Ei

Vaihtuuko nimen myötä myös suku?

87 posts in this topic

Tarkoitit varmaan, että olettavat sinun kutsuvan omaa tulevaa anoppiasi äidiksi?

Joka tapauksessa, uskomatonta... En yhtään ihmettele että olet kiusaantunut, itse olisin jo varmaan enemmänkin loukkaantunut moisesta.  >:(

Joo juurikin nain  ;D Osaan taas kirjottaa. (muokkaan sen oikein)

Loukkaantua en viitsi kun ne tarkottaa sen ihan hyvalla "tervetuloa perheeseen" -tavalla mutta oon ma siita jupissu useemmin kun kerran sulholle ja sanonu etta se saa sitten puolustaa mua kun tasta tulee ongelma.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hurraa. Luulin olevani ainoa joka on sitä mieltä että mun suku on oma suku ja miehen suku ihan kiva, muttei oma.

Olen ollut ajatusteni kanssa yksin, kun luulin ajattelevani jotenkin poikkeavasti. Sulhoni suku, etenkin anoppini on sitä mieltä että nainen siirtyy ns. miehen suvun jäseneksi. Minä vierastan ajatusta että miehen sukulaiset olisivat sukua minulle. Sulhasen osalta tuntuu ettei häntä edes pahemmin kiinnosta tällaiset sukupohdinnat.

Suku merkitsee minulle jotain muuta, en edes osaa määrittää sitä. Ehkä pelkistetysti olen samaa mieltä kuin Pursu aiemmin: Sukuun synnytään, ei naida. Naimisiinmenon jälkeen me aloitamme oman yhteisen suvun.

Jos mietitään, niin eihän mieskään ole (ainakaan läheistä) sukua vaimolle, koska lähisukulaiset eivät saa mennä naimisiin keskenään. :-*

Jotenkin sain asian kuulostamaan erittäin sekavalta.

Mutta onneksi on muitakin kanssasisaria ja -veljiä joilla on tämä sama mielipide.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä otin viikko sitten mieheni sukunimen. Siis mieheni ja sukunimen. En mieheni sukua enkä mieheni suvun nimeä. Mieheni suvussa on kuitenkin paljon muitakin nimiä. Noin muuten kuin nimestä riippuen olemme kyllä enemmän kallellamme mieheni suvun puolelle, mikä johtuu lähinnä maantieteestä. Mieheni vanhemmilla on Jyväskylässä (missä me siis asumme) talo, vaikka he asuvatkin nykyisin Espoossa. Yhtä lukuun ottamatta koko mieheni lähisuku asuu myöskin samassa kaupungissa kanssamme, kun omani on hajallaan Keuruulla, Ähtärissä ja Helsingissä. Tämän vuoksi näemme mieheni sukulaisia enemmän. Pidän kuitenkin tiiviisti yhteyttä omiin sukulaisiini ja koen kuuluvani sukuun yhtä vahvasti kuin ennenkin.

P.S. Kun menimme kihloihin, nykyinen appi toivotti minut tervetulleeksi "tähän omituiseen sukuun", ja minun isoäitini miehen tervetulleeksi "tähän kamalaan sukuun".

Edited by Kartio

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun mies sanoo, että emme ole minkään suvun viimeisiä vesoja vaan oman sukumme ensimmäisiä. Mun mielestä kivasti sanottu. :-X Ei olla siis leimallisesti sukunimen tai muunkaan jutun kautta enemmän jommankumman sukua vaan ollaan me. Totta kai molemmat kuulumme omaan sukuumme ja suvut ovat rakkaita, mutta mitään valintaa niiden välillä ei tarvitse tehdä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä koen että kun mä menen naimisiin avon kanssa, niin samalla mä menen naimisiin myös hänen sukunsa/perheensä kanssa. Perhe on mulle tärkeä ja karjalaiseen tapaan aika laaja käsite, joten en tiedä menisinkö naimisiin miehen kanssa jonka perheen kanssa en tule toimeen tai joka ei voisi olla vähempää kiinnostunut perheestään tai mun perheestä. Tuskin sellaisesta miehestä olisin seurustelumielessä kiinnostunutkaan. Omasta suvustani en ole luopumassa, sittenpähän mulla on niitä kaksi. :girl_haha:

Jokainen hääpari tavallaan. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

En mitenkään koe kuuluvani miehen sukuun häiden jälkeen, vielä vähemmän että poistuisin samalla omastani. Outo kysymys. Osaksi sulhasen "jatkettua" perhettä tulen varmasti, mutta suku on jo vähän liikaa sanottu. Minä kuulun omaan sukuuni (tai siis sukuihin, kahteenhan sekin taas jakautuu), sulhanen omaansa ja yhteiset lapset sitten tulevaisuudessa molempiin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nimi vaihtui mutta ei suku: minun tätini, setäni ja serkkuni ovat edelleen minun tätejäni, setiäni ja serkkujani (sukulaisuushan tulee vanhempien ja isovanhempien eikä avioliiton kautta) - ja vaikka tavallaan avioliiton kautta kuulun myös mieheni sukuun, eivät hänen tätinsä, setänsä ja serkkunsa todellakaan ole nyt minun tätejäni, setiäni ja serkkujani.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pidän tynkäni (eli valitsen kaksoisnimen) siksi, että en ole vaihtamassa sukuani minnekään. Minun ajatusmaailmassani sukunimen täydellinen vaihtaminen miehen sukunimeen merkitsisi oman suvun vaihtamista miehen sukuun, henkisellä tasolla. Tämä siis minun kohdallani. Kaksoisnimen otan siksi, että oma perheyksikkömme olisi nimimielessä edes hieman kiinteämpi. Ristiriitaista, mutta tunneperäistä.

Edited by Jenny-Maria

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nimi vaihtui, suku ei. Oman suvun kanssa ollaan paljon tekemisissä ja läheisissä väleissä, mutta miehen suvun kanssa ei oikeastaan mitään yhteyttä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Samoilla linjoilla, eli vaikka nimi vaihtuu, niin kyllä oma suku takuulla pysyy läheisempänä kuin miehen suku.

Edited by Saana82

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä en edes halua kuulua miehen sukuun häiden jälkeen...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse ajattelen olevani sukuun naitu. Eli olen osa miehen sukua, mutta en siihen mitenkään omastani vaihda. Onneksi miehen suku on pieni, emmekä ole sen kanssa juuri tekemisissä. Mutta en kuitenkaan ole mieheni sukulaisille itse sukua kuin avioliiton kautta. Tuleehan minulle avioliiton myötä uusia sukulaisuussuhteita koskevia nimityksiäkin kuten esim miniä. Natoa tai kälyä ei tämän sitoumuksen myötä tulekaan, kun sulhasella ei ole sisaruksia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now