tammikuu09

No kyllä! Siis videon ja kuvien perusteella pitäisi pikemminkin puhua säteilemisestä tai loistamisesta kuin mistään hymyilemisestä...

Korumaisen rannekellon, joka on sekä kaunis että tarpeellinen.

Hopeoidun 1Gb:n muistitikun, johon on kaiverrettu meidän nimemme ja häiden päivämäärä.

Kaikki oli yhtä isoa ikimuistoista hetkeä, mutta jos yksi pitää nostaa ylitse muiden, niin vieläkin menee iho kananlihalle, kun muistelen sitä tunnetta, jonka vallassa olin, kun kävelin sulhasen käsipuolessa käytävää pitkin vihille ja näin kaikkien rakkaiden ja läheisten hymyilevät kasvot kääntyneenä itseäni kohden... Videolta näkee, etten ole itsekään koko elämässäni näyttänyt niin onnelliselta kuin juuri sillä hetkellä!

Autoon sulloutuessa ja pöytien välissä pujotellessa pyrki tulemaan ahdasta, mutta muuten oli ihan ehdoton: kohotti helman kauniisti, jätti tilaa jaloille ja kieltämättä auttoi myös vessareissuja huomattavasti

En mitään oleellista Mutta kun kerran saa jossitella, niin olisi pitänyt kuvata videokameralla enemmän ja itse syödä/juoda enemmän ja ehtiä juttelemaan vieraiden kanssa enemmän... No, olisin kyllä voinut yrittää tehdä muutamia asioita vähän aikaisemmin kuin viimeisellä viikolla, koska tuntui olevan koko ajan kädet täynnä jotakin sälää!

Olen! Pääsin toki itse valitsemaankin, mutta nyt kun se on sormessa, niin unohdun aina välillä vain ihailemaan yhdistelmääni...

itse ei ole vielä ollut tilaisuutta, mutta Ranskassa kun asuin, niin useampikin työkaveri tai muu tuttu kävi lomalla Réunionilla. Kaikki kehuivat todella paljon, mutta moni huomautti, että se on enemmän aktiivilomailijan kohde (vaeltelu, kiipeily, retkeily): rannat ovat enimmäkseen laavaperäisiä, joten Mauritiuksen / Seychellien / Malediivien kaltaisia valkoisia hiekkoja ei kannata odottaa. Toisaalta muodollisuudet ovat kovin käteviä, koska Réunion on osa Ranskaa, jolloin mm. valuutta ja matkustusasiakirjat ovat samat kuin EU-maissa matkustettaessa. Omatoimimatkalaiselle Pariisista lähtien edullisin lentoyhtiö lienee Air Austral (esim. tammikuussa 2010 menopaluu vähän yli 700 euroa): http://www.air-austral.com/english

No hyvää matkaa ja tulehan sitten kertomaan millaista oli! Oli ihanaa! Ihanaa! Ja vielä kerran ihanaa! No joo, hehkuttaminen sikseen Lennoista: Menomatka oli neljä tuntia myöhässä, ja veemäisintä oli istua yö lentokentällä (sen sijaan olisi voinut kotona nukkua edes vähän) - ja sen päälle matkustaa ne 14 tuntia koneessa. Paluumatka sen sijaan oli täsmälleen ajoissa, mutta lentokenttämuodollisuuksiin meni järkyttävän paljon aikaa ja hädin tuskin ehdittiin ostaa juomista. Paikat olimme varanneet, jotta varmasti saimme kahden hengen paikan, mutta perusruoka sisältyi kaksi kertaa lennon aikana per suunta (tosin juomat piti ostaa itse). Välilasku Al Ainissa oli vähän rasittava, kun piti roudata kaikki käsimatkatavarat mukana, vaikka matkaa jatkettiin samalla koneella ja kyse oli vain siitä, että odotettiin tankkaus ja miehistön vaihto yhdessä huoneessa. Hotellista: Maritimin palvelu oli kerta kaikkiaan upeaa, eikä voida valittaa mistään. Tosin meillä kävi vielä niin käsittämätön tuuri, että hotelli upgreidasi meidät varaamastamme junior suitesta ihan oikeaan sviittiin, joka oli suunnilleen yhtä iso kuin oma kotimme Suomessa. Ensimmäiset kymmenen päivää oli todella rauhallista, koska loma-ajan ulkopuolella hotelli ei ollut läheskään täynnä, eli rantatuoleja riitti mihin aikaan päivästä tahansa ja seisovassa pöydässäkin sai notkua ihan niin hissukseen kuin huvitti. Viimeiset neljä päivää sitten olivatkin vähän eri maata, koska hotelli pölähti täyteen omaa uutta vuottaan viettäviä kiinalaisia, joilla ei valitettavasti ollut minkäänlaisia käytöstapoja. Seisovasta pöydästä syöminen muistutti suunnilleen nyrkkitappelua, ja uima-altaaseen emme enää jalkaamme pistäneet kerta kaikkiaan rasittavan mekkaloinnin ja joka paikan valtaamisen takia. Jopa henkilökunta kärsi ja pyyteli anteeksi minkä ehti, vaikka ei toki mitään asialle voinut. Ranta oli valkoista hiekkaa ja palmuja, mutta suosittelisin ottamaan uintikengät, koska nousuvesi tuo varsin paljon korallinsiruja ja meren pohjassakin saattoi olla kivikkoja tms. Vesi oli niin kirkasta, että kaulaa myöten seistessään näki omat varpaansa, ja paljon nähtiin sekä sukeltajia että snorklaajia, vaikka ei itse osallistuttukaan. Hotellilla on myös vesihiihtoa, lasipohjaisia veneitä, pyöräretkiä ja vaikka mitä muuta, mitä emme ehtineet edes kokeilla. --> Lisäys: Maritimissa saa late departuren erittäin kohtuulliseen 25 euron hintaan, ja se oli kyllä paras sijoitus koko matkalla, koska huoneen sai pitää kello 12:n sijaan kello 18:aan saakka ja lentokenttäbussihan siis lähti kello 17 (=sai olla päivän rauhassa ja pukea + pakata vasta juuri ennen lähtöä). All inclusivesta: Ruoka oli erinomaista, ja kahdessakin viikossa oli joka päivä eri ruokaa. Siis seisovassa pöydässä oli joka päivä eri teema (kreolilainen, kiinalainen, eurooppalainen, intialainen...) - ja joinakin iltoina oli à la carte myös tässä all inclusive -ravintolassa. Itse kävimme kahtena iltana hotellin huippugourmetravintolassa Mon Désir, ja vaikka se ei ihan edullinen ollutkaan, niin se oli todellakin joka sentin arvoinen (varsinkin suunnilleen parhaat elämässämme juodut viinit!) - ja all inclusive -asiakkaana sieltä sai alennuksen. Ruokien yhteydessä sai halutessaan viiniä, joka ei ollut mitään ihan huippulaatuisinta mutta ajoi hyvin asian. Ja baarissa sitten onkin sen seitsemää lajia toinen toistaan hienompia cocktaileja, joista on pakko sanoa, että alkoholia niihin oli annosteltu varsin anteliaasti. Samoin normaalit paukut tulivat Suomeen verrattuna kaksin- tai kolminkertaisina annoksina, vaikka juomalistassa kuinka luki 4cl. Retkistä: Kävimme kahdella eli kokopäiväretkellä etelässä sekä puolipäiväretkellä Port Louisissa ja Pamplemoussen puutarhassa. Molempia pidimme hyvinä ja etenkin yllätyimme, miten monipuolinen maa Mauritius oli, kun oma mielikuva oli vähän yksitoikkoinen ja perustui pelkkiin rantakuviin. Toisin sanoen käytiin sammuneella tulivuorella, ajeltiin vuoristossa, nähtiin isojakin vesiputouksia ja tosiaan sitten käytiin tuossa maailman kolmanneksi suurimmassa kasvitieteellisessä puutarhassa.

Häämarssi: sisään Wagnerin Morsiuskuoro ja ulos Melartinin Juhlamarssi Häävalssi: Matin ja Tepon Minä rakastan sua

Meillä ei ollut bändiä lainkaan, vaan varsinaisen jorausmusiikin lisäksi myös ne muutamat pakolliset valssit soitettiin levyltä, mutta eipä tuo esim. häävalssin tunnelmaa mitenkään pilannut. Ja kun sulhasella ja mulla on ratkaisevasti erilainen musiikkimaku, niin tehtiin kompromissi siten, että kumpikin luopui kiltisti siitä, mitä toinen inhoaa. Tämä johti lopulta aikamoiseen kuningasideaan, eli meillä tulikin musiikkiteemaksi eri vuosikymmenten suurimmat hitit, jolloin myös jokaiselle löytyi jotain. Siis vaikka ei nyt olisikaan Abban tai Spice Girlsin tai jonkin-siitä-väliltä suurin fani, niin tuttuja biisejä on kuitenkin kiva bilettää

Meidän häissämme kutsutut viihtyivät niin hyvin keskenään jutellen ja muuten hauskaa pitäen, että jopa tanssilattia jäi suurimman osan aikaa tyhjäksi. Eli turhaa siihen olisi ollut ympätä mitään väkisin väännettyä ohjelmaa. No, oli meillä ruokailun aikana taikuri, ja suoritimme myös perinteiset häävalssit ja kakunleikkuut, mutta mitään leikkirumbaa tai heittelynumeroita ei tosiaankaan kaivattu.

Meillä oli vihkiminen 13.00, ja juhlat loppuivat 23.00. Oli oikein sopiva pituus, ja vaikka osa toki lähti vähän aiemmin, ei tullut sellaista väen alle puoleen harvenemista kuin joskus aamuyöhön asti menevissä häissä. Vastaavasti kukaan ei myöskään ollut sitä mieltä, että olisi loppunut liian lyhyeen.

Hupaisaa kyllä tilanne meni ihan itsestään niin, että vanhempamme jäivät seisomaan omien onnittelujensa jälkeen lähellemme - jolloin vieraat aivan automaattisesti suuntasivat onnittelemaan myös heitä. Ei yhtään haitannut, ja kaikki sujui ihan kuin systeemi olisi sovittu tarkalleen ennakkoon.

Muutin viime metreillä mieleni ja tein sittenkin pöytäkohtaisia ryhmittelyjä, koska meillä on paljon eri ympyröistä tuttavapiiriimme tulleita ihmisiä ja halusimme välttää riskin jostakin muita tuntemattomasta nuoresta pariskunnasta, joka joutuisi yksin vanhojen setien/tätien keskelle. Sen sijaan yksittäisiä istumapaikkoja emme määritelleet, ja järjestely toimi aivan mielettömän hyvin, jos erittäin vilkkaista keskusteluista ja yhteystietojen vaihtamisesta mitään voi päätellä.

Missä tämmöinen oli? Aiemmissa (vanhahkoissa) viesteissähän on monesti puhuttu siitä, ettei puheen kirjoittaminen kuulu siviilivihkijän toimenkuvaan ja ettei heillä sellaiseen ole aikaa. Ilmeisesti asia on nyt sitten jotenkin muuttunut, vai riippuneekohan vain paikasta/ihmisestä? Kyseessä on Tampereen käräjäoikeuden vihkimisiä suorittava tuomari, josta on ollut keskustelua myös tuolla Tampereen siviilivihkimisten ketjussa. Hän on kaiken kaikkiaan poikkeus lajissaan, ja olimme onnekkaita osuttuamme häneen tavallaan sattumalta.

Kuin omalta näppäimistöltäni tämäkin! Tosin meillä ei kukaan ainakaan kasvotusten arvostellut siviilivihkimistä (ja selän takana puhutut olisivat kuitenkin kiertäneet korviimme jotakin kautta) - mutta joka tapauksessa nyt häiden jälkeen voin luvata ja vannoa teille vielä suunnitteluvaiheessa oleville ja kenties epäröiville, että oma vihkimisemme oli todellakin äärimmäisen juhlava, arvokas, liikuttava, onnellinen ja merkittävä tapahtuma Parhaiten asian taisi pukea sanoiksi oma isäni, joka illemmalla ja silloinkin vielä liikuttuneen puolitukahtuneella äänellä huokaisi vihkijän puheen olleen paljon upeampi kuin minkään papin koskaan...

Tampereella tämä on ainoa vihkimisiä tekevä käräjätuomari, joten hänet saa tietää heti, ellei tietysti tule yllättävää estettä lähempänä häitä (tarkoitan sairastumista tai muuta todella pakottavaa syytä). Ja toisin kuin maistraatin vihkijät, hän ottaa varauksia myös hyvin paljon ennakkoon, näköjään jopa kesälle 2010 (kun taas maistraatti puhui meille max. 3-4kk ennen H-hetkeä varaamisesta). Ja sitten omien häiden perusteella lämpimät kehut kyseiselle tuomarille Puhe oli lämminhenkinen, persoonallinen ja juuri meitä kuvaava... Kaunista asiaa kahden aikuisen liitosta ilman mitään vaaleanpunaista diipadaapaa!

Mieheni sanoisi, että tämä "toimi kuin junan vessa", enkä itsekään keksisi mitään parannettavaa

Morsiuskimppuni oli silkkisistä pikkukalloista, ja valokuvissa ei lainkaan erota, ovatko aitoja vai eivät Pöytäkukkina palvelleet neilikat huomasi hieman paremmin keinotekoisiksi, mutta ne näyttivät todella kauniilta ja jälleen valokuvissa suorastaan hohtavilta (kynttilöillä osuutensa asiaan)... Eikä kukaan ainakaan meille kommentoinut, että olisi ollut hölmöä käyttää silkkikukkia (ja muille osoitetut ihmettelyt kyllä olisimme kuulleet kiertoteitä joka tapauksessa)!

Jeee: hääpäivämme aamuna oli pikkupakkanen, huikaiseva auringonpaiste ja puoli metriä lunta - eli mitä otollisin ulkomiljöökuvaussää

Tekstiviesti koevedosten valmistumisesta oli tullut jo häämatkamme aikana eli parisen viikkoa häiden jälkeen. Tosin kun asumme aivan eri paikkakunnalla, pääsemme itse niitä katselemaan vasta noin kuukausi H-hetken jälkeen. Mikä tosin on kesäsesongin odotuksiin verrattuna ilmeisesti hyvinkin lyhyt aika.

Kiitoskortit teetämme osaavan tuttumme ottamasta oikeasti upeasta kuvasta (askartelen kortit joka tapauksessa itse) - mutta kuvautimme silti ammattilaisella viralliset potretit, joista sitten teetämme seinälle kehystettävät kuvat sekä itsellemme että vanhemmillemme. Vihkimisestä ja juhlista otetut kuvat saamme 3-5 kaverilta/sukulaiselta, mutta mainittakoon nyt saman tien, ettei kyse ole mistään pikkupokkarilla hutaistuista otoksista vaan ihan laatutuotoksista.

Ennen vihkimistä otettiin, ja se oli ilman muuta loistava ratkaisu: 1) puvut sekä kampaus ja meikki parhaassa loistossaan 2) aikaa rentoutua täydessä tällingissä ennen virallista H-hetkeä 3) vihkimisen jälkeen suoraan asiaan eli onnitteluihin ja syömään

Meidän miljöökuvamme otti Jarkko Studio Amandasta, ja täytyy kehua, että hän oli ainakin tehnyt "kotiläksynsä": olin ennakkoon lähettänyt linkkejä toivomiemme kuvien tyylistä, ja itse kuvauksen aikana ei enää yhtään tarvinnut speksailla, mitä tehdään ja miten. Lisäksi kuvaustilanne oli poseeraamisista huolimatta hauska ja rento, joten hartaasti toivomme ja uskomme saavamme todella itsemme näköisiä ja oloisia kuvia. Koevedoksia pääsemme siis katsomaan vasta viikon päästä, joten vielä ei voi tulosta kommentoida, mutta viivekin johtuu omasta häämatkastamme eikä suinkaan kuvaamosta.