Baby_Jane

Naimisiin salaa / salahäät

214 viestiä aiheessa

Meillä on tarkoitus mennä salaa naimisiin ensi heinakuussa, vain molempien parhaat ystäväpariskunnat seurana.  Vihkiminen on tarkoitus järjestää ihan kirkossa. Jos saamme tässä hankittua haluamme asunnon niin kutsumme sitten ystäviä ja sukulaisia tupareihin ja grillaamaan, jossa sit ilmoitetaan tapahtuneesta. Tiedän jo etukäteen, että osa sukulaisista suuttuu. Mut kumpikaan meistä ei halua isoja juhlia vaan tilaisuuden kahdestaan. Nyt tässä onkin kova pohtiminen käynnissä, että kuinka saan äitini sit lepytettyä??  Hän kun haluais väh. 100 hengen häät. Mutta onhan tässä vielä sinne reilu kolmisen kuukautta aikaa. Hmm..

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Me ei valitettavasti mennä, vaikka itse haluaisinkin. Minä haluaisin pienet ja tyylikkäät häät, mutta sulhasen suurin toive/vaatimus on sukuhäät.. Niitä tässä kai sitten on ruvettava vähitellen suunnittelemaan...

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Nyt tässä onkin kova pohtiminen käynnissä, että kuinka saan äitini sit lepytettyä??

Oman äitini sanoja lainaten aiheeseen lliittyen: Kyllä se rikos aikanaan vanhenee.  ;) meillä anoppi ja sen mutsi otti aika vahvasti herneen nenään, mutta kai ne siitä joskus tokenee. Mies vaan totes että jos ei rupee tokenee, niin ei tarvii olla sitte tekemisissä.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meillä oli yhtenä vaihtoehtona salaa avioituminen, kun perinteisin häähumu ei ole kummallekaan välttämätön ja myös vieraslistan laatimisen vaikeus houkutteli karkaamaan. Päädyimme kuitenkin lopulta pienimuotoiseen hääjuhlaan, jonka ajankohdan perheemme tietävät, mutta kavereille se on vielä salaisuus. En usko, että kukaan olisi pahastunut karkaamisestakaan.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Kaksi ystävää maistraatissa todistamassa ja seuraavana päivänä ihan lähimmät omaiset kummaltakin - kummankin sisaruksilla vain yksi lapsi, joten porukkaa kaikkiaan 12 plus passari. Jos kutsuttaisiin yksikin kaveri tai täti/setä, niin mitenkä ne muut vois jättää kutsumatta!

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Me ensin suunniteltiin salaa avioitumista, mutta jostain syystä päätettiin kuitenkin järjestää häät  :-X

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Me mennään kanssa kesällä salaa naimisiin. Ei tosin ihan niin salaa kuin aluksi suunniteltiin, pyydetään sentään todistajiksi kaksi läheistä.

Harmitti että pitäisi kestittää sukulaisia johon ei muutenkaan juuri olla yhteydessä, tai joista ei edes kovin pidetä. Sitäpaitsi, koska meidän juhlimistottumukset poikkeaa suvun mallista, he meidän kemuissa tuskin viihtyisivätkään.

Jos taas vietäisimme häitämme "niin kuin kuuluu", emme itse viihtyisi!

Siksi salaa ja kaksin, lopputulos on kuitenkin sama!

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Me mentiin ihan salaa naimisiin puolitoista vuotta sitten. Me ei edes "menty kihloihin" ennen sitä ettei kukaan rupeaisi utelemaan. Itse homma hoidettiin matkalla ja todistaja napattiin maistraatin aulasta. Vanhemmille sähkeet, ystäville sähköposti. Kaikki olivat iloisia ja meidän päivämme oli täydellinen! Ja sitten toki järjestettiin ilman paineita brunssi vanhemmille ja kavereille bileet, mutta kaikki turha kruusailu ja pelottava keskipisteenä olo jäi minimiin.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meidän piti mennä salaa maistraatissa naimisiin, lähteä sen jälkeen pienelle häämatkalle ja lähetellä sieltä kortteja uudella nimellä!! Mutta tehtiin täyskäännös ja järjestetään juhlat. Mun mielestä se on hauska idea ja jos joku loukkaantuu niin ei voi mitään!

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Me mennään maistraatissa naimisiin. Vanhemmat on pyydetty todistajiks ja suku kyllä tietää suunnitelmista. sitävastoin oltiin päätetty ettei kerrota kavereille, vaan jarjestetään sitten jälkeenpäin kotibileet joissa ilmoitetaan asiasta.

No, minähän en sitten loppujen lopuks pystyny pitämään suutani kiinni asiasta, kun olin niin innoissani. Eli kaikki mun kaverit tietää. Sulho ei ole omilleen kertonut, mutta sanoo että ne taitaa aavistaa jotakin. Johtunee varmaan siitä kun pari kuukautta sitten pikkuhiprakassa jutustelin sulhon kaverin vaimon kanssa ja tuli sanottua jotain sen tyylistä että "keväällä mustakin tulee rouva!" Olen tainnnut pilata koko yllätysmomentin!

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

"...No, minähän en sitten loppujen lopuks pystyny pitämään suutani kiinni asiasta, kun olin niin innoissani..."

No niin... kyllähän se vaikeaa välillä on pitää kavereilta salassa. Varsinkin kun meidänkin tapauksessa yksi kaveripariskunta ilmoitti hiljakkoin pitävänsä häät viikkoa aikaisemmin kuin me olemme luikkimassa vihille!

Olisihan se varmaan mukava vähän hössöttää kaverin mukana, senkuin kuunnella suu nepparilla toisten suunnitelmista.

Toisaalta, siksi ei enää kyllä voikaan kuin vaieta.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Me kerrottiin etukäteen yksille kavereille, jotka ovat menossa samana kesänä naimisiin. Ovat meille aika läheisiä, ja ajateltiin, että voisi olla kohteliasta kertoa heille, vaikka muut kaverit pidetäänkin pimennossa yllätysjuhlaan asti (varsinkin kun kyseinen sulhanen on aika helposti närkästyvää sorttia). Meidän vanhemmat ja osa työkavereista kyllä tietää jo, että varsinaisesti ei salaa mennä, mutta kavereille pyritään kovasti olemaan kertomatta, kun ei haluta niihin bileisiin mitään ylimääräistä pönötystä, mikä asian kertomisesta luultavasti seuraisi (tulisi puheita, lahjoja yms., joita ei haluta).

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Me ollaan oltu järjestämässä häitä ensi kesälle ja kaikki on jo varattu vaan nyt kaikkien yllätyslaskuje sun muiden johdosta voi käydä niin ettei olekaan varaa :( Riippuen nyt mitä pankki sanoo, että saadaanko lisälainaa asuntolainaan niin näkee mitä tehdään. Olemme jo jotain ostaneet, puvun minulle ja sellaista, mutta puvun kanssa ei sen puoleen ongelmaa, kun minulla on jo seuraava ostaja sille :) Olen siis raskaana ja häiden piti olla samalla, kun lapsi kastetaan ja nyt suunnittelimme, että jos ei varaa ole häihin niin mennään maistraatissa salaa naimisiin. Molempien vanhemmat siis tietävät kesän häistä, mutta saisivatkin yllätyksen ja menisimmekin jo ennen lapsen tuloa. Mietityttää vaan, että alkaako minua jossain vaiheessa harmittamaan tuo maistraattivihkiminen, kun kuitenkin haluaisi ihan "oikeat" häät... No saas nähdä miten käy...

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Minä olisin halunnut karata paratiisiin, ja tehdä häämatkan samalla. Olisi säästänyt paljon rahaa ja hermoja. Sulho ei vaan ottanut mua tuolloin vielä tosissaan ja meinasi että äiti, isä ja veli pitää saada mukaan. Siihen se sitten jäi.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Suosittelen lämpimästi.  ;D

Omalla kohdallani kävimme vihityttämässä itsemme prosaalisesti ruokatunnilla keskellä viikkoa, todistajatkaan eivät olleet läheisiä. Siviilisäädyn vaihdosta ilmoitimme puhelimitse/maililla ja joillekin ei vieläkään ole varmaan valjennut.

Kesällä kokoonnumme perheiden kesken toisen suvun kesäpaikkaan (kuten tekisimme joka tapauksessa) ja siellä ehkä skoolaamme, ehkä emme. Ystäville pidämme kunnon juhlat, mutta tavoitteena on että ne yhdistyisivät johonkin muuhun juhlittavaan aiheeseen.

En voi sanoin kuvailla sitä tunnetta jonka tunsin astuessani maistraatin ovesta käytävään kumppanini kanssa. Vaikka taustalla olivat pitkälti järkisyyt, oli ihana kuitenkin huomata myös noiden romattisten tunteiden olemassaolo.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Minä olisin halunnut karata paratiisiin, ja tehdä häämatkan samalla. Olisi säästänyt paljon rahaa ja hermoja. Sulho ei vaan ottanut mua tuolloin vielä tosissaan ja meinasi että äiti, isä ja veli pitää saada mukaan. Siihen se sitten jäi.

Ikävä kuulla... Me tehtiin juuri niinkuin olit haaveillut, karattiin matkalle kahden ja mentiin paratiisissa meren rannalla palmujen katveessa naimisiin. Voin suositella lämpimästi!

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meillä häät on maistraatissa 1,5 kuukauden kuluttua. Vanhemmat ei tiedä mitään asiasta, pari minun ystävää tietää, kun en ole malttanut olla puhumatta asiasta....  ;D Todistajat tulee maistraatin puolesta mitä todennäköisemmin, mutta vielä on harkinnassa, pyydämmekö erään ystäväpariskunnan sittenkin todistamaan. Vihkimisen jälkeen lähdemme pienelle häämatkalla. Suunnitelmissa on, että kutsutaan vanhemmat sitten viikonloppuna kahville ja kakulle.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meillä leikitellään ajatuksella mennä ensin salaa naimisiin kirkossa ja lähteä saman tien häämatkalle.  :)

Kumpikaan ei tykätä keskipisteenä olemisesta, ja juhlien järjestämisestä tulisi iso sota, kun morsian, morsiamen äiti, morsiamen isoäiti ja anoppi olisivat kaikki erittäin voimakastahtoisia ihmisiä.  ;D Muutenkaan en tykkää perinteisistä häistä (paitsi vieraan roolissa), joten miksi järjestää juhlia joissa itse ei välttämättä viihtyisi?

Kuvat teetettäisi tietenkin, samoin pukeuduttaisi asiallisesti (ei kuitenkaan mitään kermakakkua vaan yksinkertaisen tyylikästä) ja kukat jne olisi. Mutta kaksin vaan.  :-X

Jälkikäteen voisi sitten rennot juhlat järjestää kavereille ja läheisimmille sukulaisille.  :)

Mutta saapa kuitenkin katsoa.. On tuota kosintaakin jo odotettu pitkään ja yhdessä pian 7v. Miehellä ei kuulemma kiire vielä, joten saattaapi vuosia tätä tahtia vielä mennä kuitenkin..  :(

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meillä oli tarkoitus järjestää juhlat toukokuulla ja hääpäivääkin on tässä pyöritelty, mutta nyt tulikin täyskäännös ja se tuntuu PALJON paremmalta. Tarkoituksena olisi nyt mennä matkallamme syksyllä naimisiin ja järjestämme hieman illanviettoa yms sitten kun tullaan kotiin. Ihana helpotus päätyä tällaiseen ratkaisuun kun molemmat on sellaisia, että on hirveän ahdistavaa olla joku keskipiste vaikka tuttuja olisikin ympärillä.  ;D

Nyt tarttee alkaa ottamaan selvää kaikista asiaan liittyvistä kommervenkeistä ja kompastuskivistä.  :-X Ihanaa! Ei tätä kyllä täysin salassa pysty pitämään, mutta yritetään nyt ainakin. :D

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Ollaan sulhasen kanssa mietitty, että mentäiskö salaa naimisiin. Jokatapauksessa meidän kohdalla ei tule missään nimessä isoja häitä. Joko salassa tai pari sukulaista. Haluaisin kuitenki, että vihkiminen olisi kirkossa eikä maistraatissa. Nyt on käynyt kans mielessä,että olis mukavaa olla vaikka kotona omassa puutarhassa...terassille laitettais paljon kukkia ym. kaiteelle murattia ym.kukkia kiertäen. Sitten vois olla jokin katos terassin vieressä. Aurinko paistaa....Miltä kuulostaa??

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Me ollaan menossa salaa naimisiin siten, että käväistään maistraatissa perjantaina ja lähdetään saman tien häämatkalle. Kutsukortit bileisiin laitetaan postiin niin, että saapuvat meidän vihkipäivänä perille. Bileisiin kutsutaan ainoastaan kavereita, ei sukulaisia eikä lapsia, kun ovat kosteat iltabileet. Toivottavasti häämatkalla ei satu mitään ihmeellisyyksiä, koska tarkoituksena on biletellä jo paluustamme seuraavana iltana ja jos lento on pahasti myöhässä tms. niin vieraat saavat juhlia keskenään...

Itselläni on niin hankala sukukuvio, että en kerta kaikkiaan viitsi alkaa mietiskelemään vieraslistoja ym. Ihan varmasti tulee sanomista, mutta siitäpä minä viis veisaan, ihan kuten tähän astikin. Kun en ole sukulaisteni kanssa missään tekemisissä muutenkaan, niin antaapa olla tässäkin yhteydessä. Mies haluaa kyllä vanhempansa todistamaan maistraattiin ja hirvittää, että vuotavat asian ennen aikojaan, kun heille pitää pitkän matkan vuoksi ilmoittaa asiasta kuitenkin hyvissä ajoin.

Tavallaan olisi hirveän kiva höpötellä hääjutuista ystäville, mutta kyllä tämä enemmän on meidän näköistä tällä tavalla.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Kaasoilin ja toimin myös bestmaninä eräälle kaveripariskunnalleni pari vuotta sitten. He menivät salaa naimisiin. He olivat kyllä kutsuneet vieraat hääjuhlaan, mutta menivät edellisenä iltana salaa naimisiin, edes minä en tiennyt. Seuraavana aamuna kun suuret hääjuhlat alkoivat, pari kuulutti ilouutisen hääkansalle tyyliin: "me tehtiin se jo". Vieraat olivat todella yllättyneitä, suurin osa onneksi iloisesti. Pari vanhempaa sukulaisnaista rupesi itkemään, kun eivät päässeet kirkkoon kuulemaan papin aamenta (oli selvästi iso asia heille), mutta sekin järkytys meni ajan kanssa ohi. Mukavat juhlat oli.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Luo uusi käyttäjätili tai kirjaudu sisään

Sinun täytyy olla jäsen osallistuaksesi keskusteluun

Luo käyttäjätili

Rekisteröi uusi käyttäjätili helposti ja nopeasti!


Luo uusi käyttäjätili

Kirjaudu sisään

Sinulla on jo käyttäjätili?


Kirjaudu sisään