsaillen, että "Sellasta ylennystä en ole vielä saanut..." sai porukan remahtamaan hyvän tuuliseen nauruun!!!  Anoppi ja miehen sisko totsesi, että hyvin annettu pallo miehelle tästä. Mies totesi siihen, että "Katsotaan sitten, kun saadaan se talo ensin rakennettua". Meillä on alkamassa omakotitaloprojekti ja uusi koti olisi tarkoitus saada ensi keväänä-kesänä. Anoppi tästä miehen lausahduksesta innostui, ja rupesi veistelemään, että sittenhän teillä voisi olle tupaantulijaiset ja häät yhdessä <3. Rauhoittelin tilannetta toteamalla, että "mä en ehkä kuitenkaan ole kovin kotoisa huomion keskipisteenä, että katotaan nyt mitä saadaan aikaan". Tähän taas juhlapari innostui muistelemaan menneensä naimisiin vain seistemän vieraan juhlallisuuksissa. Tilanne oli kaikin puolin positiivinen ja kepeä. Tuli fiilis, että mieskin tajusi ajatella asiaa ja mun fiiliksiä. Enkä mulla on toivoa sitten ensi vuodesta

[Opukka]

On 9.6.2019 at 11.54, KarataanSalaa said:

Itse en ollut juhlapariskuntaa aijemmin tavannut. Siinä jutellessa ja tutustuessa (ympärillä myös puolison vanhemmat ja sisarukset) juhlaväki kyseli meiltä kauanko me ollaan oltu yhdessä ja ollaanko me naimisissa. Kun ensimmäiseen vastasin, että nyt alkukesästä tuli kymmenen vuotta täyteen, puoliso totesi että ei hän ole ajateelutkaan, että hyvä kun joku tietää.

Olette seurustelleet/asuneet yhdessä 10 vuotta ja miehellesi ei ole tullut mieleenkään kosia? Tän takia on olemassa kulttuuri, että naisten pitää vinkua naimisiinmenoa, koska miehet ei muuten vaan taida tajuta.  Eihän se naimisissa olo mitään kerro. Enemmän kertoo tuo, miten pitkään olette olleet yhdessä ja rupeatte vielä taloa rakentamaan yhdessä.  Mutta toivotaan, että teille tulis tuparit/häät ens vuonna.