Jump to content
Naimisiin.info

Lapset ennen avioliittoa


ellu81

Recommended Posts

  • Replies 603
  • Created
  • Last Reply

Top Posters In This Topic

eli jos mulla olis jo lapsia tässä vaiheessa kun pian on häät

Mitäs tuossa yläpuolella lukee? Mun mielestäni Kanerwa kirjoitti itsestään eikä "vienyt kenenkään muun unelmia". Onpas täällä herkkähipiäistä porukkaa. Olen joskus aiemminkin ihmetellyt sitä, miksi tällaisestakaan aiheesta täytyy tulla keskustelemaan, jos asia on niin kipeä ettei pysty oman mielipiteensä takaa lukemaan puhdasta suomea ilman hillitöntä tekstin vääristymistä.

Kukaan lapseton morsian ei ole keneltäkään lapselliselta kieltänyt huntua tai käskenyt "avioitumaan synnin ikeessä musta puku päällä". (Voi taivas...  ::)) Useampi lapsellinen (Älkää nyt vaan tästä sanasta vetäkö hernettä nokkaan...) taas on jotenkin kummassa saanut keskustelun menemään ihan tappeluksi asti.

Avioliiton solmimisen ja lapsen saannin/tekemisen/mitä-sanaa-nyt-tässä-yhteydessä-halutaan-käyttää voi laittaa tasan kahteen järjestykseen; Toinen ensin ja toinen sitten myöhemmin. Ja toiset tykkää isästä ja toiset tyttärestä.

Sekin on muuten Irwinin biisi  8-)

Link to comment
Share on other sites

Ai se on matearilistista että haluaa laittaa valkoisen puvun ja isän saattamaan alttarille vaikka on lapsia? Huntu ei ole merkinnyt neitsyyttä vaan suojellut morsianta pahoilta hengiltä.

Mitä väliä sillä on jos haluaa laittaa valkoisen puvun, hunnun ja isän saattamaan alttarille, vaikka olisi lapsia tai sitä ikää "liikaa"? Minustakin se Kanerwan viimeinen lause, että lapsellisten morsiammen pitäisi osata käyttäytyä sen mukaisesti oli jotenkin outo. Saanhan minä pukeutua ja olla kuten haluan vapaa aikana, joten miksi en saisi häissäni pukeutua ja olla kuten haluan? Miten se että minulla on lapsi siihen vaikuttaa?

En pidä sinua minään toukkapipovanhoillisena, koska suvussani on sellaisia ja kukaan ei paheksunut vaikka kuljin alttarille valkoinen puku päällä isän saattelemana lapsemme kävellessä edellä. Heidän mielestään se näytti kauniille.

[edit]Henkilökohtaisuudet poistettu

- Haisu[/edit]

Link to comment
Share on other sites

Vaikken ole mode, niin sanoisin, että jäitä hattuun... Ei käydä kiinni henkilöön.

Eriäiviä mielipiteitä saa olla ja tietty pitääkin, mutta nimittelyt tulisi jättää pois. Ne eivät anna mitään lisäarvoa itse keskustelulle, vaan päin vastoin jumittavat sitä entisestään juupas-eipäs-tasolle.

Link to comment
Share on other sites

Saanko kysyä, (ihan vain vilpittömästä uteliaisuudesta, en arvostellakseni kenenkään valintoja) miksi hankitaan/halutaan lapset avoliitossa ja  mennään myöhemmin naimisiin?... Vai onko naimisiinmeno ollut kokoajan ajatuksissa, mutta ei vain katsota, että järjestyksellä on niin väliä...

Kuinka paljon juridiset syyt painavat? Lähtien siitä ajatuksesta, että yhteiskunta on rakennettu niin, että lapsella on juridisesti turvatumpi asema kun vanhemmat ovat avioliitossa (mutta ilmeisesti lapsen asemaa voi muutenkin turvata juridisesti, lapsen tunnustamisen lisäksi???)

meillä juuri tuo, että järjestyksen ei ole niin väliä. lapsen asema on muuten juridisesti aivan sama, ollaan sitten aviossa tai eijoten tuo lause ei pidä paikkaansa. puolisoiden asema sen sijaan ei ole  sama, siksi myös juridiset syyt painavat; mutta vaikkeivät painaisikaan, menisimme todennäköisesti silti naimisiin. miksemme menisi? :)

Link to comment
Share on other sites

Täällä nyt sekoitetaan keskenään kaksi täysin erillistä käsitettä: häät ja avioliitto.

Monelta tuntuu unohtuneen, että häät on vain tilaisuus, jolla juhlistetaan yhteistä taivalta ja suhteen yhteiskunnallista virallistamista. Omiin juhliinsa saa toki kuka tahansa pukeutua miten haluaa, oli elämäntilanne mikä hyvänsä. Suhteen virallistamatta jättäminen taas ei missään nimessä tarkoita sitä, etteikö suhde olisi vakaalla pohjalla sen enempää kuin suhteen virallistaminen eli naimisiin meno sitä, että suhde välttämättä olisi.

Avoliitossa elävät eivät puolison kuollessa saa leskeneläkettä. Lapsilla sen sijaan on täysin samat juridiset oikeudet elivätpä vanhemmat sitten avo- tai avioliitossa tai erillään.

(Edit) Vielä lisäys omista syistäni:

Esikoisemme oli yllätysvauva, ja tuolloin suhde oli kaikkea muuta kuin vakaalla pohjalla. Vasta vuosien totuttelun ja pohdinnan tuloksena kypsyi päätös elää yhdessä myös tulevaisuudessa, ja toinen lapsi oli tervetullut.

Nyt on sitten perheemme virallistamisen ja juhlinnan aika!  :)

Link to comment
Share on other sites

Ohhoh, täältähän löytyi ihan helmi keskustelu.

Mua ei oikeasti voi vähempää kiinnostaa miten päin ihmiset tämän tekevät, kunhan tekevät lapsia silloin kun tietävät, että ovat siihen valmiita… tai jos eivät ole valmiita niin tekevät kaikkensa sen yhdeksän kuukauden aikana ollakseen valmiita. Ja ei kai sitä koskaan voi olla täysin valmis vanhemmaksi, mutta ärsyttää sellainen ”Mä haluun” –ajattelu lasten kanssa, jolloin ei mietitä kaikkea mitä se lapsi tuo tullessaan. Tarkoitan nyt siis sitä, että ennen kuin hankkii lapsia on hyvä miettiä millaisen miehen/naisen kanssa niitä lapsia tekee ja kestääkö tuo parisuhde mahdollisesti seuraavat parikymmentä vuotta/loppuelämän (tai onko suhteella siihen edes minkäänlaisia edellytyksiä)…

Ja sittenhän sattuu ja tapahtuu, elämää ei voi etukäteen kirjoittaa… eli yksinhuoltajat, eronneet yms. eivät TODELLAKAAN ole mun mielestä millään tavalla typeriä. Kunhan painotan sitä etukäteen pohtimista.

Ja oma kantani asiaan on: ei lapsia ennen avioliittoa, koska me ei oltu aikeissa edes hankkia lapsia. Nyt kun ollaan naimisissa… tämä tilanne on hiukan muuttunut. Mahdollisesti ISO ehkä.

Niin muuten, oma äitini aikanaan sanoi myös minulle, että isä on hänelle kaikki kaikessa. Oma aviomies merkitsee äidilleni tietyllä tavalla enemmän kuin me lapset siitä huolimatta, että hän oli äärettömän lempeä kotiäiti, joka rakasti meitä lapsia ihan ylettömän paljon. Silloin se tuntui hassulta, nyt se tuntuu vain hyvältä. Äitini on tavallaan hirvittävän hauras ihminen. Äiti on joskus verrannut isääni puunrunkoon ja hän itse on köynnös tuon rungon ympärillä.

Musta on myös hassua, että ihmiset sanovat ettei avioliitto muuta mitään. Kyllä se meillä muutti. Ei se ole mitään käsin kosketeltavaa, mutta jotain syvällä sisälläni liikahti ja sama tapahtui miehessäni. Ajatus siitä, että olen hänen vaimonsa, saa edelleen varpaani sykkyrään. Olen vaimo. Vaimo. Ihanan mieheni vaimo. Me olemme kietoutuneet yhteen. Riitti. Perinne. Rakkaudentunnustus sukulaisten ja ystävien edessä. Mutta myös jotain hyvin syvää ja lämmintä virtaa välillämme. Ei sitä ollut aiemmin, vaikka olimme hyvin sitoutuneita toisiimme, vaikka rakastimme toisiamme yhtä paljon kuin nytkin. Tuntuu kuin jokin lanka yhdistäisi meitä.

Mä en niin välittänyt noista lakisääteisistä jutuista, kun ei meidän niitä lapsia pitänyt hankkia. Me mentiin naimisiin hyvin vanhanaikaisesta syystä. Rakkaudesta. Ja miksi ei menty ennen kuin vasta viiden vuoden seurustelun jälkeen? Koska mies ei halunnut muuttua aikuiseksi liian aikaisin. Hih! Kaikki tällaiset isot asiat sisältävät niin paljon aikuisuutta myöskin.

Mutta joo, mun mielestä aloittajan kysymys oli ihana. Hänen miehensä on vanhanaikainen. Ehkä hän itse ei olisi niin vanhanaikainen ollutkaan. Mä vähän veikkaan, että mieheni ajattelee vähän samoin: ei lapsia ennen avioliittoa. Johtuu varmaan siitä, että ollaan molemmat kasvettu avioperheissä ja molempien vanhemmat on edelleen yhdessä. Siihen taustaan on hyvä peilata eli tuntuu tutulta vaihtoehdolta joka näyttää toimivan. Ja ollaanhan me luvattu olla 90 vuotta yhdessä, joten kaipa me voidaan niitä lapsia hiukan harkitakin.

Link to comment
Share on other sites

itsella ei ole lapsia, mutta omista tutuista olen huomannu etta avoliittolaisista monilla on ollut kova vauvakuume/ovat tahtoneet lapsen nuorena/elamantilanne on ollut hyva lasten tekemiselle tiettyna aikana.  (kylla kay kateeksi tuttua joka hankki lapsen 20-vuotiaana, kun han nyt kolmekymppisena on tomera ja aikuinen ihminen, nuorena vastuun kohdannut, ja lapsen kanssa ei ole suurta sukupolvien kuilua. saman miehen kanssa han on edelleen. heidan suhteensa asia oli se, etta kun on tavannut sen oikean, sita ei tarvitse itselleen eika muille todistella. myos lapsi hankittiin 3 kk jalkeen tapaamisesta!) sitoutuminen merkitsee kaikille eri asiaa, ja sen saa toteuttaa aivan miten tykkaa. itse olen tyytyvainen etta menin naimisiin ja pidan rouvastelusta. ;D

Link to comment
Share on other sites

Minulle on ihan sama miten kukin tekee. Ottaa vaan päähän kun aletaan sanomaan että lapsellisten morsiammen pitäisi käyttäytyä sen mukaan, minusta aika törkeätä. Se myös ärsyttää että kysellään miksi ollaan valmiita tekemään lapsia mutta ei menemään naimisiin. Ne ovat yksinkertaisesti eri asioita, minusta päättäminen tehdä lapsi oli paljon syvempi sitoutuminen mieheeni kuin avioliitto. Kyllä näistä keskusteluista saa sen käsityksen että ne joille se naimisiin meno on välttämättömyys ennen lapsen tuloa eivät ns. hyväksy sitä että jotkut tekevät asiat toisin päin.

Pidä myös Rebekkamaria mielessä, että meille kaikille se naimisiinmeno/avioliitto ei muuta mitään. Ei ainakaan maidän suhteessa. Ihanaa oli mennä naimisiin miehen kanssa jota rakastaa, mutta ei se naimisissa olo ole mitenkään minua liikauttanut. Ainoa tilanne mikä syvensi rakkauttani mieheeni oli lapsemme syntyminen ja miehen rakkaus lapseen.

Link to comment
Share on other sites

Minulle on ihan sama miten kukin tekee. Ottaa vaan päähän kun aletaan sanomaan että lapsellisten morsiammen pitäisi käyttäytyä sen mukaan, minusta aika törkeätä. Se myös ärsyttää että kysellään miksi ollaan valmiita tekemään lapsia mutta ei menemään naimisiin. Ne ovat yksinkertaisesti eri asioita, minusta päättäminen tehdä lapsi oli paljon syvempi sitoutuminen mieheeni kuin avioliitto. Kyllä näistä keskusteluista saa sen käsityksen että ne joille se naimisiin meno on välttämättömyys ennen lapsen tuloa eivät ns. hyväksy sitä että jotkut tekevät asiat toisin päin.

Justiinsa näin! Olen prikulleen samaa mieltä.

Link to comment
Share on other sites

Pidä myös Rebekkamaria mielessä, että meille kaikille se naimisiinmeno/avioliitto ei muuta mitään. Ei ainakaan maidän suhteessa. Ihanaa oli mennä naimisiin miehen kanssa jota rakastaa, mutta ei se naimisissa olo ole mitenkään minua liikauttanut. Ainoa tilanne mikä syvensi rakkauttani mieheeni oli lapsemme syntyminen ja miehen rakkaus lapseen.

Kommenttini ei ollut millään tavalla suunnattu kenellekään muulle. Pointti oli vain se, että meillä lapset tulee (jos tulee) vasta avioliitossa, koska olemme jo naimisissa. Mieheni tosin saattaa ajatella, että parempi jos lapset hankitaan avioliitossa. Tosin en tiedä, kun en ole kysynyt.  :) Eli olen edelleen sillä kannalla, että ihan sama miten päin ihmiset tämän tekevät, kunhan hankkivat lapsia vasta kun ovat valmiita niistä pitämään huolta.

Viestejä saa lukea kokonaisuuksina eikä vain poimia lauseita sieltä täältä.   ;D

Link to comment
Share on other sites

^MInä tarkoitin tuolla kommentillani sinun komenttia että "on hassua kun ihmiset sanovat että naimisiin meno ei ole muuttanut mitään."

Aaa, sori.  :) Se ilmaisu tarkoitti vain, että yleistetään: "Eihän naimisiin meno muuta mitään tai ei sen ainakaan pitäisi muuttaa. Kyllä sitä pitää olla jo valmiiksi sitoutunut blaa, bla, blaa, blaa." Eli kyllä se naimisiin meno toisilla muuttaa jotain, vaikka olisi kuinka sitouduttu jo aiemmin.  :)

Töissä kun kirjoittelee tuo suurpiirteisyyteni tulee oikein kunnolla esiin.  :)

Link to comment
Share on other sites

Samaa mieltä olen kuin Rebekkamaria tuosta, että kyllä avioliitto muuttaa jotakin. Samoja tuntemuksia: kutkuttaa mukavasti, olla oman rakkaani Vaimo. Ja se juridinenkin puoli  tuntuu hyvältä, me todella olemme sekä sydämissämme, läheistemme että lain edessä sidotut toisiimme. Avioliiton myötä minä olen mieheni lähiomainen ja hän minun, tuli elämässä vastaan mitä tuli.

Meillä ei vielä ole lapsia, joten jos niitä joskus tulee, syntyvät sitten avioliittoon. Yksi syy on se, mikä täälläkin on usein mainittu: minusta lapset ovat avioliittoa isompi sitoutuminen - ja itsestä tuntuu jotenkin loogisemmalta, että pienempi sitoutuminen ensin ja isompi vasta sitten. Haluan ehdottomasti ensin totutella olemaan vaimo ja nauttia kahdestaan tästä "nuoren parin" elämästä, lasten aika on sitten myöhemmin, jos siltä tuntuu ja niitä meille suodaan.

Link to comment
Share on other sites

  • 4 weeks later...

Päätin jo kauan sitten, että ensin naimisiin, sitten vasta lapsia. Olen tuttavapiirissäni huomannut sellaista ilmiötä, että jos lapset on tehty ensin, niin sitten ei ole enää "ehditty" mitään häitä järjestää, ja naimisiinmeno on jäänyt kokonaan tekemättä. Toiseksi kunnioitan perinteitä. Missään tapauksessa en haluaisi tehdä niin, että menisin naimisiin raskaana ollessani tai pian lapsen syntymän jälkeen, silloin se näyttäisi siltä että naimisiin mentiin lapsen takia. Nyt menemme naimisiin, koska rakastamme toisiamme ja haluamme olla yhdessä, se on minusta paras syy naimisiinmenoon. Lasten aika on sitten myöhemmin.

Link to comment
Share on other sites

Meillä mennään myös niillä linjoilla, että ensin naimisiin ja sitten lapsia. Tai siis minä olen sitä mieltä, ukko ei :) Ei mua varsinaisesti haittaa jos niitä lapsia sattuis tulemaan ennen papin aamenta mutta mieluummin ei. Tosin varmaahan ei ole edes voidaanko me saada lapsia, koskaan, papin aamenta tai ei.  

Link to comment
Share on other sites

Mä en varsinaisesti ole ikinä ajatellut, että järjestyksellä olisi väliä. Omalla kohdalla kävi kuitenkin niin, että ensin kasvoi valmius avioliittoon ja vasta kun tämä valmius oli paikalla, seurasi valmius vanhemmuuteen. Loppujen lopuksi en voinut tehdä lasta miehen kanssa jonka kanssa voisi mennä naimisiin. Monilla naimisiin menoa odotetaan pitkään päätös on tehty, ja siinä välissä ehtii lapsia syntyä. Tai lapsi voi olla yllätys jonka kanssa opitaan elämään. Mä olen sen verran yksinkertainen, että kun kerran naimisiin aiotaan, niin sitten myös mennään. Vajaa vuosi päätöksestä häihin on minusta aika pitkä aika, mutta käytännön syyst ajoivat tähän. Mieluusti olisi häissäni raskaana, mutta eipä sitä minulta kysytä.

Link to comment
Share on other sites

Huh, eikö täällä saa suuttua jos joku törkeästi arvostelee omia henkilökohtaisia valintoja, mitäh? >:(

Hmm  ::)

Olen Rebekkamarian kanssa samoilla linjoilla. Meillä JOKIN muuttui, kun mentiin naimisiin. Sitä ennen saarnasin, että avioliitto ei muuta kuin juridista asemaa, mutta niinpä se vaan muutti muutakin  :D Henkilökohtaisesti mulle oli tärkeää, että lapset vasta avioliitossa, mutta useille kavereille on syntynyt lapsi ennen avioliittoa ja en pidä sitä mitenkään vääränä heidän kohdallaan. Omalla kohdalla se olisi ollut "väärin".

Link to comment
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.

Guest
Vastaa aiheeseen...

×   Olet liittänyt muotoiltua sisältöä.   Poista muitoilu

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Ladataan...



×
×
  • Create New...