Jump to content
Naimisiin.info

SAA LUKITA! Ohjeita USA:n viisumeiden hakuun K-1 (kihlattu)


Recommended Posts

  • Replies 1k
  • Created
  • Last Reply

Top Posters In This Topic

Top Posters In This Topic

Mulla kans tuo englanti aiheuttaa välillä ongelmia. Oon kanssa siipalle sanonut, että ihan oikeasti mulla on ihan hyvä huumorintaju ja saan ihmiset joskus nauramaankin mun jutuille. Englanniksi se on lähinnä sitä, että äännän/sanon jotakin hassusti, ja se on niiden mielestä niiiiiiin huvittavaa. Mua se alkaa vaan ottaa päähän :) Ja tosiaan kun oikein vituttaa, niin olis kivaa kun vois oikein kunnolla ärripurreilla, tuntuu että englanniksi riidellessä se kiukun pahin särmä kaatuu siihen kieleen. Mutta oppia ikä kaikki, eiköhän se sieltä joskus 10 vuoden päästä tule...

Juu, kyse on nimenomaan tosta läpänheitosta! Oon tottunu heittää sarkastista läppää ja saan ihmiset jopa nauramaan, niin kyllä syö naista, kun se ei sit englanniksi jossain illanistujaisissa onnistukaan! Sit on ihan luuseri fiilis, että jengi kelaa mun olevan joku pystyyn kuollu tylsimys. Huumorissahan on lähes tulkoon aina kyse ajoituksesta, kun suomeksi tulee heti mieleen, että mitä tähän heittäis... Oon sitte yrittäny Timille selittää, että "mulle tulee heti mieleen mitä oisin heittäny siihen suomeks, mut englanniks lyö vaan tyhjää..." ugh!!! Tim on sit vitsillä heittäny kaverilleen, että entäs jos musta paljastuukin täys bitch, kun alkaa se oma luonnollinen reaktio irtoo englannikskin jossain vaiheessa, hah.

Mulla oli suht sujuva englanti jo ennen kun tapasin mieheni, mitä nyt välillä väsyessä mulla rupesi aivot tökkimään. Ja HerraV ja appiukko jaksoivat vitsailla, että meidän lapset oppii puhumaan kuin Dickens-orvot. :lol:

Pari vuotta myöhemmin mulla alkaa olla aksentti sen verran pehmennyt, etten ihan välittömästi paljastu ulkomaalaiseksi. Ja kun aiemmin istuin tuppisuuna kaverien kesken esimerkiksi leffaillassa, nykyään ei ujostuta, ja läppää tulee heitettyä vanhaa suomalaisminääkin sujuvammin. :grin:

Kun sananlaskut ja yleiset sanonnat avautuivat, niin siitähän se kielikin rupesi sujumaan. Asiaa auttaa, että luen paljon, ja uskallan kysyä mieheltä sanojen merkitystä tai ääntämisasua. Mutta turhautumisiakin on ehtinyt olla.

Link to comment
Share on other sites

^Mun pitäis oppia toi kysyminen.. Tai kyllä mä voin helposti kysyä jotain sanaa mitä en oo ikinä kuullu, mut sit jos on joku semmonen, jonka tunnen et mun pitäis tietäis jo, niin en kehtaa! Kun siitä tulee jotenkin niin semmonen osaamaton ja turhautunut olo.

Mun on pitäny laittaa statuspyyntöä, mut oon katellu sitä ketjua ja todennu, et tuskin saan titteliä vielä.. Kai sitä vois koittaa silti.

Ellinora, pitää varmaan tunnustaa, et mä oon lukenu sun blogia jo pidemmän aikaa! Mä oon niiiiin huono kommentoimaan! Luen aika paljon ulkosuomalaisten blogeja, kaikissa sama juttu et jotenkin blogittomana (ainakin vielä siihen asti, et pääsen muuttamaan!) on vaikeempi alkaa kommentoimaan mitään. Mut joo, komppaan epätoivoista, aivan ihana jouluteema teillä!

Link to comment
Share on other sites

Epatoivoinen, sinulla on kylla ihana ex-anoppi! Ja olisin muuten saattanut itsekin vahan avautua tuosta Svetlana jutusta :D

Babyhanna, kiva kuulla, etta joku jaksaa lukea minunkin hopotyksiani :) Itsekin luen paljon ulkosuomalaisten ja paluumuuttajien blogeja, mielenkiintoista nahda miten muut ovat sopeutuneet ja lukea heidan huomioitaan. Jaan siis odottelemaan blogiasi! :)

Englanninkielesta, meilla puhuttiin kotona osin englantia (mummon suku on rapakon takaa), joten kieli sinansa ei ollut minulle vaikea. Enemmankin ne paikalliset erot sanojen kaytossa ja fraasit, niiden sisalle paasemisessa kesti hetki. Esimerkiksi kun muutin pohjoisesta Nebraskaan, minulta kysyttiin usein olenko Bostonista, koska kaytin tiettyja sanoja.

Link to comment
Share on other sites

Mä kävin nyt uusiks pyytämässä sitä status-muutosta, että saa nähdä. Siinä taisi kyllä olla myös vaatimuksena, että olisi aktiivinen näissä hääpalstoilla mutta mä en kyllä ole ollut kuin täällä :) Ei oikein ole mieltä lukea suomalaisista hääjutuista sen enempää, kun häät on kumminkin jenkeissä..

Mä oon kanssa koittanut lukea jne, mutta jotenkin mulla on sellanen olo, että vaikka oon ollut paljon jenkeissä mutta kun en ole vuoteen ollut töissä tms. niin kielitaidon kehitys on jollain tavalla pysähtynyt. Sen vuoden työharjottelun aikana opin huikeasti, mutta nyt tuntuu etten ole juurikaan kehittynyt. Tai toki kielen käyttäminen koko ajan sujuvampaa ja helpompaa, ja eikä joka asiaa enää tarvitse ajatella mutta kuitenkin. Sanontojen oppiminen kyllä auttaa paljon kielellä leikittelyä... Mutta ihan esim. vitsejä en viitsis alkaa opettelemaan. Joskus koitan kääntää jotain hauskaa lausahdusta suomesta englantiin ja siippa on, että mitä häh :)

Link to comment
Share on other sites

Ellinora, tosi ihanat Halloween-pippalot teillä näytti olleen. Kiva että mummo lähetti koristeita täältä jenkkilästä asti, ja mun mielestä sä ja sun mies olitte kumpikin oiken lahjakkaasti saaneet niitä kanssa askarreltua. Ja ruoat... oi että näytti herkullisilta!! (ja vitsi mulla tuli just ihan kauhee kurpitsapiirakkahimo :ph34r: .)

Epätoivoinen, sun ex-anoppi kuulostaa uskomattoman mahtavalta. Ja Ellinoran taas ihan vaan yksinkertaisen uskomattomalta, siis apua sentään!! Mä täällä nauroin ja puistelin päätäni kuin luin sun kokemuksista, vaikka varmastikaan sua itseäsi ei tuolloin naurattanut.

Meikäläisen in-lawseista (voi olla että tulee toistona): mun in-law -perhe on täällä tosi mukava, ja ne oli jo sillonkin tosi tosi rentoja kun me teineinä seurusteltiin. Kun olin poikaystävän (siis nykysen siipan) luona, niin sain mennä hänen huoneeseensa ja saimme myös sulkea oven (iso juttu jenkeissä kun high school -ikäsistä kyse). Mun ekan host-perheen luona me ei saatu olla kuin keittiössä pöydän ääressä tekemässä läksyjä, ja silloinkin piti kummankin vanhemman olla kotona ja keittiössä samaan aikaan. Tokan (ja siis aivan ihanan) perheen luona saatiin mennä mun huoneeseen, mutta äidin piti olla kotona ja ovea ei saanut sulkea.

Oon tainnutkin mainita, että anoppi on naimisissa brittimiehen kanssa, joka tuli tänne K1-viisumilla about vuosi ennen mua. Aikamoinen yhteensattuma sekin :) . Sister-in-law taas on mun parhaita kavereita täällä. Appi on myös todella mukava (ovat siis eronneet vuosia sitten jo), tosin mä olen edelleen hieman epävarma että saanko kutsua häntä etunimellä... :huh: Hänelle on kunnioitus ja käytössäännöt todella tärkeitä. Hän on muutaman kerran pyytänyt että kutsuisin häntä Dad, mutta se ei ole mulle luontevaa. Oon siis jatkanu linjalla Mr. Xxx, ja vaikka se tuntuu tosi hullulta, niin "sääntöjen" mukaan näin pitää edetä kunnes toinen sanoo, että kutsu etunimellä. Mä tietty yritän vältellä nimen käyttöä, mutta koska se on epäkohteliasta niin linjalla Mr. Xxx mennään varmaan hamaan hautaan asti :blink: .

Mun mielestä mun kielitaito on parantunut huimasti sen jälkeen kun tänne muutin. Lähinnä juuri tuon aksentin osalta, ja vitsailun. Nykyään jos mulla ei tule sanaa mieleen, niin ei se tuu mieleen suomeksikaan. Eli totaalinen blackout - tosi hyvä parannus entiseen :ph34r: ... heh. Siippa aluksi nautiskeli kun opetti mulle kaikkia hävyttömyyksiä enkuksi, nyt suurin osa niistäkin (valitettavasti) kuuluu mun sanavarastoon. Edelleen jotkut jutut saattaa mennä multa ohi siipan lemppariohjelmia kattoessa (eli Tosh.O ja Family Guy), mutta lähinnä koska vitsit on niin kulttuurisidonnaisia.
Vaikka mullakin oli musta ihan hyvä kielitaito jo ennen muuttoa, ja ennen tätä meidän kolmatta seurustelua, niin juurikin tuo nopeus vitsailussa on tullut vasta tänne muutettua. Ja myös se on nykyään erilaista, että mä osaan nauraa itselleni ja aksentilleni ja mokilleni, enkä pitkään aikaan oo saanut niitä alkukuukausien raivareita. Jos en ole varma kuinka joku sana lausutaan, niin mä kysyn enkä kiukuttele :lol: . Yks juttu, mikä edelleen tuottaa mulle ongelmia, on spelling ja se, kun joku tavaa mulle nopeasti nimensä ja se jos multa kysytään miten joku sana tavataan. Jotenkin vokaalien E, A ja I lausuminen enkuksi saa mut vieläkin sekaisin ja pitää keskittyä - muut kirjaimet menee mutta nuo kolme vokaalia... huoh. Noh, katellaan muutamien vuosien kuluttua josko nekin sujuisi B). Kiitos suomalaiselle koulusysteemille jossa oppii vieraiden kielien oikeinkirjoitusasut sujuvasti, siippaa jopa pyytää mua välillä tarkistamaan hänen oikeinkirjoitukset :give_rose: . Mullahan oli tosiaan enkku yliopistossa pääaineena, joten siltäkin pohjalta oikeinkirjoitus ja kielioppi on muhun melko syvästi juurtunut, sekä tietty kirjojen lukeminen enkuksi. Meidän vuosikurssi oli Turun Yliopistossa eka, joka sai opiskella amerikan englantia, eikä pakotettu tekemään fonetiikan kursseja brittienkuksi ja -enkusta. Vitsit mä olin tyytyväinen, vaikka tietty meitä haukuttiin "huonommaksi" enkuksi ja että haluttiin tehdä vaan kaikki helpomman kautta :jere: .

Edit. muokkailin pikaisesti tekstiä pikkasen. Niin ja kirjoitusvirheet korjattu.

Muokattu: , käyttäjä: *Eve*
Link to comment
Share on other sites

Nyt kun muistan niin haluun sanoo, että oon niin iloinen, kun sain linkin tähän foorumiin! Ihan mahtavaa lukea teidän muiden kokemuksia kaikista asioista, ja kun kirjotatte kaikki vielä niin kivastikin. Mun muutto on saanut tän foorumin kautta ihan uusia ulottuuvuksia, ja on ihanaa tuulettaa aivoja samanhenkisten ihmisten kanssa. Toki tulee juteltua omille kavereille myös, mutta ei ne ymmärrä sitä samalla tavalla, kun eivät täysin ehkä ymmärrä tätä koko prosessia ja siihen liittyviä asioita. Ja siippa taas on ihan liian amerikkalainen ymmärtämään asioita suomalaisesta näkökulmasta :)

Eve, mulla on myös ihan sama ongelma noiden kolmen nimenomaisen vokaalin kanssa. Jos joku tavuttaa mulle jotain, niin mun pitää ihan tosissaan keskittyä, että saan kirjaimet oikein. Varsinkin juuri A.ta ja E:tä mun pitää aina miettiä. Silloin aikanaan tein siellä Hyattilla välillä greeterin hommia ja oli tuskallista ottaa puhelimessa vastaan pöytävarauksia, kun sukunimet oli ihan outoja ja kun pyysin niitä tavaamaan nimensä, niin mulla oli vokaalit ihan vinksin vonksin. Kirjotin aina nimen listaan sitten sillä tavalla, miltä se mun mielestä kuulosti. Duunikaverit vaan aina naureskeli, että tais olla taas Heidi, joka on ottanut tän varauksen vastaan.. :)

Mä oon kanssa oppinut ihan mukavasti noita hävyttömyyksiä. :) No ne kuuluu Suomessakin mun sanavarastoon, joten miksei sitten englanniksi. Siipan suomenkielen osaaminen on vähän vajaata, perkele tulee kyllä aika luontevasti (tosin se kuulostaa ihan ruotsalaiselta gayltä LOL) sekä valikoima muutakin härskiä. Ja osaa se kertoa, että se rakastaa mua på finska myös mutta ei se kovin luontevalta kuulosta :)

Ohhoh, muuten family guy on ihan loistava. Ja american dad! Mä oon muutenkin aika koukussa jenkkien telkkaritarjontaan... (toim.huom. Suomessa voi mennä viikko, etten edes avaa töllöä!) Travel Channel on ihan ykkönen, ja mikäs kivempaa kun joka päivä joltain kanavalta tulee Sinkkuelämän uusintoja :) Lasi punkkua ja villasukat niin avot :) Siippa jaksaa ihmetellä miten jaksan päivästä toiseen tuijottaa niitä, mut hei.... Ja kivaa, ku ei ole suomitekstityksiä kiusana niin vitsit on paljon parempia :)

Mitä tulee titteleihin, niin saan kutsua siipan vanhempia ihan omilla nimillä. Ne nyt on muutenkin niin rentoa porukkaa. Musta on silti ihanaa, että siipan isä kutsuu mua aina Miss Heidiksi. Ja aina tullessa ja lähtiessä kaappaa mut karhumaiseen halaukseen. Ne on nytkin ihan tohkeissaan mun tulosta, ja siitä, että vihdoin päästään aloittamaan meen elämä yhdessä. Ne on kyllä aika "suojelevat" vanhemmat, en siis tarkota, että ne roikkus siipan perässä puuttumassa sen tekemisiin tms mutta kyllä hyvin suoraan kertovat, jos miniäehdokas ei ole niiden makuun. Mä onneks voitin ne puolelleni tosi nopeesti, oonhan mä sentään niin ihq :grin: Ja koska siippa on niiden kanssa niin läheinen, olis kyllä tosi hankalaa, jos niiden kanssa ei tulis toimeen.

Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...

Meidän paperit lähti 11.10, NOA1 oli päivätty 15.10. Itsehän kuulin tästä vasta joskus paljon myöhemmin, kun lakimies ei ollu laittanu sitä paperia mukaan, et saatais sähköpostiin ilmotukset kun jotain tapahtuu..En edelläänkään tiedä koska NOA1 oli postissa saapunut. Mut jee, kiva et jollain muullakin on nyt prosessi käynnissä!

Link to comment
Share on other sites

Babyhanna, muistaakseni meet vaan USCIS-sivulle ja laitat sen teen NOA1-numeron niin pystyt muokkaamaan noita tietoja. Eli mm. sen, etta saatte sitten ainakin NOA2 mailiin/tekstiviestilla ilmoituksen. Mekin tehtiin se vasta jalkikateen, itse asiassa varmaan vasta joku viikko ennen kuin NOA2 tupsahti :)

Me saatiin NOA1 muistaakseni 9pv sen lahettamisen jalkeen. Babyhanna, mihin teen paperit menikaan? Meniko ne Caliin?

Link to comment
Share on other sites

Siellä USCIS sivuilla pystyy näkemään oman tapauksen käsittelystatuksenkin sillä numerolla (tai jollain numerolla). Mä muistaakseni kyttäilin niiden saittia aika aktiivisesti (=joka päivä).

Edit. Vai muistelenko mä nyt tätä GC-hakemusta... Näkeekö I-129F -anomuksen käsittelystatuksen kanssa tuolta saitilta? tyyliin Initial Review, Approved, jne.?

Muokattu: , käyttäjä: *Eve*
Link to comment
Share on other sites

Mä olin sillä sivustolla aikas paljon tossa kesällä ja syksyllä.. :D Yhdessä vaiheessa jouduin tekemään päätöksen, että menen seuraavaksi "vasta viikonloppuna". Ja sittenhän se olikin yhtäkkiä tullut!

Ellinora, kiitos sivusta! Mäkin katsoin sun blogia - tosi kiva! :)

Muokattu: , käyttäjä: Ea*
Link to comment
Share on other sites

Heidi, joo, mun on pitänytkin sieltä laittaa mailiin tuleen kun jotain tapahtuu. Mike kyselee tyyliin joka toinen päivä et oonko käyny kattomassa statusta, joudun vaan aina toteen ettei tässä nyt vielä hetkeen tuu tapahtuun mitään vaikka kuinka joka päivä kävis kyttäämässä :D Kuukausi kuitenkin vasta menny.. Caliin meni joo.

Link to comment
Share on other sites

Guest
This topic is now closed to further replies.

×
×
  • Create New...