.o.O.o.

Olitko helpottunut?

153 posts in this topic

Halkesin onnesta ja olin helpottunut.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vastaukset vain katsoin, sillä minua ei kosittu, vaan minä kosin. Sillä hetkellä kyllä jännitti tai hermostutti, vaikka tiesinkin saavani myöntävän vastauksen.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Voisi kai sitä sanoa että halkesin onnesta kun itkuunkin pillahdin :rolleyes:

Ihan samalla tavalla :wub:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ensimmäinen tunne oli yllätys ja heti perään järjetön ilon tunne siitä, että toinen haluaa viettää loppuelämänsä mun kans.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Yllätys, kauhistus, suunnaton onnellisuus ja kommentti "oonhan tätä jo odotettukin". Mieheni kosi illallisen jälkeen, minusta tuntui että ruoat kirjaimellisesti meni mahassa ympäri....ja sormus oli ja on edelleen ihan täydellinen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Yltiöpäisen onnellinen ja toisaalta häkeltynyt siitä, että mitähän se kihlaus nyt oikein tarkoittaa...

Parissa viikossa kaikki ihanuus ei ole vielä selvinnyt entiselle ikisinkulle. Edes sormusta ei ole löytynyt (sanokaa nyt ettei kaksi viikkoa ole pitkä "sen oikean" etsimisaika). Mutta sen voin sanoa, että ihanaa on ja suosittelen kaikille :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kun mä kosin jännitti, mutta toisaalta olin helpottunut

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä kosinta tuli täytenä yllätyksenä. Mies joutui jopa toistamaan kosinnan uudelleen ennen kuin hämmentynyt mieleni sisäisti että minua todella on juuri kosittu. Päällimmäisin tunne siis lienee ollut täydellinen yllättyminen, siinä sivussa yletön onnellisuus ja pökertynyt olo. Ehkä siihen vähän liittyi epävarmuuttakin sitoutumisesta. <3 Nyt olen ollut vaimo n. kuukauden ajan ja päivä päivältä tuntuu paremmalta! On ihanaa olla täydellisen sitoutunut toiseen. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sitoutumisesta oltiin kyllä puhuttu, mutta ei mitenkään hirveän vakavasti. sain silloin semmoisen kuvan, että ei vielä pitkään aikaan. Niinpä yllätys oli täydellinen kun oltiin kahdestaan kynttilänvalossa mökillä sulhasen 20-vuotis syntymäpäivänä ja rakas esitti kysymyksen. Taisi mennä vielä niin, että haluan olla kanssasi loppuelämäni, mennäänkö kihloihin. :D Aika romanttista vaikka vaimosta ei puhuttu mitään. Aloinkin sitten itkeä kun olen tämmöinen herkkis. Oli kyllä elämäni kaunein hetki!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olin ihan ku halolla päähän lyöty :D Ensimmäinen ajatus oli, että nyt tuo pelleilee ja vain harjoittelee. Mutta sitten kun sormusrasian kaivoi taskustaan olin ihan sanaton... Onneksi sen myöntävän vastauksen osasin kuitenkin sanoa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vastasin, että tulin iloiseksi, koska kosinta ei ollut mikään täysi yllätys :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä vastasin että "tulin iloiseksi". Tosi asiassa ensin en ottanut herraa ihan tosissaan, koska se oli kuluneen vuoden ajan muutaman kerran kysynyt jotain aiheeseen liittyen (että mitä mieltä olisit, jos mentäis kihloihin ja mä siihen toiveikkaana, että ootko tosissas? ja se, että en... ehkä sit joskus) Joten mun ensimmäinen ajatus oli ilahtuminen ja epäusko samaan aikaan. En uskaltanut näyttää ilahtumistani, kun jos se taas jymäyttää... Joten kun näin sormukset, en meinannut vieläkään uskoa. Ilahduin silti kovin ja melkein halkesin onnesta mutta silti jälkeenpäin harmittaa se, että olin kuitenkiin niin epäuskoinen, että en uskaltanut kunnolla ruveta kiljumaan onnesta... No, onnellinen olin silti ja aivan ihanaa oli nähdä sormus kiiltelemässä vasemmassa nimettömässäni :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Halkesin onnesta :D Tosin tiesin kyllä että kosinta oli tulossa jossain vaiheessa kevättä / kesää, mutta kyllä se silti oli ihan uskomaton tilanne.Taisi tulla itku ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vastasin, että tulin iloiseksi. Ihan eka tunne oli hämmästys, olin nimittäin vielä nukkumassa kun kosinta esitettiin. Piti pyytää toistamaan, kun en ollut ihan varma kuulinko oikein :lol: eipä enää väsyttänyt ja pomppasin ylös melkosen hilpeenä :lol:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tunsin helpotusta.

Olin jo pitkään odottanut kihlautumista, meinasin jo itse mennä kosimaan miestäni uudestaan.

Vauvan syntyminen vain lähestyi ja lähestyi ja tuntui ettei mies ollut moinaskaan asiasta :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Halkesin onnesta. :D Se tuli niin yllätyksellä kun oltiin kultani kans sen systerin parvekkeella tupakille ja sit se yht äkkiä polvistui ja kosi. :wub:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olin ihan kauhuissani, niin puun takaa kosinta tuli. Mitään ei oltu aiemmin puhuttu ja mielessä vaan pyöri ajatukset siitä, mihin lupaudun jos myöntävästi vastaan. Vähän aikaa juteltiin asiasta ja sen jälkeen uskalsin onnellisena vastata kyllä, kun kosinta ei miehellekään tarkoittanut sitä, että heti naimisiin ja lapset alulle ;).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Halkesin onnesta, vaikka olinkin arvannu kosinnan tulevan :) Oih.. Vieläkin muistelen sitä onnellisena. Sulho oli nähny niin paljon vaivaa, kun olin ollu leikkauksessa eikä se voinukaa viedä mua ulos, niinku se oli ajatellu (ois halunnu viedä mut veneilee :-X ).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minulla kyseessä oli kyllä ihan muu tunne.. Oltiin tavattu pari viikkoa aiemmin, päättömän rakastuneita oltiin, kun sulkki ekan kerran paukasi että no milloinkas sitä kihloja ostellaan. Tunne oli lähinnä epäuskoinen, että äläs nyt naurata. Mut toinenhan oli ihan tosissaan.. No sitä sitten siirrettiin naureskelemalla kuitenkin sitä aihetta, kunnes muutaman viikon päästä sama kysymys esitettiin taas. Siinä kohtaa alkoi minustakin jo tuntua että no jaah, aika ihanaahan tämä kyllä on. Sormukset ostettiin kuitenkin jännityksen ja jopa hetkittäin kauhunkin sekaisin tuntein, ajattelin oikeasti ettei tässä ole mitään järkeä mennä naimisiin näin pian. Kihlausta seurasikin meillä vaikea jakso, muutettiin yhteen ja oli tosi möykkyistä muutaman kuukauden ajan. Uusperheen arki kun ei ole sitä siloisinta muutenkaan yleensä. Arvelutti ja epäilytti ja ahdisti. Minulla on jo yksi epäonnistunut avioliitto takana, joten sekään ei ollut omiaan lisäämään varmuuden tunnetta. Elämä on kuitenkin tasoittunut siitä ja onni kihlauksesta ja tulevasta avioliitosta kasvanut. En vieläkään tiedä uskonko todella elämänpituiseen rakkauteen, mutta meidän rakkaus on kuitenkin niin isoa että jos tämä ei kestä, niin eipähän sitten kestä mikään. Helppoa ei ole aina ja joka päivä, ei ollenkaan, mutta meillä on sellainen yhteenkuuluvaisuuden tunne ja vetovoima ja rakkaus ja tahto, että hyvänen aika. Minä uskon että saamme tämän toimimaan, eikä sitä oikein muuta voi. Häät tekevät minusta nykyisin niin huumaavan onnellisen, että on vaikea uskoa minkälaisia ajatuksia olen välillä käynyt läpi. Huhhuh, itkettää!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Toki olin todella onnellinen,tosin kosinta tuli kihlauksen jälkeen,kun ehdimme olla vain 24 päivää yhdessä ennen kihlautumista :grin: Nyt on vuosia jo reilu neljä yhdessä ja kaksi lasta :-X

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä taisin olla eniten ihmeissäni, vaikkakin onnellinen. Suhdetta takana silloin jotain 5 vuotta ja mies oli ollut aika salaperäinen kaikkien parisuhdejuttujen kanssa... Aavistelin jotain, mutta tuli ihan puun takaa silti! Nyt vuosi aviossa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vastasin, että tunsin helpotusta. Johan sitä hitto sentään oli odotettu! Kahdeksan vuotta yhteiseloa oli tuona päivänä täynnä, kun ukko polvistui. Tilanne tosin tuli minulle myös täytenä yllätyksenä, en todellakaan osannut sitä odottaa. Olin jo jollakin tasolla saanut itseni sopeutumaan ajatukseen, että ehkä se ei koskaan tapahdukaan (mielessäni olin asettanut 10 vuotta ehdottomaksi rajaksi, jonka jälkeen on turha enää kosiskella).

Nyt kuitenkin onnellisesti kihloissa ja häätkin kieltämättä jollakin tavalla mielessä. Täytyy myöntää, että myös olen suutani soittanut sulkille viivyttelystä. ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tulin iloiseksi. vaikka mies ei kylläkään kosinut vaan yhdessä sovittiin kihlauksesta :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Halkesin onnesta:

Itkin ja tärisin!!! :-X

Kaikkien vuosien ja eletyn elämäni (johon niin monta miljoonaa :( pettymystä ja surua :( on tullut omalle kohdalle) jälkeen kohtasin tämän ihanan mieheni joka minua rakastaa ja jota minä rakastan – ja uusi elämäni, MEIDÄN elämämme, voi alkaa!!! :-X :-X :-X

– Eihän siinä nyt voi olla pakahtumatta, kun mies polvistuu...oijoih, ihan tulee kyyneleet taas silmiin. :wub:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now