pörriäinen

Mitä mieltä avioehdosta

575 posts in this topic

Meillekään ei tule avioehtoa. Kummallakaan ei ole merkittäviä perintöjä odotettavissa, joten kaikki mitä on ja tulee, on itse ansaittua. Avioliitossa koemme olevamme sillä tavalla samassa veneessä, että kumpikin toisensa tukena vaikuttaa myös siihen, mitä toinen töissä ansaitsee. Eli molemmat tekevät töitä toisen kannustuksen ja tuen saattelemana yhteiseksi parhaaksi. Ilman avioehtoa säilyy myös sen puolison taloudellinen turva, joka mahdollisesti tulevaisuudessa on pitempään kotona lasten kanssa.

Ja tietenkin olemme myös päättäneet, että emme koskaan eroa.  :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

meidän avioehto koskee vain ja ainoastaan AVIOEROA!Siis jos avioero joskus tulee niin avioehdossa määritelty omaisuus jää sille osapuolelle jolle se on siinä määrätty kaikki muu jaetaan tasapuolisesti molemmille.Avioehto ei astu voimaan kuolemantapauksessa,näin sinne myös merkataan!Eli kuolemantapaus on asia erikseen,silloin kaikki jakautuu normaalien lakipykälien mukaan aviopuolisolle ja rintaperillisille.

Share this post


Link to post
Share on other sites
yksi suurimpia syitä avioitumiseen oli juuri se, että jos jotain ikävää sattuu, tulee toisen asema turvatummaksi. Miksi kummassa sitten sitä turvaa rikkoa avioehdolla.

Kuten maalismorsian07 tuossa jo sanoikin, avioehto voidaan määritellä koskemaan vain ja ainoastaan erotilannetta. Näin esim. meillä toimitaan.

EDIT: Kuinkahan moni tänäkin vuonna eronnut on naimisiin mennessään/ennen sitä ajatellut, että me emme aio erota varmasti ikinä...? ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vain avioerotilannetta koskeva avioehto on hyvä silloin, jos omaisuutta on suht yhtä paljon ja molemmat ovat osallistuneet yhtä paljon sen kartuttamiseen. Mutta miettikääpä tilannetta, jossa puolisot ovat koulutettuja ja molemmat hyvissä ammateissa. Sitten alkaa tulla lapsia, ja äiti jää kotiin hoitamaan katrasta yhteisellä sopimuksella esimerkiksi kuudeksi vuodeksi. Sillä aikaa isä etenee urallaan ja napsii palkankorutuksia, jotka tulisivat äidinkin osaksi, jos hän olisi töissä. Nyt äiti kuitenkin junnaa työelämässä paikallaan, koska on kotona.

Jos sitten tulee ero, kuinka oikeudenmukainen poissulkeva avioehto on? Käytännössä kaikki omaisuus, jota on kerääntynyt ja hankittu viimeisten kuuden vuoden aikana, kuuluu yksin isälle.

Tämä vain mietittäväksi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ ylläkuvatunkaltaisessa tilanteessa on mahdollista tehdä jonkinlainen lisäys avioehtoon, tai esim. ottaa kotiin jäävälle vanhemmalle vapaaehtoinen eläkevakuutus. Eikä avioehdon ole myöskään mikään pakko olla alunperinkään kaiken poissulkeva.

EDIT: Avioehto voidaan myös kumota kohtuullistamismenettelyllä, mikäli sen noudattaminen aiheuttaisi kohtuuttoman lopputuloksen. Lainaus "Tietoa avioliittolaista"-lehtisestä (oikeusministeriön toimittama): "Avioehtosopimus ei kuitenkaan ole ehdottomasti sitova. Sen määräyksistä voidaan poiketa tai se voidaan jättää kokonaan huomiotta osituksen sovittelussa, jos avioehtosopimuksen noudattaminen johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen."

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä mietin kans tätä asiaa...

Miten tulisi avioehto laatia, kun puolisolla on lapsia??? Miten se tulee huomioida paperissa??

Pelkona on, että joutuu lähtemään yhteisestä talosta  ja lapset perii sen...?

Osaako kukaan viisas neuvoa?  :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minusta avioehto on monessa mielessä hyvä asia ja kannatan ainakin rajallista sellaista. Jotenkin kuitenkin välillä tökkii se "jokaisen pitää itse pärjätä" -ajattelu ja että sillä jotenkin perustellaan avioehtoa. Tuntuu jotenkin oudolle, että puolisot ajattelevat rahaa ja itselle tulevia etuja enemmän kuin vaikkapa toisesta huolen pitämistä. Varsinkin naisen kohdalla se oman onnensa seppänä oleminen tuntuu vähän hankalalta, kun palkat lähes alalla kuin alalla on hieman huonommat ja kummankin sukupuolen osalta tuntuu aika hankalalta, että aina pitäisi sitten tehdä elämässään kaikki valinnat rahan perusteella, kun on vain itse kaikesta taloudestaan vastuussa ja toiseen ei voi koskaan turvautua yhtään. Esim. lasten syntymät/sairaudet, omat sairaudet, opiskelut, työttömyydet voi tehdä tuosta aika painajaismaisen. Ja jos sitä eroakin ajattelee, niin eikö ole ihan inhimillistä ajatella, että sille toiselle kuuluu myös eronkin jälkeen ihan kohtalainen elämä, vai onko jotenkin aina oletuksena se, että vihaa sitä toista niin paljon, että joutukoon lasteni äti/isä vaikka katuojaan, pääasia, että minä saan aina kaiken oman rahani pois...

Avioehdossa on paljon hyvää ja riippuu tietenkin todella paljon, miten sen laatii, mutta joskus on kyllä tosi silmiin pistävää se kaiken mittaaminen siinä rahassa tässä asiassa.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Mä mietin kans tätä asiaa...

Miten tulisi avioehto laatia, kun puolisolla on lapsia??? Miten se tulee huomioida paperissa??

Pelkona on, että joutuu lähtemään yhteisestä talosta  ja lapset perii sen...?

Osaako kukaan viisas neuvoa?  :)

Jos puolisosi kuolee ennen sinua, saat pitää hallinnassasi yhteisenä kotina käytetyn pesään kuuluvan asunnon niin kauan kuin elät.

Puolisosi (ja teidän yhteiset) lapset perivät toki isänsä omaisuuden, mutta lesken hallintaoikeus pysyy. Et joudu lähtemään kodistasi. Joudut toki vastaaman hallinnassasi olevan asunnon kuluista, mutta voit vaikka vuokrata sen halutessasi ja pitää vuokratuoton.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Noista muuten käydään kai aika ikäviä riitoja, että kuinka hyvin hallintaoikeuden omaavan pitäisi esim. jotakin omakotitaloa pitää eli sehän voi aikalailla ränsistyä ja menettää arvoaan hallintaoikeuden aikana, jos se muuten olisi menossa toisen lapsille. Ehkä siinä kannattaisi jotain erikseen sopia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meille tulee rajallinen avioehto, lähinnä siksi että miehen isä sitä haluaa  >:( Meistä ei kumpikaan sitä haluaisi mutta viitsiikö sen tähden sitten aiheuttaa mojovaa sukuriitaa!? Miehen vanhemmat antoivat tässä muutama vuosi sitten ennakkoperintönä mieheni siskolle kesämökin ja miehelleni paritalon, josta hän joutui maksamaan tuon mökin ja talon arvon erotuksen. Silloin ehtona oli että kummankin on tehtävä avioehto näistä rakennuksista.

Riittääkö jos lahja-/perintökirjassa lukee että lahjan-/perinnönsaajan aviopuolisolla ei ole oikeutta tähän omaisuuteen vai tarvitaanko vielä avioehtopaperi? Tarkoituksena on myydä se talo joskus hamassa tulevaisuudessa että saisimme remontoitua/laajennettua tätä nykyistä kotiamme. Siksi hamassa tulevaisuudessa koska miehen vanhemmille jäi ikuinen asumisoikeus taloon, me ostimme itsellemme oman ja muutimme parintalon toisesta päästä pois.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuo ei ole minun mielestä teidän kannalta kovin kiva diili, sillä se talohan ehtii vaikka palaa tässä sillä aikaa, kun miehesi vanhemmat siinä vielä asuvat, ehkä pitkäänkin. Mikähän kiire heillä oli lapsille jo noin aikaisessa vaiheessa siirtää omaisuutta. No, minun käsittääkseni voivat aivan hyvin vain siinä lahjoituskirjassa rajata ulos avio-oikeuden tai ainakin testamentilla se onnistuu. Itse en lähtisi tekemään vanhempien painostuksesta avioehtoa vaan he voivat itse rajata avio-oikeuden ulos testamentilla niin halutessaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onko kenelläkään tietoa velka-asioista? Eli jos toinen puoliso on ottanut omiin nimiinsä lainan, jota ei jostain syystä pystyisikään maksamaan, joutuuko aviopuoliso tästä vastuuseen eli peritäänkö ulosoton kautta sitten siltä "varakkaalta" puolisolta? Jos näin on, voiko avioehdolla kumota tuon velkavastuun?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Periaatteessa noin, mutta käsittääkseni tilanne on hiukan eri, jos lainan takauksena on yhteistä omaisuutta, esim. yhteinen talo. Silloin puolisokin väkisin sotkeutuu tilanteeseen, kun puolet yhteisestä talosta on menossa pankille  :o Noin kärjistettynä.

Jos jollain on tarkempaa tietoa, niin kiinnostuksella odotetaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jos tehdään ns. tasinkoa eli toinen on varakkaampi kuin toinen, ja sitä hyvitetään köyhemmälle, niin tätä kautta voi joutua myös maksamaan toisen yksin ottaman velan. Eli vaikka olisi avioehto, niin jos on hyvin erilaiset varallisuudet, voi joutua maksamaan toisen velkairrotteluja/yrityssotkuja avioerossa. Tähän tarvitaan kai oikeuden päätös. Samoin myös jos on avioehto, joka on rajattu eli joka ei koske kaikkea omaisuutta. Tällöin myös voi joutua välillisesti maksamaan toisen lainoja. Avioliiton aikanakin kyllä väkisin seurauksia tulee, jos toinen on umpiveloissaan ja toisella on varallisuutta ja tuloja, niin varmasti joutuu asuntoa/ruokia/vaattteita makselemaan jo siksikin, että avioliitossa on elatusvelvollisuus. Eli parempi olisi, että lainoja ei pahemmin otettaisi omiin tarkoituksiin tai ainakin pitäisi olla sitten hyvin varma, että maksu onnistuu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me olemme harkinneet avioehtoa siitä syystä, että puolisollani on huomattava omaisuus (maatila irtaimistoineen). Lisäksi hänellä on paljon velkaa ennestään. Avioliiton solmimisen jälkeen otamme tietenkin yhdessä velkaa, jos on tarvis ottaa. En kuitenkaan tule tilan toiseksi omistajaksi vain menemällä naimisiin, vaan minunhan pitäisi maksaa oma puoliskoni (mitä en takuulla kyllä tee). Avioehto tehtäisiin lähinnä mahdollista erotilannetta varten, koska kiinteää omaisuutta on vaikeaa jakaa mutta kuitenkin etten sitten esim. 20 vuoden päästä jää tyhjätaskuksi tehtyäni täällä 20 vuotta töitä, jos erotilanne pahimmassa tapauksessa tulee. Tätä en tietenkään toivo, mutta hyvä on varautua. Joku sanoi minulle kerran, että hallintaoikeustestamentti olisi parempi vaihtoehto, mutta mene ja tiedä. Minä en ainakaan ota kovastikaan selvää näistä lakikiemuroista :-/

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä en suostu avioitumaan ilman avioehtoa. En sano tätä loukatakseni, mutta vaikuttaa hieman naiivilta sanoa avioehdon olevan "epäluottamuslause" ja että "me ei ainakaan aiota erota". Mielestäni myös se, että avioliiton solmimishetkellä ei suurta omaisuutta ole, vaikuttaa aika hataralta syyltä olla tekemättä avioehtoa. Se ei kuitenkaan niin iso vaiva ole.

Sellaista ihmistä ei olekaan, joka pystyisi elämän kulkua etukäteen ennustamaan. Elämässä voi sattua ihan mitä tahansa, jopa sellaisia asioita, joita kaikkein vähiten odottaisi tapahtuvan.

Ja eikö juuri avioehto ole hyvä tae siitä, ettei naimisiin mennä rahan takia? Eikös se, jos mikä ole luottamuslause toista kohtaan?

Share this post


Link to post
Share on other sites
^

EDIT: Avioehto voidaan myös kumota kohtuullistamismenettelyllä, mikäli sen noudattaminen aiheuttaisi kohtuuttoman lopputuloksen. Lainaus "Tietoa avioliittolaista"-lehtisestä (oikeusministeriön toimittama): "Avioehtosopimus ei kuitenkaan ole ehdottomasti sitova. Sen määräyksistä voidaan poiketa tai se voidaan jättää kokonaan huomiotta osituksen sovittelussa, jos avioehtosopimuksen noudattaminen johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen."

En laskisi tämän varaan. Avioehdon sovitteluvaatimus ei menesty helposti. Usein pelkästään se, että toinen on ollut esim. 5 vuotta kotona lasten kanssa  15 vuoden liitosta ei riitä. Ehdoton lähtökohta on s, että jos avioehtosopimuksen allekirjoitat, se sitoo.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Avioehto on mielestäni hyvä juttu ja luultavasti aiomme mieheni kanssa sellaisen tehdä.

Kysyin sellaista, että onko kukaan tehnyt avioehtoon sellaisen kohdan, että vaimo saisi kotiäitinä olemisestaan jotain kompensaatiota esim. kotona olo -vuosien mukaan? Eli jos nainen hoitaa lapsia pitkään kotona niin esimö eron tapahtuessa tämä otettaisiin huomioon, koska noiden vuosien aikanahan naisen ansiotulot ovat todella pienet. Olen kuullut, että nämä olisivat yleistymässä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mielestäni avioehto on tarpeeton jos molempien tulevat perinnöt ja lahjoitukset vanhemmilta on testamentilla suojattu. Tosin siinä tapauksessa että toisella on entuudestaan paljon enemmän itse tienattua omaisuuta kun toisella, voi olla järkevää tehdä avioehto. Se mitä yhteisen elämän aikana tienataan on reiluakin panna erossa puoliksi. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites
Mielestäni avioehto on tarpeeton jos molempien tulevat perinnöt ja lahjoitukset vanhemmilta on testamentilla suojattu.

Eihän se testamentti turvaa mitään? Jos ero tulee, menevät testamentilla peritytkin omaisuudet jakoon? Vai olenko minä ymmärtänyt asian täysin väärin?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Testamenttiin voidaan ottaa määräys, että perinnönsaajan puolisolla ei ole avio-oikeutta omaisuuteen. Ellei tätä mainintaa ole, niin sitten peritty/testamentattu omaisuus on avio-oikeuden alaista.

Hassua lukea, miten monet täällä ovat melko kritiikittömän oloisesti sitä mieltä, että avioehto on hyvä tehdä "kaiken varalta" ja että se on automaattisesti "hyvä systeemi", kun "eihän sitä koskaan tiedä". Kyllä se avio-oikeuskin on kaiken varalta aika hyvä systeemi, koska ei sitä tosiaankaan koskaan tiedä... Ainakin sen puolison kannalta, jolla on vähemmän omaisuutta!  ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ehdottomasti tulee avioehto, ei sitä nykyaikana kannata jättää tekemättä.. Vaikka ollaan nyt kuinka rakastuneita, elämästä ei voi koskaan tietää. Avioliitoista kuitenkin n.50% päättyy eroon, vaikka melkein kaikki aikanaan ovat rakkaudesta menneet naimisiin.

Ihmiset voivat muuttua ja tehdä tyhmyyksiä, joiden jälkeen ei toisen kanssa enää haluakaan olla. Itse en ainakaan aio elämääni pilata jos toinen jostain syystä joskus esim. "päätyy" alkoholistiksi, ilman suuntaa elämällä. Näitä asioita ei voi koskaan ennustaa. Kaikkia ei voida siitäkään sairaudesta parantaa, joten juomallahan moni on kumppaninsa ja muun menettänyt.

Kuulostaa ehkä vähän raa'alta mutta mietipä omalle kohdallesi.

Meille tuleva avioehto koskee erotilanteessa itse (itselleen) hankittua omaisuutta ja aikanaan tulevia perintöjä. Se mikä yhdessä hankitaan on tietenkin yhteistä omaisuutta joka jaetaan puoliksi, jos ero joskus tulee (mitä en tietenkään toivo).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meille tulee avioehto. Ilman sitä en menisi naimisiin. Onneksi sulhoni oli myös avioehdon kannalla eikä koe sitä "epäluottamuslauseeksi" häntä tai suhdettamme kohtaan. Avioehto tulee poistamaan sulholtani oikeuden (tulevaisuudessa) perimääni omaisuuteen sekä avioerotilanteessa että kuolemantapauksessa. Harkitsin pitkään tätä jälkimmäistä tapausta, mutta keskusteltuani sulhon kanssa päädyimme rajaamaan oikeuden myös tässä tapauksessa.  

Perintö, jota pyrin avioehdolla suojelemaan, koostuu omaisuudesta, joka on ollut sukumme hallussa vuosia. Vanhempani ovat tehneet paljon työtä, jotta perintö olisi pystytty suvussamme säilyttämään. Koen, että kuolemantapauksessa sisarukseni "ansaitsevat" osuuteni perinnöstä ennemmin kuin sulhoni. Lapsia meillä ei (vielä) ole.

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olettehan Jatta tehneet testamentin.  Jos kuolisit ilman rintaperillisiä miehesi perisi omaisuutesi huolimatta avioehdosta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now