Pakanahäät

[100404]

noh mikäli sikäli minun häissäni lipitettäsiin viiniä niin olisiko se kamalasti ryöstetty krisuilta ehtoollis viinin nauttiminen vai wiccalaisilta?

kristittyjen häistä löytyy tapoja joilla ei ole mitään uskonnollista merkitystä. miksi he saavat käyttää niitä? nehän ovat joidenkin muiden uskonnoista poimittuja joilla on ollut silloin vahva merkitys.

en ymmärrä miksi krisuja kiinostaa mitä pakanat tekevät häissään tai ateistit. ei meitäkään kiinosta mitä te teette omissa häissänne.

ja tähän muutama sensuroitu komentti.

[Isolde]

Ottamatta kantaa yllä käytyyn riitelyyn totean että:

Olen wicca, sulhanen ateismiin taipuvainen agnostikko. Siviilivihkiseremoniaamme sisällytetään kättenliittäjäiset sekä luudan yli hyppääminen seremonian päätteeksi. Itse olisin mieluusti nostattanut kehänkin seremonian ajaksi ja kutsunut jumaluuksia paikalle, mutta tässä kohdassa sulhanen laittoi kannat lattiaan. Eli näillä mennään, pakanaeväin muttei kuitenkaan täysin. Noin muuten häistämme tulee hyvin "normaalit".

Edit. "Normaaliudella" tarkoitan tässä sitä, että minä pukeudun valkoiseen morsiuspukuun ja sulhanen shakettiin/bonjour-pukuun, vieraat lienevät jakkupuvuissa ja kukkahatuissa , juhlapaikalla on illallinen ja tanssia ja näin pois päin. Usein (liian usein) saan kuulla, etten "voi" olla wicca, "koska en ole yhtään sen näköinen", eli gootti/hippivaatetus ei ole minun juttuni ollenkaan. Mielestäni usko on sisäinen, ei ulkoinen asia.

Edited November 17, 2008 by Isolde

[Keisari Iku-Kaaho]

Juu, mutta oliko se uskonnollissisältöinen vai maallinen tapa siellä?

Satavarmaksi en osaa sanoa mutta veikkaisin, että sormusrituaalin sisältö on ollut uskonnollinen. Koko antiikin Rooman yhteiskunta oli uskonnon kyllästämä, joten tuskin siellä maallisia rituaaleja on ollut, joskin avioliitto sopimuksena oli juridinen ja siten maallinen ihan kuten nyky-Suomessa. Jos siis haluat välttää pakanallisia rituaaleja, kannattaa googlettaa ankarasti.

Tämä ei koske sinua henkilökohtaisesti mutta olen huomannut monilla kristityillä olevan taipumusta olettaa, että kaikki rituaalit, symbolit, juhlat yms. ovat kristittyjen keksintöä. Tottuushan on, että kristityt pyhät on lätkitty vanhojen pakanajuhlien päälle ja annettu niille uusi merkitys, suuri osa kristityistä rituaaleista on (muokattua) lainaa vanhemmista uskonnoista, Raamatun tarinat (luominen, neitseellinen sikiäminen jne.) ovat samoin tunnettuja muissa, vanhemmissa uskonnoissa ja niin edelleen. Eniten siinä ärsyttää se, että monet kristityt eivät itse ota asioista selvää, vaan odottavat muiden kaivavan tiedon esiin. Osa kristityistä ei suostu myöntämään kristinuskossa olevan mitään lainattua, vaan selittävät samankaltaisuuden muiden uskontojen kanssa olevan sattumaa .

Mikseivät muut saisi lainata kristittyjä rituaaleja mielensä mukaan, kun kristinuskosta niin suuri osa on lainattu vanhemmista uskonnoista? Muistoateriakaan (ehtoollinen), jonka itse otit esimerkiksi, ei ole kristittyjen keksintöä, vaan vanhempaa perua. Jeesus ei siis itse keksinyt ideaa, vaan jatkoi oppimaansa perinnettä mutta nosti itsensä rituaalin keskiöön. Eli pakanahäissä voitaisiin hyvinkin suorittaa ehtoollisen tyyppinen rituaali ilman että se olisi rienausta. Jeesusta pakana tuskin haluaisi häissään mainittavan mutta rituaalin ulkoinen olemus voisi siis olla samantyyppinen. Ymmärrätkö yhtään, mitä tarkoitan?

[Poledra]

Jahans. Vai meno on yltyny tämmöseksi. Noh... Me ei isännän kans kuuluta kirkkoon, mut muuten en osaa kumpaakaan mihinkään kategoriaan laittaa. Ku mikään uskonto tai uskonnottomuus ei ihan täysin mee yksiin omien ajatusten kans. Joten käytetään kyllä sellasia seremonioita, jokka tuntuu hyvältä ja sopii meille.

Sen verran täytyy laittaa myös omaa lusikkaa soppaan, et kannattais hieman ottaa asioista selvää, niin tietäs mistä puhuu. Ja sen jälkeen vasta alkais esitteleen omia mielipiteitä. Kukin taplaa tyylillään ja saa mun mielestä tehä mitä lystää omissa häissään. Ja jos aikoo pitää kristilliset häät niin tällä sivustolla on tuskin mitään ideoita niiden järjestämiseen.

edit. Kirotus virheet

Edited December 1, 2008 by Poledra

[Vira]

Tämä ei koske sinua henkilökohtaisesti mutta olen huomannut monilla kristityillä olevan taipumusta olettaa (...)

Mikseivät muut saisi lainata kristittyjä rituaaleja mielensä mukaan, kun kristinuskosta niin suuri osa on lainattu vanhemmista uskonnoista?

Samaa taipumusta on myös ei-kristityillä. Puolin jos toisin on hyvä ottaa asioista selvää niin tietää enemmän kuin olettaa. Tämä koskee meitä kaikkia.

Ja miksei toisten uskontojen rituaaleja ole minun mielestä syytä lainata? Ihan vain siksi, että niin osoittaa kunnioitusta niitä ihmisiä kohtaan, joille ko. rituaalit ovat merkityksellisiä. Toisen ihmisen ja tämän elämänkatsomuksen arvostuksen luulisi olevan itsestäänselvyys jokaiselle itseään sivistyneenä pitävälle ihmiselle. En minäkään "lainaa" wiccojen rituaaleja vaikka ne voivat mielestäni olla viehättäviä. En, koska mielestäni toisten pyhinä pitämien asioiden käyttäminen esteettisistä tms. syistä osoittaa vähintäänkin jonkinasteista sydämen sivistyksen puutetta.

Rauhaa.

[Isolde]

Itse olen siinä mielessä eklektinen, että mielestäni muista uskonnoista ja traditioista voi ja on syytäkin poimia elementtejä, jotka ovat itselle elämänkatsomusta vastaavia ja ns. pyhiä. Tässä taustalla on tietenkin se käsitykseni/uskomukseni, että kaikki jumaluudet ovat loppujen lopuksi saman asian eri kuvastumia. Pakanuuden kauneus onkin IMHO sen kokijalähtöisyydessä, joka antaa tilaa juuri sille oman jumaluussuhteen rakentamiselle.

Niille, jotka poimivat muiden pyhiä elementtejä, koska ne näyttävät/kuulostavat/tuntuvat kivoilta, ei minulta riitä ymmärrystä. Kuten Virakin tuossa totesi, sydämen sivistystä siitä tilanteesta vähintäänkin puuttuu.

[Keisari Iku-Kaaho]

Muotoilin asiani edellisellä kerralla varmaan epäselvästi, koska molemmat kommentoijat tuntuvat missanneen pointtini.

Melko hiljattain Metro-lehdessä oli Jaakko Heinimäen kolumni, jossa hän käsitteli suomalaisen joulun sekalaisia juuria. Esimerkiksi porsaan syöminen on peräisin roomalaisten tavasta uhrata porsas jollekin jumalistaan. Ehkä joskus muinoin roomalaisten alkuperäisen uskonnon kannattajat loukkaantuivat siitä, että kristityt jatkoivat porsaan syöntiä omassa uudessa juhlassaan. Nyt tapa on ihan itsestäänselvä meillä eikä sitä mielletä uskonnolliseksi riitiksi, vaikka sen juuret ovatkin meille vieraan uskonnon uhrimenoissa.

Se, mitä yritän tässä tuoda esiin, on, että koska niin monet tavoistamme ovat lainaa vanhoista uskonnoista ja niiden riiteistä, on aika erikoista ykskantaan vastustaa uskonnollisten riittien käyttöä muussa yhteydessä. Kysymyshän on lähinnä siitä, että riitin uskonnollinen sisältö katoaa tai muuttuu, kun sitä on tarpeeksi kauan käytetty maallisissa yhteyksissä tai toisen, uudemman uskonnon osana. Milloin uskonnosta X lainatun elementin voidaan katsoa kuuluvan kulttuuriin tai uskontoon Y niin kiinteästi, ettei sen "väärästä" käytöstä voi enää loukkaantua? Montako vuotta vaaditaan?

Mielestäni on outoa, että nimenomaan kristityt loukkaantuvat, jos heidän uskontonsa elementtejä joku yrittää lainata, koska kristinusko on suurelta osin lainaa muista uskonnoista. Kristinuskon tarinoiden juuret ovat ikivanhoissa myyteissä ja kristinuskon juhlat on lätkitty ajallisesti vanhojen juhlapyhien päälle tai tienoille. Näiden vanhojen juhlien tavoista kansa ei kuitenkaan luopunut uskonnon vaihtuessa. Siksi Suomessakin kristittyjen perinteisiin kuuluu tapoja, jotka ovat peräisin pakanauskonnoista (mm. joulukinkku, jota kristitytkin syövät, joulupukki ja pääsiäismunat).

Miettivätkö kristityt lainkaan, että pakanauskontoa tunnustavat saattavat loukkaantua siitä, että kristityt juhlivat joulua oman valontuojansa syntymäpäivänä, vaikka pakanallinen valon juhla talvipäivänseisauksen aikaan (epäilyttävän lähellä joulua...) on taatusti vanhempi kuin kristinusko? Kristityt juhlikoot Jeesuksen syntymää mutta että juuri pakanajuhlan aikaan pitää juhlia, vaikka Jeesus syntyi joko syksyllä tai keväällä muttei ainakaan keskitalvella.

Itse olen ateisti eli siinä mielessä on ihan sama, kuka lainaa ja keneltä, koska pidän kaikkia uskontoja humpuukina. Kun nyt kuitenkin kristityt sattuvat olemaan Suomessa suurin ryhmä, niin se on tietysti myös äänekkäin poppoo, joka on kieltämässä muilta yhtä sun toista. Tämä ärsyttää ihan periaatteellisista syistä siksi, että lainalle perustuvan uskonnon kannattajien ei paljon kannattaisi muita syytellä lainaamisesta. Vai meneekö se sittenkin niin, että tee niin kuin minä sanon, älä niin kuin minä teen?

Loppuyhteenveto: Jos haluaa kieltää muilta oman uskontonsa riittien lainaamisen, kannattaa ensin selvittää, mitkä omista tavoista ovat alunperin uskonnollisia riittejä, jotka vain ovat siirtyneet eri käyttöön. Jos niistä on valmis luopumaan, niin sitten on jo jotain perusteita esittää vaatimuksia muille.

[100404]

^^ei voi olla enempää samaa mieltä!

[Isolde]

Olen hyvin pitkälti samoilla linjoilla kaahon kanssa (etenkin kristinuskon juhlien sovittamisesta esikristillisten juhlapyhien kohdalle, mutta se on ihan oma lukunsa ).

Kannattaa kuitenkin muistaa, että on traditioita ja sitten on traditioita. Esimerkiksi jonkun tietyn ruokalajin (vaikka nyt kinkun) syöminen ei liene rienausta, vaikka samoin oltaisiin joskus toimittu jonkin uskonnon rituaalien yhteydessä. Jos kuitenkin lähdetään "lainaamaan" suoraan jonkin uskonnon pyhänä pitämiä tapoja, vaikka nyt sitten kristittyjen ehtoollista tai wiccojen suurta riittiä, mennään jossain vikaan ja pahasti. Viiniä saa juoda ja tikarin voi kastaa viinimaljaan ihan vapaasti, mutta jos siihen tuo sen ideologisen ajatuksen mukaan "koska se on niin romanttista/herkkää/tyylikästä/kuulia/jne.", täällä kiehuu sappi niin että porisee. Tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mistä uskonnosta kyseinen juttu on lainattu ja kaivaako se periaatteessa omaa napaani lainkaan. Vaikken olekaan joidenkin uskontojen kanssa samoilla linjoilla kaikesta, en kuitenkaan hyväksy niiden halventamista yhtään sen enempää kuin omani.

Siksi, vaikka kannatankin äänekkäästi uskonnottomien oikeuksien parantamista Suomessa esimerkiksi juhlaseremonia-asioissa, en voi tajuta vaikkapa lapsen pään valelemista vedellä nimiäisten yhteydessä.

[Keisari Iku-Kaaho]

Aikanaan tuo porsaan syöminen on ollut ihan suoraa lainausta roomalaisten rituaalista mutta kinkku on muuttunut aikojen saatossa pelkäksi traditioksi. Kun otit puheeksi kasteen eli veden valelun lapsen päähän. Entä jos tuota harjoittaisivat uskonnottomatkin vaikka sata vuotta tai viisisataa vuotta? Olisiko se enää uskonnollinen rituaali vai olisiko siitä tullut vaan ihan perinne kuten kinkusta? Tämä on se pointtini: Jos jonkun uskonnon tavan ottaa uskonnottomaan käyttöön, on se aluksi loukkaavaa (miksi?) sen uskonnon tunnustajille. Vähitellen tavan uskonnollinen sisältö hämärtyy ja katoaa ja uskonnollisesta rituaalista onkin tullut vain tapa ja perinne. Kasteelle voisi käydä kuten joulukinkulle. Meillä ei kovin monia perinteitä olisi, jos kukaan ei ikinä olisi kehdannut tai uskaltanut lainata muista uskonnoista tapoja.

Itselleni ei tulisi mieleenkään "kastaa" lastani, jos sellaisen joskus hankin. Silti en voi ymmärtää loukkaantumista, jos joku uskonnoton haluaa valella vettä lapsen pään päälle uskonnottomassa nimenantojuhlassa. Voihan tuolle perheelle vesi symboloida jotain tärkeää ja valelu on kultturissamme tuttu tapa. Suurin osa lapsensa kastavista ei usko ev.lut. kirkon opetuksiin (kirkon omien tutkimusten mukaan jäsenistä alle puolet uskoo opetuksiin). Eivät kaikki vanhemmat usko mihinkään jumalaan, vaikka kirkkoon kuuluvatkin. Rienaavampaa on mielestäni se, että juhlia (kaste, häät, hautajaiset) juhlitaan kristillisin menoin, vaikka kukaan perheestä ei piittaa pätkän vertaa kristinuskosta. Tämähän on nykyään tavallista. Kun vielä otetaan huomioon, että suomalaisista yli 80 % kuuluu ev.lut. kirkkoon, niin ehkä olisin oikeana kristittynä enemmän huolissani näistä nimikristityistä, jotka ovat kristittyjä vain traditioiden osalta, kuin niistä harvoista ei-kristityistä, jotka ehkä joskus lainaavat jotain "kristillistä" omiin juhliinsa.

Jostain uskonnollisesta perinteestä voi tosiaan ottaa vain sen kuoren ja antaa sille uuden sisällön. Näin on tehty kautta aikojen ja näin tullaan jatkossakin tekemään. Tuskin kukaan tekee niin loukkaamistarkoituksessa, vaan siksi, että kulttuurimme tarjoaa jonkun mallin, esim. veden valelu nimenannon yhteydessä, jonka alkuperäinen merkitys on heikentynyt mutta joka tapana on kaunis ja tuttu. Siksi tapa jää elämään, vaikka alkuperäinen syy unohtuu (vrt. kinkku). Vain me, jotka elämme murrosajassa, kiinnitämme huomiota muutoksiin. Jos kinkku on nyt itsestäänselvyys pelkkänä jouluruokana, ei se ole aina ollut sitä, se on ollut osa uskontoa. Tuhannen vuoden päästä joku veden valelu voi olla vastaava tapa ilman uskonnollista merkitystä.

[Vira]

Nyt voisi olla paikallaan huomata, että on hieman eri asia puhua siitä, satoja /tuhansia vuosia sitten on tehty (mm. juhlapyhien sijoittelu) ja siitä, miten nyt toimitaan. Tarkoittaako se, että jos aiemmin on toimittu hölmösti sitä, että ihminen ei voi lainkaan viisastua ajan edetessä? Jos aiemmin on liitetty pakanauskomuksia ja kristinuskoa tietyiltä kohdin yhteen, niin onko asian laita sellainen että meidän ei siis kenenkään tarvitse kunnioittaa muita uskontoja saati ihmisiä, joille niillä on merkitystä NYT? "Onhan nuokin varastaneet siitä ja siitä... miksi mun pitäisi olla fiksumpi?"

Minä pyrin kunnioittamaan kaikkia uskontoja ja eri tavoin uskovia. Myös niitä, jotka eivät usko mihinkään. Keskustelut ovat herkkua! Jos menen moskeijaan, pukeudun asiaan kuuluvasti, ja samasta toisten kunnioituksestahan tässä lainailussakin on kyse. Onko niin, että jos jollain asialla (uskonnoilla, uskolla) ei ole henkilön x elämässä merkitystä, niin hän ei voi ymmärtää, että joillekin näillä asioilla on merkitystä, ja toimia niitä ihmisiä arvostaen? Tällähän ei tarvitse olla edes mitään tekemistä uskonnon kanssa: eikö meidän kuulu suhtautua kunnioittaen kaikkiin toisille ihmisille tärkeisiin asioihin?

Edited December 13, 2008 by Vira

[Keisari Iku-Kaaho]

Minä nimenomaan kysyin, että kuinka kauan pitää tavan olla lainassa, että sen voidaan katsoa tulleen osaksi lainaajakulttuuria. Kyllä kristinuskossa ja kulttuurissamme on sitä lainaa, vaikka lainaaminen on tapahtunut kauan sitten. Jos pitää riittien lainaamista loukkaavana, niin silloin on luovuttava paljosta, jos aikoo kunnioittaa muiden tapoja.

Verrataanpa vielä varastamiseen: Jos varastan lompakon tänään, niin tuleeko siitä lompakosta minun vuoden kuluttua? Kymmen vuoden? Sadan vuoden kuluttua ehkä? Mielestäni se on vielä kuollessanikin varastettu lompakko. Se, että kristityt (tai suomalaiset ylipäätään) ovat lainanneet tapojaan kauan sitten, ei tarkoita, että ne olisivat muuttuneet miksikään muuksi kuin lainaksi. Ja on vääristelyä tai kaunistelua väittää, että kristinuskoon on liitetty pakanauskomuksia vain tietyiltä osin. Kristinusko on suunnilleen 100-prosenttisesti lainaa. Lähes kaikki Raamatun tarinat löytyvät vanhemmista tarustoista.

Sitten on myös hieman eri asia mennä jonnekin kirkkoon tai moskeijaan shortseissa tai muuten osoittamaan mieltään kuin omissa juhlissaan tehdä oman mielensä mukaisesti. Jos kristitty tulee ateistin tai pakanan häihin, niin siellä mennään ateistisen tai pakanallisen maailmankatsomuksen mukaan eikä kristillisten arvojen mukaan. Suomi on maallistunut maa huimasta kirkkoon kuuluvien määrästä huolimatta, joten useimpien ev.lut. rituaalien voidaan katsoa suomalaiseen kulttuuriin ilman sen suurempaa uskonnollista sisältöä. Jo mainitsemani kaste on hyvä esimerkki: vanhemmat saattavat kastaa lapsensa uskomatta jumalaan, ihan vain sukulaisten iloksi/painostuksesta tai tavan vuoksi. Se uskonnollinen sisältö kasteessa tai vihkimisessä on loppujen lopuksi harvalle toimituksen keskeinen osa.

Sitä paitsi varmaan melkein kaikki temput ja jutut ovat osa jotain uskontoa, joten on todella vaikea keksiä mitään ihan uutta. Jos järjestää juhlat, jotka eivät loukkaa kristittyjä, niin saattaa tulla tietämättömyyttään käyttäneeksi jotain hindujen tai bahailaisten rituaalia muistuttavaa juttua. Minun on vaikea uskoa, että kaikki muiden vakaumuksen kunnioittamisesta kirjoittavat ottavat aina selvää kaikista tavoistaan tai juhliensa osioista, etteivät ne vahingossa ole minkään uskonnon osia tai muistuta niitä läheisesti.

Jos mukaan sotketaan vielä muut vakaumukset kuin uskonnolliset, niin voisin todeta, että jokainen tehotuotettua lihaa läsnäollessani syövä pakottaa minut katsomaan vakaumukseni vastaista toimintaa. Lihan syöminen nyt kuitenkin kuuluu kulttuuriimme, joten enpä jaksa moisesta pillastua. Itse yritän elää siten, etten tarkoituksellisesti loukkaa muita tai loukkaannu liian herkästi. En kuitenkaan anna muiden vakamusten, uskonnollisten tai muiden, hankaloittaa omaa elämäni kohtuuttomasti. En aio jatkossakaan mennä kirkkoon bikineissä tai sännätä jumalanpalvelukseen huutamaan iskulauseita. En kuitenkaan aio varoa jokaista sanaani joka paikassa, jotten nyt loukkaisi kenenkään vakaumusta, enkä odota muidenkaan koko ajan varovan sanojaan minun lähelläni.

Tämä alkaa olla niin pahasti OT, että ehkä on parempi, jos lopetan tähän. Hyvää joulua vaan kaikille, minkä kunniaksi sitä nyt itse kukin viettääkään. Joulu-sana muuten on pakanallista perua .

[Vira]

Isolde ilmaisi ajatukseni tuossa jo aiemmin, mutta kertaus on näemmä opintojen äiti

Tiivistetysti: ajattelen, että mikäli liität lainaamaasi riittiin / juhlaan /mihin tahansa syvemmän ulottuvuuden kuin vain muodon tai "vaikuttavuuden", on lainasi ihan ok ("lainan" kestolla ei siis ole mielestäni merkitystä). Näin ollen ajattelen myös, että esimerkiksi kristittyjen juhlapyhät vanhojen pakanallisten pyhien päällä eivät ole ongelma. Jos pakanaystäväni haluaa häissään juoda viiniä pikarista ja syödä päälle leipää, koska hänelle se on jotain muutakin kuin vain näyttävä ateria (hatusta vedettynä vaikkapa Jumaluuden symboli) niin siitä vain. Mutta se on loukkaavaa, jos minä ei-wiccana alan käyttelemään athamea vain siksi että olen aina pitänyt veitsistä tai omin heiltä vaikkapa jonkin riitin, koska se on mielestäni visuaalisesti viehättävä. Sama juttu kristityille pyhien asioiden kanssa: jos sillä ei ole sinulle sen suurempaa merkitystä, älä käytä. Ihan vain kunnioituksesta niitä kohtaan, joille ko. asiat merkitsevät.

Pahoittelen asiaan varsinaisesti kuulumatonta keskustelua ja vetäydyn seuraamaan sitä taustalle

Edited December 14, 2008 by Vira

[Guest Keijun siipi]

Olemme jotenkin niin tottuneita siihen, että uskonto on nimenomaan niinkuin kristinusko, uskomista tiettyyn asian tietyllä kaikki samalla tavalla. Uskontojen kirjo on kuitenkin laajempi. Itse en lainaisi kristinuskosta, koska tiedän, että sen sisällä on mustavalkoinen, vain me ja tämä on vain meidän, ja muut hus helvettiin-asenne. Se ei tarkoita, että kaikki uskonnot olisivat tämmöisiä. Omat kokemukseni esim juuri wiccasta ja budhalaisuudesta ovat, että juuri tälle yksilöillisyydelle annetaan enemmän tilaa. Molemmissa henkisyys koetaan nimen omaan yksilölliseksi ilmiöksi, ihan eri lailla kuin perus dogmaan perustuvat yhteisölliset uskonnot. Sisältö katsotaan huomattavasti muotoa tärkeämmäksi. Minun on vaikea siksi kuvitella henenkään budhalaisen tai wiccan (tämän suurepaa eklektiivisyyden ylistystä on vaikea kuvitellakaan) vetävän herneitä nenään kunnioittavan rituaalin lainaamisen ja muokkaamisen suhteen.

Itse katsoisin olevani ateisti ja pakana. Naturalistinen panteisti olisi varmaan lähimpänä, mutta se ymärretään usein väärin. Se etten sokeasti usko johonkin "yliluonnolliseen" ei tarkoita, etten olisi henkinen tai kokisi joidenkin asioiden olevan "pyhiä", merkityksessä erityisellä tavalla merkityksellisiä. Suhtaudun hartaudella luontoon, kauneuteen, rakkauteen, taiteeseen, enkä tarvitse mitään sokeaa uskoa sen "yliluonnolliseen" aiheuttajaan, vaan koen sen ihan luonnolliseksi osaksi itseäni. Eivätköhän syntymä ja kuolema ja rakkaus ole kuitenkin jollain tavalla yleisinhimisellä tavalla erityisen merkityksellisiä, ilman että mikään uskonto voi lyödä tavaramerkkiään sen kokemiseen, tai tarpeeseen myös osoittaa tuota koettua merkityksellisyyttä?

[Sesilia88]

Olen täysin samaa mieltä kaahon kanssa.. Itse kyllä kuulun siihen luikuri-joukkoon, etten usko, mutta kuulun kirkkoon. Syitä siihen minulla ei ole muita kuin että lapseni saavat samat mahdollisuudet, kuin itse sain. Lapsena on rankkaa erottua joukosta..

Mutta huvittavaa tässä ketjussa on se, että tänne piti tulla jakamaan kokemuksia ja ajatuksia pakanallisten häiden järjestämisestä , eikä kiistelemään kunkin uskonnon pyhistä asioista, koska aivan varmasti näitä näkemyksiä on yhtä monta kuin maailmassa ihmisiä.. Pakko vielä tirskahtaa tähän väliin, että on se kumma kun kristittyjen on pakko lukea tätä ketjua ja tulla tänne julistamaan...me kuitenkin ollaan jo menetettyjä tapauksia..

SITTEN MEIDÄN HÄÄJUHLAAN:

Meidän häistä se kirkko sitten jää pois, pitäisi rakentaa jonkinnäköinen vankka vihkiseremonia. Kuitenkin vierastan itse, vaikka suoraan wiccalaisuuteen viittaavia perinteitä, ehkä se luudan yli hyppääminen voisi vaivihkaa mennä.. Tämän olen keksinyt itse omasta päästäni, että en tiedä onko näin tehty jossain vai ei, eli haluaisin että minä ja siippani istutettaisiin puu. TOSIN tiedän, että käytännön hankaluudet tulevat tässä vastaan, ideaa on siis hiottava.. Sitten olen ajatellut miulle ja siipalle juomamaljoiksi sarvia. Pöydälle runsaudensarvi koristeeksi...

Oi voi kun on suunniteltavaa. Kinkkisimpänä pidän vihkitilaisuutta, koska siippani on kanssa sitä mieltä tahdo- ja-pusut-ja-se-oli siinä-meinikiä, mutta itse haluaisin hieman jotain enemmän...

PS. ja pliis ei enää yhtään uskontokeskustelua, ainakaan "väittelymielisenä".

[Sahrami79]

Olen täysin samaa mieltä kaahon kanssa.. Itse kyllä kuulun siihen luikuri-joukkoon, etten usko, mutta kuulun kirkkoon. Syitä siihen minulla ei ole muita kuin että lapseni saavat samat mahdollisuudet, kuin itse sain. Lapsena on rankkaa erottua joukosta..

Ööö, mä en ole koskaan kuulunut kirkkoon, mutta en nyt tiedä mistä mahdollisuuksista olen jäänyt paitsi tai miten olen erottunut joukosta? Jos lapsena tai nuorena oli rankkaa, niin ainakaan se ei johtunut tästä kirkkoon kuulumattomuudesta.

Ei mulla nyt muuta. Ihmeellisiä kuvitelmia ihmisillä kyllä välillä on...

[flaikkis]

Olen täysin samaa mieltä kaahon kanssa.. Itse kyllä kuulun siihen luikuri-joukkoon, etten usko, mutta kuulun kirkkoon. Syitä siihen minulla ei ole muita kuin että lapseni saavat samat mahdollisuudet, kuin itse sain. Lapsena on rankkaa erottua joukosta..

Ööö, mä en ole koskaan kuulunut kirkkoon, mutta en nyt tiedä mistä mahdollisuuksista olen jäänyt paitsi tai miten olen erottunut joukosta? Jos lapsena tai nuorena oli rankkaa, niin ainakaan se ei johtunut tästä kirkkoon kuulumattomuudesta.

Ei mulla nyt muuta. Ihmeellisiä kuvitelmia ihmisillä kyllä välillä on...

Veit jalat suustani, Sahrami.... Hitsi mitä me ollaan missattu? *reps*

(muoks: tää oli kyllä vähän OT, nyt kun luin ton ketjun ensimmäisen viestin joten kommentoitakoon tässä nyt vielä etten ole todistanut pakanallisia menoja häissä ainakaan so far)

Edited October 2, 2009 by flyingbride

[Vinga]

Meille kans tulossa pakanallinen seremonia. Etsiskelin kauan meille sopivaa rituaalia, ja sitten yksi ilta se löytyi. Suoraan Titus Hjelmin toimittamasta kirjasta mitä wicca on. Kyseinen häärituaali ei ole wiccahäihin kirjoitettu, vaan yleisesti pakanahäihin, sisältäen luudan yli hyppäämisenkin. Ilahduin erityisesti siitä osasta, missä vihkijä sanoo: "juokaa itsenne kylläisiksi rakkauden maljasta" (kaason ojentaessa maljaa). Meillä ei tule olemaan perinteisiä maljoja, vaan juomasarvet. Isännälle litran sarvi ja emännälle 0,3l . Bestman myös ojentaa omenalautasta, jolloin sanotaan "syökää itsenne kylläisiksi rakkauden hedelmästä".

Olisin ikionnellinen, jos vihkijä suostuu tuohon, se on niin meidän näköinen, kaunis ja koskettava seremonia .

Täällä siis eklektinen pakanamorsian, joka kallistuu ehkä eniten suomenuskoisuuteen, mutta sekoittaa mukaan myös satanismia ja wiccaa.

[Sarah_]

Meille myöskin tulossa pakana-seremonia. Paljon ollaan nyt koitettu miettiä mitä siihen ottaa mukaan. Hääpäivänä on tarkoitus mennä ensin maistraatissa virallisesti naimisiin kaason ja bestmanin ollessa todistajia, ja sitten seremonia juhlapaikalla. Ollaan lueskeltu paljon pro-seremonioista, ja päätetty että mikäli vaan saadaan puhuja tulemaan tänne, niin sieltä sitten puhuja seremoniaan. itse olen eklektinen pakana, ja mies on lähes-ateisti.

[Elfie]

Minä olen pakana ateisti ja mies hyvin ateisti. Naturalistinen panteismi kuvaa ehkä omaa henkisyyttäni parhaiten. Itseäni hoikuttaisi kovasti tässä paluu eklektinen pakana juurilleni, kun olen kuitenkin ateismistani huolimatta jonkinlaiseen henkisyyteen taipuvainen, ja luonnon läheisyys on minulle pyhä asia, jota haluaisin jotenkin heijastaa, vaikka yliluonnollisuudet muissa kuin symbolisissa merkityksissä ovat maailmankuvastani iän myötä karisseet. Minäkin haaveilen metsähäistä, käsien sidonnasta ja luudan yli hyppäämisestä kun kuitenkin rakastan seremoniallisuutta ja vanhoja traditioita, mtta tietty ristiriita tuossa taitaa olla mieheni skeptikkouden kanssa, joten saa nähdä. Vastustan sitä että ateismin pitäisi olla nuivaa kaiken merkityksettömyyttä korostavaa...

Edited November 26, 2009 by Elfie

[SisterRay]

Me ollaan molemmat aika pitkältä eklektisiä pakanoita ja haluttaisiin kovasti perinteinen kelttiläinen käsiensidonta seremonia. En tiedä vielä miten tuo onnistuu koska hääpäivän aikataulu on todella tiukka ja ei myöskään ole mitään havaintoa mistaä saataisiin joku asiantunteva henkilö toimittamaan kyseinen rituaali

[Malssi]

Mutta se on loukkaavaa, jos minä ei-wiccana alan käyttelemään athamea vain siksi että olen aina pitänyt veitsistä tai omin heiltä vaikkapa jonkin riitin, koska se on mielestäni visuaalisesti viehättävä. Sama juttu kristityille pyhien asioiden kanssa: jos sillä ei ole sinulle sen suurempaa merkitystä, älä käytä. Ihan vain kunnioituksesta niitä kohtaan, joille ko. asiat merkitsevät.

No, jos keskustellaan esim. asioista, kuten puukko, jota (tavallistakaan) ei käytetä läheskään joka päivä, niin entä sitten esim. korut, kelttiläiset ristit, krusifiksit, pentagrammit...? Nää lukeutuu mun mielestä just tuohon visuaalisesti viehättävä -kategoriaan.

Ei kaikkia voi aina olla loukkaamatta, koska ei ihan kaikkea voi tietää eikä sellaista tiedon tuskaa edes jaksaisi. Mun mielestä sellaista asiaa ei olekaan, josta joku ei joskus voisi loukkaantua, vaikkei "tekijä" ole tarkoittanut mitään pahaa eikä ole tiennyt eikä edes tajunnut ajatella, että voisi jotakuta loukata.

[Sesilia88]

Olen täysin samaa mieltä kaahon kanssa.. Itse kyllä kuulun siihen luikuri-joukkoon, etten usko, mutta kuulun kirkkoon. Syitä siihen minulla ei ole muita kuin että lapseni saavat samat mahdollisuudet, kuin itse sain. Lapsena on rankkaa erottua joukosta..

Ööö, mä en ole koskaan kuulunut kirkkoon, mutta en nyt tiedä mistä mahdollisuuksista olen jäänyt paitsi tai miten olen erottunut joukosta? Jos lapsena tai nuorena oli rankkaa, niin ainakaan se ei johtunut tästä kirkkoon kuulumattomuudesta.

Ei mulla nyt muuta. Ihmeellisiä kuvitelmia ihmisillä kyllä välillä on...

Veit jalat suustani, Sahrami.... Hitsi mitä me ollaan missattu? *reps*

(muoks: tää oli kyllä vähän OT, nyt kun luin ton ketjun ensimmäisen viestin joten kommentoitakoon tässä nyt vielä etten ole todistanut pakanallisia menoja häissä ainakaan so far)

No jaa, ettehän te voi tietää kun ette ole kokenut, mutta itse pidän monista "kristillisistä menoista", kuten ripille pääsy... Tosin en pidä niitä kristillisinä vaan suomalaisina. Pidän suomalaisista perinteistä, mutta en pidä niissä mitään uskonnollista latausta. Luokitelkaa minut mihin loukkoon haluatte, mutta minun mielestäni ihminen on keksinyt jumalat alun alkujaan selittämään asioita, mitä ei ole voitu selittää.. Itse luokittelisin itseni agnostikoksi, joka rakastaa suomalaisia perinteistä, mutta ihan sama

Ja mainittuani rippikoulun, niin ei se ollut mukava kokemus, mutta ihan hieno 9 päivää järvimaisemien äärellä sepittämässä isosille minkäkin sanan merkitystä.

HÄÄJUHLASTA:

Anoppini ehdotti siihen puun istutukseen sellaista ratkaisua, että joku toisi meille häälahjaksi puun. Mikä voisikin olla ihan kätsy ajatus, kun en osaa ajatella itseäni vaaleassa puvussani lapion kanssa

Luudan yli hyppäys on nyt tässä vaiheessa jäämässä taka-alalle, mutta ne juomasarvet haluaisin 40€/kpl... Sitten muistaakseni tämä on krisulainen tapa, mutta aivan sama, vihkiryijy on kanssa aika kivan kuuloinen käytäntö. Itselleni tulee siitä oikeastaan mieleen vähän se, kun morsiuskimppu kehystetään..Eli paljoa ei ole viellä koossa

[Sahrami79]

Olen täysin samaa mieltä kaahon kanssa.. Itse kyllä kuulun siihen luikuri-joukkoon, etten usko, mutta kuulun kirkkoon. Syitä siihen minulla ei ole muita kuin että lapseni saavat samat mahdollisuudet, kuin itse sain. Lapsena on rankkaa erottua joukosta..

Ööö, mä en ole koskaan kuulunut kirkkoon, mutta en nyt tiedä mistä mahdollisuuksista olen jäänyt paitsi tai miten olen erottunut joukosta? Jos lapsena tai nuorena oli rankkaa, niin ainakaan se ei johtunut tästä kirkkoon kuulumattomuudesta.

Ei mulla nyt muuta. Ihmeellisiä kuvitelmia ihmisillä kyllä välillä on...

Veit jalat suustani, Sahrami.... Hitsi mitä me ollaan missattu? *reps*

(muoks: tää oli kyllä vähän OT, nyt kun luin ton ketjun ensimmäisen viestin joten kommentoitakoon tässä nyt vielä etten ole todistanut pakanallisia menoja häissä ainakaan so far)

No jaa, ettehän te voi tietää kun ette ole kokenut, mutta itse pidän monista "kristillisistä menoista", kuten ripille pääsy... Tosin en pidä niitä kristillisinä vaan suomalaisina. Pidän suomalaisista perinteistä, mutta en pidä niissä mitään uskonnollista latausta. Luokitelkaa minut mihin loukkoon haluatte, mutta minun mielestäni ihminen on keksinyt jumalat alun alkujaan selittämään asioita, mitä ei ole voitu selittää.. Itse luokittelisin itseni agnostikoksi, joka rakastaa suomalaisia perinteistä, mutta ihan sama

No kyllähän se lapsi voi sinne rippikouluun mennä sitten jos itsestä siltä tuntuu, siellä voi sitten myös ottaa kasteen ja sitä myötä liittyä kirkkoon, jos se omalta asialta tuntuu. Mulle annettiin tämä mahdollisuus, mutta pohdittuani näitä uskonasioita itsekseni, tulin siihen tulokseen, ettei maksa vaivaa, en halua olla osa moista instituutiota. Rippikoulu on nimenomaan kristillinen juttu, eihän se ole edes perinteenä kovin vanha. Jos siellä kuitenkin ulkoa opetellaan uskontunnustukset ja isä meidän -rukoukset, niin mitä muuta se voi olla, kuin uskonnollinen, kristillinen juttu.

[Mai2010]

Olen ratkonut mielessäni tätä pakanahääongelmaa parisen vuotta, vaikka naimisiin menosta ja yhteisestä tulevaisuudesta on päätetty vasta muutama viikko sitten. Haluaisin häihimme kaikenlaista, muun muassa tuo luudan yli hyppääminen ois kiva, sillä se on helposti toteutettavissa. Tuleva rakas puolisoni on kuitenkin vankka ateisti, jonka mielestä kaikki rituaalit ja juhlat muutenkin ovat vain turhaa teatteria ja energian tuhlausta...

Hääasian olen nyt ratkaissut niin, että koska en voi saada unelmieni häitä, en suunnittele niitä ollenkaan. Olen delegoinut kaikki järjestelyt äidilleni, siskoilleni ja miehelleni. Osallistun järjestelyihin, jos minulta jotain kysytään, mutta pääasiallisesti itse vain saavun paikalla ja ihastun ja yllätyn kaikesta siitä, mitä muut ovat meille järjestäneet. Siskoni tietää pakanataipumuksistani (on itse wicca/satanisti), mutten uskalla toivoa, että juhlallisuuksissa olisi mitään hengellisuuteen viittaavaa. Siis pakanallisiin tai muihinkaan hengellisiin perinteisiin.

Todennäköisesti juhla koostuu hyvästä ruuasta ja läheisten ihmisten seurasta. Ehkä siinä on minullekin juhlaa tarpeeksi, Saanhan mieheni vihdoin puolisokseni ja perheellemme yhteisen nimen ja tulevaisuuden.