kuutar

Paras persoonallinen ideanne häissänne?

368 viestiä aiheessa

Miksei nti kesäheinä!Kiitos vinkistä.

Tosin luulen että suurinosa porukasta osaa,maalaisia kun ollaan ;D

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Gerberan pointti on kyllä hyvä, täällä asfalttiviidakossa ei krookuksia tai muuta liiemmälti kasvatella, varsinkin kun ikkunalauta on pohjoiseen päin...  ::)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Istutus- ja kasvatusohje kannattaa laittaa kääröön mukaan. Alan harrastajat arvostavat jos ohjeessa on lisäksi latinankielinen nimi sekä lajin nimi.

Meillä ohjeet oli kiinnitetty siten että ne näkyivät leivinpaperista ommellun pussin läpi, joten vieraat eivät aukoneet siemenpusseja vielä juhlassa vaan sisältö oli selvillä jo ennen pussin avausta.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Tämähän oli ku mun kirjottama.

- Mun puku on pääasiassa lila (on siinä vähä valkosta. Näön vuoksi...)

- Mulle ei tuu huntua. Se korvataan mulle paremmin sopivalla kukkaseppeleellä yms.

- Saattajana ei oo isä vaan mun isoveli (kuulemma kunnia)

'Lisänä rikka rokassa, hämähäkki taikinassa' semmonen muutos muihin suunnitelmiin (en oo ainakaan kuullu muiden tehneen tätä)... Hääkutsuihin tulee teksti pääosin runomuodossa ja sen oon sepittäny ihan keskenäni. Ei varmasti oo kovin montaa samanlaista.

"Meillä "erikoisuus" rajoittuu lähinnä minuun: isä ei saata alttarille, pukuun tulee muutakin väriä kuin valkoista, minulle ei tule huntua jne. Ei siis mitään oikeasti erikoista."

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meille tulee siis sekä kakku että krokani. Krokani on mielestämme näyttävä koriste, ei niinkään kakun korvaaja kuten aiemmin on ollut  ;D molempi parempi ja saadaan upea kahvipöytä ja paljon herkullista syötävää tarjolle ;) ja tietty se oma ohjelmanumeronsa. Halusimme mukaan jotain vanhaa ja perinteistä pelkän kakun lisäksi. Krokanin sisään laitetaan neljää sorttia pikkuleipiä nam nam...

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

tykkäsin kovasti kun juhlittiin vanhassa linnassa niin astiat olivat saviastiat ja viinilasit korvattu savipikarein. tuli heti sellainen "historiallinen" olo.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meillä on persoonnalista ainakin pöytiin tulevat numerot. Ne on isukin tekemät ohuesta alumiinilangasta. Lisäksi häävalssimme on Timo Rautiaisen esittämä, tosin erittäin perinteikäs Akselin ja Elinan häävalssi. Erikoista on mielestäni myös se että meidän häissä saunotaan, ja saunan jälkeen Morsian ja Sulhanenkin ovat todennäköisesti rennosti verkkarit jalassa. Kuulostaako kauhealta...?

Sankku

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Erikoista on mielestäni myös se että meidän häissä saunotaan, ja saunan jälkeen Morsian ja Sulhanenkin ovat todennäköisesti rennosti verkkarit jalassa. Kuulostaako kauhealta...?

Sankku

Hehe, ei välttämättä toimi isoissa häissä joissa on vähän tuntemattomampiakin sukulaisia tai ulkomaalaisia tuttavia, tosin siiä saunoessa varmaan tutustuisi hyvin niihinkin  ;D Loistava idea ja mukava kuulla että häiden toteutus menee rennompaan suuntaan. Jotenkin tuntuu että kaveripiirissäni häät ovat viimeaikoina olleet joku näytön paikka ja pokkurointipäivä, huh. No meillä on tulossa myös rennompaa meininkiä.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Rentous kunniaan myös meillä.

Epäperinteikkät meidän häistä tekee ehkä se että meillä ei ole "lainkaan" ohjelmaa. Kyllä, me tanssimme, ehkä viskataan menemään sekä sukkanauha että kimppu - jos on sellainen fiilis. Mutta ei ohjelmanumeroita joihin "tarvitaan vapaa-ehtoisia". Yöks. Siis, me emme pidä sellaisista.

Meilläkin lämpiää sauna, minä en tosin tykkää saunomisesta, voi kuitenkin olla että pulahdan kuutamouinnille !

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Sulholla olis kyllä vaikka mitä persoonallisia mokausideoita, mutta toivottavasti se ei toteuta niistä mitään mm. karata metsään juuri kun pitäisi lähteä vihittäväksi, sanoa "ihan sama", kun pitäisi sanoa se TAHDON, kaatua hääkakun päälle jne...

Meillä yksinkertaisuus on valttia eikä mitään krääsää ja omatekoinen on kans IN. En sitten tiedä näkyykö noi jutut niin paljoa vieraiden silmiin, mutta voihan joku möläyttää, että melkein kaikki on tehty itse, asuja ja morsiuskimppua lukuun ottamatta.

Persoonallista on mun mielestä myös siviilivihkiminen juhlapaikalla, koska luultavasti kovin moni ei ennen ole samanlaisessa toimituksessa ollu läsnä.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Sulholla olis kyllä vaikka mitä persoonallisia mokausideoita, mutta toivottavasti se ei toteuta niistä mitään mm. karata metsään juuri kun pitäisi lähteä vihittäväksi, sanoa "ihan sama", kun pitäisi sanoa se TAHDON, kaatua hääkakun päälle jne...
Hih, ihan ku meikäläisen äijä ;D. Mut eihän ne oikeesti sellaista tee...eihän? ::)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meillä persoonallista se, että ensimmäistäkään koristevärkkiä tai askartelujuttua ei tehdä! Käytetään paikan ja pitopalvelun resurssit mahd. hyvin ja ollaan niihin tyytyväisiä!  (Tai sitten ilman...)

Voi olla että sormet rupavat syyhyämään jossain vaiheessa ja tästä lupauksesta pitää perääntyä. Linjanveto asiasta on nyt ainakin olemassa!

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meidän häiden paras idea oli se, että noudatimme selkeää linjaa. Kutsut, menukortit, paikkakortit, servetit, ruusut ym. olivat samanvärisiä. Koristeena oli tosiaan vain ruusuja ja murattia.

Yhdyn myös tähän kirjoittajaan eli meillä on kanssa samanväristä kaikki eli tummanpunaista ja valkoista.

Ja häät ovat osaksi 50-luvun tyyliä musiikiltaan ja autoltaan ja jostain pieniä yksityiskohtia myöten :D

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Iltapalaks sulhasen rakastamia sipsejä ja morsiamen rakastamia juustoja ja keksejä sekä salmiakkia. Nam!  :)

Hääkarkkeja ei väsätä, vaan runot ajateltiin laittaa kultanarulla kattaukseen servettiin kiinni...

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meillä persoonallisinta  tulee varmasti olemaan iKEAsta ostetut kuohuviini/shamppaja lasit, joihin lasi maalilla kirjoitamme jokaisen vieraan oman nimen..Siitä juodaan onnittelumalja, ja sen saa jokainen viedä musitoksi kotiin, päivämäärä on siis myös lasissa..ja mahdollisesti myös meidän nimet, ei vielä olla ihan loppuun suunniteltu. Toinen persoonallisin juttu on hääasun erilaisuus, minulle tulee rokokoo tyylinen vaaleansininen-tummansininen puku... ja morsiuskimppu on nippu pitkävartisia valkoisia ruusuja..sinisellä nauhalla kenties sidottuna..siitä keskustelemme kukkakaupan kanssa sitten joskus..

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meillä kellot kumahtelee 28.8.2004. Ja näistä tulee "erikoisuudet": häävalssina Ismo Alangon elokuun häävalssi ja kiitoskortit tehdään juhlapaikassa paikan päällä ja annetaan vieraille mukaan kun lähtevät kotiin päin. Eli siis napsitaan digi-kameralla kuvat ja sit siitä jotenkin eteenpäin... Jii tietää ne asiat paaaljon paremmin. ;D

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Tässä muutamia meidän tulevista häistämme:

- selkeä, yhtenäinen tyyli alusta loppuun

- vihkipappi sulhasen perhepappi, joten hänen puheensa ( ainakin jos vanhat merkit paikkaansa pitävät ) on erittäin henkilökohtainen

- hääkyyhkysten vapautus kirkon pihalla ( ei riisinheittoa ) ( kyyhkyset esiintyvät muussakin koristelussa )

- hääautona pitkä valkoinen limusiini

- Juhlapaikalla on neljä pitkää pöytää somistettu jokainen hieman eri teemalla kuitenkin niin että yleisvaikutelma on yhtenäinen. Nämä pöytien eri teemat liittyvät minun ja sulhaseni elämään. Esim. yksi pöytä on pelkistä ruusuista ( ruusu on lempikukkani ja olen saanut niitä lähes jokaisena merkkipäivänä kihlatultani. Se oli myös ensimmäinen kukka, jonka sain häneltä. ) Kyseiseen pitkään pöytään on kehystettynä itseni kirjoittama runo ( noin 4 runoa per pitkäpöytä ), joka on tietenkin ruusuruno ja selventää vieraille sitä, miten ruusut liittyvät elämäämme. Seremoniamestari pyytää tietyssä vaiheessa erästä pöydässä istuvaa vierasta lukemaan tuon runon kaikille. Runon jossain vaihessa on lause: " Sulhanen morsianta kosi, tuu mun vaimoksen. Ystävät tiesivät kyseessä olevan tosi; kyllähän jokainen tunnistaa rakkauden." Tämän jälkeen tulee kappale "Tuu mun vaimoksen". > Eli runo toimii juontona seuraavalle kappaleelle.  :-X  :-X  :-X

Eräs pöytä on somistuksiltaan täysin valkoinen ( valkoisia ruusuja ym. ). Siinä pöydässä on jälleen kirjoittamani runo otsikolla "Lumivalkoinen rakkaus". Joku pöydästä lukee runon kaikille. Runo päättyy: "... aito rakkaus on - lumivalkea. " Tämän jälkeen esitetään kappale "Rakkaus on lumivalkoinen".  :-X  :-X  :-X

Ja näin juhlan ohjelmaosuus etenee. Tietenkin idea kerrotaan alussa vieraille, etteivät he hoksaa sitä vasta viimeisen runon kohdalla. Tämä on vähän hölmö näin selitettynä, mutta ääneen harjoiteltuna kuulosti kivalta. Ja on ainakin persoonallinen.

Mieheni on pyörätuolissa, joten emme tanssi häävalssia, vaan meille esitetään morsiusparin laulu, joka on ns. meidän biisimme.

Yhteislaulu: Badding Somerjoen Paratiisi, mutta johon sulhaseni on kirjoittanut uudet meitä koskevat sanat. Laulu on vähän kuin sulhasen puhe minulle.

Hedelmäkaiverrukset somistavat buffet-pöytäämme. Sulhanen tekee ne itse.

Ruokailun ja kahvin ajan taustalla soittaa jousikvartetti klassista musiikkia.

Tällaista me olemme kehitelleet...

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Summer_Bride, ideanne kuulostavat ihanilta! Hienoa että jaksat olla noin luova. Olettehan kuitenkin kuunnelleet Rakkaus on lumivalkoinen -biisin sanat kunnolla läpi? Siinähän käy lopuksi huonosti... "vain pienen hetken rakkaus on lumivalkoinen..."

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Summer_Bride, ideanne kuulostavat ihanilta! Hienoa että jaksat olla noin luova. Olettehan kuitenkin kuunnelleet Rakkaus on lumivalkoinen -biisin sanat kunnolla läpi? Siinähän käy lopuksi huonosti... "vain pienen hetken rakkaus on lumivalkoinen..."

Tätä mietin minäkin! Minusta laulu kertoo rakkaudesta, joka ei kestä, ja muutenkin viitataan siihen, ettei mikään rakkaussuhde lopulta ole ikuista, vaan "kumpa joskus kauemmin sen loisto kestää vois". Lopussa laulun henkilö jättää kumppaninsa.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
En tiedä, oliko tämä nyt kuinkakin persoonallista mutta mielestäni idea toimi hyvin. Esittelimme itse kättelyn & pöytiinasettumisen jälkeen kaikki vieraamme ja yritimme ainakin kertoa aina välillä, missä ja milloin olimme ensi kerran tavanneet. Minä esittelin sulhon suvun, hän minun ja yhdessä jotenkin sumplimme kaverit ja opet, niitä kun häissä ei ollut kuin yhteisiä (jotain hyvää siinä, että on hengannut iäisyyden saman jätkän kanssa!)  - tosin kun avecilla kutsuimme niin tuli muutama ihminen joita ei edes tunnettu, mut aika vähän. Hyvin tiesimme ketä on paikalla, kun olimme juuri kätelleet kaikki vieraamme! Suosittelen, jäi tosi hyvä mieli ja vieraatkin sanoivat päässeensä edes hiukan perille tästä laajasta ja rönsyilevästä suvustani (niitä 'puolikkaita' ja niiden puolikkaita kun riittää... :P)

Hyvä idea! On itsekin tultu oltua häissä, jossa on vähän irrallinen olo, kun ympärillä on lähes tulkoon vieraita ihmisiä ja tunnelma sitä myötä hieman jäykähkö. Itsekin olen alusta asti häitä suunnitellessa pitänyt tärkeänä, että juhlan alussa jokainen vieras esitellään ja ei vain pelkällä nimellä vaan lyhyesti kertomalla, miten hääpari hänet tuntee. Miten tämä tarkalleen tapahtuu, sitä en vielä tiedä (ettei tulisi tylsää luettelointia). Tietysti tämä esittely asia onnistuu sitä paremmin, mitä pienemmät häät ovat. Meillä ehkä noin 90 vierasta?

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Tätä mietin minäkin! Minusta laulu kertoo rakkaudesta, joka ei kestä, ja muutenkin viitataan siihen, ettei mikään rakkaussuhde lopulta ole ikuista, vaan "kumpa joskus kauemmin sen loisto kestää vois". Lopussa laulun henkilö jättää kumppaninsa.

Olen kuullut, että sanoitus viittaisi alunperin jopa laulun henkilön itsemurhaan, mutten tiedä asian todellista laitaa. Itse ajattelen laulun kertovan nimenomaan rakkauden kuolemisesta ja loppumisesta ja näin lienee suurin osa sen tulkitsee. Joka tapauksessa synkkä, joskin koskettava laulu. Ehkä kannattaa vielä harkita sen soittamista häissä...

Mukavaa häiden odotusta  :-X

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
olen jo etukäteen ihastunut siihen, että häissämme soitetaan pianoa koko ajan taustamusiikkina.  :) sopii varmasti erittäin hyvin 1800-luvun kartanohenkiseen juhlatilaamme. juhla järjestetään vastaanottona. mielestäni ihana kokonaisuus!

Heippa kaimaseni 8)

En osaa nyt sanoa mutta ehkä tuo takakonttibaari jota otetaan käyttöön. Ja se kun on ruska aika metsää ympärillä mökkeineen.

Ja itse Juhlat kaikkineen..

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meille tulee pakettiautoon rakennettu baaritiski, josta sitten vieraat saavat pihalla käydä myös nauttimassa virvokkeita. Kioskista saa myös limppaa, etteivät pienimmät vieraat jää ilman jonotuksen iloa.

Koristelusta yms. en vielä tiedä, kun häätkin on vasta ensi kesänä ja minä en yhtään jaksa vielä pohtia sellaisia!  ::)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meillä tulee olemaan 'keskiaikaishäät' eli juhlapaikka on keskiaikainen tunnelmaltaan ja ulkoasultaan, siellä mm. ei ole sähkövalaistusta vaan paaaljon kynttilöitä ja soihtuja, ruoat ja juomat sekä maljat juodaan/syödään saviastioista, on pitkät yhtenäiset pöydät yms. Paikka on osaksi kallioon kaiverrettu ja siellä on jopa (tosin tehtyjä:) luolapiirroksia. Juhlapaikka on lämmin ja lämminhenkinen eli ei mikään luola, mutta tilava... ja kaiken lisäksi pihapiiri on viimeisen päälle samaa linjaa jatkava. :) HUOM! Paikassa on A-oikeudet sekä sähköllä toimiva moderni keittiö, joten juhlapaikan alkukantaisuus on vaan hämäystä. ;D

Vaatetuksemme tulee olemaan myös 'keskiaikaista' linnanneito-Ronja Ryövärintytär meininkiä. :) Paikalla on siis paljon merkitystä koko juhlan luonteeseen..

Yhtenäisyyttä saamme tähän keskiaikaisuuteen tekemällä itse juhlapaikkaan sopivat kauniit kangasservetit jotka sidotaan lievästi tervan tuoksuisella karkeahkon pörröisellä ohuehkolla narulla - kutsukortit on tummemman beiget ja erikoisesti taitetut sekä punaisella sinetillä (eli vahalla tms) suljetut kortit, joissa samaa hajustettua narua on käytetty - hääopasteiden kyltti on tehty päreestä, johon on kolvattu nimemme sekä hieman samaan tyyliin teemme paikkakortit, eli ostamme luultavasti noita aiemmin mainittuja puisia voiveitsiä joihin myös kolvaamme erikseen jokaiselle vieraalle oman nimen -he saavat sitten häistämme muistoksi tämän veitsen.

Ainoa ongelma on tällä hetkellä sulhon asu -koska mielestäni saketti tai frakki ei toimi tässä paikassa ja tumma pukukin on vähän niin ja näin... Silti en menisi ihan muinaispukulinjalle, koska se tuntuisi jo liian yliampuvalta ja pelleltä touhulta. Ideoita?

-SugarSue-

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Ainoa ongelma on tällä hetkellä sulhon asu -koska mielestäni saketti tai frakki ei toimi tässä paikassa ja tumma pukukin on vähän niin ja näin... Silti en menisi ihan muinaispukulinjalle, koska se tuntuisi jo liian yliampuvalta ja pelleltä touhulta. Ideoita

Ihanalta kuulostaa kaikki :-X Tulee varmaan mahtavan näköistä.

Olet oikeassa tuossa.. ei ehkä frakki oikein sovi teemaan ja monet noista miesten muinaispuvuista on aika hassun näkösiä ???

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Luo uusi käyttäjätili tai kirjaudu sisään

Sinun täytyy olla jäsen osallistuaksesi keskusteluun

Luo käyttäjätili

Rekisteröi uusi käyttäjätili helposti ja nopeasti!


Luo uusi käyttäjätili

Kirjaudu sisään

Sinulla on jo käyttäjätili?


Kirjaudu sisään