Saako olkapäät näkyä kirkossa?

[Cupcake]

Valitessaan kirkollisen vihkimisen kirkossa sitoutuu mielestäni myös siihen liittyviin kulttuurisiin kehyksiin, jotka muodostavat varsinaisen tapaviidakon sen suhteen, mikä on soveliasta, mikä ei.

Erittäin hyvä pointti Ainikilla!

[jokala]

Tätä minäkin mietin  :-? Muutenkin hutera olo kun jännittää ja itkettää ja sitten vielä joku tuollainen   Ei kai se pakollinen kuitenkaan ole???

[Guest]

Mä en normaalisti pahemmin käytä korkkareita, mutta pysyin ihan hyvin pystyssä vihkiryijyn päällä seitsemän - kahdeksan sentin koroissani.

Pakollinen tuo ryijy tuskin on, kannattaa kysyä suntiolta!

[Yllikki]

Vihkiryijy tai itse asiassa vihkihuopa meillekin tulee. Alunperin oli puhetta, että eräs lähisukulaiseni (alan ammatti-ihminen) tekee meille (sitten kun ajankohtaista) häälahjaksi vihkihuovan minun suunnittelemani kuvion pohjalta. Ja se laitettaisiin sitten kotimme olohuoneen tyhjälle seinälle, joka suorastaan kaipaa jotain. Joissakin kirkoissa on todellakin käytössä kirkon vihkiryijy, mutta ymmärtääkseni sen tilalle voi vaihtaa oman ryijyn vihkimisen ajaksi halutessaan.

Meillä vain kävikin niin että jouduimme hääsuunitelmia siirtämään ja lopulta päädyimme siihen, että meidät vihitäänkin kaksin salaa maistraatissa niin eihän sitä vihkihuopaa sitten sukulaiselta voikaan saada, koska kenenkään ei ole tarkoitus asiasta etukäteen tietää. Olimme kumpikin kuitenkin ihastuneet vihkihuovan ajatukseen ja vaikka kirkkokin muuttui maistraatiksi niin ajateltiin että voisi sitä sielläkin käyttää.

Niinpä sitten tuli tehdyksi elämäni ensimmäinen huovutustyö viime viikolla, kun tein itse meille vihkihuovan märkähuovuttamalla (sekä osan kuvioista esihuovutin neulahuovutuksella ensin vähän muotoonsa). Olipa yllättävän fyysistä hommaa (huh, hiki tuli) ja pitihän aloittelijan sitten ottaa heti iso työ ensimmäiseksi (valmiina huopa 105 cm x 110 cm). En ole koskaan ikinä ennen huovuttanut millään tavalla, enkä ole nähnyt myöskään vierestä miten tapahtuu, joten aika rohkeasti lähdin työhön käsiksi (netistä vain ohjeita surffaamalla) ja kuvioinkin aika haasteellisesti, mutta lopputuloksesta tuli hieno  - tulipa oiken ylitetyksi itsensä -kyllä kehtaa seinällekin ripustaa vihkimisen jälkeen. Kyllä oli sulhokin tyytyväinen valmiiseen huopaan ja hienoksi kehui.

On kyllä tosi tyytyväinen mieli työn onnistumisesta ja tuntuu ihanalta ajatus, että seisomme sitten omatekoisen vihkihuovan päällä kun lupaudumme toistemme aviopuolisoiksi. Ja tuosta hetkestä se on muistona sitten aina seinällämme kodissamme. Ja ajatuksemme on myös käyttää tuota huopaa allamme sitten kun liittomme myöhemmin tulevaisuudessa kirkossa siunataan.

Huopaan kuvioita löysin käyttäen ihan vanhoja kansan perinnesymboleita tuomaan pitkää ikää, elämän rikkautta ja liitolle onnea ja jatkuvuutta sekä meidän omia tärkeitä symboleja, toteutin kaikki vain oman näköisesti ja sointuvaksi kokonaisuudeksi.

Ostohuopaan nähden kyllä tuli huomattavasti edeullisemmaksi (kaikki tarvikkeet ja materiaalit n. 50 eur) ja tunnearvoa tuli heti rutkasti lisää.

[Cabriella]

Miun puvun kaa huivi näyttäis luultavasti tosi tyhmältä, tosin puvun off shoulder mallin olkaimet peittää hieman olkapäitä..

[Guest Anskutin]

No on Raamatussakin jotain :-) 1 Tim 2:9 "Samoin tahdon, että naisten kaunistuksena on hillitty esiintyminen, vaatimattomuus ja säädyllisyys -- eivät tukkalaitteet, kultakorut, helmet tai kalliit vaatteet." (Lihavointi omaa lisäystä)

Minäkin kuulun niihin, jotka melkein joka sunnuntai kirkonpenkkejä kuluttavat. En mielestäni pukeudu mitenkään eri tavalla kirkkoon kuin muualle, mutta siihen vaikuttaa se, että olen melkoinen siveydensipuli siviilissäkin. Jumala näkee minut myös kun olen suihkussa, joten en häpeileitseäni Hänen edessään. Haluan vain välttää tiettyjen signaalien antamista ihmisille. Eikä tissivakoni ole julkista töllötettävää! Kirkko- ja muuhun pukeutumiseeni esim kesäaikana vaikuttaa kylläkin myös se, että palan auringossa mahdottoman helposti, eikä vaatekaapissani siksi juuri ole minimaalisia toppeja jne.

Tuohon raamatunkohtaan vetoaminen olisi häätilanteessa aika vaikeaa, koska itsensä viimeisen päälle pyntännyt morsian tulee helposti rikkoneeksi noita muita vaatimuksia. Itse kyllä hyväksyisin off-shoulder puvun, jos "kaula-aukko" ei ole kovin antava - eli siis puku tulee aika ylös. En ymmärrä, miksi kaikista ruumiinosista juuri olkapää olisi jotenkin säädytön. Usein nämä olkaimettomat puvut, halterneckeistä puhumattakaan, näyttävät ainakin jossain kulmassa myös rintoja. Ongelma on siinä. Jos olkapäät peittää esim huivilla, peittää se helposti muutakin. Ehkä siksi puhutaan nimenomaan olkapäistä. En pitäisi kirkkokelpoisena sellaista pitkähihaista ukua, josta morsmaikun tissit pursuvat esiin. Toisaalta hihaton paia voi kaula-aukon osalta peittää yhtä paljon kuin hihallinen ja olla täysin säädyllinen.

Eli mitä tähän loppuun sanoisi? Yrittäkää olla kutakuinkin säädyllisen näköisiä kirkossa. Kukaan ei saa sydäriä, on etiketillisesti korrektia ja miehetkin saavat keskittyä Sanaan eikä jonkun vartaloon. Ja pysyy lämpimänäkin - vanhoissa kivikirkoissa on usein kylmä.

[goldfish]

Mä aion laittaa kirkon ajaksi boleron hartioita peittämään, eikä mielestäni ole todellakaan vanhanaikaista ajatella, että on säädyllinen ja hillitty kirkossa. Mulla ei vaan olisi pokkaa mennä tissivaon paljastavassa ja kauheassa sotamaalauksessa alttarille Jumalan kasvojen eteen. Tiedän, että kaikki eivät ole uskossa, mutta kyllä se silti mielestäni kuuluu jo ihan hyviin tapoihin, ettei kirkkoon pukeuduta samalla tavalla kuin vaikka Linnan juhliin Tarkoitan tällä siis avonaisia ja paljastavia pukuja Juhlapaikalla mielestäni on jo tyyli paljon vapaampi. Näin meillä, muut tehköön mitä lystää

Muokattu: March 2, 2008, käyttäjä: lapsi7

[Jadeina]

Mä pohdin tätä asiaa kanssa hyvin pitkään, sillä kaikilla lähteillä ja ihmisillä tuntui olevan oma mielipide asiaan. Ratkaisin sitten asian kuten muutkin eli keskustelin asiasta meidän papin kanssa, jolta sain sitten "luvan" tulla olkaimettomassa puvussa kirkkoon (pitsihuntu tosin peittää olkapäät ja eikä etumus korostu puvussa eli se ei laske rintojen kohdalla).

Meidän pappi on jo eläkkeelle jäänyt arvokas herra, jonka mielipidettä arvostan suuresti, joten oli helpotus saada häneltä vastaus. En kuitenkaan halua olla epäkunnioittava ketään kohtaan vaikka onkin meidän päivä

[~:^:~]

Niin... tuossa otsikossa se kysymys jo tulikin... Olen ajatellut ettei minulle tärkeä ihminen voi olla kaasoni, koska ei kuulu kirkkoon, mutta aloin kuitenkin miettiä josko onnistuisikin ja nyt toivon saavani täältä vastauksia

[hNade]

Ei tietenkään. Kaasoiluhan on mitä virallisin osa seremoniaa, eikä kukaan saa toimia kaasona ilman kirkkoherrainviraston myöntämää kaasolisenssiä, jota täytyy hakea hyvissä ajoin ennen häitä.

Kaasolisenssin vaatimuksiin kuuluvat myös täysraittius ja heteroseksuaalisuus, mutta tärkein vaatimus luonnollisesti on, että on morsianta ainakin 30 % rumempi.

...anteeksi. Ei ollut tarkoitus.

[~:^:~]

Kiitos vastauksesta. Noin ajattelinkin, mutta kysyin kuitenin, koska noi kirkon säännöt tuntuu löystyvän päivä päivältä

Toi viimenen pointti täytyy muistaa

[Guest ötökkä]

Pieni yksityiskohtakysymys.. Minkäkokoinen tuon vihkiryijyn "pitäisi" olla? Tai minkäkokoisia ne yleensä ovat?

[-su_vi-]

Tein itse meidän häihimme vihkihuovan ja nyt teen kyseisestä aiheesta pääaineprojektia, sekä opinnäytetyötä, joten varmasti aiheesta kuuluu vielä

[Tipi]

Kirkon säännöt voi löystyä tai olla löystymättä, kaaso ei liity kirkkoon mitenkään.

[Jenny-Maria]

Esim. kummius on eri asia siinä mielessä, että sillä on edes jotain tekemistä kirkon kanssa (vanha ajattelu: jos vanhemmat sattuvat kupsahtamaan, kummi kasvattaa), kun taas kärjistetysti, kaason tärkein rooli kirkon kannalta on kukkakimpun pitely kirkossa. Kärjistetysti

Edit: ostin vokaalin.

Muokattu: June 17, 2008, käyttäjä: Jenny-Maria

[Tipi]

Kastettavalla tulee olla vähintään kaksi konfirmoitua kummia, kun taas vihkimisessä tulee olla läsnä kaksi todistajaa (olkoon heidät sitten nimetty kaasoksi ja bestmaniksi tai ovat he keitä tahansa, eli kaaso voi olla täysin erillään kirkosta eikä kaasoa ole pakko edes olla).

[nellie80]

Kummasti meillä ateisteilla on kaasot ja bestmanit...

[Guest Anskutin]

Kaaso ei todellakaan ole pakollinen. Jos vihitään niin pienimuotoisesti, että paikalla on vain kaksi todistajaa, heitä ei yleensä nimitetä kaasoksi ja bestmaniksi vaan ihan todistajiksi. Mutta kun olen kirkon oppaana töissä ja saatan näin ollen joskus johkaantua vihkimisen todistajaksi, pitäisiköhän varmuusen vuoksi hankkia kaasolisenssi. Olen täysraitis ja hetero... Mistä niitä saa, hNade?

Kummin tehtävä kirkon mukaan on ihan nykypäivänäkin tukea vanhempia kristillisessä kasvatuksessa. Sitä on vähän hankala tehdä, jos ei ole kristitty vaan uskonnoton.

[-su_vi-]

Opinnäytetyö vihkihuovasta

Hei!

Olen Suvi Heikkinen ja opiskelen Hämeen ammattikorkeakoulussa ohjaustoimintaa. Teen opinnäytetyönäni tutkimusta vihkihuovista, eli entisajan ryijyistä /morsiusryijyistä.

Tarvitsisin työhöni tulevien hääparien tai muiden aiheesta kiinnostuneiden ajatuksia, mielipiteitä, toivomuksia, merkityksiä, näkökulmia, ihan mitä vain. Kaikesta voi olla hyötyä. Tältä foorumilta toivon saavani vastauksia kysymyksiini. Kaikenlaiset näkemykset ja mielipiteet ovat tervetulleita.

Jotta kaikki kuitenkin tietäisivät mihin vastaavat, niin tässä vihkihuovasta lyhyesti: Vihkihuovan käyttötarkoitus on sama kuin 1700- luvun vihkiryijyjen. Iso, lampaanvillasta huovutettu huopa voidaan asettaa matoksi hääparin jalko-jen alle seremonian ajaksi, jolloin morsiuspari vihitään huovan päällä ja tämän jälkeen huopa nostetaan juhlapaikalla nähtäväksi. Taidetekstiilin voi laittaa tilakoristeeksi vihkiparin taustalle tai vaikka lahjapöydän läheisyyteen.

Juhlan jälkeen huopa ripustetaan kodin seinälle paraatipaikalle. Seinällä vihkihuopa palauttaa mieleen hääpäivän lämpimät muistot, näin ne ovat päivittäin esillä (Sillapää, 2007, 108). Häähuopa on siis osaksi myös muistoesine. Perhe jatkaa elämää ja niin myös vihkihuopa. Laadukkaan vihkihuovasta tekee sen pinta, sillä työ on paksu ja tiivis, muotonsa pitävä. Se sopii myös ryijyä paremmin allergikoille, sillä se ei kerää pölyä, eikä likaa ja on myös paloturvallinen. Vihkihuopa on arvotekstiili, jota voidaan käyttää perheen kaste- ja hääjuhlissa myöhemminkin. Osana huovan viehätystä toimivatkin muistot näistä yhdessä koetuista tärkeistä ja suurista hetkistä elämässä. Vihkihuovan on tarkoitus kulkea sukupolvelta toiselle ja säilyä uniikkina, tärkeänä, arvokkaana henkilökohtaisena muistoesineenä, kuten ennen vanhaan vihkiryijykin. Kirkossa vihittävät morsiusparit alkoivat käyttää vihkiryijyä jalkojensa alla 1700-luvulla sekä juhlallisuuden lisäämiseksi, että turvana pahoja voimia vastaan. Vihkiryijyä pidettiin lattialla ainoastaan vihkitilaisuudessa ja sen päällä seisoi ainoastaan vihkipari.

Tässä apukysymyksiä, mihin mm. etsin vastauksia:

Miten entisajan morsiusryijystä saadaan uusi, vanhoja perinteitä nykyaikaisella tavalla yhdistävä arvotekstiili vihkihuopa?

Millainen on nykyaikainen, ajaton, tyylikäs ja esteettisesti kaunis vihkihuopa?

Mitkä seikat vaikuttavat vihkihuovalle ladattuihin merkityksiin ja tunteisiin, miksi se on tärkeä?

Onko laadukkaalle ja kestävälle vihkihuovalle kysyntää? Minkälainen tuotos miellyttää nykypäivän morsiuspareja?

Minkälaisia terapeuttisia, sosiaalisia ja psykologisia merkityksiä ne ehkä pitävät sisällään?

Seurailen keskustelua ja teen tarvittaessa myös lisä- ja tarkentavia kysymyksiä, sekä vastaan tietysti mahdollisiin kysmymyksiin. Lisää kysymyksiä, näkemyksiä tai ihan mitä vain voi laittaa myös sähköpostiini osoitteeseen: [email protected]

Muokattu: June 18, 2008, käyttäjä: -su_vi-

[-su_vi-]

Tässä vielä täsmentävät ja selkeämmät kysymykset vihkihuovista:

Oletteko kiinnostunut vihkihuovasta?

Haluaisitteko sellaisen omiin häihisi?

Mitä se teille merkitsisi?

Millainen huovan pitäisi olla?

Haluaisitteko huovan huokuvan entisajan perinteitä ja symboliikkaa, vai olisiko aivan uudenlainen, ja nykyaikainen muotokieli teille mieluisampi?

Minkälainen huopa on omannäköisenne?

Mitkä asiat huovassa olisivat tärkeitä? (laatu, arvokkuus, uniikkius, yksilöllisyys, ajattomuus, omaleimaisuus, yksinkertaisuus, esteettisyys, symboliikka, sisustuksellisuus, koristeellisuus, värit, omistajamerkinnät yms..)

Mitä terapeuttisia, psykologisia tai sosiaalisia merkityksiä vihkihuopanne voisi pitää sisällään?

Paljonko olisitte valmis maksamaan teille räätälöidystä, uniikista vihkihuovasta, jonka valmistamiseen tekijällä kuluu lukemattomia työtunteja?

ja mitä tahansa kysyttävää ja kommentoitavaa saa siis mielellään laittaa myös osoitteeseen [email protected]

Muokattu: June 18, 2008, käyttäjä: -su_vi-

[Poppis-78]

Käsittääkseni vihkiryijyn tarkoitus on alunperin ollut suojata avioparia pahoilta hengiltä, jotka nousevat maasta. Tähän samaan kastiin kuulunee ne seikat, että morsianta kannettiin kotoa vihkipaikalle, jotteivat pahat henget pääsisi tarttumaan morsioon (vrt. kynnyksen yli kanto). Ja tämä uskomus lienee kai kekriajoilta, joista monet muutkin (hää)perinteet juontaa juurensa. Ei näitä perinteitä ajatella nykyään paljoakaan niiden alkuperäisten tarkoitusten puolesta -ja ne tarkoituksethan muuttuvat koko ajan ja ovatkin muuttuneet ihan paikkakuntakohtaisesti. Jos haluaa tutkia lisää mielipiteitä/keskustelua asiasta, niin vihkiryijystä on keskustelua myös tuolla siviilivihkimisen puolella.

Kirkossa, jossa menemme naimisiin, on oma vihkiryijynsä ja tarkoituksena on käyttää sitä. Jotenkin tuntuu mukavalta tietää, että samaisella ryijyllä seisten esim. veljeni ovat sanoneet aikoinaan tahdon. Kiva perinne olisi mielestäni tuokin, että suvussa kulkisi oma vihkiryijynsä. Ja toisaalta, sellainen voisi olla kiva myös ihan itsellänikin, ajatus vihkiryijyn roikkumisesta seinällä juhlapaikalla ja myöhemmin kodissa, on kiva. Jos olisin ajatellut vihkiryijyä jo aikaisemmin, olisin voinut sellaisen tehdä itsekin, mutta tässä viimeisen vuoden aikana en ole kerinnyt moista ajattelemaan (ja kangaspuut ovat äidilläni). Itse en haluaisi vain ostaa ryijyä joltain tuntemattomalta, vaan minulle sen arvoa nostaa itse tehty. (ja huom. En mitenkään parjaa muualta ostettua, vaan tarkoitan nimenomaan vain, että ITSELLENI se itsetehty tuo lisäarvoa ko. ryijylle).

[Sahrami79]

Vastauksia on täältä jo tullut, mutta en voi muuta kuin ihmetellä, että miten kaasous mitenkään liittyy kirkoon . No eihän se liitykään, eikä monet muutkaan hääperinteet, joista osa on peräisin jo esikristilliseltä ajalta (kuten se sormus...)

Muokattu: July 1, 2008, käyttäjä: Sahrami79

[Joannet]

Haaveilen siitä, että ennen virallista kirkkovihkimistä voitaisiin toimittaa jonkinlainen seremonia paikassa missä olen mieheni tavannut. Eli siis, menemme virallisesti kirkossa naimisiin 12.9.09 , mutta toivoisin että vaikkapa edellisenä päivänä voisimme kokoontua paikkaan, jossa olemme tavanneet (luonnon keskellä) ja pitää jonkinlaisen seremionian. Paikka jossa olemme tavanneet on erään seurakunnan leirikeskuksen metsässä. Paikassa on luonnoalttari, missä on pidetty ainakin ripareilla "leirihäitä". Haluaisin yllättää mieheni tällä tavoin. Paikalla olisimme vain me ja seremonianvetäjä. Lukisimme jonkinlaiset valat toisillemme ja toimitus olisi lähinnä symbolinen.

Vinkkejä ja apua kaivataa?

Kiitos jo etukäteen

Muokattu: July 21, 2008, käyttäjä: Joannet

[tigru]

Vihkimisestä tai siunaamisesta ei kannata papille puhua, sillä se ei onnistu kahta kertaa, mutta voit kysellä jonkinlaista rukoushetkeä tai hartaushetkeä, johon sisältyisi esim. papin lausuma rukous teidän puolesta sekä nuo teidän lausumat valat.

[-su_vi-]

Vieläkin toivoisin tänne lisää ajatuksia vihkihuovista