Guest Macilla

Miksi (ihmeessä) haluat vihkimisen kirkossa?

477 posts in this topic

Itse en voisi kuvitellakaan meneväni naimisiin esim. moskeijassa, vaikka se olisi kuinka hieno ja perinteinen paikka (siis jos olisi).

Saa nähdä, kuinka paljon närkästyneitä vastalauseita tästä seuraa...  ::)

Ei vastalause, ei närkästynyt, mutta mielestäni vertauksesi vähän ontuu. Suurin osa suomalaisista on kuitenkin luterilaisiksi kasvatettu, joten kirkko on paikkana "tuttu". Siellä on jokainen koulun kanssa käynyt, siellä on useimmat konfirmoitu, sukulaiset vihitty jne.

Moskeijassa sen sijaan meistä varmaan on harvempi käynyt - islamilaiset sakramentit lie useimmille täysin vieraita jo tiedollisellakin tasolla saati sitten tunteen tai toiminnan tasolla. Enkä usko kovin monen naikkarin kuuluvan islamilaiseen seurakuntaan(?)/ yhteisöön.

Kun valtionkirkko nyt tarjoaa tällaisen avioitumismahdollisuuden kaikille jäsenilleen - henkilökohtaista uskoa sen tarkemmin tivaamatta - niin ihmettelen niitä, joiden mielestä tämän vaihtoehdon käyttäminen on jotenkin tekopyhää tms.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Kun valtionkirkko nyt tarjoaa tällaisen avioitumismahdollisuuden kaikille jäsenilleen - henkilökohtaista uskoa sen tarkemmin tivaamatta - niin ihmettelen niitä, joiden mielestä tämän vaihtoehdon käyttäminen on jotenkin tekopyhää tms.

Musta tää on hirmu hyvin sanottu. Haluaisin vielä lisätä jotain, mutta aivot ei toimi. Allekirjoitan tämän kuitenkin täysin. Silloinkin kun uskoin itse Jumalaan, en ikinä ymmärtänyt sitä, että minun olisi pitänyt tuomita ketään. En itseasiassa ymmärtänyt koko tuomitsemiskäsitettä ollenkaan. Mutta menee jo hiukka OT.

Varsinkin ihmettelen sitä että joidenkin ei-uskovaisten mielestä tämä on hirveän tekopyhää. Eihän perinteiden kunnioittaminen ole tekopyhää. Jos ei usko, ei se tarkoita sitä etteikö osaisi arvostaa kristillisiä perinteitä yms.

Hyvä keskustelu edelleenkin.  :)

Share this post


Link to post
Share on other sites
Kun valtionkirkko nyt tarjoaa tällaisen avioitumismahdollisuuden kaikille jäsenilleen - henkilökohtaista uskoa sen tarkemmin tivaamatta - niin ihmettelen niitä, joiden mielestä tämän vaihtoehdon käyttäminen on jotenkin tekopyhää tms.

-Kyllä, myös minä allekirjoitan tämän ajatuksen. ::)

samoin tämän toisen:

Itse en voisi kuvitellakaan meneväni naimisiin esim. moskeijassa, vaikka se olisi kuinka hieno ja perinteinen paikka (siis jos olisi).

näine lisäyksineen:

Suurin osa suomalaisista on kuitenkin luterilaisiksi kasvatettu, joten kirkko on paikkana "tuttu". Siellä on jokainen koulun kanssa käynyt, siellä on useimmat konfirmoitu, sukulaiset vihitty jne.

Minulle Luterilainen kirkko on kuitenkin melkein yhtä vieras kun se moskeija :-/. Tai ainakin verrattavissa tähän. Toisaalta minua ei olekkaan kastettu, ei konfirmoitu, enkä ole jumalanpalvelusta kuunnellut kuin ehkä alle kymmenen kertaa elämäni aikana. Siksipä en mene naimisiin kirkossa. Veikkaanpa ihan villisti että maistraattivihkiminen on ainoa vaihtoehto niille pariskunnille, jotka näin ajattelevat. Aika monelle kirkko kuitenkin kuuluu elämään, vaikkei usko niin vahvasti olisikaan elämässä mukana. ;)

Tuntuu siis melkoisen tyhmältä lähteä ketään tuomitsemaan sen mukaan kuinka paljon uskoo, mihin uskoo ja meneekä sitten uskonsa kanssa kirkossa naimisiin. Usko on jokaisen oma asia ja me Suomessa olemme kai oppineet kunnioittamaan sitä. Kunnioitetaan siis jokaisen valintaa, ihan taatusti jokaisen syyt miksi/miksi ei ovat ihan yhtä hyviä kuin minunkin. :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun mielestäni on surullista, että ketjussa kovin puhutaan tuomitsemisesta, kun nähdäkseni kukaan tähän ketjuun kirjoittanut ei vielä ole tuominnut ketään.. Vai olenko mä missannut jonkun?

Share this post


Link to post
Share on other sites
Me menemme kirkossa naimisiin, koska se on meille Jumalan huone, pyhä paikka, jossa saamme siunauksen avioliitollemme. Sen pitäisi olla peruste muillekin kirkossa naimisiin aikoville. Itse en voisi kuvitellakaan meneväni naimisiin esim. moskeijassa, vaikka se olisi kuinka hieno ja perinteinen paikka (siis jos olisi).

Enkä minä voi kuvitellakaan avioituvani kirkossa, moskeijassa, temppelissä tai muussakaan palvontapaikassa jonkin uskonnon edustajien ja heidän jumalansa/jumaltensa edessä. Oma maailmankatsomukseni on filosofis-luonnontieteellinen, ja suhtautumiseltani persoonallisen jumalan olemassaoloon olen lähinnä buddhalais-agnostikko. Virallisesti olen uskonnoton, eli en ole minkään uskontokunnan jäsen.

Avioliitto merkitsee minulle juridista sopimusta, jonka voin solmia aivan hyvin maistraatissakin. Parisuhteemme, sitoutumisemme tai rakkautemme toisiimme ei riipu mitenkään siviilisäädystämme, mutta jos ja kun alamme yrittää perheenlisäystä, on Suomen lakien kannalta järkevämpää olla avio- kuin avoliitossa. Hääjuhlan aiomme kuitenkin järjestää, sillä iloisia perhejuhlia ei ole koskaan liikaa ja samalla pääsemme tutustumaan toistemme sukulaisiin.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Mä en halua mennää maistraatissa vihille, koska siinä ei ole mitään kaunista ja sillä ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa. Mulle maistraatti on paikka jossa hoidetaan avioliittoja taloudellisten tai muiden juridisten seikkojen takia, ei sen takia, että rakastaa toista ja haluaa viettää loppuelämänsä toisen kanssa.

Kirkko oli siis ainoa vaihtoehto, vaikka mennäänkin naimisiin vain todistajien kanssa.

No minulle taas koko avioliitolla itsessään ei välttämättä ole mitään tekemistä rakkauden kanssa, solmittiin se sitten kirkollisesti tai siviilisti. Jos Suomen lainsäädäntö olisi toisenlainen - avopuolisot ja avoliitossa syntyneet lapset olisivat yhdenvertaisia aviopuolisoiden ja avioliitossa syntyneiden lasten kanssa - me emme varmaankaan edes avioituisi. Rakkautemme ja sitoutumisemme ei todellakaan ole siviilisäädystä kiinni. Alkaa nyt vain vähitellen tulla tuo perheenlisäys ajankohtaiseksi, joten sekä meidän puolisoiden että mahdollisten tulevien lastemme kannalta on juridisesti järkevämpää avioitua. Ai niin, sekä luterilaisessa että siviilivihkikaavassa puhutaan avioliitosta perheen perustana. Toista voi rakastaa ja hänen kanssaan voi viettää loppuelämänsä ilman avioliittoakin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minusta naimisiin mennään nimenomaan rakkauden vuoksi, kauhean kyynistä ajatella sitä vain juridisesti järkevänä toimenpiteenä joka on muuten yhtä tyhjän kanssa. Ihan hirveä ajatusmalli. Sittenhän on ihan sama vaikka menisin naapurin juopon kanssa naimisiin, koska se olisi hänelle taloudellisesti hyvä vaihtoehto... Ovatko kaikki oikeasti nykyään tuollaisia ajatusmaailmoiltaan...

Share this post


Link to post
Share on other sites

En ole sanonut, että avioidumme, koska se on taloudellisesti hyvä vaihtoehto. Se vain tuo ylimääräistä turvaa ja vakautta yhteiskunnan taholta esimerkiksi siinä tapauksessa, että toinen vanhemmista sattuu kuolemaan lasten ollessa alaikäisiä. Lapsettomana pariskuntana emme tällaista "vakuutusta" tarvitse, ja meille sitoutuminenkin merkitsee hieman enemmän kuin todistajien läsnäollessa tokaistua sanaa.

Satun muuten tuntemaan monta rakastavaa pariskuntaa, jotka eivät näe mitään tarvetta avioitumiselle. Ei yksilön henkilökohtaisia tunteita ja yhteiskunnallisia instituutioita voi samaistaa, eikä rakastamiseenkaan siis avioliittoa tarvita. Ihminen rakastuu ja rakastaa ilman avioliittoakin ja usein jopa siitä huolimatta.

Jos taas tuntuu siltä, ettei ilman avioliittoa voi sitoutua elämään toisen kanssa ja tahtoa rakastaa häntä tilanteessa kuin tilanteessa, on suhde aika heikolla pohjalla. Varsinkin monet hieman nuoremmat naiset tuntuvat yrittävän varmistaa poikaystävänsä tai avomiehensä uskollisuuden pikaisella avioitumisella tai lapsenteolla. Avioliitto tai pieni lapsi eivät kuitenkaan ole minkäänlaisia pidäkkeitä henkilölle, joka ei ole aidosti sisimmässään sitoutunut kumppaniinsa, vaan on vain painostettuna sanonut "tahdon" tai alkanut lapselle vanhemmaksi.

Jos tämä nyt kuulostaa kyyniseltä, niin minkäpä minä sille voin. Kolmikymppiseksi mennessä sitä nyt vain on tullut nähtyä ja koettua kaikenlaista. Onneksi olen tässä elämän varrella kohdannut myös sen ihmisen, jota rakastan ja jonka kanssa haluan jakaa elämäni.

Share this post


Link to post
Share on other sites

maistraatti on jotenkin synkkä paikka mennä naimsiin. Itse haluan ehdottomasti kirkko häät! Siinä on tunnelmaa ja useammat kirkot ovat todella kauniita :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Ei välttämättä :). Veljeni meni maistraatissa naimisiin ja huone jossa vihkiminen tapahtui oli todella kaunis. Vaaleat värit, kukka-asetelmat, valot - kaikki oli todella huolella suunniteltu ja laitettu maistraatin puolesta.

Itse tulen menemään maistraatissa naimisiin koska en kuulu kirkkoon. Olen kuitenkin uskovainen ja haluan siunaustilaisuuden/hääjuhlan, jossa tulee sitten se avioliiton hengellinen puoli ilmi, joten todennäköisesti meidät vihitään jonakin kauniina perjantaina ihan vaan miehen kanssa kaksin (plus todistajat) ja siunataan lauantaina tai sunnuntaina sukulaisten ja ystävien läsnäollessa (tms järjestely).

Share this post


Link to post
Share on other sites
En ole sanonut, että avioidumme, koska se on taloudellisesti hyvä vaihtoehto. Se vain tuo ylimääräistä turvaa ja vakautta yhteiskunnan taholta esimerkiksi siinä tapauksessa, että toinen vanhemmista sattuu kuolemaan lasten ollessa alaikäisiä. --- Jos taas tuntuu siltä, ettei ilman avioliittoa voi sitoutua elämään toisen kanssa ja tahtoa rakastaa häntä tilanteessa kuin tilanteessa, on suhde aika heikolla pohjalla. Varsinkin monet hieman nuoremmat naiset tuntuvat yrittävän varmistaa poikaystävänsä tai avomiehensä uskollisuuden pikaisella avioitumisella tai lapsenteolla. Avioliitto tai pieni lapsi eivät kuitenkaan ole minkäänlaisia pidäkkeitä henkilölle, joka ei ole aidosti sisimmässään sitoutunut kumppaniinsa, vaan on vain painostettuna sanonut "tahdon" tai alkanut lapselle vanhemmaksi.

Mielestäni puhut asiaa. Juridisesti on todellakin järkevämpää, että lapsiperheen vanhemmat ovat naimisissa. Muuten avioliiton ja avoliiton välillä ei minunkaan mielestäni ole eroa esim. tunnepuolella.

Share this post


Link to post
Share on other sites
maistraatti on jotenkin synkkä paikka mennä naimsiin. Itse haluan ehdottomasti kirkko häät! Siinä on tunnelmaa ja useammat kirkot ovat todella kauniita :)

OT: Muistuttaisin kuitenkin, että siinä missä kirkollista vihkimistä ei tarvitse järjestää kirkossa, ei myöskään siviilivihkimistä tarvitse järjestää maistraatissa. Kartanot ja linnat ovat kauniita paikkoja, ja ainakin Etelä-Suomessa niissäkin pääsee siviilisti naimisiin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä on kiivas keskustelu käynnissä mikä sinällään on hyvä asia, toivomuksena kuitenkin on että pysytellään ketjun aiheessa, esim. avioliiton juridisesta merkityksestä voinee käydä keskustelua muualla(kin) kuin tässä ketjussa. Kiitos  :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minua ihmetyttää aina tämän keskustelun otsikko. Joka kerta, kun luen sen, mieleni vastaa automaattisesti "Miksi ihmeessä ei saisi haluta vihkimistä kirkossa?"  ;)

Meille avioliiton solmiminen on ehkä ennen kaikkea uskonnollinen virstanpylväs - samoin kuin esimerkiksi kaste tai konfirmaatio - eikä niinkään juridinen seikka. Tuntuu luontevalta ja oikealta mennä naimisiin "Jumalan kasvojen edessä", saada siunaus omalle perheenalullemme. Sijoitumme molemmat jonnekin tapakristityn ja uskovaisen välimaastoon. Sulhoni on katolinen - hänelle avioliiton solmiminen on siis itse asiassa sakramentti, ja siten kirkollisen vihkimisen arvo korostuu ehkä entisestään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Eiköhän tuolla otsikolla ihmetellä lähinnä niitä, jotka haluavat vihkimisen kirkossa, vaikkei heillä ole minkäänlaista uskonnollista vakaumusta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä haluan kirkkohäät, koska ne ovat mielestäni juhlavammat ja mukavan perinteiset. Siinä on yksinkertaisesti pääsyyt.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Omasta mielestäni naimisiin pitäisi mennä rakkaudesta. Kirkkovihkimisessä tähän pitäisi lisäksi sisältyä rakkaus Jumalaan. Ajatus siitä, että naimisiin mennään juridisin/taloudellisin perustein on kamalan kylmä. Minä sanon "tahdon" siksi, että rakastan ja haluan rakastaa miestäni niin kauan kuin henki pihisee.  

Moskeija-vertauksesta vielä: ehkä vertaus ontui, mutta pointti lienee selvä. Kirkkovihkimisen perusteena pitäisi olla jotain muutakin kuin juhlallisuus tai perinteisyys. Myös vihkipappimme ihmetteli pareja, jotka haluavat kirkkovihkimisen, mutta mahdollisimman nopean sellaisen. Että oltaisiin äkkiä pois siitä epämiellyttävän hengellisestä tilanteesta. Jotkut eivät halua kirkkoon edes hengellisiä lauluja, vaan jotain Star Wars -kuvoita.

Jos menee kirkossa naimisiin, pitäisi ainakin kestää mukisematta se, että kirkko on hengellinen ja pyhä paikka, ja siellä joutuu maallisinkin tallaaja tekemisiin Jumalan sanan kanssa.

Enkä myöskään minä ymmärrä, miksi täällä puhutaan toisten tuomitsemista. Mielestäni keskustelu on ollut ihan rakentavaa ja asiallista mielipiteiden vaihtoa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tässä tulee nyt hieman toistoa, mutta mielestäni sitoutuminen toiseen ihmiseen ja parisuhteeseen tehdään rakkaudesta, siviilisäädyllä taas ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Rakkaus on, pysyy ja kehittyy kahden ihmisen välillä, eivät yhteiskunnalliset instituutiot voi siihen vaikuttaa. Jos vaikuttavat, tunteiden aitoutta voi hyvällä syyllä epäillä.

Mutta sitä siis itsekin kritisoin, että järjestetään kirkkohäät, koska se on jotenkin "oikeampi" tai "juhlavampi" tapa, mutta itse tilaisuudesta halutaan sitten karsia kaikki uskonnollisuus pois. Noukitaan siis vain rusinat pullasta. Minusta se ei osoita minkäänlaista kunnioitusta niitä kohtaan, joilla on aidosti uskonnollinen vakaumus. Tätä jouduin myös selittämään omalle äidilleni, joka ihmetteli, eikö meille tule edes siunausta kirkossa - ei tule, koska se olisi sekä omaa että muiden ihmisten vakaumusta vastaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Menin naimisiin tasan viikko sitten :) Kirkossa. Sen tunnelmallisempaa ja koskettavampaa paikkaa ja tilaisuutta en voi edes kuvitella! Vihkiminen oli todella liikuttavaa meille molemmille, ja kun kerroin vihkimättömille kavereilleni millaisia tunteita se herätti, he sanoivat etteivät voi edes kuvitella millainen tunne se on. Olen ollut aiemminkin seurakunnan toiminnassa aika paljon mukana, ja tunnen että seurakunnan yhteydessä olen ollut aina tervetullut, toisin kuin monissa maallisemmissa piireissä. Minulla ei edes ollut muita vaihtoehtoja! Siviilivihkiminen jossain maistraatissa olisi ollut ankeinta ja kauheinta mitä tiedän, niin korutonta!

Mutta ymmärrän että jonkun mielestä "hehkutukseni" ei ole yhtä ihanaa...

Share this post


Link to post
Share on other sites
Kirkkovihkimisen perusteena pitäisi olla jotain muutakin kuin juhlallisuus tai perinteisyys. Myös vihkipappimme ihmetteli pareja, jotka haluavat kirkkovihkimisen, mutta mahdollisimman nopean sellaisen. Että oltaisiin äkkiä pois siitä epämiellyttävän hengellisestä tilanteesta. Jotkut eivät halua kirkkoon edes hengellisiä lauluja, vaan jotain Star Wars -kuvoita.

Jos menee kirkossa naimisiin, pitäisi ainakin kestää mukisematta se, että kirkko on hengellinen ja pyhä paikka, ja siellä joutuu maallisinkin tallaaja tekemisiin Jumalan sanan kanssa.

No niin, tarkoittaakos tämä nyt sitä, että kun kuukauden päästä tapaamme tulevan vihkipappimme, niin saamme kuulla häneltä ensin kysymyksen "Mitä te täällä sitten teette?" ja seuraavaksi saarnan...  :P

Että eikös sitä saa mennä kirkossa naimisiin, jos kirkkoon kuuluu? Itse en usko jumalaan, enkä  juurikaan piittaa luterilaisuudesta, mutta siihen kirkkoon kuulun (perinteet ja historia ovat tärkeitä!)  ja kirkossa naimisiin haluan (ilmainen, juhlava ja historiallinen paikka). Olenko nyt sitten kuitenkin huono ihminen, kun haluan suht lyhyen kaavan ja vain yhden virren, jos sitäkään? :-?

Share this post


Link to post
Share on other sites
Mutta sitä siis itsekin kritisoin, että järjestetään kirkkohäät, koska se on jotenkin "oikeampi" tai "juhlavampi" tapa, mutta itse tilaisuudesta halutaan sitten karsia kaikki uskonnollisuus pois. Noukitaan siis vain rusinat pullasta. Minusta se ei osoita minkäänlaista kunnioitusta niitä kohtaan, joilla on aidosti uskonnollinen vakaumus. Tätä jouduin myös selittämään omalle äidilleni, joka ihmetteli, eikö meille tule edes siunausta kirkossa - ei tule, koska se olisi sekä omaa että muiden ihmisten vakaumusta vastaan.

Tämä ajatus siitä, että kirkko on vain tosiuskovaisia (eli vakaumuksellisia) varten, on puppua! Eikös kirkon piirissä ole viime vuosina käyty kovaa keskustelua siitä, että tavalliset kadutallaajat pitäisi saada takaisin kirkkoon, sillä se on muutakin kuin jumalanpalveluksia ja kirkollisia toimituksia varten? Tällä tarkoitan siis sitä, että ihmiset voivat tulla kirkkoon hiljentymään ja mietiskelemään itseään, elämäänsä ym. vaikka eivät uskovaisia olisikaan. Kirkoissahan järjestetään nykyisin myös konsertteja ja kauneimpia joululauluja, jotka on tarkoitettu nimenomaan kaikille!

Ajatukset siitä, että kirkko on vain tosiuskovaisten pyhäkkö (se on tietysti sitäkin, mutta ei pelkästään!) ja siellä "tuputetaan ja jeesustellaan", ovat juuri niitä syitä, miksi kirkosta niin innokkaasti nykyisin erotaan. Eiköhän se meidänkin tuleva vihkipappimme ole ihan hiljaa ja kiitollinen (ainakin päällepäin) siitä, että olemme päättäneet pysyä kirkossa, mennä kirkossa naimisiin ja vielä kastaakin tulevat lapsemme. Siinä on papille töitä nyt ja vielä tulevaisuudessakin!  ;D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itellä ei oo kyllä kans käynyt mielessä sellasta ei-kirkollista vihkimistä. Oikeestaan ainoa asia, joka sais mut siirtämään vihkimisen pois kirkon katon alta olis aivan mielettömän kaunis merinäköala, vihree nurmikko, valkoset tuolit rivissä ja kaunis ruusuköynnöksin koristeltu katos. Tähän lisäks tietysti leuto tuulenvire ja lämmin auringonpaiste. Tällasta paikkaa on kuitenki aika vaikee löytää ja toinen juttu on se, kuinka suurella varmuudella herra pouta pystyis lupaamaan kaunista keliä just sen päivän kohdalle, kun vihkiminen tapahtuu.  ;)

Mutta oikeesti kirkko on ainaki mulle iso juttu. Siellä on sellasta rauhaa ja myös siks se on hieno paikka, että monet hankalimmatkin tapaukset ymmärtävät siellä istua hiljaa paikoillansa ja kuunnella mitä pappi puhuu. Kaiken lisäks, olen aina halunnu häät kivikirkossa ja nyt olen tällä viikolla sellasen varannut, eli ilo on ylimmillään  :-X

Share this post


Link to post
Share on other sites
Meille avioliiton solmiminen on ehkä ennen kaikkea uskonnollinen virstanpylväs - samoin kuin esimerkiksi kaste tai konfirmaatio - eikä niinkään juridinen seikka. Tuntuu luontevalta ja oikealta mennä naimisiin "Jumalan kasvojen edessä", saada siunaus omalle perheenalullemme. Sijoitumme molemmat jonnekin tapakristityn ja uskovaisen välimaastoon.

Näillä linjoilla olemme mekin...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me menemme myös kirkossa naimisiin ihan maallisista syistä, kun ei varsinaisesti "uskovaisia" olla.

Luterilaisuus on kuitenkin muutakin kuin vain uskonto, siihen sisältyy myös suomalainen kulttuuri ja perinteet ja tietysti kirkko on myös todella kaunis ja juhlava paikka vihkitilaisuuteen.

Eikä se nyt ihan ilmainen ole ollut, sen verran on kirkollisveroa varmaan maksettu vuosien aikana...

Share this post


Link to post
Share on other sites
Ajatukset siitä, että kirkko on vain tosiuskovaisten pyhäkkö (se on tietysti sitäkin, mutta ei pelkästään!) ja siellä "tuputetaan ja jeesustellaan", ovat juuri niitä syitä, miksi kirkosta niin innokkaasti nykyisin erotaan. Eiköhän se meidänkin tuleva vihkipappimme ole ihan hiljaa ja kiitollinen (ainakin päällepäin) siitä, että olemme päättäneet pysyä kirkossa, mennä kirkossa naimisiin ja vielä kastaakin tulevat lapsemme. Siinä on papille töitä nyt ja vielä tulevaisuudessakin!  ;D

Itse asiassa nykyään todella monet uskovaiset eroavat evankelisluterilaisesta kirkosta ja liittyvät herätysliikkeisiin, koska kokevat valtionkirkon maallistuneen liikaa. No, mikäpä siinä, jos te evankelisluterilaiset haluatte muokata kirkostanne elämys- ja tapahtumajärjestäjän, mutta monia uskovia sellainen toiminta loukkaa. Itse en usko kristinuskon jumalaan missään muodossa, joten olen jo aikoja sitten eronnut ev.lut. kirkosta ja elänyt uskonnottomana aivan kuten aiemmin tapaluterilaisena. Tai, no, omalla kohdallani kyse ei ollut niinkään tapa- kuin pakkoluterilaisuudesta, en nimittäin saanut alaikäisenä vanhemmiltani suostumusta erota kirkosta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now