Ragazza

Muiden suhtautuminen kun järjestetään toisia tai kolmansia jne. häitä

28 posts in this topic

Minkälaisia kokemuksia muilla on toisien, kolmansien tms. häiden järjestämisestä?

Itse olen nyt menossa toista kertaa naimisiin ja minua kiusaa suuresti äitini asenne. Hän ei ylipäätään ole kovinkaan aktiivisesti ollut kiinnostunut häistä eikä ole kysynyt niistä mitään oma-aloitteisesti. Silloin kun hän muutaman kerran on asiasta malttanut keskustella on hän joka ikisessä asiassa halunnut palata ensimmäisiin häihini. "Ketä kutsuitte silloin?" "Kutsuttiinko ne ja ne silloin?" "Mitäs te tarjositten silloin ?" " Maksoitteko te silloin per hlö vai jonkun kiinteän summan?" jne. jne. Olen yrittänyt ajatella, että se on osa menneisyyttäni enkä voi kieltää ihmisiä ajattelemasta sitä. Edellinen avioliittoni, edellinen aviomieheni ja edelliset hääni eivät todellakaan ole mikään tabu, vaan pystyn kyllä puhumaan niistä ihan luontevasti, mutta liika on kyllä liikaa. Viimeksi sain tarpeekseni kun äitini aivan joka asiassa palasi entiseen. Kun hän kyseli edellistä menua, ilmoitin tiukasti että EN kuule muista niitä asioita! Onneksi olemme puhuneet asiasta lähinnä puhelimitse eikä mieheni ole tarvinnut kuunnella näitä juttuja. Minusta voisi olettaa aikuisen ihmisen tajuavan, että en välttämättä halua ihan koko ajan puhua edellisistä häistäni vaan katsoa eteenpäin.

Edited by Ragazza

Share this post


Link to post
Share on other sites

Voi että, varmasti tosi tylsää tuollainen. Voit kyllä mielestäni ihan suoraan sanoa äidillesi, että sillä ei ole mitään väliä, mitä edellisellä kerralla tehtiin, koska kyseessä ovat nyt eri häät. Niin varmaan itse sanoisin..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Joo, ei kuulosta kivalta :angry: Onkohan äitisi jotenkin vaikea hyväksyä että olet eronnut ja löytänyt uuden miehen? Toivottavasti saat sanottua hänelle, että keskitytään nyt näihin häihin ja unohdetaan edelliset.

Jaksamista <_<

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sympatiat ketjun aloittajalle. :-X

Mulla oli (on) nyt 2. kerta. Jos mä oikein tulkitsin äitiäni hääsuunnitelmien alussa (ja uskon tulkinneeni, vuosien kokemuksella <_< ) niin ensinnäkin hänestä siviilivihkiminen ilman mitään juhlia kuulosti niiiiin hyvältä ja yllättyi, kun kerroin miehen haluavan kirkon ja juhlat. Nooh, sitten hän piti parempana hoitaa kirkko-osuus jossain kryptassa kuin ihan kirkkosalissa. Hohhoo, en todellakaan halunnut raahata ekaa kertaa asialla olevaa miestäni johonkin tunkkaiseen loukkoon vaan kunnolla kirkon puolella hommat pitää hoitaa, jos kerran sille tielle lähdetään. Äiti taisi kuitenkin nopeasti huomata, että tehdään mitä halutaan, ja oli sitten lopulta ihan innosta soikeana (äidit!). :lol: Kavereiden kanssa ollaan puitu menneet häät ja exät hyvässä hengessä. :grin:

Joo, muistui mieleen kyllä yksi juttu... ei ollut tosin asialla mun äiti vaan eräs sukulaisen puoliso, ihan kiva tyyppi, mutta ehkä hieman ajattelematon sillä kertaa: oltiin heillä kylässä ja siinä illalla sitten hän intoutui pitämän puhetta meidän kahden kunniaksi... ja puhui myös exästäni... mikä ei ollut ehken ihan nappivalinta... :rolleyes: Onneksi mun nyxällä on hyvä itsetunto eikä vähästä hätkähdä.

Sen verran pitää vielä jatkaa, että ihan tietoisesti jätin kutsumatta häihin ainakin yhden henkilön, jonka tiesin voivan aiheuttaa... jos ei nyt pahan mielen juhlissa niin ainakin vähän semmoisen "sanoisin sulle päin naamaa takaisin, että olet tekopyhä paskanjauhaja, mutta en sano, koska olet täällä vieraanamme" tilanteen, koska se vois ihan pokkana kaikkien kuullen lässyttää "silloin sun ensimmäisissä häissä oli täähän tehty silleen ja tälleen ja silloin sun vaarivainaa piti niiiiin ihanan puheen... jne jne" (Sukulaisiaan ei valitettavasti voi valita. )

Se mua kyllä hieman vaivaa, kun en tiedä, että tietääkö mun tuoreet appivanhemmat, että mä oon ollut aiemmin naimisissa. Mies ei oo sitä koskaan niille erityisesti sanonut, koska hänen mielestään se nyt ei ole mikään olennainen asia, joka pitäis kertoa... "mä oon tavannut yhden ihanan naisen, se on 30 vee ja eronnut..." Joo ei.

Edited by Ms Query

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä tulevat appivanhemmat kyllä tietävät että olen ollut naimisissa koska ensitapaamisella alkoivat udella sukunimestäni, joka siis oli edellisen miehen. Totesin vaan että se ei ole tyttönimeni, joten sen nimisiä sukulaisia minulla ei ole. Vähän aikaa nieleskelivät (tai siis anoppi nieleskeli) ja minä yllätyin siitä kuinka herkullinen tilanne oli eikä niinkään piinallinen :D

Olen ajatellut pyytää paria ihmistä pitämään puheen häissä, mutta aion heille sanoa suoraan (siltä varalta etteivät itse sitä käsitä) että muuten tietysti vapaat kädet puheen suhteen, mutta en halua että viitataan siihen että edellinen kerta meni puihin. Koskaan kun ei näköjään voi tietää mitä ihmiset tajuavat ja mitä eivät.

Äidilläni ei todellakaan ole mitään tulevaa miestäni vastaan, päin vastoin kuuluu fan clubiin ihan täysillä ;) mutta jostain syystä hänestä tuntuu olevan veikeää puhua edellisistä häistäni. Kun ilmoitimme iloissamme tulevista häistä ja ajankohdasta, hän luuli myös ilmeisesti olevansa hauska ja ilmoitti muitta mutkitta että hän on juuri silloin kursseilla. Totesin vaan että sitten jäävät häät väliin...

Meillä exästä harvoin puhuvat muut kuin isoäitini, jolla on vielä hääkuvanikin seinällä seuraavia häitä odotellessa :D . Tuleva mieheni kuitenkin ymmärtää että kyseessä on vanha ihminen eikä ole asiasta moksiskaan. Asiaa toki auttaa se, että hän tietää olevansa erittäin pidetty meidän suvussa. Sitä vastoin tuleva anoppini kunnostautui aluksi hienosti tässä hommassa. Hän muisteli mieheni exää niin antaumuksella, että hän joka ikisellä tapaamisella onnistui jossakin yhteydessä mainitsemaan exän vähintään kerran. Mieheni puuttui asiaan ehkäpä kymmenennellä kerralla kun anoppi kyseli ovatko mieheni ja hänen EXÄNSÄ "jo" käyneet lastenvahtina eräällä tutulla pariskunnalla, jonka kanssa asiasta oli ollut puhetta vuosia aikaisemmin!! Jatkoin syömistä ihan hiljaa kun appiukkoni ääneen epäili, että anopilla oli nimet menneet sekaisin ja tarjosi että hän varmaan oli tarkoittanut miestäni ja MINUA. Anoppi ihan närkästyi ja korjasi edelleen että puhuu tosiaan mieheni entisestä tyttöystävästä. Kaikki muut ilmeistä päätellen olivat hyvin ihmeissään ja noloina anopin puolesta ja vastasivat vain ihan yksitavuisesti. Kun olin poistunut paikalta myöhemmin, mieheni oli tiukkaan sävyyn ilmoittanut anopille että hän saa nyt luvan lopettaa sen exästä puhumisen tai me emme enää tule käymään heillä. :) Sankarini! Että kyllä näitä taitaa olla valitettavasti joka suvussa...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minullakin nyt toinen kerta..ensimmäisellä kerralla äitini hoiti kaiken itsekseen ja vanhempani maksoivat pienet häät. Eikä kumpikaan tykännyt sulhasestani niin yhtään :D

Pitäisi uskoa enempi vanhempiaan...

Nyt siis tavallaan kaikki onkin mulle aivan uutta, kun en ole aiemmin tätä tehnyt. Ja tuleepi neljä kertaa niin iso porukka kuin viimeksi. Ja se on mulle myös kunnia-asia että itse maksetaan, koska olen vanhemmilleni aiheuttanut aivan turhaan menoja elon varrella aiemmin..

Minun vanhempani ovat todella onnellisia puolestani, tykkäävät sulhosta kuin omastaan.

Miehen vanhemmat taasen...no appiukko on hyvä ja rento tyyppi ja on tyytyväinen kun poikansa on asettunut aloilleen.

Anopille tekee tiukkaa se että olen aiemminkin ollut naimisissa mutten usko etteikö olisi jo päässyt tosta yli koska on hyvinkin ymmärtänyt että olen ihan pähkinöinä sen poikaan :)

Silloin ensitapaamisella naama oli kyllä näkemisen arvoinen kun mies ei ollutkaan kertonut että olen eronnut ja mulla on lapsia (en tiedä kumpi järkyttyi enempi. Minä vai anoppi) :D

Miehellä on suvussa pari hyvin vanhoillista ja uskovaa ihmistä, joilla on ollut tapana napista ihan vaikka muodon vuoksi. Mutta kappas kummaa, ne tykkää musta ihan oikeasti :huh:

Joten en usko että kukaan sitä sen kummemmin märehtii. Minä korkeintaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Meillä tulevat appivanhemmat kyllä tietävät että olen ollut naimisissa koska ensitapaamisella alkoivat udella sukunimestäni, joka siis oli edellisen miehen.

Mulle kävi vähän samalla tavalla miehen läheisen työkaverin ja tämän vaimon kanssa. Oltiin just menty kihloihin ja tämä työkaverin rouva, jonka siis tapasin tuolloin ensimmäisen kerran, ihaili mun sukunimeä. Mutta koska tosiaan oltiin juuri kihlauduttu, jätin mainostamatta, että exän sukunimi se on. Kiittelin vain kehuista ja totesin, että harvinainen on... :rolleyes:

Edited by Ms Query

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä minä olen menossa ekaa kertaa naimisiin, mieheke toista kertaa. Kukaan muu ei ole nokkaansa koputtanut, paitsi tuleva anoppini vähän aluksi. Eikä sekään mitään pahantahtoista ollut, sitä vaan vähän pelotti, kun meidän häiden aikaan miehen edellisistä häistä on aikaa kutakuinkin vain 4vuotta. Mutta nyt on jo anoppikin täysillä mukana koko hommassa! :)

Ehkä tässä asiassa on myös apuna ollut se, että olen antanut itseni ymmärtää, että mieheni exästä ei tykännyt oikeastaan koko suvussa kukaan, minusta sitten taas tykätään (tai ainakin niin väittävät)

Kaikki ovat siis olleet todella iloisia ja onnellisia meidän puolesta.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Vähän aikaa nieleskelivät (tai siis anoppi nieleskeli) ja minä yllätyin siitä kuinka herkullinen tilanne oli eikä niinkään piinallinen :D

:lol: Naurattaa!

Olen ajatellut pyytää paria ihmistä pitämään puheen häissä, mutta aion heille sanoa suoraan (siltä varalta etteivät itse sitä käsitä) että muuten tietysti vapaat kädet puheen suhteen, mutta en halua että viitataan siihen että edellinen kerta meni puihin. Koskaan kun ei näköjään voi tietää mitä ihmiset tajuavat ja mitä eivät.

Minäkin sanoin isälleni, että muuten saa puhua mitä lystää, mutta entisiin elämiin en halua hänen hääpuheessaan viittaavan vahingossakaan, ne eivät kuulu meidän häihimme. Miehen lapsista toki annoin luvan puhua :) . Toisaalta luotin isääni, toisaalta katsoin parhaaksi varmistaa asian, ettei tarvinnut hääpäivänä sitä jännittää.

Hän muisteli mieheni exää niin antaumuksella, että hän joka ikisellä tapaamisella onnistui jossakin yhteydessä mainitsemaan exän vähintään kerran.

Argh!!!!!!!

:angry:

Mieheni puuttui asiaan ehkäpä kymmenennellä kerralla kun anoppi kyseli ovatko mieheni ja hänen EXÄNSÄ "jo" käyneet lastenvahtina eräällä tutulla pariskunnalla, jonka kanssa asiasta oli ollut puhetta vuosia aikaisemmin!! Jatkoin syömistä ihan hiljaa kun appiukkoni ääneen epäili, että anopilla oli nimet menneet sekaisin ja tarjosi että hän varmaan oli tarkoittanut miestäni ja MINUA. Anoppi ihan närkästyi ja korjasi edelleen että puhuu tosiaan mieheni entisestä tyttöystävästä.

Voi miten ärsyttäväää!!!!!!!!!!!!

Kun olin poistunut paikalta myöhemmin, mieheni oli tiukkaan sävyyn ilmoittanut anopille että hän saa nyt luvan lopettaa sen exästä puhumisen tai me emme enää tule käymään heillä. :) Sankarini!

Ihana mies :) .

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me ei olla vielä kerrottu kenellekään häistä, koska niihin on vielä niin pitkä aika (luultavasti loppukesällä 2009 tai ehkä jopa 2010), mutta nyt jo jännittää mitä sukulaiset ym. sanoo. Ihmiset jotenkin jämähtää siihen vanhaan ja tuttuun eikä huomaa että aika lentää..monen mielestä olen tyyliin viime viikolla eronnut, vaikka olen kuitenkin "uuden" mieheni kanssa ollut jo kolme vuotta. Häiden aikaan ollaan siis oltu yhdessä reilusti yli neljä vuotta (tai viisi), mutta onhan tuokin tietysti joidenkin mielestä nopeaa toimintaa.

Mun ero otti jotenkin tosi koville varsinkin mun isovanhemmille ja vaikka ymmärrän vanhojen ihmisten erilaisen ajattelumaailman, en silti ymmärrä sitä, että vaikeimmassa tilanteessa käyttäydyttiin niin kuin minä olisin tehnyt heille jotain pahaa. Eihän nuo ymmärtäneet että mustakin voi ehkä tuntua pahalta, vaan nyt vain heille on sattunut näin..huoh!

Päätettiinkin miehen kanssa että kun häät on edessä, kutsutaan vain ne ihmiset, jotka "tuntee meidät yhdessä"; vain kaikista läheisimmät jotka osaa olla onnellisia meidän puolesta ja jotka on nähneet kuinka paljon parempi meillä on olla yhdessä kuin ikinä kenenkään muun kanssa. Aiotaan siis kutsua vanhemmat, sisarukset (vähän jo jännitää mun vanhimman siskon reaktio) ja ystäviä ehkä parikymmentä. Maksimissaan siis meidän häihin osallistuu ihmisiä 30.

Olen tosi pitkälle sellainen ihminen joka miettii paaaaljon sitä mitö muut ihmiset ajattelee ja puhuu. Onneksi tuo tuleva sulhanen on paljon rennompi ja opettaa muakin siihen, että antaa ihmisten ajatella ja puhua. Ainahan ne sitä tekee, teit sitten mitä tahansa..tai vaikka jättäisit tekemättäkin :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Niinhän ollaan "jännitetty" muiden suhtautumista naimisiinmenollemme (kohta 11 v), että olemme unohtaneet kokonaan mennä naimisiin. Suku ja ystävät taas ovat unohtaneet ettemme ole naimisissa :rolleyes: . Lapset (kummallakin omat jotka asuvat kanssamme) ovat ehtineet tulla tässä sivussa aikuisiksi. Nyt sitten miehye kysäsi vihkimsseremoniaan ja siinä sitä pähkäämistä onkin! :P Viisainta varmaan on pyörähtää maistraatissa ja ottaa aikustuneet lapset todistajiksi, eikä pitää mitään kemuja kun niitä muutoinkin vierastetaan. Saattaahan tuon liiton sitten myöhemmin siunauttaa ja tarvetta ja halua tulee. Sielä voi sitten sukulaiset ja ystävät jatkaa pohdintaa: Aikookos nuo elää susiparina koko ikänsä?. Häh hää, eipäs eläkkään vaan sitä ette tiedä mokoma petolauma. :lol:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun mummia harmittaa kovin kun erosin exästä, oli kuulemma juuri okea mies minulle. En kyllä ole huomannut että vierastaisi sulhoakaan. Mun poika on ihan innoissaan häistä, exä yllättäenkin ei, mutta hänenkin kanssaan on asiasta juteltu. Siskoni on aivan innoissaan, tietty kun tunteekin minut kaikista parhaiten. Vanhempani eivät ainakaan näytä, jos heitä asia jotenkin häiritsee. Ehkä heitä harmittaa yleisellä tasolla hieman, että molemmat heidän tytöistään on eronneet. Vanhempani ovat molemmat kokeneet 2 avioliittoa, äiti 2 avioeroakin, joten ehkä pitävät omana syynään eroa jollain tapaa. Mutta sulho on otettu todella hyvin sukuun mukaan. Mielestäni on ihanaa, että exääkään ei ole jätetty suvun ulkopuolelle, vaan oli esim. siskon tytön synttäreillä uuden kumppaninsa kanssa.

Appivanhemmat ovat aivan innoissaan häistä, eikä heitä yhtään häiritse se, että olen toista kertaa asialla. Ovat joskus minulle kertoneet, miten ovat tyytyväisiä siitä, ettei heidän poikansa mennyt exänsä kanssa naimisiin, ja toisaalta siitä, että saivat "perheenlisäystä" näinkin nopeaan, kun minulla on lapsi exän kanssa :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

On se kumma kun muita ihmisiä jaksaa toisten naimisiinmenot hiertää. Kuitenkin meillä kaikilla on menneisyys, mitä ei voi muuttaa. Tehdään tässä elämässä muitakin vääriä valinoja kuin puolison valinta. Eihän sitä tarvi huonossa typaikassakaan väksin olla ja saa hakea uuden paremman paikan :P Ja minä ajattelen ainakin niin, että jos minun tuleva mieheni ei olis aikanaan eronnut olis multa mennyt hyvä mies sivu suun :D

Share this post


Link to post
Share on other sites
Mun mummia harmittaa kovin kun erosin exästä, oli kuulemma juuri okea mies minulle.

Ihanaa, kun muut ihmiset aina tietää, kuka on kellekin se oikea ja sopivin <_< Muutenkin ihmettelen tollasen päivittelyn tahdittomuutta, eikö ne tajua, ettei kukaan haluu tommosta kuulla? :huh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun appivanhemmat eivät vielä tiedä edellisestä avioliitostani. Pari kertaa on ollut hyvä mahdollisuus siitä kertoa, mutta mielestäni se on mieheni homma mainita asiasta. (Toisella kertaa tajuttiin tilanne jo kun se oli mennyt ohi.)

Kihlautumisestamme näyttivät kaikki olevan innoissaan ja äitini, isäpuoleni ja vanhempi siskoni ottivat myös vauva- ja hääuutiset hyvin vastaan :) Sulhasen äiti naureskeli meiän vauhtia (ollaan siis menossa naimisiin ensitreffien 1-v. päivänä) mutta ei meistä tunnu hyvältä jarrutella ja varsinkaan minusta, kun edellisen miehen kanssa meni jo 5 vuotta "hukkaan".

Isäni ja nuorempi siskoni eivät vielä tiedä, mutta saavat tietää lähiaikoina :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jollain viisiin vaikea uskoa että juurikaan kukaan tulisi innostumaan... Tosin yhdelle vasta kertonut, sieltä tuli ihan hyvä vastaanotto :) Kosinnan jälkeen en juurikaan onnitteluja saanut :(

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tiedän jo entuudestaan, että äitini ei tule olemaan onnellinen, jos menemme naimisiin. Hän ei ole koskaan ollut mikään romantikko, joka huokailisi hääjuhlien ja rakkaudentunnustuksien vuoksi. Ei hän muinoin onnitellut tytärtänikään kihlauksen johdosta, vaan kysyi, että "no pitäskö sua nyt sitten muka onnitella?". Tosin oli kyse teinikihloista, jotka purkaantuivat ajanoloon, mutta en silti ymmärrä, miksei toinen saisi iloita vaikka vain lyhyenkin hetken ja miksei siihen iloon voisi ottaa muutkin osaa. Vähänhän tässä maailmassa on asioita, jotka ikuisiksi on jääneet.

Muita sukulaisia minulla on kovin vähän, enkä tiedä, miten he suhtautuisivat. Silloin nuoruudessani, kun menin vihille, kaikki oli minimoitu. Ei ollut kuin todistajien läsnäollessa toimituskappelissa vihkiminen ja hääjuhlaa ei ollut. Silloinkaan äitini ei olisi edes onnitellut, mutta kun sattui toisena todistajana olemaan, niin minä kättelin häntä.... jotenkin on tuo tilanne jäänyt mieleen.

Uskoisin, että mahdollinen (taidan olla aika skeptinen) avioliittomme onkin enemmän miehekkeeni suvulle mieluinen asia. Hänen äitinsä on kovin ilahtunut minusta, samoin hänen kaksi poikaansa. Toisaalta, kamullani on takana hyvin huono ja riitainen avioliitto, jota hänen sukunsa on sivusta seurannut ja myös jälkikasvu on lapsuutensa riitojen seassa viettänyt, eli voi hyvinkin olla, että he tunnistavat minut paljon rauhallisemmaksi, kuin "edeltäjäni".

Share this post


Link to post
Share on other sites

No. edelliseen lisätäkseni, että aika nyt sitten näyttää, onko äitini yhtään iän mukana pehmennyt. Epäilen kuitenkin, että sama jäärä siellä on vastassa, kuin ennekin.

Edited by helmiannikki

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä menen kolmatta kertaa naimisiin, miehelleni kerta on ensimmäinen.

Sukulaisilta ei löydy minkäänlaista ymmärrystä, mutta todelliset ystäväni ovat todella onnellisia puolestani.

Minulla ei ole oikeastaan koskaan ollut oikeita häitä.

Ensimmäinen avioliitto solmittiin kaikessa hiljaisuudessa, kun lapsi oli jo syntynyt.

Toinen avioliitto virallistettiin maistraatissa.

Tietenkin harmittaa sekä omasta että mieheni puolesta, että sukuni käyttäytyy moukkamaisesti. Eivät ole halunneet edes tavata miestäni.

Tulevat saamaan hääkutsun, itse valitsevat tulevatko vai eivät.

Share this post


Link to post
Share on other sites

En ole itse asiassa jutellut kuin oman perheen ja lähisuvun sekä sulhasen suvun kanssa. Kaikki vaikuttavat suhtautuvan ihan hyvin :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me ei aiota kertoa kellekään, joten ei tarvitse miettiä mielipiteitäkään. Kihlaus ei kovin suurta innostusta herättänyt, ei kukaan tosin negatiivisestikaan suhtautunut. Tuntuu ettei lähipiiri oikein välitä. Ja sekä mun että miehen toinen kerta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei tarvi miettiä muiden mielipiteitä, ku karataan. :P

Share this post


Link to post
Share on other sites

Karkaaminen meilläkin aluksi suunnitelmissa, mutta sittemmin päätettiin kuitenkin ottaa lähimmät mukaan juhlistamaan. Varmaan meidän vauhtimme (ensitapaamisesta alttarille puolessa vuodessa) vähän ihmetyttää, ja joku voi tuota toiselle kierrokselle lähtemistäkin ihmetellä, mutta:

 

4db77_ORIG-look_at_all_the_fucks_i_give.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mekin meinattiin ensin, että paukautetaan salaa maistraattiin. Tai joku vihkiminen ristiäisissä. Minä en osannut ajatella mitään juhlia kun on "jo" toinen kerta.

Sitten sulho sanoi, että haluaa kyllä kunnon häät. Jonkun aikaa sulateltuani asiaa innostuin. Kunnom unelmahäät tiedossa. Minun perhe on ainakin innoissaan tulevista juhlista. Äitini pääsee kaasoksi toisen kerran, ja ideoi talvijuhlia mun kanssa. :)

En usko, että kukaan jaksaa/viitsii ainakaan minulle avautua siitä, että toisia häitä olen järjestämässä. Sulhon perhe on tiennyt alusta asti, että olen ollut naimisissa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now