Guest Kosijatar

Karkauspäivänä kosijat

142 posts in this topic

Seuraan mielenkiinnolla täältä taustalta :) Itse menen naimisiin ensi kesänä, joten kosinta miehen puolesta hoidettu. Kuuntelitteko muuten aamulla NRJ:n aamupoikia, jotkut kosi suorassa lähetyksessä, eikä kukaan saanut hamekankaita ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä oon kuunnellu Radio Aaltoa ja täälläkin on paljon kosintoja kuulunut. Välillä menee jutut ohi kun töitäkin piti samalla tehdä, mutta enpä kyllä kuullut kenenkään saavan hamekankaita. Vaikka heillä oli sellainen systeemikin, että Euronkangas oli mukana, ja olisi sponsoroinut ne hamekankaat... :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mie kiusallani (tammikuussa pakit saaneena) hieman oikaisin ja kysyin avomieheltä, et koska lähdetään hameostoksille. Mies ei ymmärtänyt ensin ollenkaan ja sit selityksen jälkeen tuumas ettei tartte ku en oo kerta -tänään- kosinut. En halua kosia oikeasti koska viimeksi sovittiin, että mies kosii kun hänestä siltä tuntuu... Mut olisin mie silti voinut sen hamekankaan ottaa korvaukseksi tammikuun pakeista ;) . Yritys hyvä kymmenen siis.

Toivottavasti muut saa edes sen hamekankaan, jos ei sormusta :tender: .

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tulin vanhana naikkarina katselemaan mitä tänne ketjuun nyt kuuluu.... nimimerkillä toista kihlajaisjuhlapäiväänsä tänään viettävä, siis 2000 vuodesta seurusteltu, 2004 kihloihin 2007 naimisiin...

Uteliaana odotan tuloksia...???

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täälläkin odotellaan malttamattomana kuin teidän kaikkien on käynyt! :girl_smile:

Toivottavasti monella lopputulos on tämä :gihlat:

Mahdollisimman ykstyiskohtaisia raportteja sitten!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minäkin jo aamusta kaivoin tämän ketjun valmiiksi esille. Nyt vaan raportteja päivän tapahtumista! Toivotaan parasta kaikille. :girl_in_love:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minäkin myönnän käyneeni täällä pitkin päivää kurkkimassa, että miten on kosijoille käynyt... :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Höh, ei vieläkään mitään! Miten niin eläydyn mukana..?? :girl_haha:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä myös odotellaan kuulumisia, jännittää teidän kaikkien rohkeiden puolesta!

Itsellä häät syksyllä, mutta silti täysillä hengessä mukana. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä sama juttu, oon jo varmaan sata kertaa käynyt katsomassa onko tullut uutisia..tsemppiä kaikille ja peukkuja pidetään :girl_smile:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tulin pyyteettömästi yöunieni kustannuksella päästämään teidät piinasta näin aamuyöllä. No ei sentään, mies lähti just töihin, ja uni karkasi jonnekin, joten oli sama tulla pieni raportti tänne heittämään.

Kosin siis diaesityksellä, mikä ei ihan kauhean romanttisesti mennyt, kun mies haistoi palaneen käryä, arvasi mitä on tulossa ja koetti karkuun. Minä meinasin jo siitä pahoittaa mieleni ja jättää kok homman sikseen. Sen uteliaisuus kuitenkin voitti, ja halusi nähdä mitä olen sen pään menoksi juoninut. Sinällään esitys toimi kai ihan hyvin, nauratti oikeissa kohdissa ja veti vakavaksi toisissa, mutta lopputulos on nyt jotain sellaista mihin en ollut varautunut. Miehen pitää kuulemma miettiä vastaustaan!

Odottelin mietinnän lopputulosta koko päivän, ja ihan hyviä keskusteluja käytiin kaikenlaisista asioista. Mutta kun siitä mietinnästä ei vain tunnu tulevan valmista. Vähän niin kuin odottaisi joidenkin tärkeiden koetulosten vastauksia; tuleeko huonoja uutia syövän leviämisestä ja odottavasta kuolemasta, vai onko tauti selätetty ja edessä onnellinen tulevaisuus. Jännitys tiivistyy, rumpujen pärinää, sydän takoo kuin aropupu...*pampadipampadipam*, ja sitten..... _tyhjä_!

Eli täällä odotellaan yhä. Näin väsyneinä aamuyön tunteina olen sitä mieltä, ettei olisi pitänyt ruveta koko hommaan. Vaikka alunperin lähdin siihen kovasti kieli poskessa, ja pessimistisenä, en näköjään osannut olla toivomatta. Ja toivo on tautinen koira, joka pitäisi viedä saunan taakse lopetettavaksi! Tuntuu, että kyllä miehen pitäisi sydämessään tietää vastaus....

Ja sitten vielä kävi niin, että mies kurkkasi taas olan yli, kun olin tässä ketjussa katsomassa, miten kanssakosijattarille on käynyt. Se utelias rotta ei sitten malttanut pyynnöstäni huolimatta olla lukematta mitä olen tänne kirjoittanut, tunnisti tietysti kirjoitustyylini sataprosenttisella varmuudella, ja lukee luultavasti tämänkin. Vaikka en tänne mitään suuria salaisuuksia ole kirjoittanutkaan, tuntuu se siltä, kun pääkoppani avattaisiin kuin kalakukon kuori, ja ajatukset nostettaisiin tutkittavaksi ilman lupaa. Varsinkin nyt, kun sitä vastausta ei tullut; minä saan vain arvailla mitä hän mielessään miettii, mutta hänen ei tosiaankaan tarvitse...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä kosin ja sain myöntävän vastauksen!!! <3 <3

Olin miettinyt asiaa pitkään ja pohdin, että pitäisikö nyt käyttää karkauspäivä hyödykseni, sillä en kyllä neljää vuotta olisi malttanyt odottaa seuraavaan karkauspäivään. Eilen päivällä päätin, että juu, nyt se tehdään. Kulta arvasi illalla, että jotain suunnittelen ja oli siten jo vähän valmistunut tilanteeseen. Kysyin, että mennäänkö naimisiin ja kulta vastasi, että mennään!!! Itkuhan siinä mulle tuli. Nyt on vieläkin aika hämmentynyt olo, ei nyt kumpikaan meinaa tajuta, että nyt ollaan kihloissa ja hääpäivä melkein jo lyöty lukkoon(vuosi ja kuukausi päätetty). Kulta sanoi myöhemmin, että oli hän jo itsekkin alkanut miettiä kosimista, mutta mä nyt ehdin ensin :P

Share this post


Link to post
Share on other sites

Illuusian.unelma: Tosi ikävä tilanne! Itse myös mietin, että jos kulta ei suostu, niin miltä se tuntuu. Tai jos käy sama tilanne, että hänen pitäisi miettiä. Anna miehesi sulatella asiaa hetki ja viimeistään ennen teidän Lontoon matkaa kysy vastaus. Jos miehesi ei ole vielä valmis, niin sitten vain Lontoossa kaupoille, ja valitset sieltä hienon hameen!! :) Tsemppiä!!! :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onnea RoryEmilylle miehesi myöntävästä vastauksesta! :-X Meilläkin eilen itkettiin, minä pettymyksestä ja mies ensijärkytyksen jälkeen. Ei edes tiennyt että on karkauspäivä, eli ei osannut aavistaa yhtään mitään! Tuli ajoissa kotiin, että pääsemme lähtemään "varaamalleni menolle", mutta pysähtyi ja ihmetteli keittiössä olleita ruusuja. Vilkaisi kummastuneena minuun päin "mitä noi on?". Halasin miestä takaapäin hänen lukiessaan korttiani ja voi sitä tuskaista 15 minuuttia kun mies vain hiljaa tuijotti korttia vastaamatta yhtään mitään!!! Siis ihan hiljaa! Aloin aavistella hänen vastaustaan ja kyyneleet alkoivat valumaan ihan valtoimenaan. Pitkän hiljaisuuden jälkeen mies vastasi, voinko odottaa kesään asti. Mies kyllä yllätti vastauksellaan, koska odotin sieltä ihan vaan "ei". Ei auta sitten kuin odottaa. Pallo on nyt hänellä. Vinkkasin kyllä illalla, missä liikkeessä varaamani sormukset ovat varattuna jos haluaa käydä katsomassa mikä oli minun mieleeni. Eli nyt vaan toivon että hän hakee ne valmiiksi, tai käy edes katsomassa, että tietää sitten kosiessaan hakea minulle oikean kokoisen ja mallisen sormuksen. Silmät ovat vieläkin turvoksissa, mutta eikö tämä tästä helpota... :girl_cray3:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Voimia Kosijattarelle ja Illusian.unelmalle <3 Kyllä se siitä vielä iloksi muuttuu, ennemmin tai myöhemmin :girl_in_love:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Voih, täällä on näköjään sekä iloisia että murheellisia kertomuksia... Onnea kuitenkin kaikille rohkeista teoista ja paljon voimia !

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onnea hirmusti RoryEmily :-) Upeaa!

Meillä rakkausilta meni oikein hienosti. Poikaystäväni oli heti juonessa mukana ja todella otettu kaikesta siitä vaivasta, minkä olin illan eteen nähnyt. Sanoin jännityksissäni heti alkuun tanssin ja kilistelyn jälkeen, etten uskalla kosia, mihin mies vastasi "aha, miksi et?" :girl_haha: Pienen alkujännityksen jälkeen käytiin läpi toiveita, unelmia ja epävarmuuksia. Palattiin kihalakeskusteluun vielä hieman myöhemmin ja sanoin, että jos hän ei neljän vuoden aikana saa aikaiseksi kosia niin sitten minä sen teen. Tuohon mies vastasi, että odotahan vaan tuleva vaimo! Minua kutsuttiin tulevaksi vaimoksi, Apua!

Eli rinkulakaupoille ei vielä mennä, mutta yhteisestä tulevasta ollaan hyvinkin samaa mieltä, käsikädessä samaan suuntaan jalat maassa pää pilvissä :girl_dance:

Kosijattarelle ja Illusian Unelmalle tsemppihalaukset <3

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onnea valtavasti Mahdollinen kosijatar sekä RoryEmily :-X

Share this post


Link to post
Share on other sites

Rakkaat Siskot,

Asiat eivät menneet aivan suunnitelmien mukaan, koska kulta valitteli

huonoa vointia. Oli vielä rempan keskellä raskaita juttuja touhuamassa silloin kun olisi jo pitänyt suunnistaa ravintolaan.

Peruin siis varaukseni ja mietin, että saankohan vielä kammettua itsestäni rohkeuden kysymyksen esittämiseen. Kulta oli oikeasti pahoillaan siitä, ettei jaksanut tulla. Kyllä minä ymmärsin. Ei mee kaikki niin kuin Strömsössä.

Siivosimme sotkut yhdessä kahdeksan aikaan ja sitten kävelimme nälkäisinä kotiin. Juteltiin ja naureskeltiinkin. Pistettiin pakastepitsa uuniin ja jaettiin yksi olut (minä sen taisin suurimmaksi osaksi juoda). Hieroin Mobilatia rakkaan selkään ja nuuskin korvantaustaan. Sitten selailtiin nettiä omilta koneilta. Katselin naikkareiden forumia, mutta vielä ei näkynyt kosintaraportteja.

Muun tutkailun yhteydessä törmäsin tähän:

http://mummo.sarjaku...12/02/lempi.jpg

Idea kehkeytyi.

Pistin sen Skypen kautta rakkaalle ja sain vastaukseksi lempeää maukumista ja hymyilyä.

Kysyin: "Ollaanko mekin tollasia sitten vanhana?" Kullalta myötäilevää hymyilyä ja ääntelyä.

"Mennäänkö naimisiin?"

Mutta sitten en enää ymmärtänytkään häntä. Kissaääni myöntymisen merkki? Välttelyn merkki?

Sanoin, hiukan moittien, hänen puhuvan kissojen kieltä... Kulta viittoili mua halailemaan. Halasimme, katsoimme toisiamme silmiin. Olin hämmentynyt. Sitten kello soi. Pitsa oli valmis. Kun avokki istui viimein viereen "syömään", kykenin myöntämään kummeksuntani kyyneleitä tihrustellen. Seuraavassa keskustelussa selvisi monta asiaa. Esimerkiksi, kuinka kulta on ollut liian kiireinen ajatellakseen tällaisia asioita. Että, hän on varmaan sovinisti kun ajattelee, että kosiminen on miesten hommaa. Puhuttiin rempasta. Puhuttiin stressistä, väsymyksestä. Uupuneina, mutta rakastavina käytiin nukkumaan.

Kulta totesi, että viime vuosi oli ollut elämänsä onnellisin. Olin omasta puolestani aivan samaa mieltä.

--

Hyvä kokemus. Onnittelen itseäni uskalluksesta!

Jännitti pirusti ihan viimesillä hetkillä.

Ja ei lempeätkään rukkaset niin kivoilta tunnu... ei.

Mutta tärkeintä on rakastaa!

Vihreää teetä ja limekakkua nauttien,

valmiina kovaan työhön,

Vilutti

Share this post


Link to post
Share on other sites

Miksi kiusaatte itseänne hyvät naiset syyttä suotta?

Jos mies on jo antanut merkkejä että ei ole valmis kosintaan niin miksi kositte?

Saatte itsenne ja miehenne vaan hyvin kiusalliseen tilanteeseen.

On hyvä jutella näistä asioista... ja jos "vitsillä" karkauspäivänä kosii vastahakoista miestä niin ei kannata sitten itkeä tihrustaa ja pahoittaa mieltä...

Share this post


Link to post
Share on other sites

ÄÄÄÄHHH.... Ei lykästänyt minuakaan eilen, mutta siis ei siksi, että olisin saanut pakit, vaan en sitten kosinutkaan.

Mä en tiedä harmittaako nyt mua, mutta kun mä rupesin oikeesti miettimään sitä, että miksi mun avokki ei ole kosinut mua (tai muutenkaan puhunut naimisiin menosta mitenkään positiiviseen sävyyn...) Sillä on kuitenkin ollut jo vuosia aikaa tehdä se, jos se olisi ollut sille tärkeää... Niin jotenkin se fiilis sitten eilen lässähti mun pääni sisällä, kun ajattelin, että jos se suostuisikin sitten vain mun mieliksi... Tää on niin hankalaa välillä..... :girl_cray2:

Mutta siis ONNEA kaikille kihloihin menneille ja tsemppiä teille muille!!!!

Share this post


Link to post
Share on other sites

"Ihmettteljävaan": Sulla on kyllä ihan järkeviä pointteja tuossa. Tässä kontekstissa tuo kommenttisi ei tosin ole kovin hienotuntenteinen. Täällä voidaan keskustella ja jakaa monenlaisia näkökantoja, mutta kannattaa miettiä milloin on sen aika.

Vaikuttaa ihan siltä, että voisit olla täältä jonkun kosijan mies...

Edited by Nti Grey

Share this post


Link to post
Share on other sites

itse olen kosinut vuonna 2004, ja tosiaankin ihan vitsinä vaan, ja sain sinä iltana rukkaset, mies vastasi että ei hän nyt oikein tiedä kihloihin menosta.

Seuraavana päivänä kuitenkin menimme kauounkiin asioille, ja mies kysyi liikennevalossa että hei tuolla olisi tuollainen kultasepänliike mennäänkö katsomaan sinne, jos ne sormukset olis vaikka nyt ostettava.... TÄH!!!! olin ihan hiljaa ja en vastannut mitään koska olin puolileikilläni kosinut ilman odotuksia kihloihin menosta, ja mies oli heti vastannut kierrellen kaarrellen että ei kiitos. Mulla ei siis ollut mitään odotuksia, ja sitten seuravana päivänä mies oli asiaa pohtinut rauhassa ja halusikinostaa sormukset...

Joten ostimme sormukset 1.3. mutta kaiverrukset on kyllä 29.2.2004.

Ja nyt seuraa se mistä "tosi naikkarit" saa kauhean tappelun aikaiseksi täällä keskustelupalstalla. Menimme siis kihloihin 2004 mutta mitään hääpäivää ei silloin sovittu!!!! Mitä, kuulema naikkareiden mielestä ei kihloihin voi mennä jos ei heti sovita hääpäivää!!! tästä oli tiukat keskustelut vuonna 2007 kun liityin naikkareihin ja olimme jo kihloissa mutta vasta 19.3.2007 MIES kosi minua, ja vajaan 5kk päästä menimme naimisiin, että miten olemme kihloissa mutta meillä ei ole hääpäivää päätetty!!!Ja miten voi olla että nainen kosii ja sitten vielä mieskin kosii uudelleen!?!?!? no meidän parisuhteessa me tehdään niinku me halutaan ja menimme siis kihloihin karkauspäivänä ja oli puhe että kihlaus on lupaus avioliitosta joka tulee sitten joskus!!! Ja kun mieheni kosi minua niin hän polvistui ja kosi, ja vastaus oli myöntävä.

Jokainen siis menee tyylillään ja tsemppiä teille kosiskelijoille! Ja silti suhdetta voi jatkaa eteenpäin vaikka pakit tulisikin, ehkä ne miehet on niin hitaita syttymään ja toisaalta ehkä se mies haluaa kosia oikeasti itse. Ainakin itse otin ihan vitsinä tuon kosinnann omalla kohdallani että jos tulee pakit niin ei meidän suhde siihen kaadu, ja ei kaatunutkaan! Nyt hyvin kiitollinen siitä että minulla on kärsivällinen ja harkitseva mies ja kaikkea ollaan koettu yhdessä, karkauspäivä on meillä ikimuistoinen, tosin eilen juuri pohdimme mitä teimme 4 vuotta sitten ja emme kumpikaan muista siitä mitään. 2004 päivän muistamme, mutta mitä teimme 2008 ei mitään muistikuvaa, nyt eilisen päivän vieton taatusti muistamme kun pienen vauvan kanssa olemme sairaalahoidossa...

Koittakaahan siis jatkaa elämää eteenpäin hymyssäsuin ja keksiä uusia yllätyksiä miehillenne, niin ja nyt sitten hamekankaita valitsemaan!!!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jaa..

Pari selkeästi myönteistä kokemusta.

Pari pettymystä.

Ei karkauspäivän kosinta selkeästi näillä perusteilla huono idea ole.

Minusta ei ole mitään häpeää siinä, että on varma tunteistaan ja toiveistaan, valmis myöntämään ne,

vaikka kyyneleet virtaisivatkin. Kumpi tässä kiusaa: itseään nainen vai naista mies?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Voi että, näin se elämä ihmisiä kuljettaa, tsemppiä ja haleja niille jotka niitä tarvitsee!

ja

Onnittelut niille joita lykästi!

RoryEmilylle onskat vielä yhdestä hienoimmista nimimerkeistä mitä olen nähnyt ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now