Asukokonaisuuden/morsiustyylin luominen (yhdistetty)

[Annas kun]

Miten ihmeessä morsiammet tekee päätökset koruistaan, hiuskoruistaan, kampauksestaan, laukuista, huiveista, päivänvarjoista, boleroista ja oheistuotteista muutenkaan?
Ostatteko te sen mikä näyttää hyvälle, vai onko teillä joku tarkkaan harkittu kokonaisuus ja millä perusteella sitten se toimii?

 

 

 

 

En meinaa käsittää miten joku tietää että "tuo hiuskoriste sopii tuohon kampaukseen" tai että tuo käsilaukku on ihana ja täydellinen puvun kanssa. Vai mietitäänkö näitä edes? Mikä on se juttu millä perusteella sitten teistä tulee "morsian päästä varpaisiin"?

[Tipsis]

Ajattelin ensin etten vastaa tähän, kun vastauksesta tulee yleispätevää läpinää... Makuja on niin monta kuin ihmisiäkin on.. yhdelle sopii toinen ja toiselle toinen.

Minusta morsiamen kokonaisuus ei kovin hirveästi eroa muuhun juhlapukeutumiseen valmistautumisesta. Lyhyesti vastaus on, että minä mietin yleensäkin asukokonaisuuden nimenomaan kokonaisuutena, jossa 1) kaikki osaset sopivat yhteen (tai eivät ainakaan riitele keskenään), mutta myös ennen kaikkea 2)  sopii minulle (minun ulkonäölleni sekä persoonalleni). Ainoa tie onneen on sovittaminen

 

Jos lähdetään siitä, että puku on hankittu ensimmäisenä ja se on sen tyylinen, kuin on haaveiltu, niin helpompi lähteä rakentamaan... Jos puku on jo itsessään näyttävä, persoonasta riippuen siihen voisi yhdistää joko simppelit korut / ei ollenkaan koruja ja yksinkertaisen hunnun (ja huntuasiassahan on taasen jokaisella oma mielipide, haluaako sellaisen vai ei); tai sitten puvun koristuksia mukailevat korut (esim. samanmalliset strassit tai kukat tai jos puvussa on jotain väriä), omaa lempiväriä voi tuoda myös koruissa esille. Hunnun pituus määräytyisi niin ikään puvun kanssa, onko puvun takaosa näyttävä tai onko siellä se puvun "juju"? Silloin ei kannata piilottaa sitä hunnun alle. Tai haluaako esim. laahusefektiä, mutta ei kuitenkaan halua vaivata päätään laahuksella koko päivää > voi valita pitkän hunnun, jonka voi ottaa pois illalla.

  "Pääroolin" voi myös ottaa näyttävä perintökoru/lempikorusetti. Jos puvussa on vaikka paljon strasseja/kimalletta/helmiä, en lähtisi siihen enää sotkemaan hiuksissa vaikka pitsejä tai höyheniä, vaan valitsisin pienen strassineulan/tiaran tai helmipinnejä, jos mitään. Rintamuksesta koristeltu puku ei välttämättä kaipaa nappikorviksia kummempaa kaveria. (Meikki sitten myös osana kokonaisuutta, eli niin että "näyttää itseltään" (se vaikuttaisi olevan tuolla ammattilais- vai itse tehty meikki? -ketjussa se yleisin perustelu), mutta sopii myös kokonaisuuteen. Esim. herkän pitsiunelman kanssa ei kannata lähteä millekään goottimeikki-linjalle, kun taas dramaattisempi, vaikka tummanpunainen puku ei minusta sovi täysin meikittömiin kasvoihin.) Yksinkertaisemman puvun kanssa laittaisin -edelleen kantajan persoonasta riippuen - joko siron vyön tai korun/korut katseenvangitsijaksi tai sitten hillityt korut ja kampauksen.

 

Kenkien valinta menisi minulla mukavuuden mukaan, koska ne eivät kuitenkaan helman alta näy (paitsi tietysti jos on lyhyt puku). Kengillä pitää pystyä seisomaan ja tanssimaan tuntitolkulla, mutta koska rrrrrrakastan korkkareita, minulle valinta olisi kahdet kengät, toiset kauniit ja esim. teemaväriset kuviin, ensitanssiin jne. ja toiset "järkevämmät" siirtymisiin yms. Laukun valinta seurailee samoja linjoja, haluaako sen olevan väripilkku (itse ottaisin teemaväristen kenkien kanssa samaa väriä ja materiaalia olevan) vai toistavan esim. puvun detaljeja (rypytys, pitsi, strassit jne.). En ottaisi vaikka eteerisen sifonkipuvun kanssa "raskasta" samettista laukkua. Puvun väri vaikuttaa tietysti paljon, jos se vaikka ivory ja laukku on vitivalkoinen, laukku saa puvun tod.näk. näyttämään likaiselta. Sama homma hunnun, huivin ja boleron kanssa, niiden sävyä kannattaa mallata puvun kanssa. Bolero voi myös olla se väripilkku.

 

Kampauksen puolesta minusta mietintämyssyn järjestys on: kasvonpiirteet (muoto ja onko iso/pieni nenä/suu/silmät) ja käytettävissä oleva "materiaali" -> jakauksen paikka ja kiharat, kuohkeus, nuttura yms.) sekä omat mieltymykset (auki vai kiinni jne). Tietysti jos puku pitää huomioida heti alkuunsa jos siinä on esim. iso koriste olalla tai jos sattuu olemaan vaikka pienehkö pää verrattuna ylävartaloon tai runsaampi alaosa, silloin runsaammalla kampauksella kokonaisuutta voi tasoittaa.

 

Tässä minun mielipiteitä, mikä sopii yhteen ja mikä ei, seuraava kirjoittaja voi ne vaikka täysin kumota.. Mikä sopii yhdelle, ei välttis sovi toiselle Toiset ovat tottuneet käyttämään muutoinkin näyttäviä juhla-asuja tai vahvaa meikkiä, toiset taas eivät. Ja jonkun kolmannen mielestä esim. laukku, kengät tai huivi ei ole niin tärkeä juttu, että erikseen pitäisi uudet ostaa. Omaan makuunsa kannattaa tietysti luottaa, jos löytää jotain aivan ihanaa ja täydellistä, jos menee suunnitelmat uusiksi, niin sitten menee  Ammattilaisissa on tietysti se etu (tai pitäisi olla), että heiltä saa hyviä ideoita (kampaajat>hiuskorut ja morsiuspukuliikkeen myyjät>korut, bolerot yms.)

Edited July 15, 2013 by Tipzilla
typot pois

[Annas kun]

Eli sanot sitä, että kaikki on täysin siitä puvusta kiinni..?

 

Kuinkas sitten pääset testaamaan näitä asioita? Pitää ensin saada mekko hyppysiinsä ja omaan kaappiin valmiina, sitten lähteä kiertämään koruliikkeitä mekko päällä jotta voi tehdä päätöksiä, seuraavaksi suunnata puku päällä kampaajalle ja laukku/kenkäkauppaan jne

Tämä on minusta se hankalin. Eli miten tehdä "luotettava päätös" jos et ole voinut kokeilla täsmälleen haluamiasi vaihtoehtoja ja täsmälleen kaikkien muuttujien kera?

Eli jos puku on Tää, niin tukka on Toi, laukku on Se ja kengät on Ne.

Mutta jos puku onkin Toi, niin sitten tukan täytyy olla Se, kenkien oltava Noi ja laukun Tää.

 

Hääpukuliike myy vaan pääasiassa pukuja, kenkäkauppa kenkiä ja usein myös joitain laukkuja, kampauksia ei voi sovittaa supermarketissa tai siellä hääpukuliikkeessä jne.

[Tipsis]

Noh, sanoin, että "Jos lähdetään siitä, että puku on hankittu ensimmäisenä ja se on sen tyylinen, kuin on haaveiltu"... Aika usein puku on se ihan ensimmäinen (ja kallein ja siten "määräävin") ostos, ja yleensä on niin, että tietää edes minkä tyylisen puvun haluaa ja minkälainen maku on, esim. romanttinen, moderni, 50-luku, dramaattinen, herkkä, pitsi, kimallus, vartalonmyötäinen.... Jos ei ole tyttömäinen tyttö, niin tuskin hääpäivänäkään haluaa pukeutua vaaleanpunaiseen härsylään, ja jos vaikka tykkää jenkeistä ja fiftari-lookista, niin eiköhän luonnollinen ratkaisu ole valita jotain sen suuntaista myös pukuun, meikkiin ja hiuksiin. 

 

Kaikenlaisista yhdistelmistä voi katsella ensin kuvia. Siinäpä tämä foorumi onkin hyvä ja nettihän on muutenkin pullollaan kuvia. Naikkareista löytyy myös useampi kyselyketju aiheista, esim. millainen kampaus/kimppu minulle, sopiiko nämä korut tähän jne.

 

Morsiusliikkeissä on voi mallailla ainakin huntuja, en ole kyllä koskaan käynyt niin suppeassa liikkeessä, että olisi ollut pelkkiä pukuja. (esim. Niinattaren sivuilla on lueteltu kaikenmaailman asusteita, joita siellä myydään. Toim.huom. ei ole ko liikkeen mainos sivut tulivat vain ekana mieleen.) Myyjän tulisi kyetä antamaan vinkkejä siitä millainen huivi tai bolero pukuun sopisi, jos sellaisen haluaa (ihan joka ikinen myyjä ei voi olla piinkova ammattilainen ja juuri samalla aaltopituudella morsiamen kanssa, mutta ammattilaisia heidän pitäisi olla). Sovitustilanteessa voi kääräistä hiukset nutturalle/laskea alas. Jos se ehdoton juttu onkin esim. perintökoru, jonka ehdottomasti haluaa päälleen, niin sitten ottaa sen mukaan, jos ei usko voivansa kuvitella sitä puvun kanssa. 

 

Kampaajalle voi viedä kuvan puvusta sekä inspiskuvia kivoista kampauksista, hiuskoruista jne. Kampaajan tulisi kyetä antamaan vinkkejä myös kampauksen suhteen. Jos tuntee hiuksensa ja itsensä, esim. että avoimet kiharat eivät pysy tai että auki olevat hiuset kuumottavat aina niskaa/roikkuvat lautasella, niin ei kannata sellaisesta kampauksesta haaveilla. Jos taas hiukset eivät ole koskaan kiinni ja ponnareista tulee mieleen kiinalainen kidutus, niin aika selvä peli myös. Koekampauksen tarkoitus on löytää mieleinen kampaus, ja sen jälkeen voi myös sovittaa kotona pukua, koruja yms. jos ei luota omaan makuunsa vielä siinä vaiheessa hankintojen suhteen. Meikin suhteen sama, jos on valinnut toisen meikkaamaan, kannattaa ihan kuvin näyttää meikkaajalle, mikä on "vahva" meikki, kertoa kuinka paljon meikkiä ja mitä meikkiä käyttää. Kyllä minä ainakin olen vuosia tiennyt, esim. mitkä luomivärit ja rajaukset sopivat silmilleni parhaiten, ja tarkoitus olisi näyttää "itseltä".

 

Pukua ei myöskään tarvinne raahata laukkuostoksille, kaitpa sen "THE PUVUN" ulkonäön, materiaalin ym. ominaisuudet muistaa laukkua valitessa. Etsiikö vaaleaa, värillistä, silkkistä, pitsistä, katseenvangitsijaa, käytännöllistä (myöhemminkin käytettävää) vai yksinkertaisesti söpöä. (se mikä on kenestäkin söpöä ja pukuun täydellistä, on subjektiivista) Mitä laukkuun pitää mahtua? Onko siinä oltava hihna/sivutasku? Ja mikä on budjetti? Jos ei kotona miellytäkään, yleensä palautus/vaihto-oikeus pätee. Joskus puvusta saa esim. ompelijan lyhentämän palasen, jonka väriä voi mallata. Kengistä jo kirjoitinkin, että mukavuutta hakisin ensimmäisenä, jos ivoryn puvun altaa vilahtaa vitivalkoiset kengät, tuskinpa siihen kukaan kuolee. Kengillä pystyy helposti tuomaan väriä kokonaisuuteen. Jos hääpäivänä toteaa, ettei laukku olekaan niin ihana kuin luuli, niin entäs sitten, ei sitä paljoa mukanaan kanniskele eikä sitä ole pakko ottaa esim. kuviin.

 

Korujen suhteen edelleen sama. Jos puvussa on jo hirveästi blingiä, yksinkertaisemmatkin korut voivat riittää. Ei välttämättä tarvitse kuin korvikset tai kaulakorun. Myös korukauppaan voi ottaa kuvan puvusta tai inspiskuvia; toisilta, vaikka myyjältä voi kysyä neuvoa, ja palautus/vaihto-oikeus edelleen olemassa. Jos ei koskaan käytä vaikka roikkuvia tai isoja korviksia, tunteeko olonsa niissä kotoisiksi sitten hääpäivänä?

 

Sanoisin, että jos puku on Toi, sen kanssa käy Sellainen, Tuollainen ja Tällainen kampaus (se, joka niistä itseä miellyttää eniten ulkonäön, käytännölliisyyden ym. suhteen, tulee valituksi). Sitten siihen käy Sellaisesta Tuollaiseen 100 ja 1 erilaista korusettiä, saatavilla on ehkä muutama hyvä vaihtoehto  (ostopaikka, hinta, jatkokäyttö ym.), joista valitsee mieleisimmän. Ei ole olemassa vain yhtä ja oikeaa laukkua, kenkää, korvista jne., vaikka vain yksi ja oikea Sulhanen onkin

 

Kuulostaa vähän siltä, ettet luota omaan makuusi? Vähän turhan vaikeaksi tuntuu menevän

[Annas kun]

Hyviä pointteja tuli Olen hyvinkin iloinen.

En oikeastaan epäile makuani, mutta mietin usein sitä kuinka hirvittävän _myöhään_ tällaiset päätökset (tai edes todellisuuteen pohjaavat ajatusleikit) pystyy vasta tekemään!

On jotenkin älytöntä miten jollain on kovin selvät sävelet kaikesta jo vuotta tai kahtakin ennen, vaikka useimmilla SE puku on edelleen kaupassa (useilla kuitenkin edes kertaalleen sovitettuna).

Tietysti omakohtaisesti juuri nyt minulla ei ole yhtäkään pukukuvaa edes mistä olisin mitenkään varma. Edes että haluaisin sovittaa tai että tykkäisinkö oikeasti siitä mekosta, vai onko se vaan "kaunis kuva" mikä viehättää.

Tyylistä ainoa varma on, että se on pitkä ja todennäköisesti valkoinen, luonnonvalkea (mikä tahansa ns. valkeaksi luettava) tai harmaaseen taittuva/hopea, mutta mitään muutakaan väriä ei ole suljettu pois. Pinkki se ei kylläkään ole, eikä tule olemaankaan

Materiaaleja, blingin määrää ja tyyppiä jne. ei todellakaan ole tiedossa eikä mitään tiettyä etsinnässä.

(Olen kyllä huomannut aika paljon samaa ajatusta myös mm. juhlapaikan koristelussa. Siis että miten senkään pystyy suunnittelemaan etukäteen hienoksi, kun harva asuu siellä tiloissa ja voi kokeilla mitään kymmeniä kertoja etukäteen, saati että on voinut/viitsinyt ostella tarvikkeet jo vuotta ennen, eikä vasta sinä päivänä kun tilaa alkaa koristelemaan )

[Tipsis]

Minulla on kyllä jo lempparipukutyyppi valittuna (jo kaapissa olevien lempijuhlamekkojen ja myynti- sekä "real brides" -kuvien perusteella), mutta eihän sitä voi 100 %:n varmaksi tietää ennen kuin päällänsä näkee. Mallin päällä (tai henkarissa) näyttää aina niin erilaiselta kuin itsellä. Kyllä se oma "juttu" löytyy, kuvista tai viimeistään liikkeessä. Kun tuntee oman vartalotyyppinsä, pääsee jo pitkälle pelkkien mainoskuvien kanssa. Sitten rohkeasti vain sovittamaan, kyllä se "probleema" siitä lähtee "purkautumaan" (Sen vielä sanon, että jos puku on sovitus- ja ostohetkellä THE PUKU, niin ei kannata kiusata itseään sitten jälkeenpäin katselemalla muita pukuja ettei tule TURHA katumus- ja epäilysrumba.) Kampauksia ja meikkejä voi mallailla vaikka kuinka paljon etukäteen, jos itse ei osaa, pyytää vaikka kaveria, kun lähtee ulos tms.

 

Joskus voi olla helpompi aloittaa siitä, mitä ei ainakaan halua

 

(Juhlapaikankin suhteen vinkkaan niistä inspiskuvista, naikkariketjuista ja monella juhlapaikalla on esim. nettisivuillaan kuvia aiemmista juhlista. Koristusta voi harjoitella kyllä kotona etukäteen, kattaa vaikka oman ruokapöydän malliksi.  Jos tulee juhlapaikalla käytyä, ottaa parit kuvat ja pohjapiirroksen, niin voi puuhalla niiden parissa kotona. Älä nyt puoltatoista vuotta etukäteen ota noin kauhiata stressiä )

[Annas kun]

^ En tästä nyt kuitenkaan stressiä oo ottamassa. Mutta meille on tulossa kolmas lapsi tuossa ensi kuun lopussa, niin sitä sitten tietää mihinkä hujahtaa vuosi tästä ihan huomaamatta Siksi olen pyrkinyt miettimään edes jotain jo valmiiksi, ettei sitten ole viimeinen 6kk ihan hullunmyllyä.

Siispä myös mekko-ostoksille päästään vasta "tosi viime tipassa" sikäli, että koska kaikki riippuu puvusta ja kun siitä puvusta ei ole minkäänlaista sellaista havaintoa mikä oikeasti olisi kiva, niin lähdetään tosi nollasta. Kun puvun saa joskus päätettyä, niin sitten vasta voi alkaa näköjään miettimään hiuksia, laukkuja, koruja ja muita.. Eli.. HUOH!

 

Puvuista tosiaan on helppo sano mitä nyt ei ainakaan, mutta samassa tahdissa ei kyllä löydy niitä siedettäviä pukuja tai siedettäviä ominaisuuksia, krumeluureja tms.

 

Sormuksenkin kanssa painin samoissa jutuissa, joten sekin pitää vielä joskus selvitellä omassa päässä niin pitkälle että pystyy käymään jonkun korusepän luona hakemassa ne lopulliset ideat ja esimerkit, koska aikalailla selvää on ettei sitä sormusta löydy mistään valmiina.

 

 

 

(Juhlapaikan kanssa oon sikäli perillä mitä haluaisin, tiedän siis kutakuinkin pöytäkoristuksen jo, se onkin se helpoin siltä suurimmalta osin, eli se että kynttilöitä tulee ja tällaisilla jaloilla, mutta se kuinka yhdistää kukat ja oksat jne niin että ne säilyvät hyvinä.. Sekin kaipaisi kyllä vielä jotain sellaista miten yhdistää tietyt asiat.. Ja sitten vihkimistaustaa jne.)

 

 

Yleisongelma siis oikeastaan on se, että on paljon kaikkea vaan "kivaa". Mikä ei riitä, koska nämäkin ominaisuudet pystyy unohtamaan googlettelujen välillä. En mä nyt odota että esim. se puku huutaisi valokuvassakaan mun nimeä, mutta jotain muutakin kun siedettävä tai kiva sen pitää olla.

[Nanta]

Minulla on ongelma värienkäytön kanssa:

kuinka montaa eri väriä voin sekoittaa asuuni?

Minulle tulee limenvihreä hääpuku, jossa on mustaa kirjailua. Puku on lyhyt, ja sen alle tulee musta tyllihame. Laukkuni on musta, samoin ajattelin kenkien ja boleron olevan. Koruissa ja tiarassa näkyy varmaankin vain hopeaa ja kirkkaita kiviä. Voinko vielä ripotella päälle punaista/pinkkiä? 

Hiukseni ovat vaaleat, mutta ajattelin laittaa punaisia raitoja tai koko pään haalean pinkiksi häitä varten. Sitämyöten ajattelin, että olisi kiva, kun meikki ja kynnet olisivat samaa sävyä, mutta aloin panikoida tätä värien määrää. Onko se liikaa?

Olen todella surkea tällaisissa asioissa, joten olisiko kellään muulla hyvää mielipidettä tähän?

[sessan83]

Olen nyt jo tovin selaillut naikkareitten ja eri hääpukuvalmistajien sivuja sen ihanan puvun löytämiseksi. 

 

Mistä sitä muka tietää millainen se oma morsiustyyli on?   

 

Minulla ei ole ikinä ollut mitään mielikuvaa siitä, millaiselta haluan näyttää hääpäivänäni, joka lieneekin se ongelman ydin. 

 

Isot koristeelliset prinsessapuvut ovat kauniita, tyylikkään kapeat ja yksinkertaiset puvut ovat kauniita nekin. Haluaisimme rennot häät, joten lyhytkään puku ei ole poissa laskuista. Ja olisi kiva, jos hääpuvulle olisi käyttöä häiden jälkeenkin ja värillinen puku voisi olla hauska ja omannäköinen. Tarinaa lyhentääkseni totean, että oikeastaan kaikissa puvuissa on jotain hyvää ja se oikea puku tuskin löytyy itselleni muuten kuin vain kokeilemalla erilaisia tyylejä - tiedän sen jo nyt.   

 

Siksi haluankin virittää keskustelua ja kuulla teidän ihanien naikkarien mielipiteitä seuraaviin kysymyksiin:

Onko teille oma morsiustyyli ollut itsestäänselvyys?

Tietääkö sen jostain, kun "se oikea" puku on viimein päällä?

Onko kenelläkään mielipide muuttunut omasta tyylistä siinä vaiheessa, kun pukua on lähdetty hankkimaan?

 

edit. otsikko

Edited May 30, 2014 by sessan

[goldilocks]

-Onko teille oma morsiustyyli ollut itsestäänselvyys?

 

Tavallaan joo. Aika harvoin elämässään saa olla näyttävä - pliisu ja tylsä sen sijaan saa olla aina. Kaunista peruspukua voi käyttää jokaisessa juhlassa sitten lopunelämää, jos haluaa. Eli todella haluan sen prinsessapuvun, mutta en tietenkään mitään mautonta! Ja vihaan vihaan olkaimettomia pukuja, mun mielestä ne ei näytä kovin hyvältä useankaan ihmisen päällä. Mulla on vielä kaikenlisäksi isot tissit ja leveät hartiat joten valitsen jotain harmonisempaa.

 

Muusta tyylistä en tiedä ihan kaikkea. Olen selannu tuhat oscar gaalaa ja julkkishäätä ja saanut vähän fiilistä. Hääkampauskuvat on kamalia! Ne nutturat ja muut kiinniolevat lookit jätän sitten vanhalle iälle, haluan hiukset auki! Haluan olla näyttävä, upea, nuorekas ja seksikäs, mutta en mauton. mulle hiukset ja meikki on ihan superoleellinen osa kaikkea.

 

-Tietääkö sen jostain, kun "se oikea" puku on viimein päällä?

 

Tilaan netistä. En ole Suomesta löytänyt yhtään sellaista pukua, jota olisin edes halunnut sovittaa. En tiedä tietäkö sen, kun se oikea löytyy mut tiedän mitä inhoon

 

-Onko kenelläkään mielipide muuttunut omasta tyylistä siinä vaiheessa, kun pukua on lähdetty hankkimaan?

 

Ei!

[*Tiuku*]

Minulla on ongelma värienkäytön kanssa:

kuinka montaa eri väriä voin sekoittaa asuuni?

Minulle tulee limenvihreä hääpuku, jossa on mustaa kirjailua. Puku on lyhyt, ja sen alle tulee musta tyllihame. Laukkuni on musta, samoin ajattelin kenkien ja boleron olevan. Koruissa ja tiarassa näkyy varmaankin vain hopeaa ja kirkkaita kiviä. Voinko vielä ripotella päälle punaista/pinkkiä?

Olen todella surkea tällaisissa asioissa, joten olisiko kellään muulla hyvää mielipidettä tähän?

 

Oma mielipiteeni on se, että yhdessä asukokonaisuudessa 2-3 väriä on jo aikalailla maksimi. Varsinkin, jos kyse on (onko?) voimakkaasta limestä ja mustasta, ne ovat vahva yhdistelmä, joka alkaa lisää yhdistellessä mahdollisesti näyttää sillisalaatilta. Silloin, kun itse yhdistän pukeutumisessa mustan ja jonkun muun voimakkaan (esim. pinkin) värin, valitsen koruihin, kynsiin ja hiuksiin neutraaleja ei-niin-räikeitä sävyjä.

 

Jos aiot pidellä myös kukkia, mieti esim. kukkakauppiaan kanssa sopivat sävyt kukkiin. Asustamisen ja hiusten värejä voi miettiä myös pukuliikkeen, koruliikkeen tai kampaajan kanssa, jos viet puvun värin näytille. Minusta moni sinänsä kaunis värillinen morsiuspuku menee "pilalle", jos kukat ja asusteet eivät sovi puvun väriin. Valkoisen puvun kanssa asustaminen on siinä mielessä helpompaa, että valkoinen ottaa vastaan mitä väriä tahansa.

[Nanshe]

Yhdessä vanhassa Mennään naimisiin -lehdessä oli pieni testi oman tyylin selvittämiseksi, mutta eipä siinäkään moderni ja romanttinen ja klassinen tyyli erityisemmin toisistaan eronneet  

 

Mäkin alottaisin oman tyylin jalostamisen morsiusmuotoon juuri puvun valinnan jälkeen. Mun puku on avoselkäinen ja merenneitomallinen, joten etsin selästä roikkuvaa kaulakorua sekä riittävän korkeita korkoja, jotta jalat näyttää edes jonkin pituisilta Strasseja tai muita pikkukoristeita puvussa ei ole, joten voin melko vapaasti valita muiden korujen materiaalit. 

 

Hiuskoristeita tai huntuja on ehkä helpoin miettiä puvusta riippumatta  

[johannanna]

-Onko teille oma morsiustyyli ollut itsestäänselvyys?

Oma morsiustyylini oli selvä aina tähän päivään asti, kunnes kävin sovittamassa mekkoja mielessäni oli selkeä kuva puvusta, jota ei taida olla vielä muualla olemassa ollakaan. Tarkoitus oli tehdä puku itse ja käydä vain hyvin istuvaa mallia etsimässä. Yksi puku kuitenkin kolahti ja lähtikin samalla reissulla mukaan. Puku ei ole oikeastaan ollenkaan ajattelemaani tyyliä, enkä olisi etukäteen voinut kuvitella tykästyväni moiseen, mutta todella kaunis puku löytyikin yllättäin.

 

Nyt sitten, kun puku ei olekaan ajatusteni mukainen, menee kaikki suunnittelemani asusteet myös vaihtoon. Mitään en ole vielä uskaltanut onneksi ostaa, mutta tyyliltään tulevat olemaan alkuperäisestä hyvin erilaiset. 

 

-Tietääkö sen jostain, kun "se oikea" puku on viimein päällä?

Minä taisin tietää. Pohdin kauan uskallanko ostaa pukua siksi, että se tosiaan oli hyvin erilainen kuin aiemmin haikailemani. Pelkäsin, että alkaa kaduttaa "tyylinmuutos", mutta otin silti riskin, enkä mene enää mekkoja katselemaan, ettei katumus iske Puku itsessään istui täydellisesti, toi parhaat puolet vartalostani esiin, oli sopivan bling, mutta kuitenkin sopivan hienostunut. Puvussa on kuitenkin vielä vara pieniin muutoksiin, joita saatammekin äidin kanssa tehdä, jotta puku muistuttaisi hieman alkuperäistä haavettani.

 

-Onko kenelläkään mielipide muuttunut omasta tyylistä siinä vaiheessa, kun pukua on lähdetty hankkimaan?

Kyllä, kuten yllä käy ilmi. Tyyli on tavallaan kyllä edelleen omanlaistani, mutta kun arjessakin tykkään vaihdella tyylejä mielialojen ja vähän kausienkin mukaan, ei puku ollut sopiva siihen, millaiseksi olin tyylini hääpäivänä ajatellut.

 

Monimutkaista tämä naisen elämä Mies selailee kotona muutamia pukukuvastoja ja valitsee omansa ja itse pyörrän päätöksiäni ja muutan täysin ajateltua tyyliä, sitten blokkaan kaikki mekkosivustot, ettei ajatus vain lähde harhailemaan ja kuljen silmät kiinni seuraavan puolivuotisen. 

Edited December 30, 2015 by johannanna

[franny]

Mulla ainakin on ollut aina selvää mikä on se mun morsiustyyli. Toki auttaa että on testaillut ja pitänyt erilaisia pukuja ennen kuin sitä omaa pukuaan alkaa etsimään niin tietää mikä näyttää hyvältä. Mutta mulle kylä olisi sopinut muunkinlaiset puvut. Mun juhlatyyli on tietynlainen, ja hääpuku noudattaa hyvin sitä. 

 

Muuta asua en ollut edes miettinyt ennen. Olen aina tykännyt löysistä niskanutturoista sekä 50-luvun tyylistä, ja kun niskanuttura ei oman puvun kanssa sovi, päädyttiin menemään tuonne jälkimmäiselle puolelle. Tukkakoriste tuli sitä kautta myös. Meikki tulee olemaan 50-luvun henkinen, mutta kuitenkin nykyaikainen, vähän niinkuin mun perinteinen meikki muutenkin.

 

Korvisvaihtoehtjoa mulla ei venyttettyjen korvanreikien vuoksi ollut, joten se oli helppo valita ja kaulakoru löytyi Etsystä sattumalta. Oikean värinen 60-luvun vintagekaulakoru. Muita koruja ei sormuksen lisäksi tule, sillä tatuoinnit saavat viedä huomion. 

 

Mun morsiustyyli on sopivassa suhteessa fiftaria ja goottia kuten mun juhlatyyli muutenki, arkisin en ole kumpaakaan  

[ihaapa]

Minulla ideat tyyliin lähtevät sormuksesta, mekosta, omista toiveistamme ja tilasta jossa juhlat pidämme. Sormus on romanttinen filigraani, mekko pitsinen 20-luvun henkinen, juhlatila kaunis, historiallinen, ehkä hieman "glam".