VaraLahti

Kuka saattaa alttarille? (yhdistetty)

144 posts in this topic

Mulla on hankalat välit isääni ja mulle vaihtoehdot oli kävellä yksin, sulhasen kanssa tai niin, että kaasot menee edellä ja minä perässä. Päädyin tähän viimeiseen vaihtoehtoon ja se toimi mun mielestäni kyllä hyvin! Mulla olis ollut kans veli tai eno keitä mietin saattajiksi, mutta en taas halunnut loukata isääni tai aiheuttaa ylimääräistä kummastelua sulhasen sukulaisten keskuudessa, kun isäni kumminkin oli häissämme. Niin ja sulhanen halusi odottaa minua alttarilla eli sen takia ei kävelty yhdessä, vaikka olis hän siihen suostunut, jos olisin pyytänyt! :girl_sigh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minulle ajatus saattajasta on todella vieras - meillä päin morsiuspari kävelee lähes aina alttarille yhdessä. Niin tehdään siis mekin, vaikka välit isään on läheiset ja hyvät.

Share this post


Link to post
Share on other sites

itsellänikin isä kuollut jo vuosia sitten ja aioin pyytää isäpuoltani saattamaan miut alttarille, sillä olen aina haaveillut että isä saattaa ja nyt ku ei ole isää niin isäpuoli josta on tullut kuin oma isä on varsin otollinen valinta tähän

Share this post


Link to post
Share on other sites

Koska isää ei ole, isoveljeni saattaa minut alttarille tulevan mieheni luo :girl_smile:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Miulla on ollut vähän samankaltaista pohdintaa, että kuka minut saattaa alttarille vai kuljenko yksin vai yhdessä sulhon kanssa?

Tilanne on sinänsä kinkkinen, että vanhempani ovat eronneet minun ollessa 5-vuotias. Äiti löysi sittemmin rinnalleen ihanan miehen, josta sitten tuli minullekin rakas, kuin oikea isä. Minulla on myös hyvät ja rakkaat välit oikean isäni kanssa, mutta hän ei ole hirmuisen aktiivisesti siskoni ja minun elämään osallistunut. Isäpuoleni on taas ollut meille se miehenmalli, asettanut rajoja ja rakastanut pyytteettömästi, vaikka emme olekaan hänen biologisia lapsia. Haluaisin valita hänet, mutta toisaalta tiedän oikean isäni loukkaantuvan verisesti, jos isäpuoleni saa "hänen" kunniatehtävänsä...huoh...vaikeaa...

Oikea isäni on jo kysellytkin, että saako hän minut alttarille saattaa, mutta en ole vielä sanonut juuta enkä jaata. Olisi kuulemman hänen suurin haaveensa, mikä tekee tästä entistä vaikeampaa.

Tuo on muuten todella hyvä idea, että äiti saattaisi alttarille, jos joku! Eipä ole mieleen tullut. Tässä tilanteessa se tuntuisi parhaimmalta vaihtoehdolta. Haluaisin saattajan, koska pelkään kupsahtavani kesken kaiken (ja kirkon käytävä on megapitkä!!!).

Onneksi tätä asiaa on aikaa miettiä, kun häät ovat vasta vuoden kuluttua :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Emme ole nyt sulhon kanssa sen jälkeen tästä asiasta puhuneet, kun varsinainen päivämäärä päätettiin. Aiemmin kyllä. Oma isäni kuoli muutama viikko sitten (mutta emme olleet edes yhtään läheisiä, emme nähneet ikinä), häntä en olisi muutenkaan pyytänyt. Isäpuoleni, joka on ollut minulle enemmänkin isänä, voisi tulla kysymykseen, mutta hän ei suostu. Ei ole yhtään valokeilassa viihtyvää tyyppiä. Meilläkin sulhanen haluaa odottaa minua alttarilla ja itse ainakin katselen maailmaa sellaisten lapsellisten, vaaleanpunaisten lasien läpi edelleen, että oksat pois :girl_haha: Haluan siis, että sulhanen näkee minut hääpäivänämme ensimmäisen kerran, kun kirkon ovet avautuvat ja lähden yksin astelemaan häntä kohti. Mielestäni ihanan romanttista :girl_in_love: Kunhan vaan omat jalat ei siinä vaiheessa tutisisi liikaa :wacko:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Isää kun ei ikinä elämässäni ole ollut ja enoni on ollut se "isähahmo" niin häntä ajattelin pyytää. Hän kun ei ole mitään juhlia ihmisiä ja inhoaa näytillä olemista niin voi olla ettei suostu tähän. Siinä tapauksessa pyydän äitiä saattamaan minut ja "luovuttamaan" sulhaselleni. :give_heart:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tätä minäkin miettinyt ja tulin siihen tulokseen että kävelen ehkä tulevan mieheni kanssa kahden tai sit tulen yksin alttarille tyttäreni perässä :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nyt tuntuu siltä, että kävelisin 7 v. poikani kanssa ja pienet tyttöni morsiusneitoina edellä :-X

Share this post


Link to post
Share on other sites

Isää ei enää ole, joten olen pohtinut alttarille tassuttelemista isoisäni, veljeni tai kummisetäni saattelemana. Tärkeimmän valitseminen on kuitenkin hankalaa, koska kaikki kolme ovat erittäin tärkeitä ihmisiä :-X ja uskonkin, että päädymme kävelemään alttarille sulhon kanssa yhdessä (näillä näkymin tiedossa siviilivihkiminen ja kirkkosiunaus erikseen) tai vaihtoehtoisesti kävelen alttarille yksin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onneksi tämän mietintä ei ole ihan vielä ajankohtanen, sillä häät on "vasta" 2012, mutta on tätäkin hieman tullut mietittyä.

Isäni kanssa en ole väleissä, joten ellei ihmeitä tapahdu, niin en tule pyytämään häntä saattajaksi ja tuskin kutsun häihimme ollenkaan. Äitiäni en halua saattamaan, sillä hän jännittää ja stressaa varmasti tilannetta muutenkin niin paljon, etten halua hänelle ylimäärästä stressin aihetta.

Jäljellä jää kolme vaihtoehtoa, eli joko pyydän veljeäni, kävelen yksin tai sitten kävellään miehen kanssa kahdestaan. Yksin en kuitenkaan usko pystyväni kävelemään, vaan kaipaan jonkun tärkeän ihmisen siihen vierelleni. Mieheni taas haluaisin odottavan minua alttarilla, joten nyt jos pitäisi päättää, niin päätyisin pyytämään veljeäni saattajaksi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Niin kuin edelliselläkin kirjoittajalla, myös minulla on häät vasta 2012, mutta tämä asia on mietityttänyt jo kauan. Minunkaan isä ei ole ollut vuosiin minuun missään yhteydessä enkä aio häntä kutsua pilaamaan päivääni, tuskin edes tulisi. Mietin sitäkin, että tarvitseeko edes minua saattaa, jos kävelisinkin yksin alttarille. Toisaalta olisi kiva jos olisi joku siinä tukena, koska varmasti jännittää siinä vaiheessa aika paljon. Vaihtoehdot ovat äiti, veli, pappa tai eno. Voi olla, että päädyn äitiin, koska äiti vaan on rakkain ja olisihan se hienoa kävellä äidin kanssa. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä päätin, että kävellään yhdessä sulhaseni kanssa, mutta haluan sulhaseni näkevän minut ensimmäistä kertaa puvussani vasta alttarilla. Isä olisi siis ollut se ensisijainen vaihtoehto, vaan hän on nyt kuollut :( En kuitenkaan halua yksin kävellä, koska varmaan pillahtaisin itkuun, koska uskon vielä 10kk päästä tämän olevan sen verran arka paikka, ja siinä konkretisoituu se, että paikka vierelläni on tyhjä.

Tästä syystä minut saattavat alttarille kaksi veljeäni. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minulle rakas ja tärkeä isäni kuoli toukokuussa, ja olisin ehdottomasti halunnut hänen saattavan minut alttarille... Pyysin nyt kuitenkin isäni veljeä saattamaan ja hän suostui ilomielin :-X

Share this post


Link to post
Share on other sites

en nyt yhtään tiedä tuleeko tämä oikeaan paikkaan, en vain jotenkin osannut etsiä vastaavaa ketjua.. ohjatkaa taas oikeaan osoitteeseen jo nyt meni metsään..

minun isäni ei osallistu meidän häihin, mutta en siltikään haluaisi kävellä mieheni kanssa kahdestaan. kummisetäni ei ole niin läheinen että hänet haluaisin pyytää ja äitini ei tule kuuloonkaan (mä jotenkin haluan että se on miespuolinen). joten siis tavallaan tahtoisin pikkuveljeni minut saattamaan. meillä on ikäeroa 4 vuotta -mikä ei sinänsä ole este paitsi miehen mielestä joka miettii että onko se hölmöä jos saattaja on morsianta nuorempi.. mun mielestä ei ole ja veli on mulle tosi läheinen..

apua! mitä mä tän asian kanssa tekisin...???!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä en ainakaan itse osaa nähdä tuossa mitään kummallista, joten sanoisin, että go for it. Olennaisimmalta tuossa ehkä tuntuisi vain se, että saattaja on läheinen - ja sellainen, joka on ollut elämässäsi lähes aina, ainakin kauemmin kuin miehesi: tavallaan siis saattaa sinut "entisestä elämästä uuteen". :) En osaa itse nähdä, millä tavalla noin pieni ikäero voisi vaikuttaa hölmöltä, kun kyseessä on kuitenkin ilmeisesti ihan aikuinen mies?

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ kiitos kommentista! kyllä mä taidan vielä miehelle puhua tästä ja pyytää veljeni tuohon hommaan, ja joo - yli 20v on tuo mun veljenikin :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

meillä oli ihan sama tilanne :-X isäni on erakko eikä pystynyt tulemaan häihin, ja mie annoin olla. pappi "ei antanut" tulla yksin alttarille, joten pikkuveljeni (ikäero 3v) saattoi minut hienosti alttarille :) hyvin toimii!

laitan vielä kuvan innostamaan ;)

DSC_8515-1.jpg

Edited by Tuulssi

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen ollut yksissä häissä, jossa morsiamen alttarille saattoi hänen pikkuveljensä. Ei vaikuttanut mielestäni mitenkään oudolta tms.

Share this post


Link to post
Share on other sites

mitä sitä muiden mielipidettä kyselemään :girl_smile: jos tuntuu oikealta että veli on vierellä tärkeällä hetkellä niin antaa mennä vaan. :grin: ja varsinkin jos on rakas ja läheinen pikkuvelu niin mikäs siinä :-X parempi sellanen jonka kanssa tuntee olonsa turvalliseksi ja mukavaksi kuin kaukainen ihminen jonka kanssa joutuu jännittämään 100 kertaa enemmän :girl_mad:

Share this post


Link to post
Share on other sites

En ole isäni kanssa tekemisissä, joten olen ajatellut että 12 vuotta nuorempi pikkuveljeni voisi hoitaa sen asian. Häitä ei ihan vielä olla tanssimassa niin varmaan veljeni on siinä 15 vuoden iässä kun mahdollisesti mennään naimisiin :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä olen ajatellut, että mua 1,5v nuorempi veljeni saattaisi mut. Juttelin äidin kanssa saattajasta ja äitikin ehdotti pikkuveljeä. :) Joten anna mennä vaan. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Toivottavasti kukaan ei loukkaannu nyt tästä vertauksesta, mutta kyllähän moni morsian menee esim. omien lapsiensa "saattamana" ja joillakin on naispuolinen sukulainen (esim. äiti) saattajana. Kuten moni muukin todennut, tärkeää on, että sen ihmisen kokee läheiseksi/tärkeäksi. Eli minusta ei ole väliä onko iso-/tai pikkuveli tai paljonko ikäeroa on..

Ystävälläni oli muutaman vuoden nuorempi pikkuveli saattamassa ja kumpikin oli jännittyneen onnellinen tilanteesta. :girl_smile:

Share this post


Link to post
Share on other sites

mekin nyt sitten tulimme siihen lopputulokseen että veljeni :-X saattaa mut mutta mitään "luovutus kumarruksia" ei tehdä, vaan luultavasti mä kävelen puoleen väliin veljeni kanssa,muutaman metrin yksin ja siitä sitten sulhon kanssa alttarille. tai sitten veljen kanssa ihan sulhon luo asti.. kunhan päästään kirkkoon harjoittelemaan niin siinähän nää kuviot sitten selviää... :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now