Jump to content
Naimisiin.info

Miksi (ihmeessä) haluat vihkimisen kirkossa?


Guest Macilla

Recommended Posts

Naimisiin ollaan menossa kirkossa. Mielestäni avioliittoni ei ole oikea avioliitto, jos meitä ei ole vihitty kirkossa. Emme ole mitään himouskovaisia, rippikoulut ollaan käyty ja joulukirkossa muutaman kerran. Mummoni on vanhoillislestadiolainen, hänelle kirkossa vihkiminen merkitsee todella paljon :rolleyes: . Vaikkakaan se ei ole se syy. Meillä ei ole ollut ikinä muuta vihkimispaikkavaihtoehtoa kuin kirkko.

Link to comment
Share on other sites

  • Replies 476
  • Created
  • Last Reply

Top Posters In This Topic

Ei missään nimessä kirkossa. Olen vakaumukseltani satanisti ja mies on ateisti (emmekä siis luonnollisestikaan kuulu kirkkoon), joten kirkkovihkiminen oli ehdottoman poissuljettu asia.

Mahtipontisuutta saamme mieluummin siitä, että teemme vihkimisen siten kuten meille tuntuu hyvältä. Silloin se on nimenomaan MEIDÄN hetkemme eikä tyhjäpäistä löpötystä satuolennoille (meidän näkökulmastamme siis).

En juurikaan osaa edes arvostaa vihkimistä, joka tehdään kirkossa vain perinteen vuoksi vailla uskoa.

Link to comment
Share on other sites

Emme mene kirkossa naimisiin, koska emme kuulu kirkkoon. Siviilivihkikaava tuntuu minusta myös kaikin tavoin paremmalta ja omemmalta kuin kirkollinen kaava. Voin huoletta olla sinut jokaisen kaavaan kuuluvan lauseen kanssa, enkä välittäisi vihkitilaisuudessa kuulla mitään ylimääräistä, mihin en usko. Vihkipaikaksi olemme myös valinneet ihan fyysisesti maistraatin, koska kotikaupunkimme Turun maistraatissa on viihtyisä vihkitila, ja maistraatti tuntuu muutenkin ympäristönä mukavan viralliselta ja juhlavalta.

Link to comment
Share on other sites

Lukaisin koko ketjun kerralla - tosi mielenkiintoisia ja järkeen käypiä sekä kauniita vastauksia monilta ihmisiltä, sekä kirkon että siviilivihkimisen puolesta.

Yksi juttu otti mua kuitenkin silmään. Nimittäin se, kuinka useampi kymmenen kirjoittajaa toisteli sanoja 'itsestään selvyys' kirkkovihkimisen yhteydessä. Tällainen ajattelu on mulle todella vierasta. Mielestäni mikään muu ei ole itsestään selvää kuin se, että syntymän jälkeen jossain vaiheessa kuollaan. Kaikki näiden tapahtumien välissä tapahtuva on valintoja ja ehkä vähän sattumaa. En voi mitään sille, että asioiden itsestään selvyytenä pitäminen kuulostraa aikamoiselta aivot narikkaan meiningiltä. Miksi meille olisi kehittynyt näinkin hieno ja ryppyinen cortex, jos sitä ei käyttäisi parhaan kykynsä mukaan, ja oikeasti miettisi asioita?

Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...

Miten ihmeessä joku voi pitää maistraattivihkimistä oman liittonsa vähättelynä?? :huh:

Eikö liiton merkitystä luokaan rakkaus ja yhteenkuuluvuus?

Mikä näkökulma! :rolleyes: 2000-luvulla!

muoks: Toki ymmärrän, että uskonnollisista syistä halutaan mennä kirkossa naimisiin, mutta jos kirkkovihkiminen on valintana vain siksi, että maistraattivihkiminen olisi jotenkin vähäarvoisempaa ja vähättelyä (ketään kohtaan), niin ei voi kuin pyöritellä silmiään. Tuo on suorastaan hiton loukkaavaa niitä kohtaan, jotka maistraatissa vihitään.

Muokattu: , käyttäjä: Morre
Link to comment
Share on other sites

Kirkossa siksi, että ainoa syy maistraatissa naimisiin menolle olisi ollut itseni tai meidän liittomme vähättely: "No eihän tää nyt mitään, eihän me nyt viittitä, mennään nyt vaan allekirjottamaan ne paprut kun mieskin on jo toista kertaa".

Maistraatissa naimisiin meno ei kylläkään onnistu pelkästään paperit allekirjoittamalla, vaan siellä kysytään ne kirkostakin tutut tahdotko-kysymykset. Siviilivihkikaavassa on sitä paitsi muutakin kuin kysymykset, vaikka se kirkollista kaavaa lyhyempi onkin. Ja saahan sitä seremoniaa pidennettyä vaikka kuinka, etenkin, jos hankkii vihkijän juhlapaikalle.

Ja voihan sitä siviilivihkimisenkin hoitaa todella komeasti, vähättelemättä ollenkaan liittoa. Samalla voisi kutsua paikalle koko suvun ja pukeutua komeammin kuin ensimmäisellä kerralla, jotta kaikki näkevät, ettei tätä liittoa ainakaan vähätellä. :blink:

Outoa, että jonkin tietyn uskontokunnan menojen mukaan hoidetaan vihkiminen, jota "ei haluta vähätellä". Ortodoksivihkiminen on vieläkin näyttävämpi seremonia kuin luterilainen - pitäisiköhän sitten ensimmäisellä kerralla lutkuvihkimisen läpikäyneitten kääntyä ortodokseiksi ja mennä ort. seremonioin naimisiin toisella kerralla, ettei vaan kukaan luulisi, että toista liittoa vähätellään luterilaisella koruttomalla seremonialla?

Argh.

Muokattu: , käyttäjä: Ella
Link to comment
Share on other sites

Mua on aina häirinny se, että monet sanoo selitykseksi kirkkohäille sen, että on uskossa. Tyyliin, että tietenki kirkossa, ku ollaan uskossa. Miks tietenki? Onhan Suomessa muitaki uskovaisia(kristittyjä) ku luterilaiset, jotka usein menee omassa seurakunnassaan naimisiin (tai siis siunataan avioliitto, joka on solmittu maistraatissa).

Täällä oli joku toinenki poikkeus, eli uskovainen, joka ei mene kirkossa naimisiin, eikä edes omassa seurakunnassani. Omat pastorit (kaksikieliset häät, siksi monikossa) siunaa meidät järven rannalla. Meidän Jumala on siellä, missä kristityt, joten paikalla ei väliä Jumalalle. Meille luonto on tosi tärkee osa elämää ja onhan se kaunista kun morsion valkonen puku loistaa kesän auringossa kilpaa järven kanssa :) Ja mulla tää meni niin päin, että koska ollaan uskovia, en missään nimessä haluta kirkkohäitä. Se kun ei kerro uskovaisuudesta mitään, niinku täälläki on tullu ilmi. Mun ei-uskovaisille isovanhemmille tää on hirvee shokki, mut musta se on vaan ihanaa :D

Link to comment
Share on other sites

Menemme kirkossa naimisiin, koska mies haluaa.. :P

Itse en haluaisi, mutta miehelle se on tärkeä asia.

Hänen mielestään se olisi outoa, jos ei menisi kirkossa

naimisiin, kun kaikki muutkin menevät... :D

Noh, hän saakoon ajatella noin.. Itse en haluaisi

mennä kirkossa naimisiin, koska en usko ei heidän

uskoonsa ja en edes kuulunut kirkkoon.. Paitsi nyt

keväällä liityin, niin saatin miehellekin mielenrauha

asiaan...

Itselleni se olisi nyt aivan sama missä vihitään, ja jos

se toiselle on noin iso asia, että kirkossa vihitään,

niin sitten vihitään.. Tosin säästettiinpä sitten siinä

yksi huolen aihe eli jos meidät olisi vihitty vaikka

ulkona tai maistraatissa, niin mihin hemmettiin

me oltaisiin ne kaikki 116 vierasta laitettu... :D

Link to comment
Share on other sites

Tässä asiassa taidan vaan yksinkertaisesti olla perinteiden kannalla. Joidenkin mielestä ehkä väärin.

Toisaalta haluan ehdottomasti (ja mieheni myös), että meidät vihitään

tietyssä kirkossa, joka todella kaunis ja minulle myös muuten tärkeä.

Jos vihkiminen kyseisessä kirkossa ei jostain syystä olisi ollut mahdollista, niin

sitten olisi ollut mahdollista että kirkkohäitä ei olisi tullutkaan, vaan meidät olisi vihitty esim. kotona.

Että näin meillä.

Link to comment
Share on other sites

Tuo on suorastaan hiton loukkaavaa niitä kohtaan, jotka maistraatissa vihitään.

Mä en kyllä ymmärrä, minkä ihmeen takia sen pitäisi olla loukkaus muille? Jollekin toiselle maistraatissa vihkimisellä on aivan toinen merkitys kuin minulle ja sillä hyvä. Itse kun tarkastelin omia motiivejani (mietimme miehen kanssa maistraattia aluksi) tajusin, että häpeä "eronneen kanssa naimisiin menosta" ja oma avioton lapsi olivat mulla pääsyynä siihen, että maistraattia edes pohdin. Koska itselleni ainoa "oikea" tapa mennä naimisiin on kirkossa.

Se ei kuitenkaan minua häiritse lainkaan, vaikka monelle ainoa tapa (mennä naimisiin) on maistraatissa ja kolmansille liittoa ei tule ollenkaan. Kyllähän nyt hyvänen aika ihmiset saavat omakohtaisia ratkaisuja tehdä aivan yksilöllisistä motiiveista pohtimatta sitä, loukkaantuuko kumminkaiman serkun sukulainen siitä, ettei ajattelekaan samalla lailla - tai että arvottaa tilaisuudet eri tavalla _omalla kohdallaan_.

Sitä en oikein hoksaa, miten 2000-luku tähän mielipiteeseen vaikuttaa :lol: Ikäänkuin ihmiset olisivat jotenkin kuoriutuneet munistaan vasta nyt kun taas kaikki oli männä tuhannella mustavalkoista, ikävää, tekosiveellistä ja ylipyhää... mutta ehkä se on ikäkysymyskin sanoo hän, joka on jo ikäloppu ensi kerran avioituvaksi.

Link to comment
Share on other sites

Ei siinä ole mitään loukkaavaa, että haluaa mennä kirkossa naimisiin (oli syy sitten usko, tapa, perinne tms.), vaan siinä, että maistraatti mielletään häpeän paikaksi vaikka sen kuinka mieltäisi vain omalta kohdalta. Samaan viittasin siinä 2000-luvun ajattelussakin - en vain käsitä miten kukaan voi 2000-luvulla ajatella maistraatin olevan nolo paikka mennä naimisiin (vaikka siis kuinka ajattelisi vain omalta kohdalta).

Aiemmin historiassa uskon maistraattivihkimisen olleenkin oikeasti paljon isompi ja "nolompikin" taakka, koska ympäröivä yhteisö oli paljon uskonnollisempi kuin nykyään.

Link to comment
Share on other sites

Outoa, että jonkin tietyn uskontokunnan menojen mukaan hoidetaan vihkiminen, jota "ei haluta vähätellä". Ortodoksivihkiminen on vieläkin näyttävämpi seremonia kuin luterilainen - pitäisiköhän sitten ensimmäisellä kerralla lutkuvihkimisen läpikäyneitten kääntyä ortodokseiksi ja mennä ort. seremonioin naimisiin toisella kerralla, ettei vaan kukaan luulisi, että toista liittoa vähätellään luterilaisella koruttomalla seremonialla?

Niin, sitä voit varmaan pohtia :D

Kyllä monet ihmiset, joiden kanssa olen keskustellut (ja mielipiteitä kysynyt) ovat sitä mieltä, että jos toinen on mennyt kertaalleen jo naimisiin, niin

- ei ainakaan valkoista pukua morsiamelle (vaikka se olisi sulho, joka eronnut)

- ei ainakaan huntua

- ette kai te nyt kirkossa kun pappi vihki edellisen kerran - kun mekään ei viitsitty mennä kirkossa kun "se on jo nähty"

- ei kai nyt mitään isoja häitä eikä ainakaan samoja vieraita

- ei kai nyt ainakaan lahjalistaa tule

- ei kai nyt ainakaan isä saata alttarille, noloa, kun mieskin on jo ollut naimisissa

- ei kai nyt sentään mitään prinsessapukua, kun mieskin on eronnut ja teillä on tuota ikää jo

Niitä "ei kai" ja "emme me vaan" aikani kuunneltuani päätin, että mehän kyllä todellakin

- menemme vihille kirkossa

- kutsumme sukulaisia

- pidämme juhlat

- laitamme lahjalistan

- ja morsiamella on valkoinen puku, hunnusta ei tietoa

siitä huolimatta, että USEIDEN ihmisten mielestä toista avioliittoa pitää vähän nolostella ja se pitää solmia mahdollisimman huomaamattomin elkein.

Olen tottunut, että perheessämme kirkko on kuulunut juhlapyhiin ja tiettyihin perhetapahtumiin - se tuntuu hyvältä ja antaa jatkuvuuden tunnetta. Minun puolestani joku toinen voi kokea sitten samaa vaikka jonkun toisen enemmän tai vähemmän rituaalinomaisen toiminnan kautta. Kukin valintansa mukaan.

Link to comment
Share on other sites

Menemme kirkossa vihille, koska minä uskon Jumalaan. Miehelleni on kuulemma aivan sama missä vihkiminen tapahtuu, joten hänelle tämä on perinteistä ja ihan ok. En voisi kuvitellakkaan meneväni naimisiin missään muualla kuin kirkossa. Olen lapsesta asti halunnut kirkkohäät ja kaiken mitä siihen kuuluu. Muutenkin kaikki sukulaisenikin ovat menneet kirkossa naimisiin ja minulle on jäänyt niistä sellainen fiilis, että niin sen kuuluu mennä. Mainittakoon nyt sitten, että sukuni ei kuitenkaan ole mitenkään järin uskovaa porukkaa. Itsekkin aloin kunnolla uskomaan vasta rippikoulun jälkeen. Lapsena luettiin kyllä iltaisin iltarukous, mutta siinä se uskonnollisuus sitten olikin. Haluan myös Jumalan siunausta liitollemme ja että puolestamme rukoillaan.

Sulhasen isä meni uusiin naimisiin kaksi vuotta sitte maistraatissa, jolloin päätökseni kirkkohäistä varmistui lopullisesti. Tilaisuus oli lyhyt ja niin karu... Viidessä minuutissa ohi. Ei mitään juhlallista. Mielestäni jos kerran mennään naimisiin, niin mennään sitten kunnolla. Ei sillä että väheksyisin maistraatissa naimisiin meneviä/menneitä, kai siitäkin saa juhlallisen tilaisuuden jos haluaa ja näkee vaivaa. Itselleni kuitenkin tuo kirkko on se ainoa oikea vaihtoehto.

Link to comment
Share on other sites

Jännä juttu: Nyt kun hääuutinen on alkanut levitä kaveripiirissä laajemmallekin, on saanut huomata, että lapsen saaminenkin olisi varmaan normaalimpaa kuin mennä naimisiin nuorena ja melko nopealla aikataululla. Naimisiin ei vain mennä nuorina opiskelijoina, pitäisi olla yhdessä ainakin vuosikymmen, että se olisi "normaalia".

Mies oli ollut kavereiden kanssa kaljalla isommalla porukalla ja siinä sitten tuli ilmi, että häät ovat tulossa, ni ilmapiiri oli muuttunut kuin iskusta tästä uutisesta. Semmonen "herranen aika sentään, ei voi olla totta" tunnelma oli laskeutunut porukkaan. Seurueen naiset erityisesti olivat alkaneet heti suhtautua mieheeni eri tavalla. Ukkomies -ajattelu ja leima iski mieheeni siitä paikasta. Ukkomiehet ovat vahvasti varattuja ja tylsiä eivätkä käy missään ja vaimo määrää niiden asioista. Ne on aikuisia, ja ne saa lapsia. Onhan se kamalaa. Minuun ei mielestäni ole suhtauduttu sen kummemmin, vaikka tieto on ehkä jo levinnytkin aika paljon.

Että tämmöstä. 8-) Syy häillemme meni minun piikkiini todennäköisesti. "Se on raskaana" tai "kun se on niin kunnollinen ja kristitty" tai "sen vanhemmat varmaan painostivat". Naimisiin menoa saa todella selitellä näköjään nykyään.

Me mennään naimisiin, koska rakastetaan toisiamme, halutaan sitoutua ja halutaan lapsia. Ei vielä, mutta joskus. "Äpäröitä ei tehdä", kärjistää mieheni. Kirkollinen vihkiminen on minulle tärkeä, ja haluan "kunnon häät", vaikka miehelle olisi kelvannut kirkkoherranvirastokin. Ei siinä silti mitään sen kummempaa ole.

Link to comment
Share on other sites

Meillä mies on se, joka haluaa vihkimisen tapahtuvan ehdottomasti kirkossa. Mutta kyllä itsekin olen aina ajatellut meneväni kirkossa naimisiin. Jotenkin se vaan tuntuu juhlallisemmalta. Omalla kohdallani sillä ei oikeastaan ole mitään tekemistä uskonnon kanssa, mutta silti haluan papin vihkivän meidät. Kuten haluan myös lapseni kastettavan kirkossa. Eli periaatekysymys oikeastaan.

Link to comment
Share on other sites

^ Samaa mieltä, kirkossa vain sen takia koska mies näin haluaa ja tuntuu itsestäkin juhlavammalta, mutta en olisi pois laskenut vaihtoehtoa että esim. ulkona vihkiminen. Lapsetkin halutaan sitten joskus kastaa kirkkoon... Maistraattivihkimiset miellän vaan kauhean koruttomaksi ja arkimaiseksi, mutta onhan noita tosi kauniitakin maistraatteja, ja monet kaverit on vihitty "siviilisti" kauniissa miljöissä :)

Link to comment
Share on other sites

Me taas just tykkäillään siitä, että maistraatissa kun menee niin ei ole mitään lässytyksiä ja veisuja ja todellakin se homma on hoidossa tosi nopsaa, joten päästään itse asiaan eli naimisiin. :lol: Ja kyllä mekin juhlimme ja oikein kunnolla, sekä sukulaisten että kavereiden kanssa, mutta ei siihen kirkkoa tarvita.

Kirkkohäät ymmärrän, jos oikeasti on uskovainen, muuten ei kyllä löydy ymmärrystä, mutta se on vain mun mielipide.

Link to comment
Share on other sites

Me taas just tykkäillään siitä, että maistraatissa kun menee niin ei ole mitään lässytyksiä ja veisuja ja todellakin se homma on hoidossa tosi nopsaa, joten päästään itse asiaan eli naimisiin. :lol:

Just näin! :D Meilläkään ei ole mitään kaipuuta mihinkään ylenpalttiseen virrenveisuuseen, rukouksiin, runoiluihin tai muihin krumeluureihin itse seremoniassa. On vain hyvä, että se on nopeasti ja simppelisti toimitettu. Arkinen tuo tilaisuus ei silti ole missään nimessä - tuskin mikään naimisiinmenoon liittyvä tuntuu asianosaisista arkiselta vaikka se kuinka koruton olisi; ei sitä nyt sentään joka päivä vihille mennä.

Toisaalta ymmärrän kyllä nuo klompjenkin perustelut. Helposti tulee itsellekin tunne, että sitä haluaisi "näyttää" sellaisille kommentaattoreille, jotka lataavat jonkin yhden asian perusteella häihin/avioliittoon kaikenlaisia odotuksia ja olettamia. Olen kuitenkin päättänyt, että annan noille kommenteille piut paut.

Link to comment
Share on other sites

Voin ihan suoraan myöntää, että me olemme tapauskovaisia, joille kirkkoon kuuluminen liittyy kulttuuriin ja jonkinlaiseen toivoon, ei todelliseen uskoon. Kirkollinen vihkiminen oli minulle tärkeä, vaikka en osaa selittää miksi.

Margot on hienosti osannut tiivistää, sen mitä ajattelen :)

Itselleni kirkkoon liittyy jokin suurempi juttu, jota en osaa selittää järkevästi. Kirkko on tuonut pahoina hetkinä toivoa paremmasta, että kyllä se aurinkokin joskus sinne risukasaan paistaa. Joten haluan tämän toivon myös elämäni hienoihin hetkiin mukaan :)

Link to comment
Share on other sites

Musta on erikoista että tämä aihe aiheuttaa niin paljon ärtymystä toisten valintoja kohtaan.

Meidät vihitään kirkossa. Olen tosin itsekin välillä miettinyt miksi. Olen ollut kaasona maistraattivihkimisessä ja se oli minun mielestäni aika koruton ja liian lyhyt tilaisuus. Lisäksi maistraattiin ei mahdu vieraat, joten vieraat eivät nähneet itse vihkimistä.

Eli, minun mielestäni kirkkovihkiminen on juhlallisempi myös mieheni haluaa vihkimisen kirkossa.

Kuitenkin mielestäni jokainen saa ja jokaisen täytyy itse miettiä haluaako kirkko- vai siviilivihkimisen.

Link to comment
Share on other sites

Yhteinen päätös oli, että kirkossa mennään naimisiin. Maistraattikin kävi mun mielessä, mutta mieheke oli ehdottomasti kirkon kannalta ja sai ympäripuhutta mut melko helposti. Kumpikin meistä uskoo Jumalaan ja käy kirkossa monta kertaa vuodessa eli muutenkin kuin pakollisissa perhejuhlissa. Kumpikin pitää kirkkoa yleensäkin juhlavana ja arvokkaana paikkana, ja siksi on kai luonnollistakin mennä kirkossa naimisiin. Tottakai sekin on hienoa, kun kaikki vieraat pääsevät seuraamaan tilaisuutta.

Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...

Maistraatti kävi mielessä, mutta ilmeisesti jollain tavalla uskon jumalaan, kun tuntuu että pitää saada siunaus liitolle. Tai voihan sen siunauksen saada siviilivihkimisenkin jälkeen, mutta se tuntuu jotenki tärkeämmältä, että se tahdon sanotaan siinä alttarilla Jumalan edessä. Sillon liittokin tuntuu pyhemmältä. Tai en tiiä.. se vaan tuntuu siltä. Jos vihittäis maistraatissa, niin mulla luultavasti ois sellanen olo että tästä puuttuu jotain. Ja mies oli enemmän kirkkohäiden kannalla, perinteiden mukaan.

Link to comment
Share on other sites

Musta on erikoista että tämä aihe aiheuttaa niin paljon ärtymystä toisten valintoja kohtaan.

Meidät vihitään kirkossa. Olen tosin itsekin välillä miettinyt miksi. Olen ollut kaasona maistraattivihkimisessä ja se oli minun mielestäni aika koruton ja liian lyhyt tilaisuus. Lisäksi maistraattiin ei mahdu vieraat, joten vieraat eivät nähneet itse vihkimistä.

Eli, minun mielestäni kirkkovihkiminen on juhlallisempi myös mieheni haluaa vihkimisen kirkossa.

Kuitenkin mielestäni jokainen saa ja jokaisen täytyy itse miettiä haluaako kirkko- vai siviilivihkimisen.

Mä en ole juurikaan huomannut ärtymystä tässä ketjussa, mutta kieltämättä hieman provosoiva aihe yleisesti ottaen. Mulle on ihan sama missä ja miten muut vihitään, kunhan ei kukaan pakkotuputa mulle kirkollista vihkimistä. Jokaisella on oikeus tehdä sellainen valinta, joka itselle tuntuu parhaimmalta.

Maistraatteja ja vihkijöitä on monenlaisia, kuten parejakin. Kaavasta ja muista toiveista voi puhua vihkijän kanssa, olipa hän sitten pappi tai maistraatin vihkijä. Pakollisen osuuden lisäksi voi vihkijältä pyytää puhetta ja musiikkiakin voi vihkimiseen sisällyttää. Maistraattiin ei mahdu kovin isoa porukkaa juhlaväkeä, mutta vihkimisen voi suorittaa myös juhlapaikalla tai muussa tärkeässä paikassa. Kaikki vieraat on siis mahdollista saada paikalle todistamaan tärkeää hetkeä.

On siis hääparista itsestään kiinni onko siviilivihkiminen kuinka juhlallinen. Se voi olla jopa juhlavampi ja tunnelmallisempi kuin kirkollinen vihkiminen. Paljon on kiinni myös omista ennakkokäsityksistä ja mielikuvista kumman kokee juhlavampana. Kumpikaan ei ole toista vaihtoehtoa parempi tai huonompi.

Link to comment
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.

Guest
Vastaa aiheeseen...

×   Olet liittänyt muotoiltua sisältöä.   Poista muitoilu

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Ladataan...

×
×
  • Create New...