Jump to content
Naimisiin.info

Listataanpas tähän vastoinkäymisiä


maijaK

Recommended Posts

Guest Paulina

Onneksi ei ollut omat häät, mutta kuulin eilen hevosihmisiltä todellisen kauhukertomuksen.

Kirkolta lähtiessä oli hääparin ja morsiustyttöjen tarkoitus ajaa hevosvaunuilla hääpaikalle. Hääpari seurueineen kapusi vaunuihin ja kuski odotti paikallaan. Sää kai ei ollut se kaikista parhain, kun yksi vieraista päätti räväyttää kirjavan sateenvarjonsa auki ihan hevosten turpien vieressä.

Hevosparat säikähtivät aivan kamalasti (olivat kai hieman jännittyneitä jo aiemmin), päräyttivät päälle kiitolaukan, kuski tippui pokiltaan, morsiustytöt kärryjen kyydistä ja hevot vain jatkoivat laukkaansa kauhistunut morsiuspari kyydissään. Kyyti päättyi kärryjen kaatuessa saviseen peltoon... Valokuvat olivat vielä ottamatta  :P

Link to comment
Share on other sites

  • Replies 238
  • Created
  • Last Reply

Top Posters In This Topic

Eräissä häissä jossa olin vieraana ilmojen herra yllätti järjestelijät.

Häät pidettiin morsiamen lapsuudenkodissa, joka on kartanomaisen kokoinen ja näköinen. Siis mitä sopivin häiden viettoon. Myös piha on mahtava. Vihkiminen olikin tarkoitus järjestää puutarhaan tehdyn morsiuskaaren alla.

Ja niin se järjestettiinkin, tihkusateesta ja kylmyydestä huolimatta. Morsiusparin suojana pidettiin sateenvarjoa, jonka pikantti yksityiskohta oli erään lääketehtaan nimi suurilla painokirjaimilla painettuna.  :(

Morsiamen äiti kastui sateessa niin pahasti, että näytti uitetulta koiralta valuvissa hiuksissaan.

Kyllä harmitti perheen puolesta! He olivat nähneet paljon vaivaa, minkä huomasi monissa kauniissa yksityiskohdissa. Ruokatarjoilukin oli niin viimeisen päälle, että eipä ole sellaisia herkkuja ollut missään sitä ennen eikä sen jälkeen. Mutta kauniisiin ilmoihin oli luotettu vähän liikaa.

Link to comment
Share on other sites

Mitään varsinaisia vastoinkäymisiä meidän viime elokuisissa häissä ei sattunut. Mutta laitan tähän nyt muutaman sydämentykytyksiä aiheuttaneen asian:

* Mulla oli suuria vaikeuksia saada kiinni sekä kanttoria että kirkkoon laulamaan tulevaa sukulaisen sukulaista (ammattilaulaja). Kanttorilla olikin eri kännykkänumero kuin kirkkoherranviraston antama. Sitten kun sain oikean numeron oli kännykkä joko pois päältä eikä tietenkään vastaajaa tai siihen ei vastattu. Pari kertaa soitin jo kanttorin kotiinkin ja jätin hänen puolisolleen soittopyyntöjä, joihin kanttori ei ikinä vastannut. Lopulta sain kuin sainkin kanttorin kiinni, mutta kirkossa urkuja soitti kuitenkin eri henkilö (oli eri sukupuolta). Laulajan kanssa oli myös suuria ongelmia. Kännykkä oli aina joko pois päältä tai siihen ei vastattu. ??? No, onneksi hän tuli paikalle ja lauloi aivan upeasti Hymnin rakkaudelle.

Halusin ehdottomasti vihkimsen vanhan kaavan perusteella. Pappimme oli kuitenkin tottunut vihkimään uudella kaavalla ja yhdessä kohtaa hänellä meni pasmat sekaisin. Pappi pyysi meitä polvistumaan, mutta kanttori alkoikin soittaa virttä... No eikun äkkiä ylös ja veisaamaan. Meitä tuo ei kyllä häirinnyt, päin vastoin vapautti tunnelmaa. Mieheni nimittäin jännitti alttarilla tosi paljon ja oli helpottavaa huomata, että myös pappi on inhmillinen. Pappimme piti todella kauniin ja hauskakin puheen. Jälkeen päin häävierat kyselivät, että oliko papppi meidän hyväkin tuttu, kun oli niin hieno ja lämminhenkinen puhe.

*Olimme häitä edeltävänä iltana järjestelemässä juhlapaikkaa ja huomasimme, että pöytien numerokortteja ei oltu tehty. Plaseerauskortit oli kyllä ja pöytäkartta, mutta ei numerolappuja. Joten eikun klo 23 aikoihin vielä työpaikalle tulostamaan numerolappuja. Koska juhlapaikalle oli noin 30 minuutin ajomatka, emme enää lähteneet viemään pöytänumeroita (VIRHE!), vaan ajattelimme että seremoniamestari laittaa ne paikoilleen sitten juhlapaikalla. Numerolaput olivat sitten hääauton takaikkunalla koko häiden ajan.   Juhlapaikalla seremoniamestari oli onneksi huomannut pöytänumeroiden puuttumisen ja ohajsi vieraita pöytiinsä.

*Kolme vierasta jätti tulematta ilman mitään peruutusilmoitusta. Mutta toisaalta  kaksi kutsuttua sukulaista tuli, vaikkeivät olleet ilmoittautuneet. Joten kokonaisuudessaan henkilömäärässä ei ollut kuin yhden heitto. Isäni sitten äkkiä oli käsin kirjoittanut plaseerauskortit näille 'yllätysvieraille'.

Kannatta ehdottomasti etukäteen sopia vastuuhenkilöt kuka hoitaa pitopalvelun ja kuka bändin jne. juhlapaikalla ja ilmoittaa näiden henkilöiden nimet myös palvelujen tarjoajille tiedoksi. Meillä näin oli kyllä tehty, mutta silti anopin tuomat mehut jäivät tarjoilematta. Se menee kyllä anopin jännityksen piikkiin

* Meillä oli kuvaus vihkimisen jälkeen ja etukäteen hermoilin, että käyköhän vierailla aika pitkäksi meitä odotellessa. Lopuujen lopuksi reilun tunnin mittainen odottelu oli sujunut tosi sujuvasti. Vihkisen aikana vielä satoi, mutta sitten sää poutautui ja juhlapaikalla paistoi aurinko, joten ihmsiet juttelivat pihamaalla, tutkivat lahajapöytää jne.

Mielestäni hääpäivänä morsiamen ja sulhasen kannattaa keskittyä nauttimaan ainutlaatuisesta juhlastaan ja jättää käytännön asiat muiden hoidettavaksi. Itse - aikamoisena kontrollifriikkinä - pystyin jopa näin tekemään, mistä olen todella tyytyväinen.

Edited by Trio
Link to comment
Share on other sites

Listaanpas minäkin muutamia vastoinkäymisiä... Täytyy ihan muistella, kun häistä on jo 8 kk aikaa...

- kaaso joutui luopumaan tehtävästään kuukausi ennen häitä henk.koht. syiden takia. Eipä ollut siis mulla kaasoa...

- bändikuviot menivät osittain uusiksi kaason poisjäännin takia - samoin bändikamat ja kuljetus (Oulu-Tallinna)

- kolme päivää ennen häitä meikkaaja perui hommansa - onneks kampaaja sitten lupasi meikata

- kaksi päivää ennen häitä saatiin sormukset ja mun sormus oli aivan liian suuri... Tippui heti sormesta pois, kun laitoin sormet lattiaa kohden... Olivat sitten tehneet numeroa liian suuren sormuksen!

Ja sitä ei sitten ennätetty korjata... Mulla olikin hääpäivänä sormuksen alla semmonen laastaripatentti

- häiden aatonaattona kanttori ei tiennyt toivomaamme kappaletta - vaikka aikaisemmin keväällä osasi sen kuulema soittaa... Loppu hyvin, kaikki hyvin - puhuimme samasta kappaleesta eri nimillä!

- kukkakaupasta ei löytynytkään isoja kalloja 10 kappaletta vaikka aikoivat Belgiasta niitä tilata - oli sitten pieniä, mutta olivat kuitenkin tosi söpöjä

- hääpaikan omistajakuviot vaihtuivat n. kk ennen juhlia - ja sen mukana muuttuikin kaikki...

- tuli sähläyksiä kuohuviinin kanssa - oli luvattu, että voidaan tuoda omia, mutta tulikin pientä kinaa kartanon erään työntekijän kanssa ja lopuks otettiin sitten ne kuoharit sieltä...

- häiden aattona mentiin koristelemaan paikkaa ja pöydät eivät olleetkaan siinä kunnossa (liinat pöydässä) ja oikeilla paikoilla kun oltiin sovittu. Eipä voinut muuta tehdä kuin nakittaa homma seuraavaks päiväks muille ja jättää asia Herran haltuun...  

- häitä edeltävänä yönä klo 2.30 bänditytöt (opiskelukaverit) soittivat - auto, jolla he + kaikki bändikamat + pari muuta vierasta olivat tulossa Oulusta, oli hajonnut jonnekin keski- ja etelä-Suomen välille. Matkalaisten piti olla aamulla laivassa, jotta olisivat ennättäneet häihin... Siinä sitten yöllä mietittiin, mitä tehdään - ottavatko tytöt meidän piikkiin tilataksin ja ajavat Hki:n ja lauttaan vai onko häät ilman bändiä... (Tässä vaiheessa mä aattelin, että onko nää kaikki vaikeudet merkkinä siitä, ettei koko häitä pitäisi ees olla...) Loppujen lopuks kävi niin, että tytöt käyttivät viehätysvoimaansa hyäksi ja saivat liftaamalla koko porukalle + kamoille kyydin satamaan ja ennättivät sittenkin häihin!! Mutta autokuski daameineen joutui jäämään etelä-Suomeen korjaamaan sitä autonromua...

- valokuvaajamme oli huippu; sekä tyyppinä että ammattitaitonsa puolesta, mutta on vissiin hivenen hitaamman puoleinen henkilö - emme ole vieläkään saaneet virallisia kuvia!!

- juhlissa hedelmät ja juustot loppuivat kesken - kaikki muut kyllä sai mahansa täyteen - paitsi me (oltiin just silloin kuvattavana) - mutta onneks juomista riitti yllin kyllin!

- lapsille ei ollutkaan videoita laitettu valmiiks, vaikka oli sovittu

- unohdin laittaa sukkanauhan!

Hääpäivänä kaikki meni suht hyvin enkä todellakaan jaksanut ressata pienistä jutuista (ne videot...). Juhlat olivat kokonaisuudessaan onnistuneet - ja kaikilla oli mukavaa...

Siispä tulevat morsiamet - kaikkea voi sattua, mutta yleensä asioilla on tapana järjestyä! Vastoinkäymisistä voittoon!

Edited by Trio
Link to comment
Share on other sites

Heh... Täytyy sanoo et päästii aika helpolla... Hääauto oli ainut mistä olimme huolissamme.(sekin oli turhaa..) tosin kuljettaja teki pienen killerin meille. bensa loppui juuri ennen kun tulivat hakemaan meitä(eivät tienneet siinä vaiheessa että miksi hyytyi kesken matkaa), ja soittivat että auto seisoo tien reunassa ja ei tietoa viasta. bestman kaahasi matalalentoa(ei lentolupakirjaa) viemään bensaa autoon, ja matka jatkui... Siinä vaiheessa alettiin olla jo myöhässä. Eikös kuljettaja soita huolestuneena että arvatkaas mitä... (tuli pikkasen paniikki päälle) Ja jatkoi sitten että vitsi vitsi... Kohta ollaa perillä. (meinasin kuristaa kaverin). Juhlapaikalla oli kaikki hyvin.(tosin bestman joutui aamulla käymään lisäämässä muutaman ylimääräisen tuolin.) Tarjoilijat olivat hieman ulkona kuvioista ja suurimmaksi osaksi ajasta tupakilla, joten häitä suunnittelevien kannattaa painottaa asiaa... (kun henkilökuntaa tarvitaan niin täytyy olla paikalla, eikä kaikkien yhtä aikaa sauhulla). jotain pieniä juttuja oli meilläkin vielä mutta muuten voi vain olla tyytyväinen kun lukee noita edellämainittuja kauhujuttuja... :=)

Link to comment
Share on other sites

  • 2 months later...

Olen sitä mieltä, että kommellukset kuuluvat häihin. Itse en halua pilata kaunista muistoa häistäni kaivelemalla pieleen menneitä yksityiskohtia. Erehtyminen ja unohtaminen on varsin inhimillistä. Enkä lähtisi syyttelemään muita, varsinkaan vapaaehtoisesti häissä auttaneita.  Ja se on paljon asenteesta kiinni. Minun häitäni ei olisi pilannut se, että jos vaikka servietit olisivat olleet väärän värisiä  yms. Kokonaisuushan ratkaisee. Meilläkin unohtui monta asiaa, mutta kukaan vieraista ei ollut huomannut. Varmastikin tärkeintä häissä on se, että morsian ja sulhanen ovat hyvällä tuulella ja ihmisillä on hauskaa yhdessä. Ehkä täytyy kokea isompia vastoinkäymisiä elämässä, että osaa arvostaa pieniä onnistumisia.

Viime hetkellä peruvat vieraat olivat ehkä ainut harmittava asia, ja se tuntuu olevan aika yleistä. Kurja tietenkin maksaa pitopalvelulle ylimääräistä. V.p. ei tunnu olevan ihan selvä käsite kaikille. (Kaaso joutui tekemään istumajärjestyksen uusiksi hetki ennen vieraiden saapumista juhlapaikalle...)

Hääpäivän onnistuminen ei ole kiinni ulkoisista puitteista - häät tekevät onnellinen hääpari ja mukavat vieraat!  

Edited by Trio
Link to comment
Share on other sites

pitkästä aikaan.. häät olivat jo tammikuussa, mutta vetivät jotenkin niin tyhjäksi, etten ole oikein osannut täälläkään enää hengailla.. omat hääni menivät tosi hyvin, mutta pienet vastoinkäymiset jäivät harmittamaan. oli aivan ihana lukea teidän vastoinkäymisiä ja huomata, että mikään ei voi ikinä mennä täysin niinkuin omassa päässään on tarkkaan tuhat kertaa suunnitellut. kiitos siis teille kaikille, jotka jaoitte pieniä vastoinkäymisiänne. niistä huolimatta kaikista häistä jäi varmasti ihania muistoja, pitäisi tosiaankin osata hiukan löysätä omaa pipoaan..  

iloisin terkuin, zoe-rouva  

Edited by Trio
Link to comment
Share on other sites

Näitähän riittää

Sormusten saaminen ykköslaatuisina oli kovan työn, monen kultasepänliikkeessä käynnin ja taistelun takana.

Kyyhkyjen saaminen oli eräänlainen operaatio sekin, niitä ei edes voitu vapauttaa kun satoi.

Koekampaus oli kaamea, menin sitten vielä edellisenä iltana uudestaan ja sanelin tarkkaan millaisen haluan - kampaaja uskoi ja teki sellaisen ja hääpäivänä vielä muisti ohjeeni. Myös raidat piti laittaa edellisenä iltana uudestaan.

Kuvaus ei onnistunut ulkona kun vettä satoi kaatamalla.

Emme saaneet haluamaamme pappia.

Juhlapaikan kanssa kommunikoiminen oli hankalaa, he kun eivät millään ehtineen vastaamaan kyselyihin. Lasku kyllä tuli jo heti häiden jälkeen... Väärin sekin..

Uhkasivat laskuttaa papista ja kanttorista, mutta otimme asioista selvää ja ei tarvinnut maksaa.

Kutsujen ja Sinooperin kanssa on myös taisteltu. Milloin ei leimasinväri toiminut, milloin oli vinot korttipohjat,...

Yksi kutsu ei mennyt perille.

Mutta kyllä kaikki kannatti! Meillä oli ihanat häät!  :-X

Edited by Trio
Link to comment
Share on other sites

Ihan ekaksi pitää sanoa että häät olivat ihanat ja onnistuneet muutamista katastrofin poikasista huolimatta..

Onneksi en ollut bridezilla tuulella vaan erittäin järkevä, enkä pillahtanut itkuun tai muutenkaan alkanut surkuttelemaan sattuneita tapahtumia.  

Ongelmien ratkaisutilanteessa ei edes ehtinyt jännittämään vihkimistä eikä häävalssia

- Tiarasta katkesi keskimmäinen sakara kampaajan

 käsittelyn jäljiltä (korjattiin Bostikin pikaliimalla, hyvin

 pysyy)

- Morsiuskimppua otettaessa pois kääreistä, yksi kalla

 putosi (kukan mallinen 8 kallan kimppu,

 joten varsin oleellinen probleema) Aikaa kuvaukseen  

30 minuuttia.. Pikasoitto kukkakauppaan ja tuhatta ja

sataa hätävilkut päällä pihaan ja kimppua

korjauttamaan, ettei myöhästytä kuvauksesta.

- Kuvauspaikalla autosta noustessa puvussa takaosan

 keskellä 30 cm matkalla mustia tahroja (saatiin pois

 fairyllä ja vedellä ennen kirkkoon menoa).

- Sakastissa sulhon vieheestä putosi kalla,

 pikakorjaus hakaneulalla ja pinnillä (morsiamen

 kampauksesta napatulla)

-  Vieraita juhlapaikalle kuljettanut bussi oli liian pieni,

  olimme tilanneet 50 hengen bussin mutta paikalla oli

  pikkubussi! Onneksi kaikki kuljetusta kaipaavaat

  saatiin mahtumaan bussin lisäksi muihin kyyteihin.

-  Molempien bestmanien vieheet hajosivat juhlapaikalla

- viime hetken peruutukset 8 hlöltä

  r-a-i-v-o-s-t-u-t-t-a-v-a-a ! !

Näistä huolimatta hääpäivämme oli mahtava  

Edited by Trio
Link to comment
Share on other sites

Kamalaa luettavaa, en varmaan saa nukutuksi ensi yönä...  :-/

Tähän mennessä tapahtunut:

- Kutsuun kirjoitin väärin SEKÄ bestmanin ETTÄ kaason sähköpostiosoitteen. Onneksi laitoin katselmoitavaksi kummallekin ennen lähetystä. Printtausjobi piti siis tehdä uudestaan, lisäkustannus ehkä parikymmentä erkkiä.

- Pahaa mieltä aiheuttaa meille miehen isä ja hänen uusi vaimonsa... Periaatteessa ihan ok ihmisiä molemmat, mutta loukkaantuivat siitä, kun esitimme vienon toiveen, että vain isä tulisi maistraattiin. Nyt eivät tule kumpikaan. SEN SIJAAN itse hääjuhlaan tuputtivat mukaan tämän uuden vaimon aikuisen pojan ja tämän tyttöystävän!!!! Aivan uskomattoman tökeröä käytöstä - pystyn kyllä antamaan tämän heille anteeksi, mutta EN IKINÄ unohda tuota mautonta käytöstä. Ne ihmiset ovat siis loppuelämäkseni menettäneet maineensa silmissäni... Syy miksi maistraattiin toivoimme vain appeni tulevan, on, että ero on erityisesti mieheni äidille ottanut koville. Ajattelimme, että vihkiminen ja sen jälkeinen ravintolalounas olisivat edes pikkaisen helpommat kaikille osapuolille, kun uusi vaimo ei ole paikalla. Täytyy vielä lisätä, että tämä uusi vaimo on aina ollut minulle mieleinen ihminen ja ajattelin, että HÄN NYT AINAKIN ymmärtää tämän asian. Aina sitä vaan yllättyy ihmisten reaktioista.

Olen varma, että tulee vielä lisää kommelluksia, joten tulen varmaan tätä viestiä vielä päivittämään...

Link to comment
Share on other sites

Yksi hässäkkä sattui:

Olimme tilanneet kakun eripaikasta kuin pitopalvelun ja kakkumaakarit kysyivät josko pitopalvelu voisi noukkia kakun matkaan (juhlat Suomenlinnassa joten homma helpottuisi jos sinne ei tarvitsisi kaikkien mennä autolautalla). Annoin pitopalvelun yhteystiedot ja sanoin että soittakaa ja sopikaa aikatauluista. He lupasivat tehdä sen ja heillä oli jo ennestäänkin kokemusta tällaisista järjestelyistä. Soitin vielä pitopalvelulle ja heidän puolestaan homma oli ok, kunhan kakkutyypit sopivat vaan aikataulusta. Tämä kaikki tapahtui noin kuukautta ennen häitä. Huokaisin ja annoin aikataulujen sopimiset konditorian huoleksi kun kerran lupasivat sen hoitaa.

Hääpäivä saapui ja olin aamulla kampaajalla kun konditoriasta soitettiin lähes huutaen ettei se pitopalvelu enää suostukaan ottamaan kakkua kyytiin. Vähitellen selvisi että konditoria oli ottanut vasta hääpäivän aamuna yhteyttä pitopalveluun! Hetken kuluttua puhelin soi uudestaan ja nyt oli pitopalvelun henkilöt asialla: he totesivat että ilmoitus tuli ihan liian myöhään ja he ovat jo pakanneet auton ja matkalla juhlapaikalle. Taas konditoriasta otettiin yhteyttä. Ja niin edelleen kunnes pyysin heitä soittamaan miehelleni sillä minä TOSIAANKIN OLIN KAMPAAJALLA. Niinpä, hetken kuluttua puhelin alkoi taas soimaan, tällä kertaa soittaja oli mieheni. En vastannut. Soitin vasta kampaajan jälkeen.

Kun kampaukset oli kunnossa soitin kaikki osapuolet läpi ja sain maaniteltua konditorian lupaamaan että he saapuisivat lauttarantaan samaan aikaan kun tilaamamme lautta lähtee Suomenlinnaan. Ottaisimme kakun kyytiin ja veisimme sen omin voimin perille. Eipä näkynyt kakkua sovittuun aikaan rannassa ???. Kun olimme perillä sain puhelun jossa sokerileipurit totesivat etteivät kerinneet siihen kellonaikaan (heillä oli yli kolme tuntia aikaa keritä sinne lautalle).

Nyt alkoi uusi tyyli: kun minä kerroin että nyt sitten ei voi muuta kuin että he tulisivat normaalilla HKL:n vuoroveneellä saareen ja kaivoin heille aikataulut ja autopaikkavarauspuhelinnumeron, alkoivat he uhkailla että tämä lysti tulee maksamaan meille sitten ylimääräistä. En vastannut millään kommentilla vaan totesin että koittakaa saada se kakku saareen, jos ei onnistu niin sitten ei. Kyllä me pärjäämme ilmankin sitä paakelssia.

Ilta eteni ja onneksi meillä ei ollut minkäänlaista aikataulua syömisten ja kakun leikkaamisten suhteen. Jossain vaiheessa iltaa pitopalvelun henkilö kävi nykäisemässä minua kädestä ja sanoi että nysse kakku saapui. Kakku oli loistava sekä näöltään että maultaan eli loppujen lopuksi jäi ihan hyvä mieli.

Mutta maanantaina juhlien jälkeen konditoriasta taas soitettiin. Ajattelin jo että nyt alkoi maksujen pyytäminen ja nyt olin jo varautunut sanomaan aika kovia sanoja (olin itsekin jälkeenpäin hämmästynyt kuinka rauhallisesti suhtauduin koko kakkuepisodiin  ;), lähinnä ketutti se kännykän pirinä ja siihen puhuminen kun juhlapäivänä ei välttämättä ekana toivelistalla ole kännykässä roikkuminen). Kuinka ollakaan kondiittori kyselikin oliko kakku onnistunut ja toivotti onnellista avioliittoa. Olivat varmaan miettineet viikonlopun yli omaa mokailuaan.

Edited by Trio
Link to comment
Share on other sites

  • 3 weeks later...

Paljon ehti tapahtua ennen häitä, mutta jotain riitti hääpäivällekkin

Ennen häitä:

- hääpaikka oli tuplabookattu, onneksi selvisi ajoissa

- häävieraille ajoissa varatut hotellihuoneet oli myyty

- kampaaja raskaana (laskettu aika melkein hääpäivä)

- varattu kuvaaja vaihtoi paikkakuntaa

- pitopalvelulta ruinattiin tarjousta puoli vuotta, tarjous luvattiin joka puhelun jälkeen

- bändi perui kuukautta ennen (piti hoitaa myös kirkkoesitykset)

- meikkaajan vastaajassa oli kahta viikkoa ennen häitä viesti "liike suljettu toistaiseksi"

H-hetki:

- kirkko-ohjelmassa kanttorin nimi väärin

- tanssista ei tullut mitään laahuksen takia

- kimppu unohtui tanssista

- boolin blandis haettiin 25 km päästä kesken juhlien

- kuvia tärkeistä tilanteista puuttuu

Näitä asioita vieraat ei varmaan edes huomanneet...paitsi tanssi ;D

Mutta muuten juhla on täydellinen ja tunnelma katossa.

Link to comment
Share on other sites

  • 4 weeks later...

Sulhanen "ryntäsi" alttarilta ulos aivan liian nopeasti. Olin kyllä useampaan kertaan maininnut hänelle, että poistuessamme meidän tulee kävellä hyvin rauhalliseen tahtiin käytävää pitkin. Sulhanen jännityksissään unohti koko jutun, joten olimme ulkona kirkosta alta aikayksikön.

Valokuvaajamme hääpaikalla oli unohtanut kuvauskohdelistan kotiinsa, jonka olin laatinut hänelle. Esim. kaikista häävieraista, lahjapöydästä ei ole kuvaa. Isästä ja äidistäni on sitäkin enemmän kuvia. Harmittaa!!!

Hääjuhlaan varaamamme kertakäyttökamerat eivät toimineet. Ainoastaan 11-12 kuvaa 27 kuvasta oli onnistunut. Siis negatiiveissakaan ei ole jälkiä otetuista kuvista. Tämä se vasta harmittaa, sillä häävieraiden tehtävänä oli ottaa kuvia laatimamme valokuvauslistan mukaisesti ja signeerata ottamansa kuva. Näin olisimme saaneet tietää kenen silmin kuva oli otettu. Kameroita käytettiin ahkerasti ja ideaa kiiteltiin hyväksi. Nyt sitten otettuja kuvia ei olekaan kuin muutama. Tein reklamaation firmaan ja sainkin sieltä pahoittelujen kera uusia kertakäyttökameroita sekä filmirullia, mutta eihän se korvaa millään menetettyjä kuvia.  :'(

Link to comment
Share on other sites

Meillä meni itse päivä aivan mainiosti, ilman pari oikeasti pientä "takapakkia", jotka ei kuitenkaan vaikuttanut mitenkään mun mielen vireeseen.

Mutta sitten häiden jälkeisenä päivänä...

Joka puolelta alko kuulua että ihmiset on mahataudissa!!! No siitä sitten joku älypää oli ilmottanut vielä terveysviranomaisille joten se ei sitten ihan siihen jäänyt: kaikille vieraille lähetettiin kotiin kyselyt että mitä söitte ja oliko teillä oireita... Voi vee... Tutkimukset on edelleen kesken ja mä ihan ylikypsä koko asiaan!

Sinänsä jees että asia tutkitaan, mutta kun kellään ei mitenkään hirmu pahasti elämä mennyt piloille ja jokainen varmaan ymmärtää että hellepäivänä voi sattua ihan mitä vaan ruuan kanssa ja maha voi mennä sekasin ihan pelkästä kuumuudesta niin miks tehdä siitä sitten niin iso numero! Meillä meinas häämatka mennä oikeen ketuiks ku otti niin paljon päähän koko suku!!!

Ihan itsekkäästi ajateltuna, kiva vaan sitte vuosien päästä kysyä vierailta että mitä muistaa meidän häistä ni vastaukses varmaa saadaa et "Ainii, ne oli ne mahatautihäät!!"

Link to comment
Share on other sites

Meillä tuli ruuat juhlapaikalta (kartano) suoraan. Eli niiden piikkinhän kaikki olisi

menny ja se omistaja olikin aikamoisessa paniikissa kun kuuli asiasta...

Mutta ilmeisesti suurempia vaikeuksia  ei tullut, koska siellä on ollu joka viikonloppu meijän jälkeekin häät. Onneksi!

Näytteet kaikista ruuista oli haettu testeihin ja just eilen tuli alustavia tuloksia:

Ruuista ei löytynyt mitään joka ois voinu  aiheuttaa tommosta epidemiaa, ainoo mikä on vielä tutkinnan alla on hääkakun mansikat.

Mutta mun mielestä aivan ihana ettei ruuista mitään löytyny (mä melkee koko ajan olinkin varma asiasta, niin kummalliselta vaikutti) koska paikka oli aivan ihana ja ruuat aivan mielettömän hyviä ja kaikki meni niin nappiin kun vaan voi mennä!

Eli siis vieraidemme joukossa todennäkösesti oli joku, joka levitti mahatautipöpöä ja saikin sen sitten leviämään oikeen urakalla.

Mutta tärkeintä (?) on että mä pääsen näyttämään pitkää nenää kartanon puolesta meijän sukulaisille !!!!   ;D ;D ;D

Link to comment
Share on other sites

Meillä meni kaikki oikeastaan todella hienosti, ainoastaan pappi ja kanttori teki muutaman mokan: pappi muutti mun toisen nimen Kristiinaksi vaikka on Katriina, pappi oli unohtanut meidän raamatun sakastiin ja joutui hakemaan sen sieltä ja kun raamattu oli saatu niin odoteltiin tosi pitkään poistuminmusiikin alkamista, pappiakin alkoi jo hymyilyttämään, mutta eihän siinä muu auttanut kuin odotella ja kyllä se sieltä pitkän hiljaisuuden jälkeen tulikin  ;)  Mutta nämä mokat eivät meidän päivää pilanneet vaan ehkäpä me ja vieraat muistamme näitä hetkiä hymy huulilla ;D

Link to comment
Share on other sites

Häiden alusviikko oli Vivyllä liian kiireinen..

-Yöunet jäi vähiin monena yönä  :(.

-Sulho peruutti ystävien autoon pahki häiden aattona. Itse hukkasin silmälasieni clipsit kakkujenhakureissulla..

-Kaasu loppui grillistä kesken iltapalalla, mutta kaikki halukkaat saivat makkaransa  ;D. -

-Kaaso häipyi sanomatta mitään  ???.

-Kahvi oli sulhon mielestä laihaa.

-Huntu jäi laittamatta kirkkoon, lähtöhötäkässä.

-Hääauto vuoti vesisateessa..

-Unohdettiin pussata kirkossa.

-Ruokaa jäi yli- olisi voinut mainita vieraille santsikierroksesta.

-Vieraskirjaa ja valokuva-albumia vieraista ei oikein huomattu- olisi voinut yhteisesti mainita.

-Morsiammen puku jäi himpun verran liian alas ja oli takaa vähän vinossa.

Tässäpä muutama pikkujuttu, mutta meillä ei ollut suurempia kommelluksia. Päivä oli täydellinen ihanien avustajien ansiosta ja oman tehokkaan suunnittelun tulos!

Link to comment
Share on other sites

Mitään sellaista ei tapahtunut, mikä olis vaikuttanut fiilikseen. Mutta aina jotain tapahtuu ja näin meillä: Mies ja bestmanit päätti kokeilla bonjourin pukemista päälle vielä häitä edeltävänä iltana ja huomasivat sitten, että silinterit oli vääränlaisia. Kaikilla kun piti olla mustat ja tukevat (?) niin pukupusseissa olikin bestmaneilla harmaat ja miehellä musta kokoontaitettava. Hääpäivän aamuna pojat sitten heräsi vähän aikasemmin kuin oli tarkotus, ja kävivät vaihtamassa hatut oikeisiin. Saivat vielä alennustakin tästä hyvästä!

;DMeillä oli kanttorina sukulainen. Hän ei ollut soittanut urkuja ilmeisesti useempaan vuoteen, mutta meille uskoteltiin, että kyllä hän osaa. Ennen häitä käytiin keskustelua biiseistä, ja kanttori sanoi, että ei osaa Pachelbellin kaanonia, mutta opettelee sen kyllä. Me sanottiin, että biisiä voidaan vaihtaa jos on tarve, mutta hän sanoi, että ottaa tämän musiikillisena haasteena. Kuitenkin kävi niin, että sissäntulomarsissa kanttori kämmäsi lopussa, just kun me päästiin alttarille saakka, mutta se Kaanon meni ihan penkinalle. Mä kuuntelin itse siitä vaan alkutahdit kirkossa, ja ne meni ihan hyvin, mutta videolta olen nyt kuullut, että biisiä ei edes tunnista. Ihmeteltiin vaan kun kaverit sanoi, että teillä oli aika hyvä kanttori... Hän kuitenkin myös lauloi kirkossa ja se oli tosi kaunista! Ei jäänyt tämäkään harmittamaan, sillä en sitä itse silloin huomannut ja mitä sillä loppujen lopuksi on väliä!

Juhlapaikalla huomattiin heti anopin kanssa, että kukat ei ollut semmoisia kuin tilattiin. Muoto ja asettelu oli pöytäkimpuissa oikein, mutta väri ei. Piti olla eri punasävyisiä ruusuja sekä liilaa (mistä floristi vielä oikein hehkutti että ruusut haetaan Hollanista, niin että ne on saman värisiä kuin meidän paikkakortit), mutta sekaan oli ilmestynyt persikoita ja keltaisiakin ja liilat puutui kokonaan. Kimput oli kuitenkin todella kauniita! Tästä anoppi sanoi myöhemmin kukkakauppaan ja saadaan ilmeiseti alennusta. Lasku ei ole vielä tullut.  Mä oli aikasemmin aatellut, että moniväriset kimput ois tosi kauniita, mutta jostain syystä luovuin ideasta myöhemmin. Nyt kuitenkin sain ne

Mistään näistä en mieltäni pahoittanut, eikä ne ole jäänyt vaivaamaan. Mutta ainahan jotain tapahtuu ja ne on myös niitä hauskoja juttuja, mitä muistellaan myöhemmin.

Edited by Trio
Link to comment
Share on other sites

Huh, mitä juttuja!

Meillä taisi mennä aika kivuttomasti, kun ainoat mieleen jääneet epäkohdat ovat seuraavanlaiset:

1. Pöytäkoristeiden ruusut olivat tarkasta etukäteisestä keskustelusta huolimatta sävyltään väärän väriset (olisin halunnut ihan vaaleita shampanjaruusuja, mutta olivat vaalean oranssisia)

2. Tarjoilijat kaatoivat vain ensimmäiset viinilasilliset, eikä kukaan muistanut sanoa, että sen jälkeen on itsepalvelu pöydissä olevista pulloista. Emme huomanneet mokaa heti, ja vieraat eivät heti kehdanneet täyttää lasejaan itse, joten viinejä jäi aika paljon ylitse.

3. Kaasot saivat järjestää ohjelman minulta kysymättä, ja niitä oli mielestäni hieman liikaa, jolloin emme ehtineet tanssia niin paljon kuin olisin halunnut. Hyvä bändi meni puolet ajasta hukkaan. Tietenkään en tästä kaasoille mitään maininnut jälkikäteen, koska en halunnut pahoittaa heidän mieltään.

Link to comment
Share on other sites

Me olimme reilua viikkoa ennen häitä varmistaneet juhlapaikasta (joka on ravintola), että pystyväthän he tekemään tai hommaamaan kakut/leivokset myös allergisille vieraillemme (toiselle tilattiin gluteeniton ja toiselle kananmunaton&maidoton kakku). Häämatkalta palattua saimme sitten kuulla näiltä vierailta, että he eivät olleet saaneet kakkua ollenkaan, vaan vain meidän erikseen juhlapaikalle viemiä pikkuleipiä. Kyseltiin juhlapaikalta kakkujen puuttumisesta ja selvisi näin jälkeenpäin, että kakut oli kyllä tilattu ja ne oli juhlapaikalla, mutta henkilökunta ei muistanut tuoda niitä pöytään. Harmillista.  :'( Lupasivat meille kuitenkin hyvittää tapahtunutta lahjakortilla.  :)

Link to comment
Share on other sites

  • 4 weeks later...

- Häihin tilattu ja sovittu karaokemies aiheutti sydämentykytyksiä edellisenä päivänä, kun ei saapunutkaan sovittuun tapaamiseen eikä vastannut puhelimeen moneen tuntiin. Lopulta selvisi, että hän oli nukkunut puhelin äänettömällä ja kaikki menikin hyvin.

- Häitä edeltävänä iltana sovitin kaason avustuksella pukua ja siitä löytyi pesulan jäljiltä läpi lyöty niitti päällimmäisestä kankaasta, sekä 3 revennyttä helmavahvistusta. Ei auttanut muu kuin ruveta parsimaan. Eikä kukaan kyllä huomannut juhlissa mitään!

- Vajaa vuorokautta ennen häitä perui tulonsa 6 häävierasta. Taustalla oli vatsatautia, perhekriisiä (vain mies tuli, ei vaimo), työasioita ja aurinkoisella säällä tehtävää viljan puintia. Istumajärjestystä ei alettu enää muuttamaan, tyhjiä paikkoja vain jäi joihinkin pöytiin.

- Hääpäivänä kun kukat tulivat hotelliin, selvisi, että kaason viehe oli tehty eri kukista kuin oli sovittu. Morsiuskimppu ja kaikki muut vieheet olivat samaa kukkaa. Kukkakauppa oli käyttänyt kaikki kyseiset kukkansa jo loppuun, mutta lupasivat tehdä saman tyylisestä kukasta korvaavan. Siitä sitten tulikin ihan hyvä.

- Vanhempien tullessa kirkkoon isä oli laittanut turvavyön oman rintavieheensä päälle ja kukka ja viehe oli revennyt. Neuvokkaat ystäväni pelastivat isukin pulasta korjaamalla vieheen kirkon viherkasveilla ja teipillä... hyvin kelpasi.

- Bestaman unohti sormuksen sakastiin. Hän huomasi kuitenkin asian pian vihkimisen alussa ja sai viittilöityä kuvaajan paikalle, joka kipaisi sormuksen vaivihkaa sakastista.

- Innokkaat morsiamen ryöstäjät meinasivat kantaa minut ulkona suoraan päin roihuavaa ulkotulta. Onneksi selvisimme siitä säikähdyksellä.

- Mennessämme illalla hotellin sviittiin, sieltä puuttuivat luvatut hedelmäkori sekä kuohuviinipullo. Olivat unohtuneet.

Loppu hyvin, kaikki hyvin ja nyt kyseiset tapahtumat vain hymyilyttävät!

Link to comment
Share on other sites

Oli pirun kylmä!

Koko järjestelyjen ajan toivottiin, että kaikki muu käy, kunhan ei sada. No ei satanut, mutta lämpötila olis voinu olla edes +15 yläpuolella  :( Tästä syystä myös lämmikkeen tarjoilun olisi voinut aloittaa aiemmin...nyt sitä jäi yli kun osa vieraista lähti niin aikaisin kun oli kylmä.

Toisaalta, kylmyydelle ei voi mitään ja kutsussa oli mainittu, että juhlat on ULKONA, eli jos tulee vähissä tamineissa siitä huolimatta, niin se ei varmaan ole meidän ongelma. Tietysti olis voinu varata pilkkihaalareita vieraille?  ;D

Minun kimppu ei ollut sellainen kuin tilattiin, mutta sievä silti. Muutoinkin kaikki meni hienosti ja juhlia kehuttiin kovasti jälkeenpäin.

Link to comment
Share on other sites

  • 3 months later...

Säästyin omissa häissäni pitkälle ilman harmaita hiuksia, mutta pitkälti vain sen ansiosta, että olin tehnyt aika hyvää suunnittelutyötä.

muutama moksu matkassa kuitenkin

1. kyltti, joka ohjasi juhlapaikalle,  meinasi unohtua lviedä paikoille, ja niinpä me sitten kaasojen kanssa aamulla matkalla kampaajalle tehtiin taksilla pieni mutka ja siinä tuulessa yritettiin sitten saada kyltti paikoille, kun taksi kuski lateli vieressä ohjeita. Meinattiin myöhästyä vähän kampaajalta, mutta kerettiinpä kumminkin.

2. Kun menin kirkkoon en tajunnut ottaa yhtään nenäliinaa mukaani, kasseissa jotka multa otettiin kirkolla pois oli niitä kyllä vaikka kuinka, mutta alttarille en yhtään saanut mukaani, sulhokin olisi kaivannut, sen verran hermoilu hikoilutti :-*

3. Juhalapaikalla sitten ennen häävalssia 100€ kengistä katkesi korko, olin ajatellut pihdata edes yhdessä asiassa häiden suhteen enkä ostanut varakenkiä, vaikka niitä monta kertaa mietinkin(pohdin vain, että mitä teen kahdilla valkoisilla kengillä?)

No veljeni yritti korjat kenkiä vasaralla ja naulalla, onnistumatta ::) ja sitten vielä kiersivät suutarit, jotka lauantaina klo 18:00 olivat tietenkin jo sulkeutuneet.

No sitten soitin hääpukuliikkeeni myyjälle, ja kerroin tapahtuneesta ja kysyin, että mitä voitaisiin tehdä asialle. Hän ei itse voinut lähteä tuomaan uusia kenkiä(pätevästä syystä) mutta lähetti minulle omat n. 1/2 numeroa tosin isommat, mutta valkoiset hääkengät taksilla ja täytyy kyllä antaa iso kiitos tälle mahtavalle persoonalle, joka palkitsi minun tekemät suuret ostokset loppuun asti viedyllä asiakaspalvelulla, joka tietty mahdollisti myös sen tanssimatta olleen häävalssin.

4. Hääpaikan vastuuhenkilö oli jokseekin töykeä vieraille, vaikka aikaisemmat kokemukset hänestä olivat hyvät, liekö hänellä ollut huono päivä?

Kaiken kaikkiaan häät sujuivat mainiosti näitä muutamia, mutta muistiinpainuvia mokia huolimatta, ja vieraat ovat vieläkin kiitelleet mukavista ja viihtyisistä juhlista ja se olikin mun ajatus juhlia järkätessä.

Link to comment
Share on other sites

Meillä ei ollut onneksi kuin muutama...tosin aikaa on kulunut jo yli vuosi, joten osa on jo unohtunut.

1. (Koe)meikki ja kuvaus oli eri paikkakunnalla. Samalla reissulla oli tarkoitus hakea pesulasta lautasliinat. Meikkaaja oli unohtanut lupauksensa tehdä koemeikistäni kuvauskelpoinen,  tuli vähän kiire. puoli tuntia ennen kuvausta soitti pesula, ja ihmetteli, että haetaanko me ne liinat kun he menee 10 minuutin päästä kiinni. Mä olin ihmeissäni, et eiks se sulho oo jo ne hakenu. Ei ollu. Oli mäkissä bestmanin kanssa syömässä. Oli tulla aika kireitä hääkuvista, onneks oli hyvä kuvaaja joka sai mut unohtamaan moisen typeryyden. Ja liinatkin kerettiin hakea.

2. 10 minuuttia ennen kuvausta soitti äitini. He eivät päässeet hääpaikkaan ennen kello 20 vaikka oli luvattu kello 16.  Hermot oli aika riekaleina, mut tän mä sain selvitettyä kaameen kiroilun kera puhelimessa aika nopeesti. Saatiin hääpaikka sit loppujen lopuks yhden vrk:n hinnalla, mutta morsian keikkui edellisenä iltana vielä 2 aikaan tekemässä istumajärjestystä.

3. Isoin moka, jota kumpikaan meistä vihittävistä ei meinannu tajuta, oli se, kun oltiin kirkossa ja pappi kysyi, että missäs kimppu on...molemmat osoiteltiin toisiamme. Ei sitä siis ollut. Aloin jo miettiä, että me kyllä nähtiin kun anoppi ajoi sekopäisenä kaupungilla meitä vastaan (sillä ei oo kännykkää). No sit toivottiin kovasti, et se ois tajunnu et kimppu on edelleen kellarissa.. seuraava vihkiminen paino päälle ja me oltiin jo, että nyt mennään eikä tarvita kimppua. Pappi oli ihan tohkeissaan ja kiljui kanttorin kanssa kuorossa, että nyt odotetaan ja ilman kimppua ei voi vihkiä. Onneks anoppi ajoi vastoin tapaansa älytöntä ylinopeutta ja ehti ajoissa.

Itse juhlissa ei tainnu tapahtua mitään erikoisempaa. Ilma oli kaunis, lämmintä riitti ja tunnelma oli aika rento. Istumajärjestys ei menny ihan nappiin mut ei se mitään.

Link to comment
Share on other sites

Viesti 1/5

Tatu täs hei!

Häistä on vain vähän aikaa, joten tuoreesta muistista on hyvä kirjoitella. Sorry, olen monisanainen, joten laitan tätä asiaa moneen peräkkäiseen viestiin...

Eli asioita, jotka eivät menneet putkeen häiden valmistelussa tai joiden eteen piti tehdä enemmän työtä..

1. Sulhasen äiti ja sisar ulkomailla hääpäivänä. Päivän siirto onnistui viikolla eteenpäin (vihki- ja juhlapaikka, tuomari, pappi, kanttori, kaikki vieraat) ja sulhasen äiti pääsi osallistumaan häihimme

2. Siviilivihkijää ei saatu juhlapaikalle 70 km: n päähän kahdesta maistraatista eikä yhdestä käräjäoikeudesta. Neljännestä paikasta, toisesta käräjäoikeudesta onnistuttiin saamaan tuomari vihkijäksi.

3. Syntymäkotikunnan pappini ei ollut halukas avioliittomme siunaajaksi 50 km: n päähän. Suoraan hän ei voinut sitä puhelimessa sanoa, erilaisia kiertoilmaisuja sitävastoin tuntui riittävän. Eli pappi kertoi " Joudun ottamaan matkakorvauksia 20 e, koska siunaaminen olisi oman seurakunnan ulkopuolista toimintaa". Tähän olimme suostuvaisia ilomielin. Sitten pappi kertoi " Avioliiton siunaamista ei tarvita siviilivihkimisen lisäksi". Kerroin, että halusimme siunaamisen, koska minä kuulun kirkkoon ja pidän sitä tärkeänä ja se on tärkeää myös läheisilleni. No, kolmas selitys " Nykyisessä kotikunnassasi on hyviä pappeja". Kerroin, että varmasti on, mutta en tunne ketään heistä ja olisin halunnut pain, jonka tunsin mm. hänen siunatessaan mummoni ja ukkini haudan lepoon muutaman viime vuoden sisällä.

Lopulta pappi suostui ja päivästä sovittiin. Yön yli nukuttuani ja sulhasen kanssa keskusteltuani tajusin, ettei em. pappi todellakaan kokenut kunnia- asiakseen tulla avioliittoamme siunaamaan, ei vain voinut sitä suoraan sanoa. No, seuraavana aamuna kysyin nykyisen kotikuntani pappia siunaajaksi ja hän suostui heti, asiallisesti ja ystävällisesti.

Laiton viestiä eka papille, ettemme häntä tarvitse. Eipä kuulunut mitään sieltäpäin. Eli olipa helpotus papille, kun ei tarvinnut nähdä vaivaa meidän eteemme.

Tästä opin sen, ettei nuo papitkaan aina niin mukavia ihmisiä ole...ja en tule tarvitsemaan tuota pappia missään muodossa koskaan tulevaisuudessakaan. Se on varma, ettei hän tule siunaamaan äitiäni ja isääni elämän päättyessä eikä ketään muutakaan, jos minä vain voin vaikuttaa siihen. Olisiko papin suhtautumiseen vaikuttanut myös se, ettei mieheni kuulu kirkkoon ? Voiko pappi valita työtehtävänsä? Ainakin tämä pappi voi!

Asia jatkuu seuraavassa viestissä....

Edited by Trio
Link to comment
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.

Guest
Reply to this topic...

×   Pasted as rich text.   Paste as plain text instead

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Loading...

×
×
  • Create New...