Guest Uniqzer

appivanhemmilta käsittämätön häälahja!

424 posts in this topic

Mun mielestä keskustelu on myös ollut hauska ;D Jo pelkästään se että joku tämän ketjun jaksoi kaivaa esille ja ei ole mitään tietoa siitä mitä alkuperäisessä jutussa kävi... ;D

Mä takerrun siihen metsänpalaan ihan sen takia että tässä kuluneena kesänä kun on miehen sukutilalle alettu sukupolvenvaihdosta tekemään, niin on tullun KONKREETTISESTI tutuksi kuinka paljon se aivan pienen-pieni läntti metsää maksaa! Se maksaa aivan jumalattoman paljon, olkoon kuinka pieni pläntti tahansa! Ja koska on sivusta niin monta sukuriitaa seurannut, tiedän tasan tarkkaan kuinka syrjivää käytöstä se voi olla jos toiselle antaa (vaikka ennakkoperintönä, ihan sama) niin kamalan kalliin lahjan ja toiselle ei. Vähemmästäkin on välirikkoja moneen sukuun tullut. Oma isäkin haluaisi antaa ennakkoperintöä mutten tasan suostu jos ei anna saman kokoista plänttiä myös kahdelle veljelle! Mä en niiden kanssa tappelemaan rupea, tasan kaikki aikanaan kuitenkin jaetaan.

...tässä ketjussa on taas hiukkasen eksytty aiheesta...

Lainaan itseäni aiempaa ketjusta.

...jos oisit lukenu aikasempia viestejä, oisit huomannu että iso osa lukijoista on älähtänyt sitä että toiselle veljelle on annettu pala metsää (koolla ei sinänsä ole väliä, kovin pienen pientä plänttiä kun hullukaan ei emätilasta lähde lohkomaan, ja ainakin se metsä minkä me ostimme sukupolvenvaihdossa oli keskimäärin 2400 EUROA per hehtaari (eli siis pläntti kokoa 100 m x 100 m) Metsänhoitoyhdistyksen virallisen arvion mukaan... että todella kallis lahja toiselle veljelle annettu alkuperäisellä kirjoittajalla) ja toiselle veljelle oli annettu vaan se 50 e.

Eli lahjojen epätasaisuudesta suurin älähdys. >:( ;D

Kysymys ei siis ole siitä onko 50 e suuri raha vai ei ja että ollaan kiittämättömiä vaan appivanhempien (päin naamaa kettuilusta) harrastamasta lasten eriarvoistamisesta.

Nim. Maksettu muut sisarukset sukutilalta ulos ja verottaja kuppasi vielä sen jälkeen liki 20 000 e lahja- ja perintöveroa silti vaikka käyvät hinnat olivat koko höskästä. Eli korjaan, meidän metsä tuli maksamaan YLI 2400 EUROA /hehtaari. (n. 2700 e/ha) Näin jälkikäteen korjaten.

Alkuperäisen ketjun aloittajan viesteistä jäi hieman ristiriitainen maku. Aluksi hän ei toivonut kovin kummoista. Jossakin viestissä hän mainitsi, että hän ei toivonut rahaa lahjaksi, vaan jotakin merkittävää josta hääpari voisi päätellä, kuinka paljon he arvostavat pariskuntaa ja ovat iloisia heidän puolestaan. Samaan hengenvetoon hän halusi kuitenkin ”kunnon rahasummaa”.

Jäin ihmettelemään, että missä mahtaa olla kipuraja, jolla summalla arvon hääpari suostuu olemaan loukkaantumatta? Onko vertailupohjana sulhasen veljen lahjaksi saama metsä, jota halvemmat lahjat oikeuttavat olemaan ikuisesti loukkaantuneita appivanhempiin? Vai pitäisikö odottaa vielä jotain huomattavasti merkittävämpää, koska kyse on juuri ”Meidän Häistä ja juuri Meitä pitäisi arvostaa niin suurilla lahjoilla, että varmasti muut tulevat kateellisiksi”? On sitä paitsi erittäin vaikea verrata metsää ja kourassa olevaa rahasummaa, jos appivanhempien tarkoitus ( = vaatimus, jota ei välttämättä edes ääneen ole lausuttu) on ollut pitää metsä suvun hallussa, hyvin hoidettuna ja puskurivyöhykkeenä muuta infrastruktuuria vastaan.

Toki noissa lahjoissa on melkoinen epäsuhta, vaikka se ei edes tainnut tulla esille oliko kyseessä montakin sataa tai tuhatta hehtaaria. Kuvittelisin, että tuohon metsän lahjaksi antamiseen koplautuu muitakin omaisuuteen liittyviä järjestelyjä, jotka eivät noista kirjoituksista paljastuneet. Onko loppujen lopuksi tuolla omaisuuden määrän tasolla ikinä mahdollista päästä omaisuuden jakamisessa lahjoituksina tasapuolisuuteen? Vuosien myötä metsän arvo muuttuu, rahan arvo muuttuu, mutta myös sen arvostus muuttuu, mikä on arvokasta elämässä, niin lahjan antajalla kuin saajillakin. Peruskysymys lienee kuitenkin, että jos appivanhemmilla ei olisi ollut metsää tai mitään muutakaan suurta omaisuutta jaettavaksi lahjoitettavaksi, ei olisi ollut mitään aihetta suuriin odotuksiin, kademieleen ja loukkaantumiseen, vai kuinka?

Miten olisi tasapuolisuuden vuoksi, toiselle lapselle olisi annettu myös samansuuruinen pläntti metsää? Vaikka painotit ettei tiedetä kuinka monta sataa tai tuhatta hehtaaria (mikä muuten on aika paljon, meillä metsää on alle 70 hehtaaria (jonka käypä arvo n. 160 000 e) ja sekin on jo iso metsätila) on annettu lahjaksi, on silti erittäin räikeää eriarvoistamista lohkoa (joka sekin maksaa) tilasta minkätahansa kokoinen pläntti lapselle ja toiselle heittää ISO raha, 50 e.

Ruotsissa yksityismetsien keskikoko on jo lähes 50 hehtaaria. Suomessa vastaava luku on noin 30 hehtaaria.

http://www.tekniikkatalous.fi/metsa/article43424.ece

Vaikka metsän tai rahan arvo muuttuisi, sehän muuttuisi silloin myös siltä ensimmäiseltä lapselta, jolloinka lahjojen arvo joka merkityksessään säilyisi edelleen tismalleen samana. Metsän arvoa voi olla vaikea määritellä mutta ei se nyt hemmetti soikoon niin arvotonta ole kuin ihmiset tuntuvat käsittävän. Sillä on arvoa rahassa, tunteessa, jatkuvuudessa. Se on pala luontoa, isänmaatamme. Vaikkei rahaa laskisi yhtään niin pala metsää on merkityksellisempi kuin pala paperia jolla saat muovikassillisen ruokaa.

Edited by Sleeping Sun

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sen enempää asiaa setvimättä voin sanoa, että kyllä loukkaantuisin, jos mieheni vanhemmat antaisivat meille lahjaksi 50 euroa. Se on nimenomaan vähän kuin haistatus mielestäni.

Miehen äiti jo meille antoi kihlajaislahjaksi kahvipaketin...

Share this post


Link to post
Share on other sites
Kysymys ei siis ole siitä onko 50 e suuri raha vai ei ja että ollaan kiittämättömiä vaan appivanhempien (päin naamaa kettuilusta) harrastamasta lasten eriarvoistamisesta.

Nim. Maksettu muut sisarukset sukutilalta ulos ja verottaja kuppasi vielä sen jälkeen liki 20 000 e lahja- ja perintöveroa silti vaikka käyvät hinnat olivat koko höskästä. Eli korjaan, meidän metsä tuli maksamaan YLI 2400 EUROA /hehtaari. (n. 2700 e/ha) Näin jälkikäteen korjaten.

Miten olisi tasapuolisuuden vuoksi, toiselle lapselle olisi annettu myös samansuuruinen pläntti metsää? Vaikka painotit ettei tiedetä kuinka monta sataa tai tuhatta hehtaaria (mikä muuten on aika paljon, meillä metsää on alle 70 hehtaaria (jonka käypä arvo n. 160 000 e) ja sekin on jo iso metsätila) on annettu lahjaksi, on silti erittäin räikeää eriarvoistamista lohkoa (joka sekin maksaa) tilasta minkätahansa kokoinen pläntti lapselle ja toiselle heittää ISO raha, 50 e.

Ruotsissa yksityismetsien keskikoko on jo lähes 50 hehtaaria. Suomessa vastaava luku on noin 30 hehtaaria.

http://www.tekniikkatalous.fi/metsa/article43424.ece

Vaikka metsän tai rahan arvo muuttuisi, sehän muuttuisi silloin myös siltä ensimmäiseltä lapselta, jolloinka lahjojen arvo joka merkityksessään säilyisi edelleen tismalleen samana. Metsän arvoa voi olla vaikea määritellä mutta ei se nyt hemmetti soikoon niin arvotonta ole kuin ihmiset tuntuvat käsittävän. Sillä on arvoa rahassa, tunteessa, jatkuvuudessa. Se on pala luontoa, isänmaatamme. Vaikkei rahaa laskisi yhtään niin pala metsää on merkityksellisempi kuin pala paperia jolla saat muovikassillisen ruokaa.

niin no, lahja on lahja...jos se on tilaus, tyyliin: meille kuuluu tätä, tämä on meidän oikeus, se on jotain muuta...jaetaan nyt sitten perinnötkin saman tien...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jep, lahja on lahja on lahja. Siitähän tässä on koko ajan ollut kysymys...

50 e vs. metsäpalsta.

Räikeä ero lahjoissa.

Kaikki muu on selvennystä siihen että metsä on moninkertaisesti tyyriimpi lahja kuin seteli. Mikä tahansa seteli. Sukuriitojen välttämiseksi, ei kannata antaa noin tyyristä lahjaa jollei ole valmis antamaan kaikille muillekin sisaruksille samanlaista lahjaa.

Muoks. ja muuten olen aiemmin ketjussa sanonutkin että epäreilu kohtelu on yksi syy miksi en ole itsekään suostunut siihen että isäni olisi halunnut antaa omistamaansa maata minulle ennakkoperinnöksi. En suostu siihen että yhtä suositaan sen kustannuksella että toiselle lapselle saadaan muka nokitettua jotakin. Sisarusvälit vaan kärsisivät... jaetaan sitten yhdessä kun sen aika on. Joka ei toivottavasti ole vielä pitkään aikaan.

Edited by Sleeping Sun

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ihan yleisenä kommenttina häälahjoihin sanoisin, että kukin antaa lahjoja kykynsä mukaan. Jollekin 50 euroa on iso raha ja toisella se ei tunnu missään.

50 euroa vs. metsäpalsta on kyllä todella mautonta, mikä mahtaa selittää moisen eriarvoisuuden sisarusten välillä????

Share this post


Link to post
Share on other sites
Metsän arvoa voi olla vaikea määritellä mutta ei se nyt hemmetti soikoon niin arvotonta ole kuin ihmiset tuntuvat käsittävän. Sillä on arvoa rahassa, tunteessa, jatkuvuudessa. Se on pala luontoa, isänmaatamme.

Tuo on ihan totta, että metsällä on muutakin arvoa kuin rahallinen arvo. Rahaa metsästä taas voi olla vaikea saada, ellei sitten myy sitä länttiä pois. Tuli mieleeni, että ehkä se on tuossa lahjassakin taustalla. Vanhemmat halunneet antaa metsän sille, joka pitää sen suvussa (kenties asuu kotipaikkakunnalla ja tarvii polttopuuta) eikä heti pistä sitä ns. lihoiksi.

Käytännössä "metsä" voi siis olla rahallisesti arvoton, kun alaa ei halua myydä ja puuta ei myytäväksi ole. :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Metsää ei kyllä voi sanoa arvottomaksi missään tapauksessa. Se, että sulla on metsää, on sama kuin sulla olisi rahaa pankissa. Metsä vielä kasvaa kokoajan, joten pääomakin karttuu.

Ja olen myös sitä mieltä, että tuo 50 euron lahja on töykeää verrattuna, että toinen on saanut sitä metsää. Itsekin olisin loukkaantunut. Ja kyllä, minä jos kuka osaan arvostaa ihmisiä/asioita muuten kuin rahan/materian avulla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Eniten minua riepoisi kyllä nimenomaan se, että kirjekuoreen on vaan lätkästy 50e. Ei olla nähty edes sitä pientä vaivaa, että olisi lahjakortti, lahjashekki, näperretty kolikoita/pieniä seteleitä rahapuuhun tms. Ja toisekseen kertoo kyllä tässä aloittajan tapauksessa myös "mielipiteestä". En tosin noin muuten ota kantaa siihen, että onko 50e riittävä, se kun riippuu antajasta, tilanteesta jne.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Tuo on ihan totta, että metsällä on muutakin arvoa kuin rahallinen arvo. Rahaa metsästä taas voi olla vaikea saada, ellei sitten myy sitä länttiä pois. Tuli mieleeni, että ehkä se on tuossa lahjassakin taustalla. Vanhemmat halunneet antaa metsän sille, joka pitää sen suvussa (kenties asuu kotipaikkakunnalla ja tarvii polttopuuta) eikä heti pistä sitä ns. lihoiksi.

Käytännössä "metsä" voi siis olla rahallisesti arvoton, kun alaa ei halua myydä ja puuta ei myytäväksi ole. :D

:)

Niin, metsä voi olla "arvoton", ainakin vuosikymmeniä ennen kuin päätehakkuun jälkeen lain velvoittama uudelleenistutus on päässyt siihen vaiheeseen että siitä saadaan ensiharvennus tai vaihtoehtoisesti jos on jätetty siemenpuita istutuksen sijaan, on vuorossa ylispuiden poisto (josta saa taas rahaa ihan kivasti kun myy ne puut) mutta silloinhan tuossa ajatus toimii eli että on jotain mistä jää jälkipolville. (eli lahjan antajalta lahjan saajalle ja toivon mukaan heiltä heidän lapsilleen)

Koko sen ajan mitä odottelee havupuiden kasvua myyntikokoisiksi, voi metsästä kaataa koivua polttopuiksi tai jos kovin isoiksi kasvavat, myös tukiksi (parempi kuutiohinta ja siinä vaiheessa jo jäljelle jäävistä oksistakin saa roimasti polttopuuta). Myös polttopuu myytynä on rahan arvoista, myydään se metrihalkona tai valmiiksi pilkottuna. Jotkut myös myyvät joulukuusia metsästään.

Lihoiksihan keskenkasvuista metsää ei kannata laittaa, kannattaa odottaa että se on oikean kokoista. Vielä senkin jälkeen kun puut on myyty, on maapohja vielä jäljellä, joka, riippuen sijainnista (esim. lähellä hyväkuntoisia teitä), saattaa sekin olla haluttua aluetta...

Metsä myös kelpaa lainan takeeksi, ainakin yhdeksi sen osaksi. Ei tarvittu yhtäkään henkilötakaajaa kun oli riittävästi näitä muita takeita tilassa jo itsessään. :)

Edited by Sleeping Sun

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä oon itseasiassa menossa tänään läheisen kaverin häihin, ja vaikka olen itsekin vielä opiskelija, niin en mä kyllä 50 euroa kehtais lahjaks antaa.. Rahaa tosiaan toivoivat, muista lahjatoiveista olisi saanut kysyä molempien äideiltä.. Mutta itsekin haluisin mieluummin rahaa, joten sita ajattelin viedä! Jotenkin tuntu että 50 euroa on naurettava summa viedä lahjaksi, mutta taas 100€ liian paljon omaan budjettiin.. Siispä vien 75€, joka on mun mielestä just sopivan neutraali! Ja itsekin odottaisin lähisuvun antavan vähintään tuon verran, JOS rahalahjaan päätyvät.. Omiin häihini ajattelin siis mahdollisuuden sekä raha- että tavara lahjaan..

Share this post


Link to post
Share on other sites
On omilta vanhemmilta 50 euroa törkeä summa, sehän tekee 25 e per naama heiltä. Sittenkin, vaikka olisi kuinka vähissä varoissa. Yleensä vanhemmilla on tieto jo kauan ennaakkoon, että koska häät pidetään, joten on siinä kyllä aikaa säästää yli tuon summan vaikka olisi kuinka "köyhä". Kyllä mun mielestä vanhemmilta pitäs se 200 e vähintään saada, ja sekin on vielä todella vähän.

Me ei pyydetty mitään avustusta hääkustannuksiin, mutta vanhempani sanoivat heti että 1000 e auttavat kuluissa ja se kuitataan samalla kyllä häälahjana, samaten ukon vanhemmat. Ja mun vanhemmilla ei todellakaan ole ylimääräistä, tavallisia duunareita.

Miettikää nyt vähän 50e=300mk ei kukaan antanut "markka-aikaan" 300mk tai sitten oli varakas. siihen aikaan annettiin n.100mk eli 20e... :blink:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Huh kuinka pitkä ketju.....

Me ei saada yhtään lahjaa. Hääjuhlan kustantaa vieraat, jotka ovat kaikki aikuisia. He maksavat kaasolle jokainen 25e/hlö (siis pitopalvelun kulut). Ollaan oltu jo niin pitkään yhdessä, että kippoja ei tarvita. Kaikki kutsutut tulee, eikä kukaan kuulema niuhottanut maksusta. Olivat tyytyväisiä, kun ei tarvi miettiä mitä lahjaksi. Näin meillä :P

Share this post


Link to post
Share on other sites

niin no mun anoppi rääkäs häistä kuultuaan,et "meiltä ei tuu ku 500euroo,tiiä se" josta suutuin ihan hitosti,en siks et summa ei miellytä vaan siks et se piti etukäteen kertoa.perskules en tartte penniäkään keltään! mut hänen kommentistaan tuli sellanen olo,et ihan ku olisin jotain ollut vailla. se 5sataa heillä siks,et kaikki lapset saavat saman suuruisen häälahjan=reilua mielestäni. meidän vanhemmat antoivat siskolleni 5tonnia häihin ja toiselle saman verran kylppäriremppaan joten olen hiukan ymmälläni jos minä en saa häihini mitään apua,ei siksi että tarvitsisin,vaan siksi että muutkin ovat saaneet. (tottakai tarviin,mut pärjättäs ilmanki)

materialisti ehkä,mutta missä tahansa yhteisössä reilu peli menee niin ettei muut saa enemmän kuin toiset ELLEIVÄT ole ansainneet sitä ja perheessä minusta lapset eivät voi ansaita mitään toisiaan enempää vaan vanhemoien kuuluisi olla tasavertaisia lapsilleen.mielummin i kellekkään mitään kuin tuo palsta erottelujuttu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Saimme veljeltäni 20e ryppyisen setelin suoraan käteen ojennettuna ja olimme siitä erittäin kiitollisia! Käytimme rahan kauniiseen koriste-esineeseen, jota olin himoinnut meille jo kauan, en vain saanut aikaiseksi sitä ostaa. Veljeni hymähtelee vieläkin meillä käydessään (etenkin jos kylässä on muitakin) että kylläpä hän osasi valita lahjansa hyvin, "enkö ostanutkin hienon jutun!" ;) Ja ihan totta -esine muistuttaa kirjahyllyssä suoraan veljestäni ja hänen ryppyisestä setelistään.

Olen sitä mieltä että lahjan saajan pitäisi nostaa itsensä turhautumisen/ kateuden yläpuolelle jos ei saanutkaan mielestään tarpeeksi hienoa/ hyvää/ rahallisesti merkittävää sijoitusta (kuin vaikka sisar on saanut). Murehtimalla asiaa näyttää vain oman pikkumaisuutensa. Me emme saaneet mm. kummisedältäni ja hänen avovaimoltaan mitään korttia kummempaa ja silti emme sitä osanneet harmitella jälkikäteen. Pääasia että he olivat paikalla. Vain itseen ja omaan käytökseen on mahdollista vaikuttaa, ja vaikka tuntuisi kuinka epäreilulta joskus, sille ei voi mitään. Elämä on -niinhän sitä sanotaan! :rolleyes: Asenteella voi vaikuttaa paljon.

Ja joku kirjoitti saaneensa "hirvittävän" ryijyn anopilta lahjaksi -häpeäisit. Lahjaan on käytetty aikaa, rahaa ja energiaa. Se on sydämestä tehty lahja ja siksi sillä pitäisi olla teille arvoa vaikka ette lahjana ryijystä tykkäisikään. Kieltämättä sisimpää kirvelee lukea tekstiäsi. Todellakin häpeäisit.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Mä oon itseasiassa menossa tänään läheisen kaverin häihin, ja vaikka olen itsekin vielä opiskelija, niin en mä kyllä 50 euroa kehtais lahjaks antaa.. Rahaa tosiaan toivoivat, muista lahjatoiveista olisi saanut kysyä molempien äideiltä.. Mutta itsekin haluisin mieluummin rahaa, joten sita ajattelin viedä! Jotenkin tuntu että 50 euroa on naurettava summa viedä lahjaksi, mutta taas 100€ liian paljon omaan budjettiin.. Siispä vien 75€, joka on mun mielestä just sopivan neutraali! Ja itsekin odottaisin lähisuvun antavan vähintään tuon verran, JOS rahalahjaan päätyvät.. Omiin häihini ajattelin siis mahdollisuuden sekä raha- että tavara lahjaan..

75€ neutraali summa? :blink: Ja itsekin odotat saavasi vähintään sen verran jokaiselta? :rolleyes: No, elämässä joutuu välillä pettymään...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä otan Hanahin kommentin silkkana ironiana. 75 euroa opiskelijabudjetissa tuntuu aika pahalta - riippuen tietty opiskelun ja työn suhteesta. Taidan olla itse järkyttävän pihi, kaksi opiskelijaa veimme joskus 40 euroa rahana lahjaksi. Vaihtoehtona olla tulematta kun oma rahatilanne oli mitä oli.

50 euroa toisen vanhemmalta/vanhemmilta vois tuntua hieman hassulta, jos omat vanhemmat kontribuoi häihin useammalla tonnilla. Mieluummin joku konkreettinen muisto sitten!!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onki ihmiset nykyään todella näin kiittämättömiä. En ota sen enempää kantaa asiaan 50 ekee vs. metsäpalsta. Toki tolla ajatuksella epäreilua.

Mutta tosta vieraiden antamasta rahamäärästä. Ette te hyvät ihmiset voi olla noin itsekäitä, että ajattelette vieraiden kustantavan häät omilla rahalahjoillaan??? Kyllä me ainakin mennään naimisiin ja järjestetään ne juhlat koska me haluataan ne läheiset ihmiset meidän kanssa juhlimaan. Vaikka me saatais 10 euroa osallistuvalta perheeltä, ei me siitä loukkaannuttaisiin. Ja vaikka tulis ilman mitään niin so what?!?! Ihan tolkuton toi ajatus, että sillä summalla osallitutaan paljonko heihin on hääparilla mennyt rahaa. Tsiiiisus, sanon minä! :o

Lukihäiriöinen korjas kirjoitusvirheitä

Edited by Mindy

Share this post


Link to post
Share on other sites
50 euroa vs. metsäpalsta on kyllä todella mautonta, mikä mahtaa selittää moisen eriarvoisuuden sisarusten välillä????

Pakko nostaa vanhaa ketjua...

Jos on seurannu muita aloittajan postauksia ja juttuja niin he menivät naimisiin jossain ulkomailla. Ei tainnut olla appivanhemmat paikalla ja voisiko olla että sen tähden eivät lahjaankaan panostaneet? Jos taas veli on pitänyt isommat juhlat mihin on kutsunut vanhempansa niin halusivat muistaa silloin kunnolla..

Nää on vaan mietteitä :girl_haha:

Mutta se vielä että mun mielestä 50€ on ihan hyvä lahja, tulipa se kenenltä vain.

Share this post


Link to post
Share on other sites

en muuten edes tiedä miten löysin näin vanhan ketjun mutta on hauska keskustelu :girl_haha:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kumma asia tuo raha ja kaikki omaisuus?!? :girl_impossible: ei voi ymmärtää?!?

Mutta nyt kun lueskelin tätä ketjua niin ei voi kun ihmetellä mitä morsiamet ja sulhaset nykyään lahjoiltaan odottavat? Meillä ei todellakaan laskeskeltu että lahjan on oltava vähintään ruuan veroinen, ei hel***ti sentään!!!Uskomatonta :hysteric: Poskettomia summia joita oletetaan saavan...

Häistämme on nyt kulunut viikko ja vieläkin kauhistelen kuinka paljon ihmiset olivat lyöneet kiinni rahaa lahjoihin, ihan kamalaa!!! KYLLÄ 100e on valtava summa antaa rahaa tai lahjakortti, oli sukua tai ei!!! 50e on ehdottomasti tarpeeksi, oli perheellinen, opiskelija tai mikä tahansa pummi :girl_wink:

Share this post


Link to post
Share on other sites

^^siis mindy ja pampulakorva olette niiiiin oikeessa.. pakko lopettaa näitten viestien lukeminen..alkaa verenpaine keittää. ei oo kyllä ihmisten idioottimaisuudella mitään rajaa. joku maku se pitää olla kerjätessäkin. :girl_haha: siis järkyttävää miten joillekin voi olla raha niin helvetin tärkee asia..

Share this post


Link to post
Share on other sites
^^siis mindy ja pampulakorva olette niiiiin oikeessa.. pakko lopettaa näitten viestien lukeminen..alkaa verenpaine keittää. ei oo kyllä ihmisten idioottimaisuudella mitään rajaa. joku maku se pitää olla kerjätessäkin. :girl_haha: siis järkyttävää miten joillekin voi olla raha niin helvetin tärkee asia..

AI ÄLÄ, kait tää ihmisten ahneus ja kiittämättömyys on nykypäivää? Ei osata olla vähään tyytyväisiä? Pitäs itelle hakee ensin lääkitys ja sitten alkaa iltapuhteina näitä tämmösiä ketjuja oikein todenteolla lueskelee :girl_sigh: TAI SITTEN EI!!!

Meille sulhon kanssa olis ollu paras lahja (nykyään ihana aviomies) jos joku olisi tuonut jotain itsetehtyä, jota EI RAHALLA EDES SAA... Siinä on itseasiassa idea kun itse menemme seuraaviin juhliin :grin:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Niimpä..yx vuos ostin likkakaverilleni tietyn sarjan astioita kirpparilta häälahjaksi. näitä astioita ei oltu valmistettu kuin 2000 kappaletta ja nekin vuonna 1980 ja häitä tanssittiin 2000 luvun puolella..tenavat painoi tyynyliinat siihen kylkiäisix ja hyvin olivat tyytyväisiä. kiittelee niistä lautasista edelleen vaikka häistä on jo useampi vuosi.

Meille itselle on tulossa häät kesäkuussa ja motiivina ei todellakaan ole rahan saamisen tärkeys..haluan vain ystäväni ja sukulaiseni paikalle. Ihan sama mitä he tuovat tai ovat tuomatta kunhan tuleevat paikalle. Me emme mene naimisiin sillä periaatteella että kyllä vieraat häät maksaa vaan järjestämme juhlamme niinkuin meidän pankkitili antaa myöten.

niin naurettavaa on tää näitten ihmisten ahneus että voi elämän kevät..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ja se on käsittämätöntä että osa olettaa nykypäivänä että morsiamen bvanhemmat maksavat häät. Meillä ainakin sillä lähettiin että semmoset häät järjestetään mihin meidän omat rahat riittävät. Jos vanhemmat itse ilmoittavat halukkuudesta auttaa niin siitä tulee kiva lisä mutta itse ei pyydetä/odoteta. Kuitenkin molemmat töissä käyviä aikuisia ihmisiä ollaan.

Ja tosiaan tuo ahneus lahjojen suhteen :girl_impossible:

Mitä väliä sillä on paljonko kukin laittaa, tärkeintä ainakin minulle on se että tulee todistamaan/juhlimaan meidän suurta päivää. Ei häitä voi järjestää sillä periaatteella että lahjojen avulla saa menot plussan puolelle. oon lukenu tämän koko ketjun (onneksi ollut just talviloma ja aikaa :girl_haha: ) ja ollut ihan kauhuissaan joidenkin ihmisten vaatimuksista ja ajatuksista...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now