Miksi (ihmeessä) haluat vihkimisen kirkossa?

[MiaMaria]

Olisi halunnut kirkkovihkimisen, mutta olosuhteiden ja viranomaisten pakosta näyttää siltä, että menemme jenkeissä maistraatissa ensin naimisiin. Meille molemmille on kuitenkin tärkeää saada Jumalan siunaus liitollemme (mies kuitenkin enemmän uskovainen kuin minä), joten vietämme suomalaisessa kirkossa siunaustilaisuuden heti, kun siihen saamme mahdollisuuden. Tuon siunauksen jälkeen vietämme normaalin hääjuhlan.

Sulhaseni on baptisti, itse olen luterilainen, mutta uskoni ei ole sidottu luterilaiseen kirkkoon. En kuitenkaan katso olevani ns. tapakristitty, kuin jotkut on täällä leimattu, sattuu vaan olemaan, että luterilaisuus on äidinmaidossa mukaan tullut, Suomen yhteiskunta on luterilainen ja tätä kautta on helpointa uskontoa Suomessa harjoittaa.

[Evestiina]

Oltiin yksissä maistraattihäissä n.vuosi ennen omiamme, ja silloin tuumattiin ettei se ole meidän juttu. Karu tilaisuus, pieni tila, johon ängetty hirveersti ihmisiä.  

Sitä paitsi halusin lopulta naimisiin siinä kirkossa jossa aiemmin on tapahtuneet mulle tärkeät asiat, siksi kirkkovihkiminen oli luonnollinen jatkumo. Ja miehelle oli tärkeää mennä naimisiin juuri kirkossa oman vakaumuksensa vuoksi.

[Tiuhtinen]

Pakko sanoa tähän väliin, että eihän kirkkohäät edellytä minkäänlaista hössötystä, koska sielläkin voi mennä naimisiin aivan kahdestaan ja todistajiksi riittää esim. kaksi kirkon työntekijää. Kirkollisen vihkimisen/siunaamisen voi saada myös kirkon ulkopuolella, vaikka sitten niityllä, hiekkarannalla, puistossa jne.

Meidät vihitään kirkossa, koska sillä on todella suuri merkitys varsinkin mulle. Uskon Jumalaan ja näin ollen haluan, että liittomme solmitaan kristillisesti.

Ps. Joku täällä kirjoitti ettei maistraattihäillä ole mitään tekemistä rakkauden kanssa: vaikka olenkin uskovainen, en todellakaan voi yhtyä kyseiseen lausahdukseen. Parin välinen rakkaus ja uskonasiat ovat kaksi eri asiaa, eikä ole niin, että ne jotka vakaumuksellisista syistä eivät menneet naimisiin kirkossa, eivät oikeasti edes rakasta toisiaan.

[Miu]

Tämäkin haaveili pikkutytöstä saakka kirkkohäistä, tottakai. Kasvoin professoriperheessä, ja meillä uskoontoonkin liittyviä kysymyksiä on käsitelty hyvin teoreettisesti, tieteen kannalta. Vanhempieni suureksi ihmetykseksi kävin riparin ja liityin kirkkoon, juuri saaadakseni kirkkohäät (tässä kohtaa oksennan itsekin itseni päälle). Mutta armoa, olin siis 14v  ;D

Kihlauduttuamme kävimme ensimmäiseksi varaamassa vihkikirkon, Tampereen Tuomiokirkon. Opiskelen historiaa sivuaineenani taidehistoria, joten en voinut kuvitellakaan upeampaa paikkaa avioliiton solmimiselle. MUTTA, sitten pieneen päähäni valkeni, että onhan siinä kirkkovihkimisessä muutakin kuin se miljöö.

Oikean shokkihoidon saimme ollessamme miehen kanssa vieraana kirkkohäissä (olin yli 20 päästessäni ensimmäistä kertaa häihin). Istuimme penkissä ja olimme molemmat   :o

Se oli kamalaa, emme olisi voineet kuvitellakaan itse kuuntelevamme kirkkain silmin sellaista, mihin emme todella usko. Se olisi niin falskia ettei sanat riitä kuvailemaan. Ymmärsimme, että haluamme vihikimisessä kuulla sellaisia sanoja, jotka todella voimme allekirjoittaa.

Tuo tapahtuma sai minut vihdoin kunnolla käsittelemään suhdettani ev.lut kirkkoon ja omaan uskooni. Harvoja asioita kadun yhtä paljon kuin sitä, että teininä menin kirkkoon liittymään. En todellakaan osannut ajatella asiaa loppuun.

Meidät siis vihitään maistraatissa. Itseäni siviilivihkikaava koskettaa niin syvästi, että kyyneleet kohoavat silmiin joka kerta sen lukiessani. Ehkei maisraatin juhlatila näyttävyydessään vedä vertoja Sonckin arkkitehtuurille ja Enckellin ja Simbergin maalauksille, mutta tiedän, että sitä samaa herkkää tunnelmaa emme saavuttaisi kirkollista vihkikaavaa kuunnellessamme. Olen varma, että vihkiminen ja on kaunis, ikimuistoinen ja arvokas tilaisuus, tapahtuu se vaikka junan vessassa.

Tuli pieni avautuminen, mutta näin siis meillä  

[Miu]

Koska Suomen evankelis-luterilainen kirkko ei vastaa uskonnollisia käsityksiäni ja olisi mielestäni rienaavaa halventaa toisten uskontoa käyttämällä hyväkseen heidän seremonioitaan vaikka ne eivät merkitsisi itselle mitään.

Olisi ensin kannattanut lukea koko ketju alusta saakka, olisin välttynyt romaanin kirjoitukselta. Tässähän tämä tuli lyhyesti ja ytimekkäästi.

[Rouva Pupu]

^Äläs nyt, mun mielestä sun tarina oli ihana ;D Lämmitti toisen siviilivihityn mieltä

Ja yhteen aiempaan kirjoitukseen pakko kommentoida, että maistraattihäät voi tuntua joo karuilta, mutta se on ihan eri asia kuin siviilivihkiminen, joka voi tapahtua kuitenkin ihan missä vaan. On maailmassa muitakin upeita vihkipaikkoja kuin kirkot...

[Wendela]

Siksi meitä ei vihitä kirkossa, koska se olisi valheellista Jumalaa, kirkkoa ja erityisesti meidän moraaliamme kohtaan.

Uskon Jumalaan, mutten usko pyhään yhteiseen seurakuntaan. Ahdistavat jäykät virret ja se kankea tekopyhä henki, mikä vallitsee usein tapauskovaisten keskuudessa, hävettää. En tahdo esittää yhtään parempaa ihmistä kuin mitä olen.

Ja maistraattivihkimisestä sen verran, että juhlasta saa juuri niin juhlavan tai hienostuneen, pienen tai suuren kuin sen itse järjestää.

[Wendela]

Kysymys kirkkohäitä suunnitteleville:

Koska viimeksi kävit kirkossa, jos siihen ei lasketa hautajaisia, häitä tai luokkaretkiä tai joulukirkkoa koulun kanssa?

Mä olen käynyt kirkossa ilman tapahtuman vaatimaa velvoitetta.. ööö..En koskaan. Ehkä olen siinä hävinnyt jotain oleellista, kun en ymmärrä moista paikkaa harjoittaa uskoa.

Päinvastoin kuin jotkut nyt luulevat, en halua arvostella kirkkohäitä. Mielestäni on hienoa, että ihminen tietää mihin uskoo ja haluaa sen näyttää vaikka juuri viettämällä häät kirkossa. Meille se ei ole oikea ratkaisu ja siksi me vietämme häämme luonnon keskellä tai sitten häitä varten varatussa juhlatilassa. Kaikki tavallaan ja omanlainen ratkaisu.

[rocita]

..

Muokattu: July 29, 2019, käyttäjä: NannaJuuli

[Airelle]

Kysymys kirkkohäitä suunnitteleville:

Koska viimeksi kävit kirkossa, jos siihen ei lasketa hautajaisia, häitä tai luokkaretkiä tai joulukirkkoa koulun kanssa?

Voi elämän kevät! "En halua tuomita ketään, mutta sinä tapakristitty, milloin kävit viimeksi kirkossa???" Täällä yksi tapakristitty, joka haluaa olla rauhassa sitä mitä on. Henkilökohtaisesti olen ihan tyytyväinen siihen, että olen ns. tapakristitty eli uskon Jumalaan, mutta en juuri osallistu seurakunnan toimintaan. Turha arvostella muita tällaisessa asiassa, kun meidän kulttuurissamme usko tahtoo olla aika henkilökohtaista. Mielestäni kukaan ei voi tulla pyörittelemään päätään ja sanomaan, että et varmaankaan ole oikeasti kristitty, kun et ole puoleen vuoteen käynyt kirkossa.

[Mesimarja]

Voi elämän kevät! "En halua tuomita ketään, mutta sinä tapakristitty, milloin kävit viimeksi kirkossa???" Täällä yksi tapakristitty, joka haluaa olla rauhassa sitä mitä on. Henkilökohtaisesti olen ihan tyytyväinen siihen, että olen ns. tapakristitty eli uskon Jumalaan, mutta en juuri osallistu seurakunnan toimintaan. Turha arvostella muita tällaisessa asiassa, kun meidän kulttuurissamme usko tahtoo olla aika henkilökohtaista. Mielestäni kukaan ei voi tulla pyörittelemään päätään ja sanomaan, että et varmaankaan ole oikeasti kristitty, kun et ole puoleen vuoteen käynyt kirkossa.

Mielestäni Wendelan kysymykseen ei sisältynyt minkäänlaista arvostelua. Minuakin kiinnostaisi tietää, kuinka usein kirkkohäitä viettävät käyvät tavallisesti kirkossa (esimerkiksi käyvätkö he muiden juhlien yhteydessä, vai ainoastaan häiden), mutta en arvostelisi heitä, kävisivät he tai eivät.

[Wendela]

Voi elämän kevät! "En halua tuomita ketään, mutta sinä tapakristitty, milloin kävit viimeksi kirkossa???" Täällä yksi tapakristitty, joka haluaa olla rauhassa sitä mitä on. Henkilökohtaisesti olen ihan tyytyväinen siihen, että olen ns. tapakristitty eli uskon Jumalaan, mutta en juuri osallistu seurakunnan toimintaan. Turha arvostella muita tällaisessa asiassa, kun meidän kulttuurissamme usko tahtoo olla aika henkilökohtaista.

Minä en kysynyt, että "sinä tapakristitty..." Sinä itse muotoilit asian noin. Minä kysyin, että kuinka usein kirkkohäitä viettävät käyvät kirkossa. Ja kerroin, etten ole itse siellä käynyt ja se on syy miksi me emme mene kirkossa naimisiin. Tosin kirkkohäitä varten olen käynyt rippikoulun ja minut on kastettu riparilla. Sydämeeni asti usko pyhään yhteiseen seurakuntaan ei löytänyt. Olisi hienoa, jos osaisin sieltä löytää hilajisuuden tai tuntea kuuluvani pyhään yhteiseen seurakuntaan, mutta kun en pysty. Siksi katsoisin minun valehtelevan Jumalalle päinnäköä, jos siellä lukisin Isä meitää tai uskontunnustusta. Tuon asian valehteleminen olisi omasta mielestäni suurin mahdollinen synti.

Mielestäni kukaan ei voi tulla pyörittelemään päätään ja sanomaan, että et varmaankaan ole oikeasti kristitty, kun et ole puoleen vuoteen käynyt kirkossa.

Ja minä en pyöritellyt päätäni enkä solvannut kirkossa käymättömiä vääriksi kristityiksi. Uteliaisuuttani haluan tietää, että kuinka usein ihmiset käyvät kirkossa, kun heille on tärkeää, että häätkin siellä pidetään.

Jatkokeskustelua varten, älä laita minun suuhuni sanoja mitä en ole sanonut. Lainaa vaikka suoraan tekstiä, rikkomatta asiayhteyttä. Nyt nimittäin jo syytit minua arvostelusta, tuomitsemisesta, pään pyörittelystä ja vääristit kysymykseni, jonka alkuperäinen tarkoitus ei ollut loukata ketään, vaikka niin halusit ilmeisesti sen näyttävän. Toivon, ettet tee sitä toiste.

[Wendela]

Ai niin.. Mikä on mielestäsi tapakristitty?

Minun mielestäni tapakristitty ei usko Jumalaan eikä mihinkään mitä kristinusko edustaa, mutta hän kuuluu kirkkoon, koska sinne nyt vaan kuuluu kuulua. Näkemykseni mukaan tapakristitty esimerkiksi kastaa lapsensa, jotta he pääsevät kolmevuotiaina vekkulikerhoon tai että kuulumalla kirkkoon saa hautapaikan halvemmalla.

Ei uskoa ehkä mitata kirkossa käynneillä, mutta saa kait sekin kiinnostaa. Tuleehan noita messuja televisiostakin.

[Wendela]

Miu:

Kirjoituksesi olisi voinut olla minun.

Kävin riparin, koska "sinnehän kaikki menee", minut kastettiin siellä, jotta pääsisin ripille ja kaikki vain, jotta saisin haaveilemani kirkkohäät. Olen koko ikäni siitä 14-vuotiaasta asti katsellut kirkkoja "sillä silmällä."

Mutta kun sitä henkeä mikä mielestäni todelliseen kristinuskoon liittyy, en voi allekirjoittaa. Surullista, mutta rehellistä. Siksi siviilivihkiminen.

[-Kaneli-]

Vastaan Wendelan kysymykseen oman näkemykseni siitä, mikä on tapakristitty.

Pidämme itseämme tapakristittyinä: Kuulumme kirkkoon ja meidät vihitään kirkossa. Käymme kuitenkin jumalanpalveluksissa aniharvoin, emmekä tulkitse raamatun oppeja (sikäli kun niitä edes tunnemme) kannesta kanteen kirjaimellisesti. Sen sijaan olemme häiden alla keskustelleet asiasta, ja uskomme ja "pidämme oikeana" - etenkin avioliittoon liittyen - kristillistä arvomaailmaa ja moraalikäsitystä (yksinkertaistaen 10. käskyä, rakkauden kaksoiskäskyä jne). Vaikka emme ole aktiivisia seurakuntalaisia, näkemyksemme mukaan kirkko tekee paljon hyvää työtä vaikkapa nuorten ja vanhusten parissa. Toki kirkon piirissä on paljon sellaistakin mitä voisi arvostella, mutta niin maailmassa nyt vaan aina on. Meille "tapakristityille" avioliitto on kirkollinen toimitus yhtä paljon kuin juridinen sopimus.

OT: Mielestäni on hassu ajatus, että vihkimismuoto (kirkollinen/siviili) määrittää tilaisuuden suuruuden/koristeellisuuden tms. Kumman tahansa toimituksen voi haluteessaan koristella upealla miljööllä, musiikilla, puvuilla ja suurella vierasmäärällä. Molemmat voi toimittaa yhtä hyvin kahden todistajan läsnäollessa ilman mitään "extraa".

[Airelle]

Wendela, pyydän anteeksi, että loukkasin. Mielestäni en pannut sanoja suuhusi, enhän missään vaiheessa viestiäni väittänyt SINUN pyöritelleen päätäsi tms. vaan halusin yleisellä tasolla kyseenalaistaa asenteen, jonka mukaan pitää todistella muille, mihin uskoo ja miten paljon, vaikka usko on mielestäni henkilökohtainen asia. Ei olisi pitänyt lainata viestiäsi lainkaan, vaan kirjoittaa yleisesti. Anteeksi.

Edelleen olen kuitenkin sitä mieltä, että vaikka ikinä muuten ei kirkossa kävisi, on ihan ok mennä siellä naimisiin, jos haluaa. Jos todella ihan uteliaisuudestanne haluatte tietää, kuinka usein ihmiset kirkossa käyvät, niin selvä. Minun korviini kysymys tässä yhteydessä kuulostaa vaan välttämättä hiukan arvottavalta.

Mutta kuitenkin, annetaan kaikkien kukkien kukkia.

[Airelle]

Ja vielä termistä tapakristitty. Täytyy sanoa, että ihan oikesti en kyllä tiedä, mitä sillä termillä tarkoitetaan. Käytin sitä itsestäni hieman sarkastisesti sen takia, että sitä on niin kovin tässä ketjussa viljelty. Kuten olen monta kertaa edellä todennut, usko on ainakin minulle hyvin henkilökohtainen asia, ja mielestäni ketään toista ei voi tapakristityksi leimata.

[Guest]

Aika magee ketju.  

Meidät vihittiin kirkossa useastakin syystä siitä huolimatta, että mies on ateisti ja minä agnostikko. Ensinnäkin kirkot vain ovat niin kauniita, toiseksi meidät vihki tuttu pappi, kolmanneksi äitini uskoo vahvasti Jumalaan ja halusin antaa hänellekin osan hääpäivämme ilosta. Kieltäytymällä kirkkovihkimisestä olisin aiheuttanut hänelle paljon mielipahaa ja kun kerta koin kirkkovihkimisen omakseni, niin miksi olisin siitä kieltäytynyt? Itselleni asialla ei ole uskonnollista merkitystä, vaikka tilaisuus olikin erittäin kaunis, enkä sitä sano, etteikö se esim. äidilleni olisi ollut myös hengellinen kokemus.

Jostain syystä olemme myös molemmat hyvin rentoja (jos se nyt on oikea sana) uskontojen suhteen. Esim. kun kävimme Roomassa ja Venetsiassa, mieheni käyttäytyi kirkossa samoin kuin katolilaiset itse eli teki ristinmerkit yms. Suhtaudumme uskontoon kunnioittavasti siitä huolimatta, ettemme usko kirkon oppeihin tai Jumalaan. Vaikea selittää... kai kyse on siitä, että kun asian kanssa ei ole mitään ongelmaa niin siihen voi suhtautua luonnollisesti.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettemmekö kyseenalaistaisi paljonkin esim. katolisen kirkon oppeja tai keskustelisi hyvinkin kärkkäästi uskonnon vaikutuksista ihmisen psyykeen yms. Mutta siinä kohtaa, kun mennään yksityisen ihmisen omaan kokemukseen niin en ala kyllä ketään arvostelemaan.   Ups, meni jo OT:n puolelle.

Eli kirkkovihkiminen oli molempien tahto. Siviilivihkiminen esim. maistraatissa tai vaikka kotipihalla ei tullut kysymykseenkään.  

[pikkupioni]

Nimenomaan mielenkiintoinen aihe ja keskustelu, tosin näkisin tämänkin niin paljon mieluummin ilman toisten valintojen tuomitsemista ja arvostelemista perustuen toisen kymmenessä minuutissa pakertamaan muutaman rivin vastaukseen. :-/

Niimpä ottamatta sen kummemmin kantaa muiden valintoihin, tapakristittyihin, eri uskontoihin tai siihen kuka sanoi ja mitä missäkin vastauksessa, vastaan alkuperäiseen kysysmykseen.

Siviili: koska kumpikaan meistä ei ole koskaan kuulunut kirkkoon, uskonut jumalaan, eikä kummankaan elämään ole kuuluneet kirkokäynnit kuin pakkopullana tai turistina, jotain vanhaa ulkomaista kivikirkkoa ihaillen. Kuten joku aiemmin mainitsi, olisi ihanaa jos voisi tuntea uskonnon omakseen ja luottaa kaikkeen siihen, mitä se mm. elämän jälkeen lupaa.

Maistraatissa: hassua tai ei, minulle/meille vihkiminen, tahtominen ja avioliitto on hyvin yksityinen asia. Itseasiassa koko vihkimistilaisuus ei tunnu ainakaan nyt edes kovin merkittävältä. Tärkeämpää on se että liittomme virallistetaan, paperit allekirjoitetaan, tahdotaan ja paikalla on ne lain vaatimat todistajat. Mielestäni tilaisuus on herkkä ja ainutlaatuinen ihan ilman upeita puitteita ja yleisöä. Jotenkin haluan tahtoa ihan kahdestaan, yksinkertaisesti (romanttista? )

[Isabelleza]

Uskon Jumalaan, mutten usko pyhään yhteiseen seurakuntaan. Ahdistavat jäykät virret ja se kankea tekopyhä henki, mikä vallitsee usein tapauskovaisten keskuudessa, hävettää. En tahdo esittää yhtään parempaa ihmistä kuin mitä olen.

Meille ei tule tod.näk. yhtään virttä laulettavaksi, koska sukulaisemme ja ystävämme ovat kaikkea muuta kuin "kirkkokansaa". Ehkä suvivirsi voisi olla nätti (joko kanttorin soittamana ja/tai laulamana)... Eihän noiden virsienkään tartte olla niitä paatoksellisimpia, jos kaipaa jotain "kevyempää".

Ja mitä paremman ihmisen esittämistä se on, jos menee kirkossa naimisiin? En minä ainakaan tunne sen vuoksi mitään ylemmyyden tunnetta tms.  :-? Eikös kirkkoon saa nimenomaan mennä jokainen sellaisena kuin on (siis vaikkei uskoisi yhtään eikä mihinkään)?

[Guest remu99]

Meille kirkkovihkiminen on perinteinen, kaunis tapa virallistaa suhteemme. Muuta ei olla edes ajateltu, kuulumme molemmat kirkkoon ja halutaan järjestää perhejuhlat kirkossa.

[Annely]

Me emme kumpikaan ole mitenkään uskovaisia, mutta siviilivihkiminen ei edes käynyt mielessä. Kirkossa vihkiminen on jotenkin juhlavampaa ja kauniimpaa kuin maistraatissa. Tosin siviilivihkiminenkin voi olla kaunis ja koskettava, olen sellaisissakin ollut. Mutta oman vihkimiseni haluan tehdä kirkossa, ja mieheni on samoilla linjoilla kanssani (onneksi).

[tulevamorsio]

Miksi mennä kirkossa naimisiin, jos kirkko ei hengellisenä instituutiona ja paikkana merkitse mitään? Mielestäni on outoa, että kirkkoja hyödynnetään vain niiden perinteisyyden tai kauneuden vuoksi, tai sen takia että se "vaan kuuluu asiaan". Ja sitten häpeillään virsiä ja muita hengellisiä toimituksia, joita kirkossa "joutuu" kestämään.

Me menemme kirkossa naimisiin, koska se on meille Jumalan huone, pyhä paikka, jossa saamme siunauksen avioliitollemme. Sen pitäisi olla peruste muillekin kirkossa naimisiin aikoville. Itse en voisi kuvitellakaan meneväni naimisiin esim. moskeijassa, vaikka se olisi kuinka hieno ja perinteinen paikka (siis jos olisi).

Saa nähdä, kuinka paljon närkästyneitä vastalauseita tästä seuraa...  :

[Wendela]

Ja mitä paremman ihmisen esittämistä se on, jos menee kirkossa naimisiin? En minä ainakaan tunne sen vuoksi mitään ylemmyyden tunnetta tms.  :-? Eikös kirkkoon saa nimenomaan mennä jokainen sellaisena kuin on (siis vaikkei uskoisi yhtään eikä mihinkään)?

Minun sukuni on kirkkokansaa. Ja kirkkohäät olisi heidän silmissään yhteiskuntakelpoisempi tapa avioitua kuin "pelkkä" siviilivihkiminen. Minä en halua mennä kirkossa naimisiin vain siksi, että sukuni pitäisi minua sen takia parempana ihmisenä. Kun tällä tavoin olen itse rehellinen itselleni ja suvulle, uskon olevani aidosti myös parempi ihminen oli tarkastelijana kuka vain.

Ja nimimerkille Tulevamorsio: Yhtään närkästystä et ainakaan minussa aiheuttanut, päinvastoin, hyvin kirjoitit minun ajatuksiini sopivaa tekstiä. Kukin tehköön kuten parhaaksi näkee.

[VeraCausa]

Minun suku ei ole uskovaisia, sulhasen puoli taas on. Meistä kumpikaan ei kuulu kirkkoon. Olen itse aina haaveillut kirkkohäistä. Kuten Annely kirjoitti: Kirkossa vihkiminen on jotenkin juhlavampaa ja kauniimpaa kuin maistraatissa. Mutta en halua esim. liittyä kirkkoon saadakseni kirkollisen vihkimisen. Tämän takia olemme ajatelleet kaunista siviilivihkimistä ulkomailla