Ei

Miksi otit miehen nimen?

169 viestiä aiheessa

Älkää luulkokaan, että lopetan nimipollien tekemisen.  ;)

Tarkoitukseni on nyt kartoittaa syitä miehen nimen ottamiseen. Tässä keskustelussa ei siis tarvitse tapella siitä, onko järkevää ottaa miehen nimi, vaan nyt kysytään jokaisen omia, henkilökohtaisia perusteluja.

Jos sinulla oli monia syitä, valitse se, joka vaikutti ratkaisuun eniten. Kuulisin mielelläni myös lisäselvityksiä syistä valintanne taustalla.

Jos sinulla oli jokin muu syy kuin jokin noista, jotka äkkiä tulivat mieleeni, kerro ihmeessä!

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Ihania nää sun nimipollit!  ;D Harmi etten voi (ainakaan vielä) vastata.  :P

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Edelleenkin, Margot, päädyimme siihen niistä syistä, että....  ;)

Myös mies olisi voinut ottaa nimeni ongelmitta. Minusta on vain kutkuttavaa, että vaikka miehen nimi (ja siis myös omani) onkin yleinen, se ei ole sama kuin anopin tai kotikotini. Muodostamme siis ihan oman perheen :D

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Koksa olen niin päättänyt jo hamassa lapsuudessani. Ja koska se vielä kaiken lisäksi on hieno nimi ja harvinainen (30 Suomessa) ja sopii mainiosti yhteen etunimeni kanssa.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Leikkaa-liimaan tuolta toisesta ketjusta:

Mina otin mieheni sukunimen. Me haluttiin molemmat, etta meilla on sama sukunimi. Haluttiin etta ME olemme "Virtaset", perheyksikko. Tosin ei kuitenkaan ollut itsestaan selvaa todellakaan, etta otetaan miehen nimi. Tasta vahan jopa vaannettiin katta. Mies olisi halunnut ottaa minun nimeni syysta, etta kun muutamme joskus Suomeen, niin se olisi hanesta selkeampi, jos meilla olisi perussuomalainen -nen loppuinen nimi. Minusta mieheni nimi taas on TODELLA kaunis ja sopii myos suomalaiseen suuhun, etta halusin ehdottomasti ottaa hanen sukunimensa. Minun sukunimeni kuullostaisi myos miehen ulkomaalaisen etunimen kanssa todella typeralta, kun taas hanen nimensa sopii mainiosti minun etunimeni kanssa. No mina tietysti taman kadenvaannon voitin.    

 

Niin ja kaksoisnimi ei olisi kaynyt kun suomalainen -nen paattyva nimi ei olisi sopinut yhtaan mieheni nimeen, ja nimesta olisi tullut tosi pitka  

 

Yksi hyva syy millon mina olisin pitanyt oman nimeni, olisi ollut se, jos olisin tiedenaisena tehnyt itselleni nimea ennen meidan avioliittoa.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Jaa-a. Meillä ei ole vielä tästä asiasta keskusteltu. Yhteisen sukunimen varmasti haluamme kumpikin, mutta kumman nimen, niin se on vielä keskustelematta.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Miehen nimi on lyhyt, aika harvinainen ja sopii nimeeni. Mieluusti muutenkin vaihdan sukunimeni. Jos minulla olisi ollut äidin tyttönimi, niin siitä en olisi luopunut.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Yhdistelmänimi ei tullut kuuloonkaan (minusta se on turhaa vouhotusta  (::)) ja mies taas halusi pitää oman nimensä ja toivoi kovasti minun ottavan hänen nimensä. Pohdin asiaa ja tulin siihen tulokseen että haluan perheellä olevan vain yhden sukunimen ja siksi otin miehen nimen.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Lähinnä perinteet vaikuttivat, minkä takia en ole koskaan tosissani ajatellutkaan että oman nimeni pitäisin.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Samaa mieltä näistä (suunnittelin tosiaan jo lapsena, kuinka otan tulevan mieheni nimen), ja lisäksi oikein innolla odotin uuden nimen saamista ja anhasta eroon pääsyä. Vanha nimikin oli kiva, mutta tuntui hyvältä ottaa miehen nimi avioliiton myötä :-X ja lisäksi tätä nimeä on erittäin vähän, kaikki ovat samaa sukuakin. Kivaa kun on harvinainen ja oikeasti suvun oma nimi. :-X

Ja kyllähän ne perinteetkin vaikuttivat, koska olen (ja olemme molemmat) hyvin perinteinen! :D

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Vielä ei ole mulla nimi vaihtunut, mutta se vaihtuu siksi, että päädyimme siihen yhteisen pohdinnan jälkeen. Mies esitti niin hyvät perustelut, että mä en voi muuta kuin vaihtaa nimeä :D

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Naksukka, mitkä ne hyvät perustelut oli? Ihan uteliaisuudesta kyselen.  :)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Naksukka, mitkä ne hyvät perustelut oli? Ihan uteliaisuudesta kyselen.  :)

Heeh :D Miehen sukunimisiä on sen verran vähemmän kuin mun sukunimisiä, plus miehen sukunimellä saadaan niin hillittömän siistit sähköpostiosoitteet - jälkimmäiseen ei olisi mun nimellä ollut mahdollisuutta ;D

Muoks: ja haluttiin molemmat että meillä on sama nimi, ja pohdinnan jälkeen se sitten on miehen nimi.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Vastasin, että koska haluan tehdä perinteiden mukaisesti. Kyllä minulla elää päässä se ajatus, että perheellä "kuuluu" olla yhteinen (miehen?) sukunimi. Oma nimeni oli kyllä ihan kiva ja harvinainen, mutta koska se on isäni nimi ja siihen liittyi sitä kautta paljon negatiivisia mielleyhtymiä, en kuitenkaan halunnut pitää siitä kiinni. Miestäkään en olisi saanut pakotettua nimenvaihtoon...

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Koska haluan että meillä on sama nimi ja lapsillakin, jos niitä joskus tulee. Suurempia tunnesiteitä ei tyttönimeeni ole, onhan se toki erittäin harvinainen (14 kpl) mutta eipähän tarvi tavata jokaiselle ihmiselle erikseen. Lisäksi työni on sellaista että koskaan ei tiedä kuka hullu vastaan tulee, turvallisempaa kun on vähän tavallisempi nimi.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Minä halusin mieheni nimen, sillä minusta tuntuu ihanalta ja jotenkin enemmän ydinperheeltä, jos meillä on sama sukunimi. Oma nimeni on vielä niin pitkä, etten jää kaipaamaan vanhaa sukunimeäni. Tuntuu täysin luonnolliselta ja kivalta vaihtaa sukunimeä  ;D

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Minä olen niin "vanhanaikainen" että se on ihan selvää ottaa miehen sukunimi.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Koska haluan eroon vanhasta sukunimestä, edellisestä avioliitosta saadusta.

Silloin taas otin miehen sukunimen, koska halusin koko perheellee saman nimen.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Kaipa se pitää perinteen mukaan edetä. Mutta tuleehan siitä vähän harvinaisempi nimi, ei siis näin ihan heti ole tämä sukunimi kuolemassa  ;)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Vastasin etten edes ajatelllut asiaa, mutta sillä tarkoituksella että se on ollut minulle päivänselvä asia että otan mieheni nimen. En omaa sukunimeä joka olisi jotenkin harvinainen esimerkiksi ja kun rakkaanikin toivoo minut omalle nimelleen, niin tottakai otan hänen nimensä :-X

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Joku muu syy, tosin miulla on yhdistelmänimi. Syy on yhtäkaikki sama, oma nimi jäi työsyistä siihen eteen.

Ja syy oli se, että tyttäremme on isänsä niminen ja tahdoin ehdottomasti olla hänen kanssaan samanniminen. Tunnen myös, että yhteinen sukunimi miehen kanssa määrittää meidät myös ulkoa katsoen paremmin perheeksi.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Oma nimeni on todella yleinen, täyskaimojakin löytyy... Mutta kun otan mieheni sukunimen, minusta tulee ainut tämänniminen :D Tuskin maltan odottaa :-X  

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

pereinteitä kunnioittaen ja miehen nimi vielä on tosi kaunis! :-X

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Luo uusi käyttäjätili tai kirjaudu sisään

Sinun täytyy olla jäsen osallistuaksesi keskusteluun

Luo käyttäjätili

Rekisteröi uusi käyttäjätili helposti ja nopeasti!


Luo uusi käyttäjätili

Kirjaudu sisään

Sinulla on jo käyttäjätili?


Kirjaudu sisään