SAA LUKITA! Ohjeita USA:n viisumeiden hakuun K-1 (kihlattu)

[Epätoivoinen]

Siis eikö suomalaisella ajokortilla saa ajaa Jenkeissä?? Ite oon Bostoniin suuntaamassa. Pitäis varmaan googlettaa... Koska haluan tietää olenko turhaan pistämässä 500 euroa Suomen autokoulun 2.vaiheeseeen nyt marraskuussa, jos en edes sitten tee sillä suomalaisella ajokortilla yhtään mitään! Muutenkin tämä autokoulu ollut ikuisuus-proggis, kun sain kortin 2004, sitten en käynyt typerää vain Suomessa käytössä olevaa rahastusta nimeltä autokoulun 2.vaihe ajallaan, joten jouduin suorittamaan inssin uudestaan - ja nyt ois taas sitten tämä autokoulun 2.vaihe edessä!

Onko täällä muita sosiaali- ja terveysalalla olevia???? Oon yrittäny lukea noita USA:n ja Massachusettsin lakeja ja asetuksia nursen lisenssin saamiseksi, mutta voin kyllä kertoo, että on helkkarin vaikeeta ulkomaalaisena saada nursen lisenssiä, jotta pääsis töihin! Pahimmillaan voi olla, että joutuu osan tutkinnosta suorittamaan uudestaan amerikkalaisessa yliopistossa (ei ole halpaa!), jos/kun katsovat ettei suomalainen tutkinto täytä osavaltion kriteereitä. Helkkari sentään! Että pitikin valita tämä ala! Australia ja about jokainen maa paitsi USA ottais innosta pinkeenä suomalaisia hoitajia töihin...

[Epätoivoinen]

Ja terveysala on siinäkin mielessä aivan hanurista, ettei Amerikassa voi suorittaa mitään työharjoittelua tai mitään esim J1-visalla, koska kaikki työ, missä ollaan potilaskontaktissa on ehdoton No No, jos ei löydy Amerikan nursing lisenssiä + osavaltion lisenssiä. Argh!!! Oon kateellinen Heidille, että pystyi suorittaa työharjoittelun Jenkeissä

[Guest PennyV]

USAssa saa kyllä ajaa suomalaisellakin kortilla, kun on vaan turistina tai vieraana. Mutta kunhan on green card, niin pitäisi vaihtaa. Mulla on Washington Staten ajokortti, ja periaatteessa suomalainen kortti tyttönimelläni ei kelpaa enää mihkään, mutta se on vielä nostalgiasyistä kukkarossa.

Muokattu: October 21, 2012, käyttäjä: PennyV

[Heidi*]

Joo tuo työharjoittelujakso poiki kyllä monia juttuja, hih kuten esimerkiksi tulevan aviomiehen Onneks mun restonomin tutkinto on tuollainen yleispätevä tutkinto, niin sitä kautta on kyllä melko helppo löytää duunia. Varsinkaan aluks kun en aio olla turhan tarkka.. Kyllä jenkeissä on niiin kummia sääntöjä kaikin puolin, "Eve" ihmetyttää tuo verenluovutuskieltokin, jos on asunut 5 vuotta Euroopassa. Öööö. Mites se muuttaa sun verta noin niinkon ylipäätään? Mulla on niin alhainen hemoglobiini, etten voi edes luovuttaa. Lääkärintarkastuksessakin nyt kun ottivat kaksi putkea verta, niin alkoi jo päässä humisemaan

Epätoivoinen, en tiedä kannattaako sun nyt ajaa sitä kakkosvaihetta enää...? Kun kuitenkin haet sitten sen jenkkikortin, ja sillä ei sitten enää ole siellä väliä oletko ajanut sen Suomessa vai et. Vois ainakin hieman säästää rahaakin.

Penny ja Eve; tosiaan oon aikanaan ollut heppatyttö, sekin vois olla tosi mielekästä!! Mitäs kaikkea siellä talleilla saa vapaaehtoisena tehdä? Pitää nyt kartottaa kaikki mahdollinen tekeminen, että pääsee tosiaan elämänsyrjään kiinni. Ja tutustuu ihmisiin! Salikortti on kanssa loistava olla olemassa, mutta ei ne tunnin treenit oikein riitä täyttämään koko päivää...

Mrs.Cat, joko lentoliput on plakkarissa? Mä oon nyt katellu, ja parhaan tarjouksen oon löytänyt suoraan BA:n sivuilta. Muutenkin tykkään BA:sta kaikkein eniten, hyvä palvelu ja riittävästi viiniä matkan piristykseksi tarjolla Mainittakoon myös mukavat koneet pikkutelkkareineen ym. AA:lla oon nyt lentänyt muutaman kerran ja ne on kyllä aika ankeita varsinkin tolla Atlantin ylityksellä. Jenkkien sisäsellä ei oo niin väliä, kun vaihdan yleensä joko Chicagossa tai Dallasissa, ja siitä on enää tunnin matka. Onko muilla kokemuksia noista ylimääräsistä laukkuhinnoista? BA:lla tais olla jopa niin, että sen saa netissä maksettua etukäteen ja se on edullisempi niin. Kavereita on töissä lentokentällä, ja taasen kai Lufthansalla sitä ei voi maksaa etukäteen, mutta tietysti kun sen kerran maksaa niin se menee samalla hinnalla viimiseen määränpäähän asti.

Jeee, mut lähtö lähenee Pitää vaan palauttaa vielä valmistumiseen liittyvät paperit jne et saavat sitten postissa lähettää kai mun todistuksen Ja töitä on vielä noin 7.11 asti, että sen jälkeen saa sitten hiljalleen alkaa valmistautua. Olen juuri vanhempien luona käymässä ja eilen kävin läpi kaikki täällä säilössä olevat tavarat ja lajittelin UFF:lle ja sukulaisille menevät plus omat mukaanlähtevät... Aika hassua, kun koko maallinen omaisuus mahtunee tällä hetkellä kahteen matkalaukkuun Mutta tavaraahan se vaan on...

[Epätoivoinen]

Joo tuo työharjoittelujakso poiki kyllä monia juttuja, hih kuten esimerkiksi tulevan aviomiehen Onneks mun restonomin tutkinto on tuollainen yleispätevä tutkinto, niin sitä kautta on kyllä melko helppo löytää duunia. Varsinkaan aluks kun en aio olla turhan tarkka.. Kyllä jenkeissä on niiin kummia sääntöjä kaikin puolin, "Eve" ihmetyttää tuo verenluovutuskieltokin, jos on asunut 5 vuotta Euroopassa. Öööö. Mites se muuttaa sun verta noin niinkon ylipäätään?

Niillä on se oletus, että kaikki eurooppalainen veri on saastunutta hullun lehmän lihasta eli hullun lehmän taudista on kysymys. Oli mullakin monttu auki, kun mies kävi luovuttamassa verta ja sen jälkeen ilmoitti, että Suomi on näköjään dirty country.

[babyhanna]

Olihan se meidän noa1 tullu vihdoin! Ja Kaliforniaan tosiaan meni. Nyt voi ihan oikeesti alkaa vähän enemmän suunnitteleen kaikkea. Pitäis kans päästä omaisuudesta eroon, sitä löytyy kyllä... Jos nyt pariin matkalaukulliseen pääsis, niin et kaiken tarpeellisen ottaa mukaan ja tärkeet mut ei tarvittavat jättää Suomeen.

Epätoivoinen, mä oon lähihoitaja, asiakaspalveluun suuntautunu tosin. En kyllä meinaa tehdä mitään alan hommia jenkeissä, kun ei oo Euroopassakaan kiinnostanu, niin mulla ei oo mitään tietoa jenkki kiemuroista. Mut voin kyllä kuvitella ettei ihan helpoks oo tehty!

[Epätoivoinen]

Epätoivoinen, en tiedä kannattaako sun nyt ajaa sitä kakkosvaihetta enää...? Kun kuitenkin haet sitten sen jenkkikortin, ja sillä ei sitten enää ole siellä väliä oletko ajanut sen Suomessa vai et. Vois ainakin hieman säästää rahaakin.

Tiedättekö viisaat saako sillä jenkki-ajokortilla sitten ajaa Suomessa ollenkaan, jos täällä sattuis joskus ajokorttia sitten tarvitsemaan?

babyhanna, joo, helkkarin vaikeeta näyttää olevan... ensin ne tutkituttaa kaikki mun todistukset (lukio + ammattikorkeakoulu), että täyttääkö opetussuunnitelmat Massachusettsin kriteerit. Sitten pitää läpäistä amerikkalaisen yliopisto-sairaanhoitajakoulutuksen loppukokeet, jolla testataan ammattitaito. Sitten tietenkin pitää läpäistä alakohtainen englanninkielen koe. Sitten pitää vielä vakuuttaa osavaltion Lisenssi Board, että on pätevä työskentelemään sairaanhoitajana. USA:ssa sairaanhoitajilla on paljon enemmän vastuuta kuin Suomessa, mutta kyllä sitä palkkaakin sitten saa enemmän - jos siis edes töihin asti pääsee. Kauhistuttaa kylläkin jo etukäteen toi jenkkimeininki, että pienimmästkin virheestä siellä joutuu suurinpiirtein oikeuteen. :/

[*Eve*]

Täällä on kyllä joka ikiselle asialle sertifikaatti ja lisenssi. Mun kaveri täällä kävi kauneudenhoitokoulun, ja kävi VA ja DC kokeessa. Jos ne muuttaa parikyt mailia Marylandin puolelle, sen pitää käydä uudessa kokeessa jos haluaa tehdä kosmetologin töitä sitten sielläkin. Tai jos vaikka sattuis löytää työpaikan MD:n puolelta. Kauheeta rahastusta, voi taivas. Sairaanhoitajana on varmasti monet luvat ja säännöt ja kokeet ja rahastukset, jotta voi laillisesti tehdä töitä. Ja tosiaan, noi oikeusjutut on pelottavia.

Joka osavaltiossa on eri ajokorttisäännöt. DC:ssä mun ei tarvinnut tehdä edes ajokoetta, kun Suomen ajokortti oli voimassa, Virginiassa taas olis pitänyt käytä lyhyessä ajokokeessakin teoriakokeen lisäksi. Epätoivoinen, oisko sun Suomen ajokortti voimassa vielä siinä vaiheessa kun olisit täällä anomassa täkäläistä ajokorttia? Amerikkalaisella kortilla saa Euroopassa ajaa turistina sen 3kk, sama homma kun EU kortilla saa täällä sen 3kk. Ajokorttia ei kannata käydä DMV:ltä hakemassa ennen kuin on GC kourassa, koska pitää olla todiste siitä että on maassa (toistaiseksi) pysyvästi. Mä kävin täkäläisessä DMV:ssä AOS NOA1 kourassa, ja sain 6kk voimassa olevan ajokortin piiiiiiitkän väännön jälkeen. Eivät tienneet mitä laittaisivat ajokortin voimassaoloksi, siks en meinannu koko korttia saada vaikka DMV:n saitillakin lukee että NOA statuksesta riittää - voi morjes. Enivei piti sitten käydä muuttamassa kortin voimassaoloa kun sain sen GC:n. Ja tietty joka muutoskerrasta pitää maksaa.

Juu hullunlehmäntauti rajottaa heti verenluovutusta, joten matkailut 90-luvulla (ja oisko 80-luvun puolellakin) UK:ssa sulkee melko helposti pois luovutuksen sekä Suomessa että täällä. Veressä eläviä ja veren kautta tarttuvia viruksiahan näillä kielloilla vältetään - siis sellaisia, joita normaalisti ei esiinny kyseisellä alueella. Suomessa mä en taas tietty saa luovuttaa enää koska oon ollut liikaa USA:ssa. DC Metro -alueella muistaakseni muutama tyyppi kuoli tänäkin vuonna hyttysten kautta leviävään West Nile -virukseen - onneks hyttyset ei oikein tykkää musta, heh .

[Epätoivoinen]

Kaikki tällä palstalla tuntuu olevan niin pirun positiivisia - eikö teillä oikeesti ole koskaan ollut usko koetuksella, että tuleeko tästä edes yhtään mitään??? Mulla on tänään ollut jotenkin aivan pas*a päivä ja oon lähinnä ollut ahdistunut kaikesta. Tuntuu tämä kaukorakkaus aivan mahdottomalta tällä hetkellä! Ja kyllä on aivan per****stä, ettei tänä päivänä saa olla poikaystävänsä kanssa yhdessä ilman, että suorastaan olosuhteiden pakosta pitää naimisiin kiireellä juosta! Tottakai haluan olla ikusesti hänen kanssaan yhdessä, mutta ekasta avioliitostani sain traumat sitä koko instituutiota kohtaan, ettei mikään kiire alttarille taas olisi. Vitu***aa, ettei ole mahdollista olla yhdessä muuten niinkuin kaikki normaalit parit. Ugggghhh! Tuntuu, että meillä molemmilla on tällä hetkellä usko koetuksella, kun välimatkaa on tuo 4 000 mailia!

[Guest PennyV]

^Onhan sitä kaikenlaisia asioita, jotka jyllää mielessä, varsinkin, jos käsittelyajaksi on virallisesti julistettu noin 6kk, ja kestää, kestää, kestää, eikä mitään kuulu... Mulla oli välillä sellainen tunne, että olin limbossa, kun hankkiuduin valtaosasta omaisuuttani eroon ja asuskelin sukulaisten nurkissa talven odotellessani viisumia. Osa-aikainen työsoppari noin 6kk ajaksi Staffpointin kautta asiakaspalveluhommissa pelasti varmaan mun mielenterveyden, kun töissä ei ollut aikaa ihmetellä muuta. Jos en olisi päättänyt, että tää on mun mies, mä olisin heikoimpina hetkinä saattanut kokea, että hylkään koko projektin, kun ahdisti ja masensi.

Mutta me selvittiin koetuksesta paljon vahvempina. Me paikkaillaan kasaantunutta läheisyydenkaipuuta nyt paljon, paljon enemmän, kuin kukaan muu meidän tuntema uusi aviopari. Kaverit täällä kohtelee meitä kuin siamilaisia kaksosia. Jotenkin, kun vertaa siihen pohjaan, missä tuli käytyä epätoivoisimpina hetkinä, ei mikään toistaiseksi vastaan tullut vastoinkäyminen ole hetkauttanut tätä avioparia.

Ja jos on epävarma, pitää muistaa, että ekat 24kk oleskeluluvasta, oli sitten CR1 tai K1, on ehdolliset. Eli jos tulee ero sinä aikana, niin USAssa oleskelu tyssää samantien, ja tulee lähtö kotimaahan, ja taitaa tulla joku maahantulokielto ajaksi X (viisaammat saavat tarkentaa).

Mä oon miettinyt noita eläinsuojeluyhdistyksiä, jos sieltä saisi jotan vapaaehtoistyötä. Se on kyllä varmasti henkisesti tosi rankkaa hommaa, mutta eläimet on sydäntä lähellä... Niin olisi mukavaa, jos voisi sitten olla hyödyksi kuitenkin.

Penny käy hevostalleilla vapaaehtoistöissä, joten jos hevoset on sun juttu niin Penny voi varmasti olla avuksi . Aika paljon täällä olis hommia soppakeittiöissä ja kodittomien apuhommissa, ja olisin myös halunnut jonnekin Salvation Armyn pisteeseen mutta niitä kun ei ole täällä keskusta-alueella metron varrella.

Penny ja Eve; tosiaan oon aikanaan ollut heppatyttö, sekin vois olla tosi mielekästä!! Mitäs kaikkea siellä talleilla saa vapaaehtoisena tehdä? Pitää nyt kartottaa kaikki mahdollinen tekeminen, että pääsee tosiaan elämänsyrjään kiinni. Ja tutustuu ihmisiin! Salikortti on kanssa loistava olla olemassa, mutta ei ne tunnin treenit oikein riitä täyttämään koko päivää...

Mun heppa-arjen puuhastelusta näkee tuolla American Housewives-ketjussa, ja Aikuisratsastajat-ketjussa tiuhaan mainintaa. Ja yhteiskunnalliset aiheet-foorumin puolella oli keskustelua vapaaehtoistyöstä, joten selostin aika perusteellisesti, mitä teen. Teksti on piiiiiiitkä, joten se on spoilerissa.

Olen myös ajatellut hakeutuvani täkäläisen eläinsuojelun heppatallille, jos huolivat joskus. Mutta parempi tehdä vähän kerrallaan ja lisätä työtaakkaa hissukseen, muuten voi tulla burnout.

Huh, tuli pitkähkö juttu... ...en suunnitellut ihan näin massavaa postausta.

Moni lapseton kotirouva meilläpäin (Seattlen seutu, Microsoftin pääkonttorin seutu, eli monessa perheessä on tarpeeksi isot tulot vain yhdestä palkasta) tekee vapaaehtoistöitä. Mä teen 10-12h viikossa keskimäärin vapaaehtoishommia terapiatallilla kahtena päivänä, joka palvelee meidän alueen vammaisia lapsia ja aikuisia, ja heidän asiakkaistaan löytyy paralympiaratsukoitakin. Ilmankin vapaaehtoishommia, yksittäinen ratsastustunti maksaa $140 per tunti ihan vaan kulujen puolesta. Useimmilla terveysvakuutus kattaa noin 50-75% kuluista, ja loput tulee lahjoituksina säätiöiltä, seurakunnalta tai erilaisista rahankeruutapahtumista. Vapaaehtoiset auttavat kaikenlaisissa tehtävissä, tuntiavustajat ovat näkyvin osa, mutta vapaaehtoisia löytyy ihan kaikista hommista, mukaanluettuna kiinteistöhuollosta, tallin ylläpitohommista, markkinoinnista ja cateringista vammaisten omaisille odotustilassa. Ja sitten vielä tapahtumiin vapaaehtoisia avustajia. Toi keskus jossa mä auttelen tarttee rapiat 400 miestyötuntia vapaaehtoisapua viikossa toimiakseen. On ihan ymmärrettävää, että ilman vapaaehtoisia, terapiakeskiksella ei olisi toimintaa, jos joka ratsukko tarvitsee 1-5 henkeä avustamaan eri tehtävissä tunnilla. Tuntipalkat avustajille tappaisivat aika äkkiä toiminnan.

Tyypillinen yksittäinen työpäivä mulla on tuntihommissa aika simppeli, mutta viihdyn kovasti. Esimerkkinä aamun tunti klo 10:45 tallille, listalta ratsun nimi ja varustetiedot, ja satuloin tai muuten varustan ratsun, ja riippuen tunnin formaatista ja työtehtävien jaosta, joko odottelen maneesin pyörätuolirampilla ratsastajaa saapuvaksi sillä välin kun taluttajaksi nimetty lämmittelee hevosen kanssa, tai talutan hevosen maneesiin lämmittelemään klo 11:15 mennessä. Klo 11:30 ratsastaja nousee hevosen selkään, riippuen fyysisestä kunnosta ja koordinaatiokyvystä joko maneesin blokilta, tai pyörätuolista nosturiin ja siitä hitaasti satulaan. Ratsastajien tarpeet vaihtelevat. Sitten vedetään tunti joko hippoterapiaa tai vammaisille sopeutettu "tavallinen" ratsastustunti. Tuntien jälkeen hevonen kävelytetään ja laitetaan takaisin karsinaan, hoidetaan, ja kaikki varusteet palautetaan takaisin paikoilleen. Keskimäärin kulutan yhteen oppituntiin noin 90 minuuttia aikaa ennen, tunnin aikana, ja jälkeen.

Hippoterapiassa (fysio- tai puheterapiaa hevosen selässä) tallin palkkalistoilla oleva henkilö ajaa hevosta takaakäsin, terapeutti ja sivukävelijä ("sidewalker") tukevat ratsastajaa hevosen sivuilta käsin, ja sitten "header" varmistaa tiimin pysähtyessä että hevonen ei lähde litomaan kehitysvammainen lapsi kyydissä. Ja usein meillä on "floater", joka kuskaa lelukassia mukanaan, tai lukee lastenkirjoja ääneen että lapsi jaksaa keskittyä terapiaan, tai käy avaamassa portteja, jos lähdetään maastopolulle. Hippotunnit on yleensä 30-45 minuuttisia. Hippoterapiassa iso juttu on, että hevosen liike liikuttaa ratsastajan lantiota kuten tavallinen kävely, joten moni lapsi, jotka eivät kykene kävelemään omillaan saa ensin lihaskunnon ja tasapainon hevosen avulla, ja sitten pikkuhiljaa terapeutin avulla saa otettua ekat askeleensa. Mikään ei voita sitä tunnetta, kun tallinkäytävällä juoksee kahdeksanvuotias poika, joka vielä pari kuukautta sitten tuli tallille pyörätuolissa, kun häneltä puuttui lihaskunto.

"Adaptive riding"-tunnit ovat enemmän perinteisiä ratsastustunteja, ja kestävät 45-60 min, mutta fyysisten kykyjen ja tarpeiden mukaan tarjotaan ratsukolle apua ja tukea. Osa tarvitsee tukea useammalta hengeltä, ja hevosta talutetaan, toiset tarvitsevat niin vähän tukea, että kunhan ovat hevosen selässä, pärjäävät itse (jälkimmäiset ovat usein onnettomuuden tai lihasrappeumatyyppisen taudin vuoksi vammautuneita, tai sotaveteraaneja. Eli pääkoppa on kasassa, mutta keho ei toimi enää ihan sataprosenttisesti). Mun vakitunnit vaihtelee, kävelen CP-vammaisen ratsastajan vierellä ja muistutan, että käsi pois suusta, tai "Tell Sherman to Walk On", ja odotan viittomaa, josta sitten kerron hevosta taluttavalle, että merkki liikkua tuli. Ravissa avustan tukemalla reisiotteella, ettei ratsastaja putoa.

Toisella tunnilla kävelen talutushihnan varressa ja tarkastan, että ratsastaja muistaa vielä perusavut, kuten pysähtymisen, jonka jälkeen irrotetaan talutushihna ja ratsastaja saa ratsastaa itsenäisesti kävellen ja ravissa, ja mä vaan pysyn lähellä hevosen päätä, välitän tarvittaessa opettajan ohjeita ratsastajalle, ja hätätapauksen tullen sukellan talutushihnan kanssa takaisin kiinni hevoseen. Molemmat ratsastajat ovat nonverbaaleja, eli eivät puhu, mutta löytyy myös esimerkiksi kuuskymppinen reumapotilas, jolla on muuten kaikki hyvin, mutta nivelet rikki, ja ratsastus kuntouttaa lihaksia. Edistyneempien tunnilla tekevät työtä ihan laukassakin. Ja kun eräs vanhempi ratsastaja vihdoin pääsi ratsastamaan ekat laukkansa, koko tallin henkilökunta oli hivuttautunut maneesiin antamaan raikuvat aplodit, kun rouva vihdoin sai aikaiseksi.

Hevosen varustus vaihtelee. Mä osasin satuloida tasan yhden tyyppisellä satulalla hevosia ennen kun aloitin tuolla. Nyt menee vikellysvaljaat, lännensatulat tuplasatulavöin, pintelit yms yms jne jne... Ja joka kerta sieltä kotiin lähtiessä on kiva ja energinen olo, koska keskuksella on tosi hyvä yhteisö, ja kaikki on kuin isoa perhettä. Me ei saada ratsastaa siellä, vaan käyn toisella tallilla ihan normaaleilla ratsastustunneilla.

Mä aloitin vasta kesällä, mutta pari opettajaa tykkää musta sen verran, että pyysivät varta vasten yksityistunneilleen avuksi käsittelemään tiettyä hevosta, kun osaan käsitellä vuonohevosia jotenkin oikealla kädellä, että ovat rauhallisia ja rentoja pyörätuolipotilaan alla. Jos mä vaikka en parin vuoden päästä pysty esimerkiksi raskauden aiheuttamien vastuukysymysten takia käsittelemään hevosia tallilla, auttelen varmaan respassa tai puhelinvaihteessa pari tuntia viikossa, koska mä viihdyn tuolla, ja siellä tulee aina hyvä mieli, vaikka kuinka harmittaisi herätä aamulla liikkeelle ruuhka-aikoihin. Varsinkin, kun huomaa kehityksellistä edistystä lapsissa ja nuorissa, jotka on kuin Naantalin aurinkoja tunnin jälkeen. Jo se, että ratsastaja hoksaa jotain pari sekuntia aiemmin, tai ottaa mua kädestä kiinni tunnin jälkeen, kun aiemmin vaan veti kätensä pois on jo huimaa kehitystä, joka antaa ylpeille apulaisille pakahtumisen aihetta.

Eräs julkisuuden henkilö, joka harrastaa ratsastusta terapeuttisista syistä on MS-taudista kärsivä Ann Romney. En ymmärrä, kuinka jotkut ilkeämieliset ihmiset ovat haukkuneet häntä elitistiksi ja snobiksi ratsastusharrastuksensa vuoksi, kun kohtaan samantapaisten ongelmien kanssa painivia perheitä joka kerta kun olen tallilla, ja moni perhe ei pystyisi käymään terapiassa ilman säätiöiden tai seurakunnan lahjoituksia ja tukia. Ja valtaosa ratsastusta harrastavista ihmisistä jotka tunnen, harrastavat sitä siksi, että se on meidän seudulla suht normaalia. Moni heppa-alan ihminen kasvoi karjatilalla, jossa on vielä cowboyt vauhdissa. Ja terapiakeskuksen ratsastajat ja omaiset ovat aina niin kiitollisia, kun joku jaksaa auttaa, vaikka ratsastajalla on välillä huonojakin päiviä, ja sitä kautta on löytynyt jo monta ihmistä, joita ihailen kärsivällisyytensä ja paineensietokykynsä vuoksi. Mä kunnioitan "terveitä" perheenjäseniä kovasti, kun jaksavat aina olla niin hyvällä päällä, vaikka elämä heittelee.

[babyhanna]

Epätoivoinen, voi tietäisitpä vaan! Hyvä kun en eroamassa ollu, kun meinas mennä järki siinä vaiheessa kun mitään ei papereiden suhteen näyttäny tapahtuvan, ja tuntu siltä et miestä ei yhtään kiinnosta tehdä mitään asioiden eteen. Vaikka meilläkin on ihan together forever meininki, niin ei tässä alttarille oltais astelemassa ihan näin pian, ellei ois ns pakko. Mä en pystyis pitkään oleen etäsuhteessa koska tää on ihan hirveetä. Silloin kun iskee kauhee ahdistus, koitan muistutella itelleni kuinka mies tuskin alkais koko prosessiin jos se ei kans ois ihan varma meidän yhteisestä tulevaisuudesta, ja koitan muistaa arvostaa sitä, sen sijaan et purkaisin sen kaiken ahdistukseni siihen. Mut, usko on koetuksella tämän tästä!

Penny, vitsit toi sun vapaaehtoishomma kuulostaa kyllä tosi palkitsevalta! Täytyy kans harkita jos löytyis jotain mielekästä.

Niin ja mäkin olin heppatyttö nuorempana! En oo ratsastanu about kymmeneen vuoteen, mut kauhee hinku ois päästä kokeileen kuinka paljon on taitoja jäljellä. Seuraava missio onkin löytää talleja Vegasista, jos ei muuten niin ainaki pääsis välillä haisteleen hevosen tuoksua!

Muokattu: October 21, 2012, käyttäjä: babyhanna

[Guest PennyV]

Jos terapiaheppailussa avustaminen kiinnostaa, niin sertifioituja keskuksia löytyy täältä:

http://www.pathintl.org/path-intl-centers/find-center

[Nagoon]

En huomannut vastasiko joku jo, mutta Suomessa saa ajaa USA:n ajokortilla. Tarkastin polliisilta kun miesystäväni oli tänne tulossa

[Guest PennyV]

^Hyvä tietää.

[*Eve*]

^^eli mikäli muuttaisi USA:sta Suomeen, on USA:n ajokortti voimassa eikä tarvitse ajaa Suomen ajokorttia (tai saa sen vain esittämällä USA:n kortin)?

Turistina saa tosiaan amerikkalainen korttinsa kanssa sen 3kk EU-maissa ajaa, kuten EU-kortilla USA:ssakin 3kk.

Muokattu: October 22, 2012, käyttäjä: *Eve*

[Ellinora]

Juu tosiaan turistina saa ajella Suomessa 3kk ja jos sen jalkeen jaa Suomeen, niin on 12kk aikaa vaihtaa Yhdysvaltain ajokortti suomalaiseen. Ajokortin vaihtamiseen tarvitaan parin henkilon kirjallinen todistus, etta on ajellut Suomessa ainakin 6kk, laakarintodistus (Suomesta) seka noin 50e ja saa katosiinsa suomalaisen ajokortin. Ei tarvitse mitaan ajokokeita yms. suorittaa Suomessa.

[Heidi*]

Jooo, kyllä tässä on itse kullakin ollut usko koetuksella mitä tulee odottamiseen ja siihen, että näkee niin vähän. Mä oon ihmetellyt miten mun kroppa on kestänyt tilttaamatta joka kerta, kun on pitänyt lähteä jenkeistä takas Suomeen. :/ Se on aina niin kamala tunne, semmonen kauhee möykky vaan kurkussa ja mikään ei tunnu miltään, ruoka ei maistu ja uni ei tule. Sitten kaikki kaveripariskunnat vieressä halailee ja pussailee jne, ja itse tekis mieli kirkua et lopettakaa! PennyV, me ollaan kanssa kuin siamilaiset kaksoset kun ollaan siipan kanssa yhdessä. Mä oon muutenkin semmonen kainalokananen, niin ihanaa kun saa vaan koko ajan olla toisen vieressä Mekin varmasti paikkaillaan läheisyydenkaipuuta piiiitkään kun sinne menen.

Epätoivoinen, tsemppiä vaan kovasti!!! Tiedän kyllä tunteen tästä pakkonaimisiinmenosta jne. Mekin sitä vähän mietittiin, mutta kun kuitenkin halutaan olla yhdessä, ja joka tapauksessa jossain vaiheessa lähitulevaisuudessa se tapahtuisi kuitenkin.. Niin nyt se vähän tapahtuu vaan hiukan aiemmin mitä ajateltiin... Kaksi vuotta me ollaan nyt oltu yhdessä, ja kihloissa puoli vuotta ja kun molemmat meistä hätyyttelee sitä kolmenkympin-rajapyykkiä (tai siippa meni yli jo), niin ei se sitten enää oikeastaan kummalta tunnu ollenkaan Ja mekin ajateltiin tässä loppusyksystä pitää ihan pieni epämuodollinen I DO-tilaisuus ja pirskeet sitten keväällä

Kuinka nopeasti muuten CG ja työlupa on teille tullut? Me ajateltiin alkaa täytellä lomakkeita ym heti kun meen sinne, jotta naimisiinmenon jälkeen saadaan heti laittaa se paketti menemään. Täytyy kyllä tunnustaa, etten oo kauheasti vielä kerennyt paneutua siihen AOS-elämään, onko täällä konkareilla neuvoja, mistä kannattaa aloittaa? Visajourney lienee taas hyvä tietolähde? Ja mites muuten sitten passin uusiminen, kun tulee uusi sukunimi? Kerkeekö esim ensi kesän suomen visiitillä sen tehdä sitten? Saanko mä sillä ylipäätään matkustaa jenkeistä suomeen, kun on eri nimi?

Ps. Hain mun viisumin eilen! Siinä se nyt kiiltelee uutuuttaan passissa, ja sitten tuo keltainen pullea kuori. Pitää vaan pitää niitä kuin kukkaa kämmenellä, Toivottavasti ei talo pala nyt tai mitään

[Guest PennyV]

Mulla kesti noin 5kk paasta haastatteluun paperien postituksesta ja siita kesti noin 2 viikkoa saada GC.

[mrs.Cat]

HeidiShawn ei oo viel lippuja ostettuna, varmaan lähden joulukuun aikana. Onko sulla jo matkapäivä selvillä ? Se on hieno tunne, kun kaiken kovan työn ja odottelun tulos on kädessä, mulla oli ainakin, kun viisumia ekan kerran katsoin sellanen epätodellinen olo, että onko se nyt tosiaan tässä

Mulla olis yksi kysymys joka ehkä saattaa olla tyhmä, mutta kysynpä kuitenkin eli, kun matkalaukussahan pitänee olla laukun haltijan nimi ja osoite niin laitanko siihen tulevan osoitteeni jenkeissä ?

[Ellinora]

^itse laitan aina destination ja home address osoitteet, mutta sinullahan nama on samat eli siis mielestani laitat uuden kotiosoitteen siihen

[mrs.Cat]

Kiitos Ellinora Se taitaa olla aika tarkkaa, että tiedot laukusta löytyy

[Heidi*]

MrsCat, 16.11 on varattu lennot (Ja paluu 20.1.2013, no sitähän nyt en tietenkään käytä, mutta yks suuntanen olisi ollut melkein 4000e niin tuo menopaluu on ihan hyvä vaihtoehto 750e:lla ) Eli Helsinki-Lontoo-Dallas-Springfield, miellyttävät 19h taas matkustusta Hei kyselinkin jo aiemmin, että miten tuo extra-laukun maksu nyt sujuu? Ootteko konkarit mimmosin varustuksin aikanaan lähteneet? Kun lennän BA:lla ja nettisivut on parhaimmillaankin epäselvät koskien ko. asiaa. Eli jos maksan sen ennakkoon/lähtöselvityksessä, niin meneekö se nyt sitten ihan loppuun asti samalla hinnalla, vai pitääkö Dallasissa maksaa uusiksi kun vaihdan American Airlinesille? Lufthansalla se on kai niin, että samalla maksulla menee koko matka vaikka vaihtaisikin yhtiötä saman allianssin sisällä.. Mutta niissä tuntuu olevan aika paljon yhtiökohtaisia eroja.

[Heidi*]

MrsCat, 16.11 on varattu lennot (Ja paluu 20.1.2013, no sitähän nyt en tietenkään käytä, mutta yks suuntanen olisi ollut melkein 4000e niin tuo menopaluu on ihan hyvä vaihtoehto 750e:lla ) Eli Helsinki-Lontoo-Dallas-Springfield, miellyttävät 19h taas matkustusta Hei kyselinkin jo aiemmin, että miten tuo extra-laukun maksu nyt sujuu? Ootteko konkarit mimmosin varustuksin aikanaan lähteneet? Kun lennän BA:lla ja nettisivut on parhaimmillaankin epäselvät koskien ko. asiaa. Eli jos maksan sen ennakkoon/lähtöselvityksessä, niin meneekö se nyt sitten ihan loppuun asti samalla hinnalla, vai pitääkö Dallasissa maksaa uusiksi kun vaihdan American Airlinesille? Lufthansalla se on kai niin, että samalla maksulla menee koko matka vaikka vaihtaisikin yhtiötä saman allianssin sisällä.. Mutta niissä tuntuu olevan aika paljon yhtiökohtaisia eroja.

Lainaan itseäni, taidanpa laittaa ylimääräsen paketin postin kautta vaan Koitin BA:n sivuilla varata extra-laukkua, niin tuli vaan maininta että valitsemillani lennoilla lisälaukun osto ei ole mahdollista... Ja mistään ei löydy puhelinnumeroa/sähköpostiosoitetta, jotta voisin kysellä asiasta. Murr.

[babyhanna]

^No voi vitsit, mäkin haluisin tietää tästä laukkkuhommasta lisää kun BA:lla ois tarkotus lentää kans.. Toinen laukkuhan ois aika jees, koska muuten tulee vähän pakkausongelmia!

Pennylle kiitos linkistä!

[*Eve*]

Mulla tais kestää reilu neljä kuukautta AOS-papereiden lähetyksestä siihen että sain Green Cardin - me saatiin RFE mun rokotuksista mutta meitä ei haastateltu. Mr. Borgström Eirassa ei ollut merkannut mitään vesirokon kohdalle, joten USCIS mielestä multa puuttui kyseinen rokote (vaikka toki olen siis sen sairastanut). Kävin siis lääkärissä siirrättämässä Suomesta saadun todistuksen tiedot täkäläiselle kaavakkeelle, maksu tais olla jotain about $50 ja lähin lääkäri löytyi onneksi kilsan päästä kotoa. Ottakaahan varuilta siis vielä kopsu siitä lääkäritodistuskopsusta ennen kuin lähetätte paperit AOS-hakemuksen mukana .

Mä olen tainnut laittaa laukkuihin aina vain destination-osoitteen...ja spostin sekä puhelinnumeron. Mutta tosiaan Mrs. Cat sullahan on destinationosoite sama kuin homeosoite joten ei huolta !!!!

Mä olen kantanu ylimääräisiä laukkuja KLM:llä sekä Icelandairilla. Icelandairilla toinen laukku on ilmainen, ja KLM:llä se muistaakseni oli jotain €75. Mutta mun ei ole tarvinnut noilla reissuilla vaihtaa USA:n puolella lentoa... lentoyhtiöt rahastaa nykyään niin kaikesta, että varmaan joutuis maksaa uudelleen ylimääräsestä laukustakin.