Lucille

Millaiset häät 30+?

187 posts in this topic

On ongelma. Ja myönnän heti kättelyssä, että se ongelma on varmaan eniten omien korvien välissä - mikä ei tee siitä yhtään vähemmän ahdistavaa.

Eli meillä on ollut suunnitteilla häät kesälle 2008. Nyt vaan - naurettavaa kyllä - viimeisen viikon ajan on tuntunut siltä, että olen tuolloin viikkoa vaille 31 ja liian vanha avioitumaan perinteisesti kirkossa valkoisessa mekossa jne.

Ongelma siis on se, että tunnen itseni liian vanhaksi avioitumaan niin kuin olen aina suunnitellut. Mikään muukaan vaihtoehto ei tunnu hyvältä (siviilivihkiminen, vihkiminen kirkollisesti juhlapaikalla jne.)

Tänne en niinkään kaipaa neuvoja siitä, että älä ajattele noin, et ole liian vanha jne. En myöskään tarvitse ehdotuksia, että menkää nopeasti naimisiin tai voisitteko järjestää asian näin. Kaipailen sen sijaan kertomuksia siitä, miten 30+ ihmiset ovat suunnitelleet/järjestäneet vihkimisensä/juhlansa, jos jostakin saisi ideaa tai ajatusta, joka auttaisi eteenpäin.

Kiitos.

Täällä ei nyt sitten hyvät keskustelijat pohdita, että miksi me vanhat kurpat menemme naimisiin vasta nyt, vaan että miten me menemme naimisiin.

[edit]Muokkasin vähän otsikkoa tarkemmaksi :)

- Haisu[/edit]

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hmmm.... Ite oon 35-v. Ja onhan hemmetti jos joku meinaa meikäläiseltä viedä hunnut ja rinsessamekon.  ;D Eli täys tällinki tietysti. Jos mahdollista, häät kirkossa, mutta ainakin siunaus, ja isä saattamassa alttarille.

En ole koskaan ajatellutkaan, etten voisi tehdä samoin, miten nuoremmatkin morsiamet. Tietysti se on täysin susta itsestä kiinni. Jos sua ei muuten vaan huvita kirkot ja valkoiset  mekot, eihän sitä pakottaa voi. Ikä ei mulle ainakaan ole este siihen. Ainahan voidaan vihkiä kotona, puutarhassa, matkoilla... ihan miten itse kokee parhaimmaks. Tää perinteinen vaihtoehto on vaan mun juttu, enkä tunne itseeni yhtään huonommaks, kuin nuoremmat morsiamet.  8-)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä oli pienimuotoiset kirkkohäät viime kesänä, jatkoilla tarjosimme ruuat vieraille ravintolassa. Paikalle oli siis kutsuttu vain molempien perheet sekä läheisimmät ystävät. Kaikki tehtiin siltä pohjalta, mikä meille itselle oli tärkeää, ja näin myös tapahtui, eikä mikään jäänyt harmittamaan. Morsian silloin 34 v. ja sulhanen 40 v. 8-)

Tsemppiä! :-*

Share this post


Link to post
Share on other sites

Suunnitteilla talvihäät 2008, elikäs vuoden päästä helmikuussa. Pukuani jo innolla ompelen...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me ollaan kolmekymppinen pariskunta (no ok, minä 32 ja sulhanen 31). Avioliitto on kummallekin ensimmäinen, mutta avoliittoja jo takana ja minulla myös yksi kihlaus. Meillä on myös kaksi yhteistä lasta. Meistä tuntuu että perinteinen sukulaiset kirkossa-valkoinen puku-hääleikit morsimen ryöstöineen-kaava ei sovellu enää tässä vaiheessa ollenkaan. (En kyllä tiedä olisko haluttu aiemminkaan). Hääsuunnitelmat on aika aluillaan (ei myöskään haluta käyttää vuosikausia suunnitteluun). Varmaa on kuitenkin se, että vieraslistalla on vain ystäviä ja kavereita, ihmisiä joiden kanssa oikeasti olemme tekemisissä.

Todennäköisesti meidät vihitään päivällä kirkossa, jossa paikalla ovat vanhempamme, sisaruksemme ja omat lapsemme. Kaverit kutsumme meille grillaamaan. Järjestämme kyydin, joka tuo heidät juhlapaikalle. Siellä sitten paljastetaan että onkin häät. Tarjotaan ruuat, juomat, hyvä bändi soittaa jne. Rennot bileet aikuisten kesken.

Haluamme välttää kaiken turhan hössötyksen ja lieveilmiöt. Emme halua vaivata ketään ohjelmanumeroiden keksimisellä, polttareiden järjestämisellä ym. Haluamme myös boikotoida sitä linjaa, että häät tulevat kalliiksi vieraille. Joillekin perheillehän voi tulla tosi kalliiksi, jos pariskunta osallistuu polttareihin, ostaa häälahjan, tulee ehkä kaukaa, maksaa hotellit ym.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä olen ensi kesänä 32-vuotias, kun menen naimisiin 35-vuotiaan avomieheni ja lapseni isän kanssa. Avioliitto ja lapsi ovat molemmille ensimmäisiä. Olisimme halunneet kirkkohäät, mutta koska kirkko olikin jo vuotta aiemmin varattu täyteen, vihitään meidät juhlapaikalla. Meille tulee melko perinteiset häät, mutta olemme tarkastelleet jokaista perinnettä kriittisesti siltä kannalta, että haluammeko ME juuri sen perinteen omiin häihimme. Eli mitään ei tehdä sen takia, että on pakko, vaan sen takia, että haluamme.

Tärkeintä meille on se, että kaikki viihtyvät. Panostamme ruokaan, juomaan, musiikkiin ja lasten viihtymiseen. Koristelut jätämme melkein kokonaan pois. Minulle tulee valkoinen pitkä mekko, mutta ei huntua. Hunnuttomuus ei johdu iästä tai lapsesta, vaan siitä, että en tunne sitä omaksi jutukseni. Minulla on pitkät hiukset, jotka jäävät lähes kokonaan auki, joten ne saavat käydä hunnusta. (OT: Tästä tuli mieleen, että ollessani 23-vuotias kävin kampaajalla tasaamassa pitkät hiukseni. Kampaaja rupesi puhumaan, että hiukset pitäisi leikata lyhyiksi nyt, kun 30 lähestyy, sillä pitkät hiukset korostavat piirteitä, jotka rupeavat vanhemmiten roikkumaan  :o Päätin, että minähän pidän pitkiä hiuksia juuri niin vanhaksi kuin haluan, enkä käynyt kyseisellä kampaajalla toiste.  ;) )

En tunne itseäni vanhaksi naimisiinmenijäksi. Kaveripiirimme on aikalailla samassa elämänvaiheessa, useimmilla on pieniä lapsia, toiset ovat naimisissa, toiset eivät ja osa on vielä sinkkujakin. Jokainen avioitunut pariskunta on järjestänyt itsensä näköiset häät tai "karannut" naimisiin. Kukaan ei ole arvostellut toisten tapaa.

Vaikka et pyytänyt neuvoja, niin mieleeni tuli ajatusleikki, jolla voit testata oman mielipiteesi yleispätevyyttä. Arvostelisitko samanikäistä ystävääsi, joka järjestäisi prinsessahäät? Entä neljäkymppistä? Entä viisi-, kuusi- tai seitsemänkymppistä? Itse huomaan hieman karsastavani viisikymppisen prinsessahäitä, mutta seitsemänkymppinen huntupää olisikin taas rohkea oman tiensä kulkija...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos kaikille osallistujille, olen mielenkiinnolla lukenut sanojanne ja pohtinut niitä. TÄssä muutama ajatus - keskustelu jatkukoon niin kauan kuin modet sen sallivat... :)

Ite oon 35-v. Ja onhan hemmetti jos joku meinaa meikäläiseltä viedä hunnut ja rinsessamekon.   Eli täys tällinki tietysti.

Juu, ei tässä nyt olla keneltäkään viemässä mitään - yritän tässä lähinnä selvittää itselleni, miksei enää tunnu oikealta se, mikä on aina tuntunut oikealta. Eli olen sitä mieltä, että jokainen tehköön niinkuin hyvältä ja oikealta tuntuu - prinsessa saa olla jos haluaa. Olen vaín joutunut tilanteeseen, jossa oikein mikään vaihtoehto ei tunnu hyvältä eikä oikealta. Että anna mennä vaan täydessä tällingissä. :)

[Meille tulee melko perinteiset häät, mutta olemme tarkastelleet jokaista perinnettä kriittisesti siltä kannalta, että haluammeko ME juuri sen perinteen omiin häihimme. Eli mitään ei tehdä sen takia, että on pakko, vaan sen takia, että haluamme.  

/quote]

Niin, minäkin olen aina ollut perinteiden ystävä, noin omalla kohdallani. Paitsi ettemme ehkä ole ajatelleet, onko jokun hääjuttu perinne vai ei - vaan juuri sitä, että haluammeko sen omiin häihimme. Esim. mua ei kukaan tule saattamaan ja luovuttamaan, sillä en ole kenenkään luovutettavissa kenellekään.

Minulla on pitkät hiukset, jotka jäävät lähes kokonaan auki, joten ne saavat käydä hunnusta. (OT: Tästä tuli mieleen, että ollessani 23-vuotias kävin kampaajalla tasaamassa pitkät hiukseni. Kampaaja rupesi puhumaan, että hiukset pitäisi leikata lyhyiksi nyt, kun 30 lähestyy, sillä pitkät hiukset korostavat piirteitä, jotka rupeavat vanhemmiten roikkumaan   Päätin, että minähän pidän pitkiä hiuksia juuri niin vanhaksi kuin haluan, enkä käynyt kyseisellä kampaajalla toiste.   )

:o Mikä kampaaja... mä jatkan tästä OT:stä. Itse päätin tuossa vuosi sitten, että nyt saa tukka kasvaa pitkäksi, kun se on aina ollut lyhyt. Onneksi sisko leikkaa sen, eikä siltä ole kuulunut tuommoisia kommentteja. Puistatus.

Vaikka et pyytänyt neuvoja, niin mieleeni tuli ajatusleikki, jolla voit testata oman mielipiteesi yleispätevyyttä. Arvostelisitko samanikäistä ystävääsi, joka järjestäisi prinsessahäät?

Arvostelen kaikkia aina ja kaikkialla... ;) Ymmärrän mitä tarkoitat. Olin tässä juuri äskettäin prinsessaisissa häissä, joissa morsian oli minua vähän vanhempi, ja siellä oli röyhelöä ja teemaväriä niin että alkoi henkeä ahdistaa. Vaikka mielessäni (ja täällä naikkareissa) huvittelinkin melko lailla noiden koristelujen ja sormustyynyjen kuvailulla, en silti ole sitä mieltä, että ne olivat huonot tai sopimattomat tai mauttomat juhlat, sillä hääpari oli itse hyvin tyytyväinen niihin ja toisiinsa. Ja kyllähän se näkyy.

Pointtini onkin siinä, että jos ITSE en tunne oloani oikeaksi, vaan olen tarpeeksi pinnallinen ja turhamainen pohtiakseni, että olenko liian vanha jne SEKIN NÄKYY. Ja ennen kaikkea tuntuu. Eli tiedämme täsmälleen, millaiset häät haluamme, mutta tällä hetkellä tuntuu siltä, ettei morsian sovi suunnitelmaan...  :-/

Share this post


Link to post
Share on other sites

No mutta, vastaushan on yksinkertainen: vaihtakaa morsian  ;D

Ei vaan, toi on kyllä ihan oikeesti ongelma. Olen itsekin sellainen ihminen, että suunnittelen elämääni aina pitkälle eteenpäin ja jos joku merkittävä asia meneekin erilailla, ajatusten kurssin kääntäminen tapahtuu hitaasti kuin valtamerilaivalla. Kun sitten saan uuden kuvion päähäni, innostun asiasta ja se vanha tuntuu vähän tyhmältäkin.

Ja taas neuvon, vaikket sitä halunnut: Jos olisin itse tuossa tilanteessa, yrittäisin lähteä puhtaalta pöydältä ja miettiä sulhasen kanssa vielä kerran, keiden kanssa haluamme naimiisiin menemisen jakaa. Sitten miettisimme, minkälainen juhla tuolle porukalle parhaiten sopisi. Miettisimme (ja olemme omien häiden kohdalla niin tehneetkin), minkälaisissa juhlissa viihdymme yleensä itse parhaiten. Mitkä ovat ne tärkeimmät elementit. Sieltä se sitten vähitellen muotoutuu ja lopulta ahdistus hellittää... toivottavasti.  ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites
Juu, ei tässä nyt olla keneltäkään viemässä mitään - yritän tässä lähinnä selvittää itselleni, miksei enää tunnu oikealta se, mikä on aina tuntunut oikealta. Eli olen sitä mieltä, että jokainen tehköön niinkuin hyvältä ja oikealta tuntuu - prinsessa saa olla jos haluaa. Olen vaín joutunut tilanteeseen, jossa oikein mikään vaihtoehto ei tunnu hyvältä eikä oikealta. Että anna mennä vaan täydessä tällingissä. :)

Apua!! En kirjoittanutkaan ajatuksella, että olisit viemässä minulta mitään. Se oli yleinen huomio, yritys vääntää asiasta vitsiä. Anteeksi, jos sai sen käsityksen, että se oli kohdistettu sinuun!

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Virtuaaliviestinnän vaikeuksia... :)

Ja jatkaaksemme tässä minä tarkoitin että... -suossa - en tarkoittanut, että luulit minun olevan viemässä sinulta jotakin - vaan että ihan yleisesti maailma on viemässä meiltä 30+ morsiamilta prisessahäät. Kamala kun vaikea selittää.  :-/

Nou hätä.

Share this post


Link to post
Share on other sites
^ Virtuaaliviestinnän vaikeuksia... :)

Ja jatkaaksemme tässä minä tarkoitin että... -suossa - en tarkoittanut, että luulit minun olevan viemässä sinulta jotakin - vaan että ihan yleisesti maailma on viemässä meiltä 30+ morsiamilta prisessahäät. Kamala kun vaikea selittää.  :-/

Nou hätä.

Oon sitä mieltä, että maailma pitäköön huolen omista asioistaan, ja minä järjestän sellaiset häät, kun haluan  ;) Toisaalta haluaisin tuon prinsessapuvun, mutta toisaalta kiehtoisi sellainen kapelinjainen, yksinkertainen merenneito-mallinen puku. Sellainenhan voisi olla sullekin vaihtoehto, jos kermakakut ei kiinnosta. (Ei itsellenikään kermakakku ole tulossa, vaikka prinsessa-mallinen onkin).

Kirkkohäistä...se kai riippuu paljon vakaumuksesta ja seremonioiden kunnioituksesta. OT: Jos ajattelee, että haluaa siunauksen liitolleen, ei ole väliä minkä ikäinen on. Se on vaan asenteesta kiinni. Niin että jos mä 5 vuotta vanhempana teen, niinkuin mä haluan, ei sulla ole mitään hätää  ;D

Ja juhlista, naimisiinmeno on ihana tapahtuma, jota on kiva juhlistaa ystävien ja rakkaiden sukulaisten kesken, sama miten sen tekee. Itse en mitään morsiamenryöstöä, tai muita typeriä leikkejä halua (disclaimer: oma mielipide-ei ikään liittyvä-enkä tuomitse muita, jotka niistä pitävät). Tekee jutusta vaan itsensä näköiset.

Serkkuni taisi mennä yli 30-v. naimisiin (huom: en muista tarkkaa ikää, koska iällä ei ollut mitään väliä).  Hänellä oli kaunis prinsessa-linjainen, olkaimeton puku ja kukkia hiuksissa, mikä oli yllättävää vain, koska hän pukeutuu tavallisesti yksinkertaisemmin. Kirkkovihkimisen jälkeen oli juhlat maljapuheineen ym. Ihan sama meininki, kuin aikaisemmin nuoremman morsiamen juhlissa.

Yhteenveto: Mieti rauhassa, millaiset häät haluat ja toteuta ne. Muiden mielissä tuo ikä ei ole mikään ongelma.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Moro!

Täytän tänä vuonna 30 ja sulhanen 35, avioliitto on molemmille ensimmäinen.

Ajattelin aina, että menen paljon nuorempana naimisiin, mutta näin vain kävi...kesti löytää oikea kumppani  ;) mutta ei sen väliä.

Meidät vihitään kirkossa, sillä se on erityisen tärkeää minulle. Puku ei kuitenkaan ole valkoinen eikä ole huntua vaan pukuni on oranssi ja hiuksetkin on vihdoin pitkät, vaikka 25 vuotta olivat tosi lyhyet  ;D

Vieraita meille tulee 50-60, sukulaisista vai vanhemmat ja sisarukset perheineen ja loput on kavereita. Koristeita on aika vähän, nekin oranssia, laventelia ja vihreää. On panostettu juomiin, ruokiin ja musiikkiin. On varmaan kimpun ja sukkanauhan heitto ja häävalssikin, mutta muut perinteet jääköön, tosin isä saattaa alttarille  :D

Taisin minäkin vallan prinsessahäitä joskus ajatella, mutta tämä vaihtoehto tuntuu oikein hyvälle ja meidän näköiselle.

Jos joku sitten ajattelee, että onpa rupsahtanut morsmaikku ja vanha niin siitä vaan, varmasti 10 vuotta sitten olin simpsakampi...vai olinko? Itseasiassa pidän itsestäni paljon enemmän nylyään ja jopa kasvojeni rypynaluista  ;)

Häät voivat olla prinssessa häät oli ikää 20, 30, 40, 100, jos siltä tuntuu ja kyllä, varmaan joku ihmettelee, mutta ainahan ihmettelijöitä riittää, pääasia, että teillä on mukavaa! :-X :-X

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minäkin olen lähempänä 35 mennessäni naimisiin ensi vuonna, mutta sulhaseni on 4 vuotta nuorempi. Jos olisin mennyt nuorempana naimisiin minut olisi varmaan vihitty kirkossakin, mutta enää emme kumpikaan siihen kuulu ja hyvä niin. Puvusta en vielä tarkemmin tiedä kuin että koko valkoinen röyhelömekko se ei ole. Olen aina pukeutunut näyttävästi ja aion jatkaa linjaa häissänikin, mutta nyt kiinnitän enemmän huomiota puvun tyylikkyyteen ja miten se korostaa vartaloni parhaita puolia kuin jos olisin nuorempana avioitunut. Eli voisi sanoa että pukeudun kuin Linnan juhliin. En koe itseäni mitenkään vanhaksi tai keski-ikäiseksi enkä ennen tämän ketjun lukemista tullut ajatelleeksikaan, että jollain olisi ikä ongelma häiden suhteen. Meidän häissä kyllä myös pidetään muutama asiallinen leikki, joka ei piinaa yleisöä liikaa, koska periaatteemme on että pitää olla hauskaa ja sen verran lapsenmieltä ja huumoria on sukulaisilla, ettei se ole haudanvakavaa esiintyä koko porukalle. Vihkiminen on siviilivihkiminen, mutta sen tarkemmin emme vielä tiedä eikä me isolla porukalla juhlita, mutta periaatteeni on, että jos juhlat pidetään niin pidetään kunnolla niillä avuin kuin on käytettävissä. Eli minusta tuntuisi ihan turhalta ajatella ettei häissään kolmekymppisenä voisi enää pukeutua hienosti ja näyttää morsiammelta pelkästään iän takia tai että juhlia täytyisi muuttaa sen takia jotenkin. Luulen, että juhlat ovat joka tapauksessa erilaiset eri ikäisillä eikä siihen tarvitse erityisesti huomiota kiinnittää vaan minulla se tulee automaattisesti, enhän halua enää samoja asiota kuin nuorempana.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Elä ahdistu, aloittajalle:D

Me ollaan 30 molemmat ens kesänä ja mennään naimisiin kirkossa. Me ollaan tiputettu pois kaikki hörhellys hääkarkeista perinteisiin leikkeihin yms. pois. Jotenkin tuntuu että ikä tuo sitä semmoista näkemystä tähän ettei tartte enää hössöttää niin vaan että yksinkertainen on kaunista ja tyylikästä. Nää on kuitenkin häät eikä mitkään lasten synttärikemut:)

Häämekko mulla on, pari kk olen aktiivisesti sitä etsinyt ja ahdistus alkoi kasvaa jo TODELLA SUUREKSI. Onneksi mekko löytyi (Kiitos mpp lehtinen turusta) edullisesti ja tosi kaunis ja vähällä vaivalla. Mekkokin kuvastaa sitä "tyyliä" josta ylempänä kirjoitin.

Välillä erehdyn lukemaan täältä noita hääsuunnittelu-viestiketjuja ja ahdistuskäyrä nousee kattoon samantein.

"Minkäväriset pöytäliinat, sopiiko kukat pöytäliinan väriin, entä sulhasen liivi....":D Onneks selaimen voi aina sulkea. Suurin ahdistuksen aiheuttaja tuntuu olevan kyllä äitini, jolle tämä on nyt ihan järjettömän iso ja tärkeä juttu (ehkä jopa suurempi kuin tyttärelleen) eikä hänelle viitti lyödä luuria korvaan;)

Mä harkitsin vakavasti semmoisen hääsuunnittelijan palkkaamistakin alkuvaiheessa mutta kun alkoi hahmottua että kaikki turha jää pois niin sen tarvekin väheni. Sit pari ystävää ilmoittautui että voivat autella niin sekin ratkesi kokonaan.

Kyllä kauniit ja "perinteiset" häät voi olla ilman kaikkia mahdollisia perinteitä, leikkejä tms. Mie oon sitä mieltä että yksinkertainen on kaunista ja sitä sovitan tähän hääjuttuunkin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse olin 31 v. kun menin viime vuonna naimisiin. Sulhon ikä alkaa edelleen kakkosella ;)

Meillä oli pienet häät: vain perheet paikalla, siviilivihkiminen ulkona, juhlan muodosti hyvä ravintolaillallinen. Ajatus hyvistä bileistä kavereille ja lähimmille sukulaisille houkutti aluksi, mutta jotenkin se konsepti unohtui aika pian, koska se ei olisi ollut meidän juttu. En olisi halunnut olla ison juhlan keskipisteenä, ja jotenkin koko avioliittoon astuminen tuntui juhlallisemmalta, kun se toteutettiin ikään kuin meidän juttuna, vain mun ja mun miehen kesken. Meillä oli kyllä vaatteet isojen häiden malliin, kävin kampaajalla, valokuvaaja otti potretit.

Jos nyt vähän pohtii tuota ikäasiaa, niin olen aina tiedostanut, että en viihdy ison huomion keskipisteessä. Ja ajatus vain kahdestaan suoritettavasta vihkimisestä on tuntunut ennenkin kivalta, kun avioliitto on siinä kuitenkin se tärkein, ei ne häät. Mutta voi hyvin olla, että nuorempana olisi päätynyt perinteisiin, isompiin häihin (kirkossa ne ei olis kyllä koskaan mulle olleet). Nyt, vanhempana ja yhden pitkän suhteen kariutumisen jo kokeneena, oli ehkä enemmän rohkeutta tehdä häistä juuri itsensä näköiset.

Yhtenä ikäkysymyksenä sanoisin myös, että päätimme mennä hyvin nopeasti naimisiin, alle kahden vuoden seurustelun jälkeen. Molemmilla oli jo takana pitkät suhteet, ja elämänkokemus ikään kuin kertoi, että nyt on tosi kyseessä eikä viivyttely mitään auta :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jos haluat aikuismaiset häät niin avainsanat ovat tyylikkyys, yksinkertaisuus ja laatu.

Sopisiko vihkimispaikaksi jokin pieni kappeli tai vastaava, josta puuttuisi se pitkä käytävä? Tunnelma olisi silloin juhlallinen mutta samalla intiimi.

Puku voisi olla esim. valkoinen silkkikotelomekko + jakku. Jos pitkä puku tuntuu lapsekkaalta niin valitse siis suunnilleen polvipituinen, kapealinjainen kotelo. Jos taas valkoinen väri mättää, valitse lempivärisi vaalea sävy. Esim. hopea tai jokin pastellisävy voisivat toimia pitkässäkin puvussa.

Materiaaliksi ei ehkä kannata valita sitä halvinta morsiussatiinia vaan panostaa esim. himmeään, rosopintaiseen silkkiin. Muistathan laadukkaat, ehkä näyttävätkin korut (ei mitään pikku sydänkultaketjuja aikuisella naisella) ja näyttävän, tyylikkään kampauksen. Unohda tiarat ja kruunut, satsaa mielummin muihin koruihin.

Aikuisten hääjuhla järjestyy helpoiten ravintolassa, pöytiintarjoilu on tyylikkäin ratkaisu. Tarjotkaa mieluummin laadukas kolmen ruokalajin ateria viineineen kuin sen seitsemän sortin karjalainen buffetpöytä.

Ravintolatila koristellaan kauniilla kattauksella, kynttilöillä ja kukilla, ohjelmaksi musiikkia (ehkä jousikvartetti) ja avot, aikuismaiset häät ovat valmiit!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hyvänen aika sentään! En voi uskoa että törmään tällaiseen kysymykseen tällä tavalla heti rekisteröitymisen jälkeen! 31-vuotiasko mukamas liian vanha prinsessa-mekkoon ja perinteisiin häihin? Höpönlöpön, äläs nyt tyttö höpise. Täälläkin on neidolla ikää lasissa yli kolmenkymmenen mutta mieleltään ollaan nuoria morsmaikkuja ja häistä tulee sen mukaiset. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites
Hyvänen aika sentään! En voi uskoa että törmään tällaiseen kysymykseen tällä tavalla heti rekisteröitymisen jälkeen! 31-vuotiasko mukamas liian vanha prinsessa-mekkoon ja perinteisiin häihin? Höpönlöpön, äläs nyt tyttö höpise. Täälläkin on neidolla ikää lasissa yli kolmenkymmenen mutta mieleltään ollaan nuoria morsmaikkuja ja häistä tulee sen mukaiset. :)

Joo joo joo, mutta kun nyt olikin kysymyksenä, miten järjestää aikuisemmat häät jos prinsessatyyli ei enää tunnu omalta! Aloittaja ilmoitti ihan selvästi, ettei häntä kiinnosta  muiden mielipiteet siitä, miten kolmekymppinenkin voi pukeutua prinsessamekkoon.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Olen vaín joutunut tilanteeseen, jossa oikein mikään vaihtoehto ei tunnu hyvältä eikä oikealta. Että anna mennä vaan täydessä tällingissä. :)

Pointtini onkin siinä, että jos ITSE en tunne oloani oikeaksi, vaan olen tarpeeksi pinnallinen ja turhamainen pohtiakseni, että olenko liian vanha jne SEKIN NÄKYY. Ja ennen kaikkea tuntuu. Eli tiedämme täsmälleen, millaiset häät haluamme, mutta tällä hetkellä tuntuu siltä, ettei morsian sovi suunnitelmaan...  :-/

Hei Lucille,

Koska sinulla on nain negatiivinen kuva itsestasi morsiamena ja omista haistasi onko sinulla kaynyt mielessa etta ehka avioliitto ja haat eivat ehka ole juuri talla hetkella ole se mita haluat ollenkaan? Jos et voi nahda itseasi morsiamena omissa haissasi niin pystytko nakemaan itseasi avioliitossa ja vaimona?

Itse olen mennyt 34 vuotiaana naimisiin ja haani olivat sellaiset kuin toivoimme. Minulla ei ollut koskaan tata ennen ollut mitaan "haa haaveita " tai suunnitelmia koska en ollut menossa naimisiin. Edeltavien ihmissuhteiden aikan en minakaan pystynyt kuvittelemaan itseani morsiamena saatika haita koska kyseisen ihmisen kanssa en pysytynyt nakemaan itseani vaimona enka avioliittoa.vika ei siis ollut iassani eika toiveissani vaan parisuhteessa. En suinkaan vaita etta asian laita on sinulla nain, kunhan kavi mielessani etta oletko pysahtynyt pohtimaan miksi sinun oikeastaan on niin vaikea nahda itseasi morsiamena.

Toivottavasti asia selviaa sinullekin parhaiten pain.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hieman OT, tai nimenomaan juuri otsikosta... Eiköhän täällä ole useammin liikkeellä asenne "Haluan häät - ei avioliitolla niin väliksi"...viittaan tuolla siihen, että mun mieleen ei kyllä todellakaan tuu epäillä toisen avioitumisvalmiutta jos ei koe perinteisiä häitä omikseen.

Itse olen vielä puolen vuosikymmenen päässä kolmesta kympistä, enkä silti koe omakseni perinteisiä häämenoja. Meille meidän näköiset häät, joissa viihdymme paitsi me, myös perhe ja ystävät.

Ja sitte itse aiheeseen. Mulla on kokemusta läheisten ihmisten häistä, jossa parilla oli paitsi aikuisesti ikää, myös perhettä. Kirkkovihkiminen oli, pari pukeutua juhlavasti, mutta omannäköisesti. "Viralliset" juhlat olivat pienehköt, lähisuvun kesken. Ja sitten erikseen kunnon bileet kavereille.

Lucille, jos perinteinen ( mitä sekin sitten kenellekin tarkoittaa:)) hääpuku ei saa sinua tuntemaan itseäsi kuningattareksi, niin ainahan voit valita jotakin sellaista, missä todella olet eduksesi ja viihdyt. Valinnanmahdollisuudethan vain laajenevat ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hei.

Minä täytän syksyllä 38 ja mieheni ensi kuussa 42 vuotta, meillä häät 070707  :-X

Miehelläni takana yksi liitto ja tytär siitä liitosta, itselläni takana pitkä avoliitto ja kaksi tytärtä.

Kihloihin menimme kaksi vuotta seurusteltuamme eli vuonna 2002.

Olen itse käynyt kovan pohdinnan siitä että minkälaiset häät haluan itselleni ja miehelleni, olenko minkälainen ja tyylinen yms.

Itselleni en aluksi voinut kuvitellakkaan mitään ns.perinteistä morsiuspukua ja jotenkin epäröin kirkkohäitäkin, jossain vaiheessa jopa ajattelin että menen naimisiin varmaan maistraatissa.

Kun mieheni kosi minua viime syksynä ja tajusin että nyt todellakin olen menossa naimisiin oikeasti, rakastamani miehen kanssa, ajatusmaailmani alkoi pikku hiljaa muuttumaan.

Haalin itselleni kaikenmaailman häälehtiä yms materiaalia ja aloin miettimään tarkemmin mitä haluan ja tietenkin mitä miehenikin haluaa.

Vielä vuosi sitten mieheni oli sitä mieltä että hän ei halua mitään isoja juhlia eikä kirkkoa yms muutakaan "turhaa" hössötystä.

Mutta kas kummaa, hänkin rupesi pohtimaan asiaa tarkemmin ja tähän on tultu:

Meillä häihin on kutsuttu 52 lähimmäistä, siis vanhemmat, sisarukset perheineen, kummit, isovanhemmat, tädit, enot ja muutama paras ystävä perheineen.

Paikkaa haimme kovasti (emme halunneet mitään isoa perinteistä kirkkoa) ja löysimme Oulusta Turkansaaren kirkon jonne mahtuu n.80 ihmistä  ja se on rakennettu 1600-luvulla.

Siis todella pieni ja tunnelmallinen kirkko.

Samalla saarella sijaitsee ihana 1800-luvulla rakennettu maalaistalo jossa meillä on hääjuhla.

Pihalla on tanssilava ja olemme varanneet tanssiorkesterin.

Pitopalvelusta hyvää ruokaa ja paljon, hyvää puna- ja valkoviiniä, ja tietenkin boolia.

Vieraat tuodaan juhlapaikalle hotellilta museobussilla ja viedään illalla takaisin samaan paikkaan.

Minulla on ihkaoikea morsiuspuku, punainen yläosa mutta valkoinen alaosa laahuksineen.

Huntua ei nyt kuitenkaan ole  :)

Väriteemana on puna-valko-kulta ja punainen sydän on se jokin joka näkyy joka paikassa.

Hääkarkkirasiatkin olen tehnyt itse ja punaisia sydän konfetteja heitellään meidän päälle kirkosta poistuttaessa.

Siis loppujen lopuksi meille tulee kunnon hääjuhla vaikka aluksi näin ei pitänyt olla.

Nyt odotamme innolla mieheni kanssa tulevaa kesää ja juhlia  :-X

Ja lapsetkin ovat aivan haltioissaan  :-X

Share this post


Link to post
Share on other sites
Koska sinulla on nain negatiivinen kuva itsestasi morsiamena ja omista haistasi onko sinulla kaynyt mielessa etta ehka avioliitto ja haat eivat ehka ole juuri talla hetkella ole se mita haluat ollenkaan? Jos et voi nahda itseasi morsiamena omissa haissasi niin pystytko nakemaan itseasi avioliitossa ja vaimona?

Kiitos tästä näkökulmasta, mutta onneksi tuosta ei ole kysymys. En varmaan ole sitä tämän palstan viesteissäni kyllin selvästi ilmaissut, mutta häät ja avioliitto on syytä pitää tässä ketjussa niin erillään kuin vain on mahdollista. Nimenomaan haluamme avioliiton, se ei tässä millaiset häät -pohdinnassa ole muuttunut miksikään.  Ja kun kerran avioliitto on molemmille hyvä ja tärkeä asia, olisi mukavaa voida juhlia sitä arvoisellaan tavalla.

Kiitos kaikille keskustelijoille tarjoamastanne kannatuksesta, tuesta ja mielipiteistä, olen kiinnostuneena lukenut jokaisen viestin.

Jatketaan...  :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Gee, täällähän on muitakin vanhoja  ;D

Morsian tosiaan meillä jo lähempänä 40 kuin 30, mutta kirkkohäät, pitkä käytävä ja erityisesti toivon, että iäkäs isäni olisi vielä saattamassa alttarille. (Näkemyksiäni tuosta viimeksi mainitusta ao ketjussa lisää).

Meille tulee melko perinteiset häät, mutta olemme tarkastelleet jokaista perinnettä kriittisesti siltä kannalta, että haluammeko ME juuri sen perinteen omiin häihimme. Eli mitään ei tehdä sen takia, että on pakko, vaan sen takia, että haluamme.

Tuossa oikeastaan meidänkin häidemme oleellisin. Kirkko ja kakku ja valssi tulee, leikkejä tai kimpunheittoa ei tule jne.

Puvun väriä ja huntua olen tosin joutunut ikä-näkökulmasta hieman miettimään, koska lähipiirissä olen kuullut (en itseeni kohdistuvana) kommentteja siitä, kuinka on kornia kun keski-ikäisen morsiammen lapset pyörivät jaloissa ja sitten tälläydytään valkoiseen pukuun ja huntuun  :-/

Itse en yllä olevaa allekirjoita ollenkaan (esim. hunnun neitsyt-symboliikasta ollaan montaa mieltä), mutta yritän ottaa huomioon sen, että osa vieraista ajattelee luultavasti näin. Ihmistyyppinä yleensä viittaan kintaalla kaikelle mitä muut musta ajattelee, mutta kieltämättä päivän "keskipisteenä" ollessani haluan välttää kaikin tavoin  "mitä jos ne kaikki kattoo ihan kieroon" -fiilistä... Omalla kohdallani olen sitten päätynyt olemaan ilman huntua, valkoisessa puvussa, jossa hieman muuta tehosteväriä.

Intoa hääsuunnitteluun kaikille muillekin ikäihmisille  ;D

Share this post


Link to post
Share on other sites
Ihmistyyppinä yleensä viittaan kintaalla kaikelle mitä muut musta ajattelee, mutta kieltämättä päivän "keskipisteenä" ollessani haluan välttää kaikin tavoin  "mitä jos ne kaikki kattoo ihan kieroon" -fiilistä... Omalla kohdallani olen sitten päätynyt olemaan ilman huntua, valkoisessa puvussa, jossa hieman muuta tehosteväriä.

Intoa hääsuunnitteluun kaikille muillekin ikäihmisille  ;D

Jos haluat hunnun, sanon, että ota ihmeessä sellanen. Eikähän sen edes tarvitse olla koko valkoinen, tai edes ollenkaan valkoinen. Voin vannoa, etteivät ainakaan kaikki katso kieroon. Ja ne jotka katsovat, ovat tod.näk. kateellisia siitä, etteivät itse ole rohkeita, itsenäisiä ihmisiä.  ;D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now