Iis@

Kirkkoon liittyminen häiden takia

389 posts in this topic

Itse olen eronnut kirkosta jo joitain vuosia sitten.

Tavan mukaan tuli kuitenkin kastettua lapset kun isänsä vaati. Tuon suhteen jälkeen kuitenkin myös lapset erotin seurakunnasta.

Nyt kun olen menossa rakkaani kanssa naimisiin, niin liityn takaisin seurakuntaan.

Syyksi minulle riittää se, että se on miehelleni ja hänen lähimmille tärkeä asia.

En pidä tätä isonakaan ongelmana, liityn ja eroan sitten jälkikäteen uudelleen.

Teimme kuitenkin kompromissin: meitä ei vihitä kirkossa, pappi tulee paikanpäälle juhlapaikalle.

Samalla kun minä liityn seurakuntaan, liittyy siihen myös yksi lapsistani. Hän nimenomaan pyysi tätä ja minä sen hyväksyn, koska poika on aivan pienestä ollut kiinnostunut kristinuskosta ja uskoo kristilliseen jumalaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

miumiu: Jos presidentti (tai mikä taho nyt ikinä onkaan nykyään) armahtaa murhaajan, onko se merkki siitä, että hänen mielestään murha on hyväksyttävää? Jos vastaat että ei, niin millä perusteella Jumala/pappi olisi erilainen tapaus?

En osaa sitä sanoa kovin vääräksi, että liittyy kirkkoon, koska se on rakkaille tärkeää. Kuulostaa sinänsä ihan jalolta motiivilta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mitä kirkollisveroon tulee, niin kyllä minä ainakin haluan itse päättää, täysin, minkälaiseen hyväntekeväisyyteen prosenttini laitan. Prosentti on ehkä pieni joo, mutta toisilla se kirpaisee enemmän kuin toisilla... (Vaikka suhteellisesti onkin sama)

Ja kyllä, minä kuulun tällä hetkellä kirkkoon :). Erosin aikoinaan osa-aikaisesti työssäkäyvänä opiskelijana, kun jokainen euro oli tarpeen ihan omassa pussissa. Eli minä en paheksu veron takia kirkosta eroavia - jokaisen oma valinta.

Lisäys: Tuskin se tosiuskova eroaisi kirkosta veron takia eli ehkä ne veron takia eroavat ovat lähempänä sitä epäuskoa kuin uskoa.

Edited by heko

Share this post


Link to post
Share on other sites

miumiu: Jos presidentti (tai mikä taho nyt ikinä onkaan nykyään) armahtaa murhaajan, onko se merkki siitä, että hänen mielestään murha on hyväksyttävää? Jos vastaat että ei, niin millä perusteella Jumala/pappi olisi erilainen tapaus?

Ja tämä ei nyt oikein istu topicin aiheeseen (kirkkoon liittyminen häiden takia)... :lol:

Ja en vastaa ei... :grin: Ja en ole sanonutkaan, että se olisi erilainen tapaus...

Voin jatkaa näitä armo, moraali, suvaitsevaisuus keskustelua jossain muussa topicissa,

koska näämmä ajatukseni herättävät keskustelua..... Tiedän, ajattelen asioista

hieman erilailla kuin perustallaaja... Tuntuukin, että olen syntynyt tähän maailmaan

pikkasen liian aikaisin näiden ajatusten kanssa.. :rolleyes: Ihmiset eivät ole vielä

valmiita katsomaan elämää eri näkökannoilta... :unsure:

En osaa sitä sanoa kovin vääräksi, että liittyy kirkkoon, koska se on rakkaille tärkeää. Kuulostaa sinänsä ihan jalolta motiivilta.

Ja itsehän juurikin teen niin... B) Ja itse asiassa eilen lähti "liityn kirkkoon" lappu.... :P

Edited by miumiu

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse kuulun kirkkoon, mies ei. Meillä on vihkiminen maistraatissa ja siunaus kirkossa. En ole edes ajatellut vaativani miestäni liittymään kirkkoon häiden takia, minua hänen kuulumattomuutensa ei haittaa ja jokainen päättäköön itse. Mies tosin kerran väläytti ajatusta, että pitäisiköhän hänen sitten joskus kuitenkin liittyä kirkkoon, jotta pääsisin sitten hänen kuoltuaan käymään hänen haudallaan (olen joskus "harmitellut" sitä, että missäs minä sitten kävisin suremassa häntä jos en hautausmaalla :) ). Mutta tämäkin lähinnä kai huulenheittoa, vakavissani en häntä kirkkoon ole todellakaan velvoittamassa.

Share this post


Link to post
Share on other sites
(olen joskus "harmitellut" sitä, että missäs minä sitten kävisin suremassa häntä jos en hautausmaalla :) ).

Ymmärsinköhän mä nyt jotenkin väärin... :huh: siis kyllähän kirkkoon kuulumattomatkin haudataan hautausmaalle (tosin ehkä tunnustuksettomalle puolelle, vai mikä se nyt oli...).

Edited by Ms Query

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mode esittää nyt pyynnön että palataan ketjun alkuperäiseen aiheeseen. Ystävyydellä Bellis :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tänään sitten kävin ja ilmoittauduin seurakuntalaiseksi. Rystyset valkoisena odottelin kun täti naputti koneelle tietojani..kuulin nääs kauhujuttuja siitä miten joltain oli pyydetty uskontunnustusta yms samassa tilanteessa :D ei sitä kuitenkaan tullut ja vähin äänin hiippailin ulos

Share this post


Link to post
Share on other sites
Mode esittää nyt pyynnön että palataan ketjun alkuperäiseen aiheeseen. Ystävyydellä Bellis :)

Hyvä hyvä!! Minä samaa mieltä! :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oon lukenu näitä erinäisiä aiheitä täällä lähinnä siks että monet läheiset on menossa naimisiin lähitulevaisuudessa joten aihe alkanu tuntua "läheisemmältä". Tähän ketjuun kuitenkin teki mieli vastatakin.

Itse kuulun kirkkoon enkä ole ihan varma uskonko Jumalaan yms. Suhteeni "uskooni" on enemmänkin perinteiden kunnioitusta ja elämääni oikeaan suuntaan kohdistava.. siis tarkoitan kutakuinkin yleistä moraalia yms.. Avoni ei kuulu eikä ole koskaan kuulunut kirkkoon, mikä on alkanut hieman jopa "ahdistaa". En siis saakaan ihania kirkkohäitä joita olen pikkutytöstä asti haaveillut..? Juu, tiedän, ei ne kirkkohäät ole se pääasia vaan se aviolitto, mutta harmittaahan se silti.

Toiselta kannalta, jos kirkko, usko ja häiden perinteikkyys on minulle tärkeää, niin onko se enemmän väärin sitä uskontoa kohtaan että kumppanini liittyy "väärin perustein" kirkkoon, vai se että itse en toteuta uskoni mukaista pyhää sakramenttia (oliko ne sellaisia..? ;P) vain koska kirkko ei hyväksy elämäni rakkautta? Toisessa tapauksessa kirkko ikäänkuin saa valheellisen kannattajan, toisessa menettää yhden oikean, kuka määrittää kumpi on enemmän väärin?

Kuten jo sanoin, en kuitenkaan ole mikään tosiuskovainen, mutta kunnioitan kirkkoa ja sen perinteitä. Ennen kaikkea kirkko edustaa minulle perinteitä mikä ei mielestäni ole täysin väärin. Onhan kirkko itsekin löyhentänyt asemaansa monin tavoin, tarkoitan siis esim. maksujen "väkisinkeruuta" jäseniltä, joka muistuttaa enemmän kerhoa kuin uskoa. Ennenhän kirkko sai varansa kaiketi pitkälti vapaaehtoislahjoituksin?

Myöskin se kun täällä alkupuolella puhuttiin (en jaksanut lukea kaikkea, sori ;) ) kirkosta "juhlapalveluna" on mielestäni jollain tapaa oikeutettu. Mistä me sitten maksamme krkollisveroa ellei siitä että "saamme jotain takaisinkin". Mielestäni noilla veroilla olemme ansainneet ne muutamat pirskeet "kirkon kustannuksella", eli häät, kastajaiset, konfirmaation ja hautajaiset. Niistähän me oikeastaan maksamme (vai kuka maksaisi oikeasti yhtään mistään saamatta ite siitä mitään).

Palatakseni takaisin omaan näkemykseeni, onko siis täysin väärin että minä, edes jollain tasolla uskovainen kristillinen kirkollisveronmaksaja haluan ne unelmieni prinsessakirkkohäät? Onko kirkon kanta oikeasti se, että olen valinnut väärän miehen, minun pitäisi vaihtaa mies tosiuskovaan jotta kirkko hyväksyisi rakkauteni? Onko siis vähemmän väärin naida mies jota ei rakasta kuin naida mies jota rakastaa kaikesta sydämestään mutta joka ei kuulu kirkkoon? Siis kirkon kannalta. Lisäksi tänä päivänä en usko kirkon kokonaisena instituutiona pistävän pahakseen "vääriä kannatajia", sillä paljon on puhuttu kirkosta eronneista ja kirkkojen "menetyksistä" juuri siihen sävyyn kuin kirkolta loppuisi raha yms. Uskon että kuka tahansa kirkkoon liityä on tervetullut, oli hän sitten oikeasti uskossa tai ei, kunhan veroja maksaa.. tämä lienee ikävä kyllä nykypäivää.

Lopuksi kerron vielä tarkennukseksi, että olen ite alkanut hyväksyä ei-kirkko-häät, olen alkanut jo miettiä hauskoja vihkipaikkoja kirkon sijaan (vaikkei siis kosittukaan ole, kunhan päässäni mietiskelen ;) ) mutta tästä joskus miehelle kertoessani hän ihmetteli ja ilmaisi saattavansa liittyä kirkkoon takiani. Ehkä. Aijemmin hän oli sitä vastaan, mutta ilmeisesti ei enää niin. Itse pidän todella typeränä että kirkkoon pitäisi liittyä antaakseen rakkaalleen tämän toivoman, tämän uskon mukaisen seremonian, mutta ei muutakaan keinoa ole. Jos kirkko ei anna minun naida rakastamaani miestä niillä tavoin mitä kirkko on itse opettanut, täytyykö minunkin siis erota kirkosta? En ole kirkon arvoinen koska nain uskottoman (=D) miehen? Mikähän on kirkon kanta tähän kaikeen, oikeasti..

Omat lapseni aijon kastaa kirkkoon, itse aion pysyä kirkon jäsenenä niin pitkään kuin se on järkevää. Kuten sanoin, kirkko edustaa minulle ennen kaikkea perinteitä ja mielestäni perinteitä tulee kunnioittaa. Lisäksi mm. rippileiri oli yksi elämäni parhaimpia viikkoja, ja uskon opetuksista saa aina jotain irti vaikkei täysillä uskoisikaan. Kirkko tarjoaa ajattelutapoja ja moraalikäsityksiä joista mielestäni jokainen voi "poimia omansa", eli sovittaa omaan elämäänsä niin paljon "hyvä oppeja" kuin on tarpeen.

Aivan lopuksi haluan vielä pyytää anteeksi sekavaa kirjoitteluani ja lukuisia lainausmerkkejä. Aivot jotenkin jumissa ja kiire päällä, joten kaikkea en saanut sanottua ihan niin kuin olisin halunnut (vaikean pukea sanoiksi joitain ajatuksia niin ettei niitä tulkita väärin), siksi mm. lainausmerkkejä on paljon, sillä en aina löytänyt ihan sitä oikeaa ilmaisutapaa.. Lisäksi tekstistäni varmasti huomaa etten ole vielä ihan itsekään selvä suhteestani kirkkoon.. ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ OT: Eikö tällaisessa tapauksessa siviilivihkiminen + avioliiton siunaus kirkossa olisi toimiva yhdistelmä?

Edited by Ms Query

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ itseasiassa mitä oon joskus lukenu jostain kirkon lehtisestä, niin kirkkohäitä ei saa ellei MOLEMMAT kuulu johonkin kristilliseen uskontoon, mutta jonkun papin siunauksen saa :huh: En itekään ymmärtäny mikä se järki siinä on, mutta kävi kuitenkin selväks että ilman "pikku vilppiä" mulla ei oo ton miehen kaa asiaa kirkkoon.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Totta, (ev.lut.)kirkkovihkimiseen vaaditaan se, että molemmat kuuluvat kristilliseen kirkkokuntaan ja vähintään toinen nimenomaan ev.lut.kirkkoon.

Sen sijaan "kirkkohäät" (jos sinne alttarille papin eteen haluaa vaikkei molemmat kuulu kirkkoon) saa, jos vähintään toinen on ev.lut: ensin suoritetaan siviilivihkiminen ja sitten pyydetään avioliiton siunaamista. Tämä siunaaminen ei eroa vihkimisestä muuten kuin kysymysten sanamuodon osalta ja ettei sormusta välttämättä voi enää kirkossa laittaa. Muuten on marssit ja pelit ja vehkeet kuten tavallisessa vihkimisessäkin. Lisää aiheesta löytyy TÄÄLTÄ (evl.kirkko) ja täältä foorumilta.

Edited by Ms Query

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ eli siis jonkinlaiset "kirkkohäät" saa, mutta se ei oo vihkiminen vaan pelkkä seremonia, ja siinä jää vielä se "pääpointti" eli sormustenvaihtokin kuitenkin pois.. saako siinä edes "suudella morsianta"? =P Joo mutta en oo ihan kauheen tarkkaan syynänny noita vielä ku ei tosiaan oo millään tapaa ajankohtanen vielä, mutta sen verran että tiedän tulevan ongelmia ton miehen kanssa jos meen joskus naimisiin..

Kukaan ei oo osallistunu mun esittämiin spekulaatioihin siitä mikä on kirkon kannalta vähiten väärin.. =P

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ No eikö vihkiminenkin ole vain seremonia? ;) Monethan hokevat sitä, miten avioliitto ei muuta suhteessa mitään. ;) Mulle henk.koht. avioitumisessa "pääpointti" ei ollut sormuksen saaminen vaan ihan jokin muu. Ja siunaamisen ydin oli se, että rukoilemme avioliitollemme varjelusta - ei se, että pääsen pukeutumaan pitkään iltapukuun ja meidän päälle heitetään riisiä. Jotkut papithan joustavat tuossa sormusasiassa ja sen voi pujottaa myös siunauksessa. Suutelemista tuskin voi kukaan mennä kieltämään? Vai aattelitko, että pappi alkaa hakata Raamatulla, jos pussaatte homman päätteeksi. :D Kirkon kannalta varmaan kaikki mahdollinen on väärin, avoliitossa eläneen parin vihkimisestä lähtien. ;D

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ juu mutta sinä puhut nyt avioitumisesta, minä puhuin kirkkohäistä. Siis siitä avioitumiseen kuuluvasta seremoniasta joka toimitetaan kirkossa ja johon mun mielestä kuuluu sormusten vaihto. Avioituminen on tietenkin homma erikseen, mutta siis JOS sen haluaa suorittaa kirkkohäiden muodossa mutta toinen ei kuulukaan kirkkoon niin sitten siitä seremoniasta katoaa mielestäni suht tärkeä SEREMONIAN osa, sormustenvaihto. Osasinkos nyt selittää..? =P

Siis tietenkin häiden tarkotus on muualla kuin puvuissa ja musiikissa, mutta jos sen kaiken hässäkänkin siihen nyt haluaa niin sen "täydellisyyden" kannalta siis..

Ja suutelemisesta ajattelin siis sitä että sanooko siinä kukaan että "saatte ny pussailla" vai onko sekin ikäänkun sitten jätetty sormusten kanssa sen tyyppisen seremonian ulkopuolelle..?

Share this post


Link to post
Share on other sites
Ja suutelemisesta ajattelin siis sitä että sanooko siinä kukaan että "saatte ny pussailla" vai onko sekin ikäänkun sitten jätetty sormusten kanssa sen tyyppisen seremonian ulkopuolelle..?

No eipä ainakaan meillä jätetty pois. Harjoituksissa tuotiin esille, että halutaan sisällyttää suukko seremoniaan ja niinpä pappi ohjeisti, että missä kohden. Sitten vielä itse siunauksessa, kun suudelman aika lähestyi, pappi sanoi hiljaa, että nyt tehdään näin ja näin ja sitten voitte suudella. :-*

En tiedä vaihteleeko pappien suhtautuminen suudelmaan - ainakin sormusten vaihtoon vaihtelee. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites
Kirkon kannalta varmaan kaikki mahdollinen on väärin, avoliitossa eläneen parin vihkimisestä lähtien. ;D

Ja miksi muka olisi? Miksi kirkko haluaisi avoparin pysyvän avoparina? Miksi kirkko vastustaisi pariskunnan halua sitoutua Jumalan kasvojen edessä?

Täytyy sanoa, että tällaisia kommentteja en ymmärrä alkuunkaan. On fakta, että kirkolla on olemassa tietty oppi näistäkin asioista. Se on muotoiltu viimeksi joskus 1980-luvulla, mutta monet papitkaan eivät sen olemassaolosta tiedä, vaan opettavat oman päänsä mukaan. Tämä virallinen oppi on joka tapauksessa edelleen se, että ensin seurustellaan, sitten mennään naimisiin, ja sen jälkeen muutetaan yhteiseen kämppään ja ruvetaan rakastelemaan. Kaikki kirkon työntekijätkään eivät tätä allekirjoita, nykyään moni hyväksyy esiaviollisen seksin. Vihittävältä parilta ei kuitenkaan minun tietääkseni kysytä, ovatko he edenneet nimenomaan tässä järjestyksessä. Vaikka olisi jo lapsiakin, sitoutumisenhalu on kirkon näkökulmasta sen verran kannatettavaa, että kaikki halukkaat vihitään. Onhan sitä paitsi menneiden vuosisatojen tiukkapipopapit vihkineet lukemattomia morsiamia, joilla on ollut selvä "vauvamasu". Ei silloinkaan ole keneltäkään avioliittoa evätty ilmeisen esiaviollisen seksin takia, miksi nykyäänkään?

Toinen asia on eronneiden vihkiminen. Kirkko on sen virallisesti hyväksynyt jo kauan sitten, mutta vastustajia on edelleen. Joku ei vihi eronneita lainkaan, joku poikkeustilanteissa, joku syyttömän osapuolen... Ajatellaan, ettei Jumala välttämättä siunaa uutta avioliittoa. Ja kyllähän se voi aiheuttaa joskus monelle niin paljon tuskaa, että sitä ei voi hyväksyä. Itse lähtisin tässä asiassa katsomaan tapauskohtaisesti - onhan Jumala armollinen. Raamatusta on silti vaikea päästä yli. Tämä on kuitenkin käsittääkseni ainoa tilanne, jossa kirkko (tai joku sen edustaja) ei vihkisi kirkkoon kuuluvaa, edes nimikristittyä, heteroparia, joka oikeasti haluaa naimisiin kirkossa.

PS. (OT) Luterilaisilla avioliittoon vihkiminen ei ole sakramentti, katolisilla ja ortodokseilla on. Luterilaisen ajattelun mukaan myös siviilimenoilla tai vaikka shintolaisesti solmittu avioliitto on Jumalan edessä sitova ja pätevä. Papin aamen ei ole kriittinen kohta, vaan se, että on juridisesti sitouduttu. Siunattu avioliitto ei ole kirkollisesti mitään sen vähempää kuin kirkossa juridisesti solmittu. Mutta sekä vihkiminen että siunaaminen ovat pyhiä toimituksia. Sakramentteja ovat kaste ja ehtoollinen, joissa Jumalan armo yhtyy näkyvään aineeseen.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Miksi kirkko haluaisi avoparin pysyvän avoparina? Miksi kirkko vastustaisi pariskunnan halua sitoutua Jumalan kasvojen edessä?

En tietääkseni sanonutkaan, että kirkko haluaisi avoparin pysyvän avoparina tai että kirkko vastustaisi pariskunnan halua sitoutua Jumalan kasvojen edessä. :rolleyes: Viittasin siihen, että kaikki eivät hyvällä katso (kaikki papit ei riemusta kiljuen ryntää vihkimään) paria, joka on "elänyt synnissä" ennen avioliiton solmimista; haureutta julkisesti harrastaneita ei haluta vihkiä eli toimittaa pyhää toimitusta näiden kohdalla. Eli eronneen vihkiminen ei ole ainoa tilanne, jossa voi tulla mutkia matkaan.

(Raamattu sanoo yhtä ja ihmiset tekee toista, kolmatta, neljättä... kukin vakaumuksensa mukaan.)

Mitä uuden avioliiton aiheuttamaan tuskaan tulee niin toivon todellakin meidän avioitumisen sitä eräille aiheuttaneen. :D Silmä silmästä... :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sen uhallakin että saan rapaa niskaani, kysyn kuitenkin että kun olen häitä silmällä pitäen liitymässä kirkkoon, niin jos liityn nyt kesken vuotta, niin maksanko koko vuoden alusta kirkollisveroa, vai vasta siitä lähtien kun olen liittynyt?

(Kun muistelin vaan jostain lukeneeni että jos eroaa kirkosta, joutuu maksamaan sen vuoden loppuun saakka veroa.)

Ylläpidolle jälleen viestiä että Confirm code-varmistus ei toimi vaan sen joutuu kirjoittamaan monia ja vielä monia kertoja uudelleen jos haluaa saada viestiään näkymään........missä vika!!!!!??????

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse tiedän tällaisen tapauksen:

liittyi kirkkoon - meni naimisiin - kiitti pappia - erosi kirkosta. Tämä kaikki tapahtui hyvin "tiiviiseen tahtiin", eikä henkilö koskaan maksanut kirkollisveroa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Joo siis en todellakaan.Itse olen kristitty kirkon jasen, ja aikoinani melko aktiivinenkin. Meille tulee kirkkohaat koska kuulutaan kumpikin kirkkoon. Mutta jos ei kuuluttais ja ei oltais, en varmasti liittyis pelkkien haiden takia.

Mun mielesta tas on kaks eri asiaa. On taa lakipuoli (siis mennaan naimisiin virallisesti) ja se kun tekee lupauksen Jumalan edessa, useimmiten kirkossa. Miks menee tekeen lupauksia Jumalan edessa jos siihen ei usko...ja se lakipuolihan hoituu siviilihaissa.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Sen uhallakin että saan rapaa niskaani, kysyn kuitenkin että kun olen häitä silmällä pitäen liitymässä kirkkoon, niin jos liityn nyt kesken vuotta, niin maksanko koko vuoden alusta kirkollisveroa, vai vasta siitä lähtien kun olen liittynyt?

(Kun muistelin vaan jostain lukeneeni että jos eroaa kirkosta, joutuu maksamaan sen vuoden loppuun saakka veroa.)

Jos liityt vaikka tän vuoden puolivälissä niin ensi vuoden alusta maksat kirkollisveroa. Sitten jos vaikka eroaisit tammikuussa niin loppuvuoden menisi vielä veroa. Periaatteessahan noin voi tehdä miten snowdrop kuvasi että eroaa ennen vuoden vaihtumista jos ei halua veroa maksaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onhan ne kirkkohäät aina unelmana ollu. Alttaria pitkin kävely upeassa luomuksessa rakkaan luo ym ym. Mutta.. Minä kuulun kyllä kirkkoon, mutta mies ei. Keskusteltu ollaan, että josko hän liittyisi kirkkoon. Vaikka kuinka haluaisin kirkkohäät, ei toista voi pakottaa liitymään, jos ei oikeasti sitä halua. Kauniit häät saadan ilman kirkkoakin..(toivottavasti :))

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now