Guest Vieras_Laura_*

Bestman pulassa - Sulhanen empii

19 posts in this topic

Moikka!

Meillä on sellainen tilanne, että sulhaseni pääsi/joutui(?) bestmaniksi parhaan kaverinsa häihin nyt noin puoli vuotta ennen omia häitämme. Käytin sanaa "joutui" sen vuoksi, että häät ovat jo nyt kuukautta ennen muodostumassa fiaskoksi. Tämä nyt naimisiin menevä sulhanen, kutsutaan häntä Matiksi, on omalle sulholleni sanonut häistään muun muassa seuraavaa:

" Eipä nämä häät olleet mun idea"

" Kyllä sä tiedät, etten mä ton kanssa olisi naimisiin halunnut"

" Jospa se olis tyytyväisempi kun saa olla niinkun muutkin (=viettää häät)

" Peru polttarit, Mimmi (tuleva vaimo) suuttui kun ei saanut ideoida niitä"

" Onhan tää elämäni virhe, mutta nyt kävi näin"

Nämä kommentit on sanottu siis ihan tosissaan ja tippa linssissä, eikä poikien kaljaillan lopulla "hyvänä läppänä". Eli huolella valmistellut polttarit joudutaan perumaan viime hetkellä, koska tuleva vaimo oli suuttunut niin vietävästi siitä, ettei saanut osallistua järjestelyihin. Ja oma sulhoni on nähnyt tosi paljon vaivaa polttareiden järjestämiseksi. Voi apua! Mitä mieltä olette, miten ihmeessä sulhaseni pystyy hoitamaan tilanteen fiksusti? Olisiko hänen käytävä taistoon tätä Mimmiä vastaan vai sanottava suoraan Matille, että homma seis. Vai olisiko hänen oltava hiljaa ja seurattava sivusta kun paras kaveri vannoo papin edessä "tahdon" vaikka oikeat tunteet on ihan muuta... ? Entä sitten bestmanin puhe, kuinka pitää fiksu puhe,kun hän ei halua sanoa olevansa onnellinen kaverinsa puolesta, toivovansa pitkää liittoa ym. ym. Koko kaveriporukka sen tietää, että sulho on hyvin vastahakoinen näiden häiden suhteen. Kamalaa seurata sivusta. :(

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onpa kaamea tilanne. Ehkä sulhasesi olisi hyvä keskustella "Matin" kanssa asiasta, mutta eipä hän loppujen lopuksi mitään sille mahda, jos "Matti" päättää mennä naimisiin, vaikkei tahdokaan. Polttarit sen sijaan pitäisin, vaikka "Mimmi" olisikin vastaan. Se asia kun ei hälle oikeasti kuulu.

On varmasti vaikea seurata tuollaista sivusta, mutta eipä voi kun ihmetellä tuon "Matin" aivoituksia. Mennä nyt naimisiin vastoin omaa tahtoaan. Ajatteleeko se, että avioeroaminen on helpompaa kuin häiden peruminen?

Share this post


Link to post
Share on other sites

No sepä se! Kun ei oikein toiselle voi mennä sanomaan, että "peru hääsi, se on sun parhaaksi"... Niiden polttareiden vuoksi oma sulhoni on ihan rikki, kun oli suunnitellut vaikka ja mitä. Lisäksi Matin kavereita toiselta puolelta Suomea oli tulossa sitä varten tänne.. Mä en oikein tiedä mitä sanoa, kun sulhoni kyselee neuvoa, että mitä pitäis tehdä. Kai me sitten vaan varaudutaan kaikkeen mitä voi sattua, ja mikäli häät sitten tulee, mennään sinne hymyssä suin ja onnitellaan. Eihän siinä mulla mitään, kun en hääparia niin hyvin tunne, mutta kun sulhaseni on niin "sisällä" tilanteessa, ja häntä on myös kuormitettu tällä kaikella liialla tiedolla suhteen oikeasta luonteesta... Ei voi sanoa että "ei se sulle kuulu" kun tietää niin sanotusti liikaa ja on vähän niinkun velvoitettu tilanteeseen.

Ah, ihana päästä avautumaan tilanteesta muuten ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kuullostaapa surkealta. :( Eikai kukaan oikeasti voi olla niin hölmö, että menee naimisiin vasten tahtoaan, jotta saa vaimon tyytyväiseksi??! Mun mielestä sulhosi kannattaisi tälle "Matille" nyt sanoa ihan reippaasti, että kuullostaa siltä, että teidän ei kannata mennä naimisiin, jos toisen tunteet ovat tuollaiset. Häiden peruminen on todellakin takuulla helpompi prosessi kuin avioero ja kaiken omaisuuden puolittaminen jne jne. Ja itselleen ja toisellekin siinä vain tekee hallaa, jos kituu huonossa suhteessa vaikka oikeasti haluaisi jotain muuta... voi voi, onpa kyllä surku. :( Toivottavasti heillä asiat selviää ennen h-hetkeä! ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mitä tapahtuu jos "mimmi" suuttuu? Polttarit ei mimmille kuulu ja polttarithan voi viettää. Jos mimmi suuttuu eikä halua enää naimisiin niin kaikkihan meni sit putkeen :P noh vitsi vitsi, ei mua kannata niin vakavasti ottaa. Ärsyttää vaan tollanen

Share this post


Link to post
Share on other sites
Kuullostaapa surkealta. :( Eikai kukaan oikeasti voi olla niin hölmö, että menee naimisiin vasten tahtoaan, jotta saa vaimon tyytyväiseksi??!

Itse asiassa, mun serkkuni meni naimisiin aikoinaan, vaikkei itse halunnut. Juuri ennen vihkimistä totesi vain bestmanille, että "tämä ei ole mun viimeinen muija". Jo häissä tunnelma oli jäätävä ja selvästi morsiamen äidin show, joka veti kaikki ohjelmanumerot ja esiintyi itse etc. Tuore vaimo tuli sitten heti raskaaksi häiden jälkeen, mutta avioliitto päätyi eroon jo ennen kuin lapsi ehti syntyä. Että kyllä näitä tapauksia vain riittää oikeassakin maailmassa.

Share this post


Link to post
Share on other sites
" Eipä nämä häät olleet mun idea"

" Kyllä sä tiedät, etten mä ton kanssa olisi naimisiin halunnut"

" Jospa se olis tyytyväisempi kun saa olla niinkun muutkin (=viettää häät)

" Peru polttarit, Mimmi (tuleva vaimo) suuttui kun ei saanut ideoida niitä"

" Onhan tää elämäni virhe, mutta nyt kävi näin"

Ei pysty käsittämään! :huh: Siis onko joku pakottamassa tätä "Mattia" haulikolla uhaten naimisiin vai miten ei aikuinen mies osaa kääntää kelkkaansa, kun on menossa suuntaan, johon ei itse halua?! Miten sulhasesi reagoi näihin Matin puheisiin? Jos hän on Matin läheinen ystävä, niin hänen kannattaisi kehottaa tätä miettimään asiaa kunnolla ja olla tukena, jos Matti tuleekin toisiin ajatuksiin (eli peruu häät/ eroaa morsiamestaan). Jos nuo kommentit on lausuttu tosissaan, niin ei nyt herran tähden pidä naimisiin mennä, vaan miettiä, haluaako edes olla ko. naisen kanssa yhdessä! Ei kai vain morsian ole raskaana, ja tästä tule pakko mennä naimisiin? Olisihan toki tylyä perua kihlaus raskaana olevan naisen kanssa, mutta elämä on. Ja siinäkö annetaan hyvä lähtökohta perheelle ja lapselle, että ollaan onnettomassa liitossa, jossa kumpikaan ei rakasta ja kunnioita toista (kärjistettynä)?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ihme vässykkä sulhasena. Parasta mitä bestman voisi tehdä on ylipuhua sulhanen perumaan häät. Varaavat vaikka poikienreissun äkkilähtönä jonnekin lämpimään ja tekstaavat sitten sieltä morsiamelle "PERU HÄÄT!" tekstarin. Parhaassa tapauksessa lusikoiden jako on suoritettu jo ennen kuin ex-sulho on ehinyt takaisin lomalta.

Parempi erota ENNEN häitä kuin vasta häiden jälkeen - todellakin!!

Share this post


Link to post
Share on other sites
Ihme vässykkä sulhasena. Parasta mitä bestman voisi tehdä on ylipuhua sulhanen perumaan häät. Varaavat vaikka poikienreissun äkkilähtönä jonnekin lämpimään ja tekstaavat sitten sieltä morsiamelle "PERU HÄÄT!" tekstarin. Parhaassa tapauksessa lusikoiden jako on suoritettu jo ennen kuin ex-sulho on ehinyt takaisin lomalta.

Parempi erota ENNEN häitä kuin vasta häiden jälkeen - todellakin!!

No tuota. Eiköhän tuon aikuismaisemminkin voi hoitaa. Alkuperäisessä viestissä morsian oli tietysti esitetty melko vastenmielisenä henkilönä, mutta vaikka hän sellainen olisikin niin on hänelläkin tunteet. Naiset on usein toisilleen aika kamalia, mutta ei kai nyt tarvitse morsianta tuolla tavalla järkyttää. Voi tietysti olla, että kirjoitit tuon Filippa huumorilla, mutta musta tossa alkuperäisessä asiassa ei kyllä ole kauheasti mitään humoristista. Pitää ottaa huomioon sekin, että morsian saattaa tulenpalavasti haluta naimisiin juuri tämän miehen kanssa ja häiden perumisesta ja erosta voi tulla hänelle valtaisa kriisi. Toki on viisasta perua häät ja erota, mutta voi sen tehdä vähän tyylikkäämmin kuin tekstarilla poikien reissulta...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Niin, tuo tekstari on kyllä melko törkeä tapa, mutta sillä viittasin lähinnä siihen että ilmeisesti Matti oikeasti pelkää Mimmiä niin paljon ettei uskalla sanoa "ei" muuten kuin turvallisen välimatkan päästä.

Jos olisin bestman niin puhuisin vakavasti Matin kanssa ja ehdottaisin, että häät ainakin "siirretään" määräämättömään ajankohtaan ja pariskunta menee juttelemaan vaikka edes pariksi kerraksi jonkun parisuhdeterapeutin kanssa. Juteltavaa nyt ainakin alkuun riittäisi tuosta Matin häidenperumisesta (jos Mimmiä ei muuten saataisi motivoitua mukaan).

Itse kuvittelisin, että todellisuudessa Matti ei ole sanonut Mimmille halaistua sanaakaan omista todellisista tunteistaan ja Mimmillä ei ole aavistustakaan Matin mietteistä. Ja hänkin varmaan peruisi häät hetimiten, jos tietäisi.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Kuullostaapa surkealta. :( Eikai kukaan oikeasti voi olla niin hölmö, että menee naimisiin vasten tahtoaan, jotta saa vaimon tyytyväiseksi??!

Itse asiassa, mun serkkuni meni naimisiin aikoinaan, vaikkei itse halunnut. Juuri ennen vihkimistä totesi vain bestmanille, että "tämä ei ole mun viimeinen muija". Jo häissä tunnelma oli jäätävä ja selvästi morsiamen äidin show, joka veti kaikki ohjelmanumerot ja esiintyi itse etc. Tuore vaimo tuli sitten heti raskaaksi häiden jälkeen, mutta avioliitto päätyi eroon jo ennen kuin lapsi ehti syntyä. Että kyllä näitä tapauksia vain riittää oikeassakin maailmassa.

Niin riittää :( Mä en itse tätä morsianta kovin hyvin tunne, eli en hänestä voi kertoa oikein mitään. Kaikki kuulemani on kovin vahvasti värittynyttä oman sulhaseni mielipiteillä. Joihin taas vaikuttavat "Matin" jutut. Mutta oli morsian minkälainen tahansa, ei mielestäni kumpikaan ansaitse tuollaista liittoa. Tuntuu, että tää tilanne on höyryveturi joka puskuttaa kohti rotkoa, eikä oikein mitään voi tehdä pysäyttääkseen sen.

Onhan se niinkin, että jokainen tekee omat virheensä, mutta jos oma ystäväni olisi ko. tilanteessa, olisi vaikea olla hiljaa. Oma sulhaseni on "Matilta" koettanut nyt tässä kysellä, että "oliskos mitään muuta vaihtoehtoa miten toimia kerta ei nappaa ym." mutta ei tunnu auttavan. Voin vaan kuvitella miltä tuntuu muutaman viikon päästä istua kirkon penkissä kuuntelemassa miten "Matti" "tahtoo" papin edessä rakastaa ja kunnioittaa morsiotaan. Hassulta tuntuu myös se, että Matti on useasti koettanut muuttaa pois pariskunnan yhteisestä kodista, mutta aina palannut kun "Mimmillä" on tullu paha olo ja vaatinut palaamaan.. Kaikenlaista. Se mitä mä nyt kehotin omaa sulhastani tekemään, on olla Matin tukena tilanteessa kun tilanteessa, koska en usko tän kaiken Matillekaan juhlaa olevan olosuhteiden valossa. Se kai se ystävän rooli kuitenkin on. Tukea myötä- ja vastoinkäymisissä ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Musta bestman voi hyvin järjestää ne polttarit. Se mitä aikuinen ihminen tekee kavereidensa kanssa vapaapäivänään ei kuulu morsiammelle. Siis on tietysti ihan kohteliasta tiedustella morsiammelta sopivia päiviä tms, mutta jos hän ei ole yhteistyökykyinen, niin en kyllä vain sen vuoksi peruisi polttareita, jos on tiedossa että sulhanen sellaiset haluaisi.

Ja siis tietysti fiksut polttarit, ei sellaiset, joissa ringissä puhutaan sulhasta luopumaan hääsuunnitelmista, jos hän ei siitä itse halua puhua. Tuollaisten keskustelujen paikka on muulloin.

Minkä ikäisistä ihmisistä tässä on muuten kyse? Onko kyse kovin nuorista vai onko tässä sellainen tilanne, jossa on oltu jo kauan yhdessä ja nainen on saanut väsytystaktiikalla miehen vihdoin suostumaan naimisiin. Silloin voidaan olettaa, että morsian on ainakin osittain tietoinen miehen ajatuksista. Tällöin pariterapiasta mainitseminen ei tulisi täytenä shokkina morsiammelle. Sulhaselle voisi siis mainita, että ehdottaisi tätä mahdollisuutta ja häiden siirtoa morsiammelle.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Häiden siirtäminen olisi ehkä luontevin ja vähiten katastrofaalinen keino selvittää sekä "Matin" että "Mimmin" ajatuksia, mielellään niin että molemmat saavat sanoa rehellisesti ajatuksensa ilman että toinen käy välittömästi vastaiskuun. Mutta kuulostaa kyllä melko munattomalta mieheltä jos noin paljon vastustaa ajatus avioliitosta ko. naisen kanssa mutta ei saa mitään sanottua. Anteeksi nyt vaan. On mahdollisen avioliiton eväät melko vähissä jos ei tässä vaiheessa voi pari keskustella keskenään rehellisesti noin isoista asioista. (Ja ne polttarithan eivät kuulu morsiamelle kuin korkeintaan sen verran että voi toiveen esittää ettei lapdancea osteta miehelle. Terkkuja vaan aloittajan sulhaselle että pitää järjestämänsä polttarit jos vaan vielä ehtii. ;) )

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse jotenkin verrattavissa tilanteissa olleena pakko todeta kokemuksen suomalla rintaäänellä, että häiden peruminen minkälaisen tahansa myrskyn uhalla vaikka kuinka viime tingassa on aina parempi kuin ero.

Olen itse ollut kaksi kertaa naimisissa. Ekalla kerralla kaverini ja perheeni näkivät jo kihlausaikana sen minkä itsekin sisimmässäni tiesin - että tässä suhteessa en voi pitkän päälle elää. Halusin vaan uskoa raikkaasti ja typerästi papin aamenen parantavaan voimaan eli että naimisiin meno pelastaisi onnettoman suhteen. Kukaan ystävistäni ei kuitenkaan suutansa avannut ja sanonut että mieti nyt hyvä nainen vielä mitä olet tekemässä! Kaikki vaan olivat täpinöissänsä ja täysillä häähuumassa mukana. Kun liitto sitten reilun vuoden päästä karahti kiville, muutama lapsuusaikainen ystävä totesi että no joo, kyllähän tämä tiedettiin etukäteen.

Toinen yritys on aika lähellä tämän ketjun aloitustilannetta. Mieheni ei halunnut kanssani naimisiin, avioliittomme oli hänen mielestään minun painostukseni seurausta jne. jne. Varmaan yksi elämäni suurimpia loukkauksia oli se, kun kuulin tämän kaiken häneltä KAKSI VUOTTA HÄIDEN JÄLKEEN siinä yhteydessä kun hän ilmoitti haluavansa eron. Oltaisiin säästytty paljolta, jos hän olisi saanut vaikka sitten bestmanin tuella suunsa auki aikanaan eikä vaan jättäytynyt menemään kanssani naimisiin kun ei jättääkään osannut.

Molemmista tapauksista jäi maku, että voi MIKSI KUKAAN EI SANONUT MITÄÄN ennen häitä???

Ystävien rohkeus kehottaa harkitsemaan kaksi kertaa ei pelasta vain tuhoon tuomitulta avioliitolta. Se voi säästää ainakin osittain myös häihin liittyviltä taloudellisilta uhrauksilta ja siltä perkeleelliseltä pettymykseltä, minkä avioliiton särkyminen aiheuttaa. Kihlauksen purkautuminen tai avoero vaikka hääpäivän aamuna ei jätä papereihin iänkaiken kestävää leimaa siitä, että olet ollut tämän ihmisen kanssa naimisissa. Itse olisin säästynyt paitsi kaksilta häiltä, myös pitkiltä terapioilta, kahden asunnon ostolta (ja niiden maksamiseen liittyviltä selvittelyiltä) yms. pieneltä, jos joku olisi rohkaissut painamaan jarrua ajoissa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Yksi vaihtoehto on tietenkin se, että Matti kuuluu tähän ärsyttävään miestyyppiin, joka valittaa ja haukkuu vaimoaan aina ja iänkaikkisesti kavereilleen. Kaikki maailman paha ja vääryys johtuvat tyttöystävästä/vaimosta. milloin mitäkin. Ainakin joku juttu peruuntuu tms. niin aina on vaimo kieltänyt lähtemästä jne ja niin on elämä kurjaa ja voivoi.

Todellisuudessa mies viihtyy vaimonsa kanssa oikein hyvin ja ei itse halua lähteä kavereiden kanssa mökille tms (ja käyttää vaimoaan tekosyynä).

Vähän tälläinen tilanne oli mieheni kaverilla, en ollut ko. tyttöystävää itse nähnyt ja miehen kavereiden puheiden perusteella sain naisesta ihan kauhean kuvan! Kotityranni, joka ei päästä miesparkaa karkaamaan. Sitten myöhemmin olikin jännä, kun tapasin ko. naisen ja hän oli mitä herttaisin ja mukavin tyttö ja heillä meni miehensä kanssa hyvin (ovat vieläkin naimisissa - onnellisesti miehen puheista huolimatta!) jne ja reissujen peruuntumisen syy löytyikin yllättäen tästä miehestä (ei ollut aina edes kertonut vaimolleen kutsuista). Tällä miehellä on vain joku pakonomainen tarve haukkua vaimoaan ja omaa "karua tilannetta kotona" ja kerätä sillä itselleen jotain sääli/sympatia pisteita itselleen.

Eli mitä jos Matti onkin oikeasti ihan onnellinen Mimmin kanssa, mutta on vaan sellainen miespuolinen attention whore?

Edited by Filippa

Share this post


Link to post
Share on other sites

Voi morsian parka! Mulla tuli kanssa noi samat asiat mieleen kuin Filipallakin. Mietin vaan, että miltähän morsiammesta mahtaisi tuntua jos hän kuulisi miten sulho puhuu hänestä seläntakana. Varsinkin tuo särähti tosi pahasti korvaani " Kyllä sä tiedät, etten mä ton kanssa olisi naimisiin halunnut". Onkohan tää sulhanen sanonut tulevalle vaimolleen mitä oikeasti ajattelee vai ajatteleeko tosiaan oikeasti noin vai onko esitystä kavereille. Bm kuitenkin varman tuntee kaverinsa sen verran hyvin että erottaa nämä asiat toisistaan?

Edited by Afrodita

Share this post


Link to post
Share on other sites

Paha tilanne!

Itse jos olisin "Mimmi" toivoisin, että olisin tilanteen tasalla. Jos oma sulhoni ei voisi puhua minulle tuollaisista asioista, niin miksi mennä naimisiin?

Share this post


Link to post
Share on other sites
Moikka!

Meillä on sellainen tilanne, että sulhaseni pääsi/joutui(?) bestmaniksi parhaan kaverinsa häihin nyt noin puoli vuotta ennen omia häitämme. Käytin sanaa "joutui" sen vuoksi, että häät ovat jo nyt kuukautta ennen muodostumassa fiaskoksi. Tämä nyt naimisiin menevä sulhanen, kutsutaan häntä Matiksi, on omalle sulholleni sanonut häistään muun muassa seuraavaa:

" Eipä nämä häät olleet mun idea"

" Kyllä sä tiedät, etten mä ton kanssa olisi naimisiin halunnut"

" Jospa se olis tyytyväisempi kun saa olla niinkun muutkin (=viettää häät)

" Peru polttarit, Mimmi (tuleva vaimo) suuttui kun ei saanut ideoida niitä"

" Onhan tää elämäni virhe, mutta nyt kävi näin"

Nämä kommentit on sanottu siis ihan tosissaan ja tippa linssissä, eikä poikien kaljaillan lopulla "hyvänä läppänä". Eli huolella valmistellut polttarit joudutaan perumaan viime hetkellä, koska tuleva vaimo oli suuttunut niin vietävästi siitä, ettei saanut osallistua järjestelyihin. Ja oma sulhoni on nähnyt tosi paljon vaivaa polttareiden järjestämiseksi. Voi apua! Mitä mieltä olette, miten ihmeessä sulhaseni pystyy hoitamaan tilanteen fiksusti? Olisiko hänen käytävä taistoon tätä Mimmiä vastaan vai sanottava suoraan Matille, että homma seis. Vai olisiko hänen oltava hiljaa ja seurattava sivusta kun paras kaveri vannoo papin edessä "tahdon" vaikka oikeat tunteet on ihan muuta... ? Entä sitten bestmanin puhe, kuinka pitää fiksu puhe,kun hän ei halua sanoa olevansa onnellinen kaverinsa puolesta, toivovansa pitkää liittoa ym. ym. Koko kaveriporukka sen tietää, että sulho on hyvin vastahakoinen näiden häiden suhteen. Kamalaa seurata sivusta. :(

Huh huh... :girl_impossible: Jos tää tilanne ei oo huomiohakuisuutta, niin on tosi kauheaa, jos ei uskalla tulevalle puolisolleen kertoa omia mietteitään. Ei sillä, kenelle tollasta olis helppo kertoo "Hei, ajattelin, että tää häähumu tekis sut onnelliseks, mut en uskaltanu vaan sanoo, et mä en halua sun kans naimisiin, tää on mun elämäni suurin virhe." Ja kenen tuo ois helppo sanoo, ei mun ainakaan. Ehkä Matti sit ajatteli, että se suhde siitä jotenkin pysyis kasassa (ja kenties ainakin muuttuisi suht onnelliseksi jos ei varsinaisesti rakkausavioliitoksi). Syynä se, että Mimmi ilahtuu, kun saa touhuta häitä ja (ehkä toiveensa mukaisesti) pääsee naimisiin. Kauhea juttu varsinkin siksi, jos Mimmi oikeasti on onnellinen! :(

Kyllä ne polttarit pitäis pitää, ei "väkisin", vaan sanoa Mimmille, että niitä on suunniteltu jo niin kauan ja antaumuksella ja kavereita pyydetty ympäri Suomea ja soviteltu aikataulut ja (keksikää jotain päteviä perusteluja ja liiotelkaa kans vähän).

Kyllä mäkin toivoisin, että mulle joku vastaavasta kertoisi, mutta eipä se homma ystävällekään mikään helppo ole. Ihan kauhea isku se Mimmille olisi (oli hän sitten nyt luulossa missä tahansa) kuulla, että häät perutaan, siitä ei kyllä oikein pääse yli eikä ympäri. Monet on kuitenkin jo todennu, että helpompi ois nyt erota kuin myöhemmin avioerota, eli ehkä miehesi voisi vielä sanoa Matille tämän suht painokkaasti? Peruminen on varmasti kamalaa, mutta ei se siitä todellakaan herkummaksi muutu, jos menee vastentahtoisesti naimisiin. :( Mimmin puolelta asiaan ei tietty voi puuttua, kun ei ole morsiamen ystävä (ja siinä tulee jo vastaan se, että jokainen tehköön omat virheensä).

Siitä puheesta vielä, että miehesihän voi puhua ihan "yleisluontoisesti" vertauksilla avioliitosta (monestihan verrataan avioliittoa esim. laivaan, joka purjehtii tyynessä ja myrskyssä ja miehistö vetää yhtä köyttä / työmaa, jossa valmistetaan taloa vankalle pohjalle jne.) ja sitten vaan lausua onnittelusanat sanomatta kuitenkaan mitään hyvin erityistä hääparista. Elikkä nostaa maljan ja sanoa "Onnea!" tms. ilman mitään "Olkoon liittonne onnekas ja rakkaudentäyteinen".

Share this post


Link to post
Share on other sites

Moikka!

Meillä on sellainen tilanne, että sulhaseni pääsi/joutui(?) bestmaniksi parhaan kaverinsa häihin nyt noin puoli vuotta ennen omia häitämme. Käytin sanaa "joutui" sen vuoksi, että häät ovat jo nyt kuukautta ennen muodostumassa fiaskoksi. Tämä nyt naimisiin menevä sulhanen, kutsutaan häntä Matiksi, on omalle sulholleni sanonut häistään muun muassa seuraavaa:

" Eipä nämä häät olleet mun idea"

" Kyllä sä tiedät, etten mä ton kanssa olisi naimisiin halunnut"

" Jospa se olis tyytyväisempi kun saa olla niinkun muutkin (=viettää häät)

" Peru polttarit, Mimmi (tuleva vaimo) suuttui kun ei saanut ideoida niitä"

" Onhan tää elämäni virhe, mutta nyt kävi näin"

Nämä kommentit on sanottu siis ihan tosissaan ja tippa linssissä, eikä poikien kaljaillan lopulla "hyvänä läppänä". Eli huolella valmistellut polttarit joudutaan perumaan viime hetkellä, koska tuleva vaimo oli suuttunut niin vietävästi siitä, ettei saanut osallistua järjestelyihin. Ja oma sulhoni on nähnyt tosi paljon vaivaa polttareiden järjestämiseksi. Voi apua! Mitä mieltä olette, miten ihmeessä sulhaseni pystyy hoitamaan tilanteen fiksusti? Olisiko hänen käytävä taistoon tätä Mimmiä vastaan vai sanottava suoraan Matille, että homma seis. Vai olisiko hänen oltava hiljaa ja seurattava sivusta kun paras kaveri vannoo papin edessä "tahdon" vaikka oikeat tunteet on ihan muuta... ? Entä sitten bestmanin puhe, kuinka pitää fiksu puhe,kun hän ei halua sanoa olevansa onnellinen kaverinsa puolesta, toivovansa pitkää liittoa ym. ym. Koko kaveriporukka sen tietää, että sulho on hyvin vastahakoinen näiden häiden suhteen. Kamalaa seurata sivusta. :(

Tää kuulostaa valitettavan tutulta.

Itselle kävi vähän samalla tavalla.

Kirkon käytävää kävellessä ajattelin, että ainahan sitä sitten erota voi ja vuodenvaihteen jälkeen oli paperit vetämässä.

Ja voin sanoa, että tuli kalliiksi ... tästä on kohta 10 vuotta.

Nyt olen menossa uudestaan naimisiin ja tällä kerralla päätös on 100% varmasti oikea :)

(tästä on turha alkaa lässyttämään, vaaleanpunaiset lasit on tippuneet jo aikaa sitten)

On huomattavsti helpompaa tehdä ratkaisuja ennen naimisiin menoa, kuin sen jälkeen.

Jos on mahdollista siirtää häitä, niin niitä kannattaa siirtää.

Jos taas siirtäminen ei ole mahdollista, niin perua kokonaan.

Sukulaisten ja ystävien muodostama paine onnistumisesta on kova, mutta se on lopulta se helpompi ja parempi tie.

Parempi on jos tuleva hääpari ottaisi aikalisän ja miettisi koko homman uudelleen läpi; mitä elämältään loppujen lopuksi haluaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now